HK3 kakkostulos

Kaikki kuvat Erika Wacklin, kiitos kuvista. 💓

Viikonloppuna olin Carun kanssa Close-Knit Team ryn järjestämässä hakukokeessa Laukaassa. Järjestelyt olivat erinomaiset ja tunnelma oli mukavan rento. Alkujaan olin ilmoittanut meidät samana päivänä olevaan jälkikokeeseen. Jälkikoe oli jo täynnä, joten jäin jonoon uskomatta enää saavani koepaikkaa. Ehdin jo ilmoittautua samana päivänä olevaan hakukokeeseen, kunnes tulikin tieto, että olisi paikka jälkikokeeseen. Olin jo maksanut hakukokeen, joten mentiin sinne. 

Kesän hakukokeisiin en ole Carun kanssa aiemmin mennyt, koska Caru on erittäin herkkä kuumalle ilmalle. Se ei jaksa mitään, jos on lämmintä. Otin pienen riskin, jospa kuitenkaan näin alkukesästä helle ei osuisi juuri koepäivälle. Taattua mun tuuria..., varjossakin oli +23, aurinkoisella tottiskentällä ei käynyt tuulen virettäkään ja voihan metsä. Loka-marraskuussa on kyllä huomattavasti mukavampaa käydä pk-kokeissa. Ennen koetta aloitin jo viikolla Carun juoton elektrolyyttijuomalla.  

Koe aloitettiin henkilöetsinnällä. Rata oli aurinkoinen, kuiva, mäntymetsä, jossa oli hieman oikealle kaartuva rinnemäinen maasto. Näkyvyys oli hyvää suurimman osan radasta. Loppua kohden oli enemmän peitteisempää metsää. Ekalla lähetyksellä oikeaan etukulmaan Caru lähti vähän vinoon, otin heti takaisin, korjasin lähetyksen, jonka jälkeen teki hyvän ja suoran pistoon etukulmaan. Tuomari kehui alun korjausta radan jälkeen. Paljon tuli tyhjiä ja yliheittoja, Caru rullasi hienosti rataa kuunnellen ohjeitani.  Caru oli kuumissaan, juotin sen kahdesti radan aikana. Radan aikana meni pullollinen vettä Carulle.

Eka ukko löytyi noin sadasta metristä, toinen 250 metristä ja kolmas takakulmasta. Hieman usko horjui, oliko yksi maalimies jäänyt välille, kun radan loppu jo häämötti ja vain yksi maalimies oli nostettu. Muutama lisäpisto tuli tämän takia. Kaikki maalimiehet saatiin kuitenkin nostettua. Loppuradasta Carun tassu alkoi painaa yhä enemmän, ilmaisut silti erinomaiset, 10,10 ja 9. Vitsi, miten hienosti se taas haukkui! Pisteitä saatiin 162 p. Vähennyksiä tuli Carun radalle kakkaamisesta ja kerran pissaamisesta. Vatsa toimi kurjasti, olin nesteyttänyt Carua liikaakin koetta varten. 😬 

Hyvä fiilis kuitenkin radan jälkeen. Caru oli kuulolla koko radan ajan, mikä on sille epätavallista. Oliko sitten helle syynä, vai ollaanko viimeinkin samalla sivulla tässä asiassa. 

Esineruudusta tuli sitten iso pettymys. Caru nosti vain kaksi esinettä. Kolmatta paikansi ajan loppuessa, ei ehtinyt kuitenkaan nostaa ajoissa. Kuuma ilma teki Carusta löysän vieden myös parasta keskittymistä. Viime kokeessa nosti helpon oloisesti kaikki neljä esinettä, sitä ennen toi kokeessa vain yhden esineen. Kovin on ailahtelevaa ollut ruututyöskentely. Nyt oli toki hellettä, mutta harmillisesti kokeet ovat kaatuneet ruutuun. Tuumauksen paikka. Ruudusta saatiin vain 11 pistettä, joten toiveet ykköstulokseen karisivat sen sileän tien.  

