lauantai 10. syyskuuta 2022

Kuulumisia

Caru on nyt sitten kuvattu ja tutkittu muutenkin päästä varpaisiin. Haljennutta poskihammasta lukuunottamatta mitään huolen aihetta ei Carusta löytynyt. Selkä ja lonkat olivat kuvissa siistit ja kaikki näyttäisi olevan luuston osalta kunnossa. Carulla on hammaslääkäri ensi viikolla ja siellä sitten selviää hampaiden jatkohoito. Rauhoituksessakin Caru oli reagoinut hampaan koskemiseen, joten paljon mahdollista, että kipuoireet ovat olleet kipeän hampaan aiheuttamat. Tällä hetkellä mitään kipuun viittaavaa ei ole ollut (10 pv. särkylääkekuurin jälkeen). 


Kesällä alkaneiden epämääräisten kipuoireiden vuoksi tämä kausi on jäämässä Carun kohdalta melko vaisuksi tavoitteiden ja kehittymisenkin kannalta, mutta mitäpä tuosta. Pääasia on, että koira voi hyvin. Kipuoireiden kanssa samaan aikaan tehty siruntarkastus oli Carulle myös huono kokemus, joten sitäkin asiaa pitää treenata jatkossa vähän erilaisella otteella.

Treeneihin on päästy palaamaan nyt melko normaalisti. Tottista on tehty ruoalla ja Martan pehmopatukalla hampaan takia. Treenitauko on tehnyt Carulle tosi hyvää! Caru oikein puhkuu intoa päästä tekemään yhdessä. Tätä on nyt hyvä hyödyntää ja treenit loppuvatkin Carun mielestä aina vähän kesken... Carun kanssa on jotenkin tosi rentoa ja iloista tehdä nyt, kun lähitavoitteita (bh), ei ole suunnitteilla tämän vuoden puolelle. Treeniä lisää, niin kyllä se tästä taas lähtee. 


**

Martta sen sijaan on pysynyt kunnossa ja sen kanssa treenit etenevät hyvällä tahdilla. Martta aloitti syyskuun alussa  Tavoitteellisten nuorten koirien tottisvalmennus-ryhmässä Motivaatiohallilla. Meidän treenit alkavat aina klo 21. Martan ensimmäinen kosketus halliin oli taas sellainen hyppäys syväänpäätyyn. Pimeä piha täynnä vieraita koiria, joista osa puhkui Martalle. Halliin siirryttäessä, sermin takana tehtiin agia, oli meteliä ja koiria. Marttaa uusi ympäristö ja -tilanne ei kuitenkaan suuremmin hetkauttanut. Treenissä päästin Martan irti ja se hakeutui heti hyvään katsekontaktiin häiriöt unohtaen. Martta on luontaisesti aktiivinen ja mielyttämisenhaluinen, joten noita ominaisuuksia on vaan niin helppoa vahvistaa tämän koiran kanssa. 

Martta rakastaa kaikkia ihmisiä todella paljon, joten päätin kokeilla sille seuraavanlaista treeniä tottiskentällä. Ohjeistin treenikaverit olemaan passiivisia ja tylsiä siinä vaiheessa, kun Martta tulee heitä moikkaamaan. Ei ollut epäilystäkään etteikö niin tapahtuisi, koska ajatukseni oli päästää koiraa vapaaksi suoraan autolta ja olla puuttumatta millään tavalla sanallisesti sen toimintaan. Martta kirmasi autolta tottiskentälle täysillä, koska siellähän oli paljon ihania ihmisiä. Martta yritti saada heihin eloa epätoivoisesti takamus vispaten, heitä vasten hyppien ja uimalakki tietenkin päässä... Moni olisi sortunut. 😁 Kävelin rauhassa kentälle ja heti kun Martta katsoi minuun, kehuin vuolaasti pentua ja palkkasin sen hyvin. Käänsin välillä pennulle selän, jolloin se joutui olemaan aktiivinen minulle ja palkkailin sitä tästä. Martta oppi hetkessä sen, että muut ihmiset ovat tylsiä ja jo toisessa treenissä tehtiin henkilöryhmäkin ilman, että Marttaa kiinnostivat ihmiset, vaikka se oli ilman hihnaa! Niin hieno pieni! Tämä oli hyvä treeni etenkin Martan kaltaisille avoimelle tättähäärälle verrattuna siihen, että yrität virpoa koiraa pitämään kontaktia sinuun silloin, kun /ihmiset/ympäristö kiinnostaa pentua. Olen onnekseni saanut kasattua ympärille tosi kivan tottisporukan osaavista ihmisistä, joten tottista on aivan mahtavaa treenata. Myös Carun kanssa! 


