HK1 Caru

Eilen oli Carun ensimmäinen pk-koe. Kokeen järjesti Laukaalainen koiraseura Close-knit Team, sama seura, jonka möllihakukokeessa olimme joitakin viikkoja sitten. Sää ei tällä kertaa suosinut. Vettä satoi ajoittain kaatamalla ja oli kova puuskittainen tuuli.

Koiria oli kokeessa mukana viisi, kaikki eri rotuisia. Koirilta katsottiin sirut ensin huoltoaseman takapihalla. Sirunluku meni hyvin. Caru oli rento, oma itsensä. Koe alkoi maasto-osuuksilla, jonne siirryttiin autoletkassa. Järjestys meni niin, että ensin tehtiin esineet, sitten oli henkilöetsintä ja lopuksi tottis. Tämä sopi hyvin meille, vaikka viimeinen osuus tulisikin olemaan meille se kaikkein jännittävin. 

Esineruutuun menin hyvillä fiiliksin, koska esineruutu on Carun vahvuus. Noh, esineruutu ei mennyt ollenkaan käsikirjoituksen mukaan. Carulla oli vähän sokka irti-fiilis, eikä se ollut ollenkaan kuulolla. Olisi pitänyt rauhoittaa se hyvin ennen lähetystä. Caru löysi helposti ensimmäisen esineen, mutta sai samantien hajun seuraavasta esineestä. Toi sitten kaksi esinettä kerralla... tämän jälkeen toi vielä yhden esineen. Omat pasmat meni sekaisin säätämisestä, jonka huomasin siinä vaiheessa, kun laitoin koiraa kaksi kertaa samasta kohdasta ruutuun... Ruudusta saatiin pisteitä vain 22 p. 

Henkilöetsintään lähdin sekavin tuntein, koska maalimiehillä esiintyvä sikailu on ollut yhä ajoittain Carun ongelma. Yhtään ei jännittänyt lähteä hakuradalle. Takana oli huono ruutu, olin valmistautunut lähtemään kotiin, jos sössittäisiin haku. Tuomarille ilmoittautuessa tarkkailin Carua keskilinjalla. Se haki vainua alueen vasemmalta puolelta, josta sitten aloitimme. Ei mennyt kauaakaan, kun vahva, komea haukku raikui metsässä ja ei muuta kuin ääntä kohti. Ilmaisusta saatiin 9 pistettä. Yksi piste meni siihen, että ilmaisu vähän pätki, kun tulin piilolle. Hyvä hallintaantulo ja tuomarin perässä keskilinjalle. Oikealta puolelta löytyi lähes heti maalimies ja tämänkin maalimiehen Caru ilmaisi hyvin. Alueen lopussa oli vielä roskis, jonka ilmaisu oli Carulle vaikea. Caru pyöri roskiksen ympärillä, mutta ei vaan alkanut sitä haukkumaan. Tiesin, että Caru on piilolla, mutta ei osaa jostain syystä ilmaista roskista. Viime hetkellä Caru alkoi haukkua piiloa ja niin saatiin kolmaskin maalimies lopulta hyväksytyksi. Tästä taisi tulla ilmaisupisteitä kuusi. Tuomari sanoi arvostelussa, että olisin voinut juosta maalimiehille, jotta koiran ei tarvitse haukkua niin pitkään... Minä siihen : -MITÄ?! Ja nyt sen vasta sanot?! (< - hyvässä hengessä kuitenkin...) Olisin varmasti juossut, jos olisin tiennyt sen olevan kokeessa sallittua, joten taas opittiin uutta. Toki tuomarikohtaista tuokin. Henkilöetsinnästä saatiin pisteitä 154 p. 

Jännittävin osuus oli vielä edessä. Siirryttiin tottiskentälle, joka oli vetinen ja märkä pelto. Tuuli ja sade yltyi niin, että kentällä ollut piilo ja metrinen este kaatuivat tuulen voimasta. Eivät kuitenkaan meidän ollessa kentällä. Pariksi saimme kolmosluokan rotikkanartun. Vieras koira kiinnosti Carua ja se kurkki sitä uteliaana ilmossa. Aloitimme paikkamakuulla. Tuijotin taas yleisöä, jos sielä vaikka näkyisi jotain huolestuttavaa Carun käytöksestä paikkamakuussa. Mitään siihen viittaavaa ei kuitenkaan näkynyt, vaikka rotikka ajoittain kävi melko kuumana haukkuen kentällä. Caru makasi kiltisti sateessa läpimärkänä ja nousi hyvin perusasentoon, kun menin sitä hakemaan. Paikkis oli erinomainen. Carun tunnetila tässä vaiheessa tuntui oikein hyvältä. 

