Kiistaa putken päästä...

Viime päivät Romeo on ollut jäykän oloinen - varsinkin levon jälkeen - ja tänään vähän mietin, että lähetäänkö agitreeneihin ollenkaan. Makuulta nousu on näyttänyt kankealta, mutta Romeo ei ole ontunut ja on kuitenkin lenkkeillyt ihan innolla. Kankeus katoaa lihasten lämmittyä. Jäykkyyden syy on mitä todennäköisemmin kolmikirjaiminen - Myy. Paimenet vetävät semmoista rallia takapihalla, etten oikeastaan yhtään edes ihmettele mistä noita traumoja tulee... Hurjan kivaa niillä on, mutta sitten on tämä puoli, ettei paikat kestä. Mentiin sitten kuitenkin katsomaan tilannetta ajatuksella pitää ainakin rimat matalalla.

Vuorossa oli tänään möllirata, joka näytti tältä: 

Rata oli suoraviivainen ja mukava. Persjätöt 5:n ja 12:n jälkeen, jotka molemmat toimivat ohjauksina hyvin, eikä radassa suurempaa ongelmaa ollut muualla kuin alussa. Romeolle tästä kyllä ansaitusti noottia - oikeasta ohjaustavastakin huolimatta - Romeo oli sitä mieltä että kakkosen putkeen mennään toisesta päästä... Sillä oli itsepäisesti tämä moodi päällä, eikä sitä niin vaan muutettu. Tiina seisoi lopulta väärän pään edessä ja siltikin Romeo oli menossa sinne - voisitko siirtyä - ilmein tunki putkelle. Kokeiltiin tätä ennen mm. lähtöä yhtä aikaa, jolloin vein sen putken oikeaan päähän, mutta siltikin se tunki itsepäisesti vasempaan päähän... Lopulta kokeiltiin pakkovalssilla vääntää se sinne, mutta silti se haki yhä katseella putken väärää päätä. Olisi varmaan sinne mennyt tässäkin, jos Tiina ei olisi ollut edessä. Radalla muut putken päät eivät aiheuttaneet ongelmaa, vaan Romeo meni hyvin sinne minne sen ohjasin. Kovin tutkimattomat ovat välillä Romeon tiet ja vähän toisaalta harmittaa tulevia kisoja ajatellen tuo ajoittainen uppiniskaisuus mikä siinä on... enimmän aikaa se kuitenkin tekee todella hienosti ja kuuntelee hyvin ohjausta.

Toisella kierroksella se sitten näkyi. Romeo kyllä hyppäsi, mutta enemmän velvollisuudesta kuin ilosta. Se oli jäykän ja kankean oloinen myös Tiinan mielestä, joten pakko pistää nyt koira levolle, ettei rasita sitä yhtään enempää. Harmi, vaan kun seuran Jatpailut olisivat olleet sunnuntaina, mutta tuleehan noita kisoja ja Romeon terveys on tietenkin etisijalla. Toivotaan, että menisi levolla ohi. 

Harjoitus tuottaa tulosta...

Viime viikon hakutreeneissä Tikkakoskella oli jo nähtävillä, että Myyllä on ns. lamppu syttynyt. :) Se tietää mitä siltä haussa odotetaan ja mikä on sen tehtävä. Tänään tuo ajatus sai lisää vahvistusta, Myy oli vallan pätevä taas tänään!

Sari Kärnän opettama hajunhaku on kyllä ollut varsin toimiva tapa Myyn kaltaiselle koiralle. Sillä saa opetettua koiran etenemään pistoilla suoraan ja keskittymään olennaiseen, eivätkä ne opi kaahottamaan hakualueella päättömästi. Toki varmaan senkin aika vielä jossain vaiheessa tulee... ;) Tarkoitus on satsata Myyn koulutuksessa koko ajan ns. laatuun, eli niihin onnistuneisiin suorituksiin, eikä niinkään suureen maalimiesten määrään. Pitää osata lopettaa ajoissa ja sillon kun homma sujuu hyvin. Tämä tuntuu tuottaneen hyvin tulosta ja olen tyytyväinen koiraan ja siihen mitä se nyt osaa. Hyvät pohjat hakuun on saatu tehtyä ennen talven tuloa, joka olikin se meidän tämän hetkinen tavoite.

Ilmaisua mietin vielä. On jopa mahdollista, että Myystä saattaisi jopa tulla rullakoirakin, koska haukkumista en halua Myyn kohdalla erityisemmin tukea - vaikka se sille luontaista onkin - mutta katsellaan tätä nyt vielä kaikessa rauhassa...

Mutta siis, tämän päivän hakutreeneihin. Myylle ekalla kierroksella kolme maalimiestä hajunhakuna, eli ensin yhdessä hajunhaku, paluu keskilinjalle josta lähetys. Hyvin pysyi Myyllä koko ajan ajatus päässä keskilinjalle palatessa. Keskilinjaa lähestyttäessäs se jopa veti ja selvästi odotti pääsyä takaisin maalimiehelle. Suorat pistot jokaiselle kolmelle maalimiehelle. Ruokapalkka purkista, jonka jälkeen maalimiesten käyttämällä junnupatukalla leikkiä maalimiehen kanssa.

Toisella kierroksella Myylle kaksi maalimiestä. Sama homma kuin ekalla kerralla, eli haettiin haju maalimiehestä, palattiin keskilinjalle josta lähetys. Suorat ja hyvät pistot molemmat. Intoa oli kovasti ja ah, sitä ihanuutta kun se ukko löytyy...

***
Alla kuva lahjasta, jonka tulee saamaan pellon omistaja, jonka peltoa olen saanut käyttää syksyn ajan jälkien teossa. Sisältää mm. kahvia, pullon.., suklaata, joulukeksejä... :)

Lenkkiä ja jälkeä

Lauantai aamusta lähdettiin ajelemaan Villan suunnille ja koirat pääsivät taas tuttuihin maisemiin pitkälle metsälenkille. Käveltiin sama lenkki mitä neljä kuukautta tallusteltiin joka päivä Villassa asuessa. Koirat tykkäsivät ja arvostivat tätä kovasti ja niiden suunnatonta riemua oli kyllä ilo katsoa. :)

Moore lähti jonkun elukan perään ja ajohaukku kuului pitkän ajan. Lopulta saatiin se metsästä pois ja loppumatkan sai olla flexissä. Luulen, että jos Moorelta kysyttäisiin, se sanoisi kaiken olleen kuitenkin tämän arvoista. Oli meinaan sen verran täpinöissään... 

Kun turhat höyryt oli purettu koirista, kävin tekemässä Myylle peltojäljen (jälki nro 19). Jäljellä mittaa n. 100 metriä ja se vanheni 20 minuuttia. Maa oli vähän kuurassa, mutta ihan hyvin pystyi vielä jälkeilemään.

