sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Piirinmestaruushopeaa, HK3 ykköstuloksella!

Keski-Suomen Piirinmestarit
Alkujaan en edes aikonut ilmoittautua Saarijärvellä pidettäviin haun piirinmestaruuskisoihin. Ajeltiin mökiltä kotiin ja näin fb:ssä ilmon, jossa luki, että Pm-kokeeseen on viimeinen ilmopäivä. Mainitsin tästä ääneen. Hannu sanoi, että mitä sitä sitten noin aktiivisesti treenaa jos ei kerta käy kokeissa? Se riitti ja ilmo lähti. Onneksi.

Keski-Suomen Piirinmestaruushopeamitalisti  Myy 




Keskiviikkona aloitin Myyn nesteytyksen, eli piimätankkauksen. Noin puoli litraa vesipiimää aamuin illoin ruoan jälkeen. Luulen, että tästä juottamisesta on oikeasti apua, koska nytkin tuomari kehui koko radan todella hyvällä temmolla liikkuvaa ja jaksavaa koiraa. Jos en juota Myytä paria päivää ennen pitkän radan reenejä, se puuskuttaa viimeistään 150 metrissä. No joo, voihan nämä olla ihan motivaatio juttujakin tms. mutta jotenkin vaan tahdon uskoa tähän.

Koepäivä oli sumuinen ja välillä satoi vähän vettä. Tuulta ei juuri ollut, joten sää oli Myylle paras mahdollinen. Puuskittaisella ja kovalla tuulella on vaara, että Myy lähtee hakemaan kaukaa alueelta maalimiestä ja tämä vaikeuttaa itselläni alueen jakamista.

Henkilöetsintä
Maasto oli Koirakorven jälkeen erittäin mukavaa maastoa. Keskilinja oli melko selkeä, joten rata oli helppo hahmottaa. Jopa minun. Ekat kulmat olivat Myyltä melko hätäisiä. Tuomari sanoikin, että kulmaan olisi voinut jäädä maalimies jos siellä sellainen olisi ollut. Reilusta 50 metristä vasemmalta puolelta Myy tuli rullan kanssa. Näyttö erinomainen. Seuraavaksi - olisiko oltu jossain noin 150 metrissä oikealla puolella, Myy nosti lähimaalimiehen. Oli varmaan syvyydeltään korkeintaan noin 20 metrissä keskilinjalta. Tässäkin näyttö erinomainen. Noin reilusta 200 metristä vasemmalta puolelta nousi taas maalimies... hetken mietin, että voiko oikeesti viimeinen sata olla tyhjä, mutta päätin luottaa koiraan. Laitoin näytölle. Juoksutti mua melko kauas vasemmalle ja kun piiloa tai maalimiestä ei löytynyt, tajusin, että on tehnyt valeen. Mietin, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Jälkeenpäin ajattelin, että oli varmaan saanut viimeisestä maalimiehestä jo tässä kohtaa hajun. Kaksi ylhäällä ja vale alla. Rata jatkui. Viimeinen maalimies löytyi vasemmasta takakulmasta. Tästä sai arvosanaksi erittäin hyvän, pudotti rullan vähän liian aikaisin keskilinjalla.

Aikaa rataan meni reilut 11 minuttia, joten oltiin turhan hätäisiä. Tosin Liis veti vielä pari minuuttia paremmaksi, joten aika kiireisiä voittajakoirakot olivat tuomarinkin mukaan. Myy sai kehuja työskentelystään. Koira on energinen ja innokas ja yhteistyö ohjaajan kanssa toimii hyvin. Vale pudotti kuitenkin roimasti pisteitä, joita saatiin maastosta ainoastaan 157.

Tulossa hakuradalta. Miten niin onnellisen näköinen? :) 

Esine-etsintä
Esineruutu menikin sitten täysin käsikirjoituksen mukaan ja oltiin taas kisassa mukana. Kolme esinettä nousi reiluun pariin minuuttiin. Pisteitä 29/30. Tässä kohtaa piti alkaa oikein laskea, että vieläkö olisi mahdollisuuksia ykköstulokseen. Ykkönen oli vielä tarjolla, jos tottiksesta saa vähintään 84 pistettä... Pitäisi saada.