Kuva Anna Kämäräinen

Seuraaminen sujui hieman aaltoillen, kontakti katkeili hetkittäin ja koira jätätti välillä. Rytminvaihdokset ja suunnan muutoksissa Caru paransi tekemistään. Henkilöryhmässä nuuskaisi yhtä ihmistä. Arvosanoa tästä oli erittäin hyvä. Liikkeestä istuminen meni hyvin, arvosana siitä oli erinomainen, liikkeestä maahanmenossa jäi valitettavasti istumaan, joten tästä tuli puutteellinen. Märkä maa ei houkutellut. Outo asento luoksetuloon hämmensi koiraa. Jouduin kutsumaan toisenkin kerran, ennen kuin tajusi lähteä. Tasamaanouto oli väljä, tästä arvosana hyvä. Metrisen hyppäsi hyvin kapulalle, mutta heitto jäi lyhyeksi ja koira ei saanut riittävää vauhtia paluuhypylle, joten kiersi esteen. Tästä miinukset minulle. Vilkaisi pikaisesti myös paikkiskoiraa, joka oli levoton. Vinoesteessä jäi hyvin istumaan, mutta kiersi esteen. Eteenmenossa meni vinoon ja tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon. Tottiksesta saatiin vain hikiset 70 pistettä. Pisteet kuitenkin riittivät kakkostulokseen ja koulariin HK1. Yhteispisteet 246 p. Kannatti lähteä kokeilemaan. 👌

Tottiksessa tuli meille kalliita virheitä. Esteitä ei olisi varaa sössiä kokeissa. Tämä tietenkin harmitti, kun esteiden kiertoa ei ole viime aikoina treeneissä ollut. Paljon on vielä tehtävää ylempiä luokkia ajatellen, mutta perusjutut maastossa alkavat olla jo mukavasti kuosissa. Kuulin jälkeenpäin, että Caru oli käyttäytynyt kaikilla maalimiehillä korrektisti. Asia, josta olen tosi, tosi iloinen ja se oli ehdottomasti tämän kokeen paras anti. 💓 Carua ei voi koskaan verrata Myyhyn koekoirana, ei ole tarpeenkaan, mutta on se silti ihan valtavan hieno poika, kun kuu ja tähdet sattuvat olemaan oikeassa asennossa. Tämän kauden tavoitteet Carun osalta on nyt saavutettu. Caru jää nyt ansaitsemalleen treenitauolle loppukaudeksi antaen tilaa nyt Martan treeneille. 

Iso Kiitos vielä meidän omalle hakuryhmälle ja muutamalle muulle supertyypille hakuryhmän ulkopuolelta, jotka ovat Carua ja minua tsempanneet ja tukeneet. Ihan ootte korvaamattomia, kiitos. 💓 

Tuloshamppari ei maistunut Carulle...  Martta söi sen ahmien. 😁 Caru sai illalla kalkkunaleikettä ja paljon rapsuja. Oli onnellinen poika. 💖

Caru 4-vuotta!

Maailman paras Caru täyttää neljä vuotta!! 💓

Tasontarkastus ja Reaktiivin kasvattileiri

Close-Knit Team järjesti möllihakukokeen, jossa oli 1.luokan 100-metrin kokeenomainen rata tuomareineen kaikkineen. Käytiin Carun kanssa testaamassa tämänhetkinen hakuosaaminen ja lähinnä se, voidaanko jo alkaa selaamaan Virkkua ... Nooh, ei ihan vielä tarvitse virkkua selata. Kokeessa oli sekä hyvää, että huonoa. Hyvää oli koiran hyvä motivaatio, etsintä, paikannus ja hallinnan toimiminen keskilinjalla ja piilolta tullessa. Caru teki myös hyviä tyhjiä ja yhtään maalimiestä ei jäänyt metsään, eikä myöskään ilmaisematta. Myös tuomari kehui Carun motivaatiota ja työskentelyä. 

