tiistai 16. marraskuuta 2021

Itku pitkästä ilosta

Caru kävi Keita-siskonsa kanssa Rallatus koirametsässä. Sisaruksilla oli hauskaa kuten aina, mutta valitettavasti Carulla halkesi etutassun kynsi pitkittäissuunnassa ja kynnen tyvi tuli ikävästi näkyville. Soittaessani eläinlääkäriin olin sataprosenttisen varma, että kynsi pitää kuoria, kuten Myylläkin aikoinaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Onni onnettomuudessa oli, että ell. totesi, ettei kynsi ole lohjennut kynsivalliin saakka, vaan pelkästään kärjestä, joten selvittiin pelkällä kynnen pienellä siistimisellä. Carua ei tarvinnut edes rauhoittaa toimenpiteeseen. Tämä oli mukava yllätys sillä omaan silmään kynsi näytti kyllä aika pahalta!


Myyn kynsi on kerran kuorittu ja muistan hyvin miten kynnen hoitaminen oli työlästä. Myylle kauluri, haavasuihke, voiteet sekä siteenvaihdot olivat kuitenkin vielä ihan siedettäviä asioita, toisin kuin Carulle. Caru oli sitä mieltä, ettei kipeeseen jalkaan kosketa, eikä jalkaan laiteta mitään haavasuihkeita. Kaulurikaan ei ollut Carun mielestä vaihtoehto, tossuista puhumattakaan. Teinikoira laittoi kaikki 30 kiloaan vastusteluun, ettei kynnen hoitohommia saataisi suoritettua. Onneksi meitä hoitajia oli kaksi ja tarvittavat hoitotoimenpiteet saatiin suoritettua rauhassa, mutta päättäväisesti Carun vastusteluista huolimatta. Caru joutui nukkumaan pari yötä myös kauluri kaulassa. Reppana nukkui istuallaan osan yötä. Kynsivammat on kyllä aika syvältä. Onneksi kynsi kuitenkin lopulta parani melko nopeasti.  


Sisko ja sen veli. 


sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Lokakuu

 

Lokakuu - Pimeää, märkää, räntää, lunta, vettä ja välillä vähän myös auringonpaistetta. Lokakuu meni yllättävän nopeasti opintoja tehdessä, mökkeillessä, lenkkeillessä sekä tietenkin treenatessa. Pyhä-Häkin kansallispuistossa käväisi talvikin, vaikka lähellä sijaitsevalla mökillämme ei ollut samaan aikaan yhtään lunta. Tähän aikaan vuodesta on aina isoja, paikkakuntakohtaisia eroja on siinä, missä on lunta ja missä taas ei. 


Pyhä-Häkin Kansallispuisto 30.10.2021. Kesäkengät jalassa käytiin makkaranpaistossa. 


Mökillä on tarkoitus olla myös talvella. Kuvauspäivänä - 7 astetta pakkasta. 


Koiria varten pihaan rakennettiin talviaita, jotta koirat eivät pääse talvella jäälle. Tämä siksi, että vieressä on virtaava koski, joka on talvella hyvin vaarallinen heikkojen jäiden takia. 


Lokauussa on myös treenattu maastolajeja. Carun kanssa on tehty hakua ja metsäjälkeä. Sanotaan, että tyytyväinen ihminen on kehityksen este, mutta en silti voisi olla tyytyväisempi Carun tämänhetkiseen tekemiseen maastojen osalta. Treenimäärään nähden on oltava tyytyväinen, vaikka paranettavaahan aina löytyy ja töitä on vielä paljon edessä. 

