Hakukoiran korrekti maalimieskäytös

Myyn ilmaisutapa henkilöetsinnässä oli rullan tuonti ohjaajalle. Rullantuonnin opetuksessa oli jonkin verran säätöä, enkä koskaan oikein oppinut pitämään rullailmaisusta koiran ilmaisutapana. Valeilmaisut oli ehkä se suurin peikko, joita sai aina vähän jännittää kokeissa herkän koiran ollessa kyseessä. Oli itsestään selvää, että seuraavasta hakukoirastani tulee haukkuva. Haukkuhan on niin helppo opettaakin koiralle rullaan verrattuna.... 😉 

Noh, Carun ilmaisusta tuli sitten haukkuva. Carulla on nyt voimakas, kantava haukku, sekä varsin hyvä käytös maalimiehellä, mutta onpahan vaan ollut työmaa hyvän maalimieskäytöksen opettaminen! Koulutus ei todellakaan sujunut ihan oppikirjan mukaisesti. Ei, koska Caru on hyvin fyysinen, nöyristelemätön ja vahva koira, joka luontaisesti rakastaa haasteita ja ihmisten kanssa vääntämistä. 

Alkuopetus oli lupaavaa. Caruhan tykkäsi haukkua ja haukun opettaminen oli Carulle sinällään helppoa. Koiran haukkuessa seisaallaan, etäisyys maalimieheen oli hyvä. Carulle ruokapalkka ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto, vaan Caru palkattiin lelulla hyvästä haukusta. Ruoka ei sytyttäisi Carua riittävästi, halusin myös alusta alkaen voimaa ja viettiä tekemiseen. Sitä sainkin. Rauhavaiheen opetus maalimiehellä jäi ehkä turhan vähälle alkuopetuksessa. 

Koiran itsevarmuuden ja vietin kasvaessa etäisyys maalimieheen alkoi pikku hiljaa elää. Vauhti kasvoi, törmäilyt maalimiehiin alkoivat lisääntyä. Kaikki maalimiesten tahattomat liikkeet palkitsivat koiraa. Caru alkoi selkeästi hakea vähän sellaista kofliktia maalimiehen kanssa, viihdytti tällä tavoin ehkä itseään. Maalimiesten pressujen päällä oli kiva pomppia ihmisen kiemurrellessa kahisevan pressun alla. Hups, maalimies heilahti, kun tulin niin lujaa. jne. Caru on avoin ja ystävällinen koira, joten tietenkään mistään aggressiivisuudesta ei ollut kyse, mutta jotakin nautintoa Caru sai siitä, että maalimies liikkui täydestä passiivisuudesta, tai vaikkapa kielsi sitä. Lopulta se vei muutamat pipotkin maalimiesten päästä... Tilanteen teki myös vaikeaksi se, että ensin se törmäsi/sikaili ja heti perään haukkui superhienosti. 

Lähtötilanne oli siis varsin huono ja hetkittäin tuntui, ettei mikään oikein auta. Huonokäytös tietenkin vahvistui jokaisen sikailutilanteen jälkeen. Taikasana korjaukseen oli Carun jarrujen löytyminen, kiitos Korrin Juhan, ja toki myös sadat toistot hyvään käytökseen. 

Videolla esitettynä jarru-käytöksen opettaminen. Ensin maalimies seisoi paikallaan, koiran tullessa lujaa maalimiehen luo, maalimies vapauttaa koiran parin metrin päästä zip-sanalla, sekunnin tauko ja lelun heitto koiran taakse. Tämän toimiessa hyvin, maalimies istuu, tehdään sama ja lopuksi maalimies makaa. Tärkeää on pitää pieni tauko zipin (vapautussanan jälkeen), jotta maalimiehelle jää aikaa kaivaa lelu ja koira oppii malttamaan pienen hetken. Odotusarvo koiralle pitäisi olla palkan suunta koiran taakse. Jarrukoulutukseen voi aina myös palata, jos tuntuu, että koira meinaa tulla liian lähelle maalimiestä. Tämä harjoitus toimi hyvin Carulla. Ensin se alkoi jarruttaa, parhaimmillaan peruuttaa ja jarrutuksesta se saikin/saa sitten paljon vahvistetta maalimieheltä.

Näihin juttuihin kiinnittäisin erityisesti huomiota Carun tapaisen koiran kanssa alusta lähtien.