En ollut täysin tyytyväinen Myyn jäljestykseen. Varsinkin alku oli levotonta poukkoilua. Pellon takana olevan talon pihasta meinasi tulla koira pellolle ja sen vihainen haukku häiritsi vähän Myytä, varsinkin jäljen loppupäässä, jossa mentiin melko lähelle taloa. Yleensä kyseinen rekku on kiinni tai sisällä, mutta tänään pystykorva oli pihalla vapaana ja kovin kiinnostunut meidän peltopuuhista... Myy ei päässyt niin hyvään ja keskittyneeseen rytmiin mitä se yleensä jäljestäessä tekee. 

Tässä video jäljestä:

Kilparyhmä

Torstaina kilparyhmä, jossa mukana molempien paimenten kanssa. Romeolle noutoa ja luoksetulon stoppeja. 

Noudossa intoa riitti - kerran varasti - palautus eteen seisaaltaan. Loppuasentoa vaille nouto alkaisi olla valmis. Oli puhe, että voisin kokeilla pyytää sivulle kun on tulossa ja tarvittaessa auttaa vielä kädellä. Alkujaan tarkoitus oli ottaa Romeon nouto eteen, mutta mitäpä tuota säätämään noin monimutkaiseksi, kun tokossa kuitenkin luoksetulo on sivulle ja pk-puolelle ei olla menossa... eli nyt vaan loppuasentoa työstämään.
.
Luoksetulon stopit olivat hyvät. Seis-käskyllä pysähtyy hyvällä ilmeellä töksähtäen ja lentävät lihapullat palkkana. Loppuvauhti onkin sitten se mitä pitänee vielä miettiä, jotta se ei hiipuisi tökkäyksestä huolimatta. Vinkkejä kellään?

Tokoestettä ei tänään tehty, mutta miten on? Onko järkeä opettaa koira tässä vaiheessa hyppäämään reilusti kauemmaksi esteestä esim. namialustalle, vai hyppäyttää samalta paikalta lähes vauhditta esteen takaa, mihin koira on nyt jäänyt seisomaan?

Myylle perusasentoon tuloja, maahanmenoja, istumista ja leikkiä. Kestoa lisätty perusasentoon, maahanmenoon ja istumiseen. Ihmeen hyvin Myy malttaa, vaikka muutoin vilkas tapaus onkin.

Vaikka tämä ei liity millään lailla treeneihin, niin on tuo Myy kyllä niin rakastettava otus. :) Arjen Myy on jotain aivan vallan ihanaa. Myystä on tullut meidän nuorison (-kin) lempikoira sen valtaisan rakkauden tähden. Myyn paikka on aina sen kainalossa, joka katsoo telkkaria. Myy osaa olla pienesti ja sievästi - lähes liioitellun nätisti - kunhan vaan saa olla ihmisen lähellä ja rakastaa... Alla oleva kuva on Roosan kännykuva, joka on otettu hetkeä ennen kun Myy sai luvan tulla Roosan kainaloon... :)

Lumiset hakuilut ja agit

Sunnuntaina oli varsin talviset hakutreenit Tikkakoskella Annan ja Älli-holskun kanssa. Lunta oli maassa ja viima oli hyytävän kylmä, mutta se ei menoa haitannut.

Myylle kolme maalimiestä hajunhakuna puhtaalta alueelta. Jokainen pisto oli hyvä. Veti innokkaasti metsään, sai hyvin hajun ja lähti suoraviivaisesti maalimiehelle. Myyllä alkaa olla jo mukavasti ideaa siitä mitä sieltä metsästä ollaan hakemassa. Ensi viikolle on luvassa lämmintä ilmaa, joten toivotaan, että hakutreenit jatkuvat vielä.

***
Tiistaina Romeon agit, joissa samat aiheet jatkuivat mitä viime viikolla aloiteltiin, eli päällejuoksuja ja välistävetoja. 

Rata näytti tältä ja se jaksotettiin osiin:

Päällejuoksut toimivat yllättävänkin hyvin, kunhan vaan pysyn riittävän edellä. Hyvin oli poitsu kuulolla näissä. Välistävedot eivät nekään hassummin menneet. Epävarmuutta sen sijaan oli tänään kepeillä, johtuen osittain hengästymisestäni (kepit radan lopussa) ja tästä johtuen keppejen loppua kohden hiipuvasta hyvä,hyvä-kannustuksesta, mikä taas vaikuttaa turhankin paljon koiran rytmiin. Tämä näkyy helposti siinä, että Romeo tulee keppejen toiseksi viimeisestä välistä pois, jos en saa ohjattua sitä kunnolla loppuun asti... 

Kunhan maastolajit jäävät piakkoin talvitauolle - aikaa jää vihdoinkin käydä hallilla enemmän - jolloin treenaan viimeistään näitä ongelmakohtia kuntoon. Monta harjoiteltavaa asiaa olen jo mielessäni suunnitellut itsenäisille treenikerroille, kuten mm. paljon keppitreenejä ja varsinkin eri kulmista kepeille tuloa 4-6-kepillä, putkierotteluja ym. Tosiasia on, että kahden koiran treenaminen on paljon aikaa vievää työn ja perheen ohella, joten Romeon agit vähän tuppaavat aika ajoin kärsimään tästä... Ei vaan ole kaikkeen aikaa niin paljon kuin haluaisi, vaikka nautin ihan täysillä kummankin koiran kanssa tekemisestä. 

Romeo varsinkin vaan parenee vanhetessaan. :) Romeo on kehittynyt mielestäni paljon agissa ja varsinkin tämän alkaneen jakson aikana. Olen myös oppinut tuntemaan sen vahvuudet ja myös sen tuen tarpeen ja osaan vastata näihin entistä suunnitellummin ja paremmin. Nykyään jo tiedän miksi joku asia mättää. Vika löytyy lähes aina minusta, joten koiraa ei voi, eikä tietysti pidäkään syytellä.

Marraskuun alussa on seuran Jatpailut, jossa olen töissä. Tarkoitus olisi käydä juoksemassa päivän aikana myös möllit ja 1. lk:n radat... Jatkosuunnitelmat tehdään sitten näiden perusteella. :)

TK1 Romeo :)

Tokotauko päättyi torstaina ja tänään oli Romeolla tokokoe Pieksämäellä. Odotuksia ei juuri ollut pitkän tokotauon jälkeeen, mutta päätettiin yrittää ja pitää hauskaa yhdessä. Kokeeseen "valmistelut" - tai paremminkin niiden täydellinen puuttuminen - olivat täysin eri mitä koskaan aiemmin. Normilenkkiä vielä tänäkin aamuna ja riekkumista Myyn kanssa niin paljon kuin sielu sietää... Aamulla myös ihan kunnon aamuruoka ja unohtamatta sitä tärkeintä millä holsku kulkee; paljon rakkautta, erityistä huomiota ja koiralle tunne, että se on ihan super...