Mutta, jotta ei liika innostuta, niin huonoa oli se, että Caru pomppi surutta makaavien maalimiesten päällä ennen ilmaisun aloittamista. 😓 Meidän treeneissä maalimiehet ovat olleet vielä istuallaan. Miksi, hyvä kysymys. Haukku myös ajoittain pätki. Viime aikoina on tehty tosi paljon pitkiä haukkuja, mikä varmaan on vähän turhauttanutkin koiraa, kun palkkaa ei vaan kuulu. Caru oli myös hyvin itsenäinen työskentelijä ja vaikeasti hallittava etsinnän aikana. Täällä-käskyni kaikuivat kuuroille korville niin kauan, kunnes maalimies oli löytynyt. Puolensa ja puolensa tässäkin. Ei se ainakaan maalimiestä hylkää, vaikka kuinka huutaisin sitä pois metsästä, mutta... se yhteistyö. 

Jälkiviisaana olisi voinut ohjeistaa maalimiehet puoli-istuvaan asentoon, jolloin olisi saatu todennäköisesti korrekti-ilmaisu ja sitä kautta ehjä suoritus. Toisaalta taas kokeessa maalimiehet ovat usein makuulla, joten asiat eivät myöskään etene ongelmaa kiertämällä. Ei auta kun treenata makuulla olevia maalimiehiä. Ohjaaja sai moitetta siitä, että puhun liikaa koiralle, Koira kuulema pysyy hyvin mukana ilman minun varmistelujani... Noh, koska kyseessä oli möllikoe, oli kiva vahvistaa vierellä kulkemista. 

Oli kyllä täydellinen "koe" meille tähän hetkeen. Niin, kiva, että tämmöisiä järkätään. 👏 Vikalista oli kuitenkin mukavempi hakea mölleistä, kuin oikeista kokeista. 

 

Reaktiivin kasvattileiri 

Onneksi saatiin kuitenkin nopeasti aloitettua haun korjaussarja, kun päästiin osallistumaan Martan kasvattileirille Kaustisille viime viikonloppuna. Leiri pidettiin viime vuotiseen tapaan Kaustisen Mosalan leirikeskuksessa. Sää suosi lauantaina ja sunnuntaina, oli lähes helteistä. Lauantaina porukka jakutui mieltymysten mukaisesti hakuun, pelto- tai metsäjälkeen. Kaikki maastot olivat lähellä leirikeskusta. 

Me tietty hakuiltiin. Carukin sai osallistua. 💓 

Carun ekalla kierroksella laitoin kaikki maalimiehet istumaan piiloille ja kuinka ollakaan Caru käyttäytyi kaikilla maalimiehillä korrektisti. Ongelmana on siis vain makaavat pressun alla olevat maalimiehet. Toisella kierroksella tehtiin sitten Carun kanssa pelkästään maalimiessulkeisia. Maalimiehet makaamaan pressujen alle, koira keskilinjalle ja olin itse maalimiehen vierellä vahtimassa ja kutsumassa koiraa haku-käskyllä. Ekat kerrat olivat sitä, että Caru hipaisi, (mukamas ohimennen..,) pressua. Sai aikaan kivan kahinan... puutuin tähän välittömästi ja vein koiran nuhtelun kera takaisin keskilinjalle. Näitä jumpattiin niin paljon, että Caru ei koskenut enää pressuun ja maalimies sai pötkötellä rauhassa mättäällä. Ei ihan helppoa, koska Caru tulee maalimiehelle lujaa, eikä heti hahmota pressua, jonka alla maalimies makaa. Jarruttaessa jalat helposti hipaisevat pressua. Pidetäänkö hipaisusta? Jos ei, niin ongelmahan laajenee siitä sitten pikku hiljaa. Täytyy vaan saada paljon toistoja ja treeniä tähän, ettei pressuun kosketa. Me ollaan Carun kanssa molemmat sellaisia luupäitä, että katsotaan kumpi tämän taistelun lopulta voittaa.

Martta teki molemmilla kierroksilla etsintää ja paikannusta. Haukut eivät oikein irronneet  vieraassa paikassa ja vierailla maalimiehillä, joten mentiin suorapalkoilla. Maahanmeno ja purkista ruokaa. Martta teki hyviä pistoja ja upposi syvälle.

Haun jälkeen käytiin porukalla syömässä läheisessä ravintolassa. Leirikeskusessa illalla vielä vähän tottiksia ja grillailua. 

