maanantai 4. lokakuuta 2021

Tottiksia, umppareita ja eläinlääkärissä käyntiä

Syksy menee hurjaa vauhtia, ollaan jo lokakuun puolella. Viimeisen vuoden opinnot pitävät kiireisenä, mutta ehtii sitä onneksi treenatakin. Mukava vuodenaika treenata kun ei ole enää liian kuumaa, tosin pimenvät illat rajoittavat jo arkitreenejä. 

Carun tottiksissa tehdään edelleen paljon tunnetilaa; valjasleikityksiä, siitä seuraamaan lähtöä ja perusasentoon siirtymistä nopealla palkalla. Carulla on todella hyvä saalisvietti ja sitä on päästy hyödyntämään nyt hyvin koulutuksessa. Caru kypsyy aiemmista koiristani poiketen hyvin hitaasti, ja maltti on edelleen valttia. Kiirehtimällä ei saa mitään hyvää aikaiseksi, tauot sen sijaan vievät asioita eteenpäin ja kehitystä tapahtuu koko ajan. 

Luoksetuloon on saatu uudenlaista buustia nyt kun luoksetuloa treenataan niin, että Caru on valjaissa ja jätän sen apparille kunnon hetsin kautta. Palkkaus jalkojen välistä taaksepäin toimii hyvin. Seuraamispaikka jäi Carulla hieman liian taakse, kun keskityin varmistelemaan sitä, ettei ainakaan tule liian eteen. Nyt sitä sitten seuraamispaikkaa yritetään korjata hieman edemmäksi. Lelu pois kainalosta ja palkka piiloon auttaa jo paljon tätä asiaa. Ilmoittautumiset ovat Carusta mielestä aivan tosi outoja, koska sen mielestä höpötän sille, eikä se ymmärrä mitä tarkoitan. Tässä vähän videokuvaa meidän viimeisimmistä treeneistä. 


Carun pk-hypyt näyttävät mukavan vaivattomilta ja Caruhan rakastaa hyppäämistä.   



Haussa Carulle on otettu yhä enemmän mukaan myös umppareita, eli erilaisia umpipiiloja. Alkuun piilot aiheuttivat pientä pyörimistä piilojen ympärillä, mutta nyt piilot jo ilmaistaan hyvällä haukulla. Maalimiehet on ohjeistettu odottamaan muutama sekunti haukun aloitusta Carun saavuttua piilolle, ja jos se ei ala haukkua itsenäisesti niin sitten annetaan kehotus. Palkka tulee haukun aloituksesta, jotta saadaan vahvistettua haukun aloittaminen heti piilolle tultaessa. Loppukausi vahvistetaan ilmaisua ja sen aloitusta ja tehdään vähän myös sisääntulotreeniä.  

Ensi kaudelle lisätään hallintaa ja ilmaisun pidennystä. Tyhjiä en sen kummemmin erikseen tule treenaamaan, koska niitä tulee sitten luontevasti mukaan kun on sen aika. Jos koiralle on rakennettu hyvä maalimiesmotivaatio, se saa koiran etsimään, eikä tyhjät tule olemaan ongelma. Paljon vaan aluksi palkkaa tyhjiltä. Tämä on plääni, katotaan sitten miltä näyttää. Videolla vähän maalimiehen näkökulmaa Carun ilmaisuun. 



Romeo kävi pitkästä aikaa eläinlääkärissä, jossa kuunneltiin Rompsun sydän ja keskusteltiin Romeon yleisvoinnista. Romeolla on kaihia silmissä, ja eläinlääkäri ihmetteli sitä, että Romeolla on vielä näkö tallella. Romeon silmät ovat näyttäneet jo vuosia todella epäilyttäviltä (omaan silmään Myynkin silmät näyttivät terveemmiltä..), mutta hyvin se edelleen näkee oravat ja muut sille merkitykselliset asiat. 

Romeolle annettiin kuukauden ajan vaikuttava kipulääkeinjektio Liberla. Lääke sopii käytettäväksi myös kortisonin kanssa, eikä lääkkeen sivuvaikutuksia pitäisi olla. Romeo kalvaa aika paljon tassujaan, joten kipulääkkeen lisäyksestä ei varmasti haittaakaan ole. Romeon vointi vaihtelee aika paljon päivittäin, mutta pääosin Romeo on mieleltään virkeä. Lenkillä käydään kaksi kertaa päivässä ja ruoka maistuu vähän liiankin hyvin. 

maanantai 27. syyskuuta 2021

Uudenlainen arki


Siinä ne ovat, ihanat pojat yhdessä. 💓💓 Voi, kun voisikin pitää ne molemmat vielä monia, monia vuosia tästä eteenpäin. 💔 Valitettavasti tälläkään kokoonpanolla ei mennä enää pitkään. Romeon mieli on yhä virkeä, mutta vanhan koiran keho ei enää paljoa jaksa. Palautuminen pienestäkin rasituksesta vie Romeolta paljon aikaa, ja makuulta ylösnouseminen on aina työläämpää. Jalat eivät tahdo aina kantaa, ja Romeo ajoittain kompastelee. Kipujakin on varmasti jonkin verran, mutta lääkkeet onneksi helpottavat tässä asiassa. Näkö pelaa hyvin, kuulo on huonontunut niin, että Romeon kanssa tarvitaan viittomia. Romeolla on veteraanitarkastus ensi viikolla. 

