lauantai 30. marraskuuta 2019

Caru 15 vko


Eilen aamulla oli vielä 4 astetta lämmintä ja satoi vettä. Illalla sade muuttui lumeksi ja aamulla maa oli valkoinen. Carulla alkoi ensimmäinen talvi ja pentu on ollut kovasti innoissaan lumesta. Muutama järkkärikuva tältä päivältä.  



Isot pojat takapihalla. 



Isoveikka Romeosta on tullut Carun paras kaveri 💝.


Kun hepuli iskee... 


maanantai 25. marraskuuta 2019

Hakukausi jatkuu...


Hakumetsässä
Talvi hidasti Keski-Suomessa tuloaan, joten on päästy jatkamaan vielä hakutreenejä. En valita siis yhtään, vaikka ei vielä tulisikaan lunta. Tähän aikaan vuodesta on yllättävänkin mukava hakuilla. Ei ole itikoita eikä muitakaan lentäviä, eikä koirillakaan ole liian kuuma. Lämmintä päälle, niin hyvin tarkenee.

Myyn kannuskynsi on parantunut hyvin ja jalka paketoituna Myykin on päässyt taas treenaamaan.
Erityisesti viimeisimmästä hakutreenistä jäi erityisen hyvä fiilis kummankin koiran osalta. Maalimiehet piiloutuivat hyvin peitteiseen metsään ja molemmat koirat saivat tehdä kunnolla töitä, jotta ukot löytyivät. On se kyllä hienoa katsottavaa, kun osaavaakin koiraa haastetaan kunnolla! Myy teki suoria, syviä pistoja ja selvitteli erinomaisesti piiloja. Myyssä ehkä tällä hetkellä parasta haussa on todella korkea maalimiesmotivaatio. Se tuskin hommaa lopettaisi siihenkään, vaikka palkka poistuisi. Halu löytää metsästä ihana ihminen on aina ollut Myyn paras palkka hakumetsässä. Myystä näkyy myös niin hyvin kokemuksen myötä saavutettu osaaminen ja varmuus. Carua samaan aikaan kouluttaessa asia jotenkin hyvin korostuu. Muistaa millaista oli alku Myynkin kanssa ja kuinka pitkä matka siitä on tähän päivään. Ei voi olla välillä miettimättä myöskään sitä työmäärää, mitä pennun kouluttaminen osaavaksi hakukoiraksi vaatii. Nyt kuitenkin osaa nauttia ehkä jopa enemmän matkasta. Carun kanssa ei todellakaan ole kiirettä minnekään. Tämä koira on myös täysin erilainen kuin mitä Myy on, joten varmasti hyvin erilaiset haasteet odottavat meitä.


Caru on käynyt nyt kuudensissa hakutreeneissään. Viimeinkin saatiin treeneihin myös vähän enemmän tuuliapuja. Teemana olikin maalimiehen paikannus. Treeneissä tuli jälleen selväksi, että Caru on erittäin sisukas ja periksiantamaton pentu! Caru ei tullut huudollakaan pois, kun se oli hajulla. Lopulta pentu kurkki puidenkin latvoja, kun ei meinannut ukko löytyä. Onneksi pennun hieno työskentely sai arvoisensa päätöksen, kun se löysi kaikki maalimiehet. Harrastuksessa (haku) tuollainen sinnikkyys ja periksiantamattomuus näkyy myönteisenä asiana. Arjessa siinä on omat haasteensa.



Pentutottista
Carun kanssa on tehty myös pentutottiksia. Olkkarin sijaan on pyörähdetty välillä myös oikein kentällä. Pennulta löytyy keskittymistä ja yritteliäisyyttä vieraammassakin paikassa.



Muutama asia, johon tulee kiinnittää jatkossa huomiota. Palkkaa vasta kun pentu on rauhassa ja keskittynyt. Nyt saa palkkaa levottomassa mielentilassa, jota en todellakaan halua vahvistaa. Perusasento meinaa tulla kovin helposti liian eteen. Kriteerinä yritän pitää etutassut kantapäiden kohdalla. Carusta tulee iso koira, joten asento tulee kuitenkin vähän eteenpäin kun koira kasvaa. Katse eteen, selkä suoraksi, vaikka onhan se hemmetin vaikeaa, kun ohjaa tuollaista rääpälettä. Kättä voisi käyttää jo ylempänä ja palkata alas, jotta ei vahvistaisi pomppuja enempää.

