Mooren syntymäpäivä

Päivä, jolloin kaipaan sinua taas kovasti. Rakas Moore. 💔 Olit humoristinen pikku ystäväni, älykkäin tuntemani koira. Oli aina niin hupaisaa seurata, miten hienosti osasit pelata sinua isompien paimenkoirien kanssa. Kukaan ei kyseenalaistanut suurta egoasi, paimenten silmissä et koskaan esiintynyt vaikkapa epävarmana pienenä koirana. Tunsit omanarvosi ja omanarvontuntosi näkyi kauaksi. Jos paimenten välillä olikin joskus pientä eripuraa, sinä heittäydyit sohvalta niiden väliin, venyttelit laiskasti ja pyörähdit selällesi. Tilanne oli hetkessä ohi, eikä kukaan muistellut enää menneitä. 

Romeon kanssa voitit aina vetoleikit sisulla ja älyllä. Romeo luovutti aina lopulta lelun sinulle. Lelu, jossa roikkui ravisteluista huolimatta täysin tyynenä 10 kilon puntti ei ollut enää kiva leikissä. Veit lelun takaisin Romeolle sen saatuasi, koska tiesit, että se oli sille tärkeämpi, kun mitä lelu oli sinulle. Huijasit myös muut koirat sisältä ulos, aikomuksena viedä niiden luut... Menit piha-aidalla ja teit kumean vahtihaukun. Kadulla ei näkynyt ketään. Sisälle olevat paimenet riensivät vauhdilla piha-aidalle... mitä, missä, mitä täällä tapahtuu?! Sinä menit takaisin sisälle ja otit Romeolta jääneen luun ja veit sen omiin kätköihisi. 

Mejässä ihmettelin miten viisas olit ratkaisemaan maastossa erilaisia ongelmia. Tulviva, iso oja, jonka yli jälki oli vedetty.. hyppyvoimasi oli hyvä, mutta noin isoa ojaa ymmärsit olla ylittämättä. Etsit ojan kapeimman paikan toisaalta ja ylitit ojan sieltä. Jälki oli jäänyt kauaksi taakse etsiessäsi sopivampaa ojan ylityskohtaa, mutta se ei sinua haitannut. Palasit ojan reunaa takaisin ojan toiselta puolelta ja etsit jäljen uudelleen. Saamasi tehtävä ei unohtunut missään vaiheessa. 

Nauroin sinulle ja sinun kanssasi niin monesti. Puhuin sinulle kuin ihmiselle. Saatoin sanoa: "lähdetäänkö viemään koiria lenkille." Paimenet laitoin häkkeihin ja sinä istuit viereeni auton etupenkille. Ei ollut turvallista, mutta niin me tehtiin. Joskus haettiin lenkin päätteeksi hampurilaiset ja syötiin yhdessä ranskalaiset. Muistan se rouskutuksen, onnellisen ilmeesi, kun sait jotain suolaista. 

Sinulla oli suosikki-ihmisiä, jotka olivat sinulle hyvin tärkeitä. Heidän kanssaan keskustelit puhelimessa ulvomalla. Aina et tervehtinyt minua, kun tulin töistä kotiin. Saatoit olla täysin välinpitämätön, vaikka paimenet pyörivät iloisina eteisessä. Sinun kanssa meille tulikin tavaksi tervehtiä miehekkäästi. Sanoin sinulle aina matalasti "Moiii Moore!", kun olin tervehtinyt paimenet. Silloin saatoit katsoa minua arvoituksellisesti kulmakarvojen alta, murista ja vähän täristää häntääsi. Tiesin, että olit silloin salaa iloinen, vaikka et halunnut näyttää sitä. Kaikki perheessä tiesivät, että sinua ei voinut halata. Ei, ellei halunnut luopua nenästään. Hellyyden osoitukset tuli tapahtua aina sinun aloitteesta. Vanhemmiten kuitenkin vähän pehmenit ja aloit osoittaa enemmän tunteitasi meitä kohtaan. Olit sellainen herkkäsielu ja samaan aikaan vähän jörö koira. 

