Carumaisteri seitsemän vuotta!

"Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot..." - Egotrippi

Rakas kultapoika täyttää tänään seitsemän vuotta! Aika saisi pysähtyä tähän. En halua, että tuo koira vanhenee enää yhtään! Juuri nyt se on parhaimmillaan!  

Tykkään Carusta tänä päivänä enemmän, kuin mitä osasin alkuun edes kuvitella. Alku oli vähän tahmeaa, käsissä oli ihan uudentyyppinen koira ilman käyttöohjeita. Yhteisten vuosien aikana olen kuitenkin oppinut ymmärtämään ja rakastamaan yhä enemmän Carun sielun maisemaa, sekä ihan erilaista koiramateriaalia mihin olin aiemmin tottunut. Caru on paksuhermoinen, rauhallinen, nöyristelemätön, turhaumaan reagoimaton ja kuitenkin koira, jonka pinnan alta löytyy valtavasti viettiä ja voimaa. Terävyys puuttuu kokonaan Carusta, mikä on hyvä asia. Ympäristötekijät ovat Carulle täysin ilmaa, ellei kyseessä sitten ole narttukoirien, tai riistan hajut. Ne pistää pojan päätä välillä pyörälle, muuten arki on helppoa ja sitähän se elämä suurimmaksi osaksi on. Arkea. 

Harrastuksissa Caru on nyt parhaimmillaan. Hakuilu on ihan parasta tänä päivänä Carun kanssa! Ohjattavuus on ottanut ison harppauksen eteenpäin viimeisten vuosien aikana. Caru on kuulolla minulle, mikä tekee sen kanssa työskentelystä luonnollisesti paljon helpompaa. Ennen treenejä Caru nukkuu autossa, lähtökäskyn saatuaan se kuitenkin työskentelee voimakkaalla vietillä jättämättä maalimiehiä koskaan löytämättä. Caru ei anna periksi silloin, kun se on hakukäskyn saanut. Ilmaisu on rytmikästä, vahvaa ja katkeamatonta. Itsenäisenä koirana Caru ei myöskään kysele ohjaajalta apuja. Tästä asiasta on jouduttu vääntämään, jotta yhteistyö ja ohjattavuus on saatu sille tasolle mitä se tänä päivänä parhaimmillaan on.   

Tottiksessa on ollut haasteita, jotka voi laittaa ohjaajan piikkiin. Koira tekee sitä mitä sille on vahvistettu. Koulutusvirheitä on tullut jonkin verran varsin alkuaikoina, mutta tiedon ja taidon kertyessä suunta on nyt enemmän oikea. Näin tahdon uskoa. 

Huumoria todellakin tarvitaan, koska hästägvaincarujuttujakin on pitkä lista. Carulla on kuitenkin hämmentävän paljon myös hyvää tilannetajua. Se tietää milloin voi vähän tuhmailla ja milloin ei kannata kyseenalaistaa asioita. Velmuilija ja hauska tyyppi se osaa olla, mikä onkin yksi Carun ehdottomasti parhaimmista puolista. 💝 

Toivotaan, että yhteisiä vuosia on vielä paljon edessä päin!

Voihan anaalit!

Caru alkoi heinäkuun lopulla pureskella hännän tyveä. Eläinlääkärissä todettiin anaalirauhasten olevat tukossa. Anaalit tyhjennettiin, pari päivää meni hyvin, kunnes oireet palasivat entistä voimakkaampana. Anaalit eivät ole aiemmin vaivanneet Carua. 

 
Toinen kerta eläinlääkärissä meni arvailujen varaan, mitään selittävää ei löytynyt. Anaalit olivat tyhjät ja siistit, eturauhanen ei ollut suurentunut, eikä virtsarakossakaan näkynyt ultralla katsottuna mitään poikkeavaa. Oireet kuitenkin pahenivat ja jatkuivat, joten vaihdoin eläinlääkäriä.
 

Käytiin Almavetissä, jossa huomattiin, että anaaleista tuli koskettaessa verta ja luonnollisesti Carun takapää oli hyvin kipeä. Olin onneksi antanut Carulle aiemmin jo särkylääkettä. Kutina takapuolessa oli tuossa vaiheessa jo ihan sietämätöntä. Caru laitettiin unille, jotta anaalit saatiin hyvin huuhdeltua. Sisälsivät verta ja jotain hiekantapaista karheaa... 