Koulutus tapahtuu ruoalla ja mikäpä sen mukavampaa kuin kouluttaa noin ahnetta pentua. Carulla on saalis vielä tuloillaan, joten en hätiköi leikkimisen kanssa, jotta ei tule vahvistettua huonoa otetta. Kantaa hienosti kahta lelua koko suun otteella, joten kyllä sieltä hyvä ote tulee, kunhan maltetaan hetki odottaa ja hampaat vaihtuvat.


Caru ja Keita sisko kuvattuna viime treffeillä. Pennut kuvassa 14 vko. 


Caru kasvattaa nyt pelkkää jalkaa, päätä ja korvia... Ei ole enää edes söpö. 😉

lauantai 23. marraskuuta 2019

Voi kuinka me sinua kaivataan...


Moore täyttäisi tänään 13-vuotta. Ikävä. 💔😭

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Caru 3 kk.


Caru täytti eilen 3 kuukautta. Sanomattakin on selvää, että tykkään tästä pennusta erittäin paljon, vaikka onhan siinä projektia. 😅 Moore johtaa meidän koirien osalta Pennuista Pahimmat- listaa ylivoimaisesti, mutta nyt alkaa näyttää vahvasti siltä, että kärkipaikka alkaa olla uhattuna. 

Caru on muuttunut luonteeltaan ihan pentuajoista ja varsinkin sen omasta mielestä siitä on tullut hyvin iso poika. Poika, jonka ei omasta mielestään tarvitse nöyristellä ketään. Huomaa kyllä hyvin, että taloon on tullut uros nartun sijaan! Siinä missä Myy oli maanmatonen lauman vanhempia koiria kohtaan, Caru seisoo rinta rottingilla häntä selän yli kaarella kysellen Romeolta, mitäs me jätkät seuraavaksi tehdään? Romeon mielestä tämä on ihme kyllä ollut toistaiseksi ihan ok, vaikka kovasti kannustankin sitä näyttämään pennulle paikkansa, jos pennun käytös sitä edellyttää. Romeo on ottanut melko isoveljellisen asenteen pentua kohtaan ja pentu nauttii täysin rinnoin sen suojeluksesta. Myyn mielestä pentu on hävytön, röyhkeä pikku paskiainen, jonka ei kuuluisi olla meillä. Myy on mustasukkainen minusta, vaikka pyrin huomioimaan sitä nyt erityisen paljon. Myyn tassuoperaatio on hidastanut koirien tutustumista, koska Myy on ollut kipeä. Vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa tulevatko noiden koirien kemiat koskaan kohtaamaan kunnolla. 

Edelleen Caru on myös hyvin reipas, avoin ja ahne. Hermot ovat hyvät, ohjaajapehmeyttä ja laumaviettiä löytyy, sekä myös kovuutta. Kovuutta pidän ennemmin hyvänä kuin huonona asiana harrastuskoiralle, mutta on siinä haastensakin. Pienet kiellot eivät tunnu Carulla missään. Varsinkin iltaisin demonit ottavat pennusta vallan ja useita kertoja päivässä pennulle pitää näyttää kuka tätä palettia pyörittää. Voisin kuvitella, että tästä pennusta kasvaisi täysin häikäilemätön perkele, ellei sen tekemisiä tässä vaiheessa rajoitettaisi kunnolla. Loppujen lopuksi ihmistä kohtaan Caru on kuitenkin melko nöyrä ja etenkin aamuisin se on myös hyvin kiltti. (Lue= ei ole vielä hereillä 😁) 

Caru on myös luonteeltaan Myytä itsenäisempi, eikä ole ihan samanlainen perskärpänen kuin mitä Myy. Caru on senkin ajan pahanteossa... Hakumetsässä irtoamisongelmia tuskin tulee olemaan. Häntä kaarella pentu sukeltaa vieraaseenkin metsään yhtään epäröimättä. Carun koulutus tapahtuu toistaiseksi pelkällä ruoalla. Saalisvietti alkaa pikku hiljaa heräillä ja varsinkin ruoalla Caru saalistaa hyvin. Caru on ihmistä kohtaan vielä niin nöyrä, ettei se ala helposti haastamaan lelusta, (ellei kyseessä ole rätti tai liina), vaan mielummin irrottaa otteen, jos ihminen vastustaa otetta. Carun kanssa on tehty lyhyitä saalisleikkejä ja pentu saa aina voittaa. Tottiskaavion liikkeiden pohjia on tehty paikkamakuuta lukuunottamatta. Talven hallivuorot Myylle ja Carulle alkavat joulukuussa, joten päästään pennunkin kanssa muuallekin kuin omaan olkkariin tottistelemaan. 

