keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Agin lopettaminen?!

Kuva Tiina Karvonen
Pk-lajit vievät maastokauden aikana niin paljon aikaa ja voimavaroja, että motivaation suuntaaminen samaan aikaisesti muihin lajeihin on osoittautunut, varsinkin tänä kesänä, hyvin vaikeaksi. Sitä, tätä ja tuota pitäisi viilata haun kuin jäljenkin osalta, tottista ja esineruutua unohtamatta. Sitten tulee olla myös lepopäiviä, jotta koira ja ohjaaja saavat palautua.

Otsikko voi yllättää joita kuita, mutta itse olen kypsytellyt asiaa jo mielessäni jonkin aikaa. Ihan mitään lopullista päätöstä en ole vielä kuitenkaan tehnyt. Asioiden pohtiminen alkaa olla siinäkin mielessä ajankohtaista, että pian on ensi jakson ryhmäpaikkojen haku. Olen miettinyt agin lopettamista tai vähintäänkin sitä, että treenattaisiin/kisattaisiin vaan ja ainoastaan talvella. Miten se sitten onnistuisi, vai onnistuisiko ollenkaan Jatin systeemissä, niin sitä en vielä tiedä? Tällä hetkellä tunnen koko ajan vähän huonoa omaatuntoa lajiin. Kaverit treenaavat ahkerasti useita kertoja viikossa ja käyvät yhdessä kisareissuilla. Ihanat vielä pyytelevät meitäkin mukaan! 💝Mutta ei, ei ehditä tai jos ehditäänkin, niin ei olla valmistauduttu riittävän hyvin ja huolella. Pitäisi tehdä kovasti töitä, jotta pysytään edes siellä tasolla missä ollaan oltu. Ei riitä, että pelkästään kisataan ja käydään kerta viikkoon ohjatuissa. Takaakiertoja esim. pitäisi paljon treenata, jotta saataisiin niihin lisää osaamista ja varmuutta. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi tehdä niin täysipainoisesti kuin haluaisi ja se alkaa nakertaa pikku hiljaa motivaatiota. Agi on myös hyvin kuluttava ja raskas laji koiralle. Nyt kun on ensi kertaa käsissä koira, jonka kanssa voisi olla parhaimmillaan pitkä pk-ura edessä, ei haluaisi sitä enempää "kuluttaakaan" agissa. Sitä paitsi tykkään ihan tosi, tosi paljon pk-puolella kisaamisesta ja kisajännitystäkään ei juuri ole. Toisaalta talvi on myös hyvin pitkä ja silloin agi on ollut meille arjen henkireikä. Meillä kun on ollut aivan superihana ryhmä ja maailman paras koutsi! Ryhmässä treenaaminen kantaa myös ihan eri tavalla kuin yksin tekeminen. Toisten kehittymistä myös on ollut ihan huippua seurata ja yhdessä iloita. Myy tykkää kaikista lajeista, joten vaikea sanoa mistä se olisi ensimmäisenä valmis luopumaan. Luulen kyllä, että agi heiluu melkolailla siellä kärkipäässä ainakin siihen nähden mitä on pääteltävissä hallille menosta...


Hyvä artikkeli viitaten vähän näihin munkin ajatuksiin löytyi fb:stä.

Toivottavasti linkki toimii.

>> uupumukseen johtava suorittaminen

Tiistain hakutreenit



Tällä kertaa laitankin tänne vähän tarkemman hakutreeniselostuksen kuvineen kaikkineen. Suurin ongelmahan Myyllä on ollut hakuilussa tyhjien lisäksi pistojen vinous. Tätä pistojen suoruutta on nyt treenattu jo jonkin aikaa oikein urakalla. Viimeinkin tuntuu siltä, että niitä tuloksiakin alkaa pikku hiljaa näkyä. Pistot ovat selvästi suoristuneet! Pitkän aikaa treeneissä on pyritty siihen, että lähetyslinja on lähes tikkusuora keskilinjalta maalimiehelle. Tätä on vahvistettu Myyllä paljon. Koira saa aina löydön menemällä suoraan sinne minne sen lähetän. Ukot ovat olleet lähes aina myös 50 metrissä. Tyhjiä en ole ottanut pitkään aikaan ollenkaan. Eilen kokeilin ottaa mukaan pari tyhjää ja varsinkin eka tyhjä pisto oli ihan oppikirjan mukainen! Upposi syvälle ja suoraan, viipyi riittävän kauan ja tuli pois niin, että saatoin heittää suoraan keskilinjan yli toiselle puolelle. Viides tyhjä pisto jäi vähän lyhyemmäksi, ei uponnut ihan niin syvälle, mutta ihan kelvollinen oli sekin. Viimeiselle, eli kahdeksannelle maalimiehelle otin äänen, koska ilma oli painostavan kuuma ja äänellä sai vielä vähän lisää buustia tekemiseen. Suorapalkkaa en edelleenkään käytä, joten aina on mukana koko setti näyttöineen. Kolmelle viimeiselle maalimiehelle oli lisänä ruokapurkit lelun lisäksi. 300 metrin ratoja pitäisi päästä myös tekemään enemmän kunhan perusasiat ovat hyvässä kunnossa.  

