Kesä ja mökkikausi on taas alkanut... ja kuten kuvasta näkyy, niin myös uimakausi. 😄Opintojen aikana kesät tuli vietettyä lähes kokonaan töissä, joten tuntuu todella hyvältä päästä tänä kesänä viiden viikon kesälomalle. 💚
Kesä tietää koirille vapautta ja onnellisia aikoja. Ne saavat touhuta aamusta iltaan ulkona. Treenit jatkuvat kesälläkin, mutta toki lämpötilat huomioiden. Helteellä ei treenata. Molemmat koirat ovat menossa viikon päästä Juha Korrin vietti- ja leikityspäivään. Kiva nähdä miten leikit uuden maalimiehen kanssa sujuvat.
Alkukesän orastava vihreys on niin kaunista.
Kesällä kärryajot pidetään vähäisinä, ellei sitten tule erityisen viileitä ajanjaksoja, kuten nyt alkukesästä on ollut. En ole löytänyt vielä ihan yhteistä säveltä tuon kärryn kanssa. Hyvää siinä on toimivat jarrut, jotka pysäyttävät kärryn kovassakin vedossa. Ajoasento ei ole kuitenkaan paras mahdollinen ja ihmeen hyvin koirat saavat myös kärryn kaadettua nykäisemällä reippaasti sivulle... Edelleen haaveena olisi saada molemmat koirat saman kärryn eteen juoksemaan, mutta toistaiseksi en ole vielä niin hullu, että noiden kanssa sitä yrittäisin. Haasteita riittää ihan riittämiin vielä yhdelläkin koiralla. Riistalähdöt aiheuttavat enemmän tilanteita tiellä ajaessa, kuin talvisin jäällä liikkuessa. Ehkä vielä jonakin päivänä koittaa sekin päivä, että mulla on belgivaljakko, mutta ei ihan lähtitulevaisuudessa.
Tottispäivitystä pitkästä aikaa! Alla vähän päivitystä tämän hetken tilanteesta liike liikkeeltä.
Carun moottori tottiksessa on taistelu-ja saalisleikit, jossa ohjaajan tulee antaa kaikkensa. Caru ei ole helpoiten palkattava koira, koska se on hyvin fyysinen koira/-leikkijä, kun minä taas en ole aina niin fyysinen leikittäjä. Caru nauttii kovasta vääntämisestä, tilanteista, joissa se pääsee käyttämään kaikki voimansa. Carulle parasta on "pitkään" kestävä taisteluvaihe. Sitä pitää haastaa, antaa sille kunnolla tilaa olla röyhkeä ja itsevarma. Yhdenlainen pattitilanne aukeni, kun tajusin, että voitto ei ole Carulle palkkauksessa se the juttu, vaan taistelu.
Carun tottis
Seuraaminen: Rytmi on pikku hiljaa löytynyt, mutta on se ollutkin melkoinen työmaa! Rytminvaihdoksissa (juoksu-hidaskävely), Caru esittää parasta seuraamistaan. Paikka on edelleen liian takana, mutta paikka (tässä tapauksessa onneksi) vielä elää, joten välillä seuraamispaikka on ihan kelvollinen. Toisin kuin minä, niin treenikaverit kehuvat Carun seuraamista ja sanovat, että se on parhaimmillaan kuin kouluratsu, häntä töttöröllä ja lennokkaalla askeleella liikkuva. Omaan makuuni seuraamisessa saisi olla enemmän voimaa ja viettiä, mutta... Käännökset vasemmalle ja oikealla ovat huonoja. Pitäisi kertoa koiralle paremmin, että nyt käännytään, eikä vaan kääntyä ja toivoa, että se seuraa hienosti mukana. Täyskäännös (takaakierto) teknisesti hyvä. Kiertää takaa, kun merkkaan naksauttamalla kieltä.