Romeo oli sinun paras ystäväsi kuolemaasi asti. Koskaan teille ei tullut riitoja, vaikka olitte molemmat leikkaamattomia uroskoiria. Ei edes silloin, kun laumaan tuli narttu, vaikka minua etukäteen varoiteltiin siitä. Ilman teidän kahden välistä ystävyyttä en olisi tiennyt miten syvää ystävyyttä koirat voivat toisiaan kohtaan tuntea. Muistan Romeon pohjattoman surun, kun sinun oli aika mennä. 💔 Lohdullista on tietää, että nyt te kaikki olette siellä yhdessä. Pitäkää hyvät juhlat. Me tavataan vielä. 💘

Tukkeutunut talirauhanen

Carulle ilmestyi lantion seudulle pieni, kova patti ja paria päivää myöhemmin löysin myös toisen patin vasemmasta reidestä. Kävin näyttämässä patteja eläinlääkärissä. Huomaan olevani aika herkillä noihin patteihin varsinkin nyt, kun Martan veli lopetettiin hetki sitten osteosarkooman, eli luusyövän vuoksi vain puolitoistavuotiaana. 😔 Ihan täyttä varmuutta patteihin ei saatu eläinlääkärikäynnillä, vaikka ell. pitikin patteja todennäköisesti harmittomina. Patteja tulee kuitenkin seurata. 

Mies heitti tuossa ilmoille, että voisiko syy patteihin ja talirauhasten tukkeutumiseen olla Effektri omega-3-öljyässä, joka on aloitettu jokunen viikko sitten. Effektriä käytän kuuriluontoisesti (koska syövät rasvapitoista ruokaa) ja nyt kun kelkkakelit lähestyvät, aloitin taas öljyn lisäämisen koirien ruokaan. Effektrin aloitus tauon jälkeen saa  koirillani aikaan aina jonkinasteisen karvanlähdön. Pitäisi olla kuulema ihan normaalia, kun kuona-aineet poistuvat ja uutta karvaa tulee tilalle. Voi olla kaukaa haettua tuo öljyn yhteys patteihin. Toivotaan kuitenkin, ettei pattejen kanssa tule ongelmia ja ne ovat vain harmittomia tukkeutuneita talirauhasia. Caru voi muuten hyvin, joten sen puolesta en ole huolissani. 

Tässä tuoteseloste ko. öljystä: (melkoinen supertuote ainakin mainoksen pohjalta 👀)

Effektri Omega-3 Dog on kehitetty helpottamaan arkeasi. Yksi tuote perheesi kaikenikäisille koirille. Voit valita Effektri Omega-3:n mm. huonokuntoiselle iholle ja turkille, nivelvaivoihin, palautumiseen, hormonaalisen tasapainon palauttamiseen ja ylläpitämiseen, kuiville ja halkeileville tassuille sekä atopialle. Omega-3-tuotetta valittaessa ydinasia on riittävä Omega-3-sarjan EPA ja DHA-rasvahappojen määrä sekä imeytymisen varmistaminen. Valitse oikea pullokoko, käytä kätevää annostelunokkaa, lorauta oikea määrä kullekkin perheenjäsenelle. Kuivalle ja hilseilevälle iholle, karvanlähdön hillitsemiseen sekä hiivan poistamiseen

• Runsaasti välttämättömiä rasvahappoja, jotka ravitsevat ihoa ja parantavat ihon luontaista suojakerrosta.
• Suojaa tassuja ja kynsiä halkeilulta.
• Alentaa haitallisten bakteerien aktiivisuutta
• Vaikuttaa luuston terveyteen
• Tukee atopian ja muiden ihotulehdusten hoitoa
• Työ-, urheilu- ja metsästyskoiran palautumisen tehostamiseen
• Suojaa koiran elimistöä kovassa rasituksessa
• Suojaa lihaksia, niveliä ja jänteitä sekä ylläpitää niiden joustavuutta.
• Parantaa oppimiskykyä ja tukee aistien kehitystä
• Tukee luustonrakenteen kehittymistä
• 100% luonnonmukainen ja GMO-vapaa

Hyvänmakuinen, myös närästysherkille koirille. Effektrissä käytetty laadukas kalaöljy on puhdistettu epäpuhtauksista ja kalan proteiineista, jotta tuote soveltuisi paremmin allergiaherkille koirille. Effektri on suojattu hyvin hapettumiselta ja imeytyvyys on maksimoitu extra-neitsytoliiviöljyn polyfenoleilla, jonka johdosta voit valita vapaasti päivittäisen annosteluajankohdan.

