lauantai 26. marraskuuta 2022

Hiljaiseloa


Syksy alkaa kääntyä jo talveksi. Ensi lumikin on jo käväissyt maassa. Arkena ei ehdi juuri valoisaan aikaan lenkille. Aamut ja illat ovat ihan helvetin pimeitä. Ennen töihin lähtöä tehdään päivän pisin lenkki (4-6 km) otsalamppujen valossa. Ilveksiä, kettuja ja pupuja lukuunottamatta, metsässä on aika hiljaista. On ollut vähän ikävä opiskeluaikoja, jolloin vapaa-aikaa oli runsaasti myös päivällä. Koirilla on mennyt kuitenkin hyvin kotona. Niillä on onneksi toisensa. 


Martta täytti 8 kuukautta. Ulkoiselta olemukseltaan se on alkanut muistuttamaan yllättävän paljon Carua. Luonteeltaan koirat ovat kuitenkin kuin yö ja päivä. Caru on rauhallinen ns. vanha sielu, kun taas Martta on vilkas väkkärä. Erityisesti Carun suoraa ja helppoa luonnetta olen alkanut arvostamaan päivä päivältä enemmän. On ilo omistaa noin erilaiset koirat ja molemmat koirat käyvät täydellisesti meidän perheeseen. Järkeviä ja kivoja koiria arjessa, myös Martta. Koiraohitukset eivät tuota ongelmaa, edes silloin, kun vastapuoli provosoi. Caru on pennulle paras malli ja Carua onkin paljosta kiittäminen Martan kasvatuksessa. 


Caru ja Martta ovat parhaat kaverit. Niiden leikit käyvät täydellisesti yksiin. Ne syövät samoja luita ja leikkivät samoilla leluilla. Näin rentoa menoa  meillä ei ole ollut aiemmin koirien välillä. Romeo oli resurssiaggressiivinen luistaan ja nukkumapaikastaan. Luita ja leluja ei voinut pitää vapaasti koirien saatavilla. Myyllä oli myös terävyyttä. Se oli ahnein tuntemani koira ja myös erittäin tarkka luistaan ja ruoasta. Carulla ei ole yhtään terävyyttä, eikä se suutu Martalle, vaikka syytäkin olisi. Se on ihan loputtoman kärsivällinen Martan kanssa. Koirien väleihin ei ole tarvinnut puuttua yhtään. En olisi voinut parempaa toivoa. Hyvin myös juoksuttavat toisensa vapaana ollessaan. 😁





Lenkeistä puheen ollen, molemmat koirat kävivät fysioterapiassa. Martta lähinnä opettelemassa pötköttelyä ja vieraan ihmisen käsittelyä. Se on sellainen hyvin pehmeän oloinen nuori koira, eikä sillä tunnu olevan suurempia jumeja. Yllättävn hyvin se rauhoittui lopulta myös kyljelleen makaamaan, kun se kamala alkuhärvääminen saatiin loppumaan... 

Carulla oli selkeää lihaskireyttä lanneselässä th10-L4 alueella molemmin puolin, vasemmalla puolella kireyttä oli lievästi enemmän. Carulle annettiin laseria lanneselän aluelle. Kireydet aukesivat hyvin ja seuraava käynti molemmilla on tammikuussa. 

Marraskuussa on tehty tottiksia. Hallivuorot molempien koirien osalta alkavat joulukuussa, toistaiseksi on kärvistelty vielä ulkokentillä. Carun tottis etenee hitaasti, mutta varmasti. Töiden jälkeen ei jaksa, eikä näe enää treenata. Treenit jäävätkin nyt pääosin viikonlopulle, Martan tiistaitreenejä lukuunottamatta. Hakutreenejä ei ole saatu enää kasaan, mikä on valitettavaa. 



Martalle on tehty pohjia tottikseen. Kiva koira siitä on tulossa! Säpäkät liikkeet ja Martta tykkää tarjota tekemistä. Tottista teen sen kanssa aika paljon vielä ruoalla, koska Martta on ahne. Viettejä availlaan leikkimällä. Keskittymiskyky ei ole ihan Myyn tasolla, mutta sukunsa sinnikkyyttä pennulta ei puutu. Martta ei myöskään ääntele, mikä on kiva juttu. Martan kanssa käydään koiravalmennuksen pohjatyökurssilla. Koirahäiriö on Martalle pientä, mutta ihmisiä se haluaisi rakastaa ja niistä luopuminen on ollut sille työläämpää. Kovin on tässä asiassa ollut Myymäinen. Hölmö minä, koska menin sen vielä sosiaalistamaan. 😄 Hauska nähdä millainen koira Martasta kasvaa. 



- Mitäs oot mieltä, jos tästä kuitenkin lähettäis...? 

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Maastot ja uusi laji!



