maanantai 15. heinäkuuta 2019

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu...


... ja vieläpä ihan kirjaimellisesti. On reissattu matkailuautolla kauden ensimmäiseen hakukokeeseen ja samalla kierrelty ja yövytty sukulaisissa. Koetta ennen vietettiin yö H.n siskon luona Kouvolassa. Yöpyminen onnistui hienosti koiriemme kanssa, vaikka kyläpaikassakin oli peräti 17 koiraa. 

Uutena rotututtavuutena tutustuimme Jakutianlaikoihin. Käyttötarkoitus tällä Venäläisellä rodulla on reki-, metsästys-, ja paimenkoira. Nämä kuvien koirat tulevat olemaan huskyjen lisänä vetokäytössä. Hauskoja ja vilkkaita koiria, joista ensimmäisenä tuli ulkonäöllisesti mieleen laumanvartijasamojedisekoitukset, karhukoira ja veikkailtiinpa fbssä mustavalkoista Boris-pentua bordercollieksikin.  Kaikki olivat hyvin persoonallisen näköisiä otuksia. Laikoja on vasta muutama rekisteröity Suomessa. Kaikki kuvien koirat on haettu suoraan Venäjältä Pietarista, jonne osa näistä on tuotu Siperiasta. Rodulla on jonkin verran vartiointiominaisuuksia. Koirat olivat totisempia tarhalla, kuin mitä tarhan ulkoupuolella. Uroksen säkäkorkeus on 55-59 cm, nartun 53-57 cm. Aika näyttää millaisen suosion rotu saavuttaa Suomessa. 





Valloittava Boris pentu, jonka paras ystävä on käyttölinjainen huskypentu. 



Ilta meni rattoisasti syöden ja koirien kanssa touhuten. Sisäkoirat vanha porokoira Siida ja mitteli Hilma.


Pääsin myös kokeilemaan tätä fättikikkaria ja tykästyin siihen heti. Kivet ym. pomput eivät tunnu missään ja se on renkaista huolimatta yllättävän kevyt ajaa. Hyvällä tavalla erilainen ajokokemus, kuin mitä omalla kikkarilla. Myyllä oli valitettavasti jo iltaruoka-aika ja koe seuraavana aamuna, joten en voinut ottaa sitä juoksemaan. Paremmalla ajalla on tarkoitus mennä kokeilamaan tätä vielä uudemman kerran Myyn kanssa. Hyvää potukuttelubaanaa kun löytyy kymmeniä kilometrejä heti talon ympäristöstä, joka on mm. armeijan harjoitusharjualuetta. Tällainen pyörä tulee kyllä ehdottomasti hankintaan jossain vaiheessa. Yritin jo kovasti hieroa kauppoja, mutta ei saatu pyörää mukaan. 😅 Mun kikkarihan on myös lähtöisin täältä. 

Seuraavana aamuna siirryttiin sitten hakukoepaikalle Muhniemeen, jonne ajoi meidän leiripaikalta noin 50 minuuttia. Tarkoitus tällä hakukokeella oli lähnnä tehdä sm-kenraali ennen tulevaa suurempaa koitosta. 

Kolmosluokka aloitti maastoilla ja arvoin meille numeron yksi. Kakkonen olisi ollut mieluisampi lähtönumero, mutta näillä mentiin. Tuomari pyysi lähtemään heti hänen peräänsä kävelemään radan odottelupaikalle ja noudatin kiltisti ohjetta, vaikka arvelinkin, että odotusaikaa voi tulla paljon. Tuomari tarkastikin vielä maastot, joten odotteluajasta tuli Myylle turhan pitkä. Sillä oli kaikki tarvittavat vermeet päällä ja se napsi levottomana paarmoja ja kärpäsiä. Odotti kovin täpinöissään radalle pääsyä. Mielentila meni yhä huonommaksi. Käveltiin ja tein kaikkeni, että saisin sille paremman mielentilan ennen radalle menoa, mutta kun ei... 