Tottis 
Mutta sitten se tottis. Voi apua. Myyn mielentila oli kyllä ihan kaikkea muuta kuin se mitä toivoin. Vähän taisi olla jo väsynyt koira maastojen jälkeen. Myy oli kamala kiekuja, eikä asiaa auttanut uusi kenttä äänineen ja ympäristöineen. Hälytysajoneuvojakin meni kun tehtiin noutoja. Loppuliikkeet koira haukkui koko ajan ja mulla nousi savu päästä. Mutta ei annettu periksi. Tänne on tultu kisaamaan. Ensimmäistä kertaa juoksusta seisominen onnistui, joten jotain hyvääkin oli. Vielä tiistaina se juoksi perässä ja tuntui, ettei se vaan opi. Sanoin vähän turhan painokkaasti käskyn, mutta tässä tapauksessa se kannatti. Liikevirheitä ei kaikesta mölinästä huolimatta juurikaan tullut. Tosin eteenmeno jäi puutteelliseksi kun Myyn mielestä nyt vaan oli ihan kertakaikkisen outoa juosta vieraalla kentällä suoraan eteenpäin. Pisteitä saatiin kaikesta huolimatta... tasan se 84 p, !, eli sehän tarkoitti sitä, että yhteispisteitä oli kaikkiaan 270, eli pisteet riittäisivät juuri ykköstulokseen! VALIOKELLO SIIS TIKITTÄÄ!





Ensimmäistä kertaa juoksusta seisominen onnistuu!! 

Pakko oli laittaa tottisvideoon musiikkia, jotta Myyn "musiikki" vähän vaimenee...



Meidän oman hakuryhmän Liis ja kelpie Huti voittivat Piirinmestaruuden. Me saatiin Myyn kanssa Piirinmestaruushopeaa, HK3 koulutustunnus ja vieläpä sitten kuitenkin ykköstuloksella! Meidän hakuporukassa on siis Keski-Suomen piirin parhaat hakukoirat! 💪

Paljon onnea Liisille ja Hutille sekä Myyn puolisisko Helkalle ja Saijalle HK1-koularista heidän ekassa hakukokeessaan. Oli kyllä mahtava kisapäivä. Tätä tämä koiraurheilu taitaa sitten ihan parhaimmillaan olla!


Kuvassa Off Line`sin edustajat. On ne hienot puolisiskokset!


maanantai 4. syyskuuta 2017

Agilityn Piirinmestaruuskisat

Käytiin aksaamassa Myyn kanssa Jatin järjestämissä Pm-kisoissa. Tällä treenimäärällä ei todellakaan ollut mitään tulostavoitteita. Motivaation herättely noin ylipäätään aksaan on nyt ollut niin työn alla, että päätin koittaa ihan ex tempore lainaohjaajaa siinä vaiheessa kun mahdollisuudet Pm-tavoitteluun olivat meidän osalta ohi. Päätökseen vaikutti ihan vaan se, että paikalla sattui olemaan meidän oma, ihana Aino-koutsi, joka on koutsannut meitä agissa jo parisen vuotta. Hän, jos kuka tuntee Myyn kuin omat taskunsa. Olen aina tykännyt Ainon rohkeasta tavasta ohjata koiraa, joten halusin nähdä miltä meno näyttää Myyn kanssa ja millaisia ohjauskuvioita ja vedätyksiä Myy kestää.