Jäävät: Istu - maahan - seiso: Istuminen teknisesti ok, mutta hidas. Maahanmeno teknisesti ok, mutta hidas. Seisominen hyvä ja nopea. Ja joo, on treenattu kovassa vietissä hetsin kautta, pyydetty maahan, istumaan jne. josta saanut nopean palkan, mutta tämä ei ole tuottanut tulosta Carun kanssa, toisin kun aikaisempieni koirieni kanssa. Bh-kokeeseen varmistelin liikkeet vielä seisahduksen kautta, joten Bh-kokeen jälkeen niitä on tehty taas liikkeestä. Käytän nyt takapalkkaa, jossa Caru saa iskeä apparin pitelemään leluun heti liikkeen jälkeen. Tämä toivottavasti tuo kaivattua nopeutta tekemiseen. Kuollut lelu ei inspiroi Carua samalla tavalla, kuin apparilta saatu palkka. Lelussa pitää olla pitoa, jotta siitä voi taistella.
Luoksetulo: Tehty paljon vauhtiluoksetuloja ja niitä tehdään paljon jatkossakin, jotta vauhti ei laske. Tulee suoraan ja istuu hyvin eteen. Tässä pidettävä huoli vauhdista.
Tasamaanouto: Ote hyvä, ei mälvää. Pito ja irrotus kunnossa. Lähtee kapulan perään hyvällä vauhdilla ja iskee hyvin kapulaan. Tähän asti nouto on hyvä. Palautusvauhti saisi kuitenkin olla nopeampi. Palkkautuu vahvasti kapulasta, joten ei tunne riittävää tarvetta tuoda kapulaa mulle lujaa ja vaihtaa leluun. Tähän haettu hetsin ja vauhtinoudon kanssa korjausta ja niin, että saa kapulan lisäksi patukan.
Metrinen: Hyppää hyvin ja kevyesti molempiin suuntiin. Ei ole tehty vielä kapulan kanssa muutamaa kokeilukertaa lukuunottamatta, koska haluan saada ensin hyvän palautusvauhdin noutoon.
Vinoeste: Hyppää hyvin, molempiin suuntiin. Tehty myös 1. luokan koekaavion mukaisesti, eli vien koiran esteen toiselle puolella ja pyydän tulemaan esteen yli eteeni istumaan. Tämä toimii.
Eteenmeno: Paljon tehty läpijuoksuja ja rinnalla myös maahanmenoja loppuun. Maahanmeno toimii tässä yllättävän hyvin ja on myös nopea. Maahan-käsky minulta, maahanmenon jälkeen apparilta lentää superpalkka.
Paikkamakuu: Rauhallinen tunnetila, voisi olla tarkkaavaisempi minua kohtaan erityisesti liikkeen alussa. Jätettäessä nuuskii hetken maata. Lopun on on tarkkaavaisempi ja pysyy varmasti.
Martan tottis
Kokonaisuutena olen vahvistanut paljon Martan omaa aktiivisuutta, on leikitty ja haettu tekemiseen hyvää tunnetilaa. Martta on luonnostaan vilkas ja nopea ja se näkyy hyvällä tavalla myös sen tekemisessä ja liikkeissä. Palkkautuu parhaiten pallolla, joten oikeiden asioiden vahvistaminen on helppoa.
Seuraaminen: Nyt on löytymässä seuraamisrytmi, jota vahvistelen videolla näkyvällä tavalla.
Jäävät: Istuminen ok. Maahanmeno on superhieno! Nopea ja voimakas ja tätä tehty myös liikkeestä. Seisominen vielä työn alla.
Luoksetulo: Tehty vauhtiluoksetuloja, palkka jalkojen välistä taaksepäin. Hyvä vauhti. Eteentuloja tehty erikseen. Tulee hyvin eteen ja asento on suora.
Tasamaanouto: Tehty toistaiseksi vielä vauhtinoutoja. Nämä ok. Kantaa kapulaa hyvällä otteella. Otekäyttäytyminen on luonnostaan hyvää, mutta pitoa tehty liian vähän. Hyvä irroitus.
Metrinen: Hyppää kevyesti molempiin suuntiin. Korkeus tällä hetkellä 85 cm.
Vinoeste: Tehty agilityn A-esteellä. Menee molempiin suuntiin rennosti ja innokkaasti.
