Tammikuu

Tammikuu on ollut ulkoiluntäyteinen pakkaskuukausi. Kerta viikkoon on käyty hallilla tottistelemassa, muuten keskitytty vaan talviharrastuksiin. Onneksi kovimmat pakkaset asettuivat vasta kuun lopulle, joten ehdittiin nauttia tammikuussa kikkariajoista peräti 17 kertaa. Martta oli mukana 15 ajossa, siitä on tullut tärkeä osa tervuvaljakkoa. Lenkit olivat pituudeltaan neljästä kilometristä reiluun yhdeksään kilometriin. Pakkasraja on kulkenut siinä - 15 asteessa, sen kylmemmässä ei ole enää hauskaa ajella. On ajeltu kadulla ja jäällä. Välillä menty täyttä laukkaa, välillä ravattu. Koirien ehdoilla mennään, ne saavat päättää vauhdin. Pari videota aiheesta tänne muistoksi. 

On ollut uskomattoman kauniita talvipäiviä. Toivotaan, että helmikuusta tulee vähintään yhtä upea kuukausi. 💙

Laukauskokematon koira

Onko mitään tehtävissä, jos koira on laukausarka/-kokematon. Itse näen tilanteen niin, että jos koira panikoituu laukauksista täysin, pyrkii esimerkiksi voimakkaasti pakenemaan tilanteesta, kaivautuu paniikissa maahan tms. niin silloin ei ole koulutuksellisesti mitään tehtävissä. Äänipelko on silloin niin syvällä koirassa, että siihen voi olla vaikea, tai lähes mahdotonta ulkopuolelta vaikuttaa. Jos koira taas on ennemminkin laukauskokematon, eli ei ole elämänsä aikana kuullut paljon laukauksia, mutta laukauksen kuultuaan ei menetä täysin toimintakykyä, voidaan tehdä paljonkin sen eteen, että koira jatkossa sietää laukauksia ilman, että pelko hallitsee koiran käyttäytymistä. Tarkastelen asiaa tässä ainoastaan nyt pk-harrastajan näkökulmasta. Mielestäni jalostukseen ei tulisi koskaan käyttää koiraa, joka osoittaa millään tavalla pienintäkään arkuutta/herkkyyttä ääniä kohtaan.

Pk-kokeiden tottisosuudessa (A) ammutaan seuraamisessa ja paikalla makuussa kaksi kertaa. Vaihtoehtona pk-kokeissa on nykyään mahdollista suorittaa myös B-tottis, jossa ammuntaa ei ole. Itse koen B-tottiksen muuten niin tylsänä, että meille se ei ole mieleinen vaihtoehto. Monelle muulle varmasti kuitenkin on, ja B-tottis on tietenkin paras vaihtoehto laukausaroille koirille.

Myy oli selvästi laukausarka, mutta kouluttamalla asiaa samoin kuin mitä nyt teen Martan kanssa, sain siitä vielä hyvän kisakoiran käyttövalioksi asti ilman, että laukausarkuus olisi estänyt sen koekäynnit. Myy oppi sietämään laukauksia ja sehän riittää hyvin pk-koiralle. Myyn vahvuutena ja prosessin onnistumisen osasyynä voidaan pitää myös sitä, että Myy oli hyvin toimintakykyinen koira, joka ei pelkotilanteessakaan menettänyt toimintakykyään. 

Martan kohdalla huomasin aika pian, että myös sitä jännittää laukaukset, joista sillä ei ollut vielä suurta kokemusta. Kiva leikki loppui laukaukseen ja epäluulo takana olevaa ampujaa kohtaan heräsi. Paniikkia, tai mitään suurta huolta ei kuitenkaan Martallakaan ollut. Sanoisin, että Martta on tällä hetkellä laukauskokematon, ei varsinaisesti laukausarka.

Laukauksien siedonharjoittelun aloituksen pyrin tekemään aina niin, että koira on vapaana ja ns. hengailumoodissa. Moni kouluttaja haluaa tehdä ammunnan koiran ollessa korkeassa vietissä (leikki/taistelu), jolloin koiran ajatellaan kestävän ääniä paremmin. Koirat ovat erilaisia ja varmasti tämä toimiikin monelle koiralle näin. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että matalassa vietissä ja rennossa tilassa tehdyssä harjoituksessa saadaan paras ja kestävä lopputulos herkille koirille.

Laukausvarma koirakaveri on todella hyvä ja tärkeä tuki tässä asiassa! Myyllä tukena toimivat aikoinaan Moore ja Romeo. Kummatkin koirat olivat erittäin laukausvarmoja mejässä valioituneita koiria. Mejäkokeessahan ammutaan joka kokeessa haulikolla, jonka ääni on huomattavasti kovempi, kuin mitä pk-kokeessa ammuttavalla aseella. Äänivarmojen koirien näyttämä rauhallinen ja varma käytös ammunnan aikana luo hyvän mallin epävarmalle koiralle siihen, että mitään pahaa ei tapahdu. Martalle hyvänä tukikoirana toimii Caru, joka on myös täysin äänivarma koira.

