perjantai 26. elokuuta 2016

Haasteita


Hakutreeneissä tiistaina teemana vaatiminen ja suorat pistot tyhjille lähetyksissä. Aika monta kertaa jouduin uusimaan lähetyksen koska Myy tarjoili hävyttömän huonoja pistoja... Pistot olivat lyhyitä kaarroksia, jotka eivät vahingossakaan menneet suoraan. Vaatiminen ei ollut Myyn mieleen. Turhauma näkyy lisääntyneenä äänen käyttönä ja siihenkin pitää nyt sitten puuttua. Saatiin vähän hämättyä Myytä niin, että maalimies muka lähti toiselle puolelle, vaikka tulikin sieltä pois kun lähetin Myyn ensin toiselle puolelle. Valeita ei kuitenkaan tehnyt missään vaiheessa ja löydöt edelleen hyvät, joten täytyy nyt vaan jaksaa vääntää, että saataisiin jonkinlaista parannusta aikaiseksi myös tyhjille.



Jatilla oli keskiviikkona Avoimet Ovet-tapahtuma, jossa olin talkoilemassa ja kisaamassa agilityn parikisassa L.n kanssa. Ilma suosi ja porukkaakin oli paikalla runsaasti. Mätsäri toi odotetusti väkeä. Lelukoirien kanssa oikean agilityradan meneminen oli kovasti lasten mieleen puffetista saatavien mokkapalojen lisäksi. Agilityn parikisa, jossa konkari ja kokematon tekevät radan joukkueena, oli myös suosittu yleisölaji.



L. ei siis ole koskaan aikaisemmin tehnyt agia ja rataan tutustuminen tehtiin yhdessä. Annoin joitakin vinkkejä Myyn ohjaukseen ja L. sanoikin aika pian, että osaa jo radan, joten ei käytetty rataantutustumiseen paljoakaan aikaa. L. aloitti. Rata meni todella hienosti ja virheettä kunnes putken jälkeisellä hypyllä L. sijoittui väärälle puolelle estettä jääden Myyn juoksulinjan eteen, jolloin Myy suoritti esteen väärältä puolelta saaden tästä hylyn. Meille radalta nolla. Uusinnalla L. veti tosi hienon nollaradan ja mulle 10 vp. kun Myy teki putkilta kiellot... Meidän perheessä kannattaisi ehkä tehdä ohjaajan vaihdos. :) Oli kyllä hauska ilta!



Torstaina kävin hallilla tekemässä keppitreenejä ja kontakteja. Myyllä ei ollut pienintäkään epävarmuutta kepeille menossa oli kulma millainen tahansa! Kepit se osaa varmasti ja hyvin. Miksi kepit eivät nyt sitten suju kisoissa samalla tavoin kuin mitä treeneissä? En kuitekaan mielestäni ohjaa koiraa eri tavalla enkä mielestäni esim. jännitä agikisoissa. Joka tapauksessa aika turhauttavaa...

maanantai 22. elokuuta 2016

Tervetuloa tutustumaan seuramme toimintaan!

Kuva Tiina Karvonen 

Keskiviikkona 24.8. Jattilan Avoimet Ovet!

Match Show, Lelukoirien agilitymestaruus, Agilityn parikilpailu,

Rally-tokonäytös ja paljon muuta mukavaa! Tervetuloa! 

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Sertin metsästys jatkuu yhä...

 


Sunnuntaina käytiin juoksemassa helteisissä Laukaan agikisoissa kaksi rataa. Sää oli aurinkoinen ja hiekkakentällä paahtavan kuumaa. Tuomarina toimi Minna Räsänen. Radat olivat oikein mukavia ja sitä puuttuvaa sertiä taas tavoiteltiin, mutta...

A-rata muuten virheettä, mutta kepeille tulo onnistui vasta toisella yrittämällä. Myy lähti hyvin hakemaan keppejä ja oli jo aikeissa mennä oikeasta välistä sisään, mutta sitten tuli joku kumma epäröinti. Hujahti taas toisesta välistä sisään kuten kisoissa tuppaa nykyään käymään. Mistähän mahtaa johtua? Omasta korvien välistä tämä täytyy olla kiinni, koska treeneissä keppiongelmaa ei ole. Kisoissa ohjaan/teen jotain erilailla? Olen epävarmempi, jännittynyt tms. Asiaa pitää nyt hetki ihan tuumailla. Tuloksena 5 vp. ja sijoitus radan kolmas.



