lauantai 21. tammikuuta 2017

Myy 4-vuotta!


Ensimmäinen, rakas belgini täyttää tänään 4-vuotta! Miten aika voi mennä näin nopeasti!? Vastahan pennusta haaveilin ja mietin rotua. Myy on ollut kaikkea sitä mitä aikoinaan belgiltä toivoin, mutta myös paljon, paljon enemmän. Enää on melko mahdotonta ajatella elämää, johon ei kuuluisi belgialaista. On ollut uskomattoman hienoa tehdä matkaa yhdessä jo tähänkin asti! On koettu jo niin paljon. Oltu terveenä, kisattu hienoja kisoja, treenattu ja eletty. Opittu tuntemaan toisemme perusteellisesti. Ilman Myytä en olisi päässyt näitä asioita kokemaan. Myy on avannut ovia moniin uusiin juttuihin ja olen tästä kiitollinen. Myy on myös paljon muutakin kuin pelkkä kisakaveri. Seurakoiramaisuus on yksi ehdottomasti sen rakkain puoli. Lähellä on hyvä olla. Myyn kohdalla se tarkoittaa olla iholla. Ihan liki. Myy rakastaa läheisyyttä enemmän kuin yksikään meidän aikaisemmista koirista. Sitä saa ja pitää halata, rutistaa ja silitellä - ja se nauttii. On aina yhtä liikuttavaa kun se painautuu sohvalla vasten mahdollisimman pienenä myttynä, laskee pään syliin, sulkee silmänsä ja huokaa syvään. Sängyn rasahdus kun aamuyön tunteina kun se hyppää jalkopäähäni nukkumaan. Vankkumaton rakkaus ja uskollisuus. Hyväntuulinen ilopilleri ja totinen tekijä. On kunnia olla tuon suuren luottamuksen arvoinen. Toivottavasti yhteisiä vuosia tulee vielä paljon lisää.

Kiitos ihan parhaalle kasvattajalle Niinalle tästä ihanasta koirasta. Onnekseni aikoinaan tulin valinneeksi juuri tämän pentueen ja juuri tuon keltaisen pennun, joka ei halunnut lähteä sylistäni. Kaurapuuronaama, pikkuinen Myy. 💝

Kuva Niina Puputti 

tiistai 17. tammikuuta 2017

Kuulumisia


Yritetäänpäs saada tänne blogiinkin asti taas jotain. Tammikuu jo puolessa ja kevättä kohti mennään vauhdilla. Mikäs sen mukavampaa! Huomaa jo valoisan ajan pidentyneen vai onko se vielä toiveajattelua? Vuosi on alkanut kuntoilupainotteisesti. Ollaan ihan tosi paljon lenkkeilty metsässä ja jäällä! Vetovyö, nastakengät, otsalamput - kyllä lenkkeilystä voikin tehdä vaivatonta ja mukavaa. Välillä tuntuu, että saisi olla enemmän belgejä, että niitä riittää meille kaikille. 😅 H. on hiihtänyt Myyn kanssa ja itsekin olisi tarkoitus nousta vielä suksille tämän talven aikana. Niin paljon tekee mieli kun noiden menoa katsoo. En ole hyvä hiihtämään, joten katsotaan kuinka tässä haasteessa lopulta käy.



Paljon on ollut myös syvää surua tuttavien puolesta. Nuoria koiria on lähtenyt ihan liian varhain tapaturmien ja yllättävien sairauksien myötä. Hyvää matkaa Myyn 1-vuotiaalle velipuolelle. 😢 Yhä enemmän arvostaa sitä, että rakkaat lemmikit ovat luonamme. Tulokset ja kilpailut ovat aika mitättömiä asioita sen rinnalla jos elämä pysäyttää. Kukaan ei tiedä huomisesta, joten rakastetaan niitä nyt. Olen niin onnellinen noista kolmesta ja siitä, että olen saanut pitää ne kaikki näinkin pitkään. 💓

