tiistai 28. kesäkuuta 2022

Hullua päässä


- Älä kato mua... me pystytään tähän. 

Keskikesän juhlakin on jo takanapäin ja kesä täydessä loistossa. On mökkeilty ja nautittu kesästä koirien kanssa. Pentuarki on jo tuttua juttua, eihän se Carunkaan kanssa ehtinyt edes loppua, kun Martta tuli jo taloon. 😁 Martta on mainio pakkaus. Se on herättänyt paljon ihastusta treenikavereissa ja onhan se hyvin valloittava tapaus. Martta on avoin, aktiivinen, vilkas ja mielyttämisenhaluinen pikku koira. Sillä on myös paljon omaa tahtoa ja mukavaa temperamenttia. Carun hyvästä seurasta huolimatta, Martta on leimautunut hyvin myös minuun. Tämän eteen olen tehnyt töitä ja Caru on ollut viime aikoina enemmän miehen lenkkikaverina, joka sekään ei ole täydellinen ratkaisu. Carulle minun kuuluisi olla se tärkein ihminen koulutusta ajatellen. Onneksi tilanne tasaantuu, kunhan tuo pentu vähän kasvaa ja oppii talon tavoille.  

On iso ero siinä onko laumassa iäkkäämpiä koiria (edes yksi) vai nuoria junnukoiria. Junnuja saa vahtia ihan koko ajan, koska vauhti kiihtyy ja kummallakin on hullua päässä... Tuommoinen kehittyvä pentu on siitä hankala, että sitä tulisi suojata mahdollisimman hyvin leikissä tapahtuvilta "osumilta", jotka pahimmillaan näkyvät myöhemmin koiran luustossa. Yritän parhaani onnistuakseni suojaamaan Marttaa kolhuilta, mutta aina se ei ole ihan helppoa. Koiraportit ovat käytössä ihan siitä syystä, että hommat eivät lähde ihan lapasesta. Pelkkä tiukkakaan kielto ei riitä laannuttamaan näiden kahden intoa silloin, kun iso pyörä alkaa pyöriä. Sehän sitten pyörii usein ja melko vinhaa vauhtia... ja vauhtihan siis vaan koko ajan kiihtyy, kun pentu kasvaa. Huoh, anna näiden pölhöjen kasvaa joskus aikuiseksi. Ikävä on usein Moorea, Myytä ja Romeota ja sitä rauhaa mitä ne edustivat. 


Koiratreeniä on tehty enemmän ja vähemmän. Molemmat koirat ovat päässeet tekemään hakua vähintään kerta viikkoon. Carun haukkuilmaisua on pidennetty 20-35 haukkuun. Haukkurytmi ja -ääni paranivat entisestään, kun haukun määrää on lisätty. Tyhjiä on myös tehty, eikä niissä ole ilmennyt ongelmia. Keskilinjahallintaa olen saanut paremmaksi sisääntulotreenien avulla ja vaatimalla reilusti asioita, joita koira jo osaa. Korrekti maalimieskäytös on yhä työnalla. Kompostiverkot ovat olleet käytössä, jotta kosketusta maalimieheen ei pääse syntymään. Caru kunnioittaa verkkoja, mutta en tiedä sitten kuinka vaikea ne on lopulta häivyttää pois. Hieman alempana lisää pohdintaa aiheesta. 

Martta on tehnyt hakumetsässä tuulipartiointia. Martta käyttää hyvin nenäänsä ja harjoittelee kovasti maalimiehen paikannusta. Viime kerralla sillä oli jo ajatus keskilinjalla siitä mitä metsään on tultu tekemään. Olen ohjeistanut maalimiehiä siihen, että pyritään kalastamaan pentu heti ruokapurkille, jotta pentu ei hyppisi ihmisten päälle. Martta palkkaantuu todella hyvin löytämistään ihmisistä ja ruoka on ahneelle pennulle vielä hyvä lisäbonus. Martta on kyllä kuin luotu tähän lajiin. 

Pellollakin on käyty pitkästä aikaa ja Marttakin on päässyt peltojäljelle. Treenikaverin opastuksella löytyi uusi ja toimivanoloinen tyyli Carulle siihen, kuinka palkata koira lelulla esineeltä ja sen jälkeen rauhoittaa koira ruoalla. Tämä tehtiin niin, että Carun ilmaistessa esineen maahanmenolla, leikitin sitä pallolla jonkin aikaa, jonka jälkeen pyysin koiran uudelleen maahan esineelle, rauhoitus ja ruokapalkka. Sitten kun koiralla on hyvä ja haluttu tunnetila, jäljestys jatkuu. Ruokaa on vähennetty reilusti jäljeltä, koska se sopii Carulle. Se on tarkempi jäljellä silloin, kun ruokaa on vähemmän siellä täällä. Martta on tehnyt pari pientä pentujälkeä ja se on jo pikkuisen päässyt asiasta jyvälle. 