Caru heräsi nukutuksesta hyvin ja nopeasti. Käveli omin jaloin reippaana autoon.

Hoidoksi ab- ja särkylääkekuuri sekä kauluri päähän viikoksi. Peräaukon ympärille levitetään myös voidetta aamuin illoin parin viikon ajan. Toivotaan, että näillä paranee. 

Tuli hyvää palautetta eläinlääkäriltä siitä, että Carulla oli oma koppa päässä, vaikka Caru käyttäytyikin esimerkillisesti hoitotoimenpiteissä saaden paljon kehuja reippaudesta. Laitan aina kopan päähän koiralle eläinlääkärissä, jotta eläinlääkärin on hyvä ja turvallista työskennellä. Ei ole kuulema itsestäänselvää toimia näin.

 
Ajankohta tapahtumalle oli sikäli huono, että kauden päätavoite, eli haun piirinmestruuskisat jää nyt meiltä väliin dopingvaroajan takia, pääasia kuitenkin, että saadaan Caru-poika kuntoon.

Lomakuulumisia

Loma alkaa olla pian jo puolessa välissä. Lomaan on mahtunut paljon mökkeilyä, hyvää ruokaa, lepäilyä ja kuntoiluakin sopivassa suhteessa. Sääkin on ollut osan aikaa mukavan viileää, mikä on mahdollistanut parit kivat kikkarilenkit koirien kanssa.



Ajoin Carun kanssa 7,4 km. lenkin kahdesti viikon aikana. En tiedä kumpi meistä olikaan lopulta se innokkaampi, kun päästiin ajelemaan kunnolla erämaahan. Caru on nykyään tosi hyvin kuulolla tässäkin "lajissa. " Ei ole enää pelkoa siitä, että hyppää kesken ajon jonnekin pusikkoon. Caru tietää, että juoksemalla suoraan, saa määrätä vauhdin ja rytmin, suunta on kuitenkin oltava aina sama. 

Ajoaamuna oli vain 11 astetta lämmintä ja tuulikin reippaasti, joten saatiin parhaat ajokilsat pitkään aikaan. Martta sai myös olla ensimmäistä kertaa isännän sähköpyöräilykaverina. Hyvin oli homma sujunut Martalta ja molemmat olivat tyytyväisiä lenkin jälkeen. 

Pyöräilyn vastapainoksi tehtiin pitkiä metsälenkkejä ja tietenkin koirat saivat uida sydämensä kyllyydestä. Martta kahlasi paljon järvessä, ollen lähdes koko ajan märkä, mutta onneksi tälläkin kertaa vältyttiin hotspotilta. 

Keiteleessä vesi on tänä vuonna erityisen matalalla, joten koirilla oli ainakin rantaviivaa missä juosta ja kaivella kuoppia. 

Koirilta yhdessä poseeraaminen sujuu mallikkaasti...

.. mutta jos jotain yhteiskuvaa yritetään, niin tilannehan on toisenlainen. 

Miehen tekemä lautta on osoittautunut kivaksi taukopaikaksi. 

Kuva Kia Anttilainen 

Yksi koulutuskin on mahtunut lomaan. Viime viikonloppuna kävin oman seuramme järjestämässä Mika Mahlamäen koulutuspäivässä. Molemmilla koirilla oli koulutukseen lopulta koirakkopaikka, vaikka alkuun tarkoitus oli osallistua vain Carun kanssa. Sunnuntailta oli jäänyt jokunen koira pois ja koska kouluttaja vaikutti osaavalta ja juuri Martalle sopivalta, päätin maksaa Martallekin koirakkopaikan, kun kerran tilaa oli. Lämmintä oli 28 astetta ja lähes tuuletonta, joten ihan hemmetin kuumaa oli tälläkin kertaa kentällä. Hattu päästä vaan maalimiehelle, joka jaksoi leikittää koiria koko viikonlopun ajan helteisessä säässä.  