Maastokausi lähenee loppuaan

Aamulla alkoi sataa pyryttämällä lunta. Illalla näytti jo ihan talvelta ja koirat nauttivat kovasti ensi lumesta. Jos maastotreenit loppuivat tältä kaudelta vaikka tähän, niin muutamia juttuja muistiin kauden viimeisimmistä treeneistä. 

Carun haku näytti vielä ennen viimeisiä treenejä tosi hyvältä. Hyvä maalimiesmotivaatio, -käytös ja -ilmaisut, umpparit toimivat ja Caru teki syviä tyhjiä pistoja. Viimeisessä treenissä tuli sitten vähän takapakkia. 

Jotta tulevilta ongelmilta vältyttäisiin (...näin siis etukäteen kuvittelin), otin koiran hallintaan umppareilla. Pyysin maalimiehen piilosta ulos, jonka jälkeen vapautin koiran maalimiehen kanssa leikkimään. Hetken tämä toimi hyvin. Caru ilmaisi siihen asti, kunnes otin sen hallintaan. Viimeisimmässä treenissä Caru alkoi ennakoida sivulle tulokäskyäni jättäen maalimiehen minun tultua piilolle. Jatkossa Caru palkataan piilosta, jotta odotusarvo maalimieheen päin pysyy korkealla. Toivottavasti päästään tekemään ainakin vielä yksi korjaussarja umppareille ennen lopullisen talven tuloa. 

Martan haku on rakentunut jotenkin tosi helposti ja seuraava steppi sillä olisi ilmaisun rakentaminen. Talven aikana on tarkoitus saada Martan haukkuilmaisu hyvälle mallille. Se tuskin on ihan yksinkertaista, vaikka Martta haukkuukin minulle hyvin. Martta on koirana herkempi kuin Caru ja oon miettinyt kuinka hyvin sillä on pokkaa haukkua vieraalle. Millainen sen haukusta tulee, kun haukun seassa on noita "hiljaisia haukkuja", joissa leuat käy, mutta mitään ei kuulu. Myy oli rullakoira, mutta toista rullakoiraa en enää halua, vaikka Carun haukun rakentaminen koekuntoon on sekin ollut melkoinen työmaa. Haukkuminen oli sinällään Carulle helppo opettaa, mutta sitten se oikea haukkuetäisyys maalimieheen... Aikamoista säätöä tuollaisen kovapäisen, dominassiin pyrkivän koiran kanssa. Nytkin Caru haukkuu tosi lähellä maalimiestä, mutta ei kuitenkaan koske maalimieheen. Martta tuskin alkaa sikailla piilolla, mutta saa nähdä millainen haukkuja siitä tulee. Haku on kyllä hurjan mielenkiintoinen laji ja kiva kun on niin erilaisia koiria treenattavana.  

Molemmille koirille olen tehnyt myös metsäjälkeä. Martta on rauhallinen, keskittynyt, jälkiuskollinen ja se löytää hyvin kepit. Martta on sellainen luontainen jäljestäjä ja sen kanssa jälki on lajina tosi mukavaa. Caru jäljestää voimalla ja sitä saa jarruttaa reilusti. Caru on myös Marttaa huolimattomampi ja se saattaa mennä huolettomasti keppien yli. Kun se haistaa kepin, se ilmaisee sen kuitenkin hyvin.  