Sunnuntai päivä oli pyhitetty tottiksille kasvattajan valvovan silmän alla. Ja jälleen Carukin sai osallistua. 💓Carun kanssa tehtiin hyppyä ja seuraamista. Hypyt meni aika persiilleen. Kiersi esteen useamman kerran mitä ei ole aikoihin tehnyt. Ensi viikolla on onneksi fyssarille aika. Caru tuntuu jumiselta tällä hetkellä ja huolto tulee tarpeeseen. Seuraamista tehtiin niin, että kun Caru teki hyvää seuraamista minulle, se vapautettiin purulle. Puru "maalimieheltä" nostattaa hyvin viettiä, joten palkkaustapa sopii hyvin Carulle.

Caru seuraa tietäen, että paras palkka tulee, kun tekee töitä. 

Pientä muistuttelua kontaktista... 

Korjaus... 

... ja palkalle! 

Lisää! 

ja sama jatkuu. 

Martta teki seuraamista ja jäävejä. Mun silmään se ei ollut parhaimmillaan, koska juoksut. Merkkailla piti metrin välein lenkillä ollessa, että kaikki varmaan tietää, missä Martta menee. Kasvattajan mukaan Martta työskentelee hyvässä tunnetilassa, eikä kuulema ole korjailtavaa sen tekemisissä. Jäävät ovat hyvät ja nopeat. Se on ihan mahdottoman kiva ja jotenkin niin helppo koira. Ihastelin kovasti myös Martan veljiä. 😍 (Martan lisäksi muita narttuja ei ollut leirillä) Martan veljistä on kasvanut ihan superupeita ohjaajille tekeviä vietikkäitä koiria. Ihan mieletön keskittymiskyky nuorilla uroskoirilla. Niistä varmasti kuullaan vielä! 

Oli tosi kiva treenata samanhenkisten belgi-ihmisten kanssa ja leirillä vallitsi muutenkin ihana yhteishenki. Juttua riitti myöhäiseen iltaan asti, kuten koiraihmisillä usein tuppaa käymään. Harmitti, että Martalle osui juuri ne parhaimmat tärppipäivät leirille. Olihan se melkoista asua tärppinartun ja leikkaamattoman uroksen kanssa pienessä mökissä viikonloppu. 😁 Uutta leiriä kuitenkin jo odetellessa. 

Martta seuraa 

Kesätreenejä

Viiden viikon kesälomaan sain mahdutettua paljon hyviä koiratreenejä. Lomalla tehtiin tottista, hakua ja jälkeä. Monta asiaa on saatu vietyä taas hieman eteenpäin ja oppimista on tapahtunut molemmilla. 

Martan kanssa asioita on rakennettu paljon myös arjessa. On tehty mm. haukkua ja esineiden tuontia käteen asti. Arjessa asioiden opettaminen on helpointa ainakin Martan kanssa, joka on luonnostaan aktiivinen ja tarjoaa tekemistä esim. tuo palloa käteen, kantelee tavaroita. Martta on perusluonteeltaan kiltti ja miellyttämisenhaluinen, sillä ei ole tarvetta kyseenalaistaa asioita. Olen antanut Martan olla tietoisesti vähän tuhma ja sen itseluottamus on kasvanut. Se on saanut mukavasti lisää röyhkeyttä sitten pentuajan, mikä on tehnyt hyvää sen luonteelle. Martta uskaltaa jo vähän haastaa minua. Se haukkuu tottiksessa hyvinkin tomerana. Vilkkaudestaan huolimatta sen kanssa on helppo vahvistaa oikeita asioita. Palkkaus tapahtuu samalla tavalla kuin aikoinaan Myynkin kanssa, joten Martan kouluttaminen tuntuu hyvin luontevalta ja minulle sopivalta. 

Martan tottis on mennyt eteenpäin, kun saatiin palkkaneuvottelut kuntoon. Martalle arjessa ihan ylivoimaisesti paras lelu on jalkapallo, joten siitä oli helppoa päätyä tottiksissa nahkapalloihin, jotka ovat nyt kovasti Martan mieleen. Iso purutyyny on sitten vielä kaikkein parhain palkka esim. eteenmenossa. Seuraaminen ja jäävät ovat Martalla nyt melko hyvät. Jäävät ovat nopeat ja näyttävät. Hyppyjä, luoksaria ja eteenmenoa treenaillaan myös ahkerasti. Niissäkin Martta ilmentää vauhtia ja tekemisen meininkiä. Sille saa varmasti vielä ihan kivan tottiksen rakenneltua. 

