sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Liepeen Cross


Vatsataudista huolimatta startattiin meidän ensimmäiset kikkarikisat Liepeen crossissa! Oli kyllä aivan sairaan siistiä ja nautin ihan joka hetkestä! 3 km mentiin aikaan 7 min. 26 sekuntia, keskinopeus huiteli siinä 24 km/h ja maksiminopeus 31km/h.

Tältä meno näytti mun silmin:




Maaliin tultiin hymy huulilla. 


maanantai 15. lokakuuta 2018

Koiraharrastusta parhaimmillaan!


Yksi vuodenaika jos pitäisi valita, se olisi ihan ehdottomasti syksy. Ei tarvinne varmaankaan sen enempää perustella, vastaus löytyy näistä kuvista. 


Moore ja syksyn värit. 






Hakutreeneissäkin ollaan taas käyty. Kuvassa yksi tulevaisúuden toivo harrastuksen alkutaipaleella.  


Hakukoiraa ei tehdä yksin, vaan yhdessä. 


Myy ilmoittautuu radalle. 



Valmiina aloittamaan työt 




Maalimies löytynyt..


..ja palkka ansaittu.


Kaivoin myös kikkarin esille ensimmäistä kertaa Myyn vatsalaukunkiertymäleikkauksen jälkeen! On haettu hommaan taas vähän tuntumaa, koska ensi lauantaina on tarkoitus myös kisata ensi kertaa kikkariluokassa! Ihan harrastajasarjassa vaan, mutta kumminkin. Aika jännää! Kikkarointi on (jos kuvista se ei ilmene... 😛) myös todella hauskaa ja kovin tervetullutta vastapainoa muulle tekemiselle. Kivasti tuulettaa pääkoppaa, kun antaa mennä vaan... 





sunnuntai 7. lokakuuta 2018

JK2!!


Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa. Koval duunil asiat vaan onnistuu, kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan! Hanskat ei tipahda, periks ei anneta, ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata! Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen Jatkan! Jaksan! Vaikka väkisin! Jos ois helppoo, kaikki tekis niin.. Mus on voima, jota en voi vaimentaa pusken täysii aina vaan.. Mun ei täydy, vaan mä SAAN!! - Elastinen

Jes! Tämä oli kyllä todellinen työvoitto ja varsinkin tämän viikon jälkeen, jolloin on tapahtunut vaikka mitä, kuten Myyn riistan perään lähtö ja Myyn katoaminen. Mutta ei tässä nyt tästä sen enempää. Kaikki päättyi onneksi hyvin, kiitos somen ja sen ihmeellisen voiman!

---
Käytiin Myyn kanssa viikonloppuna Kerimäellä Savonlinnan kennelkerhon järjestämässä jälkikokeessa ja saatiin se toinenkin tämän kauden tavoite täytettyä, eli JK2- koulari!

Oli kyllä tapahtumarikas päivä! Aamulla kello soi 4.30. Edellisiltana työkaverit istuivat yhdessä iltaa ja jälleen kerran piti perua illanviettoon osallistumiseni kun jälkikoe paikka varmistui, jotta jaksaa lähteä aikaisin aamusta liikkeelle. Perjantai-iltanakin piti tehdä vielä kenraali, joten ei sopinut edes pyörähtää paikan päällä työkavereiden kutsusta huolimatta... Tämmöisiä me koiraharrastajat ollaan. 😝

Aamulla olikin sitten pari astetta pakkasta, toisin kun oli alkujaan säätiedoissa luvattu. Koko matka Kerimäelle oli ihan helvetillinen. 100 km nopeurajoitusalueella piti ajaa viittä kymppiä ja voitte vaan kuvitella miten hitaasti pitkä matka Jyväskylästä Kerimäelle eteni. Rekkoja ja henkilöautoja oli parkissa tien varsilla odottamassa ilman lämpenemistä. Tie oli kauttaaltaan peilijäässä. Hitaasta vauhdista huolimatta Keski-Eurooppalaisilla kitkarenkailla oltiin pari kertaa nelipyöräluisussa... Minä huusin etupenkillä ja mies ajoi kieli keskellä suuta. Vastaantulevat autot matelivat tiellä. Kukaan ei ohitellut ketään, vaikka vauhti oli ajoittain todella hidasta. Se, joka ei ymmärtänyt todellista tien liukkautta, oli katollaan ojassa, kuten eräs nainen matkan varrella. Paikalla olleet ambulanssin kuljettajat saattoivat naista autoonsa. Olin varma, ettei päästä hengissä perille, eikä ainakaan ajoissa. Ilma ei edes lämmennyt koko matkan aikana, joten liukkaus jatkui lähes koko matkan. Olimme onneksi varanneet ajoaikaa runsaasti ja lopulta ehdimme kun ehdimmekin koepaikalle ajoissa.