Carulle on saatu rakennettua hyvä maalimiesmotivaatio. Caru on voimakasviettinen ja se todella tykkää tehdä hakua. Caru on pikku hiljaa alkanut myös ymmärtämään, että minullakin on joku (pieni sivu-) rooli tässä touhussa ja asioita tulisi tehdä yhdessä minun kanssani. Carulla oli alkuun esimerkiksi sisääntulotreeneissä sokka irti. Sen mielestä ohjaaja oli keskilinjalla pelkkä hidaste, joka piti vauhdilla kiertää ja juosta keskilinjan yli seuraavalle maalimiehelle niin lujaa kuin ikinä pääsee... Onneksi päästiin pian kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, mikä harjoituksen tarkoitus oli, ja että minäkin olen olemassa. Caru on itsenäinen asioiden ratkaisija, joten sen kanssa saa aina vähän vääntää asioista. Ei se kuitenkaan mikään mahdoton koulutettava ole. Siinä vaiheessa kun Caru ymmärtää mitä siltä haluan ja miten sen odotetaan toimivan, niin se kyllä taipuu yllättävänkin helposti. Belgin herkkyys on hyvin tunnistettavissa myös Carusta.

Metsäjälki on tullut yhä enemmän mukaan Carun ja minun harrasteisiin, vaikka treenimäärä on vielä melko olematon. On ollut jotenkin ihan tosi mukava aloittaa uuden metsäjälkikoiran koulutus! Peltojäljen jälkeen metsään siirtyminen oli Carun kanssa luontevaa ja helppoa, koska Caru osasi jo hyvin nenänkäytön ja jäljestyksen. En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa miten meidän peltojälkeilyn tulee käymään, jatkuuko se vai ei. Nyt ollaan kuitenkin siitä tauolla ja keskityn toistaiseksi pelkästään hakuun ja metsäjälkeen.

Caru on tarkkanenäinen jäljestäjä ja vaikka keppi-ilmaisua ei ole harjoiteltu kuin muutaman kerran, niin ihmeen helposti kepit saatiin siirrettyä keppiruudusta mukaan jäljelle. Carun jälki on ollut vielä lyhyttä ja pääasiassa ollaan tehty pelkkiä janaharjoituksia. Myyn kanssa haettiin aikoinaan hyvät janaopit Marjalta ja se, että tietää jo vähän mitä pitää tehdä kummasti auttaa uuden koiran koulutuksessa. Myyn kanssa säädettiin aika paljon juuri janojen kanssa, mutta niin vaan siitäkin tuli lopulta taitava jälkikoira. Ei mene päivääkään etten ikävöisi yhä kovasti Myytä. Myyn lähdöstä jäi ikuinen arpi sydämeen, eikä se arpi varmasti parane koskaan.  

Tässä pätkiä Carun jälkitouhuista. 


Carun ensimmäisiä janoja

maanantai 4. lokakuuta 2021

Tottiksia, umppareita ja eläinlääkärissä käyntiä

Syksy menee hurjaa vauhtia, ollaan jo lokakuun puolella. Viimeisen vuoden opinnot pitävät kiireisenä, mutta ehtii sitä onneksi treenatakin. Mukava vuodenaika treenata kun ei ole enää liian kuumaa, tosin pimenvät illat rajoittavat jo arkitreenejä. 

Carun tottiksissa tehdään edelleen paljon tunnetilaa; valjasleikityksiä, siitä seuraamaan lähtöä ja perusasentoon siirtymistä nopealla palkalla. Carulla on todella hyvä saalisvietti ja sitä on päästy hyödyntämään nyt hyvin koulutuksessa. Caru kypsyy aiemmista koiristani poiketen hyvin hitaasti, ja maltti on edelleen valttia. Kiirehtimällä ei saa mitään hyvää aikaiseksi, tauot sen sijaan vievät asioita eteenpäin ja kehitystä tapahtuu koko ajan. 