Haussa Martta on tehnyt ekoja ilmaisuja vieraille maalimiehille. Martta ei osaa (ainakaan vielä) haukkua ruokapurkille makuultaan (vietti liian matala ruoalla), joten Martta palkataan nyt samaan tapaan kuin Carukin. Se haukkuu seisaaltaan, muutama haukku, Zip, kolmen sekunnin tauko, jonka jälkeen lentää pallo. Tarkoitus on saada se vielä peruuttamaan zipin jälkeen maalimiehestä poispäin. Katsotaan nyt mitä tuosta tulee. En ole ihan varma miten korrektius tulee säilymään, mutta toisaalta Martta on niin kiltti, että sen käytöstä on helppo vielä muokata ongelmien ilmaantuessa. Ehkä. 

Martan kanssa palattiin takaisin  peltojälkeen pienen tuumaustauon jälkeen. Tauko teki hyvää ja oli oikea ratkaisu antaa pennun vähän kasvaa. Martalla on nyt ikää vuosi ja neljä kuukautta. Se keskittyy jäljestykseen aiempaa paremmin ja on tarkempi. Ei rynni ja pyöri jäljellä, kuten se teki vielä pentuna. Teen Martalle pohjat metsäjäljelle, jos vaikka saataisiin Martalle siitä vielä toinen laji. 

Caru on myös petrannut kesän aikana tekemisiään, vaikka välillä käydäänkin hakemassa vauhtia pohjamudista, kun jokin uusi katastrofin poikanen jostain ilmaantuu... Haussa Caru kokeili hieman piilojen kestävyyttä ja niiden pystyssä pysymisominaisuuksia. Tämäkin asia saatiin kuntoon, kun koiralle kerrottiin, ettei näin voi toimia. Ilmaisussa treenataan nyt sitä, että haukku jatkuu keskeytymättä tullessani paikalle. Seuraava steppi on hallintaan otto ja sivulle tulo. Tyhjiä pistoja en opeta erikseen koirilleni, niitä tule silloin, kun piilolla ei ole ketään. Uskon, että jos koiralla on hyvä maalimiesmotivaatio, niin tyhjät pistot eivät ole koiralle ongelma, eikä niitä tarvitse erikseen opettaa. Caru on tehnyt hyviä tyhjiä pistoja, eikä ole ollut niistä moksiskaan. Hallinta paranee pikku hiljaa, vaikka on siinä vielä toivomisen varaa. Keskilinjalla ja maalimieheltä tullessa hallinta toimii hyvin, napanuora kuitenkin katkeilee välillä, kun Caru on kauempana. Korvat eivät ole aina kuulolla ja Caru on itsenäinen ja myös itsepäinen töitä tehdessä. Kehitystä tapahtuu kuitenkin koko ajan. Alla vähän videota Carun tämänhetkisestä hakutyöskentelystä. 

Carun ilmaisu maalimiehellä näyttää nyt tältä. (Tosin kesän mökkeilyväsymys näkyy vähän ilmaisussa.)

Laukaalaiskoiraseura Close-Knit Team järjestää ensi viikolla mölli -hakukokeen, jossa on 1.luokan 100-metrin kokeenomainen rata tuomareineen kaikkineen ja mehän tietty osallistutaan tuonne Carun kanssa. Ihan mahtavaa, että tuommoisiakin möllihakuja järkätään! Tämä on juuri sitä mitä me nyt tarvitaan, jotta tiedetään miten koira toimii kokeenomaisessa tilanteessa vieraassa paikassa ja maalimiehillä. 