Ennen omaa suoritusvuoroa hyvät herättelyt wuban kanssa samaan malliin kuin mikä on toiminut hyvin agissakin. Tämä kantoi lähes kokeen loppuun asti hyvänä sykkeenä ja iloisena tekemisenä. No, muutama notkahdus toki tuli, mutta omalla tsemillä ja iloisella asenteella sain koiran hyvin nousemaan. Fiilis kokeessa oli koko ajan itsellä hyvä, Romeokin oli tästä iloinen ja ensimmäistä kertaa MINÄkin jopa lähes nautin koetilanteessa! Harmi, että videokuvaaja kuvaa enemmän noita tuomarin antamia pisteitä, koska oleellisin jää videolta puuttumaan, eli nuo liikkeiden tärkeät välit. Oli kyllä kokeen jälkeen ihan mahtava fiilis ja ilman tuota 20 pisteen menetystä hypyn takia, pisteetkin olisivat olleet tänään varsin mukavat. Kun ei odottanut mitään, saatu tulos oli sitäkin mukavampi.

Tuomarina toimi Kaisa Poutanen:

Luoksepäästävyys 8  Tuomari sanoi, että koiralle 10, mutta ohjaajan höpötys pudotti kaksi pistettä. Tuin tietoisesti Romeota, koska viime kerralla luoksepäästävyys oli normaalia jännempää ja halusin varmistaa, että menee varmasti hyvin ja koira saa kiitosta hyvästä käytöksestä. Kun oli kauniisti tuomarin taputellessa päätä, kehuin tuomarista välittämättä. 

Paikalla makaaminen 10  Romeon normisuoritus. Levollinen ja varma. 

Seuraaminen kytkettynä 9  mahtava liikeelle lähtö! Muistin Lauran ohjeet, että älä rykäise liian vauhdilla liikkeelle, vaan lähde rauhassa yhdessä koiran kanssa. Romeoksi huippu seuraaminen. Wau!

Seuraaminen taluttimetta 8,5  muutama huono pätkä mahtui mukaan, jossa vietti selvästi laski. Se kuitenkin yritti hienosti :)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 edelleen hyvä lähtö, eikä jäänyt laahaamaan yhtään, joten hyvä suoritus.

Luoksetulo 10 Ihan ok - aavistus vinossa, mutta muuten hyvä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 edelleen onnistunut liikkeelle lähtö - ei jäänyt yhtään jälkeen - joten helppo oli saada tästä hyvä suoritus

Estehyppy 0 oma moka taas kerran esteellä. Mitä helvettiä aina esteellä säädän?! :( Jäin ihan liian kauaksi esteestä, hiissasin sitten meitä lähemmäksi ja samaan aikaan oli jotain koirahärdelliä hallin ovella, jolloin Romeon huomio kiinnittyi sinne ja keskittyminen katosi. Hyppy-käsky ja Romeo jäi istumaan, eikä hypännyt. Toisella käskyllä meni haistelemaan estettä, kolmannella hyppäsi normaalisti... Onneksi aloitetaan nyt puhtaalta pöydältä tämä kun hyppykin vaihtuu. :D Ihan turha pistemenetys, joka vähän kyllä harmittaa.

Kokonaisvaikutus 9 Kaikki kuulema erinomaista, paitsi hyppy. :)

ALO 1 169 p. – -> TK1

Kilparyhmä ja hieroja

Torstaille oli alkujaan suunnitteilla peltojälki Villan suunnilla, mutta koska muutakin ohjelmaa oli päivälle muutenkin runsaasti, ei kaikkea saatu mahtumaan ohjelmistoon. Perjantai on vielä lomapäivä, mutta tänään satoi ensilumi, jotenka tiedä sitten päästäänkö enää peltojälkeilemään. Toivottavasti lumi sulaisi pois. En ole yhtään talvi-ihminen.

Tänään oli kilparyhmän treenit, joissa olin molempien paimenten kanssa. Romeon tokotauko on toistaiseksi takana. Romeolle tokoestettä, paikkamakuuta ja luoksepäästävyyttä. Tokoeste hyvin, kunhan sain koiran kunnon moodiin. Herättelyt ennen treenejä ovat tärkeitä! Paikkiksessa taisi olla muistaakseni kuusi koiraa. Romeo uroskelpien ja narttubernin välissä keskellä rivistöä. Ei ongelmaa, vaikka vähän nenu veti jossain kohtaa hajua "jostakin"... Luoksepäästävyydessä Annan kohdalla meni normisti, mutta vieraammalle murisi... pöh. Otettiin sama hänen kanssaan uusiksi ja syöttelin namia ja nyt oli hiljaista. En nyt keksi mistä tämä helkutin murina on tullut... muuten hyvät treenit Romeolta.

Myylle perusasentoon tuloja ja leikkiä Onnin opein. Alkuun höselti taas kovasti ihmisinnossaan, mutta rauhottui sitten tekemään ja teki ihan mallikkaasti.

Treenien jälkeen käytin koirat lenkillä. Myy käveli nätisti hihnassa, vaikka käytössä oli lyhyt nahkahihna! No, vetihän se alkuun, mutta rauhottui pian hyvään kävelymoodiin, josta pääsin kehumaan. Ei se ole ollenkaan niin toivoton tapaus kun kuvittelin. Varsinkin aamulenkit ovat parantuneet kummasti vetämisen saralla, kun "päästiin" maalta pois...

***
Treenien ja lenkin jälkeen Myyllä oli vielä hieroja. Rintarangassa Anne epäili olevan jotain pientä traumaa, koska Myy aristeli sitä käsitellessä ja tarjosi aktiivisesti mahapuolta tilalle. Voi olla tullut esimerkiksi vaikkapa siitä kun Myy kiipesi/hyppäsi viikolla korkean koiraportin yli ja liukas laattalattia on ottanut Myyn vastaan...  Nyt porttia on reilusti korotettu, joten tuota mahdollisuutta ei enää ole. Odotan kyllä tuon elukan kuvauksia mielenkiinnolla ja ehkä vähän pelonsekaisestikin...

Selkälihakset eivät ole vielä Myyllä kunnolla kehittyneet, joka on siis ihan normaalia tuon ikäisellä pennulle. Selkälihakset kehittyvät vasta viimeiseksi ja niilläkin kun olisi se suojaava merkitys kolhuja vastaan.