Piirinmestaruudet ratkottiin kahdelta ensimmäiseltä radalta yhteistulosten perusteella. Tuomarina PM-radoilla toimi Jari Helin ja viimeinen rata oli Sisko Pulkkisen tuomaroima. Ekan Pm-radan (hyppäri) ohjasin itse. Ei rata huono ollut, mutta en vaan ehtinyt. Melkein loppuun saakka oltiin vitosessa kiinni, mutta sitten putken väärä pää imaisi. Kahdelle viimeiselle radalle puikkoihin tarttui sitten Aino, joka ei siis koskaan ole Myyn kanssa treenannut kisaamisesta puhumattakaan. Muistuttelin lämppäalueella joitakin Myyn käskyjä ja sitten vaan katsomoon jännittämään. Jännitin muuten varmaan enemmän radan ulkopuolella kuin mitä koskaan radalla! Ainohan veti ihan superhienosti molemmat radat! Puomin ylösmenokontaktia vaille tekivät tuplanollan... Oli jännä katsoa miten Myy kesti rohkeampaa viemistä ja varmaan vauhtiakin Aino saisi ajan kanssa Myyhyn enemmän. Nyt etenemässä eroa ei vielä ollut. Puomi oli ekalla radalla hidas, mutta toisella radalla jo paljon parempi. Oma luottamus Myyn osaamiseen kyllä kasvoi katsomon puolella, joten kyllä tästä jonkilaista buustia varmasti meidänkin tekemiseen saatiin. Päivän saldoksi siis hyl, 0 (sij. 6/27) ja 5 rv. (sij.7/27) Kiitos Ainolle!

lauantai 26. elokuuta 2017

Raskas on rakas...

Ensinnäkin, aloitetaan kaikkein tärkeimmästä. Romeo näyttäisi voivan hyvin. Romeolle määrättiin siis uusi kortisonikuuri ihon kalvamiseen ja kutinaan. En ehtinyt hakea lääkkeitä vielä apteekista kun kutina tuntuukin loppuneen tai ainakin runsaasti vähentyneen. Peukut pystyssä, että tilanne jatkuu näin. Romeon kanssa tunteet menevät kyllä välillä melkoista vuoristorataa. Sen kohdalla on jotenkin niin helppo ymmärtää, mitä tarkoittaa sanonta raskas on rakas. Välillä on päiviä jolloin tuntuu, etten jaksa tuota holskua. Mietin jopa sitä, miten helppoa on sitten kun tuota koiraa ei enää ole. Voi lähteä aamuisin valoisaan aikaan metsälenkille. Silloin kun kaikki muutkin kulkevat. Ei tarvita enää silmiä selässä, eikä sitä ennakointia mitä tuon kanssa joutuu tekemään. Siihen kaikkeen ennakoimiseen on jo niin tottunut, ettei sitä oikeastaan ajattele. Sitä vaan tekee. On asioista joista pitää sanoa se tuhat kertaa ja siltikään ei meinaa upota holskun päähän. Koska se vaan voi. Koira-aggressio on yksi sen ärsyttävimmistä piirteistä. Koiratiheys on täällä suuri, joten joka päivä tähän ongelmaan törmätään. Romeo on yhä enemmän sitä mieltä, että meidän saarelle mahtuisi oikeastaan vaan kaksi uroskoiraa -  se itse ja Moore. Muut voi sen mielestä eliminoida. Paremmin se sietää toisia koiria kun ollaan jossain isossa koiratapahtumassa, jossa se ei voi hallita tilannetta. Luottaa siihen silloinkaan ei voi. Syy käytökselle löytyy paljolti Romeon historiasta. Holskupojan elämään on mahtunut ihan liian paljon ikäviä kokemuksia irtokoirien hyökkäysten muodossa. Sen on pitänyt puolustaa laumaa ja juuri Romeolle erityisesti rakasta Moorea. Auto on myös pyhä ja se kyllä kuuluu, jos joku menee liian lähelle autoa. Lompakko on kyllä varsin hyvässä tallessa Romeon peiton alla. Kaikki elävä ja pieni pitää tappaa. Siilit, linnut, oravat. Se ei tunne armoa mitään kohtaan. Sitten se toinen puoli. Miten se voikin olla noin herttainen tuossa omassa ihanassa junttiudessaan!? Palvovat silmät ja tuo hölmön rakastava katse. Käsivarsi pitää saada kunnolla suuhun kun tullaan töistä. Lammasmaisuus, joka voi muuttua hetkessä pedoksi. Alkunkantainen, polttava katse silmissä. Se on opettanut niin paljon olemalla juuri tuollainen. Koskaan et voi etukäteen tietää kenestä se pitää ja kenestä ei. Jos se jostakin pitää, se on ikuinen ja hyvä ystävä. Tuon koiran maailma kaatuisi heti, jos menisin pois. Ei sitä voi voisi jättää hoitoon esim. viikoksi, koska se ei kestäisi eroa. Enkä minäkään kestäisi eroa siitä. Me kuulumme niin vahvasti yhteen ja raskastamme toisiamme. Joka ikinen päivä, niin raivostuttava kun se välillä onkin. Romeon uskollisuus on jotain sellaista vaikeasti selitettävää, että pitää edes jotenkin yrittää olla sen suuren luottamuksen arvoinen.