Viimein tuli kutsu radalle. Ensimmäiset 100 metriä oli Myyltä hirveätä työskentelyä. Koko elukka lähti ns. täysin lapasesta. Korvat koristeena, eikä reagoinut mihinkään täällä-huutoihin. Oli sellanen fiilis, ettei oikeastaan voinut muuta kun katsella ja miettiä, kuka sen on noin huonosti kouluttanut? 50 metriin jäikin sitten se yksi maalimies kallioiden väliin, enkä ihmettele miksi noin pääsi käymään. Yhden valeenkin teki toiselle puolelle rataa, kun jäljesti maalimiehen jälkeä. 100 metrin jälkeen paransi selvästi tekemistä ja kaksi viimeistä ukkoa saatiin kunnialla ylös. Ilmaisuista ja näytöistä sai täydet pisteet. Tuomari kehui koiran jaksamista vaativassa maastossa (kuulema sm-tason maasto), puhui myös jostain "ekan koiran kirouksesta" ja sanoi, että koira paransi työskentelyä radan edetessä. Näinhän se on. Hakutreenit (vähintään 300 m.) ennen koetta, niin työskentely olisi kokeessa varmasti täydellistä. Olisi pitänyt sittenkin ajaa kikkarilla kympin lenkki ja antaa vetää itsensä ihan piippuun. En todellakaan tiedä mitä tuohon sen alkukaaokseen voin tehdä. Se lähtee täysin takki auki radalle. On otettu ennen radalle menoa pitkä lenkki, lyhyt lenkki, tehty tottista, puretettu cuzia, syötetty nakkia, vaadittu rauhaa, kokeiltu haamuja ja silti se ampuu radalle aina yhtä mielipuolisesti vailla mitään järkeä. Sanoin tuomarille, että ollaan vieläpä menossa Smiin ja hän tokaisi olevansa siellä myös hakutuomarina, jota en siis tiennyt... Nice. 🙈 Lohdutteli meitä ja sanoi, että huono kenraali enteilee hyvää koetta ja tsemppasi meitä kovasti. Oli kyllä mukava tuomari. 

Käytiin tekemässä esineet. Halusin päättää meidän kokeen hyvään fiilikseen, jotta voisin palkata koiran kunnolla. Myy teki todella hienon ja näyttävän ruudun. Noukki tarvittavat neljä esinettä helpon oloisesti ja hyvässä ajassa. Pisteitä 27/30. Luovutukset voisivat olla rauhallisemmat ja pari pientä alueen ylitystä vähensivät pisteitä. Tältä osin olin hyvin tyytyväinen Myyhyn ja tähän keskeytimme kokeen. 

Koe olisi voinut mennä paremmin. Näillä nyt kuitenkin mennään. Aikaa on vielä treenata. 


Ennen koetta olimme valvoneet Suomipopeissa ja sen jälkeen kyläpaikassa, joten väsymys oli jo melkoista. Ai nii... ja vietimmehän me myös hääpäivämme tänä vuonna hakukokeessa. Kertonee jotain raukkaudesta? 💞

Tässä vielä kuvatunnelmia Jyväskylän Suomipopista.

torstai 4. heinäkuuta 2019

Loma!

Nauti uusia perunoita ja voita, 
mansikoita ja makkaroita.
Tee saunaan tuore vasta, 
varpaat veteen kasta. 
Hakkaa liiteriin halkoja, 
oio nurmikolla jalkoja. 
Ihastele poutapilviä,
siristele auringossa silmiä.
Haista kesän tuoksut, 
unohda turhat juoksut. 
Muista paljon lekotella, 
laiturilla elämää hekotella.
Mieti kivoja juttuja, 
tapaa ystäviä ja tuttuja. 
Älä murehdi ötököitä, 
vietä ihania kesäöitä.

Ihanaa kesää kaikille! 💚

 


maanantai 1. heinäkuuta 2019

Iloja ja suruja

Loma on alkanut ja missäpä muualla sitä ollaan kuin täällä mökillä!