Pallojumppa, uinti, kiven/kannon/jakkaran päällä tehtävä tasapainoilu tukisi hyvin tärkeiden syvälihasten kehitystä ja näitä Anne suositteli Myylle, joka on tuommoinen tekevä ja vilkas koira. Täytyy ottaa noita ohjelmistoon arjessa. Sisällä onkin hyvä nahkajakkara, joka soveltuisi tasapainoiluun.

***
Viime aikoina mietinnän alla on ollut kumpiko se on? Eli streliloisinko Myyn vaiko kastroisinko sittenkin Romeon? Todennäköisin vaihtoehto on Myyn sterilointi, mutta ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto Romeonkaan kastrointi... Naapurin nartulla on nyt juoksut, joten silläkin tuo Romeon nimi on koko ajan huulilla. ;) Päätöstä tarttis alkaa pikku hiljaa tekemään...

Hakua ja agia

Sunnuntaina hakuiltiin Saviolla. Myylle neljä maalimiestä. Kaikki ukot hajunhakuna. Tuulta ei ollut, joten hajun joutui hakemaan melko läheltä. Paluu keskilinjaa kohti, puolesta välistä lähetys ukolle. Pistot olivat kaikki lähes suoria. Palkkana purkin jälkeen patukalla leikitys. Maalimiesten käyttämä junnupatukka on Myylle ykkönen. Täytyy käydä marraskuussa JKL:n näyttelyssä shoppailemassa ja ostaa Myylle lisää kunnon pelivälineitä. :)

***
Tiistaina Romeon agit. Aiheena puolivalssit, päällejuoksut ja saksalainen. Olo ei ollut tänään paras mahdollinen (kurkku karhea ja kipeä), mutta lopulta lähdin treeneihin, kun en malttanut poiskaan jäädä... Vähän puoliteholla menin. Omaan ohjaukseen en ollut tyytyväinen, mutta jälleen kerran - koiraan kyllä. :)

Puolivalssit Romeo teki hyvin. Välillä olin ohjatessa myöhässä ja vasemmalta puolelta ohjaaminen oli selkeästi oikeata puolta tönkömpää... Päällejuoksuissa oma ohjaus armotta myöhässä ja tuntui etten vaan ehdi millään koiran edelle, mutta meni tämäkin lopulta. Saksalainenkin sujui... ehkä enemmän kuitenkin tuurilla kuin taidolla...

Huomenna olisi työpäivä ja loppuviikko onkin sitten syyslomaa! Tarkoitus olisi ainakin käydä Villan suunnilla peltojälkeilemässä. Toivotaan, etten tule kipeäksi ja että nämä ihanat syyskelit jatkuvat yhä. :)

Kielet... :D

Viettiseminaari ja kilparyhmä

Torstaina kilparyhmä Hippoksella... huoh, ja olihan taas niin kiirettä, kun pääsi töistä kello 16.50. Kaikesta huolimatta ehdin paikalle niin, että ehdin ottaa jopa hihnatreenejä Hippoksen ympäristössä ennen ryhmän alkua. Hallin alueella oli paljon vilskettä; voimistelijoita, pallon pelaajia, lenkkeilijöitä, autoja, koirien ulkoiluttajia, sorsia jne... Pientä edistymistä toivottomaan hihnakäytökseen oli onneksi nähtävillä!  :) Hetkittäin Myy oli jopa vetämättä ja kulki kauniisti! Jei! Pakka hajosi oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun Anna kurvasi paikalle ja tuli autosta... Myy ei voinut millään hillitä suunnatonta iloaan mennä Annan luo. Pitkä tovi tultiin lyhyt matka auton luo, kun vinkumisesta ja vetämisestä pakitettiin aina taaksepäin. Olin varsin paskamaisella tuulella ja Myy sai mennä suoraan autoon tervehtimättä Annaa ollenkaan...

Omalla vuorolla pikku belgi keskittyikin hienosti. Se oli lähes alistunut siihen, että vieraat eivät olekaan paikalla sitä varten. Kesken tottiksen tuli kurja tilanne, kun huomaamattani vierestä käveli kaksi valkkaria. Myy pääsi koiria tapaamaan, kun liina luiskahti ikävästi jalan alta, juuri kun olin aikessa pysäyttää koiran... Toisella valkkarilla oli harja Myylle pystyssä ja toinen koirista pääsi hihnasta irti... Onneksi koirat olivat hienosti omistajan hallinnassa, joten ikäviltä seuraamuksilta vältyttiin ja kaikki koirat saatiin nopeasti kiinni. Harmittava tilanne ja sen verran säikähdin itsekin, että tärkeä anteeksi-pyyntökin vastapuolelta unohtui. :( Paska juttu. En inhoa mitään niin paljon, kun niitä ihmisiä, joiden hurtat karkailevat toisten koirien iholle hallitsemattomasti... Jos edes jotain hyvää, niin tuosta tuskin traumoja Myylle jäi. Siitä kun oli vaan hienoa tavata vieraita koiria. Se oli vaan ihmeissään, kun toiset eivät olleet siitä yhtä ilahtuneita, kuin mitä se itse oli. Pikku Myyllä on vielä paljon opittavaa.

***
Lauantaina olimme Myyn kanssa Muuramessa viettiseminaarissa, jossa kouluttajana toimi maalimies/sotakoiraohjaaja Onni Mäkinen. Seminaari eteni niin, että alkuun oli viettiteoriaa, jonka jälkeen Onni näytti oman malinsa kanssa tottista ja leikkiä. Lopuksi katsottiin esimerkkikoirakkojen leikkimistä ohjaajien kanssa, joista Myy oli yksi koira. Ihan mielenkiintoisia ja osin tuttuja juttuja, mutta tässä nyt sekalainen sillisalaatti päivän muistiinpanoistani. Aikas väsyneenä kirjoitettu, joten tekstissä varmaan vilisee virheitä...