• Pennun tullessa ensimmäisiä kertoja metsään alkaa koulutus. Huolehditaan siitä, että namipurkki on mahdollisimman kaukana mm.n kasvoista ja koiraa syötellään, silitellään ja jutellaan rauhoittavasti. Koiran mukaan toimitaan, joku koira tarvitsee enemmän rohkaisua ja reipasta ilakointia, kun taas joku toinen koira. Vahvaluontoisilla, vilkkailla paimenkoirilla pitäisin rauhoittumista maalimiehellä kuitenkin erittäin tärkeänä heti alusta alkaen. 
• Maalimiehet aina makuulla alusta alkaen, niin ne on kokeessakin. Ei käytetä puoli-istuvia, puuhun nojaavia maalimiehiä
• Koiralla tulisi olla varsin alkuun selkeä asento maalimiehellä. Usein se on maahanmeno, joillakin koirilla istuminen. Ilmaisua tehdessä on kuitenkin huomioitava, että osa koirista tarvitsee haukkuakseen koko kroppaansa, eli haukkuminen tulee tapahtua seisaaltaan. Väsyessään tällainen makuulta haukkuva koira, joka ei voi käyttää koko kehoaan haukun tuottamiseen, voi pahimmillaan raapia maalimiestä, tai tehdä jotain muuta ei toivottua. Carulle makuulta haukkuminen ei ollut vaihtoehto. Kokeilin Carulle makuulta haukkua, jolloin haukku heikkeni ja motivaatio laski. 
• Vietin ja itsevarmuuden kasvaessa koiran etäisyys maalimieheen helposti elää, jolloin koira siirtyy lähemmäksi maalimiestä palkan toivossa. Osa koirista kokeilee myös helpommin rajojaan, varsinkin uusien maalimiesten kanssa. Kaikki huomio on koiralle palkitsevaa, myös negatiivinen huomio! Usein esim. täysi passiivisuus maalimieheltä toimii paremmin, kuin koiran kieltäminen.
• Jokainen koiran antama suukko, tai muu tapahtuma maalimiehen luona ohjaajan tulee aina tietää. "se vähän pussaili... "  kommentti kertoo siitä, että maalimieskäytös on menossa väärään suuntaan, hälytyskellojen pitää soida. 
• Koiralle on hyvä opettaa vahva jarruttaminen jo ennen kuin ongelmia esiintyy, kun on siirrytty ilmaisuun. Carulle helpoin tapa oli opettaa jarrut niin, että koiran tullessa lujaa maalimiehelle, (maalimies seisoi nojaten esim. puuhun) ja koiran ollessa noin parin metrin päässä maalimiehestä, vapautettiin koira, zip-sanalla, parin sekunnin tauko ja lelun heitto koiran taakse. 
• Jos koiraa palkataan lelulle, tulee muistaa, että vapautuskäsky tulee aina ennen liikettä. Lelu ei saa lentää vapautussanan kanssa yhtä aikaa, jolloin koira ei jatkossa malta odottaa rauhassa lelun saantia, vaan alkaa helposti painostaamaan ja vaatimaan lelua maalimieheltä. 
• Vahviste aina, jos koira peruuttaa haukkuessa!
• Palkan odotussuunta koiralle koiran taakse, riittävän kauaksi maalimiehestä, jotta maalimiehellä on aikaa nousta ylös ja päästä leikittämään koiraa. 
• Ihan alkuun voidaan joutua tukemaan koiraa esim. haukku-käskyllä, jos koira härvää maalimiehellä osaamatta aloittaa heti ilmaisua.
• Treeni voidaan myös lopettaa siihen, jos koira törmää maalimieheen. Ohjaaja vie koiran takaisin keskilinjalle, autoon tms. ja hetken päästä kokeillaan uudelleen. Tätä kokeilin myös Carulla, ko. toiminta ei vaikuttanut mielestäni millään tavalla Carun käytökseen. Caru unohtaa tuommoiset asiat välittömästi, eikä se mieti sitä mikä meni väärin. Kokeilin myös sitä, että seisoin itse maalimiehen vieressä valmiina puuttumaan heti huonoon käytökseen, mutta näissä tilanteissa Caru käyttäytyi jopa huvittavan korostetun korrektisti. Ongelmaa oli vaikea saada esiin niin, että olin itse lähellä. 
• Jos koira koskee, tai törmäilee enemmän joihinkin tiettyihin maalimiehiin enemmän kuin toisiin, kannattaa suosia niitä maalimiehiä, joiden kanssa koira toimii parhaiten. Ei vahvisteta koiran huonoa käytöstä! Carulla esim. oli muutama maalimies, joita se enemmän kunnioitti (auktoriteetti koiraa kohtaan) ja joiden kanssa huonoa käytöstä ei juurikaan esiintynyt. Näitä maalimiehiä käytin Carulle, kunnes käytös heidän kanssaan oli varmaa ja siitä sitten pikku hiljaa lisättiin uusia maalimiehiä mukaan. Itsevarmat ja napakat tyypit ovat kullanarvoisia koiran ohjaajalle. 💓