Koko kevään opiskeluun valmistava prosessi on tullut viimeinkin päätepisteeseen. Soveltuvuuskokeet menivät Vakava-kokeen lisäksi hyvin ja jäi ihan luottavaiset fiilikset yliopistoon pääsystä. Ajoittain valtasi myös tunne, etten tule saamaan opiskelupaikkaa, vaan jatkan töitäni nykyisessä työpaikassani. Ennen loman alkua odottelin siis malttamattomana pääsykokeen tuloksia ja viimeinkin tulokset tulivat.
ILMOITUS OPISKELIJAVALINNAN TULOKSESTA KORKEAKOULUJEN YHTEISHAUSSA KEVÄÄLLÄ 2019
Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta Varhaiskasvatuksen opettajan kandidaattiohjelma ja varhaiskasvatuksen maisteriohjelma, kasvatustieteen kandidaatti ja maisteri (3 v + 2 v)
Onneksi olkoon! Sinut on hyväksytty kevään 2019 korkeakoulujen yhteishaussa yllä mainittuun opiskelupaikkaan.
Pääsin opiskelemaan kasvatustieteitä ja sehän tietää nyt vähintään kolmen vuoden opintovapaata vakituisesta virastani! Jes, miten hienoa!! 💪

Loma alkoi tältä osin varsin juhallisesti ja iloisissa merkeissä, mutta suunta muuttui varsin pian päinvastaiseksi. Mooren kunto romahti mökillä heti ekana lomapäivänä. Moore oksenteli ja oli silminähden kipeä ja huonovointinen. Liikkuminen ei onnistunut ja kävely oli hoipertelua. Lopulta Moore lysähti vesikuppinsa päälle kuono kupin päälle ojennettuna. Ajettiin mökiltä kaksi tuntia eläinlääkäriin Jyväskylään. Olimme varautuneet henkisesti Mooren poismenoon, koska tilanne näytti niin huonolta, eikä Moore ole enää nuori koira. Itkin koko menomatkan ja silmät punaisina ilmoittauduin vastaanotossa kertoen koiran huonosta voinnista. Sillä välin Hannu haki Mooren autosta. Se tepasteli intoa täynnä lääkäriin. Häntä pystyssä ja tomerana. Selvästi uteliaana vieraista hajuista ja täysin normaalina itsenä. Suru vaihtuikin nopeasti iloon ja helpotukseen. Eläinlääkärissä otettiin kuitenkin verikokeita addisonin kriisin poisulkemiseksi ja tehtiin Moorelle perustutkimukset. Niissä ei ollut mitään huolestuttavaa. Mitä nyt maksa-arvot ovat yläkantissa, mutta sehän on skoteilla varsin tavallista. 300 euroa laskua (päivystyshinta) ja kaksi tuntia ajelua takaisin mökille. Tulomatkalla käytiin hakemassa Mooren lääkkeet apteekista. Tramal kipulääkettä pyytäessäni sain apteekkarilta varsin epäluuloisia katseita... Eikä oikeastaan mikään ihme. Resuinen mökkipaita oli sujahtanut väärinpäin päälle, silmät itkusta turvonneena, tukka rasvaisena (ei mökillä tarvitse joka päivä tukkaa pestä) ja likaiset maastohousut jalassa... En ehtinyt vaihtaa lenkin jälkeen aamulla mökkikuteita, kun lähdettiin niin pikaisesti eläinlääkäriin. Teki mieli selittää, että mut on just hyväksytty yliopistoon, että älä yhtään kato tuolla lailla...

Mökillä korkattiin sitten saunan jälkeen kuoharit Moorelle, opiskelulle ja kesälle. 💝


sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Juhannus


Keskikesän juhla vietettiin isommassa porukassa mökillä. Uitiin paljon, syötiin hyvin ja nukuttiin vähän. Koirille riitti rapsuttelijoita ja ne nauttivat olostaan. Viikko vielä töitä ja sitten lomalle!  


Kesäfiilis. 💝


Matkailuauton ovella... 


