Upea eläin, joka opetti niin paljon. Ikävä. 💔

Arvatkaapa, kuka täyttää jo yhden vuoden?

Niin se aika menee ja tänään juhlitaan Martan ekoja synttäreitä! Martta on ollut helppo koira arjessa. Se on kiltti ja huomaamaton. Avoin ja vilkas, toisaalta taas harkitseva ja hieman kyselevä koira. Harrastusmielessä en epäile vähääkään, etteikö siitä tule vielä tosi kiva. 

Omaan silmään Martta on sopivankokoinen, melko pienehkö narttu. 😍 Ei liian pieni pk-hypyille, mutta sopivan kevytrakenteinen koira menemään maastoissa. Luustokuvat otatan vasta kaksi vuotiaana, jolloin kaikki tulee virallisina. Martan silmät peilataan pian, koska uusintakuvautan samalla Carunkin silmät. 

Tällä rinsessalla on aina vähän kuolaa poskilla ja räkää poskivilloissa. 

 

Lomatouhuja

Kevät on täällä taas ja sain viettää viikon talvilomaa! Talven raikkaus ja lisääntynyt valo tuovat sitä kaivattua lisäenergiaa. Päätettiin ennakkosuunnitelmista poiketen jäädä tällä kertaa loman ajaksi kotisaarelle. Täällä on tähän aikaan vuodesta niin hyvät liikuntamahdollisuudet ja helppoa olla koirien kanssa. Valinta oli erittäin hyvä, loma oli mitä parhain, eikä tarvinnut matkustella minnekään. Lappiin tekee aina vähän mieli, mutta en vaan jotenkin jaksa sitä kahden päivän autossa istumista. 

Loma meni melko pitkälti lempiharrastukseni, eli kelkkailun merkeissä. Hyvät jääkelit palasivat, sää suosi ja mies aurasi mönkkärillä n. 15 km. jäärataa. Liikuttiin joka päivä jäällä useita kilometrejä. Koirien tahtiin mentiin ja lepotaukoja pidettiin. Vuorottelin myös koiria, jolloin toinen koira oli lepovuorossa. Oli ihana keskittyä lenkillä vain yhteen koiraan kerrallaan ja olihan se koirillekin mukavaa näin. 

Caru sekoaa nykyään jo pelkästä kelkan näkemisestä. Se tykkää juosta ja myös vetää kelkkaa. Sen kanssa on tosi helppoa ja kivaa ajella. Ohtiukset ovat parantuneet paljon sitten viime talven. Martta jolkotteli vapaana kelkan rinnalla tai edessä. Se on sen verran pieni ja kevyt koira, etten taida tohtia tehdä siitä edes vetokoiraa. 

Iltaisin ja aamuisin maisemat olivat mitä kauneimmat. Kevätaamun raikkaus ja lisääntynyt valo ovat parasta tähän aikaan vuodesta. 

 

Näissä maisemissa sielu lepää. 

Carun kanssa retkellä. 

Martta katselee jotain kiinnostavaa. 

Kiitos miehelle, joka aurasi meille näin hyvät reitit. 💖

Lomalla päästiin aloittamaan myös ilmaisutreenit. Caru pääsi kokeilemaan siinä ohessa sisäetsintää, joka oli kivaa vaihtelua metsässä työskentelevälle koiralle. Pari ukkoa löytyi hienosti sisätiloista. 

Kaikki ilmaisukuvat Anna Kämäräinen

Caru ilmaisee.

Martta lähdössä ilmaisuun.

Jarrut pitää hyvin... 

Rauhoittuminen purkille. 

Pitäisi haukkua, mutta maalimies on aivan liian ihana haukuttavaksi. 

Ihana loma takana ja nyt on taas akut ladattuna. Huomenna töihin ja paluu takaisin arkeen. 