Luoksetuloon on saatu uudenlaista buustia nyt kun luoksetuloa treenataan niin, että Caru on valjaissa ja jätän sen apparille kunnon hetsin kautta. Palkkaus jalkojen välistä taaksepäin toimii hyvin. Seuraamispaikka jäi Carulla hieman liian taakse, kun keskityin varmistelemaan sitä, ettei ainakaan tule liian eteen. Nyt sitä sitten seuraamispaikkaa yritetään korjata hieman edemmäksi. Lelu pois kainalosta ja palkka piiloon auttaa jo paljon tätä asiaa. Ilmoittautumiset ovat Carusta mielestä aivan tosi outoja, koska sen mielestä höpötän sille, eikä se ymmärrä mitä tarkoitan. Tässä vähän videokuvaa meidän viimeisimmistä treeneistä. 


Carun pk-hypyt näyttävät mukavan vaivattomilta ja Caruhan rakastaa hyppäämistä.   



Haussa Carulle on otettu yhä enemmän mukaan myös umppareita, eli erilaisia umpipiiloja. Alkuun piilot aiheuttivat pientä pyörimistä piilojen ympärillä, mutta nyt piilot jo ilmaistaan hyvällä haukulla. Maalimiehet on ohjeistettu odottamaan muutama sekunti haukun aloitusta Carun saavuttua piilolle, ja jos se ei ala haukkua itsenäisesti niin sitten annetaan kehotus. Palkka tulee haukun aloituksesta, jotta saadaan vahvistettua haukun aloittaminen heti piilolle tultaessa. Loppukausi vahvistetaan ilmaisua ja sen aloitusta ja tehdään vähän myös sisääntulotreeniä.  

Ensi kaudelle lisätään hallintaa ja ilmaisun pidennystä. Tyhjiä en sen kummemmin erikseen tule treenaamaan, koska niitä tulee sitten luontevasti mukaan kun on sen aika. Jos koiralle on rakennettu hyvä maalimiesmotivaatio, se saa koiran etsimään, eikä tyhjät tule olemaan ongelma. Paljon vaan aluksi palkkaa tyhjiltä. Tämä on plääni, katotaan sitten miltä näyttää. Videolla vähän maalimiehen näkökulmaa Carun ilmaisuun. 



Romeo kävi pitkästä aikaa eläinlääkärissä, jossa kuunneltiin Rompsun sydän ja keskusteltiin Romeon yleisvoinnista. Romeolla on kaihia silmissä, ja eläinlääkäri ihmetteli sitä, että Romeolla on vielä näkö tallella. Romeon silmät ovat näyttäneet jo vuosia todella epäilyttäviltä (omaan silmään Myynkin silmät näyttivät terveemmiltä..), mutta hyvin se edelleen näkee oravat ja muut sille merkitykselliset asiat. 

Romeolle annettiin kuukauden ajan vaikuttava kipulääkeinjektio Liberla. Lääke sopii käytettäväksi myös kortisonin kanssa, eikä lääkkeen sivuvaikutuksia pitäisi olla. Romeo kalvaa aika paljon tassujaan, joten kipulääkkeen lisäyksestä ei varmasti haittaakaan ole. Romeon vointi vaihtelee aika paljon päivittäin, mutta pääosin Romeo on mieleltään virkeä. Lenkillä käydään kaksi kertaa päivässä ja ruoka maistuu vähän liiankin hyvin. 

maanantai 27. syyskuuta 2021

Uudenlainen arki


Siinä ne ovat, ihanat pojat yhdessä. 💓💓 Voi, kun voisikin pitää ne molemmat vielä monia, monia vuosia tästä eteenpäin. 💔 Valitettavasti tälläkään kokoonpanolla ei mennä enää pitkään. Romeon mieli on yhä virkeä, mutta vanhan koiran keho ei enää paljoa jaksa. Palautuminen pienestäkin rasituksesta vie Romeolta paljon aikaa, ja makuulta ylösnouseminen on aina työläämpää. Jalat eivät tahdo aina kantaa, ja Romeo ajoittain kompastelee. Kipujakin on varmasti jonkin verran, mutta lääkkeet onneksi helpottavat tässä asiassa. Näkö pelaa hyvin, kuulo on huonontunut niin, että Romeon kanssa tarvitaan viittomia. Romeolla on veteraanitarkastus ensi viikolla. 

