tiistai 21. tammikuuta 2020

Onnea Myy!


Kuka voisi kellot seisauttaa
Ja ajan pysäyttää
Kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan 
Kuka voisi kellot seisauttaa 
Ja ajan pysäyttää 
Kun maailma antaa kaikkein parastaan 
(Suurlähettiläät: Pientä puhetta )

Myy, Myykkönen, rakas tulisieluni, sielunpuolikkaani...

Kuvia Myystä näiden vuosien varrelta:  


Ensimmäinen kevät 


Vauhtia ei puuttunut.. 


...kun piti yrittää pysyä ison kaverin perässä.



Puolivuotiaana tilanne oli jo toisinpäin 


Vappuneiti 


Elviksen kanssa paikkamakuussa.  



Parasta pakkaspäivän ajanvietettä... 


...kuten myös tämä. 


Myy rakastaa talvea... 


... koska silloin saa juosta jäällä.



Silloin kun oli vielä oikea talvi




Eikä kesässäkään vikaa ole, 



..silloin pääsee mökille..


..ja uimaan!



Myyn mielestä maailmassa kuitenkin kaikkien parasta ovat ihanat ihmiset. Myy rakastaa kaikkia ihmisiä ehdoitta!  


Aina ei ole mennyt hyvin tai ollut pelkästään kivaa. Väliin on mahtunut isojakin murheita. 
Maaliskuussa 2018 Myylle tehtiin vatsalaukunkiertymäleikkaus. Luulin menettäväni Myyn ja tuo synkkä tunne on jäänyt vahvana mieleen. Jokaista päivää osaa arvostaa eri tavalla, koska koskaan et voi tietää mikä päivistä on viimeinen. Onneksi saimme Myyn ajoissa hoitoon ja leikkaus ja kuntoutuminen sujuivat hyvin. 



Paljon ollaan treenattu Myy kanssa kentillä, halleissa ja metsissä. Tuon koiran kanssa tekeminen on aina ollut mukavaa. Myy on ohjaajapehmeä ja sillä on hyvin voimakas mielyttämisenhalu. Se ei kyseenalaista, eikä väsy koskaan tekemään, treeneissä Myy onkin lähes tosikko. En voi kuin ihailla sitä kiihkeyttä ja intoa millä se suorittaa kerrasta toiseen sille annettuja tehtäviä. 

Treenien ja kisojen ulkopuolella Myystä kuoriutuu rakastettava perhekoira, joka todella nauttii siitä, että saa olla ihmisten lähellä. Pakkasöinä voi lämmitellä varpaita Myyn turkissa, koska Myy nukkuu yöt sängyssä. En usko, että mikään muu koira tulee menemään niin ihoni alle, kuin mitä Myy on tehnyt. Se on sellainen sielunpuolikas ja yhdessä olemme hyvä tiimi. 


Myy palauttamassa esineruutuesinettä. 


Tuloksiakin on vuosien varrella tehty: 
  • BH-koe hyväksytty 6/2015
  • HK1 6/2016 (Palveluskoirien hakukoe)
  • HK2 6/2017 (Palveluskoirien hakukoe)
  • HK3 9/2017 (Palveluskoirien hakukoe) 1.tulos
  • HK3 11/2017 (Palveluskoirien hakukoe) 1.tulos
  • HK3 7/2018 (Palveluskoirien hakukoe) 1.tulos -> FI KVA!
  • K-S Piirinmestaruushopeaa 2017 (haku)
  • K-S Piirinmestaruushopeaa 2019 (haku)
  • Suomen Käyttövalio FI KVA (HAKU) 7/2018
  • Osallistumisoikeus PK-SM 2019 (haku)
  • PK-SM 2019 (haku)
  • Belgianpaimenkoirien rotumestaruus 2019 (haku) RM4 sij. 4/9.
  • JK1 10/2017 (Palveluskoirien jälkikoe)
  • JK2 10/2018 (Palveluskoirien jälkikoe)
  • AGI3 (kisaa agin 3 lk:ssa)
  • Jyväskylän Agility teamin 1. lk:n Seuramestari 2. 2015
  • Jyväskylän Agility teamin 1 lk:n maksien Seuramestari 2015
  • Näyttely EH (Harjavalta 27.5.2017 KÄY-EH KÄK1)

JK2-koulari Savonlinnasta.


Lipeencrossissa tulossa maaliin. 