Muut haasteet

Haasteena tässä projektissa on yleensä aseluvat ja aseen käyttö, koska nykyaikana aseluvat on tarkoin säädelty ja kuka tahansa ei voi ampua ja käyttää asetta. Laukausaran koiran treenaaminen tarvitsee paljon rutiinia ja säännöllisyyttä onnistuakseen, joten oma ase on lähes välttämätön lähtökohta, jotta saadaan riittävästi toistoja aikaiseksi.  

Ensimmäinen asia meilläkin tässä projektissa oli siis hankkia aselupa 6 milliselle kaasuaseelle. Kuusimillinen valikoitui siksi, että sillä ammutaan myös pk-kokeessa. Lokakuussa anottiin aselupaa ja joulukuussa saatiin jo lupa ja ase hankittua. Prosessi eteni hitaan alun jälkeen lopulta yllättävänkin nopeasti. Poliisiasemalla piti käydä muutaman kerran prosessin aikana. Ensin perustelemassa miksi haluaa käyttää ko. asetta, sekä aseen hankinnan jälkeen vielä käydä näyttämässä ostettua asetta. 

Ensimmäiset ammunnat tehtiin Martalle joulukuussa 2025. Molemmat koirat olivat paikalle hengailemassa. Heittelin lihapullia maahan, samalla kuin mies ampui kauempana. Ammuttiin muistaakseni 14 laukausta kahdessa erässä. Tämä sujui Martalta oikeastaan odotettua paremmin. Martta söi lihapullia ja vilkuili välillä ampujan suuntaan. Ei paniikkia tms. suurempaa huolen aihetta. Tästä alla oleva video.

LINKKI VIDEOON >>

Seuraavassa treenissä vastuutan enemmän ampujaa, eli ammunta tulee tapahtua niin, että laukaus tapahtuu juuri ennen kuin koira nappaa ruokaa, eli koira saa aina palkan laukauksen kuultuaan. Tästä harjoitus jatkuu tämän sujuessa hyvin myöhemmin niin, että kävellään porukalla ampujasta poispäin ns. höntsäseuraillen, sitten otetaan mukaan leikkiä laumana jne. ja koko ajan tietenkin taustalla ammutaan. Vasta, kun nämä kaikki sujuvat hyvin, lähestytään enemmän pk-tyyppisiä juttuja, eli ammuntaa seuraamisessa ja ihan viimeiseksi paikkamakuussa. Projekti on pitkä ja eteneminen riippuu paljon siitä, miten usein päästään ampumaan ja miten koira etenee asiassa. Maltti on valttia tässäkin jutussa.

Joululomalla oli jo tarkoitus jatkaa projektia, mutta kova pakkanen sotki suunnitelmia. En halua, että koiralla on yhtään epämukava olo, silloin kun harjoitellaan uutta ja vähän jännää asiaa. Jatkoa on luvassa, joten pysykää kuulolla! 

Paskin vuosi ikinä

Vuosi 2025 oli elämäni synkin ja raskain vuosi monella tavalla. Hyväksyttävä on ollut se tosiasia, että elämää ei voi hallita ja aika täällä on rajallinen. Jos jotain hopeareunusta haluaa asiasta löytää, niin aikaa perheelle ja koirille on ollut kesän ja syksyn aikana enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Hektinen arki on ollut tauolla ja on ollut lupa vaan olla. 

Jotta jotain positiivista yrittäisi kuitenkin kaivaa tästä vuodesta, niin nämä asiat nyt ainakin tulevat heti mieleen.

• säännölliset koiratreenit, huiput treenikaverit ja tietty paras hakuryhmä 💓,
• upea viikko Ylläksellä syyskuussa,
• Reaktiivin kennelleiri elokuussa, 
• saatiin järjestettyä hakuryhmän kanssa oma hakukoe lokakuussa, 💪
• Carun HK3-koulutustunnus lokakuussa.

Ensi vuodesta toivon parempaa.

 

Martan haku

Laitetaanpa tänne vähän muistiin Martan hakujuttuja ensi kautta varten. 

Martan mennyt hakukausi on keskittynyt lähes kokonaisuudessaan haukkuilmaisun vahvistamiseen. Martalla esiintyi varsinkin alkukaudesta epävarmuutta haukkua vieraita maalimiehiä. Haukku oli heikkoa ja pahimmillaan Martta saattoi jopa jättää maalimiehen, jos piilosta ei löytynytkään tuttua ihmistä. Kokonaisuudessaan Martan hakutyöskentelyssä on kuitenkin paljon myös hyvää. Martta työskentelee motivoituneesti, etsii ja paikantaa hyvin, uppoaa riittävän syvälle ja pistot ovat enimmäkseen suoria. Martta on tehnyt hyviä tyhjiä pistoja, eikä hallittavuuskaan tule olemaan ongelma Martan kanssa. 