Carun kanssa tottis on ollut viime aikoina melko tahmeaa. On nyt ihan kiikun kaakun se mitä teen bh-kokeen kanssa. Mennäkö vai ei kokeeseen? Carun tunnetila tottiksessa vaihtelee ja mielestäni se ei ole ihan vielä valmis bh-kokeeseen. Pennun tulo tähän väliin ei nyt ainakaan yhtään auttanut asiaa. Tunnetilan eteen on tehty töitä, mutta paljon on vielä laittoa, jotta saadaan jonkinlainen läpimurto tehtyä. 

Kävin molempien koirien kanssa pari päiväisessä Esa Tapion leikitys- ja tottispäivässä. Tavoitteenani oli leikityksen avulla kaivella ja availla lisää Carun viettialueita ja vahvistaa samalla sen haukkuilmaisua. Martalle tavoitteenani oli tarjota uusia ja hyviä kokemuksia vieraan kanssa leikkimisestä. Molemmat koirat pääsivät leikkimään pari kertaa. Caru sai taas paljon kehuja vietikkyydestään. Paikallaolevien kanssa oli puhetta, että Carun vahvuudet olisivat suojelupuolella. Suojelu sopisi lajina Carulle, mutta itsestäni en ole varma. 

Carulla vahvistettiin leikin ohella myös haukkuilmaisua. Caru oli alkuun possu Esallekin. Se yritti ihan pokkana ryöstää E.T:ltä tyynyn. Caruhan ei luontaisesti kovin helposti auktoriteettia kunnioita. Tämä tuo jonkinasteisia ongelmia hakumetsässä ilmaisuun, koska Carulle pitää kertoa selkeästi ja mustavalkoisesti mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ei kuitenkaan auta, että se kunnioittaa minua ja osaa luopua hyvin palkoistaan, koska jokaisen maalimiehen tarvitsee erikseen ansaita sen kunnioitus. Ihan tosi nätisti E.T. sille asiasta mainitsi ja korrektimaalimieskäytös löytyi helposti. Miksi siis käyttää kompostiverkkoja, joista myöhemmin voi olla vaikea luopua? Tätä täytyy vähän tuumailla. Alla leikkivideo ja tämä ilmaisutreeni. 

Martta oli juuri ennen leikitystä syönyt ja käynyt aamulenkin, koska olin varautunut siihen, että sille tulee pitkä päivä autossa. Järjestys oli kuitenkin se, että nuorin koira aloitti leikkipäivän ja aloittaja oli sitten meidän Martta. Tässä Martan leikitys täydellä mahalla. 


Martta 13 vko 

Koiria on yritetty kuvata, mutta hyvien kuvien saaminen on todella vaikeaa. Martta kun ei pysy hetkeäkään paikallaan...
Kilttejä ollaan.... 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Malvalle koti?

Kuva Maria Peltomaa

 
Kävin eilen katsomassa Carun ja Haikun pentujan Raahessa ja vaikka olenkin puolueellinen niitä kehumaan, niin tosi kivoja pentuja siellä on kasvamassa! Kaikki pennut olivat avoimia, ihmisen luo hakeutuvia ja temperamenttiakin löytyi. Osa pennuista oli aavistuksen rauhallisempia ja osa taas vilkkaampia. Seitsemällä pennulla on jo omat kodin tiedossa, mutta gronttunarttu Malva (ikä reilut 6 vko) etsii vielä omaa kotia. Jos tunnet, että olet harrastuskaveria vailla tai joku kaverisi on, niin ota yhteyttä Mariaan. >>kennel highspirited

High-spirited Malva etsii omaa ihmistään
Söpö ulkonäkö pettää - Malva on itsevarma, saalisviettinen, mielellään leukojaan käyttävä, itseriittoinen käyttölinjainen narttupentu. Kodin on oltava belgikokemusta ja harrastustaustaa omaava. Ilmianna itsesi! Myös sijoitusmahdollisuus oikean kodin löytyessä (Peltomaa, 2022). 

Tässä kuvia pentuvierailulta. 




Saavillinen koiran pentuja 



Roturasisteja - tervut omassa porukassa ja grontut omassa.  😂



Kaikki syömässä - hyvin ahneita olivat. 