Eteenmeno: Tehty paljon läpijuoksuina suoraan palkalle, mutta rinnalla tehty myös maahanmenoja loppuun. Annan maahanmeno-käskyn, maahanmenon jälkeen appari palkannut samoin kuin Carun, eli lentävällä palkalla. Hyvä vauhti ja -maahanmenokin lopussa.
Paikkamakuu: Vahvistan hyvää tunnetilaa ja ajat eivät ole vielä pitkiä. Martta on kiinnostunut muista koirista positiivisella tavalla, koska on hyvin koirasosiaalinen. Helppo vahvistaa oikeaa, kun tekee välillä "virheitä."
Käytiin vappuna myös pellolla ja tässä kauden aloitustilannetta pellon osalta. Carulla ei ole jäljellä ruokaa, kuin melko satunnaisesti. Tarkkuus säilyy hyvin tyhjillä ja ruoka "yllättää" mukavasti aina välillä. Caru on huolellinen ja rauhallinen jäljestäjä. Vietti on liian matala, mutta uskon, että vietti siitä nousee, kunhan saan ajettua kunnolla lelupalkan esineille. Tällä hetkellä Caru ajaisi jälkeä mielummin, kuin ilmaisisi esineitä. Tämä johtuu siitä, että ruoka ei motivoi sitä rittävästi esineillä. Viime kaudella palkkasin esineistä pallolla, jolloin Carun esinemotivaatio nousi heti isoin harppauksin. Olen tehnyt sen niin, että koiran mentyä maahan esineellä, vaupautan sen pallolle. Leikitän hetken jäljen sivussa ja palautan samalle paikalle uudelleen. Maahanmeno, rauhoittuminen ja kun sopivan keskittynyt mielentila on löytynyt, jäljestys jatkuu. Olisi kiva kätkeä maahan Carulle vaikkapa palloylläreitä, mutta heti haistettuaan pallon jäljellä, nenä tahtoo väkisin nousta. En ole keksinyt tähän mitään hyvää ratkaisua, joten pallo on nyt taskussani.
Caru oli prosessoinut talven aikana myös kulmatyöskentelyä, joka oli sille vielä viime kaudella vaikeaa. Tänään se selvitti aiempaa paremmin myös jyrkkiä kulmia.
Martan kanssa haetaan vielä toistaiseksi lähinnä hyvää jäljestysrytmiä. Senkin kanssa jälkeä on tehty vasta vähän. Martta on aika väkkärä jäljellä (-kin). Alkujälki menee aina vähän muistuttelun siitä miten jäljellä noin ylipäätään kuuluu mennä. Loppua kohden Martan jäljestys paranee ja rytmi alkaa löytyä. Treeniä vaan, niin hyvä siitä tulee.
Pk-piireissä puhutaan maastokateudesta, eli siitä miten eri aikaan Suomessa päästään treenaamaan sulanmaanlajeja. Etelässä treenit ovat pyörineet jo tovin, kun taas pohjoinen Suomi on vielä lumipeiton alla. Me sijoitutaan jonnekin sinne puolenvälin tietämillä lumien sulamisen osalta. Tuntuu kieltämättä loputtoman pitkältä aika ennen, kuin viimeinenkin lumi sulaa ja päästään kunnolla treenaamaan sulanmaanlajeja.
Tänään koitti lopulta se päivä, jolloin päästiin ensimmäistä kertaa hakumetsään! Viikkoa ennen maastokausi oli jo avattu esineruututreenillä. Tässä vähän koottuna koirien tämän hetkistä maastotilannetta.