Paljon on Carussa tavaraa ja aika näyttää millainen siitä kasvaa. Helpolla se ei tule päästämään. Odotan mielenkiinnolla. 


tiistai 5. marraskuuta 2019

Myyn tassuhuolia ja selkäkuvia

Tekstiä muokattu 17.11. 2019. Lisätty Myyn selkäkuvat

Myy loukkasi kannuskyntensä viimeisimmässä hakutreenissä. Alkuun näytti siltä, että kynsivamma alkaa paranemaan itsestäänkin, mutta metsälenkin jälkeen tehty uudelleen arviointi pakotti kääntymään eläinlääkärin puoleen. Kannuskynsi oli revennyt ja se oli myös luonnollisesti hyvin kipeä. Kynsitoimenpide vaati myös rauhoituksen.

Myyllä todettiin kynsivamma oikean etujalan kannuskynnessä. Sarveiskynnen lohjenneet palat on irrotettu rauhoituksessa. Tassuun laitettiin suojaside. Side poistetaan ylihuomenna (tai aiemmin mikäli se kastuu tai likaantuu). Tämän jälkeen tassu suojataan puuvillasukalla tai ohuella siteellä likaantumisen estämiseksi. Suoja vaihdetaan päivittäin. Kynnen tyvi pidetään puhtaana ja kuivana: ulkoillessa suojaus vedenkestävällä materiaalilla (esim. tassusuojat, lasten kurarukkaset). Mikäli tassu pääsisi likaantumaan niin sen voi suihkuttaa puhtaaksi ja kuivata sen jälkeen varovasti esim. puhtaalla pyyhkeellä painelemalla. Tarvittaessa kynnen tyven voi puhdistaa kirvelemättömällä puhdistusaineella (esim. Prontosan, Vetericyn tai veteen vahvan teen väriseksi laimennettu Betadine antisepti). Kynnen tyveen laitetaan abilar-pihkavoidetta. Tassun nuoleminen estetään käyttämällä kauluria. Uuden kynnen kasvamiseen menee useampi viikko. Nuoleminen ja likaantuminen estetään riittävän pitkään (kunnes kynnen pinta on kuivahtanut eikä lemmikki ole kiinnostunut kynnen nuolemisesta).

Kauluri päässä ja jalka paketissa. Toivotaan, että olisi nyt edes kuivia pakkaspäiviä!

Olen jo pitkään odottanut tilaisuutta siihen, että jos Myy syystä tai toisesta rauhoitetaan, niin otatan siitä samalla rtg-selkäkuvat (epäviralliset), jotta näen miltä näyttää lähes 7-vuotiaan kisakaverini selkä tällä hetkellä, kun käyttöä on kuitenkin melko runsaasti takana. Epäilyni osuivatkin oikeaan siltä osin, ettei selkä ole täysin priimaa, mutta ei onneksi myöskään noussut esiin mitään suurempia huolenaiheita. Löydöksenä lieviä spondyloosimuutoksia selästä ja juuri siinä paikassa, jonka käsittelyyn Myy usein reagoi fysioterapiassa.

"Kuvissa todetaan lieviä spondyloosimuutoksia. Voimakkain muutos rintarangassa T5-6 välissä, tälle alueelle myös lihaskireyttä paikallistunut fysioterapiassa. Rintarangassa T12-13 ja lannerangassa L2-3 ja L4-5 välissä lievemmät muutokset. Lannerangassa fasettinivelissä lievää epätasaisuutta, mahdollisesti alkavaa fasettinivelrikkoa."