Molemmat osaavat janan hyvin. Ne lähtevät suoraan ja nostavat hyvin jäljen. Olen opettanut niille janan alla näkyvällä tavalla. Sen jälkeen kun "apuviiva" poistetaan, koirat lähtevät etenemään lihasmuistista kohti takamerkkiä nostaen matkalta jäljen. Apuviivaa tulee käyttää niin kauan, että koira osaa mennä aina suoraan takamerkille. Ylimenovaiheena voivat innoissaan mennä alkuun jäljen yli, mutta aika pian ne oppivat kokemuksesta, että kannattaa olla tarkkana. Laitan vielä lihapullan siihen mistä jälki kulkee, joka auttaa kokemattomia koiria tarkentamaan jäljen ylityskohdan. Tällä opetustyylillä opetin Myylle täydenpisteen janan kolmosluokassa. 

Molemmat koirat ovat aika samassa koulutusvaiheessa nyt jäljen osalta. Talven aikana on tarkoitus yrittää rakentaa niille vielä lisää keppimotivaatiota.Tosi kivaa ollut treenata molempia koiria niin maastoissa kuin tottiksessakin. Erityisesti Carun kehitys tuntuu hyvältä, koska Caru ei todellakaan ole koulutuksellisesti koira helpoimmasta päästä. Martta tulee siinä imussa vailla isompia huolia, niin treenaaminen on kivasti tasapainossa. 

Pakko myöntää, että aika väsynyt sitä alkaa olemaan tähän aikaan vuodesta ja talvi tuo tullessaan myös enemmän kaivattua lepoa. Hallitreenejä on talvellakin, mutta muuten keskitytään nauttimaan talvesta ja kelkkailusta. 

Loppukiri ennen talvea

Talvi on tulossa, joten nyt on otettu kaikki ilo irti tottiskentistä. Carun kanssa on jumpattu erityisesti noutoja ja vauhtiliikkeitä. Carulta noudot sujuvat, mulla sen sijaan on ollut isoja vaikeuksia kapulan heiton kanssa. Ennen Sm- kisoja 2019 olkapäähäni tuli tosi kivulias jännerepeämä, jonka jälkeen olkapää on ollut enemmän, tai vähemmän kipeä. Muuta elämää se ei haittaa, mutta kapulan heittoa käsi se ei tahdo kestää. Täytyy vaan doupata itseni hyvin kokeisiin, sekä yrittää hammasta purren saada heitot onnistumaan treeneissäkin. Äsyttävää kyllä näin pk-harrastajan näkövinkkelistä! 

Carulle tuli kokeen jälkeen jonkinlainen aivolukko luoksetuloon. Caru lähti tulemaan vasta toisella luoksetulokäskyllä, ensimmäisellä katsoi vaan hölmönä, että mitähän tässä pitäisi tehdä. Tultiin treenikaverin kanssa siihen tulokseen, että luoksetulo on liikkeenä jotenkin niin "helppo" muihin liikkeisiin verrattuna, ettei sitä tule treenattua tarpeeksi sitten pentuajan. Lukko on nyt saatu auki ja luoksetulo näyttää taas paremmalta. Jos jotakuta kiinnostaa mitä tehtiin, niin koiralle sanottiin luoksetulokäskyn sijasta vapautussana  "zip", jolloin se lähti vauhdilla tulemaan luo. Ellin vinkki tämäkin. Sen jälkeen luoksetulo käsky aiheutti saman reaktion. Myös eteentulojen kanssa on ollut ongelmia, mutta nyt nekin taas sujuvat. Paljon on kaikenlaista säätöä tuon koiran kanssa, mutta sitten kun sen kanssa asiat onnistuu, tuntuu aivan lottovoittajalta. 😁

Martta on myös tehnyt tottiksia ja sille on esitelty "isojen tyttöjen" A-este. En tiedä onko muilla sama, mutta mua aina jännittää koiran ensimmäinen pk-esteen (A-este) ylitys, kun este on täydessä jyrkkyydessä. Tietty pyrin siihen, ettei koira sitä jännitystä huomaa, mutta on se vaan jotenkin jännä tapahtuma. Kai sitä pelkää, että koira jotenkin rikkoutuu, kun niillä ei ole vielä aiheesta aiempaa kokemusta, vaikka onhan me tehty Agi A:lla hyvät pohjat jo pk-hypylle. Hyvinhän se taas meni Martankin kohdalla, joten turhaa mietin. Martta on myös luonnostaan hyvä hyppääjä, tosin vähän turhan rohkea, joka näkyy helposti vauhtina. Martta kuitenkin keskittyy hyvin tekemiseen ja pyrkii hyppäämään hypyt keskeltä. 

