lauantai 8. tammikuuta 2022

RIP Romeo


Vahtivuorosi on päättynyt. 💔
Enää ei ole kipuja, eikä sinuun satu. 
Ole vapaa rakas ystävä ja kiitos näistä yhteisistä vuosista.
Vie terveisiä Myylle, Moorelle ja Nonolle. 💝
Kiitos Katialle luottamuksesta, 
ainutlaatuisesta ja maailman rakkaimmasta koirasta. 💝

Viimeisien kuukausien aikana Romeon kivut ja levoton käytös lisääntyi. Romeolle annettiin kipuinjektiona Librelaa kuukauden välein. Lääke teki Romeon viimeisistä kuukausista vielä elämisen arvoista ja noihin kuukausiin sisältyi paljon myös hyviä hetkiä. Viimeinen Librela-annos maanantaina romautti Romeon kunnon alas. Romeolla alkoi pistoksen jälkeen erittäin rajua ripulia (yöllä parin tunnin välein ulkona) ja se jatkui koko viikon ajan. Ruoka eikä juoma mennyt enää alas yrityksistä huolimatta, joten viimeinen palvelus oli päästää väsynyt, vanha ja rakas ystävämme pois. 😭

Viimeisellä eläinlääkärikäynnillä Romeon Afos-maksa-arvo oli voimakkaasti koholla, joka viittasi maksan toimintahäiriöön. Tämä tieto sinetöi lopetuspäätöksen. Romeolla oli vuosia kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkitys, sekä sen lisäksi Romeolle oli pitkään jatkunut kortisonilääkitys voimakkaaseen kipuun ja kutinaan. Syytä kipuun ei koskaan saatu täysin selville monista tutkimuksista huolimatta. Kortisoni oli ainoa lääke, joka vei oireet pois ja kortisonista Romeolle ei tullut sivuvaikutuksia. Kortisonia yritettiin purkaa välillä pois, mutta oireet palasivat takaisin, joten jossain vaiheessa päätimme eläinlääkärin kanssa, että kortisoni tulee olemaan Romeon loppuiän lääke. 

Kaipaus on suunnaton. Hirveä ikävä jäi... 💔

Tässä blogista tarinaa maailman kultaisemmasta raitakoirasta. 

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Vauhdikasta uutta vuotta!


Joulu on vietetty ja uusi vuosi vaihtui ensimmäistä kertaa omalla mökillä maalla, vaikka meidän laumassa ei olekaan enää ääniarkaa koiraa. Jokunen satunnainen raketin ääni kuului jostain kaukaa puolen yön aikaan, mutta muuten aattoilta ja -yö oli rauhallinen. 



Carun kanssa tehtiin mökillä muutamana päivänä vetotreenejä. Näyttää vahvasti siltä, että Carusta tulee sittenkin varsin kiva koira kikkarin eteen ja olen tästä aika innoissani! Viime talvena tuntui vielä vaikealta tottua Carun voimaan, joka ei ollut helposti hallittavissa. Lähdössä Caru saattoi nykäistä niin, että kikkari saattoi lähteä käsistä... näin kävi kerran, mutta siinäkin oli ihan tarpeeksi, eikä hetkeen vetohommat huvittaneet Carun kanssa. Nyt olen varmistanut flexillä sen, että jos otteeni potkurista syystä tai toisesta irtoaa, koira ei pääse ainakaan potkurin kanssa karkuun.  

Ensimmäisen päivän vetotreeni 


Toisen päivän treeni

Hauskaa oli molemmilla. 😎




Carun liikunta on lisääntynyt nyt muutenkin runsaasti kun päästään liikkumaan jäällä. Saarella asuessa jäätä on vieläpä jokapuolella, joten hyvänä jääkautena lähes kaikki lenkit tehdään jäällä. 