Syksy on mennyt hurjaa vauhtia. Paljon töitä, treenejä, lenkkejä ja ajoittain myös armotonta väsymystä. Kahden koiran treenaaminen täysipainoisesti on melko työlästä, mutta toisaalta myös hyvin antoisaa ja mukavaa. Yhtä koiraa ei ainakaan tule treenattua liikaa, kun treenit jakautuu aina kahdelle koiralle. Ihanan erilaiset koirat ja niitä on ollut kyllä kiva treenata! Tässä vähän koottuna tämän kauden treenikuulumisia maastojen osalta. 



Carun haku ja esineruutu 
Carun esineruutu on saatu taas kuosiin. Ongelmana oli aiemmin se, että palautuksessa Caru törmäsi toiseen esineeseen ja vaihtoi esineen. Tämä ongelma korjaantui sillä, että rakentelin Carulle kiirettä esineen palautukseen esim. hihkumalla ja juoksemalla poispäin siinä vaiheessa, kun Caru nosti esineen. Nyt vaihtoja ei ole enää tullut. Neljä esinettä palautuu aikarajan sisällä.  

Haun osalta Carun kanssa painitaan yhä korrektissa maalimieskäytöksessä, vaikka muuten koira alkaisi olla koekunnossa maastojen osalta. Etsintä, paikannus, haukku ja maalimiesmotivaatio on hyvää, eikä maalimiehiä jää metsään. Hallintakin toimii aiempaa paremmin, vaikka parannettavaa löytyykin tuolta osa-alueelta.  

Koko viime talvi treenattiin hallissa pelkkää ilmaisua. Luopumista ja oikeaa etäisyyttä maalimieheen. Kaikki näytti hallissa hyvältä. Napanuora kuitenkin katkeaa siinä vaiheessa, kun tuo koira on omillaan. Korrektikäytös toimii hienosti, jos olen lähellä. Ne ihmiset joita Caru kunnioittaa; minä, mieheni ja kourallinen muita tyyppejä ovat niitä, joiden kanssa kaikki sujuu mallikkaasti. Sikailu alkaa heti, kun peiton alla on joku Carun mielestä vähemmän kunnioitusta herättävä henkilö. Sitten törmäillään ja juostaan päälle. Ei missään nimessä pahantahtoisesti, mutta niin, että saadaan jonkinmoinen liike aikaiseksi. 

Tulevan talven aikana opetan Carulle maahanmenon maalimiehellä. Haukku tulee jatkossa tapahtua makuultaan. Miksi tätä käytöstä ei ole opetettu aiemmin? Koska uskoin, että koira ei osaa haukkua hyvin makuultaan... ei niin hyvin mitä toivon. VIRHE! Tämä oli isoin kolutusvirhe Carun kohdalta. Alkuunhan kaikki näytti menevän hyvin ja Caru piti hyvää etäisyyttä maalimieheen. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun vietti nousi ja etäisyyden säilyttäminen maalimieheen alkoi elää. Nyt sitten korjaillaan uusi toimintamalli ilmaisuun. Hieman jännittää se, että palaako itsenäinen koira kuitenkin aina siihen ensin opittuu käytökseen olessaan metsässä omillaan. 



Uusi laji! 
Jos homma niin sanotusti kusee täysin, päätin kokeilla Carulle myös toista lajia. Nyt on parit suojelutreenit takana maalimiehen kanssa. Caru tuntuu nauttivan maalimiehen kanssa vääntämisestä. Se on saanut vertaisensa vastuksen, joka osaa leikittää Carua sen haluamalla tavalla. Hihaan pureminen on ollut kovasti Carun mieleen. 

Pellolla Caru puksuttaa rauhallisella, mutta tarkalla tyylillään. Se ilmaisee esineet hyvin treenimäärään nähden. Ilmavainun käyttö juuri ennen esinettä, on hieman ongelma, mutta katsotaan saadaanko se asia vielä jotenkin ratkaistua. En ole oikein vielä muodostanut käsitystä igp:stä lajina ja tässä tätä nyt sitten ihmetellään. Katsellaan mihin tämä tie vie meidät. 

Muoks. Treenikaverin (suojeluharrastaja) kanssa keskusteltiin aiheesta. Ongelmana tulee olemaan se, että haussa Caru opetetaan haukkumaan maalimiestä nyt makuultaan. Suojelussa koiran taas tulisi taas olla mahdollsimman lähellä maalimiestä ja painostaa tätä haukullaan. Ristiriitaista tehdä koiralle haukut eri tavalla. Pitäisi sitten varmaan kuitenkin valita lajeista vaan toinen. Tässä tapauksessa järkevintä olisi pysyä haussa, koska siihen on panostettu enemmän ja se alkaa olla muutenkin ns. koevalmis. 