Alla pätkä Martan seuraamista kesältä.

Jälkitreeniä ja janaharjoituksia olen tehnyt molemmille koirille. Janaharjoitukset ovat menneet hyvin molemmilta koirilta. Kumpikin osaa lähteä suoraan kohti takamerkkiä. Caru jäljestää hyvin, mutta se ei käsitä miksi ne kepit ovat siellä jäljellä jarruttamassa työntekoa... Jos sille vaan saisi rakennettua hyvän keppimotivaation, niin siitä tulisi oikein hyvä jälkikoira. Kahtellaan, onnistunko siinä. 

Yhtään keppiä en nostanut... 😜

Martalla on tullut nyt pieni notkahdus kepeissä ja jokunen keppi saattaa jäädä, varsin jos kepit ovat kovin tuoreita. Tykkään tosi paljon Martan tyylistä jäljestää. Se on luonnostaan rauhallinen ja tarkka jäljellä, joten jälki tulee olemaan ehdottomasti Martan laji, ehkä jopa päälaji.  

Joululahjani 💓😁

Carulla oli vaikeus aloittaa roskiksen ilmaisu hakukokeessa. Ei ihme, kun roskista ei ole päästy harjoittelemaan treeneissä. Asia piti tietty korjata mahdollisimman pian ja toivoin joululahjaksi omaa Suloa. Sulo tulikin sitten jo ennakkoon, kiitos mieheni. 😍 Onneksi perheestä löytyy vielä autokin, jonne Sulo mahtuu.

Loppuun vielä pätkä Carun kikkarilenkiltä. Kuvaus jäi lyhyeen, koska ajokoira Mira ryntäsi mutkan takaa meitä tervehtimään.

Syksyn treenejä

Tein loppukesästä Martalle muutamia keppiruutuja mökille. Marttahan oli varsin innostunut nostelemaan keppejä, joten tein sille sitten jälkeä, jonne heittelin kepit mukaan. Noh, tämähän ei Marttaa hämmentänyt. Joka jäljeltä se on toistaiseksi nostanut kaikki kepit! Martta on mun eka koira, jolle ei ole tehty pohjia edes pellolla. Olen rehellisesti sanoen aika yllättynyt miten pienellä vaivalla Martta jälki-idean tajusi ja miten vahva sen luontainen motivaatio on jäljestää. Martta on jäljellä hyvin tarkka ja huolellinen. Vauhtikin on toistaiseksi ollut sopiva. Martta on Myytä rauhallisempi, joten sitä ei tarvitse toppuutella ihan samalla tavalla kuin edesmennyttä tätiään. Tänään tein Martalle ekan kerran janatreeniä. Yksi tosi syvä janakin mukana, mutta ihan hienosti Martta janoista selvisi. 😃 Martan kanssa jälki tuntuu lajina niin luontevalta, että toivottavasti päästään vielä kokeisiin asti. 

Martan ekat janatreenit

Carulle olen yrittänyt tehdä vähän källejä esineruudussa, jotta saataisiin se treenissä esineiden keräilystä kiinni. Kokeessahan se palautti kaksi esinettä kerrallaan. Olen laittanut esineitä melko lähekkäin, mutta poika on ollut tarkkana, eikä ole mennyt ansaan. Ruudut ovat menneet Carulta hyvin. 

Tottiksessa ollaan jumpattu hyvää tunnetilaa koetottiksen jälkeen. Kalliita virheitä tuli kokeissa esteillä, mutta menneen kokeen olosuhteet huomioiden en ole kovinkaan huolissani siitä, että ne toistuisivat jatkossa. Hypyt ovat Carulla kuitenkin olleet lähiaikoina suht varmat ja se tykkää tehdä niitä. 