Koe alkoi sirujen tarkastuksella lähes heti kun olimme perillä. Meidät vietiin maastoihin autoletkalla ja jätettiin odottamaan janan läheisyyteen. Kysyin järjestäjältä, voiko takana olevalle hakkuuaukiolle tehdä pienen valmistavan treenin, etten sotke kenenkään jälkeä. Kyllä voi, oli vastaus. Tehtiin Myylle pikku janatreeni aukiolle ja jäätiin sitten odottelemaan tuomaria.

Tuomari tuli ja koe alkoi. Myyn jana meni hyvin. Myy lähti suoraan ja hyvin määrätietoisesti janalle nostaen hyvin myös jäljen. Myy aloitti varmanoloisen ja vahvan jäljestyksen ja eka keppi nousi pian. Sitten toka ja kolmaskin keppi. Vähän mietitytti kun tehtiin U-käännös, että ollaankohan vielä jäljellä, mutta sitten taas löytyi keppi. Neljäs ja viideskin keppi! Ennen kuudetta keppiä huomasin, että Myy lähestyy tutun oloista hakkuuaukiota! Ihan sitä samaa aukiota, jossa hetki sitten tehtiin valmistava janatreeni ja jossa meidän auto odotteli. Voi hitto. Myy vei minut suoraan samalle kohdalle, jossa me treenattiin. Siinä sitten säätäessä ja takaisin palatessa viimeinen ja se kaikkein tärkein keppi jäi sitten nostamatta. Sehän tietää sitä, että 40 pistettä on menetetty ja koularin saanti ei ole ollenkaan niin itsestään selvää Myyn hyvästä jäljestyksestä huolimatta. Kyllä harmitti! Aikaa oli vielä jäljellä ja palasin takaisin päin etsimään viimeistä keppiä. Eihän me sitä sitten enää löydetty, joten ei auttanut kuin lähteä palauttamaan viittä löytämäämme keppiä. Tuomari antoi janalta pisteitä 28/30. Pari pistettä pudotti janalle ryntäämisestä. Voisi edetä maltillisemmin. Ihan samaa mieltä.

Seuraavana oli vuorossa esineruutu. Esineruutu on aina ollut Myyn vahvuus, mutta edellisestä kerrasta oli aikaa, joten pieni jännitys oli siitä miten ruutu menee. Myy vastasi kyllä täysin odotuksiini. Kaikki esineet todella nopeasti ylös ilman yhtään ylimääräistä juoksua ja ruudusta ropisi pisteitä 29/30. Palautus voisi olla korrektimpi, siitä lähti piste.

Viimeisenä tehtiin tottis. Tottis oli sitä taattua Myy-laatua. Pientä levottomuutta, ääntä, mutta ei mitään isompia liikevirheitä. Tuomari oli aika tiukka, mutta ihan oikeista asioista sanoi. Pisteet 85 p.







Yhteispisteet olivat siis maastosta 157 p. , tottis 85 p. yhteensä 242 p. ja II-tulos ja JK2!

Jäljen loppu harmitti, mutta oppirahat on nyt tässäkin asiassa maksettu. Ensi kerralla tulee olla tarkempi siitä mihin sitä itse menee tallustelemaan, vai meneekö minnekään!

Myy näytti jälleen kerran mistä on kultainen tervutyttö tehty. On se vaan kerrassaan upea harrastuskaveri ja jäljestys oli kyllä ihan parasta Myytä mitä on vielä nähty! Myy on kyllä täyttä kultaa 💝.


maanantai 1. lokakuuta 2018

Tottista!


