maanantai 19. kesäkuuta 2017

HK2!



Hakutreenit ovat menneet Myyltä viime aikoina ihan mukavasti ja tottiskin on kulkenut, joten olihan sitä osallistuttava oman seuran hakukokeeseen, kun sellainen kerran tässä lähellä, eli Lievestuoreella järjestetään. Viimeistelyt sujuivat samalla tavalla kuten aikaisemminkin. Pari päivää ennen koetta tankkasin Myytä piimävedellä. Viimeisellä viikolla ei tehty mitään treenejä. Uitiin ja lenkkeiltiin vaan... aika ahdistavaakin odotella päivien kulumista, seurailla tulevia säätietoja jne. Onneksi oli paljon muuta touhua niin ei ehtinyt liikaa panikoimaan. Koetta edeltävänä yönä heräsin kolmen jälkeen suunnittelemaan hakurataa. Lauantaina talkoiltiin todella helteisessä bh-kokeessa ja täytyy sanoa, että oli tuuria, että ilma viileni vähän sunnuntaille. 

Mutta tulihan se sieltä sitten! - HK2-koulari meinaan, vaikka oikein hyvät katastrofin ainekset sain tälläkin kertaa kasattua. 😆

Tottiksilla aloitettiin. Koiria oli kokeessa mukana viisi. Kaksi kolmosluokkalaista, me ainoina kakkosissa ja kaksi ykkösen koiraa. Keskimmäisenä koirakkona tein tottikset ykkösluokan kahden rotikan kanssa. Ilmoon mentiin kaikki kolme yhtä aikaa ja Myy oli koirista se, joka tuli kentältä välillä pois. Eli erittäin hyvä asia meille. Koira sai muutaman ylimääräisen rapsun ennen tulosten lukua. Myy otti selvästi painetta rotikoista ja tämä näkyi valitettavasti läpi tottiksen. Pomppuja ja ääntä oli. Paikkamakuusta rotikka lähti vielä tulemaan kohti, eikä tuomari heti huomannut tätä... Luulen, että tämä saattoi vaikuttaa Myyn seisomiseen, joka meni istumiseksi. Härdelli ja tauko oli juuri ennen tätä liikettä. Laukauksiin Myy reakoi melko voimakkaasti. Seuralla on uusi ase, jossa on aikaisempaa kovempi ääni ja tämä vaatii totuttelua. Paljon parannettavaa on ja sivulle kiekaisut ovat yhä voimissaan, vaikka treeneissä niitä ei enää tulekaan. Pito oli kuitenkin aiempaa parempi, joten siitä olen tosi tyytyväinen! Tehty työ on tuottanut viimeinkin tulosta. Heitot tosin eivät tällä kertaa ihan onnistuneet ja A-estekin kolisi. Eteenmeno oli Myyksi erinomainen, eikä paikkiksessakaan valittamista. Maahanmenossa ennakoi, mikä oli uutta, mutta myös jollain lailla odetettua kun sitä ei vielä ole koskaan ollutkaan. Tottiksesta pisteitä 87. Kiltti tuomari.


Esineruutuun mentiin seuraavaksi. Myy työskenteli aktiivisesti pysyen hyvin alueella. Valitettavasti kuitenkin vain yksi esine nousi. Kukaan kokeen koirista ei nostanut kahta esinettä... Painostava, vesisateinen keli, eikä tuulen virettäkään. Pisteitä esineistä 19. Väli esineruudusta henkilöetsintään jäi todella lyhyeksi, joten vähän oli pelkoa siitä miten koira jaksaa heti perään hakuradan... 