Juhannuspäivän kävelyllä. 


sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Miia Kiviahon tottiskoulutus

 

Järkkäsin Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen nimissä Laukaan Koirakorvessa tottispäivän, jossa kouluttajana toimi Miia Kiviaho. Miian koulutuksessa olen käynyt aiemminkin ja tykkään paljon Miian tavasta lukea ja kouluttaa koiria. Tälläkin kertaa koulutus oli hyvin antoisa ja päivä oli kaikilta osin onnistunut. Sain hyviä vinkkejä meidän ongelmakohtiin, joista tässä enemmän.

Otin meidän ongelmaksi tällä kertaa jäävissä (maahanmeno, seisominen) pienen himmailun ja ennakoinnin. Istuminen on napakka ja hyvä, jonka jälkeen Myy alkaa ennakoimaan maahanmenoa ja vähän hidastella. Itse olen lähestynyt asiaa niin, että en ole ottanut maahanmenoa ollenkaan vaan seuruuttanut koiraa ja palkannut siitä. Miia ehdotti, että voisin kokeilla palkata istumisen jälkeen, eli ennen maahanmenoa. Kaavaa rikkomalla. Ei vaihtamalla liikkeiden paikkaa, mutta vaihtamalla palkkauskohtaa. Toinen isompi asia mikä nousi esiin ja oli mulle henkilökohtaisesti päivän parasta antia, oli mun juoksutapani. Miia sanoi, ettei juoksu saa näyttää kilpajuoksulta koiran kanssa, vaan voisin reilusti hidastaa vauhtia ja juosta ns. pystymmässä. Tärkeämpää on tehdä hyvät rytminvaihdot, eikä edetä nopeasti. Koiran on vaikea tehdä nättiä maahanmenoa noin kovasta vauhdista ja sama seisomisessa. Heti kun vaihdoin juoksutapaa pystymmäksi ja hidastin vauhtia, Myyn olemus muuttui huomattavasti paremmaksi ja kokonaisuudesta tuli hyvä. Koiran on nyt huomattavasti helpompi seurata ja tehdä nyt hyvät jäävät. Nämä ovat niitä juttuja, joille itse sokeutuu helposti, ellei joku ulkopuolinen niistä sano. Seisomisessa kokeiltiin pientä käsimerkkiä, josko jättäisi nuo muutamat pikku askeleet vielä pois.


Toinen juttu minkä otin esille oli paikkamakuussa esiintyvä kaverin tuijottelu. Myy saisi olla tarkkaavaisempi minun suuntaan. Kokeiltiin sellaista, että jos katseli kentän toimintaa, aa-a äänellä huomautus ja kun katsoi mua, kehuminen ja vapautus palloon, joka roikkui mun kädessä. Miia korosti, että oma olemus pitää kunnolla rentouttaa ja tehdä aina ns. kunnollinen palkkausasento, jotta koiralle on mahdollisimman selkeätä se milloin palkka tulee, ettei kokeessa esim. reagoi pyrähtäviin lintuihin tai lentäviin lehtiin tms. Tätä pallolle vapautusta ei kuitenkaan kannata tehdä kovin usein. Riippuu koirastakin toimiiko vai ei.

Lopuksi taisin mainitä ääneen jotakin siitä meidän täyskäännöksestä, joka on se meidän iänikuinen murheenkryyni... Koira ei osaa käyttää peräpäätä, enkä minä kävellä. Harjoiteltiin näitä. Tässä asiassa on kyllä vähän luovuttajaolo, mutta treenataan. Ja kuten huomasitte, mielentilasta en ole vielä puhunut mitään. Se nimittäin oli oikein hyvä! Ääntelyä ei edelleenkään ole. Toisella kierroksella tosin paarmat aiheuttivat ongelmia ja Myyllä meni niiden takia pasmat sekaisin. Toivotaan, ettei niitä kuitenkaan olisi enää elokuussa Lahdessa.


Pakko laittaa kuva vielä tästä päivän nuorimmasta osallistujasta.