B-radalla menin sitten itse kaatumaan jo heti toisella esteellä kun jalka vaan lipesi alta. Pakka levisi tähän ja tuloksena hylky.





Kisauran Laukaassa korkkasivat myös Romeon sisko Tyynen poika Tarita's Out of Control, eli Harmi ohjaajineen. Holskuja on aina yhtä ihana nähdä kisakentillä. :)


>> Kuvia 

lauantai 20. elokuuta 2016

Mooren kuulumisia ja treenejä

Arki rullaa omalla painollaan ja treenattu on. Kisojakin on katseltu, mutta katsellaan nyt ihan rauhassa mitä jaksetaan ennen talvea. Kiire kun ei kuitenkaan ole. Tämän vuoden tavoitteet on jo saavutettu.

Mooren vointi on jäänyt tänne ihan päivittämättä. Johtuu osittain myös ihan siitä, että ei ole oikein uskaltanut/osannut pukea sanoiksi Mooren tilannetta. Parempaan suuntaan on voinnin kanssa menty. Huonompaankaan kun ei pääse. Riisikanan lisäksi Moorelle on pikkuhiljaa alkanut taas maistua nappulat ja liha. Syö hyvin pieniä annoksia, mutta niin se on tehnyt jo pitkään. Tasapainohäiriöitä ja hoipertelua ei ole nyt ollut. Pienet lenkit Moore on mennyt välillä mukavan pirteästi. Jänikset ilahduttavat ja supernenä toimii edelleen. Moore ei ole myöskään ollut kivuliaan oloinen, joten särkylääkettäkään ei ole tarvinnut hetkeen antaa. Tulehdusarvojen nousun syy ei selvinnyt, mutta antibiotti nujersi mitä ilmeisemmin "jonkun" tulehduksen ainakin hetkeksi. Päivä kerrallaan mennään, vointia tarkkaillen. Trimmiinkin pitäisi pappa mitä pikemmin viedä, mutta tällä hetkellä se ei ole ihan tärkeimpänä mielessä Mooren kohdalla. Kunto on kuitenkin sen verran hauras, että katsellaan milloin ajankohta on oikea. Tapahtumat rasittavat Moorea kovasti, joten nyt mennään rauhassa Mooren ehdoilla. 



Elämä on aika kummallista. Moorelle läheiset ihmiset ovat hyvästelleet Mooren kaksi kertaa... Silloin kuin cushingin tauti viime syksynä ilmeni ja nyt kun Mooren vointi romahti odottamatta. Molemmilla kerroilla on näyttänyt ja tuntunut siltä, että mitään ei ole tehtävissä. Silti tuntuu, että Mooren kanssa joka kivi on käännettävä josko vielä jotain voitaisiin tehdä. Nyt taas kun katsoo tuota pientä koiraa, joka nukkuu vieressä rauhallisena vanhan koiran syvää unta, tuntuu toisaalta hyvältäkin kun ei olla vielä luovutettukaan. Hirveän vaikeaa päättää tällaisista asioita. Päätös on kuitenkin niin lopullinen ja valtavan raskas. Ei meillä paljon aikaa ole, mutta nautitaan siitä vähäisestäkin. Jälkeenpäin jää helposti miettimään, olisiko voinut sittenkin vielä tehdä jotain, kuten koen Nonon kohdalla käyneen. Sitten kun Mooren aika tulee, haluan olla varma, ettei sellaista tunnetta jää.





Viikon treenit lyhyesti:

Maanantaina hallille. Keppejä eri kulmista. Helpoimmasta vaikeampaan. Ihan sairaat hienot sisäänmenot! Jos nyt ryssii kepit kisoissa, niin johan on... Kontakteilla (puomi, A) targetille nameja ja tein M.n opastuksen mukaisesti treeniä. Nopea vapautus. Toimi hyvin ja jotenkin tuntuu, että nopeuttakin olisi tullut varsinkin puomille...



Ulkona tauon jälkeen lyhyesti tottista. Jääveissä maahanmeno vaatii napakan käskyn. Turhan helposti saattaa jäädä muuten istumaan. Istuminen ja seisominen hyvä. Kapulan pitoa ja palkkaus kun puri hyvin kapulaan. Pari kohtuullista pitoa.

Ilta ja aamuruoalla tehty istu-maahan-seiso erottelua ja onnistumisprosentti on nyt ollut hyvä.