Caru on kropaltaan vielä melko jalkava rimpula mikä on pelkästään hyvä asia. Pikku hiljaa on tarkoitus saada lisää lihasta Carun kroppaan ja samalla koiralle enemmän jaksavuutta. Talvikaudella Carun ruoka on rasvaisempaa ja lihapainoitteisempaa. Myös palautusjuomasta (ja myös päivistä!!) sekä vitamiineistä huolehdin nyt erityisen tarkasti. 

Myy oli parhaina kisavuosina todella hyvässä fyysisessä kunnossa ja näin minusta tulee ollakin, jos koiran kanssa aikoo kisata pk-lajeissa. Useampikin hakutuomari kehui Myyn jaksavuutta 300 metrin hakuradalla. Myy työskenteli samalla, tasaisella temmolla koko radan loppuun saakka, eikä ollut edes erityisen rasittunut hakuradan jälkeen. Tähän on tarkoitus Carunkin kanssa pyrkiä, vaikka toki uroskoira on narttua massavampi, joka sekin varmasti näkyy kesähelteellä metsässä työskentelyssä. 

Toivotaan, että talvi jatkuu samanlaisena ja päästään nauttimaan jatkossakin paljosta ulkoilusta. 

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Me käymme Joulun viettohon...


💟 Kiitollisena kaikesta tästä
mitä elämäni on
juuri nyt, tässä hetkessä. 💟

keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Mitä jäljelle jää

Vuosi 2021 oli surullinen ja monella tavalla hyvin raskas vuosi. Viimeisen vuoden yliopisto-opinnot, harjoittelu ja työt ovat vaatineet veronsa omalta jaksamiselta. Kaikesta huolimatta olen yhä hyvässä aikataulussa opintojen suhteen ja ensi keväänä on tarkoitus valmistua vaka-opeksi. Lyhyellä kesälomalla en ehtinyt kunnolla palautua, joten kesällä sanoinkin sitten "ei" kaikille muille koiratalkoiluille paitsi meidän oman seuran Haku- ja Ek:n Sm-kisoille. Jatkan edelleen myös KSPKY:n hallituksessa varajäsenenä, vaikka ajatus olikin jo jäädä pois myös yhdistystoiminnasta. 

Alkuvuonna alkoivat huolet Myyn voinnista ja maaliskuussa Myy sokeutui täysin odottamatta. Maanantaina ajeltiin vielä pitkä lenkki kikkarilla ja keskiviikkona Myy oli sokea. Sokeutumista seurasivat Myyn sairastelut ja lopulta Myyn menetys elokuussa. Kaikki oli hyvin, kunnes ei ollutkaan enää mitään. Myyn menetys tuli meille melkoisena shokkina, josta en ole vieläkään täysin toipunut. Välillä on vaikea uskoa, ettei Myytä enää ole. Vuosi sitten se eli vielä täyttä elämää, josta fb jaksaa lähes päivittäin muistuttaa. Ei mene päivääkään, etten yhä ikävöisi tuota koiraa. 💔 Myy vei mukanaan osan myös minua. Sydämessä on arpi, joka ei parane koskaan. 

Lauma pieneni vuoden aikana kahteen koiraan. Niin repivältä kuin Myyn lähtö yhä tuntuukin, laumassa tapahtunut muutos toi poikakoirille paremmat ajat. Kaksi vuotta elettiin niin, että Caru oli pidettävä erillään Myystä, koska Myy ei sietänyt Carua. Myy ja Romeo olivat parina, ja Caru oli muista koirista erossa tai sitten se oli Romeon kanssa. Myyn lähdön jälkeen pojat ovat olleet yhtä laumaa ja tämä on ollut kaikkien kannalta helpottava ratkaisu. Toivon todella, ettei koskaan enää tulisi sellaista laumaa, jossa koirat eivät tulisi toimeen keskenään. Jälkiviisaana on helppo ymmärtää, että Myyn käytös johtui Myyn sairaudesta eikä siitä, että se olisi ollut aggressiivinen koira. 


