maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukuun alkua


Joulukuu alkoi talvisena ja pakkasilla. Sain itsenäisyyspäivän yhteyteen yhden vapaapäivänkin. "Pikku lomaan" mahtui vähän treeniä ja paljon lenkkiä. 10-veekin jaksaa vielä pyrähdellä. 💓




Kävin hallilla molempien paimenten kanssa. Myyn kanssa pyöriteltiin ohjauskuvioita kolmen hypyn ja putken "radalla". Koutsi vinkkasi, että noin on helppo treenata itsenäisesti monenlaisia ohjauskuvioita jos ei halua aina tehdä rataa tms. Kontakteille haettiin myös sitä vauhtia. 


Romeon kanssa rallateltiin menemään ja raitapoikahan oli ihan fiiliksissä! Kivituhkapohja sopii sille! (-kin) Jos voisin olla varma, että saisin sen juuri tuollaisena kisatilanteeseen, hetkeäkään en epäröisi ilmoittaa sitä kisoihin. Voi olla, että jos tässä oikein innostuu, niin mennään vielä yrittämään. Juoksukontaktithan Romeolla nykyisellään on, mutta nyt kun nuo ykkösen radat ovat itselle selkeitä niin uskon, että pärjäisin.  

Tässä tämän aamuista pyörittelyä: 



Lämpötila sahaa näemmä edestakaisin. Eilen oli pakkasta -15 ja tänään aamusta + 4. Paimenet nauttivat talvesta, eikä niillä näytä olevan kylmä, vaikka Romeo pudottikin kaikki karvansa talven tullen. Pohjavillaa ei ole yhtään ja pelkällä ohuella päällyskarvalla mennään. Myyllähän turkkia riittää, joten se pärjää kylmälläkin. Mantteleita en lenkeillä noilla käytä ihan kovimpia pakkasia lukuunottamatta. Treeneissä puen manttelit jo lämpöasteillakin. 

Kaikki kuvat eiliseltä pakkaspäivältä. 










lauantai 26. marraskuuta 2016

Kahdella nollaradalla kolmosten korkkaus!


Korkattiin Myyn kanssa agin kolmosluokka Jatin marraskuun kisoissa. Oltiin mukana kolmella radalla. Ei ollut mitään odotuksia, joten yllätykseksemme saatiinkin kaksi nollarataa ja yksi kelvollinen hylky! Sijoitukset 3/27 ja 4/28, joten päästiin pokaamaan palkintojakin oikein mukavalla fiiliksellä. 💪😄Aikaa voisi vielä parantaa ja sitä on otettavissa (kontaktit!), mutta ei me myöskään kovin kaukana kärjestä olla, mikä on itselleni aika yllätys! Tuomari sanoi palkintojen jaossa, että jos osanottajia olisi ollut kolme enemmän olisi tullut serti. Hylkyradalla putken väärä pää imaisi kun koira jäi selän taakse. Yksi rima tuli myös alas.




Tykkäsin kovasti näistä Sisko Pulkkisen tuomaroimista radoista. Kivat radat kolmosen aloittelijalle, vaikka ei niitä nollia ihan hirveästi tullut. Pelkäsin ennalta lähinnä sitä, että kuinka hyvin muistan radan kun olen lähtölistassa toiseksi viimeisenä ja odotteluaikaa tulee paljon. Ei tehnyt onneksi tiukkaa ja nyt tästäkin on kokemusta. Tiukat kurvit sopivat Myylle paremmin kuin hyvin. Rimat pysyivät ylhäällä, eikä virheitä juuri tullut. Se kun nyt vaan on niin kiltti ja ihana, eikä koskaan sooloile. 💓Itsekin selvisin ohjauksista, vaikka pyörittää sai ja muutama tiukka kalastelu piti tehdä... Ei ole hukkaan menneet meidän keskiviikkotreenit, joissa on tehty jo vuosia lähes pelkästään kolmosten ratoja.

Tässä video 0-radoista



keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Moore 10-vuotta!!



Viime vuonna tähän aikaan sanoin, etten uskonut näkeväni päivää jolloin Moore täyttää 9-vuotta! Elämä on tarjonnut tässä meille parastaan. Saamme viettää Mooren 10-vuotisjuhlia! Voisin hehkuttaa Moorea vaikka kuinka ja paljon. Se on niin tärkeä ja rakas meille, ettei siihen riitä sanat. Humoristinen, jäyhä, samalla kuitenkin niin hauska ja hyväntuulinen. Viisas, pieni koira täynnä omalaatuisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä meille niin rakkaan Mooren. Moore on suuri persoona, joka ei ole jättänyt ketään kylmäksi ja jonka tuntevat - väittäisin jopa, että kaikki skotti-ihmiset ja niin monet muut. Viikonloppuna vietetään Mooren "sisäpiirin" juhlia Ruoka-teemalla ja tietenkin kokin leipomalla skottikakulla! 

Onnea maailman kultaisin pieni koira! Me Rakastamme Sinua! 💓

Vanhat koirat
tietävät ihmisten asioista
enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vain säälivästi.

Tommy Tabermann

Ps. Mooren värikkäästä elämästä voi lukea mm. täältä.



sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Mielentilaa ja kikkarointia




Marraskuu muuttui vesisateiseksi ja lumet ovat sulaneet lähes kaikkialta. Olen varmaan niitä harvoja, joita tilanne ei ihan hirveästi harmita. Onhan se taas paljon pimeämpää, mutta toisaalta liikkuminen on kaikkialla helpompaa. Moorekin pääsee taas vähän pidemmillekin lenkeille mukaan kun ei tarvitse kahlata lumessa. Ja ai hitsi miten markkinoilla on hyviä otsalamppuja aamulenkkejä varten!




Hiihtäjät ovat joutuneet väistymään kun kirkkaroijat tulevat. 😆


Videolla mennään tosi maltilla, kun toisin paikoin oli vielä jäätä ja lunta. Jouduttiin myös ajamaan samoja reittejä takaisin päin lumen ja jään takia. Tästähän arvon prinsessa ei tykkää yhtään... "Tämä on jo nähty"-fiilis näkyy hyvin Myyn juoksussa. Tuo koira niin nauttii siitä kun maisema vaihtuu nopeaan ja matka on pitkä. 

Ollaan me treenattukin. Agissa ollaan vahvistettu nopeampia kontakteja. Nopea vapautus lelulle heti kun kriteeri täyttyy. Keinulle ja A:lle saatukin jo lisää nopeutta ja puomia työstetään parhaillaan hyvällä rytmityksellä ja nopealla palkalla.

Myyn tottiksessa ollaan tehty paljon mielentilaa ja puututtu ääntelyyn. Palkkaa hyvästä perusasennosta ja keskittymisestä. Edestä sivulle tuloja teen namilla, koska ääntelyä en saanyt lelupalkalla pois. Kaavaa rikon paljon, jotta ei ala ennakoida. Tutustuttu ensi kertaa myös 2 kg kapulaan. Paino toi mukanaan automaattisesti hyvän otteen. Olen aika innoissani tästä! Kapulaa ei vaan voi pitää löysästi edes luovutuksessa, joten ote luovutuksessa ei ole ollenkaan niin paha kuin mitä yleensä. Tällä taidetaankin treenata nyt jatkossa, koska tuntuu auttavan hyvin meidän kapulaongelmaan. 

Pakko laittaa vielä pari kuvaa luonnosta. Tähän aikaan vuodestakin on kuitenkin aika kaunista. 💗