Martan ekat juoksut ja kuntoilua

Lyhyen hetken ehti olla sellainen hyvä talvi, josta piti ottaa kaikki ilo irti. Lenkit tehtiin ainoastaan jäälle ja lähisaarille. Paljon tuli taas liikuttua ja onhan nämä belgit siitäkin ihania, että ne ovat aina yhtä innokkaita lähtemään ja tekemään. 😍 Niitä ei haittaa sade tai tuiskut. Ne ovat joka sään koiria. Vaikeaa olisi löytää yhtä hyvin meille sopivaa toista rotua, jos belgiä ei saisi valita. Ehkä se olisi sitten husky... 😁 

On ihana asua saarella, jos on vaan hyvä talvi. Liikuttiin jäällä usein myös kuutamolla ja otsalamppujen valossa. Lenkkejä tehtiin usein myös illalla ja aikaisin aamulla. Nyt on jo syvä haikeus kaiken tuon hyvän loppumisesta. Lämpötila sahaa niin voimakkaasti edestakaisin, että isot railot jäällä ovat lisääntyneet. Jäällä liikkuminen ei ole tällä hetkellä turvallista.

Marttaa en ole vielä valjastanut vetohommiin. Se on saanut juosta vielä ainakin tämän talven vapaana. Muistoksi (lähinnä itselleni) piti koostaa pieni video näistä talven hyvistä hetkistä. 

Martan kanssa aamulenkillä ihan kahdestaan. 

Carun kanssa käytiin kelkkailemassa usein aikaisin aamulla tai illalla. Sen kanssa ei tarvitse pelätä pimeälläkään liikkuessa. Se on jotenkin niin iso ja uskottava sälli. 💓

Martalla oli/on ekat juoksut ja ne onneksi osui aikaan, jolloin koiria on ollut helppo liikuttaa. Yhdeksän päivää juoksujen alusta sujui helposti molempien koirien kanssa. Koirat saivat olla valvotusti yhdessä ja lenkkeiltiinkin samaan aikaan. Caru söi ja nukkui, eikä se ollut mitenkään erityisen kiinnostunut Martasta. Ei pyrkinyt selkään, tai ollut koko ajan kiinni Martan takapuolessa. Sen jälkeen tilanne muuttui ja Martta alkoi olla Carun mielestä täysin vastustamaton. Koirat laitettiin eri tilaan. Muutama päivä oli Carun osalta vinkumista ja läähättelyä. Tein molempien koirien kanssa pitkiä jäälenkkejä, jotta ne saivat muuta ajateltavaa ja väsyivät riittävästi. Tein lenkit eri paikkoihin, jotta Martta ei haise Carun lenkkireiteillä. Muutaman päivän päästä tilanne jo vähän rauhottui. Nyt on reilu pari viikkoa Martan juoksua takana, eikä koirilla ole enää mitään suurempaa levottomuutta. Ne ovat omissa tiloissaan rauhallisina. Syövät ja nukkuvat. Parin päivän päästä pesen Martan ja uskon, että se pahin alkaa olla jo takana. Toki pidän koirat vielä tarkan valvonnan alla vähintään pari viikkoa ja pidemmänkin aikaa tarpeen mukaan. Toistaiseksi en ole aikeissa leikkauttaa kumpaakaan koiraa, vaikka talossa on nyt ihan parhaassa iässä olevat leikkaamattomat uros-ja narttukoirat. Aika näyttää, kuinka kauan Carun eturauhanen kestää juoksuisen nartun kanssa samassa taloudessa asumista.  

Juoksujen aikana Martta oli vähän omissa maailmoissaan ja reagoi joihinkin asioihin eritavalla normaaliin verrattuna. Se puhkui kävelysauvojen kanssa liikkujille, sekä haukkui yhdelle mieshiihtäjälle mitä se ei normaalisti tee. Hannu kuitenkin hiihtää meidän kanssa, joten sukset ja sauvat ovat sille ihan tuttuja juttuja. Meitä jäällä vastaan tullut mieshiihtäjä oli kyllä hieman erikoinen...  Martan treeneistä sekä juoksujen vaikutuksesta niihin en osaa sanoa mitään, koska jätin Martan suosiolla treenitauolle juoksujen ajaksi. Caru on tuurannut nyt Marttaa sen tottiksen viikkotreeneissä Motivaatiolla. Hyvin on poika tehtävänsä hoitanut, eikä edes Martan parhaimpima päivinä Carun ajatus harhaillut pois siitä mitä oltiin tekemässä. Hieno poika siitä on kasvanut. 💓

Vuoden alkua

Vuosi vaihtui leppoisasti mökillä. Laumassa ei ole enää ääniarkaa koiraa, mutta oli mukavampi olla maalla rakettiyönä. Uudenvuodenyö oli rakettien puolesta hyvin maltillinen. Jokunen paukahdus kuului jostain kauempaa. Koirat eivät reagoineet ääniin, eikä vuoden vaihtuminen eronnut muista päivistä kovin merkittävästi. 

