maanantai 30. tammikuuta 2023

Vuoden alkua


Vuosi vaihtui leppoisasti mökillä. Laumassa ei ole enää ääniarkaa koiraa, mutta oli mukavampi olla maalla rakettiyönä. Uudenvuodenyö oli rakettien puolesta hyvin maltillinen. Jokunen paukahdus kuului jostain kauempaa. Koirat eivät reagoineet ääniin, eikä vuoden vaihtuminen eronnut muista päivistä kovin merkittävästi. 

Uuden vuoden kunniaksi korkattiin kikkarikausi viimeinkin alkaneeksi! Carun kanssa ajeltiin pari kevyttä lenkkiä. Palauteltiin mieliin lähinnä vetämisen riemua. Martta pääsi myös tutustumaan kelkkaan ja tekemään muutaman vetotreenin. Tarkoitus olisi saada siitä miehelle hiihtokaveri Myyn tilalle. Alku ainakin vaikuttaa varsin lupaavalta Martan osalta! 

 



Martalle tuli ikää 10 kk. Tämän kunniaksi yritettiin vähän kuvata koiria. Luvattua aurikoa ei sitten näkynyt, eikä tästä kaksikosta taida saada muutenkaan hyviä kuvia... Molemmat ovat yltä päältä toistensa kuolassa. Caru pudotti myös alkutalvesta turkkinsa. Sillä oli eka ihan kunnollinen karvanlähtö. Nyt alkaa tulla tilalle jo uutta, hyvää karvaa. 




Meillä ei keppejä kanneta, mutta tämmöisistä haloista ei ole ollut mitään puhetta... 



Nyt kun talossa on kaksi aktiivista junnukoiraa, kehonhuolto korostuu entisestään. Itsestäänselvää, etteivät nuo kaksi pääse riekkumaan liukkaalla alustalla keskenään, mutta ihan kaikkea liukkautta ei voi aina välttää. Pyrin käyttämään koiria säännöllisesti hoidettavana. Martta on käynyt nyt kolmasti fysioterapiassa. Pari ekaa kertaa oli sellaista tutustumista hoitotoimenpiteisiin, mutta viime kerralla tehtiin sille jo enemmän mauaalista käsittelyä. Pieniä jumeja löytyi selästä, joita fyssari availi. Martta on edelleen sellainen pentumaisen pehmeä Caruun verrattuna. Se on myös hyvin kompaktin kokoinen, jos vertaa esim. siihen millainen Myy oli. Myyllä oli pidempi selkä ja leveä, vahva rintakehä. Martta on sellainen siromman mallinen. Uskon, että sellaiseksi se tulee myös jäämään. 

Martta rauhottui todella hienosti hoitoihin ja sai paljon kehuja fyssarilta. Oli myös puhetta, että harvoin koiria hoidetaan kylkiasennossa eläinlääkärissä, vaikka se voisi olla ihan kokeilunarvoista, jos koira rauhoittuu hyvin kyljelleen. Martta on seisaaltaan hirveä väkkärä, mutta se makaa  kyljellään ihan rauhassa ja antaa tehdä hyvin hoitotoimenpiteitä. Leikkaan koirilta kynnet aina niiden ollessa kyljelleen ja tähän ne ovat tottuneet. 

Caru oli myös hienosti ja sillä oli myös pientä availtavaa, tödennäköisesti liukkuista keleistä johtuvaa. Ihmettelisin jos ei mitään jumeja noilla olisi, sen verran toukukkaita ovat molemmat.

STATUS: Liikkuminen normaalia, ei ontumaa. Etu- ja takaraajojen nivelliikkuvuudet hyvät ja symmetriset. Rangassa ei palpaatioarkuutta. Keski- ja lanneselässä nyt lihaskireyttä molemmin puolin th8-L3 alueella, ei puolieroja. 

FYSIOTERAPIA: Tehdään ft-tutkimus. Carulla nyt keski- ja lanneselässä lihaskireyttä mutta kireys kuitenkin symmetristä. Tämä mahdollisesti seurausta liukkaista keleistä. Selän venytyksiä voi Carun kanssa tehdä, varsinkin isomman rasituksen jälkeen. Nyt laser selän alueelle sekä manuaalinen käsittely.