Yllätyin jopa hieman positiivisesti siitä miten hyvä koulutus oli. Mahlamäki kehui Carun ilmaisua ja hallintaa hyväksi, joten siihen ei käytetty sen enempää aikaa. Mahlamäkihän ei ole mikään tottiskouluttaja, mutta sain kuitenkin toimivia työkaluja siihen, miten vahvistaa Carun aktiivisuutta tottiksessa. Kaikki avut ja hetsit poistetaan. Carun tulee aktivoida paremmin itsenä ja minun malttaa odottaa hiljaisuudessa, että koira tuottaa ensin kunnolla aktiivisuutta. Voin haukuttaa sen välillä jopa tyhjäksi, eli saa haukkua niin kauan, kun jaksaa. Sitten kun ei enää jaksa ja hiljenee, odotetaan että aloittaa uudelleen ja tästä isot bileet pystyyn. Mitään ei tulisi antaa Carulle liian helpolla ja haukun kautta palkalle. Piiskaa vasta silloin, kun on itse aloittanut hyvän haukun. Saalista tarjotaan useampi kerta ennen, kuin pääsee puremaan. Ikävä oli kuulla, että olen jonkin verran vahvistellut myös Carun passiivisuutta päästämällä Carun saaliille liian helpolla. Enemmän olisi pitänyt jo alkujaan vaatia siltä ja näitä nyt sitten korjaillaan. Sitä kun sai aikanaan ihan uudentyyppisen koiran käsiinsä, niin olihan se alku vaikeaa ja varmasti selviä koulutusvirheitäkin tuli tehtyä. Huoh, tuli taas mieleen, että lajin helppous todellakin viehättää. 😀 Mahlamäki kehui Carua kuitenkin hyväksi koiraksi ja onhan se sitä. 💓

Martalle tavoitteena oli vahvistaa Martan itseluottamusta. Mahlamäki vahvisti kaikki purut. Martta sai vaan voittaa ja tuntea olevansa iso ja vahva tyttö. Mokelta nähtiin hienoa eläytymistä ja heittäytymistä koiran tarpeet huomioiden. 

Kiitos maalimiehelle ja meidän seuralle hyvästä koulutuksesta. Tuli enemmän, kuin tarpeeseen tämä koulutus tähän väliin. 

Kuvat Kia Anttilainen 

Ensi viikonloppuna on tarkoitus matkata Hyvinkäälle katsomaan Sm-igp-kisoja, jossa on tänäkin vuonna monta tuttua kisaajaa. Martan velikin on mukana. Aika koiramaista menoa siis luvassa jatkossakin!

Kokeiden jälkeistä pohdintaa

Hieman kaksijakoiset fiilikset jäi Carun viimeisimmistä kokeista. HK3 ja JK1 koularit kahden viikon välein ei ole sinällään huono saavutus. Kokeissa Caru on kuitenkin vahvasti alisuoriutunut, ehjää kokonaisuutta on ollut vaikea saada siirrettyä kokeeseen. Caru kuitenkin pystyisi paljon parempaan. Keskittyminen kokeissa on ollut ailahtelevaa, vietti ei ole kantanut toivotulla tavalla koekaaviossa. Syitä on varmasti monia; alun koulutusvirheet uudentyyppisen koiran kanssa, kuumuus ja narttuparit, mutta ne nyt vaan toisaalta kuuluu tämän lajin luonteeseen, joten niitä ei voi täysin välttääkään. 

Kesän treenilistaan kuuluu nyt paljon vietinnostotreenejä. On tehty mm. hallintaneliötä, josta Caru on päässyt puruihin. Myös maalimiehen leikitystä on tulossa kesän aikana. Tekniikkaa ei tehdä ollenkaan Carun kanssa, eikä oikeastaan paljon maastojakaan. Hieman skeptinen olen sen osalta, auttaako tämä tottiksiin, vai vahvistanko enemmän vaan Carun reaktiivisuutta. Ikää alkaa olla Carulla kuitenkin jo sen verran, että laiva kääntyy hitaasti. Haaveissa olisi kuitenkin vielä joskus päästä näyttämään Carun osaamista parhaimmillaan, joten ei me kuitenkaan vielä luovuteta. Sitä paitsi tuo koira on ollut kaikkinensa niin vaikea kouluttaa, että pakko olla myös vähän ylpeä siitä mitä sen kanssa on jo kuitenkin saavutettu. 

Martan koeura ei ole päässyt vielä alkua pidemmälle. Iso kysymysmerkki onkin se, tuleeko Martasta koskaan edes pk-koiraa. Pk-koiralta vaaditaan kuitenkin riittävää toimintakykyä, ohjattavuutta, kuormittavuuden kestoa ja pitkäkestoisuutta tekemiseen. Näitä ominaisuuksia ei Martalta oikein löydy, joten tällä hetkellä on melko luovuttajafiilis Martan suhteen. Maastoissa asiat on nyt saatu hyvälle mallille haun ja jäljen osalta, mutta koetottikseen on vielä pitkä matka moninaisten tunnetilaongelmien kanssa.