Myyn lähdön jälkeen pojat ovat lähentyneet entisestään. Romeo on saanut enemmän tilaa olla, kun Myy ei pyöri koko ajan sen ympärillä. Myy oli meidän koirista näkyvin ja kuuluvin. Aina siellä missä jotain tapahtuu. Myyn lähtö jätti ison aukon myös koirapoikien elämään ja hetken kestää järjestellä taas pieni lauma uudelleen. Caru kunnioittaa ja väistää Romeota todella hyvin, eikä se pyri koskaan ihan Romeon iholle. Se on yllättävän fiksu koira laumassa ollakseen noinkin nuori koira. Carun seura tekee hyvää pappakoiralle ja sama myös toisin päin. Caru saa paljon hyvää oppia vanhalta koiralta. Pappa jopa innostuu välillä juoksemaan Carun kanssa. 


Myytä on yhä järkyttävä ikävä. Muistoja tulvivat mieleen jatkuvasti Carun kanssa treenatessa. Myy tekisi tämän niin tai näin, ja muutenkin. Myytä oli aina niin helppo kouluttaa, ja sen kanssa oli aina kivaa tehdä juttuja. Tai sitten aika on jo kullannut kaikki muistot. Carunkin kanssa on kivaa, mutta eri tavalla. Aivot on solmussa, kun mietin miten viedä tuota koiraa koulutuksellisesti eteenpäin. Jokainen steppi tuntuu kyllä sitten ihan mielettömän hyvältä. Eikä kiire ole minnekään. 

Kaksi koiraa on jotenkin ihan tosi paljon vähemmän kuin kolme. Arki tuntuu nyt todella helpolta näiden kahden koiran kanssa. Päästään liikkumaankin taas pitkästä aikaa yhdellä autolla. Pennun ottaminen tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta tällä hetkellä... eikä todellakaan ole yhtään edes pentukuumetta.    



Vanhan ja nuoren koiran liikunnan tarpeet eivät kohtaa oikein muualla kuin korkeintaan Rallatus koirametsässä. (linkki > Rallatus.) Koirametsässä voi liikkua täysin vanhan Romeon ehdoilla ja pitää myös kunnolla lepotaukoja. Caru saa mennä omaan tahtiinsa ja juosta niin paljon kuin se jaksaa. Rallatuksessa on aivan ihanaa se, ettei tarvitse stressata muita liikkujia, tai edes riistaa. Olla vaan rennosti. Näistä Rallatus-vierailuista on tullutkin tosi kivoja koko lauman yhteisiä hetkiä. 








perjantai 24. syyskuuta 2021

Kun kaksin käsin lapata saa kaikkee mahtavaa


"Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
Kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään..."   
"No tää samainen poika varttui, karttui kilometritkin
Mut järki ei päähän uponnut, ei saanut musta kii
No se menee kuinka menee, turha jarrua kuluttaa
Kun kaksin käsin lapata saa kaikkee mahtavaa"
Klamydia 

En oikeastaan yhtään ihmettele, että juuri 1-2 -vuotiaat koirat ovat usein niitä koiria jotka etsivät uutta kotia. Oma koirakokemus jo sanoo, että tämä vaihe menee ohi, mutta aika paljon saa laskeskella kymmeneen..😁 Kaksivuotias uroskoira on ihan helvetin raskas, mutta onhan se myös onneksi hyvin rakas. 💓 Ihan samoja tunnelmia kävin aikoinaan läpi Romeon kanssa. Muistan vielä hyvin nämä fiilikset, jotka ovat taas ajankohtaisia. >> klick korvaton ja kohta palliton



Maailma on tulvillaan tyttöjen hajuja, 


ei ehtisi poseerata,


..ja taas mennään! 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Carun maastotreenit

 

Mitäpä kuuluu Carun treeneille maastojen osalta? Carun kanssa on treenailtu yhä edelleen jälkeä ja hakua. Pellolla on käyty eniten, mutta viime aikoina olen tehnyt myös janatreenejä ja pohjia myös metsäjäljelle. Carun metsäjälkitreenit ovat olleet toistaiseksi pelkkiä janoja, koska uskon jäljen hyvän alun tuottavan hyvää tekemistä myös varsinaisella jäljellä. Kaivoin blogin syövereistä Myylle suunnittelemiani treenejä ja näillä on menty myös Carun kanssa. 

Harjoitus 1. 


Caru pyrkii janalle mennessä etenemään hieman vinoon, jota en anna sen tehdä. Vain etenemällä suoraan Caru pääsee eteenpäin. Palkkapurkilla kehun koiraa.  Ruokaa en ole jäljellä toistaiseksi käyttänyt, mutta jotakin jarrua voisi kyllä käyttää, ettei rynni liikaa. 