Martan epävarmuutta vieraiden ihmisten kanssa alettiin työstämään, koska rullailmaisu ei ole minulle vaihtoehto. Ensisijaisesti käytin Martalle tuttuja ja sille rakkaita maalimiehiä, joiden kanssa sillä oli aina hauskaa. Tutut maalimiehet Martta haukkui kohtuullisen hyvin ja itsevarmasti, eikä Martan ujoutta heidän kanssaan huomannut. Vieraita maalimiehiä lisättiin vähitellen kauden aikana. Henkilöitä, joita Martta ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut, esittelin Martalle keskilinjan läheisyydessä. Vieras maalimies haukutti Martalta muutaman haukun keskilinjan lähellä, jonka jälkeen hän siirtyi syvälle metsään. Tässä pointtini on se, että ohjaajan tuoma tuki oli lähellä vrt. siihen, että kohtaamiset tapahtuvat Martan ollessa yksin metsässä. Pieni juttu, mutta ihmeen suuri vaikutus siihen, miten paljon tämä toi Martalle lisää rohkeutta haukkua myös vieraita. Uskon ja toivon käytöksen pikku hiljaa yleistyvän siihen, että keskilinja tutustumisen voi jättää pois, kun koiralla on riittävä osaaminen ja itsevarmuus työskentelyssä myös vierailla maalimiehillä.  

Haukun aloitus on ollut välillä hieman haastavaa, mikä osaltaan johtunee siitä, että Martan palkkapurkkeja ollaan pikku hiljaa häivyttämässä. Ensi kaudella on tarkoitus siirtää Martta kokonaan lelupalkkaukseen, nyt se on saanut lelun vain viimeiseltä maalimieheltä. Yleensä haukun aloitukseen auttaa se, että palkka tulee mahdollisimman nopeasti haukun aloituksen jälkeen. Koira oppii siinä myös nopeasti toimintamallin, jossa se haukkuu hyvän sarjan jääden sitten odottelemaan maalimieheltä palkkaa, kuten Martalle meinasi käydä. Tämän takia pyrin jojottamaan haukkujen määrää lyhyt-pitkä-lyhyt jne.  jo aika pian sen jälkeen, kun koira osaa jo ilmaista. 

Martan käytös piilolla on ollut korrektia, joten en usko, että vietin noustessakaan (lelun mukaan tulo) kovin suuria yllätyksiä on luvassa. Rohkeus ja into varmasti vain lisääntyy lelun kanssa. Olisin voinut tehdä tämän jo paljon aikaisemminkin, mutta halusin tehdä ensin rauhallisen ja varman maalimieskäytöksen, ettei tule kiireellä hosuttua. Marttahan on myös hyvin ahne, joten ruoalla palkkaaminen on toiminut sen kanssa hyvin.  Maalimiehet ovat myös vahvistaneet Martan peruuttamista ilmaisun aikana.

Martalla on ollut aukinaisia umpipiiloja, mutta yhtään suljettua umpipiiloa sillä ei ole vielä treeneissä ollut. Martan herkkyys huomioon ottaen tein sille kotona umpparitreeniä, josta alla pieni video. Tuntuu, että ihan muutamalla harjoituksella päästiin isoa askel eteenpäin tässä asiassa! Pointtina tässä treenissä on se, että alkuharjoituksen uudelle asialle tekee ohjaaja itse, joka on koiralle se kaikkein tutuin ja turvallisin henkilö. Leikin kautta ja ohjaajan kanssa touhutessa pienet oven kolahtelut tms. ei haittaa yhtään. Saadaan umppariin luotua heti hyvä tunnetila ja rohkeus.

Lyhykäisyydessään treeni meni näin. Huom! Koiralla on hyvä olla jo jonkinlaista haukkutaustaa ennen tätä treeniä, toki tämäkin ihan koiratyypistä riippuen. 

1. Koira jätetään parin metrin päähän piilosta odottamaan esim. odota-käskyllä. Koiran parasta lelua näytetään koiralle ja mennään lelun kanssa umpipiiloon. Kansi jätetään auki. Vapautetaan koira haku-käskyllä. Muutama haukku ja palkkaus. 
2. Tehdään sama, mutta kansi laitetaan kiinni. Muutama haukku ja palkkaus. 
3. Edellisten harjoitusten sujuessa hyvin, appari voi pitää hetken koiraa niin, ettei koira näe ohjaajan piiloon menemistä. Päästetään koira etsimään. Palkataan haukusta. 

Nämä toimintamallit on räätälöity Martan luonne huomioiden ja esimerkiksi Carun kouluttaminen hakuun on ollut erilaista. Koirat ovat tietenkin kaikki erilaisia, meille on sattunut aika ääripään koirat samaan talouteen, mikä tekee tämänkin lajin harrastamisesta hyvin mielenkiintoista ja vähintäänkin hurjan palkitsevaa. Tosi kiva prosessi on ollut Martan kouluttaminen haukkuvaksi hakukoiraksi. Katsotaan miten homma etenee ja päästäänkö joskus kokeisiinkin tämän koiran kanssa.