Treenit rullaavat entiseen malliin ja yritän kirjoitella niistä enemmän jossain vaiheessa. Erityisesti Carun osalta on nyt mukavan positiivinen pöhinä päällä. Tarkoitus on keskittyä ensi kausi erityisesti siihen. Sen verran pitää mainita, että Martta oppi haukkumaan. Ei ollut ihan helppoa opettaa sitä siihen, kun Martta on luontaisesti hiljainen koira. Toivottavasti päästäisiin maastoihin hyvissä ajoin tällä kaudella. 💖



keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Mennyt vuosi



Tammikuussa vuosi alkoi jälleen surulla. Jouduimme hyvästelemään maailman kultaisimman raitakoiran, Romeon. Myyn lähdöstä oli tuolloin aikaa vain muutamia kuukausia. Tyhjyys, ikävä ja suru jäivät jäljelle. Molemmat rakkaat koiraystävykset ovat poissa. Koirien menetykset ovat muuttaneet minua ihmisenä. Prioriteetit ovat muuttuneet. Monet aiemmin tärkeinä pitämäni asiat menettivät merkityksen koirien kuoleman myötä. Suurin muutos tapahtui ehkä siinä, etten tunne samanlaista kisaamisen tarvetta koirien kanssa, kuin mitä olen aiemmin tuntenut. Edelleen haluan toki kisata ja tavoitteita on, mutta kisaaminen ei ole niin "koko elämä", mitä se oli aiemmin. Nyt ei ole kiirettä. Tavallinen, hyvä ja tasapainoinen arki on mennyt kaiken ohitse. 

Olen saanut vähän moitetta siitä, että koirani touhuavat liian paljon keskenään ja purkavat leikkiessään itsensä. Niillä on vapaassa käytössään leluja ja ne saavat elää vapaasti yhdessä. Niillä pitäisi olla tylsempi ja vähemmän aktiivisempi elämä, jolloin treeneissä koirista saisi enemmän irti. Ymmärrän pointin, eivätkä koirat riehu keskenään ennen treenejä. Ymmärrän myös entistä paremmin heitä, jotka ovat lopettaneet tavoitteellisen koiraurheilun kokonaan. Odotukset ja tietynlaiset paineet, joita koiraurheilussa kasaa itselleen ovat joskus aika kohtuuttomia. Tunnistan tämän myös itsestäni. Pitäisi sitä, pitäisi tätä, mutta miksi aina on niin kamalan kova kiire saavuttaa jotakin? Miksi heti syyllistetään, jos et treenaa viitenä päivänä viikossa tavoitteet kirkkaina mielessä, tai jos elämässä on välillä muutakin, kuin koiraurheilua? Pitääkö koirien elämä ja arki olla jotenkin rajattua vain siksi, että ne käyttävät kaiken energiansa minun tavoitteiden saavuttamiseen? Koirat ovat kuitenkin ensisijaisesti lemmikkejä. Meillä ainakin ovat ja tulevat aina olemaan. Osaan onneksi olla nykyisin aiempaa armollisempi itselleni. Tavoitteellisenkin koiraharrastuksen tarkoitus on tuottaa minulle jatkossakin iloa, ei luoda turhia paineita, tai ainakaan aiheuttaa pettymyksiä. 

On tehnyt hyvää palata ruohonjuuritasolle näiden nuorien koirien kanssa. Tavoitteita on, mutta ne ovat niin pieniä, ettei niitä ole tarve mainita. Minulla on nyt käsissäni kaksi lupaavaa ja suurenmoista koiraa. Kiirettä niiden kanssa ei ole. Ne tuovat minulle paljon iloa ja onnea juuri tuollaisiana, kuin ne ovat. Toivon, että ne pysyvät terveenä, mikään kun ei ole tässä maailmassa itsestäänselvää. 

Päätös, jota ei ole tarvinnut hetkeäkään katua, oli ottaa Martta Carun kaveriksi juuri tässä vaiheessa. Ei odotella, että Caru vanhenee ennen seuraavan koiran tuloa. Olen yllättänyt siitä, miten helppoa ja hyvää arki näiden junnujen kanssa on. Niistä on paljon iloa ja seuraa toisilleen. Molemmat koirat jaksavat leikkiä loputtomasti. Ne puhuvat saumattomasti samaa kieltä ja ovat yhtä pientä laumaa. Ne vaikuttavat hyvin onnellisilta ja rennoilta yhdessä. Myy ei tykännyt koskaan Carusta, joten olen iloinen, että Carullakin on nyt hyvä koirakaveri. Parasta on, ettei niitä tarvitse erottaa toisistaan, muulloin kuin Martan juoksujen aikana. 