Carun kanssa suhteeni on hyvin erilainen kun mitä Myyn kanssa oli, koska Caru on niin täysin erilainen koira. Siinä missä Myy oli vähän totinen tekijä ja teki aina parhaansa, Caru ei ota asioita aina kovinkaan tosissaan, eikä sillä ole erityisen suurta tarvetta miellyttää minua. Se on tällä hetkellä hyvin nöyristelemätön teinikoira, joka tarvitsee johdonmukaista ja selkeää kasvatusta, jotta siitä kasvaa kiva koirakansalainen. 

Caru on ollut hyvä koira suruun, koska se järjestää jatkuvasti omaa "ohjelmaa". Edelleen se hyppää pommilla syliin. Edelleen se varastaa ja rikkoo tavaroita tasaiseen tahtiin. Korvat litassa ja häntä töttöröllä se kantaa ylpeänä varastettuja tavaroita huoneesta toiseen. Se on välillä hirveän rasittava eläin, mutta Carussa on kuitenkin samalla jotain tosi sympaattista ja rakastettavaa. 



Tämän vuoden suurimpia ilonaiheita koirapuolella olivat Carun puhtaat luustokuvat ja terveet silmät. Silmiä aion tutkituttaa Carulta jatkossakin säännöllisesti, koska belgeillä noita silmäongelmia on yllättävän paljon. 

Vuoden aikana treenasin Carulle pohjia hakuun ja jäljellä, tottista tietenkään unohtamatta. Tavoitteena on ensi kaudella suorittaa bh, jos saan Carun siihen koulutusvaiheeseen, että se on valmis kokeeseen. Paljon on vielä laittoa bhta varten ja paljon saa talven aikana tapahtua edistystä, jotta voidaan osallistua kokeeseen ensi kaudella. Olen treenannut Carua tosi laiskasti, jos vertaa siihen miten paljon Myyn kanssa treenattiin ja väistämättä treenien vähyyvs näkyy myös Carussa. Viime aikoina on ollut yllättävän vaikea löytää oma treenimotivaatio. Tästä syystä ja muista kiireistä johtuen on pidetty syksyllä enemmän treenitaukoa. En silti ole yhtään harmissani tästä, koska Caru on vasta nuori koira, jolle on kuitenkin pohjat rakennettu huolella.

Mutta kyllä se Caru jo paljon myös osaa! Tässä vähän koontia siitä missä mennään nyt Carun kanssa.

Tottis: 
  • Seuraaminen on Carulla ihan kohtuullista. Omaan makuuni seuraamisessa saisi olla vielä enemmän voimaa, viettiä ja sitä tekemisen meininkiä. Seuraamispaikka on edelleen liian takana, joten toivon, että Caru alkaisi luontaisesti vähän edistämään palkkauksen muuttuessa eteenpäin. 
  • Jäävät olen tarkoituksella jättänyt nyt alkaviin talven hallitreeneihin, joissa niihin on kunnolla aikaa paneutua. Caru osaa toki istua, mennä maahan ja seisoa, mutta liikkeestä tehtynä ne ovat vielä melko hitaat. Jäävejä jumpataan talven aikana nopeammaksi. 
  • Luoksetuloja on tehty kovassa vauhdissa niin, että palkka lentää jalkojen välistä taaksepäin. Tämä on tuonut luosetuloon lisää vauhtia. Törmäysvaara on todellinen, mutta toistaiseksi ei ole törmäilty. 
  • Eteenlähetystä on tehty pk-kentällä läpijuoksuna. Caru osaa lähteä etenemään täysillä ja edetäkin melko suoraan. Loppuasennon maahanmenoa en varmaan saa koskaan tuolle tehtyä, on se sen verran "sokka irti"- tiloissa eteenmenossa.    
  • Tasamaanouto: Ennimmäkseen olen tehnyt vauhtinoutoja ja pitoja erikseen. Eläinkokeena kokelin kerran yhdistää nämä yhdeksi kokonaisuudeksi ja lopputulos oli varsin hieno! Carulla on rauhallinen ja mälväämätön ote kapulan pidossa, joten tästä voi tulla kokonaisuutena tosi nätti, ellen nyt sitten jotenkin onnistu vielä tyrimään tätä. 
  • Pk-hypyt: Metrinen sujuu moitteetta. Caru hyppää itsevarmasti, kevyesti ja vaivattomasti ja tätä mieltä oli myös hyppytekniikkakouluttaja Katja Kontu toukokuun hyppytekniikkakurssilla. Vinoeste on myös Carun vahvuuksia. Caru suorittaa hypyn rennosti ja varmanoloisesti molempiin suuntiin. Caru tykkää kovasti tehdä esteitä ja sen hyvä itsevarmuus ja rohkeus näkyy hyvin hypyissä.  
  • Paikkamakuu: Tehty koirahäiriössä ja muussa häiriössä, kuten lelujen heittoa, käskyjä, juoksua jne. Palkkaan hyvästä mielentilasta ja aikaa vaihdellen. Caru on noussut pari kertaa ylös treeneissä, joka on vaan hyvä asia, jotta se oppii, ettei niin voi tehdä. 
Haku:

  • Hyvä maalimiesmotivaatio ja etsintä.
  • Voimakas haukku. (n. 4-6 haukkua). Haukun kestoa lisää ensi kaudella. 
  • Tavoitteena korrekti maalimieskäytös. Nyt on vielä vähän ailahtelevaa ja saattaa törmätä maalimieheen. Maalimieskäytös pääosin kuitenkin hyvää.
  • Sisääntulotreeni toimii ja kehittää muutenkin yleistä hallintaa. 
  • Ensi kaudelle mukaan hallinta. 



Pelto- ja pk-jälki
  • Peltojälki tauolla. Jatkosta en vielä osaa sanoa tässä vaiheessa. Hyvät pohjat peltojäljelle on kuitenkin olemassa.   
  • Metsäjälkeä tehty vasta tosi vähän. 
  • Metsäjäljellä janat toimivat hyvin! Caru osaa lähtee suoraan kun muuta toimintamallia ei ole esitelty. Janat on ollut mukana joka kerta meidän treeneissä. 
  • Metsäjäljelle lisättiin loppukaudesta kepit. Ruoka tulee pelkästään kepeiltä. Ruoka motivoi vielä, mutta palkkaustapa tarvitsee varmaan vaihtaa leluun, jotta vietti säilyy jatkossakin hyvänä. 


Esineruutu
  • Neljä esinettä nousee melko varmanoloisesti ja hyvässä ajassa. 
  • Caru työskentelee tarkasti ruudussa, sillä on hyvä nenä, eikä se juokse esineiden yli vaan paikantaa hyvin esineet.  
  • Ei turhaa ruudussa juoksentelua. 
  • Hyvä palautusvauhti
  • Tässäkään ruoka ei ole toiminut Carulla riittävän motivoivana asiana, joten otin palkaksi tyynyllä taistelun, joka sai aikaiseksi parempaa tekemistä.  
  • Loppuasennossa on vielä laittoa. Nyt palauttaa samoin kuin Myy...



Maaliskuussa Romeo täyttää 13-vuotta. Romeon vointi on vaihdellut vuoden aikana. Kipulääkeinjektio Liberla on toiminut Romeolla hyvin ja se sopii hyvin käytettäväksi myös kortisonin kanssa. Romeolle on käyty kuukauden välein hakemassa eläinlääkäristä uusi kipupiikki. Valkitettavasti lääkkeen saatavuus on ollut ajoittain vaikeaa ja ilman tuota kipulääkettä Romeo ei voi hyvin. Romeolta löytyy vielä elämäniloa, joten toivotaan, että näin mennään vielä jonkun aikaa. En haluaisi luopua tuosta kultaisesta raitakoirasta. 😭