Kuva Salla Kuikka

Koulutustapa ei ollut operantti, vaan pakotteita käytetään tarvittaessa koiran mukaan. Onni korosti sitä, että pakote valitaan aina koiran mukaan. Jollekin riittää tarvittaessa kevyt kielto, joillekin sormen laitto nenän päälle - tuima ei, joku taas tarvitsee enemmän pakotetta... Epämielyttävyys tulee usein koiran vietin mukaan, eli mitä enemmän viettiä koiralla on, yleensä sitä määrätietoisemmin joudumme koirallamme kertomaan, että joku asia ei ole koiralta toivottu. Onni  perusteli pakotteita mm. sillä, että ei ole reilua koiraa kohtaan, että koiraa esim. vuosikausia nypitään hihnassa - hyi, hyi ja vähän torutaan - (kysyin hihnakäytöksestä), vaan asian voi opettaa koiralle kerralla ja tehdä asiasta koiralle myös mahdollisimman selkeä. Miten koira tietää, että joku on väärin, jos sitä ei koiralle reilusti kerrota? Kysyin mielenkiinnosta miten hän tekee tämän konkreettisesti (hihnakäytös), jolloin sain vastaukseksi, että koiralle opetetaan asiat aina teemoittain, eikä sillisalaattimuodossa; tuota, tuota ja vähän tuota... eli päivä (?) harjoitellaan intensiivisesti pelkästään hihnakäytöstä. Kun koira vetää sille sanotaan EI siinä vaiheessa kun hihna kiristyy, tarvittaessa perkeleiden kera ja niin voimakkaasti, että koira ymmärtää varmasti, että käytös ei ole toivottua. (tässäkin kiellon vahvuus aina koiran mukaan) Heti kun hihna löystyy, muistetaan koiraa kehua oikeasta paikasta. Onni kertoi, että ongelmia tässä aiheuttaa se, etteivät useimmat ihmiset opeta koiralle kunnolla ei-sanaa. Koulutuksessa Ei:stä tehdään koiralle mieluinen asia, josta seuraa aina jotain hyvää käytöstä korjaamalla. Useimmille koirille ei-sana ei useinkaan kerro yhtään mitään. Sanotaan kyllä ei, mutta unohdetaan se kaikkein tärkein, eli kehut korjauksesta. Ohjaaja jää liian usein vaan märehtimään tätä ei toivottua tapahtumaa...

kuva Salla Kuikka

Onni korosti myös koiran lukutaidon tärkeyttä. Väärällä koiran lukutaidolla koira voi saada väärää vahvistetta toiminnalleen. Kaikki käytös, jota ei vahvisteta, jää vähitellen koiralta pois. Tunneoppimisesta puhuttiin myös, eli se on vire jonka koira on jo oppinut. Usein tietämättämme vahvistamme jotain ei toivottua käyttäytymismuotoa. Tästä Onni kertoi loistavan esimerkin omistajan kotiintulosta. Omistaja läärää koiraa heti kotiin tultua sen ollessa yksin pitkän päivän. Rapsuttelee sitä, jolloin koira tietenkin ilahtuu kovasti tästä ja alkaa odottaa joka päivä omistaajansa yhä innokkaammin. Lopulta oven avaaminen saa koiralle aikaan ilohepulin. Seuraavaksi koira alkaa kuunnella rapun oven ääntä, innostuu tästä, lopulta pihaan tuleva auton ääni saa aikaan saman asian... Koiran kiihtyessä (mielihyvän odottaminen) tilanteeseen liittyy usein haukkuminen, jolla koira purkaa samalla itseään saaden siitä mielihyvää, joten....

kuva Salla Kuikka

Koulutuksissa ei sinällään ole kuulema mitään järkeä käydä, ellei ohjaajalla ole ollenkaan omaa näkemystä siitä kuinka koiraansa kouluttaa. Kokeilen vähän tuota ja tuota-tekniikkaa kun ei johda hyvään tulokseen. Ohjaajan realistinen näkemys omasta koirasta on tärkeä ja vastuu koiran oppimisesta on aina ohjaajalla. Koirien yksilölliset ominaisuudet peittyvät usein koulutustason alle, eikä vieras kouluttaja useinkaan pysty arvioimaan syitä miksi koira toimii tietyllä tavalla tuntematta koiran koulutuskaarta. Koiran koulutuskaaren tuntee parhaiten vaan koiran ohjaaja, ei koskaan ulkopuolinen ihminen. Ei pidä uskoa/tehdä kaikkea kuulemaansa, kyseenalaistaa saa aina ja niin kannattaakin tehdä.

Onni korosti myös sitä, että koiria inhimillistetään liikaa. Suojelukoira esim,. nauttii (?) pienestä kivustakin kun se saa purkaa itseänsä suojelussa voimakkaaseen puremiseen. Koiralle tämä on kuuleman mukaan luontaista toimintaa. Laumasta häätöä voi käyttää aikuisen koiran kanssa jos koira karkaa, mutta heti kun koira ottaa katsekontaktin ohjaajaan, ohjaaja ottaa koiran avosylin vastaan. Liian usein ohjaajalle jää karkurille jotain hampaankoloon, tätä jäädään märehtimään, eikä koiraa palkata reilusti ja iloisesti sen palattua takaisin ohjaajan luo. Koiralle on aina syy ja seuraus. Koira miellyttää ohjaajaa saadakseen siltä jotain itselleen mieluista. Koira on siinä mielessä "itsekäs paskiainen", Loppujen lopuksi sille on kuitenkin oma etu tärkeintä.

Puhuttiin myös siitä miten koira oppii, eli klassisesta- ja instrumentaliisesta ehdollistumisesta. Klassisessa ehdollistumisessa tarkoitetaan oikeanlaista tunnetilaa koiralla. Esim. treeniliivin pukeminen, koulutuskentälle tulo jne. nostavat koiran tunnetilaa. Tunnetila usein myös nousee kaikissa asioissa mistä koira on tottunut saamaan palkkaa, eli tottiksessa; kulmat, nopeuden muutokset jne. Tärkeää olisi pyrkiä säilyttämään hyvä tunnetila koko treenien ajan ja viedä koira autoon tunnetilan ollessa korkeimmillaan. Liian usein treeniä jatketaan liian kauan, jolloin tunnetila on jo laskeva. Tavoitteena on se, mihin tunnetilaan koira jää - > uuden treenien alku -> sama tunnetila. Hyvä tunnetila luodaan usein leikkimällä. Instrumentaalisessa ehdollistumisessa taas suoritus on enemmän tekninen, eikä liity viereystilaan. Koira pääsee viettipäämääräänsä -> hyvää ja mieluisaa.

kuva Salla Kuikka

Ohjaajan merkitys on luonnollisesti suuri: Mustavalkoisuus, johdonmukaisuus tärkeää, eli pidetään aina sovitusta linjasta kiinni eli on ns. On-off-tila. Ohjaajan tulee olla aina kohtuullinen vaatimuksissaan. Koira voi olla myös huonompi kuin mitä ohjaaja kuvittelee. Koiralta tulee kuitenkin vaatia asioita, eikä antaa sen tehdä asioita puolivillaisesti, jolloin koiralta katoaa tarve kehittyä. Onnistumisa pitää tulla, eikä koiralle tule olla liian ankara.

Oman koiran viettialueet on tärkeää tuntea. Miksi koira toimii niin kuin se toimii?
Varsinaisista viettialueet ovat:

1. Nälkä - saalisvietti
2. Rakkaus - sukupuoli- ja laumavietti
3. Pako - väistäminen ?
4. aggressio - puolustusvietti

Vietit ovat koiran genetiikkaan kirjoitettuja käyttäytymismalleja, joita koira toteuttaa aina vaistonvaraisesti ja johon sitä ei ole koulutettu. 