***


Martta on yhdeksän kuukauden iässä melko kevytrakenteinen, pienehkö narttu. Painoa sillä on nyt 21 kg. Martan siskolla on alkanut jo juoksut ja niitä odotellaan pian alkavaksi Martallekin. Martta on hauska ja vilkas pentu, joka oppii nopeasti uusia asioita. Se on arjessa helppo ja kiltti koira. Sillä ei toistaiseksi tuntuisi olevan suurempaa riistaviettiä. Sitä voi pitää irti pelkäämättä, että se lähtee omille teilleen. Nimeensä se reagoi vahvasti ja tulee heti luo makupalan toivossa. Martta ei reagoi vastaantuleviin koiriin tunnepitoisesti. Ihmisten luo se haluaisi yhä mennä ja tätä asiaa on työstetty paljon sen kanssa. 

Treeneissä Martta on tekevä, harkitseva, kiltti, koko ajan yhä enemmän avautuva ja hyvin leikkivä tervunpentu. Sillä on hyvä saalisvietti ja taistelutahtoa. Röyhkeyttä Martalla ei ole, mutta luonteen tuntien uskon, että sitäkin vielä tulee, kunhan se ensin ymmärtää, että se saa olla tuhma. Aika näyttää millainen harrastuskaveri siitä kasvaa. 

Pikku Martta 

***

Hakutreenejä tehtiin koko kausi melko säännöllisesti. Martta oppi kesän aikana etsimään, paikantamaan ja myös rauhoittumaan maalimiehelle. Martta löysi todellisen intohimonsa lajiin ja sillä on maalimiesmotivaatio huipussaan. Sen kanssa on kokeiltu muutama kerta haukkua, mutta vielä ei ole saavutettu varsinaista läpimurtoa sillä saralla. Carun kanssa jumpattiin korrektia maalimieskäytöstä. Muut osa-alueet ovat sillä kohtuu kivalla mallilla. Esineitä etsittiin myös molempien kanssa ja erityisesti Carun viimeaikainen esineruututyöskentely on ilahduttanut. Neljä esinettä on löytynyt ja palautettu aikarajan sisällä. 




Martta palauttamassa esinettä ja hakuilemaan lähdössä.

Loppukesästä käytiin Reaktiivin kasvattileirillä Kaustisilla. Mukava leiri, jossa oli kiva tavata Martan sisaruksia omistajineen ja tietenkin myös Martan kasvattajaa. Kaikki pennut olivat ohjaajille tekeviä ja ihanan avoimia harrastuskoiran alkuja. Lisää pentutapaamisiakin on jo tiedossa.  

Toukokuussa käytiin Carun kanssa Miia Kiviahon silmien alla tsekkaamassa tottista ennen mahdollista tulevaa bh-koetta. Kaikki näytti silloin vielä kivalta, mutta sitten tuli epämääräisiä terveyshuolia ja jäätiin pitkälle treenitauolle. Eturauhasongelmat hoidettiin kuntoon ja nyt ollaan taas mukana Miian tottisvalmennuksessa. Vuoden aikana käytiin pari kertaa puruissa ja Caru oli tästä kovasti innoissaan. Valitettavasti haun ilmaisuongelmat (riittävä etäisyys maalimieheen) ja suojelun maalimieskäytös olivat asioina sen verran ristiriidassa keskenään, että päätin suojeluharrastajien kanssa asiasta keskusteltua valita lajeista vain toisen. Suojelu sai jäädä, vaikka tämä päätös harmitti. Igp oli Carun laji enemmän, kuin mikään muu, mutta hakua on tehty niin pitkälle tavoitteellisesti, että lajin vaihto tässä vaiheessa ei tuntunut mielekkäältä. Oli kuitenkin kiva kuulla maalimieheltä, että olemme tervetulleita jatkamaan lajin parissa, jos siltä tuntuu. 