Carun tottikset etenevät, vaikka haasteitakin on ollut. Seuraaminen on nyt hyvää, kun palkkana on maalimieheltä saatu puru. Hiha/puru on Carulle paras palkka ja sen eteen Caru on valmis tekemään kovastikin töitä. Jäävät ovat olleet jo pitkään työnalla ja ne alkaa sujua. Ei niistä nopeita ole vieläkään tullut, mutta teknisesti ihan ok. Metrisessä Caru pyrki alkuun kiertämään meno- tai paluuhypyn, varsinkin jos heittto oli yhtään vino. Tästäkin ongelmasta on nyt selvitty kovalla treenillä ja säännöllisillä hyppysulkeisilla. Esteen kiertämistä ei ole tapahtunut enää viime aikoina. Vinoeste on Carun lemppari, eikä siinä ole ongelmia. Noudoista odotan Carulta paljon. Eteenmenossa saan Carun jo melko hyvin maahan kovemmastakin vauhdista, mutta en ihan aina... Paikkista voisi taas muistutella, varsinkin kun lenkillä naapurin räyhä pk-collie hyökkäsi pihasta Carun päälle. Oli (/on edelleen, jäi henkiin... 😏) isolla egolla varustettu lassie, koska kävi kunnolla karvoihin kiinni puremistarkoituksessa. Paska juttu, mutta tällekään ei vaan voi enää mitään. Toivotaan, ettei tapaus tule vaikuttamaan Caruun sen enempää. En ole asiaa Carun kanssa mitenkään työstänyt, koska Caru ei ole tilanteen jälkeen ollut millänsäkään. Tapauksen jälkeen Caru nuuski heti tavalliseen tapaan tienreunuksia ja kävi rauhassa kakalle. Carun hermorakenne on sen verran paksu, ettei se pidä tapausta välttämättä kovinkaan merkityksellisenä, joten ei ole tarvetta tehdä kärpäsestä härkästäkään. Treenikaverilla on samannäköinen lassie, joten tilannetta voidaan tarvittaessa työstää. 

Esineitä ovat molemmat koirat etsineet. Caru on esineissä hyvä ja ruutu on sen osalta koekunnossa luovutusta myöten. Marttakin on oppinut jo esineen palautuksen käteen asti. Kiva näitä on koulutella, ovat niin kovin erilaisia koiria. Oppivat nopeasti uusia juttuja, kumpikin omalla tavallaan. 💖

Niin vaan hujahti nopeasti viiden viikon kesäloma ja maanantaina koittaa jo paluu arkeen. Mukavia juttuja on onneksi jo ihan pian tiedossa. Ensi viikonloppuna suuntaamme Kaustiselle Kennel Reaktiivin kasvattileirille. Ohjelmassa on ainakin hakua ja tottista hyvässä seurassa. Kiva nähdä taas Martan sisaruksia omistajineen ja tietenkin Reeta-kasvattajaa. Samaan aikaa käydään myös Nurmijärvellä PKSM-kisat, joissa kisailee useampikin tuttu, joten jännitettävääkin riittää. Tsemppiä pelipaikoille! 👍💪

Lomalla

Loma alkaa olla pian puolessa välissä. Koiratreenit ja mökkeily ovat rytmittäneet lomaa, pääpainon ollessa kuitenkin mökkeilyssä. 

On ollut sopivasti hellettä, sadetta ja välillä myös viileää säätä. En tykkää yhtään kovista helteistä, joten säänvaihtelut ovat olleet oikein tervetulleita meidän lomaan. Kerrankin on voinut tehdä kesällä monenlaista aktiviteettiä ilman, että helle on pilannut suunnitelmia.

Koirat ovat rentotuneet ja nauttineet kesästä... 

Mökillä ovat lähes koko ajan ulkona.

Viileä ajanjakso mahdollisti pyöräilyn ja pidemmätkin lenkit. Sain synttärilahjaksi uuden kickbiken, jolla on ollut kiva huristella. 💝

Pitkiä lenkkejä metsän rauhassa. 

Taivas on näyttänyt meille kaikki hienot värinsä. Välillä on myös ukkostanut kovasti. 

Caru katselee pilviä... vai ulvooko sittenkin kuuta... ?

Martasta olen saanut hauskan suppailukaverin itselleni. Martta on rohkea lautailija. Se hyppää laudalle yhtään epäröimättä, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Marttaa ei selvästikään pelota laudalta putoaminen. Se vaihtaa laudalla puolta melko huolettomasti... Olen myös uittanut Marttaa laudan kanssa. 

Martta ui aina, kun siihen on mahdollisuus. 

Caru tuumailee asioita mielummin laiturilta. Se on ui silloin, kun sillä on kuuma. Caru ei tässäkään asiassa turhia hötkyile. 

Martta muisuttaa yhä enemmän edesmennyttä Myy-tätiään... 💔💓. Sille on tullut lisää kiihkeyttä ja sellaista tunteen paloa, josta niin tykkään.

Caru ja auringonlasku.... ja mikä tietenkin parasta. Loma jatkuu. 💝