Henkilöetsintä 
Viimeisenä se ratkaisevin ja jännittävin osuus. Kostean painostava ilma, eikä tuuliapuja ollut. Maasto alkoi ikävimmällä mahdollisella tavalla! Myy teki valeilmaisun etukulmaan kiinteälle piilolle, joka oli tyhjä... Tämän jälkeen alkoi pikajuoksu kelloa vastaan. Olin varma, että koulari oli menetetty, eikä aikaa ole enää löytää kolmea maalimiestä. Eka maalimies löytyi jostain sadan metrin paikkeilta. Erinomainen näyttö ja rullan tuonti. Toinenkin maalimies löytyi aika pian tämän jälkeen ja kaikki meni tämänkin maalimiehen kanssa hyvin. Juoksin löydetyiltä maalimiehiltä keskilinjalle koiran juostessa vierellä. Jätin aika pitkän välin puolelle josta edellinen mm. löytyi, jatkaen aluetta reippaasti eteenpäin, koska aikaa ei ollut hukattavaksi. Pommitin niitä paikkoja, joissa uskoin viimeisen maalimiehen vielä lymyävän. Kaksi maalimiestä oli noussut melko nopeaan ja yksi siis vielä puuttui. 200 metrin merkki näkyi jo. Edellinen maalimies oli löytynyt oikealta ylärinteestä, joten olin varma, että viimeinen mm. löytyy alhaalta vasemmalta, ellei sitten ole jäänyt välille. Lähetys vasemmalle. Koira tuli rinnettä ylös ilman rullaa. Ei löytöä. Kävelin joitakin metrejä eteenpäin ja lähetin uudelleen. Alue loppui, joten lähes rukoilin, että näen Myyn tulevan takaisin rulla suussa. Ja se tuli!! Lujaa näytölle. Jälleen erinomaista työskentelyä Myyltä. Ja sehän oli sitten siinä. Aikaa jäi kuulema vielä kolme minuuttia. Myy sai tuomarilta paljon kehuja hyvästä työskentelystä, maalimiehellä olosta ja näytöille vienneistä. Onhan se todellakin hyvin energinen koira, eikä siltä puhti loppunut missään vaiheessa, vaikka olosuhteet olivat raskaat. Alun virhe meinasi kuitenkin maksaa kalliin hinnan. Vale laski työstentelyn tyydyttäväksi, vaikka muuten kaikki oli ollut erinomaista. Minun aikapaniikki lähinnä huvitti tuomaria, mutta olihan hyvä fiilis kun sain kuulla, että hyvä kakkostulos riittää helposti koulariin. Me tehtiin se Myyn kanssa! Tästä on hyvä jatkaa kohti kolmosluokkaa. 

Pisteet maastosta 177 p. ja tottis 87, eli yhteensä 264 p.

Jälkikokeeseenkin olimme myös tyrkyllä, mutta valitettavasti jäimme ensimmäiselle varasijalle... Virkkua siis selaamaan. 

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Romeo sairastaa...

Romeon terveys aiheuttaa huolta. Töistä tullessa jouduin todistamaan ihmeellistä kohtausta kun koira lähes tukehtui omiin karvoihinsa, joita repi lannerangan päältä suurina tuppoina ja söi. Oma veikkaukseni oli, että kipua on jossain lannerangan ja selän alueella, mutta eläinlääkärissä käynti ei tätä millään tavalla tukenut. Ihan pieniä alkavia juttuja selässä toki on, mutta ne ovat sen verran maltillisia, etteivät ell. mielestä aiheuta noin voimakkaita oireita. Syy kirputtamisella ja itsensä kalvamiselle on siis yhä mysteeri. Kutina ja kipu kulkevat käsi kädessä, joten viime kädessä on vaikea sanoa kummasta on kyse, kutinasta vai kovasta kivusta. Vaihtoehdoiksi ell. antoi minun valita hermokipulääkkeen tai lyhyt kortisonikuurikokeilu kutinaan. Valitsin jälkimmäisen, joka tuntui tässä vaiheessa turvallisemmalta vaihtoehdolta. Kortisonin kanssa ei voi käyttää yhdessä tulehduskipulääkettä, joten kortisoni ajetaan alas heti jos koira vaikuttaa kivuliaalta.

Ruokavaliossa ei ole tapahtunut vuosiin mitään muutoksia, jotka nekään asiaa suoraan selittäisivät. Jätän varmuuden vuoksi raakaruoasta vielä lohen pois, jota on saanut viime aikoina enemmän. Jos oireet eivät helpota, niin seuraavaksi tutkitaan sisäelimet ultralla, josko sieltä löytyy jokin selittävä syy.