Romeo toipui hampaan poistosta ilman takapakkeja. Hampaan jättämä kolo ei vuotanut tai punoittanut missään vaiheessa. Erityisen kipeältäkään Rompsu ei vaikuttanut koko aikana. Sai toki tulehduskipulääkekuurin, joten ehkä siksi. Kaksi viikkoa herra sai syödä vaan pehmeitä pöperöitä. Uunipuuroa erilaisilla lihoilla jatkettuna. Ruokavalio sopi hyvin Romeolle. Se vankistuu koko ajan ja kasvattaa nyt hyvää turkkiakin. Jalkapallot poistin pihalta, jotta ei tule mitään ikävää yllätystä. Toimenpiteen jälkeen en ole huomannut, että Romeo olisi mitenkään muuttunut luonteeltaan mikä selittäisi sen olleen aiemmin kipeä. Ruokahalu saattaa olla parempi. Romeo sai tuolla hammasreissulla Ypozane-lääkkeen eturauhasvaivaan. Odotin ja toivoin lääkkeellä olevan hormoonitoimintaan ja sukupuoliviettiin madaltavaa vaikutusta, mutta valitettavasti vaikutus olikin päinvastainen! Romeo raiskaa Myytä nyt ihan jatkuvasti ja tämä koittelee jopa tyrkkymyynkin hermoja. Ihan tätä en kyllä odottanut! Toivottavasti on vaan lääkkeen vaikutuksen ensimmäisiin päiviin liittyvä asia ja hormoonitoiminta tuosta tasaantuu. Eläinlääkäriaseman kanssa käytiin vielä jälkeenpäin mielenkiintoinen vääntö ylimääräisen lääkkeen hyvityksestä. Ell. määräsi Romeolle tuplavahvuudella tämän hormoonilääkityksen. Onneksi huomasin katsoa kotona annostusta tarkemmin ennen kun aloitin lääkityksen. Tilanne olisi ollut katastrofaalinen, jos kyseistä hormoonivalmistetta olisi annettu lääkärin ohjeen mukaan. Virheitä voi sattua, mutta jälkipyykin olisi firma voinut hoitaa paremminkin.


Mooren voinnissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Niilo-westien kanssa käyvät yhdessä jäällä juoksemassa. Niilo on kaikkinensa edelleen ihan mahtava pakkaus. Se harrastaa rallytokoa ja agin alkeita... hmmm. Minikoira agiin? Olisipa hienoa saada tuolla Niilon taistelutahdolla ja apinan raivolla varustettu pikku koira joskus kisakaveriksi. 💣


Treenattukin on. Agia, tottista. Niin ja näytelmiä! Agissa on haettu nopeutta kontakteille, tehty paljon takaakiertoja, putkipuomierotteluja, haettu irtoamista ja itsenäistä tekemistä. Kelpo treenejä Myy on pääsääntöisesti vedellyt. Avokulmat kepeille ovat yhä vaikeita ja putkipuomierottelun kanssa on painittu myös vähän enemmän. Puomi on välillä jo tosi nopea ja hyvä, sitten seuraava puomi taas hidas jne. Ensin opittu on vahvana lihasmuistissa ja helposti se sieltä tulee, vaikka kuinka treenaa päälle uutta mallia. Jakso alkaa olla pian lopuillaan, joten pitäisi miettiä ensi kauden ryhmääkin. Jatkanko ilman koutsia itsenäisessä ryhmässä vaiko koutsin kanssa?

Tottiksessa ollaan jonkinmoisessa pattitilanteessa noudon kanssa. En saa luovutusta korjattua sellaiseksi kuin haluasin sen haluan olevan ja koko homma on nyt levällään. Rauhaa en osaa rakentaa pitoon millään. Sille kun on joku mennyt opettamaan, että palkka tulee irrotuksesta, ei pidosta. Sitten se turhautuu kun en heti ota kapulaa ja tyrkkii sitä mulle, suu käy samalla ja ääntää. Kiellän, turhautuu enemmän jne. Pitäisi aloittaa ihan alusta, sheippaamalla? Täytyy funtsia vielä miten.

Näytelmätreenit sen sijaan sujuvat kuin tanssi. Hampaiden katsominen ja kopelointi menee jo vailla kiemurteluja. Kehässä juoksua pitää vielä harjoitella... Kyllä siitä kuulkaas hieno kehäkettu vielä tulee. Eikö niin ole, että hyvällä käytöksellä voi paikata kauneuden pieniä puutteita? 😜


tiistai 3. tammikuuta 2017

Partaferrarit liikenteessä...


Vuosi aloitettiin Jyväskylässä skottilenkillä! Mukana oli peräti viisi skottia, joten tehtiin samalla myös meidän lenkkejen uusi skottiennätys! Mukana oli myös yksi rodusta kiinnostunut, joten toivotaan, että lenkkeilijät ovat jatkossakin lisääntymään päin! Pimeä ilta ja mustat koirat, joten hyviä kuvia ei upeasta skottijoukostamme valitettavasti saatu...