Carun kanssa tottis on nykyisin jo melko mukavaa. Se on omanlaisensa tapaus, mutta kun sen metkut tuntee, niin onhan se vaan valtavan hauska ja kultainen koira. Se ei todellakaan nöyristele ketään ja joskus se tekee ihan omia ratkaisujaan. Et voi olla koskaan ihan varma mitä sen päässä liikkuu. Silti siihen voi tietyllä hullulla tavalla luottaa. Se on kuitenkin tasapainoinen ja järkevä koira. Se ei ole esim. koira-aggressiivinen, eikä se pyri konflikteihin muiden koirien kanssa. Välillä löytyy se syvä yhteys meidän välillä ja ai, että miten tykkään silloin tuosta koirasta. Kokeessa tuo hetki oli, kun palasin Carun luo sen ollessa paikkamakuussa. Koira oli kuin uitettu rotta, läpimärkänä vesi valuen turkista, mutta siinä se oli samassa asennossa mihin sen jätin. 

Caruäijä tyytyväisenä tottistreenien jälkeen. 

Martan kanssa ollaan edetty tottiksissa ihan hyvin siihen nähden, että kahden koiran treenaaminen tavoitteellisesti ei ole sama asia, kuin jos treenattavia koiria olisi vain se yksi. Toisaalta, ei tule ahnehdittua koskaan liikaakaan,treeneissä, kun ei jaksa pyörittää kovin pitkään kahta noin fyysistä koiraa. Martta etenee kaikessa tekemisessä jotenkin tosi kivasti omalla painollaan. Sen kanssa ei ole toistaiseksi tarvinnut vääntää mistään. Tai no ehkä siitä, ettei ihanien ihmisten päälle voi hyppiä. Vieläkin se tahtoo helposti repeillä, jos joku katsoo sitä... 

Martan seuraaminen on melko vietikästä, vähän pompahtelevaa ajoittain ja paikka vähän elää. Rytminvaihdokset ovat sillä ihan hyvät, käännöksiä vielä harjoitellaan. Täyskäännös on vielä ihan vaiheessa. Jäävät (istu - maahan) Martta osaa ja ne ovat nopeat. Seisominen on vielä epävarma liikkeenä, mutta sillä ei ole sinällään kiirettä. Luoksetulo on Martalla nopea, palkkaus jalkojen välistä taaksepäin. Paikkista on harjoiteltu nyt enemmän. Ellin opein olen saanut paikkiksen tunnetilasta tosi kivan. Martta ei nyt vilkuile ympärilleen ja se on keskittynyt hyvin minuun. Tämä tehtiin namista luopumisen kautta. Nami auki olevassa oikeassa kädessä. Käsi sivulla niin, että koira ylettyi helposti käteen. Jos koira kurkotteli namia kohti, käsi meni nyrkkiin. Katseen pysyessä minussa katkeilematta muutamia sekunteja, koira sai namin. Martta oppi nopeasti tällä tavalla intensiivisen tuijotuksen. Paikkamakuuaika ei ole ollut vielä pitkä koska vahvistan koirillani hyvää tunnetilaa paikkamakuussa, en pitkää paikkamakuuaikaa. Pitkää paikkista en tee oikeastaan koskaan treeneissä. Kokeissa sitä tulee, mutta jos tunnetila on hyvä, se ei ole ongelma.

Haussa Martalla on hyvä maalimiesmotivaatio ja paikannus. Sen käytös on korrektia maalimiehillä. Martta rauhoittuu hyvin ruokapurkille. Hieman päänvaivaa tulevaan aiheuttamaan sen hieman erikoinen tapa haukkua. Martalla on sellaista äänetöntä haukkua haukahdusten välissä. Pitäisi vahvistaa hyvää haukkua, mutta katsotaan nyt ensin miten tuo haukku alkaa tuosta kehittyä. Ilmaisua on jo tehty, mutta sitä ei ole vielä yhdistetty varsinaiseen metsässä työskentelyyn. Sen aika on sitten ensi keväänä.

Treenien lisäksi olen ajannut kikkarilla molempien koirien kanssa. Säät alkavat pian viiletä, joten parhaat pyöräkelit ovat vielä edessä päin. Syksy on kyllä koiraharrastajan parasta aikaa. 💓

Koirat kikkarilenkin jälkeen.