Muoks. Lisäys 
Ps. Valitettavasti näyttääkin taas siltä, että kutina sittenkin jatkuu... 😔
-----

Treenattu ollaan. Pitkien hakuratojen jälkeen palattiin taas lyhyempään rataan. On tehty mm. pelkkiä etukulmia, jolloin homma loppuu ennen kuin edes oikein alkaakaan. Kokeiltiin myös norjalaista sekametsää nostatusmielessä. (takaperin äänet kaikilta maalimiehiltä) Nostihan se tarjoten Myylle mukavaa vaihtelua. Ekalla pistolla Myy vaati maalimieheltä palkkaa heti ilman ilmaisua, mutta tämän jälkeen rata alkoi taas rullata...

Tottiksissa juoksusta seisominen on ollut oikeastaan yllättävänkin vaikeaa Myylle. Takapalkalla saatu muutamia onnistumisia, mutta pari askelta ottaa aina vaan. Ei auta kun lisää treeniä. Muuten kolmosen tottis tuntuu sujuvan.

maanantai 21. elokuuta 2017

Voihan Romeo

Romeon vointi ei ota vieläkään kohentuakseen, vaikka hyvääkin aikaa saatiin tovi viettää. 😔  Lääkäriin mentiin viimeksi siinä vaiheessa kun koira veti isoja karvatuppoja itsestään irti, kirputti ja kalvoi voimakkaasti kyynäriä, hännän tyveä, sekä selkää. Sen lisäksi Romeo käyttäytyi poikkeuksellisen aggressiivisesti. Kaikki viittasi voimakkaaseen kipuun. Romeo myös arkoi selkäänsä lannerangan kohdalta sitä tunnusteltaessa ja murisi jopa minulle. Eläinlääkärissä Romeon luusto kuvattiin kauttaaltaan. Selkä oli kuitenkin hyvä. Pieniä, ikään kuuluvia muutoksia toki oli. Vähäistä nivelrikkoa ja spondyloosin alkua rintarangassa, mutta ei mitään niin suurta, mikä selittäisi Romeon voimakkaat oireet. Syytä käytökselle ei saatu selville, joten piti valita aloitetaanko hermokipulääkkeet vai kokeillaanko kortsionia. Valittiin jälkimmäinen vaihtoehto, joka tuntui tuossa vaiheessa turvallisemmalta vaihtoehdolta. Oireet hävisivätkin kortisonilla saman tien, vaikka annos oli hyvin pieni. Koira nukkui hyvin yönsä. Ihon kalvaminen ja kirputus loppui. Myös aggressiivisuus hävisi. Romeosta tuli jopa melko hyväntuulinen ja leikkisäkin tyyppi. Kaikki siis näytti olevan varsin hyvin. Kunnes sitten oli aika hiljalleen lopettaa kortsinoni. Oireet palasivat samantien takaisin kun lääke loppui. Kirputus ja itsensä kalvaminen jatkuu taas ja Romeo on ärtyisä. Soitin ell. ja keskustelimme tilanteesta. Saimme uuden kortisonikuurin hyvin pienellä annoksella, jonka jälkeen tehdään lisätutkimuksia jos oireet yhä vaan palaavat. Jotain on vialla, mutta mitä? 




sunnuntai 20. elokuuta 2017

Syksyä kohti...


Elokuu ja koiraharrastajan "lähes" vapaa viikonloppu. 😉
Kyllä siihen koirat kuuluivat, mutta yhtään ei treenattu...


Grillikatokseen koirat eivät saa tulla - ei edes silloin kun sataa, tai näyttää ihan tosi surkealta.. 


Jotain saattaa silti saada.. 


wtf. Jos kapulaa heitetään, koiran kuuluu noutaa. T. Romeo ja Myy



Kuka opetti kerjäämään? 


Hampparitauolla


Myyn häntää ei pysäytä mikään.