Martan haku ja esineruutu
Martan kanssa hakuilut jatkuvat täydellä teholla. Martta tekee hyvää työtä hakumetsässä. Se etsii hyvin jo valmiitakin maalimiehiä ja apuja käytän sillä harkiten. Martalle on opettu maahanmeno purkille ja siltä vaaditaan korrektia käytöstä maalimiehellä. Martta fokusoi hyvin purkille ja rauhoittuu hyvin maalimiehelle. Martta on luonteeltaan hirveä väkkärä, joka hullaantuu täysin ihmisistä, joten tämä on jo sinällään melkoinen työvoitto meille. Martta on oppinut tekemään paikannusta ja suoria pistoja tämän kauden aikana, eli saavuttanut kaikki sille asetetut tavoitteet. Talven aikana aloitellaan pikku hiljaa ilmaisutreenejä. Martastakin on tarkoitus tulla haukkuva hakukoira, vaikka haukun opettaminen tulee varmasti olemaan hieman työläämpää, kuin mitä Carun kohdalla. 

Esineruutu on Martalla vasta aluillaan. Luovutusta Martta ei vielä osaa, mutta muuten sen tekeminen on ihan kohtuu kivanoloista. Alla olevalla videolla Martan esineen tuonti ja hakuun lähtöjä. 





Treenien lisäksi syksyä on vietetty kuntoillen. Carun kanssa olen ajellut jonkin verran kärryllä, jonka hankin kesällä. Meno ei ole ihan niin heiluvaa, kuin mitä kikkarilla. Haaveena olisi saada jossain vaiheessa molemmat belgit saman kärryn eteen. Ajelut ovat sujuneet mukavasti ja Caru on nyt hyvässä fyysisessä kunnossa. Mies lenkittää Carua arkisin 5-6 km. ennen töihin lähtöä, joten kivasti Caru on saanut arkiliikuntaa nytkin, vaikka minun hoitovastuulla on ollut tällä hetkellä enemmän Martta. 


Syksyllä on käyty paljon myös mökillä ja vaeltamassa Pyhä-Häkissäkin useampi kerta. Marttakin pääsi ekaa kertaa mukaan vaeltamaan. Reissaaminen on sujunut molempien koirien kanssa hyvin, vaikka  reiteillä on ollut paljon vastaantulijoita. Caru ei piittaa muista ja Martta onneksi matkii sitä. 




Pyhä-Häkissä 


Martta syömässä viimeisiä mustikoita. 


Kotisaarelta vielä lopuksi yksi kuva. 

Syksy on kyllä heittämällä ihan paras vuodenaika. 💝
Toivottavasti kuivat kelit jatkuvat vielä, eikä talvi tulisi ihan vielä. 

lauantai 10. syyskuuta 2022

Kuulumisia

Caru on nyt sitten kuvattu ja tutkittu muutenkin päästä varpaisiin. Haljennutta poskihammasta lukuunottamatta mitään huolen aihetta ei Carusta löytynyt. Selkä ja lonkat olivat kuvissa siistit ja kaikki näyttäisi olevan luuston osalta kunnossa. Carulla on hammaslääkäri ensi viikolla ja siellä sitten selviää hampaiden jatkohoito. Rauhoituksessakin Caru oli reagoinut hampaan koskemiseen, joten paljon mahdollista, että kipuoireet ovat olleet kipeän hampaan aiheuttamat. Tällä hetkellä mitään kipuun viittaavaa ei ole ollut (10 pv. särkylääkekuurin jälkeen). 


Kesällä alkaneiden epämääräisten kipuoireiden vuoksi tämä kausi on jäämässä Carun kohdalta melko vaisuksi tavoitteiden ja kehittymisenkin kannalta, mutta mitäpä tuosta. Pääasia on, että koira voi hyvin. Kipuoireiden kanssa samaan aikaan tehty siruntarkastus oli Carulle myös huono kokemus, joten sitäkin asiaa pitää treenata jatkossa vähän erilaisella otteella.

Treeneihin on päästy palaamaan nyt melko normaalisti. Tottista on tehty ruoalla ja Martan pehmopatukalla hampaan takia. Treenitauko on tehnyt Carulle tosi hyvää! Caru oikein puhkuu intoa päästä tekemään yhdessä. Tätä on nyt hyvä hyödyntää ja treenit loppuvatkin Carun mielestä aina vähän kesken... Carun kanssa on jotenkin tosi rentoa ja iloista tehdä nyt, kun lähitavoitteita (bh), ei ole suunnitteilla tämän vuoden puolelle. Treeniä lisää, niin kyllä se tästä taas lähtee. 