Caru ei päästänyt tässä (-kään) asiassa helpolla, mutta lopputulos on kaiken vaivan arvoinen ja olen tämän hetkiseen tilanteeseen erittäin tyytyväinen. Kiitos kuuluu tietenkin meidän parhaalle hakuryhmälle. Olen todella kiitollinen jokaisesta, joka koiriani kouluttaa, vaikka ne eivät aina ole sieltä kaikkein helpoimmasta päästä ja käyttäydy samalla tavoin, kuin esim. monet bortsut. On ihana tunne treenata, kun tietää, että kaikista koirista välitetään ja jokainen koirakko on ryhmässä tosi tärkeä. 💝Caru on ryhmässämme kaikkien rakastama lellikki, joka nauttii suuresta suosiosta ja tietenkin peppurapsuista. 💓 #vaincarujutut on myös olemassa oleva huumorihästäg. 😁

Moni koirakko pääsee varmasti helpommalla maalimieskäytöksen opetuksessa, koirat ovat niin erilaisia. Jos joku kuitenkin miettii näitä samoja juttuja, niin toivottavasti tästä saa jotain vinkkejä, joita voi kokeilla oman koiransa kanssa. 

Ps. Videoista (sivun oikeaylälaita) löytyy monta Carun ilmaisuvideota...

Kesäloman ensimmäinen osa

Kesäloman ensimmäinen osa vietettiin mökkeillen, suppaillen, pyöräillen ja tehden pieniä koiratreenejä. Ihan parasta lomaa! Ei suorittamista, aikatauluja, vaan paljon rentoilua ja lepoa! Sääkin suosi, toinen viikko oli superhellettä, toinen viikko oli hieman epävakaisempaa ja viileämpää. 

Kahdessa viikossa uin enemmän, kuin mitä varmaan koskaan aikuisiässä. 😄 Martta oli paras uimakaverini. Caru ui myös, mutta harvakseltaan, eikä se läträä järvessä samoin kuin Martta. Martan kanssa pystyi hyvin uimaan, ellei paljoa sukeltanut. Martta huolestui kovasti emännän katoamisesta ja riensi heti "pelastamaan". Loma teki hyvää, ensi viikolla paluu sorvin äären viikoksi, jonka jälkeen kesäloma jatkuu. 💓

Martan kanssa uimassa. 👇

Kesäiltoja ei voita mikään. 💖

Viileä sää mahdollisti myös pitkät metsälenkit koirien kanssa. 

Päijänteellä kävin suppailemassa ja tietenkin uimassa. 

Tein lomalla koirille muutaman esineruudun. Uuraisilla käytiin tekemässä tottista koirille uudemmalla kentällä. Muuten lomailua myös koiratreeneistä. Teki oikein hyvää, nyt on kovasti intoa palata taas takaisin treenejen pariin!  

Juhannusajot kikkarilla

Kesälomani ensimmäinen osa alkoi Juhannukselta. Juhannus oli perinteisen viileä, mutta sehän ei haitannut, lähinnä päinvastoin. Lämpöä oli vain 11 astetta, joten olihan se heitettävä parin kilsan kikkarilenkki koirien kanssa ennen luvattuja helteitä. Molemmat koirat ovat oppineet juoksemaan suoraan, joten niiden kanssa pyöräily on jo aiempaa turvallisempaa puuhaa. Toki tarkkana saa koko ajan olla, kun vauhdit alkavat hipoa parhaimmillaan 30 km tunnissa. Marttakin on jo löytänyt vauhdin hurman ja sen maksiminopeus ylittää jo Carun vauhdin.

Maalla sorateitä riittää ja huoltoautokin on mukana matkassa. Radiopuhelimet on myös tosi kätevät yhteydenpitovälineet kuskien välillä! Huomattavasti mukavampi on ajaa koirien kanssa tietäen, ettei mutkan takaa kurvaa vastaan ketään sorateiden virtuoosia.   

Kuvia

Muutamia kesä- ja treenikuvia koirista. 💓 Turkit eivät ole parhaimmillaan karvanlähdön jälkeen. 