Caru olisi maastojen puolesta lähes koevalmis, mutta korrekti maalimieskäytös teettää edelleen töitä. Carulla on ollut ongelmana se, että se törmäilee enemmän tai vähemmän maalimiehiin, ennen kuin se aloittaa hyvän ilmaisun. Caru tulee täysillä maalimiehelle ja se on mennyt tekemisessään hieman "yli." Sille ei ole alkuopeutuksessa opetettu kunnolla ilmaisun paikkaa, vaan se on saanut haukkua seisaaltaan. Tämä toimi hienosti siihen asti, kun se oppi asian hyvin, jonka jälkeen vietti alkoi kasvaa ja etäisyys maalimieheen elää. Tässä taas korostuu hyvin se, miksi ne pohjat tulee tehdä jo alkujaan huolella. Olisihan se hirmu kivaa, ettei aina tarvitsisi korjailla näitä omia koulutusvirheitä jälkikäteen...
Tilannetta on lähestytty nyt kuitenkin niin, että Carulle on opetettu maahanmeno maalimiehellä. Ilmaisu tulee tehdä jatkossa makuultaan. Koira palkataan nyt siitä, kun se menee maahan heti maalimiehelle saavuttua. Korkea vietti ajetaan hetkellisesti alas palkkaamalla koira ruoalla lelun sijaan, jolloin se saadaan rauhoittumaan maalimiehelle. Caru on vastannut hyvin tähän tekniikkatreeniin ja kierrokset maalimiehellä on saatu laskemaan. Se tarjoaa nyt jo melko itsenäistä maahanmenoa. Siinä vaiheessa, kun maahanmeno tulee sillä selkärangasta, liitetään mukaan taas ilmaisu ja toivotaan, että homma toimii.
Toiveena olisi loppukaudesta päästä vielä kokeeseen, mutta aika näyttää kuinka meidän käy.
Esineruutu on Carulla koekunnossa. Neljä esinettä nousee varmanoloisesti alle viiden minuutin.
Martta osaa nyt etsiä, paikantaa ja sillä on korrekti maalimieskäytös. Näitä asioita vahvistan nyt sille, jonka jälkeen lisään mukaan ilmaisun ja hallinnan. Martta tulee myös jatkossa haukkumaan makuulta, jotta ei toisteta Carun kanssa tehtyjä virheitä.
Martan kanssa ilmaisua on aloitettu, mutta en ole ottanut sitä vielä vieraiden kanssa muutamaa yksittäistä kertaa lukuunottamatta. Muistan Reijan ohjeen, että jokainen osa-alue tulee olla ensin varma, ennen kuin mukaan liitetään mitään uutta. Muuten on vaarana, että koirasta tulee epävarma ja kaikki osa-alueet vähän hajoaa.
Sisääntulotreenejä treenaan myös Martan kanssa. Niillä saan toivon mukaan rakennettua lisää ohjattavuutta ja samalla hallintaa. Ohjaaja alkaa kummasti kiinnostamaan koiria, kun tulee vähän pidäkettä, eikä pääsekään heti ohjaajan perään. Sisääntulotreenissähän ohjaaja jättää koiran maalimiehen pideltäväksi, jonka jälkeen ohjaaja menee keskilinjalle, kutsuu koiraa ja palkkaa sen. Sisääntulotreeni toimii todella hyvin Carulla ja minun "täällä"-huudoilla alkoi olla jo sillekin vähän merkitystä näiden treenien jälkeen.
Martta lähdössä etsintään.
Etsinnässä Martta on totinen tekijä, eikä se kysele neuovoja, tai anna periksi.
Martalle suurin palkka on löytää metsästä ihana ihminen. Martta on koira, joka etsisi ihmisiä myös ilman palkkaa ja varmasti ihan yhtä halukkaasti. Siinä mielessä se on Myy-tätiinsä tullut. 💝
Esineruutu on Martalla työn alla. Eka esine menee yleensä hetsin kautta, mutta jo toisen esineen Martta tuo valmiista ruudusta. Martta on taitava käyttämään nenäänsä ja se työskentelee päämäärätietoisesti ilman turhaa juoksentelua ruudussa. Martta ei osaa tuoda esineitä käteen asti. En tiedä miksi olen niin laiska opettamaan koirilleni nätin esineiden tuomisen käteen asti. Luovutukset ovat aina sellaisia rumia roiskaisuja.
Mutta näillä nyt mennään, katsotaan mitä kausi tuo tullessaan!
