Kokeiden jälkeistä pohdintaa

Hieman kaksijakoiset fiilikset jäi Carun viimeisimmistä kokeista. HK3 ja JK1 koularit kahden viikon välein ei ole sinällään huono saavutus. Kokeissa Caru on kuitenkin vahvasti alisuoriutunut, ehjää kokonaisuutta on ollut vaikea saada siirrettyä kokeeseen. Caru kuitenkin pystyisi paljon parempaan. Keskittyminen kokeissa on ollut ailahtelevaa, vietti ei ole kantanut toivotulla tavalla koekaaviossa. Syitä on varmasti monia; alun koulutusvirheet uudentyyppisen koiran kanssa, kuumuus ja narttuparit, mutta ne nyt vaan toisaalta kuuluu tämän lajin luonteeseen, joten niitä ei voi täysin välttääkään. 

Kesän treenilistaan kuuluu nyt paljon vietinnostotreenejä. On tehty mm. hallintaneliötä, josta Caru on päässyt puruihin. Myös maalimiehen leikitystä on tulossa kesän aikana. Tekniikkaa ei tehdä ollenkaan Carun kanssa, eikä oikeastaan paljon maastojakaan. Hieman skeptinen olen sen osalta, auttaako tämä tottiksiin, vai vahvistanko enemmän vaan Carun reaktiivisuutta. Ikää alkaa olla Carulla kuitenkin jo sen verran, että laiva kääntyy hitaasti. Haaveissa olisi kuitenkin vielä joskus päästä näyttämään Carun osaamista parhaimmillaan, joten ei me kuitenkaan vielä luovuteta. Sitä paitsi tuo koira on ollut kaikkinensa niin vaikea kouluttaa, että pakko olla myös vähän ylpeä siitä mitä sen kanssa on jo kuitenkin saavutettu. 

Martan koeura ei ole päässyt vielä alkua pidemmälle. Iso kysymysmerkki onkin se, tuleeko Martasta koskaan edes pk-koiraa. Martta on herkkä ja hyvin pehmeä koira, jonka paineensietokyky on heikko. Ympäristötekijöillä on suuri vaikutus siihen miten Martta kulloinkin suoriutuu. Se ottaa valtavasti painetta vieraista ihmisistä. Paine näkyy vahvana mielistelynä, pentumaisena käytöksenä, keskittymiskyvyn katoamisena ja pahimmillaan vieraiden luo karkaamisena ja heidän päälleen hyppimisenä. Tämän eteen on tehty paljon töitä, mutta pakko-oireisella koiralla tietyt ominaisuudet tuntuvat olevan vahvassa ja niistä eroon pääseminen ei tunne aina edes mahdolliselta. Pk-koiralta vaaditaan kuitenkin riittävää toimintakykyä, ohjattavuutta, kuormittavuuden kestoa ja pitkäkestoisuutta. Näitä ominaisuuksia ei Martalta oikein löydy, joten tällä hetkellä on melko luovuttajafiilis Martan suhteen. Maastoissa asiat on nyt saatu hyvälle mallille haun ja jäljen osalta, mutta koetottikseen on vielä pitkä matka näiden moninaisten tunnetilaongelmien kanssa. Arjessa on myös jonkin verran ongelmia liittyen noihin Martan pakko-oireisiin/vieraisiin ihmisiin, joten olen (ensimmäistä kertaa muuten koskaan..) ottanut yhteyttä myös koirien käytösneuvojaan Martan asioissa. Kävi miten kävi näiden "ongelmien" kanssa, niin Martta on aina meidän laumassa paikkansa ansainnut. 💝

JK1 Caru

Viikonloppuna olin Carun kanssa Close-knit Teamin järjestämässä jälkikokeessa Laukaassa. Close-knit Team on pieni aktiivinen koiraseura, joka järkkää hyviä pk-kokeita ja hyvällä tuurilla saattaa saada vielä valokuviakin koirastaan. 😊