Romeo lääkärissä

 

Romeon vuosi alkoi eläinlääkärin pöydällä. Olin varannut Romeolla hammaslääkäriajan, koska sen hampaat ovat kauttaaltaan hyvin kuluneet. Koko hammaskalusto kuvattiin ja yläkulmuri sai luvan lähteä. Ydinkanava oli kokonaan auki ja juuressa oli tulehdus. Todennäköisesti aiheuttanut koiralle myös kipua. Jopa kovaakin. Montaa mieltä ollaan siitä kuinka paljon kuluneet hampaat koiraa noin ylipäätään vaivaavat. Omaan silmään Romeon suu näytti terveeltä. Ei ollut punoituksia, turvotusta tai pahanhajuista hengitystä joka kertoisi mahdollisesta tulehduksesta. Ainoa mikä epäilytti oli tuo hampaiden voimakas kuluminen. Lasku oli yli viiden sadan, mutta silti on hyvä mieli kun koira sai asianmukaista hoitoa. Eturauhasvaiva todettiin samalla reissulla myös ja siihenkin Romella lähtee nyt lääkitys.





Nyt on Pepsodent-hymy, mutta ei paljon naurata.... 😅💓


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Joulun jälkeen


Joulu on taas vietetty. Perhe lähellä, hyvää ruokaa, rentoa yhdessä oloa, paljon ulkoilua ja riittävästi lepoa. Siitä oli tehty tämä Joulu. Lahjaksi sain myös maailman hienoimman hiirialustan, jossa on kuva kaikista meidän perheen karvajäsenestä. 💓 Niilo-westie, Elvis-pupu sekä meidän koirat. Koko ihana kööri. Niilo sairasti joulukuussa kennelyskän, jota nyt on taas paljon liikkeellä, kuten aina Jyväskylän näyttelyn jälkeen. Onneksi Niilon tauti ei ollut mitenkään erityisen ärhäkkä ja Niilo on parantunut taudista hyvin. Virtaa tosin on nyt kuin pienessä kylässä. Erityisesti Mooren vuoksi toivotaan, ettei tauti meille asti rantaudu. Joulun jälkeen sain itse flunssan, jota nyt sitten parannellaan. 


Jääkelit tulivat ja menivät. Sää lämpeni uudelleen ja vesisateiden myötä jäälle ei enää ole asiaa. Aika isolta osin järvi jopa taas lainehtii. Vastahan me tuolla tallusteltiin ja nyt järvi on melkein sula! Lenkit ovatkin siirtyneet uudelleen metsään. 




Hallivuoroa en tälle talvelle tottikselle saanut, joten sohjossa pitää puuhata ja se on tylsää se. 👎 Myylle on tehty lähinnä mielentilaa ja haettu parempaa keskittymistä. Ääntelyyn olen puuttunut. Tottiksen lisäksi on tehty näyttelyjuttuja. Jouluvieraat ovat saaneet katsoa Myyn hampaita. Tämä sujuu jo mallikkaasti. Tosin Myyllä on hirveä kiire palkalle kun suuhun on katsottu. Pitäisi saada vielä treeniä kehässä pyörimiseen. Myyltä menee kuppi nurin jos rinkiä juostaan toisten koirien kanssa.😅Agissa jatkettu itsenäisiä keppejä ja avokulmaa. Paljon on edistymistäkin tullut, joten kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Vuoden alkuun olen varannut Romeolle hammaslääkärin. Leuka kuvataan hammasrtg:ssä ja tarvittaessa poistetaan hampaita. Kuinka paljon, jää nähtäväksi. Jännä kuulla mikä suun tilanne loppujen lopuksi on. Toiset sanovat, etteivät kuluneet hampaat aiheuta koiralle mitään ongelmia kun taas toiset ovat sitä mieltä, että pahoihinkin tulehduksiin ja yllätyksiin on syytä varautua, vaikka mitään näkyvää huolta ei hampaissa olisikaan. Romeon hampaathan ovat jo pitkään olleet tosi kuluneet. Se syö nyt huonosti kaikkea kovaa, joten siksi varasin ajan. Toisaalta se on aina ollut nirso ja huono syömään nappuloita, joten sekään ei välttämättä kerro mitään. Kohta ollaan viisaampia tämän osalta.

Tässä Myyn puuhia.