Elämän rajallisuus muistuttelee itsestään

Kesä on jo täällä, joten rustataanpas tänne taas vähän kuulumisia! Mökkeilykausi on jo aikaa sitten aloiteltu ja koirilla menee hyvin. Ne ovat olleet iloisia, terveitä ja elinvoimaisia. On huristeltu jonkin verran kikkarilla ja tehty koirien kanssa pitkiä lenkkejä. 

Isoja, koiriakin koskevia muutoksia on kuitenkin tulossa lähiaikoina oman terveyteni takia. Tietty määrä kun tulee näköjään ikää, alkaa tuo elämän rajallisuus nostella ikävällä tavalla päätään. Menen pian vatsaleikkaukseen, joten tulossa on vähintään pitkä tauko kaikesta treenaamisesta. 😞 Nähtäväksi jää myös se, miten ylipäätään käy koirien maastolajien. Tämä tietenkin varjostaa tämän hetkisiä tekemisiä ja mietteitä. Caru olisi nyt koulutuksellisesti koekunnossa, erityisesti jälkikokeeseen olisi ollut vielä kiva päästä sen kanssa tällä kaudella. Kiireelliseksi luokiteltu leikkausajankohta on täysin auki, joten en viitsi Carua nyt ilmoittaa kokeisiin. Oma terveys etusijalla, mutta tosiasia on myös se, että aika synkkiin vesiin vetää pelko siitä, ettei voisikaan enää harrastaa pk-lajeja. Toivon tietenkin, ettei niin käy, mutta.... Pessimisti ei pety. 

Ja jotta ei ihan synkistelyksi mene, niin kaikesta huolimatta on treenattu tavoitteellisesti. Treenejä on saatu tehtyä jo mukavasti kaikista lajeista tälle kaudelle. Laitetaanpa tänne vähän koontia siitä tänne missä mennään tällä hetkellä.

Esineruutu: Molemmat työskentelevät ja etsivät hyvin, motivaatio on hyvä. Miinusta ehkä vähän se, että tarkastelevat jonkin verran samoja kohtia, joista esine on jo löytynyt, johon kuluu turhaa aikaa. Caru tuo ja luovuttaa esineet hyvin. Martta luovuttaa esineet myymäisesti vasten hypyllä. Martalle pitäisi opettaa parempi esineiden luovutus. Nyt se tiputtelee jonkin verran esineitä luovutuksen yhteydessä. Caru ei ole keräillyt enää esineitä. Sille sopii se, ettei sitä välipalkata (purkaa itseään, vietti laskee), vaan saa palkaksi hakea seuraavan esineen ja lopussa isot bileet. Olen myös rikkonut kaavaa, eli iso palkkaus ekan esineen jälkeen ja autoon. Muutaman kerran kovalla, puuskittaisella tuulella on joku esine jäänyt, muuten aika varmaa työskentelyä molemmat tekee.

Haku: Caru

• Motivaatio ja vietti korkealla. 
• Työskentelee voimakkaasti ja tykkää etsiä maalimiehiä.
• Yleensä melko suorat pistot
• Maalimiehiä ei jää löytymättä. 
• Hyvä ja vahva ilmaisu. 
• Miinuksena ennen ilmaisua joskus hipaisee, tai vähän koskettaa maalimiestä, tai hyppää joidenkin maalimiehien yli hyvin läheltä, ei kuitenkaan koskaan aggressiivisesti. Yleensä ei koske, mutta joillakin maalimiehille saattaa toimia näin. Asiaa työstetty paljon, mutta opittu käytös on aika syvällä tuossa koirassa.
• Ohjattavuus etsinnässä saisi olla parempaa. C. on itsenäinen työskentelijä, ohjaaja on vain tiellä, kun tuo koira saa hajun maalimiehestä. Sisääntulotreeneillä (..ja paketilla jauhelihaa ) työstetään asiaa. Keskilinjalla, maalimiehellä ja maalimieheltä palatessa hallinta toimii moitteetta. 
• Caru rakastaa sille luotuja haasteita, joten erilaisia yllätyksiä pitäisi keksiä sille enemmän. 

Haku: Martta

• Motivaatio ja etsintä hyvää.
• Melko suorat pistot
• Maalimiehet löytyvät
• Korrektikäytös maalimiehillä
• Haukkuilmaisu tällä hetkellä palkkapurkille. Lyhyttä haukkua sarjoina ja välipalkalla. Haukkuu hyvin tutuille, vieraita maalimiehiä vähän ujostelee ja tämä kuuluu ilmaisussa haukkua heikentävästi. Tätä työstetään nyt. Tuttu, vieras, tuttu -tyyppisesti mahdollisuuksien mukaan. Kuka tahansa muu kuin minä, tekisi Martasta rullakoiran sen ominaisuuksien pohjalta, mutta minulle se on joko haukkuilmaisu, tai lajin vaihto. Amen. 