Kuolema ja suru ovat olleet läsnä meidän elämässä. Myy kuoli elokuussa ja paras ystäväni ja lapseni kummitäti kuoli lokakuussa. Iso ikävä ja kaipaus jäi jäljelle. Lohduttaudun sillä, että ystäväni oli myös koiraihminen, joten hänellä on siellä jossain monta ihanaa koirakaveria. 💖💔 

"Jotain sinusta minuun jää. Jotain ikuista ja pysyvää. "

maanantai 6. joulukuuta 2021

Huolen määrä on vakio


Nyt on päästy nauttimaan myös talvimökkeilystä ja heti myös melko arkitisista olosuhteista pakkasen ollessa n. - 24. astetta! Voimakas tuuli lisäsi vielä pakkasen purevuutta. Ulkona oltiin vain lyhyitä hetkiä kerrallaan, vaikka Caru kyllä nautti erittäin paljon pakkasessa touhuamisesta. Koirilla oli ulkoillessa suurimman osan ajasta manttelit päällä, mutta silti tuntui, että Romeo jäätyy pystyyn ja Carunkin tassuja vähän paleli. 

Kaikki sujui mukavasti eilistä iltaa lukuunottamatta. Jotta huolten määrä olisi meidän laumassa vakio, Caru nielaisi ilmeisesti jonkin vierasesineen tai jonkun luunpalan, jota se sitten rajusti kakoi kurkusta ja oksensi samalla vatsan tyhjäksi. Oksennuksessa ei näkynyt mitään sinne kuulumatonta. Kurkussa oli kuitenkin selvästi jotain mikä aiheutti koiralle kipua, jatkuvaa nieleskelyä ja runsasta kuolaamista. Carulla ei ollut missään vaiheessa hengitysvaikeuksia, joten ongelma paikantui enemmän kurkkutorven puolelle. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, jossa neuvottiin tarkkailemaan tilannetta ja kokeilamaan hetken päästä pienellä annoksella pehmeää ruokaa, pysyykö ruoka koiran sisällä vai oksentaako se heti kaiken ulos. Jos ruoka ei pysy sisällä, tilanne on huonompi, koska ruokatorvessa on silloin tukos. 


Matkaa päivystävään eläinlääkärin olisi ollut lähes kolme tuntia talvikelit huomioiden ja sen lisäksi päivystyksessä ei olisi ollut käytössä edes tarvittavaa tähystys mahdollisuutta. Tilanteen huonontuessa olisimme joutuneet ajamaan Viitasaarelta Tampereelle, josta löytyisi tutkimukseen paremmin soveltuvat laitteet, eli yhteensä n. viisi tuntia ajoa... 

Päätimme pakata tavarat ja ajaa yöksi kotiin Jyväskylään, jotta olisimme ainakin edes vähän lähempänä apua, jos tilanne yön aikana huononee. Kotona annoin Carulle pehmeää ruokaa, jota se söi hyvällä ruokahalulla. Lisäsin ruokaan myös runsaasti öljyä, jotta öljy myös vähän voitelisi suolistoa. Caru ei oksennellut enää yöllä ja se nukkui levollisena aamuun saakka. Aamulenkillä se teki normikakat, joten taidettiin taas selvitä tästäkin tilanteesta onneksi pelkällä säikähdyksellä. 

Caru on valitettavasti koira, joka pyrkii nielemään esimerkiksi papereita, muovia, keppejä ja kaikkea mahdollista. Aina sen suusta saa olla kaivamassa jotain sinne kuulumatonta, eikä aina ehdi nähdä riittävän ajoissa mitä se syö. Ei ollenkaan kiva piirre koirassa.  


Mökillä oli talvista ja niin kaunista. 💝



Meidän lauma toivottelee kaikesta huolimatta 

Hyvää Itsenäisyyspäivää! 💙