Caru on vuoden aikana muuttunut paljon. Caru on luonteeltaan "suora ja rehellinen koira" fyssarin sanoja lainatakseni. Sanoo, jos sattuu, tai jos ei jostain asiasta tykkää. Ei kuitenkaan muistele mitään pahalla, vaan elää hetkessä. Se on kypsynyt henkisesti tänä vuonna ja siitä on tullut aikuinen koira. Sille on tullut vuoden aikana lisää mielyttämisenhalua minua kohtaan. Carun kanssa treenatessa pointtina on se, että siltä pitää vaatia paljon asioita, koska se ei anna itsestään mitään kovin helposti ulos. Hypyt, noudot ja vauhtiliikkeet ovat Carun vahvuuksia. Pitkä seuraaminen ei, eikä asioiden hinkkaaminen. Se ei edelleenkään turhaudu helposti. Jos palkka menee piiloon, se on Carulle ihan fine. Turhautumattomuus on hyvä, sekä tavallaan myös huono asia. Arjessa helppo koira, treeneissä haastetta lisää sen itseriittoinen luonne. Se on niin ärsyttävän tyyväinen omaan oloonsa, ettei se tunne tarvetta mielistellä tai nöyristellä ketään. Kaveri sanoi aika osuvasti, että se on vaan yksinkertaisesti niin onnellinen koira. Niinhän se on. Kaikki tulee tarjottimella eteen kannettuna, niin mikäs on pojan ollessa. 😜 Nyt on bonuksena vielä oma tyttökaverikin. Rasittava Hessu Hopo, mutta samalla myös maailman paras punaturkki. 💓


Alkuvuonna Carua käytettiin jalostukseen lyhytkarvaisen gronttunartun High-spirited Haicun kanssa. Haicun kanssa kemiat kohtasivat hienosti ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. 💗 Huhtikuussa Haiculle ja Carulle syntyi kahdeksan pentua High-spirited kenneliin. Kolme urosta ja viisi narttua. Kolme pennuista oli tervuja ja loput pennut gronttuja. Osa pennuista oli lyhytkarvaisia, kuten emänsä Haiku. Alla Marian ottama kuva näistä söpöläisistä! 

Kuva Maria Peltomaa

Hyvää Uutta Vuotta ja Iloa koiratreeneihin!

keskiviikko 21. joulukuuta 2022

torstai 8. joulukuuta 2022

Uusi kamera ja sisko


Nikon D-750 digijärjestelmäkamera vaihtui meidän perheessä Canon EOS R7.aan. Nikon on ollut hyvä kamera, mutta myös tosi painava kanneltavaksi mukana. Uuden kameran keveys on iso plussa. Alustavasti Canon on ollut kuitenkin melko suuri pettymys vrt. Nikoniin, mutta toisaalta pimeät päivät ja vähäinen valo eivät missään tapauksessa ole hyvä vuodenaika vaihtaa kameraa. Aika näyttää ollaanko tyytyväisiä tähän, vai palataanko joskus vielä takaisin Nikoniin. 

Pimeän päivän koeräpsyjä. 






Martan sisko (Reaktiivin Donitsi) kävi moikkaamassa Marttaa. 
 

Synkkä, lumisateinen päivä sekä vauhdikkaat koirat. Liikekuvat eivät onnistuneet, mutta sisaruksilla oli mukavaa, eikä vauhtia puuttunut. Martta on ollut toistaiseksi hyvin koirasosiaalinen. Se on saanut leikkiä eri rotuisten koirien kanssa sukupuoleen katsomatta. Martta ei haasta riitaa, väistää mielummin, jos toinen pyrkii pomottamaan. Tytön westienkin kanssa tulevat hyvin juttuun, vaikka Niilon mielestä Martta on ärsyttävä käpälällä huiskija. Niilo ei puhu koiraa oikein millään tavalla, eikä se myöskään leiki muiden koirien kanssa. Martan mielestä se oli kuitenkin ihan kiva lenkkikaveri, tosin aika tylsä ja helposti pärisevä tapaus. 
 

Sisarukset ovat tässä vaiheessa melko pieniä ja siroja narttuja tervuiksi. Tykkään paljon Martan koosta. Sillä on hyvä kehonhallinta. Se on vahva, ketterä ja kuitenkin riittävän iso hyppäämään vaivatta pk-hypyt. Pieni, kompakti koko on hyvä myös maastolajeissa. Ehkä se vähän vielä kasvaa, tai sitten ei. 



Martan ekat juoksut alkavat lähitulevaisuudessa. Juoksuihin on varauduttu vähän järeämmällä koiraportilla. Lipasto siirretään vielä kauemmaksi portista, kunhan juoksut alkavat. Martalle saattaa olla jalostussuunnitelmia tulevaisuudessa, joten ihan vielä en ainakaan ole Marttaa sterkkaamassa, enkä myöskään Carua kastroimassa. Aika näyttää lopulta mihin ratkaisuihin päädytään. Portti on tilattu Jouni Vartiaiselta. 

lauantai 26. marraskuuta 2022

Hiljaiseloa


Syksy alkaa kääntyä jo talveksi. Ensi lumikin on jo käväissyt maassa. Arkena ei ehdi juuri valoisaan aikaan lenkille. Aamut ja illat ovat ihan helvetin pimeitä. Ennen töihin lähtöä tehdään päivän pisin lenkki (4-6 km) otsalamppujen valossa. Ilveksiä, kettuja ja pupuja lukuunottamatta, metsässä on aika hiljaista. On ollut vähän ikävä opiskeluaikoja, jolloin vapaa-aikaa oli runsaasti myös päivällä. Koirilla on mennyt kuitenkin hyvin kotona. Niillä on onneksi toisensa. 