Lämmin päivä sattui tällekin koepäivälle. Koe oli kaikkinensa vaikea. Arvoin meille jäljen nro. neljä.  Ekalla janan lähetyksellä Caru ryntäsi janalle, joten uusittiin lähetys. Caru lähti nyt hyvin janalle nostaen pian ekan kepin. Jäljellä "oletin" jäljen suunnan väärin ja estin koiraa menemästä hetken oikeaan suuntaan. En vaan luottanut koiraan, koska olin varma, ettei suunta voi olla se minne koira halusi mennä. Saatiin nostettua neljä keppiä (mielestäni keppejä nousi viisi, yhtä en kuitenkaan löytänyt taskusta), joissa mukana oli onneksi se viimeinen, eli arvokkain keppi. Tyydyttävällä arvosanalla jatkoimme koetta. Ohjaaja voi katsoa pitkään peiliin ja pohtia, miten meni omasta mielestä... 

Seuraavaksi esineruutu, jossa viime kokeessa oli vaikeuksia. Tällä kertaa Caru kuitenkin esitti parasta osaamistaan ruudussa; kaksi pistoa, kaksi esinettä ja nätit luovutukset. Pisteitä saatiin 30/30. 

Matkalla esineruutuun.

Tuomarin kanssa katsellaan ruudun rajoja. 

Lämpö ja aamun ohjelma oli väsyttänyt Carun. Se oli löysän oloinen jo ennen tottiksen alkua. Meidän tuurilla saatiin vielä pariksi narttupari, jolla omistajan mukaan alkaa lähipäivinä juoksut. Caru iski silmänsä narttuun heti ilmon jälkeen ja keskittyminen tottikseen oli kokonaisuudessaan luokattoman huonoa. En luovuttanut, vaikka mieli teki. Raavittiin rimaa hipoen juuri 70 pistettä kasaan. Loppupisteet 228 p. JK1(A) Pisteet riittivät koulariin, joka oli meillä Carun tavoite tämän kauden jäljen osalta. Vikalista on nyt haettu. Se on pitkä ja sen pariin käydään loppukaudesta uusin voimin ja ajatuksin. Nyt Caru saa jäädä kesätauolle. 

Paikkamakuu oli hieman liian rento tuomarin makuun. 😎

HK3 ja JK1 koularit on saatu kasaan kesän kuumimpien päivien aikana, 

joten Carun kesäloma on ihan ansaittu. 💓

HK3 kakkostulos

Kaikki kuvat Erika Wacklin, kiitos kuvista. 💓

Viikonloppuna olin Carun kanssa Close-Knit Team ryn järjestämässä hakukokeessa Laukaassa. Järjestelyt olivat erinomaiset ja tunnelma oli mukavan rento. Alkujaan olin ilmoittanut meidät samana päivänä olevaan jälkikokeeseen. Jälkikoe oli jo täynnä, jäin jonoon uskomatta enää saavani koepaikkaa. Ehdin jo ilmoittautua samana päivänä olevaan hakukokeeseen, kunnes tulikin tieto, että paikka olisi jälkikokeeseen. Olin jo maksanut hakukokeen, joten sinne siis.  

Kesän hakukokeisiin en ole Carun kanssa aiemmin mennyt, koska Caru on erittäin herkkä kuumalle ilmalle. Se ei jaksa mitään, jos on lämmintä. Otin pienen riskin, jospa kuitenkaan näin alkukesästä helle ei osuisi juuri koepäivälle. Taattua mun tuuria..., varjossakin oli +23, aurinkoisella tottiskentällä ei käynyt tuulen virettäkään ja voihan metsä. Loka-marraskuussa on kyllä huomattavasti mukavampaa käydä pk-kokeissa. Ennen koetta aloitin jo viikolla Carun juoton elektrolyyttijuomalla.  

Koe aloitettiin henkilöetsinnällä. Rata oli aurinkoinen, kuiva, mäntymetsä, jossa oli hieman oikealle kaartuva rinnemäinen maasto. Näkyvyys oli hyvä suurimman osan radasta. Loppua kohden oli enemmän peitteisempää metsää. Ekalla lähetyksellä oikeaan etukulmaan Caru lähti vähän vinoon, otin heti takaisin, korjasin lähetyksen, jonka jälkeen teki hyvän ja suoran pistoon etukulmaan. Tuomari kehui alun korjausta radan jälkeen. Paljon tuli tyhjiä ja yliheittoja, Caru työskenteli hyvin kuunnellen  ohjeitani. Se oli kuumissaan, juotin sen kahdesti radan aikana.