Tiistaina hakumetsään. Vettä satoi reilusti ja tällä kertaa treenitkin olivat sanalla sanoen karseat. Nauskumista (kiukuttelua) ja huonoa työskentelyä. Rinsessaa ärsytti kovasti kun piti työskennellä kovassa sateessa, eikä keksittymisestä ollut tietoakaan. Tyhjille lähdöt ihan kuraa - vaadin syvyyttä, eikä olisi halunnut upota kuin alueen puoleen väliin. Pari valettakin teki kuumilta umppareilta, kun loin vähän painetta. Vähän taas tympii, ettei pohjatyötä tyhjille ole tehty niin huolella kuin olisi pitänyt. Keskinkertainen tyhjille uppoaminen ei olisi saanut kelvata alussakaan, jos nyt toivoo täydellisyyttä. Alun virheitä on tylsää jälkikäteen korjailla. Ensi kerralla tehdään Myylle mökkikylätreeniä, jota odotan suurella mielenkiinnolla.


Keskiviikkona tämän jakson viimeiset agin ohjatut. On ollut hyvä ryhmä ja opetus! Jatkan samalla koutsilla vielä seuraavat puoli vuotta, joten haikeus ei nyt ihan suurta kuin mitä se voisi olla. 

Nyt haettiin sitä viettiä lisää ja vireeseen kiinnitettiin huomiota. Ei hinkkailtu mitään yksittäistä vaan tehtiin rata pätkissä. Pikku hetsillä Myy nousi hyvin tehden hyvällä ilmeellä hommia. Keinukin oli mukavan nopea ja kepit hyvät. Puomilla ja A-lla targetilta palkka ja fokus eteen... Nyt vaan tasapainoillaan siinä, että pysyy myös hyvällä toiminta-alueella, vaikka viettiä nostetaan. Jännä nähdä mitä tuosta vielä kuoriutuu kun saadaan kaikki tehot käyttöön.

Torstai ja perjantai Myyllä ansaitut lepopäivät...

Lauantaina Koirakorpeen. Kentällä tottista; kentälle tuloa, noudot ja eteenmeno. Noudoissa luovutusten kanssa säätämistä. Palkka jännitteen kautta kun puree hyvin. Eteenmenossa sai taas juosta suoraan palkalle. Hyvä vauhti ja meni suoraan.








Eteenmeno 
Tottistelun jälkeen hakumetsään. Myylle ensin etukulmista löydöt ja sitten sitä mökkikylätreeniä. Etukulmat tällä kertaa oikein hyvät. Paljon on tehty piiloilla hallintaa, joten tällä kertaa palkka tuli heti näytölle tulosta. Mökkikylässä piiloina kiinteä mökki (puuhökkeli), kaksi kotaa ja roskalaatikko. Piilot kaikki asetettuina vierekkäin. Kaikki piilot kiinni ja yhdessä piilossa kerrallaan maalimies. Ekalla merkkasi oikean kodan, mutta otti rullan liian aikaisen käymättä kunnolla piilolla. Myyllä on nyt vähän sellainen henkseleitä paukutteleva asenne umppareillaeikä se tarkasta piiloja kunnolla... Kun saa hajun, ottaa rullan. Toistaiseksi matka piilolle on lyhyt, mutta saattaa lähteä kasvamaan jos ei ole tarkkana ja huolimattomuus lisääntyy. Laitoin uudelleen. Nyt merkkasi kodan nuuskimalla sen huolella, jonka jälkeen tuli rullan kanssa. Seuraavaksi mm. piiloutui oikealta toisena piilona olevaan roskikseen. Myy kävi tutkimassa oikealla olevan kodan ja vähän ennen roskikselle tuloa (pari metriä ennen) nappasi rullan ollen selvästi lähdössä keskilinjalle. Pari metriä roskiksen ohitettuaan jarrutti kuitenkin äkisti. Pudotti rullan ja palasi uteliaana roskikselle. Nyt nuuski roskiksen huolella, otti rullan ja toi sen. Erittäin hyvä treeni! 

Tyyppi löydetty



Näytölle 

maanantai 15. elokuuta 2016

Esa Tapion tottelevaisuuspäivä

Sunnuntaina kävin kuunteluoppilaana Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen järjestämässä Esa Tapion tottiskoulutuksessa. Esa Tapio on kokenut maalimies ja maalimieskouluttaja ja hänellä itsellään on koirana malinois.