Hakumetsässä Martta tekee n. 60 m. syviä pistoja ja paikantaa jo hyvin maalimiehen. Tyynellä säällä käytän aika usein haamuja tai ääntä ja hyvällä tuulella mennään ilman apuja. Marttaa on yritetty pyydystää ruokapurkille, jotta se ei tule hyppimään maalimiehen päälle. Martta on superahne ja se hotkaisee purkin hetkessä tyhjäksi ja sen jälkeen se mielellään vähän myös rakastaa... Toki syö siinä samalla myös nakkia. Nyt aloitetaan maalimiehellä maahanmenon opettelu ja luopuminen ennen palkkaa. Haukku tulee olemaan luontaisesti hiljaiselle Martalle vaikeampi opettaa, kuin mitä se oli Carulle, mutta ehdottomasti Martan ilmaisusta tulee haukkuva. Hyvin on saatu hakutreenejä alle, joten kehitystä tapahtuu koko ajan. 

Tässä pieni video Martan lähdöistä hakumetsässä.


Treenien ohella on mökkeilty lähes joka viikonloppu. Koirat nauttivat paljon mökkeilystä ja touhuavat siellä koko päivän ulkona. Koronakin sitten lopulta tuli, vaikka pitkään onnistuin sitä väistelemään. Se oli tosi ikävä tauti, joka vei peruskunnon täysin nollaan. Toipuminen siitä jatkuu yhä ja toivotaan, että pikku hiljaa liikuntaa lisäten tästä päästään taas jaloilleen. Blogi meinaa vähän jäädä kaiken kiireen keskellä, mutta yritän tänne aina silloin tällöin jotain raapustaa. 

 

Syksy on mukavaa aikaa kuvata koiria. Tässä tänään oteut kuvat Carusta ja Martasta. Caru tuore kolmevuotias ja Martta täyttää ensi viikolla 6 kk. 





Martta karkasi kuvasta ja Caru jäi poseeraamaan... 


Martta 6 kk. 




Yhteiskuvat ovat yleensä tämmöisiä... 


Joku kuva sentään joskus osuu edes sinne päin....

tiistai 16. elokuuta 2022

Caru 3-vuotta!

Paljon onnea kolmevuotias Carunen. 💓  Alla uusimmat kuvat Carusta. 



lauantai 13. elokuuta 2022

Junnuosasto kasvaa


Martta kasvaa vauhdilla ja kohta meillä ei ole enää pikku pentua. Martta on ollut sen verran helppo ja mutkaton pentu, ettei sen pentuajasta ole jäämässä mieleen mitään sen kummempaa. Martta kuuluu kalustoon ja tuntuu, kuin se olisi ollut meillä aina. Martan kanssa on ollut kiva treenata, eikä vähiten siksi, että siinä on paljon samaa kuin mitä Myyssä oli. Syyskuussa aloitetaan Martan kanssa tavoitteellisten pentujen tottisvalmennus ryhmässä ja muut treenit jatkuvat entiseen malliin. 

Junnuosaston toisesta osapuolesta tulee tiistaina ainakin iän puolesta aikuinen, kun Caru täyttää kolme vuotta! Caru on luonteeltaan entistäkin itseriittoisempi ja osaa olla kyllä melkoinen junttapulla välillä. Terveyshuolet sotkevat nyt Carun treenejä, mutta toivotaan, että ne ovat pian ohi ja saadaan selvyyksiä joihinkin asioihin. Martta ja Caru ovat edelleen mitä mainioin kaksikko yhdessä. Tässä tuoreita kuvia Carusta ja Martasta. 



Martan ilmeet ovat vähän kettumaiset. 😁


Ei ole kiva poseerata, kun voisi leikkiäkin.... 


Kokoero pienenee. 


Ota kiinni jos saat... !



Martta, pian 5 kk. 


Caru, 3-vuotta. 


Pikku koipeliini. 


keskiviikko 10. elokuuta 2022

Pitkästä aikaa leirillä!

Viikonloppu vietettiin Kaustisella kennel Reaktiivin kasvattileirillä! Martan sisaruksista paikalla oli seitsemän yhdeksästä pennusta, sekä Martan emä Churro. Carukin oli mukana, mutta Caru ei osallistunut leirin aktiviteetteihin, koska se on yhä treenitauolla mahdollisen lihasrevähdyksen tai pahimmillaan ristisidevamman takia. Tästä lisää myöhemmin, kunhan tutkimukset saadaan päätökseen. 