Eilen Myylle 150 metrin rata ja se näytti allaolevalta: 




sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

PAJÄ, Kerimäki



Käytiin sitten Kerimäellä jälkikokeessa. Samalla tuli vähän maakuntamatkailuakin ja pyörähdettiin mm. Olavinlinnassa.

Kello soi koeaamuna 4.30. Pikku pissalenkki laumalle. Poitsut jäivät tällä kertaa kotiin. Koepaikalle ajoi gepsin mukaan 3 h 40 minuttia, joten aikaisin sai lähteä. Oltiin ajoissa perillä. Arvoin itselleni ekan jäljen ja alokkaat lähtivätkin saman tien metsään. Ensin tehtiin maastot ja viimeisenä tottis. Ihan ei mennyt jälki niin kuin suunnittelin. Janalla Myy otti takajäljen ja vähän oli ylimääräistä kaahotusta lähdössä. Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen koira ei ollut ihan parhaimmillaan kun mentiin heti metsään. Neljä keppiä löytyi kuitenkin tasaisin väliajoin, joten hyvin se ajoi alkuosan jäljestä. Sitten tultiin lähes tielle ja kaksi keppiä oli yhä nousematta. Yritin hakea vikaa keppiä vielä jonkin aikaa, mutta eihän sitä perkelettä löytynyt... Sen verran oli peitteistä maastoa, että jos koira ei keppejä löytänyt, ei niitä ihminenkään sieltä nostanut. Aikaa olisi ollut vielä kaivaa se viimeinen ja arvokkain keppi ylös, mutta kun ajantaju oli kadonnut, enkä ehkä ihan ymmärtänytkään viimeisen kepin suurta arvoa. Tultiin metsästä neljän kepin kanssa. Oppirahat maksettu. 😉 Kepit palautettiin koepaikalle. 9 pisteen, eli yhden kepin päähän jäätiin sitten koularista. 32 pistettä janalta ja kepeistä 80 p.

Esineruutu meni hyvin. Luovutuksesta piste. Pisteitä 29/30.

Vaikka koularia ei enää ollutkaan tarjolla, kävin tekemässä tottikset uuden kentän harjoituksen vuoksi. Tottiksissa ei mitään ihmeempää. Pomppuja oli. Eka suora on aina ihan kuraa kun ottaa painetta ampumisesta. Parantaa tekemistä käännöksen jälkeen. Jäävät ihan ok. Luoksetulo hyvä ja tuli suoraan. Paarmat kiusasivat lämpimässä kelissä aina sen verran, että metrisen luovutuksessa Myy pudotti kapulan kun piti napata paarma. Eteenemeno ihan kohtalainen vieraalla kentällä. Paikkamakuussa oli paras mielentila mitä ehkä Myyllä koskaan kokeessa. Oli ollut todella tarkkaavainen ja rauhallinen paarmoista huolimatta. Saatiin päivän parhaat tottispisteet ja samalla meidän parhaat tottispisteet koskaan. Kentän ollessa Myylle vieras, ei voi kuin olla ihan tyytyväinen sen tekemiseen. Ihmiset olivat todella lähellä esim. noudoissa ja mikä hauskinta, grillissä paistui makkaraa koiran tehdessä vieressä hommia... Tuomarin puheen aikana Myy ei sitten enää muuta nähnytkään kun tuon takana olevan makkarakojun...


Pisteet yhteensä 230 p. Maasto 141 p. tottis 89.