Esimerkkinä vaikkapa saalisvietti ja pallon heitto koiralle. Pallon heitto -> vietti/saalisärskyke, koira juoksee pallon perään -> vietti/saaliskäyttäytyminen, koira tavoittaa pallon -> viettipäämäärä. Koiralta tulee vaatia asioita, jotta kaikki viettialueet tulevat käyttöön, jolloin koira kehittyy koko ajan. Koiran tulee kuitenkin olla aktiivinen ja innokas ja saada paljon onnistumisia.

 Saalisvietistä:

• koirasta poispäin tehtäviä liikkeitä
• nälkä ohjaa
• tunnetilan luominen
• koira oppii saalistamaan leluja/patukkaa
• vinkuminen /haukkuminen - > turhautumista
• puhdas alue - koira hiljaa
• kyllääntyminen - ei pureteta liikaa, jotta ei kylläänny
• pallohulluilla eri asia, koska eivät pure koko aikaa, jolloin viettivire ei kovinkaan korkea
• plussaa: koira vahvoilla, koira saalistaja -> motivoi koiraa,
• aina koiran purressa, vietti myös purkautuu, joten varsinkaan matalaviettisiä koiria ei kannata purettaa liikaa. Sama toisinpäin. Kuumaa koiraa pureminen purkaa, joten koiran voi tätä säätelemällä saada tasolle, jossa koira pystyy keskittymään ja työskentelemään.
• onnistumisen riemua, koiraa ei tule lannistaa.
• koko ajan niin, että koira joutuu tekemään työtä, eikä pure kuolleeseen leluun

Puolustusvietti, eli aggressio - usein väärin ymmärretty asia. Sudella tärkeä osa; ravinnon ja lauman puolustus 

Aggressiota on kahdenlaista, eli on reaktiivinen aggressio ja aktiivinen aggressio. Reaktiivisessa aggressiossa tarvitaan ärsyke, mutta uhan poistuttua koira rauhoittuu. Aktiivisessa aggressiossa koira käyttäytyy  aggressiivisesti ilman mitään syytä, eikä se vaadi mitään ärsykkeitä.

Haukkuminen tuo voimaa  ja energiaa ja esim. seuraamisessa kainalopalloa kyttäävää koiran viettitilaa voidaan haukuttamalla vaihtaa puolustusvietin puolelle (aggressio), eli viettejä voidaan vaihdella ja näin kanavoida tekemistä oikeaan suuntaan.

Rauhavaihe jaksottaa hyvin kiihtyvää koiraa ja sopii korkeaviettiselle. Siinä luodaan hyvänolontunne ja saadaan rauhallisempi ja varmempi koira. KAIKKI pureminen on saaliskäyttäytymistä ja kaikki purkautuu puremiseen.

Laumavietti -  laumanjohtajan miellyttäminen ja hyväksyminen

• koiralle tärkeä hyväksyntä
• pakotteet aktivoivat koiran, kehu heti tämän jälkeen
• laumasta häätö - heti avosylin vastaanotto kun koira ottaa kontaktin
• piiloon jos koira (pentu tai nuori koira) häipyy horisonttiin. Paikka tulee olla pennulle aina turvallinen!
• Opeta miten vuorovaikutus laumassa toimii. EI ja heti korjauksesta kehu.
• Koulutuksessa voi hyödyntää: aktiivinen väistäminen tai passiivinen väistäminen
• Lauman johtajalta tuleva uhka - > koira väistää aina jos johtajuus on kunnossa.
• Aktiivinen väistäminen sopii koiralle jolla on viettiä. Esimerkkinä seuraaminen ja pakotteen käyttö. Sormen hipausu kylkeen, väistää aktiivisesti, eli aktivoituu lisää. Nyppäys - väistää - aktivoituu ja vaihtaa laumavietille -> vire nousee.
• Passiivinen väistäminen, eli jos koiralla EI OLE VIETTIÄ, eli silloin ei voi myöskään vaatia! Kuormaa on tällöin liikaa suhteessa koiran viettiin. Tällöin koira passivoituu ja tilanne on pahin mahdollinen. Passiivisuuteen ei koskaan saa jättää koiraa, tai siitä tulee koiralle ratkaisumalli, johon se pakenee.

Aina kun koiran vietti nousee, tekniikka kärsii jonkin verran. Konflikti on viettiristiriita, jossa koira on kahdessa vietissä yhtä aikaa. .Konfliktiti tuottavat koiralle aggressiota, joka näkyy koiralla voimana. Viettejä voi vaihdella. 

Turhaumalla tehdään haukkuminen, eli päästetään koira viettiärsykkeeseen, mutta ei viettipäämäärään. Onni myös korosti, että opetetaan koira olemaan myös hiljaa käskystä, muuten sille on ihan turha sanoa hiljaa. 

Toiminta-alueella liikutaan silloin kun koira on motivoitunut, halukas ja innokas. Toiminta-alueen alapuolella ollaan silloin kun koira on passiivinen. Koiran tulisi pysyä toiminta-alueella koko ajan, eli ei olla liian korkeassa vietissä, mutta ei myöskään liian matalassa. Tavoitteena on, että toiminta-alue laajenee koko ajan, eli vietin voi laskea juuri ja juuri siihen missä koira pystyy toimimaan keskittyneesti..Tunneoppiminen opitaan kun tekeminen (tottis) on lyhytkestoista ja paljon leikkiä tottiksen väliin. Viettipäämäärään päästään vähitellen.

Patoamisella tarkoitetaan, että koira on suu kiinni ja se on hiljaa. Vuotamisessa koira tekee sijaistoimintoja. Rapsuttelee itseänsä, haukottelee jne.

Muutama vinkki Onnilta, jos koira kiihtyy seuraamaan lähdöstä. (vinkuu ja haukahtelee, jota ei tule sallia alusta lähtien). Vaihda seuraa-käskyn tilalle vaikkapa käsky Muumipeikko. :) Koira yleensä hämmentyy sen verran, että lakkaa ääntelemästä. Koirahan lukee ihmisen olemusta  - vartaloa, joten käskyillä ei sinällään ole suurtakaan merkitystä. Muumipeikkoa voi käyttää aina siihen saakka kun koira kestää taas seuraa-käskyn kiihtymättä liikaa 

Intentio tarkoittaa pentu/nuoren koiran aikaa, jolloin vietit alkavat vasta kehittyä, eli ennen sitä koira ei kykene vielä reakoimaan esim. puolustusvietillä.

Lelupakkaukseen siirtymisessä ei ole kiire ennen kuin pentu on omaksunut leikin kunnolla ja koira saa siitä riittävästi tyydytystä. Leikkiä voi pitää - ja tuleekin pitää - osana tottiskoulutusta koko ajan, kuten ollaan Myyn kanssa tehtykin pennusta pitäen.