Leiripaikkana oli viihtyisä Mosalan leirintäalue. Siirtymiä ei ollut muuta kuin pikku matka lounaalle paikalliseen ravintolaan. Lauantaina tehtiin tottikset leirintäalueen nurmialueella ja sunnuntaina samalla paikalla maalimies leikitti koiria. Töiden takia pääsin paikalle vasta lauantaiaamuna, mikä oli harmi, koska perjantaina olisi ollut ohjelmassa myös hakua ja jälkeä. 

Lauantaipäivä oli varattu tottiksille ja kaikki koirat tekivät kaksi kierrosta. Martta teki seuraamista, jäävejä ja luoksetuloja. Pentu oli aktiivinen ja keskittyi hyvin yhdessä tekemiseen, vaikka oltiin vieraalla kentällä ja katsojia oli paljon. 


Kouluttajan mukaan Martta on hyvässä vaiheessa tottisten suhteen. Martta on luontaisesti energinen ja aktiivinen minua kohtaan, joten oikeita asioita on ollut helppo vahvistaa. Martan seuraamisesta kouluttaja sanoi, ettei vielä ole mitään kiirettä nostaa kättä ylös, vaan antaa pennun olla imussa koko ajan. On myös oltava tarkkana, ettei käsi ole liian ylhäällä, jolloin pentu helposti pompottaa ja kauhoo eteenpäin. Alkuun etsitään hyvä seuraamisrytmi, joka vahvistetaan aina ruoalla. Martan seuraaminen tuntuu nyt tosi kivalta. Toivotaan, että en onnistu pilaamaan sitä. 

Jääveissä istumista eteentulon kautta, jotta saadaan aikaiseksi aktiivinen ja nopea istuminen ja maahanmenon harjoittelua jatketaan samalla tavalla, kuin mitä on tehtykin. Martta on mukavan säpäkkä liikkeissään ja sen tottiksesta voi tulla parhaimmillaan tosi nätti! 

Tottisten jälkeen D-pennut pääsivät leikkimään keskenään. Pennut leikkivät yllättävän sopuisasti ilman pärinöitä toistensa kanssa. Pennuissa oli paljon samaa, mutta myös eroja. Kaikki pennut olivat hyvin avoimia, sekä kaikilla oli saalisviettiä ja mielyttämisenhalua ohjaajaa kohtaan. Martta taisi olla pentujen hiljaisin ja ahnein ruoalle. Muiden leikkiessä keskenään, Martta pyrki omistajien taskuille kaivelemaan herkkuja. Jos joku kutsui jotakin, Martta oli aina ensimmäisenä paikalla. Leikkiessäänkin se oli koko ajan kuulolla ja reagoi heti tulemalla luo, jos kutsuin sitä. Pentueen Churro emä on pieni narttu ja pennut olivat myös hieman erikokoisia. Martta esimerkiksi oli korkeampi, kuin yksi veljensä ja selvästi isompi siskojaan. Myyn sisko Sukka oli myös paikalla turistikoirana. Sukka oli aivan ihana mummokoira ja sen ilmeet ja eleet toivat kovasti mieleen Myyn. Myyn kuolemasta tuli leirisunnuntaina kuluneeksi vuosi. 💔 


Iloinen jälleentapaaminen.



Leirimajoitus oli kahden hengen mökeissä, joissa oli omat saunat! Oli kyllä kivaa päivän päätteeksi lämmittää sauna. 

***

Sunnuntaina paikalla oli maalimies Mika Mahlamäki, joka leikitti koiria pari kierrosta. Martalle leikitys oli jo tuttua puuhaa. Ote oli hyvä ja Martta myös kanavoi hyvin. Pennuilla vaihtuivat juuri hampaat, joten saalisleikkiä kummempaa ei tehty pennuille. Leirin isot koirat tekivät puruja. Ihan mielenkiintoisia ja hienoja koiria.   


Martta leikkimässä maalimiehen kanssa. 

Viikonlopusta jäi tosi hyvät fiilikset. Leirijärjestelyt olivat kaikilta osin erinomaiset ja oli kiva olla leireilemässä taas pitkästä aikaa. Kiitos kasvattaja Reetalle hyvästä leiristä. 💝