Jälki: 

Molemmat koirat ovat melko samassa koulutusvaiheessa. Carun taso on noussut viime syksystä, koska sitä on viimeinkin alkanut kiinnostamaan kepit oikein kunnolla. Jes! 👏 Martalla keppimotivaatio on ollutkin ihan ok. Martan kepeistä jää aika usein yksi, tai korkeintaan kaksi nostamatta. Usein se on eka, tai viimeinen keppi. Martalla vaarana jäädä viimeinen keppi, jos se on sijoitettu lähelle tietä. Saattaa kävellä ohi, tien hajut sotkee Martan keskittymisen jäljen loppuvaiheessa. Eka keppi taas meinaa jäädä alkuinnostuksen alle. Carua saattaa nenä vähän viedä, jos sopivasti riista osuu kohdalle saattaa tulla pieni harhalenkki, joka voi maksaa kepin. Martta on hyvin jälkiuskollinen, se ei tee harhoja. On ollut myös paljon jälkiä tälläkin kaudella, joissa molemmat nostavat kaikki kepit. Janat yleensä molemmilla hyvät. Joskus tarkastavat takajäljen, mutta korjaavat itse varmanoloisesti oikeaan suuntaan. Jäljen osalta voisin viedä molemmat kokeeseen. 

Tottis 

Caru: 

Kolmosen liikkeet muuten hyvällä mallilla, mutta ne jäävät... Caru on jäävissä laiska, ei keskity kunnolla, tekee mitä haluaa ja menee mielellään ali sieltä mistä aita on matalin. En hyväksy tätä, koska koira osaa varmasti siltä pyydetyn asian. Olen aloittanut iltaruoalla Carulle jääväsulkeiset, eli oikealla liikkeellä saa iltaruoan ja väärällä liikkeellä ruoka jää tulematta/siirtyy ja Martta saa ruokansa ensin. Alkuun tässäkin Caru lusmuili, teki mitä halusi, mutta sitten huomasi, että olenkin ihan tosissani sen kanssa, ruoka jää yksinkertaisesti saamatta, jos ei tottele. Tällä hetkellä Caru menee ekalla haluttuun asentoon ja toivon tämän kuuliaisuuden näkyvän pikku hiljaa myös kentällä. Caru on siinä mielessä hyvä koira, että se kestää hyvin koulutettavuutta kovuutensa vuoksi. Oikein näkee miten ne herneet sen  päässä pyörii, kun se miettii seuraavaa siirtoa ja sitä mikä olisi sille itselleen palkitsevinta. Väsytysjäävätaistelu, jonka minä aion voittaa! 😁

Mitään ihan supervauhdikastahan Caru ei liikkeissä esitä, mutta paluuvauhteihin on saatu lisää vauhtia ja voimaa, seuraamiseen olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen, paikkis on satavarma ja noudoistahan Caru tykkää, joten paljon on hyvää. 

Martta

Martta on teknisesti taitava ja se osaa ykkösen liikkeet. Tunnetila ja koiran oma aktiivisuus ovat asioita mitä tällä hetkellä työstetään. Lyhyttä saalisleikkiä, pientä tekemistä ja tunnetilan ollessa hyvä, pois kentältä. 

Martta on herkkä ja siihen vaikuttaa moni asia ympäristössä, kuten kentällä olevat ihmiset, mun jännittäminen/pieni ärtyneisyys jne. Vietti saattaa laskea, tai katkeilla, jos Martta on yhtään epävarma. Tehtäväni on nyt tukea sitä parhaani mukaan ja saada se luottamaan siihen, että mun kanssa kentällä on hyvä ja turvallinen olla. Hyvässä vietissä ja Martan ollessa aktiivinen se tekee hienoa ja varmaa työtä. Viettikestävyys ei ole Martalla kuitenkaan niin vahvaa, että se pystyisi täysin pois sulkemaan ympäristön ärsykkeet. Laukaukset ovat myös asia, jota pitää harjoitella vielä Martan kanssa. Ei se ampumista pelkää, mutta reagoi niihin selvästi jääden ihmettelemään mitä takana tapahtuu. Se on vähintään laukauskokematon tällä hetkellä. Toisaalta sille on nyt vasta ekoja kertoja ammuttu oikealla aseella. Aiemmin on kuullut piiskan ääntä ja nallipyssyn ammuntaa, joihin se ei ole reagoinut millään tavalla. 

Tässä Martan alkukesän tottiksia. 

Tällaisin miettein tällä kertaa. Katsotaan mitä tuleva tuo tullessaan. 👍