Harjoitus 2. 

Takamerkillä on ruokapurkki molemmissa harjoituksissa. Caru on oivaltanut itsenäisesti, että jälki jatkuaa vielä herkun jälkeen ja jatkaa L.n viivalle itsenäisesti. Palkkaan Carun lelulla, kun se nostaa takamerkiltä hyvin jäljen. Caru osaa ilmaista kepit, mutta en tuo niitä vielä mukaan jäljelle.  

Peltojäljellä on menossa pieni tuumaustauko. Carun vietti katkeilee ajoitttain ja työskentely on ärsyttävän ailahtelevaista. Catu tekee välillä hyvää jäljestystä, välillä se on huolimaton. 

Hakumetsässä riittää myös pienoisia haasteita. Carun työskentely näyttää nyt siltä miltä haluankin sen näyttävän. Vietti on hyvä, koira tykkää hommasta, ja hallinta on ihan yliarvostettua, eiku.... 

Parissa viime treeneissä on yhdistetty ilmaisu mukaan työskentelyyn ja tämä on tuonut mukanaan uusia haasteita. Caru törmäilee maalimiehiin ennen kuin se aloittaa ilmaisun. Se on sellaista tahallista testailua nuoren koiran osalta, jossa Caru arvioi mitä maalimies tuossa tilanteessa tekee. (Maalimies ei tee mitään.) Caru on täysin korrekti maalimiehellä, jos olen näköyhteyden päässä, mutta napanuora katkeaa kun se on omillaan. Caru ei törmäile kaikkiin maalimiehiin. Ongelma on siinä mielessä hankala, että Caruhan osaa luopua hyvin, ja voin pitää esimerkiksi tyynyä sen edessä sen tehdessä ilmaisua ilman, että se yhtään pyrkisi härkkimään tyynyä. Caru haukkuu seisaaltaan mitä olen hieman pohtinut... Ruoka tietty rauhoittaisi koiraa, mutta ruoka ei ole koskaan ollut Carulle yhtään se juttu hakumetsässä. Ruoka  ei motivoi Carua samalla tavalla työskentelyyn kuin tyyny/pallo, joten se ei ole myöskään ykkösvaihtoehto, jolla lähtisin välittömästi korjaamaan asiaa. 


Maalimiehet on ohjeistettu sanomaan koiralle heti "Hauku!" sen tulleessa piilolle. Maalimiehet ovat puoli istuvassa asennossa peiton alla kasvot näkyvissä. Palkkaus on otettu niin, että tyyny on maalimiehen jalan alla reilusti näkyvillä (jalka suorassa eteenpäin), ja tyynyn tulisi toimia targettina ja haukun kohteena. Hyvästä haukusta (vaihdellen n. 10 haukkua) "Zip" ja selän takaa lentää pallo koiran taakse. Koiran iskiessä kiinni palloon, maalimies ehtii ottaa tyynyn, johon koira saa sitten iskeä. Vahvaviettinen ja nopea koira, joten maalimiehillä on kyllä suoriutumista. 

Pohdintojen jälkeen päädyttiin nopeaan palkkaan, joka heitetään koiralle heti haukun aloituksesta. Jalan alla oleva tyyny on tarpeeton, koska koira odottaa enemmän saalista. Meno näytti tältä. (video alla). Caru ei ole tullut nyt kertaakaan maalimiehen syliin, mutta palkkaus tarvitsee nopeaa ja myös taitavaa maalimiestä. Uskon, että kun oikea toimintamalli vahvistuu koiralle palkkauksestakin tulee helpompaa. Mutta katsotaan nyt mitä saadaan aikaan. Ja joo, mainittakoon vielä, että en siis todellakaan yleensä roiku koiran päällä sitä lähettäessä, mutta videolla vahvistan Carulle "Siellä!"-sanaa, eli fokusta katsoa eteenpäin. 





Esineruutua ollaan myös tehty viime aikoina. Olen tehtnyt ruutua yleensä parilla esineelle, jotta keräilyn vaara on pienempi. H. teki mökillä Carulle ruudun ja sanoi, että nyt ruudussa on nyt sitten neljä esinettä.... Eipä siinä mitään. Caru haki kaikki neljä esinettä alle viiden minuutin, joten en voi kuin olla tyytyväinen sen työskentelyyn. Ei se täysillä esineitä palauta, mutta nenä on hyvin auki, eikä se tee mitään turhaa esineruudussa. Esineen luovutus on nyt sama kuin Myyllä, joten siinä on vielä laittoa. Luovutusta on treenattu erikseen ja sen voisi varmaan jo liittääkin palautukseen.    

Syyskuu


Mökillä oli aikaa kuvata koiria. Romeo on nyt 12 vuotta ja kuusi kuukautta ja Carulla on ikää 2 vuotta. Pojilla on kymmenen vuotta ikäeroa. Romeo ja Caru tulevat hyvin juttuun keskenään. Romeo on se joka sanoo viimeisen sanan, ja Caru kunnioittaa vanhaa herraa.