Uuden vuoden kunniaksi korkattiin kikkarikausi viimeinkin alkaneeksi! Carun kanssa ajeltiin pari kevyttä lenkkiä. Palauteltiin mieliin lähinnä vetämisen riemua. Martta pääsi myös tutustumaan kelkkaan ja tekemään muutaman vetotreenin. Tarkoitus olisi saada siitä miehelle hiihtokaveri Myyn tilalle. Alku ainakin vaikuttaa varsin lupaavalta Martan osalta! 

 

Martalle tuli ikää 10 kk. Tämän kunniaksi yritettiin vähän kuvata koiria. Luvattua aurikoa ei sitten näkynyt, eikä tästä kaksikosta taida saada muutenkaan hyviä kuvia... Molemmat ovat yltä päältä toistensa kuolassa. Caru pudotti myös alkutalvesta turkkinsa. Sillä oli eka ihan kunnollinen karvanlähtö. Nyt alkaa tulla tilalle jo uutta, hyvää karvaa. 

Meillä ei keppejä kanneta, mutta tämmöisistä haloista ei ole ollut mitään puhetta... 

Nyt kun talossa on kaksi aktiivista junnukoiraa, kehonhuolto korostuu entisestään. Itsestäänselvää, etteivät nuo kaksi pääse riekkumaan liukkaalla alustalla keskenään, mutta ihan kaikkea liukkautta ei voi aina välttää. Pyrin käyttämään koiria säännöllisesti hoidettavana. Martta on käynyt nyt kolmasti fysioterapiassa. Pari ekaa kertaa oli sellaista tutustumista hoitotoimenpiteisiin, mutta viime kerralla tehtiin sille jo enemmän mauaalista käsittelyä. Pieniä jumeja löytyi selästä, joita fyssari availi. Martta on edelleen sellainen pentumaisen pehmeä Caruun verrattuna. Se on myös hyvin kompaktin kokoinen, jos vertaa esim. siihen millainen Myy oli. Myyllä oli pidempi selkä ja leveä, vahva rintakehä. Martta on sellainen siromman mallinen. Uskon, että sellaiseksi se tulee myös jäämään. 

Martta rauhottui todella hienosti hoitoihin ja sai paljon kehuja fyssarilta. Oli myös puhetta, että harvoin koiria hoidetaan kylkiasennossa eläinlääkärissä, vaikka se voisi olla ihan kokeilunarvoista, jos koira rauhoittuu hyvin kyljelleen. Martta on seisaaltaan hirveä väkkärä, mutta se makaa  kyljellään ihan rauhassa ja antaa tehdä hyvin hoitotoimenpiteitä. Leikkaan koirilta kynnet aina niiden ollessa kyljelleen ja tähän ne ovat tottuneet. 

Caru oli myös hienosti ja sillä oli myös pientä availtavaa, tödennäköisesti liukkuista keleistä johtuvaa. Ihmettelisin jos ei mitään jumeja noilla olisi, sen verran toukukkaita ovat molemmat.

STATUS: Liikkuminen normaalia, ei ontumaa. Etu- ja takaraajojen nivelliikkuvuudet hyvät ja symmetriset. Rangassa ei palpaatioarkuutta. Keski- ja lanneselässä nyt lihaskireyttä molemmin puolin th8-L3 alueella, ei puolieroja. 

FYSIOTERAPIA: Tehdään ft-tutkimus. Carulla nyt keski- ja lanneselässä lihaskireyttä mutta kireys kuitenkin symmetristä. Tämä mahdollisesti seurausta liukkaista keleistä. Selän venytyksiä voi Carun kanssa tehdä, varsinkin isomman rasituksen jälkeen. Nyt laser selän alueelle sekä manuaalinen käsittely.

Treenit rullaavat entiseen malliin ja yritän kirjoitella niistä enemmän jossain vaiheessa. Erityisesti Carun osalta on nyt mukavan positiivinen pöhinä päällä. Tarkoitus on keskittyä ensi kausi erityisesti siihen. Sen verran pitää mainita, että Martta oppi haukkumaan. Ei ollut ihan helppoa opettaa sitä siihen, kun Martta on luontaisesti hiljainen koira. Toivottavasti päästäisiin maastoihin hyvissä ajoin tällä kaudella. 💖