**

Martta sen sijaan on pysynyt kunnossa ja sen kanssa treenit etenevät hyvällä tahdilla. Martta aloitti syyskuun alussa  Tavoitteellisten nuorten koirien tottisvalmennus-ryhmässä Motivaatiohallilla. Meidän treenit alkavat aina klo 21. Martan ensimmäinen kosketus halliin oli taas sellainen hyppäys syväänpäätyyn. Pimeä piha täynnä vieraita koiria, joista osa puhkui Martalle. Halliin siirryttäessä, sermin takana tehtiin agia, oli meteliä ja koiria. Marttaa uusi ympäristö ja -tilanne ei kuitenkaan suuremmin hetkauttanut. Treenissä päästin Martan irti ja se hakeutui heti hyvään katsekontaktiin häiriöt unohtaen. Martta on luontaisesti aktiivinen ja mielyttämisenhaluinen, joten noita ominaisuuksia on vaan niin helppoa vahvistaa tämän koiran kanssa. 

Martta rakastaa kaikkia ihmisiä todella paljon, joten päätin kokeilla sille seuraavanlaista treeniä tottiskentällä. Ohjeistin treenikaverit olemaan passiivisia ja tylsiä siinä vaiheessa, kun Martta tulee heitä moikkaamaan. Ei ollut epäilystäkään etteikö niin tapahtuisi, koska ajatukseni oli päästää koiraa vapaaksi suoraan autolta ja olla puuttumatta millään tavalla sanallisesti sen toimintaan. Martta kirmasi autolta tottiskentälle täysillä, koska siellähän oli paljon ihania ihmisiä. Martta yritti saada heihin eloa epätoivoisesti takamus vispaten, heitä vasten hyppien ja uimalakki tietenkin päässä... Moni olisi sortunut. 😁 Kävelin rauhassa kentälle ja heti kun Martta katsoi minuun, kehuin vuolaasti pentua ja palkkasin sen hyvin. Käänsin välillä pennulle selän, jolloin se joutui olemaan aktiivinen minulle ja palkkailin sitä tästä. Martta oppi hetkessä sen, että muut ihmiset ovat tylsiä ja jo toisessa treenissä tehtiin henkilöryhmäkin ilman, että Marttaa kiinnostivat ihmiset, vaikka se oli ilman hihnaa! Niin hieno pieni! Tämä oli hyvä treeni etenkin Martan kaltaisille avoimelle tättähäärälle verrattuna siihen, että yrität virpoa koiraa pitämään kontaktia sinuun silloin, kun /ihmiset/ympäristö kiinnostaa pentua. Olen onnekseni saanut kasattua ympärille tosi kivan tottisporukan osaavista ihmisistä, joten tottista on aivan mahtavaa treenata. Myös Carun kanssa! 


Hakumetsässä Martta tekee n. 60 m. syviä pistoja ja paikantaa jo hyvin maalimiehen. Tyynellä säällä käytän aika usein haamuja tai ääntä ja hyvällä tuulella mennään ilman apuja. Marttaa on yritetty pyydystää ruokapurkille, jotta se ei tule hyppimään maalimiehen päälle. Martta on superahne ja se hotkaisee purkin hetkessä tyhjäksi ja sen jälkeen se mielellään vähän myös rakastaa... Toki syö siinä samalla myös nakkia. Nyt aloitetaan maalimiehellä maahanmenon opettelu ja luopuminen ennen palkkaa. Haukku tulee olemaan luontaisesti hiljaiselle Martalle vaikeampi opettaa, kuin mitä se oli Carulle, mutta ehdottomasti Martan ilmaisusta tulee haukkuva. Hyvin on saatu hakutreenejä alle, joten kehitystä tapahtuu koko ajan. 

Tässä pieni video Martan lähdöistä hakumetsässä.


Treenien ohella on mökkeilty lähes joka viikonloppu. Koirat nauttivat paljon mökkeilystä ja touhuavat siellä koko päivän ulkona. Koronakin sitten lopulta tuli, vaikka pitkään onnistuin sitä väistelemään. Se oli tosi ikävä tauti, joka vei peruskunnon täysin nollaan. Toipuminen siitä jatkuu yhä ja toivotaan, että pikku hiljaa liikuntaa lisäten tästä päästään taas jaloilleen. Blogi meinaa vähän jäädä kaiken kiireen keskellä, mutta yritän tänne aina silloin tällöin jotain raapustaa. 

 

Syksy on mukavaa aikaa kuvata koiria. Tässä tänään oteut kuvat Carusta ja Martasta. Caru tuore kolmevuotias ja Martta täyttää ensi viikolla 6 kk. 





Martta karkasi kuvasta ja Caru jäi poseeraamaan... 


Martta 6 kk. 




Yhteiskuvat ovat yleensä tämmöisiä... 


Joku kuva sentään joskus osuu edes sinne päin....

tiistai 16. elokuuta 2022

Caru 3-vuotta!

Paljon onnea kolmevuotias Carunen. 💓  Alla uusimmat kuvat Carusta.