Pohdin hetken, jättäisinkö tottikset tekemättä, toisaalta nyt olisi hyvä tilaisuus katsoa miten Caru toimii sille vaikeissa olosuhteissa, koska aiemmin ollaan käyty kokeissa ainoastaan loka-marraskuussa. Olihan se melkoista suossa tarpomista. Tuomari oli kuitenkin kiltti ja tämmöinen rivi saatiin kasaan. 

• Vapaana seuraaminen: hyvä (henkilöryhmässä jätätti ja katseli kaihoisasti järven suuntaan.)
• Liikkeestä istuminen: erinomainen
• Liikkeestä maahanmeno: hyvä
• Liikkeestä seisominen: puutteellinen (tuli perään, ei noteerannut/kuullut käskyä) 
• Tasamaanouto: hyvä
• Hyppynouto: erittäin hyvä
• Estenouto: erittäin hyvä
• Eteenmeno: tyydyttävä (meni paikkamakuupaikalle, toisella käskyllä maahan)
• Paikkamakuu: erinomainen

Pisteitä tottiksesta 78, eli lopputulema, 251/300p, 2-tulos HK3(A)

Tottikset alkamassa. 

Tuomari kertomassa arvostelua.

Hieno poika kaikkensa antaneena. 💓

Hyvää ja huonoa

Aloitetaanpa pitkästä aikaa hyvillä uutisilla. Martalla oli ensimmäinen pannuskontrolli, missä todettiin pannusmuutosten hävinneen kokonaan Martan silmistä! Toki realiteetit ovat ne, että Martalla on pannukseen loppuiän lääkitys ja vaikka tilanne on nyt rauhallinen, aina se ei välttämättä sitä ole. Mutta, iloitaan nyt kuitenkin tästä. 💖Lääkitys toimii Martalla, eikä tujumpaan lääkkeeseen ole tarvetta. Hain samalla myös poikkeuslupaa kennelliitosta kokeita varten. Tämä edellyttää jatkossa puolen vuoden käytäviä silmäkontrolleja, jotta poikkeuslupa kisaamiseen pysyy voimassa. 

Martan juoksut loppuivat hetki sitten. Sekalaumassa elo sujuu oikein hyvin. Viisi päivää koirat viettivät taas eri tiloissa. Koirat jaetaan miehen kanssa tärppien ajaksi niin, että käydään eri maastoissa lenkillä ja sisätiloissa ne ovat eri puolilla taloa. Caru (ja Marttakin) nukkuu yöt hyvin Martan juoksuista huolimatta ja muutenkin tärppipäiviä lukuunottamatta, ne eivät ole erityisemmin kiinnostuneita toisistaan. Treenit ym. jatkuvat normaalisti Martan juoksujen aikana. Caru teki viime viikolla hyvän hakuradan, jonka jälkeen se karkasi autolle katsomaan onko Martta yhä siellä. Punaiset palkkapallot auton vieressä nätisi vierekkäin. 😅 Martan juoksut ovat olleet kaksi kertaa vuodessa. Martalla ei ole ollut valeraskauksia, eikä Carulla eturauhasongelmia, joten en näe mitään varsinaista syytä kummankaan leikkaukseen ainakaan tässä vaiheessa. Pärjätään mainiosti näinkin. Uros ja narttu-pari on ollut ihan paras valinta meidän perheeseen.

Vähän on ollut motivaatio-ongelmia koirien treenien suhteen raskaan kevään takia. Äidin kuolema maaliskuussa, hautajaisten järjestelyt ja siihen päälle vielä omat terveysjutut, ovat vieneet paljon voimavaroja. Olen pyrkinyt treenaamaan koiria pari kertaa viikossa kaikesta huolimatta. On tehty se mitä kulloinkin on jaksettu. Koirien kanssa puuhastelu on ehdottomasti parasta terapiaa "kaikkeen vaivaan", koska siinä ei vaan voi ajatella mitään muuta, kun sitä mitä sillä hetkellä tekee. Paljon olisi elämä synkempää ilman rakkaita koiria.