Kahluusaappaat eivät olisi olleet huono idea pennun katsomisreissulle. 

Pennuista yksi tervu on lyhytkarvainen, (kuvassa) sekä kaksi grontuista ovat lyhytkarvaista.  

Kuva Maria Peltomaa 



Omaksi suosikkipennuksi valikoitui ehkä tämä joukon pörröisin tervunarttu, joka kuulema saa oman kodin Mikkelistä. Tämä pentu piti vierailun aikana kovasti omia bileitään ja sai jatkuvasti hirmuisia juoksuhepuleita. Tässä aiemmin otettu kuva tästä söpöliinistä. Tosi mukava jäädä seuraamaan millaisia koiria näistä pennuista kasvaa. 💓 Olisi kiva kuulla näiden kuulumisia myös jatkossa.💖

tiistai 31. toukokuuta 2022

Kuulumisia


Aika rientää hirveää vauhtia ja päivitykset meinaavat jäädä. Martta soljahti laumaan lähes huomaamattomasti. Pentu tuntuu jo omalta ja jotenkin myös hyvin tutulta. Caru ja Martta on loistava vastapari luonteidensa puolesta ja ne täydentävät todella ihanasti toisiaan. Kahta Marttaa en välttämättä haluaisi, en myöskään kahta Carua, mutta näin on ihan täydellistä! Martalla on paljon temperamenttia, määrätietoisuutta ja vilkkautta, josta tykkään erityisen paljon. Se on myös avoin, mielyttämisenhaluinen, utelias ja hirmu reipas.  

Carussa tapahtui valtava muutos pennun tultua meille, vaikka pidän sitä koirana, joka pärjäisi hyvin myös ainoana koirana. Olen todella onnellinen siitä, että otimme Carun seuraksi toisen koiran, koska noin tyytyväistä Carua en ole aiemmin nähnyt. Caru selvästi myös aikuistui ja onnen määrä moninkertaistui. Caru suorastaan palvoo pentua. Se on hellyttävän ihana ja loputtoman kärsivällinen leikkisetä. Pentu saa viedä lelut ja myös luun Carun suusta. Caru ja Martta leikkii oikeastaan koko ajan ja nyt pitää huolehtia siitä, että Martta leimautuu kunnolla myös ihmiseen. 

Valmistuin keväällä varhaiskasvatuksen opettajaksi ja palasin takaisin töihin. Tämä aiheutti sen, etten voinut heti pyytää varsinaista "vauvalomaa" pennun takia varsinkin, kun samaan aikaan oli vielä kesälomatoiveiden esitykset. Martan yksinolon opetus ei mennyt ihan oppikirjamaisesti, vaan se tehtiin suoraan syvään päähän hypäten. Pentu jäi kotiin 6-8 tunniksi heti ensimmäisen viikonlopun jälkeen. Ihan yksin Martan ei toki tarvinnut  olla, koska koiraportin takana oli turvallinen ja rakas isoveli Caru. 




Asensimme kotiin valvontakamerat, joista seurasimme miten yksinolot lähteävät sujumaan. Ensimmäisen päivän Martta huusi melkein koko päivän ja Caruakin tilanne vähän stressasi. Toisen päivän se jaksoi huutaa noin puolet päivästä, jonka jälkeen Martta hiljeni. Kameran välityksellä pystyin myös puhumaan koirille. Rauhallinen puhe rauhoitti huutajan ja molemmat koirat ihmettelivät, että mistä ääneni kuuluu. Kolmannesta päivästä eteenpäin kotoa ei ole kuulunut enää mitään ja valvontakameran kuvassa näkyi vaan nukkuvia, nukkumapaikkaa vaihtavia tai luuta syöviä rauhallisia koiria. Yksinolot sujuvat nyt hyvin vailla ongelmia. 

Martta on perusolemukseltaan reipas ja sitä lähinnä ärsyttää kaikki sitä rajoittavat tekijät, kuten koiraportit. Se huutaa enemmän kiukkua, ei sitä, että se olisi peloissaan tai paniikissa. Myy oli ihan samanlainen. 

Carun tottis

Carun kanssa tottiksissa on keskitytty tekemään paljon erilaista häirötreeniä. Ilmoja toisen koiran kanssa ja paikkamakuuta. Pariksi olen etsinyt vieraita koiria eri roduista. Plussaa on ollut äänekkäät ohjaajat ja -koirat. Hyviä treenejä on ollut paljon ja on onneksi saatu järjestettyä monipuolisesti erilaista häiriötä. 