Jälki oli koemuotona ihan tosi kiva ja jotenkin helppo hakuun verrattuna, vaikka ei sitä koularia saatukaan... Voisi olla toki aika eri fiilikset, jos vaikka Myy olisi eksyttänyt minut Kerimäen metsiin. Varmasti mennään heti uudelleen kun vaan saadaan jostakin (kiven alta) taas kaivettua koepaikka.





maanantai 17. heinäkuuta 2017

Jatin heinäkuun kisat

Agitauon jälkeen käytiin testaamassa kisakuntoa Jatin kisoissa. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä kyllähän treenamattomuus ja kisaamattomuus näkyi varsinkin allekirjoittaneessa. Tietynlainen tatsi oli vähän kateissa, eikä mikään ihme treenimäärään nähden, kisataan kuitenkin kolmosissa... Radan täydellinen unohdus lauantaina ennen keppejä harmittaa vietävästi kun rata meni muuten hyvin... Lauantain ekalta radalta vitonen ja toiselta hylsy. Tuomarina Jari Suomalainen.



Sunnuntaina kisattiin kaksi rataa. Ekalta hypäriltä takaakierrossa tuli edestä, muuten puhdas rata. Agiradalla hätäilin putkeen ohjauksen. Ei ollut lukinnut sitä. Takaakierrossa yksi rima alas. Pikku juttuja, mutta niitähän ne agissa aina on. Paljon oli myös hyvää. Uskalsin jättää Myytä kepeille, irrota sivuttaissuunnassakin ja vauhtiakin oli jo sunnuntaina enemmän. Aika hyvin ehdin vauhtisuorilla, vaikka rataan tutustuessa ne tuntuvatkin haastavilta. Oikein hyvä fiilis radoista jäi, vaikka tuloksilla ei juhlittukaan. Tuomarina Ritva Herrala.




keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kesäaikaa


Alkuloma ollaan oltu lähes kokonaan mökillä. Muutama sadepäivä on käyty kotona olemassa. Matot on pesty ja talven takkapuut tehty.

Moore ja Romeo (Myystä puhumattakaan!) ovat molemmat nauttineet tosi paljon mökillä olosta ja mikä parasta, voineet myös jotenkin oikein erityisen hyvin. Särkylääkettä ei ole mökkiloman aikana tarvinnut antaa Moorellekaan. Lämpö tekee sillekin nyt pelkästään hyvää. Ei ole liian kuuma, mutta myöskään kylmä ja kosteus ei kolota jäseniä. Moore on jaksanut lenkkeilläkin pikku privatelenkkejä oikein innokkaana, kun vaan on hyvät eväät mukana. Lenkin puolivälissä syödään aina muutama lihapulla. Meistä on tullut näiden lenkkejen myötä ihan ylimmät ystävätkin. Mistäkö tiedän? -No siitä, kun Moore tulee nukkumaan ihan viereen kun luen kirjaa ja katsoo silmiin hyvin tietäväisesti. Mooren suosikki on aina ollut enemmän Hannu ja ihan siitä syystä, että hän antaa Moorelle enemmän herkkuja. Moore on myös jotenkin nyt ihanalla tavalla melko vallaton. Eikä vähiten siksi, että herra tappoi elämänsä ensimmäisen päästäisen. Myy kaivoi sattumalta päästäisen esiin ja päästäisparan juoksu päättyi suoraan Mooren syliin ja sen puraisuun. Tästä papparainen sai sellaista buustia, että loppuajan se kuljeskeli pitkin pihaa kovasti maata nuuksien toiveena, että jostain lähtisi taas uusi päästäinen liikkeelle... 

Romeo myös on käyttäytynyt mökillä kuin pahainen kakara. Tuumaakaan se ei anna periksi Myylle hurjassa alkukiihdytyksessä kun lähdetään lenkille. Se ui paljon, leikkii rannassa autonrenkaalle muristen ja Romeo on usein juuri se, joka aloittaa ne kovimmat riehumisleikit... Vahti on siis oikealla hermolomalla ja se kyllä rentoutuu mökillä ihan ääriään myöten.  

Järviveden lämpökin on ollut yli 20, joten koirat ovat saaneet polskia sydämensä kyllyydestä. Pakko laittaa taas muutama kuva. 



 


>> kuvia

>> kuikka kaverimme