... ja mikä tietenkin kaikkein parasta, matka jatkuu yhä! 

Onnea Myy! 

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Arapiekkatottispäivä Tuusulassa


Lauantaina käytiin Tuusulassa Carun kasvattajan järjestämässä tottispäivässä. Carun sisaruksia oli mukavasti paikalla ja oli mukavaa vaihtaa pentukuulumisia. Kovapäistä sakkia kuuluu muutkin pennut olevan... 😅

Caru ja Myy olivat molemmat mukana. Caru keskittyi hienosti tekemiseen myös vieraassa hallissa  ja oli muutenkin hyvin rento kaveri koko reissun ajan. 


Carun Taisto-isä (High-spirited Cataja) oli myös paikalla.



Carun tekemistä videolla. Leikittämistä ei voitu ottaa, koska pennuilla on nyt hampaiden vaihtuminen ajankohtaista. Kati muistutteli, ettei vielä liikaa teknisiä treenejä ja käytiin läpi vähän palkkaamiskuvioita.


Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa hakumetsään! Molemmat belgit olivat mukana ja treenien jälkeen oli kyllä hyvin onnellisia koiria. Myylle on koulutuksellisesti tehnyt pelkästään hyvää pennun tulo ja se antaa nyt parastaan joka treenissä. Odotan todella innolla ensi kauden hakukokeita.

Carun treeneihin saatiin viimeinkin hyvä tuuliavut. Vein pentua hihnassa niin lähelle maalimiestä, että se sai varmasti hajun maalimiehestä. Ei jäänyt kyllä epäilyksiä saiko pentu hajun vai ei. Korvat päätämyöten, häntä heiluen ja takamus pyöri villinä. Olisipa hienoa jos hakukausi vielä tästä jatkuisi... tai siis alkaisi, vai siis miten päin tämä kuuluisi ajatella? 😅

Pikku pätkä Carun treeneistä:

maanantai 13. tammikuuta 2020

Talvi peruttu


Lunta ei ole keskisessä suomessa oikeastaan juuri ollenkaan, joten maastolajit jatkuvat ainakin jossain muodossa. Hakua ei olla nyt ihan hetkeen tehty, mutta ruutua ja jälkeä sen sijaan ollaan. En muista, että olisin koskaan aiemmin tehnyt esineruutuja tai jälkeä koirille tammikuun puolivälissä. Nyt on kuitenkin ruutuiltu pitkien metsälenkkejen ohessa.

Myyn ja Romeon kanssa kokeilin vähän erilaista lähestymistapaa perinteisen esineruudun sijaana. Harmi, ettei tästä tullut videomateriaalia, koska tämä oli kokemuksena mielenkiintoinen ja selvästi hyvin motivoiva treeni. Romeo sai myös oikein loistaa tässä treenissä.

Molemmat paimenet olivat näkemässä esineiden viennin yhtä aikaa ja molemmat olivat jo tästä kovasti täpinöissään. Myy odotteli käskyn alla ja Romeota pidin pannasta, koska vanhojen koirien ei tarvitse totella vai miten se nyt meni? Paimenet pääsivät ruutuun samaan aikaan. Kuinka ollakaan Romeo nosti ensimmäisenä esineen ja toi sen hienosti, josta papalle vuolaat kehut ja leikittiin kunnolla. Myy oli hetken, että mitä helvettiä?! Myylle tämä Romeon "voitto" osui ja upposi ja se etsi apinan raivolla omaa esinettään, jonka se sitten löysikin ja toi kiireesti. Oikein hyvä nostatustreeni Myylle silloin tällöin käytettynä. Kannattaa muuten kokeilla tätä. Aika mielenkiintoisen näköistä touhua. 



Myös Caru on saanut tehdä esineruutuja. Olen tallannut sille syviä kapeita kaistaleita ja "esine" on aina syvällä. Pyrin välttämään turhaa ruudussa juoksentelua, joten esine on toistaiseksi vielä näytetty pennulle. Videolla Caru menee oikean kulman vähän yli, mutta korjaa itse. Jälkiruutuja olen tehnyt pari ja yhden jäljen, mutta jälki ei ole vielä oikein auennut pennulle. Omilla nappuloilla on menty toistaiseksi.