Keskustelin eläinlääkärin kanssa näistä löydöksistä ja puhuimme siitä, että nämä on hyvä tiedostaa, jotta voin seurata koiran yleisvointia ja halukkuutta esim. pk-hypyissä. Jos yhtään näyttää siltä, että esimerkiksi Myyn hyppyhalukkuutteen tulee muutoksia tai näen arjessa sen olemuksessa kipeytymistä, jätän sen ansaitulle eläkkeelle pk-lajeista. Näin ei kuitenkaan vielä ole ja voimme jatkaa kisaamista huoletta niin kauan, kun koiran vointi sen sallii. Lihashuolto on nyt erityisen tärkeää ja Myyllä onkin onnekseen hyvä fyysinen kunto.
---
Caru kävi samalla ensimmäisessä rokotuksessa. Pennulla oli painoa 6,5 kg. Caru kasvattaa nyt pelkkää jalkaa ja on hoikka poika muuten. Oli oikein reippaana lääkärissä. 💝


lauantai 2. marraskuuta 2019

Uudenlaista arkea opettelemassa


Pentuhypetyksen ohella vähän muitakin kuulumisia! Syksy on tullut lähes huomaamatta ja lähes mennytkin, kun ensilumikin on jo käynyt maassa. Myylle oli suunnitelmissa vielä yksi hakukoe tälle kaudelle, mutta koe peruuntui järjestäjien toimesta, koska Iisalmeen tulikin talvi. 


Isot koirat ovat päässeet juoksemaan paljon metsään ja ne ovat nauttineet viilenevistä ilmoista.

Yliopistomaailma opiskeluineen ja siihen yhdistettynä pentuarki muun lauman ohella alkavat pikku hiljaa yhdistyä ja uusi arki löytää omanlaistaan rytmiään. Moore on poissa ja Caru on laumassa. 

Opinnot työllistävät täysipäiväisesti esseineen, tentteineen ja ihan uudenlaisine haasteineen. Oppimistehtäviä on ollut paljon odotettua enemmän. Tehtävät ovat myös hyvin laajoja kokonaisuuksia, eikä akateemisen yli 10 sivun esseen kirjoittaminen suju ihan hetkessä. Nautin silti opinnoista ja myös opintojen tuomasta uudenlaisesta vapaudesta ja siitä, että päivät ovat hyvin erilaisia. Pennulle jää aikaa toisinaan jopa melko ruhtinaallisesti, kun aika monia luentoja voi katsoa tallenteina myös kotona. Hyvää vastapainona opinnoille ovat koirat, eikä vapaa-ajan ongelmia ole.  


Tällä hetkellä talossa on melkoinen pentukaaos. Pentu levittää lelunsa joka paikkaan, eikä kukaan ehdi niitä siivoamaan. Pissaakin on vähän joka paikassa ja pennun imelä haju lähinnä jo ällöttää.

Koiran pennun tulo tuo ihan mieleen vauvaperheen arjen. Omalla tavallaan pentuaika on raskasta, mutta onhan se silti myös hyvin antoisaa ja ihanaa. Caru on jo lähes sisäsiisti, jos sen vaan joku ehtisi viedä oikeaan aikaan ulos. Carun kiltteys on aika lailla varissut ekoista viikoista ja varsinkin iltaisin pennusta tulee esiin pieni perkele. Caru on nyt siinä kaikkein ikävimmässä puruiässä ja se roikkuu naskalihampaillaan koko ajan kaikessa mikä liikkuu, roikkuu tai pysyy paikallaan. 

Romeo auttaa hienosti pennun hoidossa. Se onkin pennun luottoleikittäjä ja pennun palvonnan kohde. Romeo osaa sanoa pennulle uskottavasti, jos se ei jostain tykkää. Romeo tuntuu tykkäävän uudesta pikku ystävästään ja se usein oma-aloitteisesti leikittää pentua. Pennun ja Romeon voi huoletta tyrkätä yhdessä takapihalle. Pentua ei edes  kovin helposti palele Romeon seurassa, koska silloin ei ehdi istumaan kun pitää juosta lujaa Romeon perässä.

Myy on alkanut myös kiinnostumaan pennusta ja tutkinut sitä aiempaa enemmän. Se tarvitsee pennun tutustumiseen enemmän aikaa kuin mitä Romeo, mutta luulen, että tuostakin tulee vielä hyvä parivaljakko. Tässä pikku pätkä tämän aamun yhteislenkiltä.