Carun tottikseen kävin myös hakemassa apuja Kiviahon Miian tottisseminaarista. Seuraaminen on ollut vaikeaa, mutta nyt saatiin hyvät työkalut siihen mitä tehdä seuraavaksi. Olen ollut liian suoraviivainen leikin kanssa. Caru on jäänyt vääränlaiseen tunnetilaan silloin, kun olen ottanut hetsin jälkeen lelun kainaloon. Koira on pettynyt lelun menetyksestä, jolloin odotusarvo ja vietti laskee. Carun moottori on hyvä saalis ja taistelu ja tätä sen pitää saada tehdä aiempaa enemmän, jotta se ei ala ennakoimaan palkan menetystä. Tämänkaltainen: jännite, isku patukkaan, irrotus, jännite, isku, irrotus jne. ja jossain välissä patukka niskaan ja seuraamiseen lähtö-tyyppinen treeni lisäsi koiran odotusarvoa patukkaa kohtaan. 


Hakua!

Martta on päässyt pari kertaa hakuilemaan. Toisella kerralla pyrittiin jo siihen, ettei maalimiehien päälle ei hypitä, mutta ei ihan mennyt niin... pennusta ihmiset ovat parasta mitä se tietää. Marttaa ei kannata suotta turhauttaa keskilinjalla hetsipurkin kanssa, kun se jo tietää homman idean, eli sen, että metsässä on ihmisiä, joilla on herkkuja. Turhaumaa ei tämän koiran kanssa ole tarpeen hakea. Myyn kanssa oli sama juttu, mutta nyt on onneksi vähän enemmän eväitä kohdata Martan tyyppinen koira. Jatkossa treenataan niin, että maalimiehet ovat hyvin piilossa kuusien alla ja Martta saa partioida aluetta vapaana. 


Caru on saanut ilmaista umppareita ja maapiiloja. Muutamasta haukusta palkka, jolla on vahvistettu uutta asiaa. Sisääntulotreenit ovat Carulle tärkeitä joka treenissä, jotta yleinen hallinta keskilinjalla paranee. Caru osaa jo melko hyvin suorat pistot, joten seuraavaksi aloitetaan laatikot ja tyhjät. 

Carua on kutsuttu hakutreeneissä lempeäksi jätiksi ja sen palkkaustapa herättää maalimiehissä usein hilpeyttä. Carulla on palkkana kaksi lelua, jotka se saa lähes yhtä aikaa. Lelut saatuaan se asentaa ne ensin suuhunsa (tämä voi viedä joskus yllättävän kauan), jonka jälkeen se tulee nojaamaan maalimiehen jalkoihin täydellä painollaan, ottaen supertyytyväisen ilmeen naamalleen ja nauttien täysillä rapsutuksista. 😄 


Caru on tehnyt myös esineruutua. Ruudut menivät aiemmin hyvin, mutta viime kerralla tuli roimasti takapakkia, kun Caru vaihtoi hakemansa esineen toiseen. Se sai hyvin hajun esineestä ruudun vasemmasta yläkulmasta ja oli jo tuomassa esinettä, kunnes haistoi toisen esineen ruudun keskeltä ja vaihtoi kantamansa esineen siihen. Vieraat esineet ovat Carusta nyt vähän turhankin mielenkiintoisia ja esineen palauttaminen on hidastunut. Caru myös pureskelee esineitä. Ensi kerralla ruutuun laitetaan vain yksi esine ja palaan myös siihen, että juoksen karkuun keskilinjalla, jotta saadaan enemmän kiirettä palautuksiin.  





Kiva on ollut treenata koiria! Työmäärä on tietty valtava näiden nuorien koirien kanssa, mutta onhan se silti tosi palkitsevaa nähdä miten koira (-t ) koko ajan edistyvät, vaikka välillä tulee takapakkiakin. Miialla käynnin jälkeen tuli taas suuri into treenata tottiksia, kun näki miten hyvin koira vastasi koulutukseen. Oikealla tiellä ollaan Carun kanssa, joten ei muuta kun treeniä lisää. 😄

maanantai 30. toukokuuta 2022

Pennut 4,5 vkoa


Carun ja Haikun pennut kasvavat. 💓En malta odottaa, että pääsen kohta palluttamaan näitä! 😍

Kuvat Maria Peltomaa 

kennel highspirited

 








keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Kolmeviikkoiset


Kuva Maria Peltomaa

Carun ja Haikun pennut kuvassa kolmen viikon ikäisinä. 💓