Eka ukko löytyi noin sadasta metristä, toinen 250 metristä ja kolmas takakulmasta. Hieman usko horjui, oliko yksi maalimies jäänyt välille, kun radan loppu jo häämötti ja vain yksi maalimies oli nostettu. Muutama lisäpisto tuli tämän takia. Kaikki maalimiehet saatiin kuitenkin nostettua. Loppuradasta Carun tassu alkoi painaa yhä enemmän, ilmaisut silti erinomaiset, 10,10 ja 9. Pisteitä saatiin 162 p. Vähennyksiä tuli Carun radalle kakkaamisesta ja kerran pissaamisesta. Vatsa toimi kurjasti, olin nesteyttänyt Carua liikaakin koetta varten. 😬 

Hyvä fiilis kuitenkin radan jälkeen. Caru oli kuulolla koko radan ajan, mikä on sille epätavallista. Oliko sitten helle syynä, vai ollaanko viimeinkin samalla sivulla tässä asiassa. 

Tuomari kertomassa arvostelua. 

Hieno poika kaikkensa antaneena hakuradan jälkeen. 

Esineruudusta tuli sitten iso pettymys. Caru nosti vain kaksi esinettä. Kolmatta paikansi ajan loppuessa, ei ehtinyt kuitenkaan nostaa ajoissa. Kuuma ilma teki Carusta löysän vieden myös parasta keskittymistä. Viime kokeessa nosti helpon oloisesti kaikki neljä esinettä, sitä ennen toi kokeessa vain yhden esineen. Kovin on ailahtelevaa ollut ruututyöskentely. Nyt oli toki hellettä, mutta harmillisesti kokeet ovat kaatuneet ruutuun. Tuumauksen paikka. Ruudusta saatiin vain 11 pistettä, joten toiveet ykköstulokseen karisivat sen sileän tien.  

Tottikset alkamassa

Pohdin hetken, jättäisinkö tottikset tekemättä, toisaalta nyt olisi hyvä tilaisuus katsoa miten Caru toimii sille vaikeissa olosuhteissa, koska aiemmin ollaan käyty kokeissa ainoastaan loka-marraskuussa. Olihan se melkoista suossa tarpomista. Tuomari oli kuitenkin kiltti ja tämmöinen rivi saatiin kasaan. 

• Vapaana seuraaminen: hyvä (henkilöryhmässä jätätti ja katseli kaihoisasti järven suuntaan.)
• Liikkeestä istuminen: erinomainen
• Liikkeestä maahanmeno: hyvä
• Liikkeestä seisominen: puutteellinen (tuli perään, ei noteerannut/kuullut käskyä) 
• Tasamaanouto: hyvä
• Hyppynouto: erittäin hyvä
• Estenouto: erittäin hyvä
• Eteenmeno: tyydyttävä (meni paikkamakuupaikalle, toisella käskyllä maahan)
• Paikkamakuu: erinomainen

Pisteitä tottiksesta 78, eli lopputulema, 251/300p, 2-tulos HK3(A). 

Hyvää ja huonoa

Aloitetaanpa pitkästä aikaa hyvillä uutisilla. Martalla oli ensimmäinen pannuskontrolli, missä todettiin pannusmuutosten hävinneen kokonaan Martan silmistä! Toki realiteetit ovat ne, että Martalla on pannukseen loppuiän lääkitys ja vaikka tilanne on nyt rauhallinen, aina se ei välttämättä sitä ole. Mutta, iloitaan nyt kuitenkin tästä. 💖Lääkitys toimii Martalla, eikä tujumpaan lääkkeeseen ole tarvetta. Hain samalla myös poikkeuslupaa kennelliitosta kokeita varten. Tämä edellyttää jatkossa puolen vuoden käytäviä silmäkontrolleja, jotta poikkeuslupa kisaamiseen pysyy voimassa. 