Caru on edelleen söpö, joskin ulkonäkö hämää mitä kiltteyteen tulee. 😅


Hihnassakin ollaan harjoiteltu kulkemaan.


Caru on käynyt myös neljänsissä hakutreeneissä. Palo hakuun on saatu nyt syttymään ja muuta tavoitetta pennulle ei vielä tässä vaiheessa ole. Talvi tulkoon kun on tullakseen, olemme valmiit jäämään hyvillä mielin tauolle. 



Koostin myös pienen pentuvideon muistoksi Carun pentuajoista, koska pentu kasvaa vauhdilla ja kohta se on jo iso koira.



tiistai 22. lokakuuta 2019

Caru sosiaalistuu

 

Se joka väittää, ettei belgin pentu ole söpö, unohti Carun. Nimestään huolimatta, hän on hyvin söpö.


Caru muutti meille 8 viikon ikäisenä, joten aloitimme heti elämään tutustumisen. Joka päivä on ollut jotain pientä aktiviteettiä. Carun To do lista on tehtynä ja se on ollut tämännäköinen: 
  • erilaisiin ihmisiin tutustuminen,
  • autoajelut,
  • erilaisten koirien näkeminen kauempaa (ei haistelua),
  • linja-autojen ym. autojen katselua,
  • pyörien ja lastenvaunujen katselua,
  • hevosien näkeminen,
  • Jyväskylän keskustassa käynti; kauppakeskus, rullaportaat, liukuovet,
  • treenikenttään & -halliin tutustuminen,
  • eläinlääkärissä vierailu, (puntarilla, 5 kg takki päällä)
  • päiväkodissa vierailu,
  • tottista (pentutreeniä ruoan yhteydessä, ruoka tulee aina kädestä tai jäljeltä)
  • pk-hommiin tutustuminen (2 x hakutreenit ja 3 x jälki) 
  • omiin koiriin tutustuminen ja Keita siskon kanssa leikkiä.


Viime viikolla tavattiin myös Carun Keita siskoa. Samaa siskoa, jonka kanssa matkustettiin yhdessä kasvattajan luota Jyväskylään. 


Pennuilla lähti heti niin sanotusti lapasesta... 



Syyspennussa on toisaalta puolensa... 😜 


City Walk in the Jyväskylä! Uudessa nahkarotsissa piti tietenkin lähteä kaupungille. Menestys oli taattua ja matkanteko hidasta. Katseltiin linja-autoja, pyöriä, lasten vaunuja ja kaupugin ihmisvilinää. Käveltiin myös kauppakeskuksessa ja mentiin rullaportaita. Caru oli oikein reipas, eikä sitä jännittänyt mikään. 


Haukkuvaaran hallissa käytiin moikkaamassa Elliä ja tutustumassa tuleviin treenitiloihin. 


Iltaisin uni maittaa, eikä pentu heräile öisin.

Romeo on hyväksynyt pennun lauman jäseneksi ja pojat käyvät yhdessä pellolla juoksemassa. Romeo näyttää jopa ihan pikkaisen ilahtuneen uudesta ystävästään, joka kovasti jumaloi häntä. Valitettavasti kamera oli niin täynnä kuvia, ettei se suostunut enää parivaljakkoa kuvaamaan. Muutaman (huonon) kuvan sain kuvattua vielä peltoilun lopulla, kun tajusin välillä poistaa kuvia puhelimesta. 
Yritän saada pika puoliin parempia kuvia näistä kahdesta, eli Baskervillen koirasta ja nahkatakkitappajasta poikaani lainaten. 😝 Romeo olisi varmasti hyväksynyt pennun aiemminkin, mutta näissä asioissa tykkään pelata varman päälle. Myy on ollut myös aiempaa enemmän kiinnostunut pennusta ja hakeutuu sitä aika ajoin nuuskimaan.   


Tulevia ison koiran palveluskoirahommiakin on tehty. Toisella hakukerralla Carulla oli jo ajatus siitä, että metsä on paikka, jossa syödään herkkuja, kunhan ensin myllätään ukot ylös peittojen alta. Caru on hakumetsässä hyvin samanlainen kuin mitä Myy oli samanikäisenä.

Kaikinpuolin on kyllä erittäin kiva pentu!