Tähän aikaa vuodesta on niin paljon tapahtumia ja treenejä, että aika vähän tulee pohdittua tännekään ajatuksiaan ja sitä missä nyt mennään. Nyt tehdään töitä, jotta voidaan ainakin sanoa, että on ainakin yritetty.

Kuva FB
Kikkari on kaivettu taas esille. Nyt luonnon ollessa herkimillään, ei koiria viitsi juoksuttaa metsässä, niin kuntoilut hoidetaan kätevästi tällä. Ihan sairaan hauskaa puuhaa, vaikka esim. videon lenkki on kuvattu kovassa vesisateessa. Luonto on kuitenkin kaunis, käki kukkuu ja suomen kesä on lyhyt. Nyt on nautittava. Satoi tai paistoi.



maanantai 29. toukokuuta 2017

Hyl x 4.

Kuva Tiina Karvonen
Heti Harjavallan näyttelyn jälkeisenä päivänä käytiin vielä viimeiset oman seuran aksakisat ennen alkavaa aksataukoa. Ei ihan saatu SM-nollia kasaan tänä vuonna kun jäätiin tuplanollaa vaille ja hyllytettiin viikonloppuna ihan reilusti... Toisaalta kolmosiin noustiinkin vasta marraskuussa, joten kausikaan ei ollut kokonainen.

Tuomarina kolmella radalla Eeva-Liisa Pohjanen ja hyppärillä Marjo Heino.

Myy teki hyviä ratoja, eikä onnistuminen kaukana ollut. Pari pientä ohjausvirhettä kun jäin ihailemaan Myyn keppejä ja toisella radalla housuin yhden takaakierron... Yksi takaakiertovirhe muuten puhtaalla radalla menee Myyn piikkiin ja neljäs, eli hyppärirata jo väsymyksen. Mutta kivaa oli. Ensi vuonna yritetään uudelleen. Nyt jäädään ansaitulle huilitauolle ja keskitytään pk-puoleen.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Erittäin Hyvä ellei täydellinen!


Ajettiin tänään reilut 560 km ja tehtiin ns. täsmäisku Harjavallan ryhmänäyttelyyn! 😜 Myyn ensimmäinen ja samalla viimeinen koiranäyttely. Hoota lähdettiin hakemaan, joten meni yli odotusten. Myy oli kehässä todella upeasti ja sitä oli ilo esittää! 💓 Tottiskäskyllä seisoa napotti paikallaan niin kauan kun saatiin nauhat.



Tuomarina Kroatialainen Dubravka Reicher. Arvostelu:
4 vuotias. Oikeanlainen pää, hyvä kaula, hieman pitkä selkälinja. Riittävän hyvät kulmaukset ja liike. Aika korkealla kannettu häntä. Riittävä turkki. Hyvä purenta. 

Suhtautuminen tuomariin: käsiteltävissä. 

Tuloksena KÄY-EH KÄK1.



Myy: Mikä laji tämä on? 

 

Vähänkö ollaan iloisia? 😎Anna jo! 


Pakolliset pönötykset 


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Onko nyt kesä?


Miniloma ja me tietty suunnattiin mökille! Käki kukkui, kuikat, kurjet ja joutsenet huusivat, kyyhkyt pulputtivat - hyvin kesäistä siis, kuten usein onkin toukokuun ollessa jo näin pitkällä. Mökkirannassa oli kuitenkin vielä jäät. Jäät lähtivät mökkiloman aikana, mutta esim. meidän vakkarilenkkireitin varrella oli vielä sen verran vahvan oloista jäätä rannassa, että koirat piti ottaa hihnaan, ettei kukaan saa päähänsä juosta jäälle. Tuuli toi selältä vielä uudet jäät meidän rantaan kun ne olivat kerran sieltä jo sulaneet.




Jäiden seassa yritettiin päästä kesätunnelmaan. 😁 


Pitkän talven jälkeen oli kuitenkin ihana päästä viimeinkin maalle. 