Ilmoitin Carun hakukokeeseen, mutta peruin sen sitten. Ei tuntunut hyvältä nyt mennä. Carun tottistreenit ovat olleet nousujohteisia ja maastokin toimii, joten koiran puolesta voisi mennäkin kokeeseen. Jälkikoekin olisi kiva, vaikka vähän on ollut ailahtelevaista Carun jäljestys. Välillä tulee kaikki kuusi keppiä, toisinaan vaan kaksi. Caru pysyy jäljellä hyvin, kunhan vaan nostaisi kepitkin sieltä. Hän on kuitenkin aina hyvin tyytyväinen omaan tekemiseensä, kuten alakuvasta näkyy.... 💓

Martan kanssa ollaan aika jumitilassa monessakin mielessä. Haussa sillä on epävarmuus lisääntynyt vieraita maalimiehiä kohtaan ja haukku on huonoa. Lelupalkka on sille vielä aika uusi juttu, mutta jotenkin luulen, että jos ei suunta pian muutu parempaan, siitä tuskin tulee mitään hyvää hakukoiraa. Martta on ehkä vaan hieman liian herkkä ja pehmeä koira toimimaan vieraiden ihmisten kanssa kaukana minusta. 

Toinen juttu mikä aiheuttaa päänvaivaa on Martan laukauksien sieto. Viimeksi ammunta tehtiin kovassa vietissä, leikitin Marttaa, Martalla valjaat + liina apparilla, jos pyrkii karkaamaan ampujan luo. Ammuttiin kerta ja lopetettiin siihen. Tämän kesti hyvin. Seuraavalla kierroksella oli taas epäileväinen, vaikka oli vain yksi laukaus. Nyt on tärkeää, että leikitys kentällä jatkuu riittävän kauan, kunnes koira on täysin rento, jonka jälkeen se viedään pois kentältä. Yritetään lähestyä tätä asiaa näin, koska edellinen tapa ei tuottanut toivottua tulosta samalla tavalla, kuin mitä Myyllä aikoinaan. Olen sanonut ja sanon sen taas, että meidän juttu ei vaan ole se saakelin b-tottis!! Varsinkaan, kun Martalla on jo hyvä 1.luokan A-tottis. 60 pistettä kiinni siinä tylsässä ja pitkässä seuruussa on vaan ihan liikaa. 

Noh, onneksi kausi on erityisen pitkä tänä vuonna, joten eiköhän nämäkin haasteet saada jollakin tavalla vielä selätettyä. Ei muuta, kuin treeniä, treeniä. 

Esineruutu

Kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa. Esineruutu. 

Maastokausi avattu ennätysaikaisin

Päivitelläänpäs tänne vähän kuulumisia! On ollut erikoinen kevät ja etenkin maaliskuu. Talvi loppui kuin seinään ja lumet sulivat vauhdilla. En muista aiemmin ajaneeni samassa kuussa kelkalla ja harrastaneeni jo kuun puolessa välissä sulanmaanlajeja! Olisin ehdottomasti toivonut pitkää kevättä, jotta olisi voinut nauttia vielä kelkkakeleistä, mutta minkäpä näille ilmoille teet. Alla pieni kooste talven viimeisistä kelkkailuista. 

Koirien kanssa on tehty esineruutua, ajettu ensimmäiset jäljet, käyty kentällä tekemässä tottíksia, tehty ilmaisutreenejä ja yhdet mökkikylätreenitkin. Ensi viikolla hakuhommat alkaa sitten kunnolla metsässä.

Intoa on ollut molemmilla koirilla runsaasti, järkeä vähemmän, mutta eiköhän se tasaannu, kun päästään kunnolla treenaamaan. Koirat ovat ainakin hyvässä fyysisessä kunnossa talven jäljiltä, joten tästä on helppo siirtyä metsään treenaamaan. 