Alussa käytiin läpi vähän teoriaa. Puhutiin vietistä, tekniikasta ja hallinnasta. Maksimaalinen vire ja tunnetila on se mitä haetaan. Esakin korosti kentälle tulon tärkeyttä. Sitä, että koira nousee hyvälle tunnetasolle jo pelkästään kentälle menosta. Toisin kuin Kantoluodon semmassa, nyt koiria noin yleisesti haukutettiin ennen tottiksen aloittamista.

Matalammassa vietissä aloitellaaan pennun ja nuoren koiran kanssa ja iän mukaan viettiä nostetaan ylemmäksi. Hallinta pidetään kuitenkin sillä tasolla, että pysytään koko ajan toiminta-alueella.

Puhutttiin myös ohjaajan jännityksestä ja sen vaikutuksesta koiraan. Jännitys joko laskee tai nostaa koiran viettiä riippuen koirasta. Ohjaajan jännitys ei saisi tuottaa koskaan koiralle negativiisia fiiliksiä. Tärkeää olisi myös huomata, että treenataanko samassa viretilassa myös treeneissä? Esim. jos viretila laskee ali normitreenitilanteen (ohjaajan jännityksestä johtuen), koira onkin tuntemattomalla toiminta-alueella, jossa ei ole tottunut toimimaan. Jännittäjille E.T suositteli hakeutumista paljon paikkoihin, joissa ohjaan jännitys saadaan esiin ja koiran toimintaan voidaan puuttua korjaavasti. Esim. Koira alkaa passivoitua ja jätättää, se saadaan kannustamalla mukaan, päästään palkkaamaan jne.

Oli myös puhetta, että maastolajeissa koirat tietävät tottista selkeämmin mitä ovat menossa tekemään (vihjesanoin) kun taas tottiskentälle tullessa eivät aina tiedä mitä tullaan tekemään. (purut ja tottis.)

Muutamia juttuja jotka jäivät mieleen kentältä:
  • Seuraamisessa jos koira pälyilee ympärilleen ja alkaa jäädä, käännös oikealle. Tuo koiralle tarkkuutta lisää. 
  • Monella oli ongelmana oli seuraamisen vinous ja peräpään aukeaminen. Neuvoksi kääntymisiä vasemmalle. Käytettiin palloa ns. vilkkuna, jota näytettiin koiralle vasemmalle kääntymisissä (ensimmäisellä kerralla palkattiin kun katsoi palloon). Pallon paikka oli vasemmassa kädessä koiran näkyvillä. Palkkaus takaviistoon koirasta vasemmalle.
  • Palkan paikkaa kannattaa muuttaa säännöllisesti, jotta koiralle palkan paikka on aina yllätys. Kouluttaja itse käytti samaan aikaan kahta palloa, jolloin koira ei tiedä koskaan kumpi pallosta on kulloikin palkkana. Koiran vireystaso säilyy mahdollisimman hyvänä.
  • Jääveissä (istu, maahan, seiso) E.T käytti liinaa, jolla kevyt vastustus edestä antamatta koiralle lupaa tulla. 
  • Ennakkomerkeistä oli myös puhetta, että koiran on hyvä tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Esim. korvasta sipaisu, selän kosketus, vatsan sively, erilaiset äänenpainot jne. Toisaalta koirat oppivat kaaviot ulkoa ja vaikka ohjaaja mokaisi käskyt, koirat suorittavat liikkeet oikein...
  • Eteenemenossa jos koira keulii, yksi askel ja istuminen. Vaaditaan hallinta. Koirasta riippuen eteenmenossa ei treeneissä tarvitse tehdä maahanmenoa välttämättä ollenkaan. Toki koira pitää tuntea, ettei kokeissa tule yllätyksiä. 
  • Luoksetulossa jos tulee vinoon, voi pitää patukan näkyvillä edessä alhaalla ja ohjata sillä koiran keskelle. 
Noutoihin sain apua kun toisella koiralla oli melko samanlainen ongelma kuin meillä. Myy on palkattu aina irroittamisesta. Ei siitä, että puree hyvin ja rauhassa. Koulutusvirhe, joka täytyy nyt vaan korjata. Jännitteen avulla pitoharjoituksia esim. kentällä. Ensin kädet kapulalle ja sitten varovasti edetä aina siihen saakka, että kestää kapulasta otteen ja lopulta sen, että kapulaa voi vetää. Vapautus aina vasta silloin kun puree hyvin kapulaan.