Myyn kanssa tehtiin lopuksi leikkimisestä Onni oli sitä mieltä, että painostan koiraa liikaa kumartumalla sen ylle. Aika monella muullakin tuntui olevan sama ongelma. Ohjeeksi sain kyykistyä ja leikittää koiraa videolla näkyvällä tavalla. Päivä oli kylmä ja kun oli useita tunteja istunut ulkona, oli hyvin kankeata leikkiä ja tuli muutenkin ihan järkky hiki. Huonoa leikkiä meiltä, mutta parempaa ei saatu enää loppupäivästä puristettua. :)

Kiitos Annalle videoinnista ja kurssin järjestämisestä. :)

Ruutuilua, agit ja julkkis

Tiistaina lenkin yhteyteen Myylle esineruutua kolmella esineellä. Esineinä tällä kertaa sählyhanska, pallo ja kankainen kirjanmerkkipupu. Olin liikkeellä yksin, joten vein esineet ruutuun Myyn kanssa.

Ekana nousi hanska lähes suorana pistona. Myyn tuotua esineen, leikitin ensin, luovutus ja palkka. Toista esinettä haki pidempään, mutta koko ajan hyvin työskennellen. Vaihdoin lähestyspaikkaa, jotta saisi paremmin hajun ja pallo nousikin sit seuraavana. Kolmatta haki kanssa melko pitkään, mutta etsiminen palkittiin. Kokonaisuutena hyvä ruutu.

***
Illalla oli vuorossa Romeon agit, jossa jatkettiin edellisen kerran juttuja, eli vippausta, poispäinkäännöstä ja sylkkäriä.

Rata näytti tältä:

Mukava ja helponoloinen rata ensisilmäyksellä, mutta kun rataan upotetaan sylkkäri, vippaus ja poispäinkäännös, haastetta olikin jo ihan reilusti.

Omaa vuoroa odotellessa tein Romeon kanssa sylkkäriä hallin pihassa ja radallakin se sitten onnistui varsin mallikkaasti... Vippaus taasen ei, mutta se nyt ei olekaan sinällään mikään uutinen. Lelua näyttämällä Romeo tuli kyllä käteen kiinni ja sain pyöräytettyä sen oikein. Osana rataa ei kuitenkaan toiminut... Poispäinkäännös uusinnalla hyvin. Alkuun olin liian lähellä estettä, jolloin Romeo ohjautui hyppäämään suoraan...

Lopuksi koko rata ja tuota hemmetin vippausta lukuunottamtta rata meni puhtaasti. Kontaktit varsinkin on ollut suuri ilonaihe viime treeneissä ja loppusuorakin toimii.

***
Moore voisi hyvinkin sanoa paimenille - lahjattomat treenaa - toiset ne käy vaan arvokisoissa. ;) Tänään tuli Terrlife-lehti ja kukapas muu siellä poseerasi kuin Moore, voitettuaan kesäkuusssa terriereiden mejämestaruushopeaa.

Näin se menee, että hienoimmat hetket koiraharrastukseni parissa olen kokenut juuri Mooren kanssa. Mejämestaruushopea kovassa seurassa on ehdottomasti yksi niistä. Jäljen jälkeinen tunne oli kerrassaan upea ja vielä varsinkin Mooren kahden vuoden mejätauon jälkeen... Ihana, hieno Moore. :) Moore on kyllä paikkansa sängyssämme ansainnut (lahjana hopeasta se sai siis elinikäisen luvan nukkua meidän sängyssä, jos joku ei sitä vielä tiennyt..), vaikka Hannu sanoikin, että kurakelillä Moore saa nukkua minun puolella...

Tottispäivävideo

Tässä vielä Off Line`sin tottispäivästä videoa, jossa Myyn eka kierros kentällä. Toinen kierros olikin sitten se Myyn parempi, mutta kuvaaja oli jo kyllästynyt notkumaan kentällä... :D

Tottispäivä, hieroja ja hakuilut

Tässäpä taas tapahtumista koostetta.

Torstaina Romeolla oli Annella hieroja. Jumejen osalta tilanne oli tälläkin kertaa varsin hyvä. Pientä pintakireyttä löytyi selän puolelta, mutta mitään suurempaa huolta ei ollut tälläkään kertaa. Ylläpitohoitona päätettiin, että Romeota huolletaan parin kuukauden välein, kun se kuitenkin harrastaa säännnöllisesti agia ja toisekseen nuori neiti pitää Romeon kovassa liikkeessä...

***

Lauantainä lähdettiin aamusta ajelemaan Valkeakoskelle Off Line` kasvattien tottispäivään. Kouluttajana toimi kasvattaja Niina. Paikalla oli Myyn viisi pentusisarusta, Usva-äippä, muutamia vanhempia tervuja ja väärärotuisina pari rotikkaa ja yksi tolleri. Kiva oli nähdä varsinkin muiden Dose-pentujen tottikset ja saada kaivattua vertaistukea mm. hihnakäytökseen... ;D

Myy seuraa 

Jokainen koirakko teki kaksi kierrosta kentälle. Myyn kanssa tehtiin meidän perussettiä; perusasentoon tuloa, seuraamista, maahanmenoa, luoksetuloa ja katsottiin leikkimistä. Kentälle meno niin, että koira ei saanut tervehtiä, vaan hommat alkoivat heti. Namin kanssa kentälle tulo onnistui ihan kohtuullisesti, vaikkakin Myyn mielestä kentän reunalla seisovat ihanat ihmiset olisi kyllä pitänyt ehdottomasti ainakin käydä lyhesti tervehtimässä... :D Samat elkeet olivat monella muillakin Dose-pennuilla, joten ainakaan avoimuutta näistä pennuista ei puutu..

Kentälle tulo

Myy seuraa

Tehtiin perusasentoharjoitusta (luopumista?), jossa Myy perusasennossa, omat kädet sivuilla ja katse edessä. Niina naksutteli kun koira piti hyvää kontaktia (katse minuun, ei namikäteen), josta palkkasin koiran. Seuraamisessa kättä vieläkin reilummin ylös. Myy meni hyvin ilman imutustakin.

Myy leikkii hyvin. Leikkimisessä oma roolini on olla rauhallisempi, eli leikki on silloin huonoa jos itselle tulee hiki. Koira saa olla aktiivinen, mutta itse ei tarvitse olla. Leikkimiseen sain ohjeeksi nykäistä patukasta napakasti heti, jos ote ei ole hyvä (pitää kiinni patukan nauhoista) tai koira mälvää. Näin koira oppisi säilyttämään hyvän otteen patukkaan, tai se menettää sen. Myyn patukka on kuulema huono. Patukka saisi olla leveämpi ja koko suun täyttävä. Täytyypä uusia patukat ennen ensi viikonlopun saalisviettiseminaaria...