Martta täytti 8 kuukautta. Ulkoiselta olemukseltaan se on alkanut muistuttamaan yllättävän paljon Carua. Luonteeltaan koirat ovat kuitenkin kuin yö ja päivä. Caru on rauhallinen ns. vanha sielu, kun taas Martta on vilkas väkkärä. Erityisesti Carun suoraa ja helppoa luonnetta olen alkanut arvostamaan päivä päivältä enemmän. On ilo omistaa noin erilaiset koirat ja molemmat koirat käyvät täydellisesti meidän perheeseen. Järkeviä ja kivoja koiria arjessa, myös Martta. Koiraohitukset eivät tuota ongelmaa, edes silloin, kun vastapuoli provosoi. Caru on pennulle paras malli ja Carua onkin paljosta kiittäminen Martan kasvatuksessa. 


Caru ja Martta ovat parhaat kaverit. Niiden leikit käyvät täydellisesti yksiin. Ne syövät samoja luita ja leikkivät samoilla leluilla. Näin rentoa menoa  meillä ei ole ollut aiemmin koirien välillä. Romeo oli resurssiaggressiivinen luistaan ja nukkumapaikastaan. Luita ja leluja ei voinut pitää vapaasti koirien saatavilla. Myyllä oli myös terävyyttä. Se oli ahnein tuntemani koira ja myös erittäin tarkka luistaan ja ruoasta. Carulla ei ole yhtään terävyyttä, eikä se suutu Martalle, vaikka syytäkin olisi. Se on ihan loputtoman kärsivällinen Martan kanssa. Koirien väleihin ei ole tarvinnut puuttua yhtään. En olisi voinut parempaa toivoa. Hyvin myös juoksuttavat toisensa vapaana ollessaan. 😁





Lenkeistä puheen ollen, molemmat koirat kävivät fysioterapiassa. Martta lähinnä opettelemassa pötköttelyä ja vieraan ihmisen käsittelyä. Se on sellainen hyvin pehmeän oloinen nuori koira, eikä sillä tunnu olevan suurempia jumeja. Yllättävn hyvin se rauhoittui lopulta myös kyljelleen makaamaan, kun se kamala alkuhärvääminen saatiin loppumaan... 

Carulla oli selkeää lihaskireyttä lanneselässä th10-L4 alueella molemmin puolin, vasemmalla puolella kireyttä oli lievästi enemmän. Carulle annettiin laseria lanneselän aluelle. Kireydet aukesivat hyvin ja seuraava käynti molemmilla on tammikuussa. 

Marraskuussa on tehty tottiksia. Hallivuorot molempien koirien osalta alkavat joulukuussa, toistaiseksi on kärvistelty vielä ulkokentillä. Carun tottis etenee hitaasti, mutta varmasti. Töiden jälkeen ei jaksa, eikä näe enää treenata. Treenit jäävätkin nyt pääosin viikonlopulle, Martan tiistaitreenejä lukuunottamatta. Hakutreenejä ei ole saatu enää kasaan, mikä on valitettavaa. 



Martalle on tehty pohjia tottikseen. Kiva koira siitä on tulossa! Säpäkät liikkeet ja Martta tykkää tarjota tekemistä. Tottista teen sen kanssa aika paljon vielä ruoalla, koska Martta on ahne. Viettejä availlaan leikkimällä. Keskittymiskyky ei ole ihan Myyn tasolla, mutta sukunsa sinnikkyyttä pennulta ei puutu. Martta ei myöskään ääntele, mikä on kiva juttu. Martan kanssa käydään koiravalmennuksen pohjatyökurssilla. Koirahäiriö on Martalle pientä, mutta ihmisiä se haluaisi rakastaa ja niistä luopuminen on ollut sille työläämpää. Kovin on tässä asiassa ollut Myymäinen. Hölmö minä, koska menin sen vielä sosiaalistamaan. 😄 Hauska nähdä millainen koira Martasta kasvaa. 



- Mitäs oot mieltä, jos tästä kuitenkin lähettäis...?