Caru on myös kasvanut kovasti ja se alkaa olla jo Myyn kokoinen! Ihan käsittämätöntä mihin se pikku pentu oikein katosi näin nopeasti! Carun kanssa elämä on nyt huomattavasti aiempaa helpompaa, johtuen siitä, että liikuntaa on lisätty. Olohuone ei ole enää iltaisin pelkkä Linnanmäki, kuten se oli vielä hetki sitten. Koostin Carusta pienen videon muistoksi pentuajoilta.

tiistai 7. tammikuuta 2020

Uuteen vuoteen esineruutuillen


Vuosi vaihtui rakettien paukkuessa. Myyn pelko raketteja kohtaan oli tällä kertaa niin kova, ettei Sileogeelikään auttanut. Viime vuonna Sileosta oli vielä apua, mutta luulen että Myyn jännitys oli niin voimakasta, ettei Sileokaan ollut enää riittävä rauhoittamaan pelkoa. Rakettipelko selvästikin pahenee vuosi vuodelta. Ensi vuoden vaihde täytyy varmasti viettää jossain mökillä keskellä korpea. Pentu nukkui uuden vuoden yön jalat seinällä ja samoin teki myös Romeo, joten pojilla ei ollut hätää. 


Fb-päivitykset alkavat olla melko pitkälti tätä luokkaa: Voi elämä tätä pentua... 🙉🙈😅 Lompakko suussa avoimesta ovesta takapihalle luottokortit lennellen ja sisälle tultiin multaista kukka-amppelia kantaen, joka sitten räjähti keskelle olohuoneen lattiaa... 

Pentu on kyllä sellainen veijari, että joka päivä sille saa nauraa ja melkein kyllä itkeäkin. Sanotaanko näin, että Caru on hyvin aikaansaava tapaus ja odotan kovasti, että siitä tulee joskus iso ja oikein KILTTI koira...  


Hallitreeneissä on tehty Myyn kanssa mielentilaa ja kuuntelua rikkomalla tuttuja kaavoja. Olen myös yrittänyt saada jonkinlaista laumapalkkaa aikaiseksi, tai ainakin keskittynyt enemmän siihen, että koiralla olisi mahdollisimman voittajaolo hyvän tekemisen jälkeen. Myyn kanssa on aina yhtä ihana tehdä tottista, kun taas Carun kanssa on monet asiat aika vaikeita. Pentu on vielä sellainen löysä löllykkä, joka taipuu joka ilman suuntaan ja on koko ajan vinossa johonkin päin. Caru on vielä melko mysteeri koulutuksellisessa mielessä, mutta se taas johtuu pitkälti siitä, etteivät sen viettialueet ole vielä kunnolla heräilleet, eivätkä hampaat vaihtuneet. Myy oli jo pentuna hyvin kiihkeä ja saalisviettinen, mitä taas Caru ei ole ja se tekee koulutuksesta melko erilaista. Hurjan kiva pentu se on, ei sillä ja on hyvin mielenkiintoista nähdä millainen siitä kasvaa. Iltavillitkin ovat jo vähän rauhoittuneet ja pentu saattaa puremisen sijaan joskus jopa nuolaista... 

Pari esineruututreeniäkin on tehty kun ei tuo talvi ole vielä kunnolla tullut. Niistä tässä videot.

Eka treeni lenkin lomassa:


Toisessa treenissä oli jo vähän ajatusta. Tässä kuvattuna myös Carun ensikosketus kapulaan. Caru ei irrotanut otetta kapulasta ollenkaan, kun sai tuollaisen aarteen suuhunsa. Myylle tulin opettaneeksi siihen, että palkka tulee irrotuksesta, ei pidosta ja tätä asiaa korjailtiinkin sitten pitkään. Nyt olen tässä erityisen tarkkana, enkä videollakaan vaatinut pennulta irrotusta. Irti-käsky on pennulla jo vahvana ja pentu irrottaa käskystä syötävätkin löytönsä lenkillä. 


Talven odottelu ei haittaa meitä. Pitkiä metsälenkkejä on tehty koirien kanssa useita kertoja viikossa. Carun kanssa olen harjoitellut paljon luoksetuloa pillin kanssa ja ilman. Caru ei irtoa (vielä) kauaksi, joten siinä mielessä se on oikein kiva ipana. Pari kuvaa metsälenkeiltä. Isot koirat ovat lenkkeilleet samoissa maastoissa aamuhämärissä, joten kuvia vaan Carusta. 








sunnuntai 29. joulukuuta 2019