Namista lelupalkkaukseen siirtymistä otti moni pentu ja mekin otetaan se ohjelmistoon. Eli leikkiä ensin (patukka) -> luovutus (irti-käsky) -> koiralle istu-käsky -> siirtyminen koiran vierelle perusasentoon, patukan siirto kohti kainaloa/kainaloon ja patukan pudotus koiralle heti jos pitää asennon ja kontaktin.

Usva-äipän luokstulo

Niina ja Yoda

Juotiin myös Myyn Usva-äipän valiokahvit kakun kera. (Usva FI KVA ipossa) Kiva päivä, hyvä seura ja kelikin suosi. :)

***
Sunnuntaina oli pitkästä aikaa vuorossa holskujen hakutreenit, joissa olin Myyn kanssa. Tuulta oli, joten saatiin tehtyä tällä kertaa kunnon tuulitreenit. Myylle otin kummallakin kierroksella hajunhakua, eli käytiin hakemassa haju -> paluu keskilinjalle -> lähetys. Eka ukko toimi näin hyvin, vaikka pistolla olikin reilusti mittaa. Toisella ukolla Myyn ajatus katkesi paluumatkalla, joten haettiin haju uudelleen. Tämän jälkeen parempi suoritus vähän lähempää. Kolmannella ukolla lyhennettiin matkaa ja tästä hyvä pisto.

Toisella kierroksella maalimiehet olivat lähempänä. Haettiin haju ja keskilinjalta lähetys. Varsinkin ensimmäinen ukko oli tosi hyvä ja pisto suora. Toisella lähetys vähän hätäinen, mutta sekin meni Myyn osalta hyvin. :) Treenejä vaan nyt paljon lisää ennen talven tuloa. 

Muutto, jälkeä ja vippausta

Nyt ollaan vihdoinkin takaisin kotona! Neljän kuukauden evakkoretki on päättynyt. Miltä tuntuu? - Tunnustaudun selväksi maalaisihmiseksi; maalaistollo, korpisoturi... nimiä on monia, mutta sellainen minä olen.  :D Miinuspuolina Villassa oli ainoastaan pitkä työmatka ja sitä myöten koirien pitkät päivät ja itsellä ainainen väsymys ajella mm. treeneihin työpäivän jälkeen. Lumityöt olisivat varmaan olleet kanssa miinusta, mutta niistä ei jäänyt onneksi kokemusta.... Muut jutut olivatkin Villassa sitten pelkkää plussaa. Esimerkkinä vaikkapa:

• Maaseudun rauha - kiireettömyys ja ainainen leppoisa tunnelma
• "Mun" jälkipelto oli ihan vieressä, 
• koirat saivat olla lähes koko ajan vapaana,
• naapureita ei ollut,
• Romeo paljon rennompi, kun mitään vahdittavaa ei ollut,
• hyvät lenkki- ja harrastusmahdollisuudet kävelymatkan päässä,
• hiekkakuopat lähellä,
• maalla vaan on mukavampi asua... :)

... joten muuttoa pukkaa "jossain vaiheessa jonnekin" taajaman ulkopuolelle, mutta ei nyt kuitenkaan ihan lähitulevaisuudessa.

Muutopäivänä oma auto lastattu mm. koirilla, mutta ei Hannunkaan tarvinnut yksin ajella... 

Ennemmän muuttotunnelmia ja ajatuksia  >> BLOGISSA

***
Samalla reissulla kun tein Villaan viimeistellyn loppusiivouksen, tein myös Myylle peltojäljen. (jälki nro 18). Jäljellä mitta oli reilu 100 metriä ja jälki vanheni puolisen tuntia. Likka oli huolellinen ja jäljesti taas kerran varsin hienosti.

***
Tiistaina oli Romeon ohjatut agit, jossa tänään olivat vuorossa tekniikkatreenit, jossa vippausta, poispäinkääntöä, sylkkäriä ja pakkovalssia. Näistähän me ei ihan hirveästi Romeon kanssa tykätä.;) Hyvät kuivaharjoittelut - välillä itse koirana ja välillä ohjaajana - jotenkin kuitenkin selvensivät asiaa ja selvittiin sitten lopulta jopa kohtuu hyvin.

Harjoitusradat näyttivät tältä:

Ensin vasemman puoleinen treeni. Pakkovalssi hyvin, putken jälkeen sylkkärillä Romeo kääntyi väärin päin huonon ohjaukseni taksia, vaikka Romeolle ei ollut temppu, eikä mikään, pyörähtää oikeinkin päin. Tätä sitten siinä muutama kerta hinkattiin ja lopulta saatiin onnistumaankin. Koko ajan Romeo kuitenkin teki innokkaasti, eikä hyytynyt toistoista huolimatta. Kunnon herättelyt ennen halliin tuloa tuntuvat toimivan varsin hyvin agissa. Piemän pään putki kesti hetken löytää, mutta toinen kerta putkeen meni jo hienosti. Vippauskin taisi jotenkin muistaakseni sujua.

Oikeanpuoleinen harjoitus meni hyvin ja siitä hirmu tyytyväinen Romeoon. Keinu osana rataa varman oloisesti molemmilla kerroilla ja siihen myös hyvät alastulokontaktit. Kontaktit keinulla ja puomilla hyvät molemmilla kerroilla. Treenit lopetettiin loppusuoraan, josta superpalkka ja koira autoon.

Nyt alkaa jotenkin itselle selviämään nuo omat ongelmakohdat agissa. Ensinnäkin täytyy lopettaa jatkuva asioiden olettaminen. "Se tekee kuitenkin tuossa noin, joten ei se voi edes onnistua tuossa kohtaa... " vaikkapa "se lukitsee edessä olevan esteen putkesta tultua..." näin (-kään) ei käynyt, vaan Romeon katse haki minua heti putken jälkeen ja koira oli hyvin ohjattavissa. Pointtina tässä on  se, että täytyy oikeasti oppia luottamaan koiraan myös agissa ja olemaan itse varmempi ja rennompi! Mejässähän luotan Romeoon 100 prosenttisesti ja tulos on useinmiten hyvä. Agissa taas jatkuvasti "oletan" ihan liikaa, enkä uskalla antaa mennä täysillä. Oma epävarmuus ohjatessa saa myös Romeon helposti toimimaan olettamallani tavalla. Toinen tärkeä juttu on oman ohjaavan käden paikka. Käsi voisi olla useinkin lähempänä vartaloa. Aika usein ohjaan koiraa ihan turhaan suuriin kaarroksiin....

Mutta siis, hyvät treenit taas ja kunhan asetutaan tänne, niin josko sitä ehtisi jossain välissä hallillekin harjoittelemaan!