Kerjäyskatse, joka läpäisee vaikka seinän!

Voi, meidän rakasta Moorea. 💓 Ihanaa kuitenkin, että saatiin se vielä talven jälkeen mökille. Enää se ei juuri jaksa lenkkeillä mökillä, mutta siinähän tuo pihassa tepsuttaa omaan tahtiin toisten tekemisiä seuraillen. Ruokaa se edelleen arvostaa suuresti. Mitä tulisempaa, sen parempaa.




Myyn vakkaripaikka, josta on hyvä tarkkailla. 



Paimenet saivat katsella ikkunan takaa ihmisten uimatouhuja, koska en halua vesihäntää sotkemaan tulevia juttuja. Kahlata sentään nekin saivat. Rompsukin rentoutui mökillä kun ei tarvitse vahtia muita kun uimareita.

 


Hetkittäin tuntui jopa ihan kesäiseltä. Tämä kuva on otettu ennen noita ylempiä kuvia, joissa jäät valtasivat uudelleen rannan. 

Mökkipuuhien lisäksi etsittiin esineitä ja tehtiin Myylle kaksi janatreeniä 2 + 1 kepeillä. Molemmat janatreenit menivät hyvin ja kepit nousivat varmanoloisesti. Janoista toinen lähti oikealle ja toinen vasemmalle. Molemmat puolet tuntuvat olevan nyt yhtä vahvoja. Tuoreita riistan jälkiä oli paljonkin, mutta ne eivät Myytä nyt häirinneet.

Lauantaina Myylle vielä 400 metrinen jälki neljällä kepillä. Hannu meni jäljen päähän loppupalkaksi piiloutuen hyvin. Janalle lähetin koemaisesti pitkällä liinalla. Vähän kaartoi janalla sivuun nostaen kuitenkin hyvin jäljen. Kolme keppiä nousi hyvin, yksi jäi. Lyhyt herpaantuminen välillä, jossa keppi varmaan jäi. Muuten meni tarkasti ja myös kulmat olivat tarkat. Myy ei ollut yhtään varautunut siihen, että jäljen päässä on ihminen. Ilo oli kuitenkin suurta.


Molemmille paimenille kolme esinettä. Romeo tekee asioita yhä enemmän omiin nimiin. Agissahan se on vaihtanut itselleen juoksarit ja nyt esineruutuun se lähtee silloin kun sitä sattuu huvittamaan. Meni jo-fiilis seuraa sitä. Veteraaneilla pitää olla jo oikeuksia. Esineet poika nosti noin kolmeen minuuttiin, joten ei se ruudussa koskaan turhaan pyöri.



Romeolle tehtiin myös vapaamuotoinen jäljestys-/hakukokeilu, jossa se sai etsiä metsästä Hannun. 


Tässä iloinen löytäjä saapuu kohteeseen. 


Myy esine-etsintöihin lähdössä..



Pian kaikki esineet oli tuotu.


Myyn luovutusta ei ruveta korjaamaan ainakaan vielä tässä vaiheessa. Sen kuuluisan seuraavan koiran kanssa sitten... 😜 Myy ei pudottele esinettä, joten miksi rikkoa muuten hyvää kokonaisuutta? Menköön muutama piste. Kakkosen kokeessa tulos oli 28/30. Pureskelusta lähti piste, joten luovutus ei ainakaan tuolla tuomarilla suuria tunteita nostattanut. 




Paras palkinto - cuz! 


Joka kerta kun näitä porukkakuvia ottaa, miettii, että kuinkahan kauan tämä huippuporukka on vielä koossa? 


Pappa ja prinsessa kaverikuvassa. 



vetskupojat


Tuimailmeinen Pikku Myy

Muutamia pitotreenejäkin tehtiin. Irrottaakohan se enää ollenkaan kun on sen aika? 




Kuikkapojat uhoavat ja naarat katsovat... Näin se menee. 😉




Taas jaksaa painaa kun välillä ottaa vähän irtiottoa arjesta.

>> kuvakansioon