Martalle erilaiset piilot tulivat kerralla tutuksi mökkikylätreeneissä, jossa oli esillä, jos jonkinlaista hökkeliä ihmeteltäväksi. Martta lähtee tähän hakukauteen lelupalkkauksella ruokapalkan jäädessä pois. Päädyin kahden lelun leikkiin palkkauksessa, koska se sopii parhaiten saalisviettiselle Martalle. Martta ei paineistu samalla tavalla, kun että se joutuisi leikkimään patukalla vieraan ihmisen kanssa. Pyrin siihen, ettei Martalle tulisi luotua yhtään painetta vieraista ihmisistä. Martalla on nyt palkkauksessa käytössä frisbeet. Videokoosteessa näkyy hyvin miten palkkaus toimii Martan kanssa.

Tein molemmille metsäjäljet ja yhteenvetona niistä voisi sanoa, että keppimotivaatio pitäisi saada molemmilta koirilta paremmaksi. Molemmat jäljestää hyvin, mutta Caru erityisesti ei ole riittävän huolellinen/motivoitunut keppien kanssa. Jos ei heti osu kepin haju nenään, niin se jättää kepin helposti etsimättä. Palkkaneuvotteluilla yritän saada muutosta aikaan, katsotaan auttaako, vai pitääkö hylätä kokonaan ajatus siitä, että saisin vietyä Carun vielä joskus jälkikokeeseen. Pitäisi treenata myös ahkerammin, mutta toisin kuin haussa, motivaatio jäljelle ei ole ohjaajallakaan paras mahdollinen. Eniten syö se, että useammassa jälkikokeessa jälki on ollut jollain tavalla sotkettu marjastajien toimesta ja on ollut muutenkin hirveästi säätöä. Alkukeväästä olisi hyvä mennä kokeeseen, mutta toisaalta treenejäkin pitäisi ehtiä saada alle riittävä määrä talven jälkeen.

Talvella tottiksissa on ollut Carulle lähinnä ylläpitotreeniä ja kaavionrikkomista. Palkkaa on pyritty laittamaan enemmän sinne missä odotusarvo laskee. Carulla on nykyisin tosi kiva tunnetila tottiksissa, olen paremmin oppinut haastamaan sitä ja siitähän se tykkää. Martan kanssa on treenattu häiriönsietoa, vahvistettu aktiivisuutta ja haettu kestoa mm. seuraamiseen. Martan häiriönsieto ihmisiin on vähän parantunut ja seuraamiseen on saatu enemmän pitkäkestoisuutta. Molemmat koirat on edistyneet talven aikana. 

Martalle aloitettiin talven jälkeen taas ampuminen. Ampuminen ei ole lähtenyt toivotulla tavalla etenemään hyvän alun jälkeen. Kentällä Martta juoksee laukauksen kuultuaan ampujan luo (mieheni ampuu) hyppimään, eli menee sijaistoiminnon puolelle. Täytyy tuumailla vähän, koska tuo käytös on nyt vahvistunut ja sehän ei ole sitä mitä haetaan. En millään haluaisi luovuttaa tämän projektin suhteen, mutta aika vaikealta tilanne näyttää tällä hetkellä. Selkeästi laukaukset ovat Martalla asia, joka menee sillä tunteisiin. 

Mukavaa kuitenkin, kun on päästy treenailemaan taas talven jälkeen. Katsotaan mihin tämä kausi meidät johtaa. 

Martta 4-vuotta!

Martta täyttää tänään neljä vuotta! Onnea rakas, pieni puuhkahäntä! 💓

Martta on omalla tavallaan helpoin koira meillä olleista belgeistä. Martta on hyvin ohjaajakeskeinen, kiltti, nöyrä ja herkkä koira ilman minkäänlaista koira-aggressiivisuutta. Vilkkaudestaan huolimatta Martta on hyvin käsiteltävissä ja helppo hoitotoimenpiteissä. Martalla ei ole myöskään riistaviettiä.

Martta ottaa herkästi häiriötä vieraista ihmisistä, joka luo omanlaisiaan haasteita treeneihin. Paineistuessaan keskittyminen kärsii ja Martta menee helposti hieman passiiviseksi ja mielisteleväksi. Ilman häiriötä Martta onkin sitten lähes täydellinen treenattava, joten ei muuta, kun treeniä, treeniä.

Toivotaan, että yhteinen taival olisi mahdollisimman pitkä ja huoleton .