Martan juoksut loppuivat hetki sitten. Sekalaumassa elo sujuu oikein hyvin. Viisi päivää koirat viettivät taas eri tiloissa. Koirat jaetaan miehen kanssa tärppien ajaksi niin, että käydään eri maastoissa lenkillä ja sisätiloissa ne ovat eri puolilla taloa. Caru (ja Marttakin) nukkuu yöt hyvin Martan juoksuista huolimatta ja muutenkin tärppipäiviä lukuunottamatta, ne eivät ole erityisemmin kiinnostuneita toisistaan. Treenit ym. jatkuvat normaalisti Martan juoksujen aikana. Caru teki viime viikolla hyvän hakuradan, jonka jälkeen se karkasi autolle katsomaan onko Martta yhä siellä. Punaiset palkkapallot auton vieressä nätisi vierekkäin. 😅 Martan juoksut ovat olleet kaksi kertaa vuodessa. Martalla ei ole ollut valeraskauksia, eikä Carulla eturauhasongelmia, joten en näe mitään varsinaista syytä kummankaan leikkaukseen ainakaan tässä vaiheessa. Pärjätään mainiosti näinkin. Uros ja narttu-pari on ollut ihan paras valinta meidän perheeseen.

Vähän on ollut motivaatio-ongelmia koirien treenien suhteen raskaan kevään takia. Äidin kuolema maaliskuussa, hautajaisten järjestelyt ja siihen päälle vielä omat terveysjutut, ovat vieneet paljon voimavaroja. Olen pyrkinyt treenaamaan koiria pari kertaa viikossa kaikesta huolimatta. On tehty se mitä kulloinkin on jaksettu. Koirien kanssa puuhastelu on ehdottomasti parasta terapiaa "kaikkeen vaivaan", koska siinä ei vaan voi ajatella mitään muuta, kun sitä mitä sillä hetkellä tekee. Paljon olisi elämä synkempää ilman rakkaita koiria.

Ilmoitin Carun hakukokeeseen, mutta peruin sen sitten. Ei tuntunut hyvältä nyt mennä. Carun tottistreenit ovat olleet nousujohteisia ja maastokin toimii, joten koiran puolesta voisi mennäkin kokeeseen. Jälkikoekin olisi kiva, vaikka vähän on ollut ailahtelevaista Carun jäljestys. Välillä tulee kaikki kuusi keppiä, toisinaan vaan kaksi. Caru pysyy jäljellä hyvin, kunhan vaan nostaisi kepitkin sieltä. Hän on kuitenkin aina hyvin tyytyväinen omaan tekemiseensä, kuten alakuvasta näkyy.... 💓

Martan kanssa ollaan aika jumitilassa monessakin mielessä. Haussa sillä on epävarmuus lisääntynyt vieraita maalimiehiä kohtaan ja haukku on huonoa. Lelupalkka on sille vielä aika uusi juttu, mutta jotenkin luulen, että jos ei suunta pian muutu parempaan, siitä tuskin tulee mitään hyvää hakukoiraa. Martta on ehkä vaan hieman liian herkkä ja pehmeä koira toimimaan vieraiden ihmisten kanssa kaukana minusta. 

Toinen juttu mikä aiheuttaa päänvaivaa on Martan laukauksien sieto. Viimeksi ammunta tehtiin kovassa vietissä, leikitin Marttaa, Martalla valjaat + liina apparilla, jos pyrkii karkaamaan ampujan luo. Ammuttiin kerta ja lopetettiin siihen. Tämän kesti hyvin. Seuraavalla kierroksella oli taas epäileväinen, vaikka oli vain yksi laukaus. Nyt on tärkeää, että leikitys kentällä jatkuu riittävän kauan, kunnes koira on täysin rento, jonka jälkeen se viedään pois kentältä. Yritetään lähestyä tätä asiaa näin, koska edellinen tapa ei tuottanut toivottua tulosta samalla tavalla, kuin mitä Myyllä aikoinaan. Olen sanonut ja sanon sen taas, että meidän juttu ei vaan ole se saakelin b-tottis!! Varsinkaan, kun Martalla on jo hyvä 1.luokan A-tottis. 60 pistettä kiinni siinä tylsässä ja pitkässä seuruussa on vaan ihan liikaa. 

Noh, onneksi kausi on erityisen pitkä tänä vuonna, joten eiköhän nämäkin haasteet saada jollakin tavalla vielä selätettyä. Ei muuta, kuin treeniä, treeniä. 

Esineruutu

Kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa. Esineruutu.