Martta on herkkä ja hyvin pehmeä koira, jolla myös paineensietokyky on matala. Ympäristötekijöillä on suuri vaikutus siihen miten Martta kulloinkin suoriutuu. Se ottaa valtavasti painetta vieraista ihmisistä. Paine näkyy vahvana sijaistoimintona, kuten mielistelynä, pentumaisena käytöksenä, keskittymiskyvyn katoamisena ja pahimmillaan vieraiden luo karkaamisena ja heidän päälleen hyppimisenä. Tämän eteen on tehty paljon töitä; luopumista, liinassa oloa, kehuja, kieltoja, pakoon juoksua, mutta näissä tilanteissa Martta ingnooraa minut täysin. Pakko-oireisella koiralla tietyt toimintamallit ovat vahvoja ja niistä eroon pääseminen on vaikeaa. 

Arjessa on myös jonkin verran ongelmia liittyen noihin Martan pakko-oireisiin/vieraisiin ihmisiin, joten olen (ensimmäistä kertaa muuten koskaan..) ottanut yhteyttä myös koirien käytösneuvojaan Martan asioissa. Kävi miten kävi näiden "ongelmien" kanssa, niin Martta on kuitenkin aina meidän laumassa paikkansa ansainnut. 💝

JK1 Caru

Viikonloppuna olin Carun kanssa Close-knit Teamin järjestämässä jälkikokeessa Laukaassa. Close-knit Team on pieni aktiivinen koiraseura, joka järkkää hyviä pk-kokeita ja hyvällä tuurilla saattaa saada vielä valokuviakin koirastaan. 😊

Lämmin päivä sattui tällekin koepäivälle. Koe oli kaikkinensa vaikea. Arvoin meille jäljen nro. neljä.  Ekalla janan lähetyksellä Caru ryntäsi janalle, joten uusittiin lähetys. Caru lähti nyt hyvin janalle nostaen pian ekan kepin. Jäljellä "oletin" jäljen suunnan väärin ja estin koiraa menemästä hetken oikeaan suuntaan. En vaan luottanut koiraan, koska olin varma, ettei suunta voi olla se minne koira halusi mennä. Saatiin nostettua neljä keppiä (mielestäni keppejä nousi viisi, yhtä en kuitenkaan löytänyt taskusta), joissa mukana oli onneksi se viimeinen, eli arvokkain keppi. Tyydyttävällä arvosanalla jatkoimme koetta. Ohjaaja voi katsoa pitkään peiliin ja pohtia, miten meni omasta mielestä... 

Seuraavaksi esineruutu, jossa viime kokeessa oli vaikeuksia. Tällä kertaa Caru kuitenkin esitti parasta osaamistaan ruudussa; kaksi pistoa, kaksi esinettä ja nätit luovutukset. Pisteitä saatiin 30/30. 

Matkalla esineruutuun.

Tuomarin kanssa katsellaan ruudun rajoja. 

Lämpö ja aamun ohjelma oli väsyttänyt Carun. Se oli löysän oloinen jo ennen tottiksen alkua. Meidän tuurilla saatiin vielä pariksi narttupari, jolla omistajan mukaan alkaa lähipäivinä juoksut. Caru iski silmänsä narttuun heti ilmon jälkeen ja keskittyminen tottikseen oli kokonaisuudessaan luokattoman huonoa. En luovuttanut, vaikka mieli teki. Raavittiin rimaa hipoen juuri 70 pistettä kasaan. Loppupisteet 228 p. JK1(A) Pisteet riittivät koulariin, joka oli meillä Carun tavoite tämän kauden jäljen osalta. Vikalista on nyt haettu. Se on pitkä ja sen pariin käydään loppukaudesta uusin voimin ja ajatuksin. Nyt Caru saa jäädä kesätauolle. 

Paikkamakuu oli hieman liian rento tuomarin makuun. 😎

HK3 ja JK1 koularit on saatu kasaan kesän kuumimpien päivien aikana, 

joten Carun kesäloma on ihan ansaittu. 💓