Viikonloppuna oli aivan upea syksyinen sää! Jälkeilyn ja ulkoilun lisäksi sai pitkästä aikaa vetää numerolapunkin rintaan, kun käytiin tekemässä Koirakorvessa kokeenomaisia tottiksia. Romeo toimi hienona "nollakoirana" dobberiuroksen parina ja olihan se taas aivan superihana! Kontakti ei esim. ilmossa katkennut kertaakaan ja muutenkin kontakti pysyi hyvänä ilman mitään turhaa virpomista. Raitapoika tuntui oikein nauttivan tekemisestä. Ei sitä tunnistaisi samaksi koiraksi, mikä se joskus on ollut. Kilppariarvot kun on saatu kohdalleen, niin tuohan porskuttaa vallan mainiosti. Melkein tekisi mieli käydä bh sen kanssa. 









Myykkönen teki myös hyvät tottikset, eikä ääntäkään juuri ollut.  









Kansiossa kuvia vähän muunkin rotuisista kavereista. Kuvista näkee hyvin mm. koirien erilaista hyppytekniikkaa. Joskus joutuu "vähän" auttamaankin alkuun pääsemisessä. 


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

pk-hommia

Treenikuulumisia, eli aloitellaan hausta. Ensinnäkin ikävää, ettei tänä vuonna järjestetty haussa rotumestiksiä, eikä edes pm-kisoja. Koira kun olisi koekunnossa, niin sitten ei ole kokeita. Vähän turhauttavaa, mutta elämä on. Toisaalta, nyt on ainakin hyvää aikaa hioa kaikenlaisia juttuja kuntoon.



Haussa on tehty syksyn aikana teemoittain mm. sisääntulotreenejä, lähimaalimiestreenejä, kikkailtu piilojen ja tyhjien kanssa ja tehty myös pitkää rataa. On yritetty tehdä treeneistä Myylle vaihtelivia, mielenkiintoisia ja pyritty pitämään opittua yllä. Mukavinta on, että maalimiesmotivaatio on Myyllä tosi korkealla ja sitä ei haittaa isotkaan häiriöt, kun työviitta on vedetty harteille. Yhdessä treenissä keskelle hakualuetta olivat eksyneet kuljeskelemaan nainen ja pieni koira. Myy ilmaisi maassa makaavan maalimiehen asianmukaisesti, pieni vilkaisu sivulle paljasti mulle ja maalimiehelle, että toimia seurasi ihan vierestä utelias silmäpari... Plussaa on erittäin hyvä maalimiesmotivaatio, hyvät ilmaisut, syvät pistot, maalimiehiä ei jää metsään. Miinusta taas on laajat ja ajoittain vinot pistot, yleinen malttamattomuus, eli toisin sanoen se hallinnan puute... Parannettavaakin siis löytyy. Myyllä tuntuu välillä olevan vallalla vähän ajatus "koko alue kerralla haltuun, ohjaajasta viis...". Sisääntulotreenien tekeminen vähän paransi asiaa. Selväksi on tullut myös se, että ennen treenejä Myyn kannattaa antaa päästellä huoletta höyryjä ulos, jotta radalla nähdään parasta tekemistä. Haku on kuitenkin parasta meidän molempien mielestä ja me treenataan, vaikka tälle vuodelle tuskin kokeita tuleekaan.



Ollaan puuhattu myös jälkien parissa. Janat alkavat toimia jo ilman apujakin, mutta eka keppi meinaa nyt sitten jäädä. Jonkun asian kun saa kuntoon, niin joku toinen kohta sitten hajoaa. Näinhän se aina menee. Omaan makuun Myy saisi ajaa syvemmällä nenällä ja rauhallisemmin, mutta vaikka jarrua painaa kuinka niin Myy ryysii, kun siitä jäljestäminen on vaan niin siistiä... Tässäkin lajissa pidän hyvänä tämän hetkistä Myyn hyvää motivaatiota. Se todella tykkää tästäkin hommasta ja kun kepeistä saa vieläpä maksamakkaraa niin a vot!

Tässä tämän päivän treeni, vaikka vuosiluku videolla viittaakin viime vuodelle...



Nyt on se ihan paras aika vuodesta! Ilma on viilentynyt, syksyinen luonto on kauneimmillaan ja metsä kutsuu puoleensa yhä uudelleen. Paljon aikaa tulee käytetettyä nyt ihan vaan lenkkeilyyn. Metsässä olo kun rentouttaa ihan parhaiten. Akut on ladattu joka kerta, kun metsästä tulee pois, tykkään!