Myyn lähdön jälkeen pojat ovat lähentyneet entisestään. Romeo on saanut enemmän tilaa olla, kun Myy ei pyöri koko ajan sen ympärillä. Myy oli meidän koirista näkyvin ja kuuluvin. Aina siellä missä jotain tapahtuu. Myyn lähtö jätti ison aukon myös koirapoikien elämään ja hetken kestää järjestellä taas pieni lauma uudelleen. Caru kunnioittaa ja väistää Romeota todella hyvin, eikä se pyri koskaan ihan Romeon iholle. Se on yllättävän fiksu koira laumassa ollakseen noinkin nuori koira. Carun seura tekee hyvää pappakoiralle ja sama myös toisin päin. Caru saa paljon hyvää oppia vanhalta koiralta. Pappa jopa innostuu välillä juoksemaan Carun kanssa. 


Myytä on yhä järkyttävä ikävä. Muistoja tulvivat mieleen jatkuvasti Carun kanssa treenatessa. Myy tekisi tämän niin tai näin, ja muutenkin. Myytä oli aina niin helppo kouluttaa, ja sen kanssa oli aina kivaa tehdä juttuja. Tai sitten aika on jo kullannut kaikki muistot. Carunkin kanssa on kivaa, mutta eri tavalla. Aivot on solmussa, kun mietin miten viedä tuota koiraa koulutuksellisesti eteenpäin. Jokainen steppi tuntuu kyllä sitten ihan mielettömän hyvältä. Eikä kiire ole minnekään. 

Kaksi koiraa on jotenkin ihan tosi paljon vähemmän kuin kolme. Arki tuntuu nyt todella helpolta näiden kahden koiran kanssa. Päästään liikkumaankin taas pitkästä aikaa yhdellä autolla. Pennun ottaminen tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta tällä hetkellä... eikä todellakaan ole yhtään edes pentukuumetta.    



Vanhan ja nuoren koiran liikunnan tarpeet eivät kohtaa oikein muualla kuin korkeintaan Rallatus koirametsässä. (linkki > Rallatus.) Koirametsässä voi liikkua täysin vanhan Romeon ehdoilla ja pitää myös kunnolla lepotaukoja. Caru saa mennä omaan tahtiinsa ja juosta niin paljon kuin se jaksaa. Rallatuksessa on aivan ihanaa se, ettei tarvitse stressata muita liikkujia, tai edes riistaa. Olla vaan rennosti. Näistä Rallatus-vierailuista on tullutkin tosi kivoja koko lauman yhteisiä hetkiä. 








perjantai 24. syyskuuta 2021

Kun kaksin käsin lapata saa kaikkee mahtavaa


"Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää
Kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään..."   
"No tää samainen poika varttui, karttui kilometritkin
Mut järki ei päähän uponnut, ei saanut musta kii
No se menee kuinka menee, turha jarrua kuluttaa
Kun kaksin käsin lapata saa kaikkee mahtavaa"
Klamydia 

En oikeastaan yhtään ihmettele, että juuri 1-2 -vuotiaat koirat ovat usein niitä koiria jotka etsivät uutta kotia. Oma koirakokemus jo sanoo, että tämä vaihe menee ohi, mutta aika paljon saa laskeskella kymmeneen..😁 Kaksivuotias uroskoira on ihan helvetin raskas, mutta onhan se myös onneksi hyvin rakas. 💓 Ihan samoja tunnelmia kävin aikoinaan läpi Romeon kanssa. Muistan vielä hyvin nämä fiilikset, jotka ovat taas ajankohtaisia. >> klick korvaton ja kohta palliton



Maailma on tulvillaan tyttöjen hajuja, 


ei ehtisi poseerata,


..ja taas mennään!