Kesän alkua

Kesä ja mökkeily on parasta mitä tiedän ja viikonloput menevätkin nykyisin aina mökillä. Minua on pyydetty mukaan erilaisiin koulutuksiin, mutta jos se tietää mökkiviikonlopun uhraamista, niin usein en halua enää lähteä. Mökillä on vaan mukavampaa ja mukavuudenhalu selvästi kasvaa iän myötä. 😁 Mökillä koirat saavat olla aamusta iltaan ulkona. Ne kaivelevat kuoppia, kellivät, juoksevat ja uivat. Lopulta nukahtavat onnellisena ja väsyneinä nurmikolle. Tuo vaan on sitä koiranelämää parhaimmillaan. 

Mökin ympäristössä on myös hyvät treenimaastot. Omalle metsätontille voi tehdä lähes koeruudun kokoisen esineruudun. Jälkipeltoja löytyy ihan mökin vierestä, metsistä puhumattakaan. Aika paljon tulee myös treenattua koirien kanssa mökillä.

Treenattu on tottista, hakua ja jälkeä, sekä tehty esineitä molempien koirien kanssa. Treenimäärä voisi näkyä enemmänkin koirien osaamisessa, mutta tosiasia on, että kahden koiran tavoitteellinen treenaaminen on vähän tahmeaa puuhaa. Paljon olisi vielä tehtävänä ja koulutuksen eteneminen tuntuu ajoittain raskaalta ja riittämättömältä, vaikka kiirettähän ei ole. Kauhea klisee tuo edellinen lause, eihän ne koirat kuitenkaan ikuisuutta elä… Carukin täyttyy elokuussa jo viisi vuotta, samassa iässä Myy oli jo käyttövalio. Mielessä on miljoona asiaa mitä pitäisi tehdä ja hioa, mutta aika ja voimavarat eivät vaan riitä kaikkeen. Pakko olla armollinen itselleen ja tehdä vaan se minkä jaksaa. 

Tässä vähän koontia siitä missä mennään nyt.

Carun tottiksille kuuluu teknisesti ihan hyvää. Kaavion liikkeet ovat hallussa, vinoestettä työstetään nyt eniten, koska sitä ei olla tehty talvella hallissa. Vinoestettä on päästy treenaamaan nyt kentällä, esteeseen haetaan lisää varmuutta ja samaa myös ohjaajaan heittoihin. Paljon hyvää tekemistä, mutta Carun heikkoutena on kuitenkin ailahtelevaisuus pitkäkestoisessa ja palkattomassa suorittamisessa. Asia, johon on vaikea löytää sopivia työkaluja. Caru on sellainen voimakas diesel, joka puksuttaa hyvin, mutta silloin tarvitsee kaikki tähdet ja kuu olla oikeassa asennossa.

Carun haussa on otettu mukaan yhä enemmän tyhjiä pistoja ja tehty pitkää rataa. Useampi tyhjä peräkkäin näkyy siinä, että Caru selvästi tietää milloin metsä on tyhjä, eikä se innosta puhkuen lähtisi tyhjälle. Onneksi Carun vahvuutena on se, että siltä voi helposti myös vaatia asioita, ilman että asiat menee heti ihon alle. Aika nopeasti Caru ymmärsi, että metsään pitää silti mennä ja näin se myös tekee. Hallinta korostuu pidemmällä radalla ja hallinta ei ihan ole sillä tasolla millä toivoisin sen jo olevan. Sisääntulotreenejä tulee tehdä säännöllisesti, jotta hallinta pysyy ehjänä. Sisääntulotreenit ovat onneksi hyvä apua siihen, että ohjaajan merkitys radalla korostuu. Maalimiehillä käytös on ollut nyt 95 prosenttisesti korrektia, mutta pieniä  #vaincarujuttua silti vielä tulee. Ne pitävät ohjaajan valppaana ja onhan niissä riski myös siihen, että pahimmillaan lävähtää kilpailukielto. Maalimiehiin, kun ei saisi koskea. Ei Caru sitä pahalle tee, mutta saattaa kuitenkin tassulla vähän läppäistä kesken haukun... 

 
Esineruudussa Carun kanssa on ollut pientä kikkailua, koska Caruhan on luonnostaan keräilijä. Se nauttii siitä, että suu on mahdollisimman täynnä tavaraa. Löydettyään takakulmasta esineen, Carulla on iso riski napata myös edessä tai keskellä oleva esine mukaan ja palauttaa kaksi esinettä kerralla. Tähän olen yrittänyt puuttua niin, että jos saan ajoissa kiellettyä toisen esineen noston hetsin avulla ja saan Carun tuomaan takakulman esineen, teen nopean esineen luovutuksen ja palkaksi luovutuksesta Caru saa mennä hakemaan sen toisen esineen. Caru ei siis saa käytännössä välipalkkaa ollenkaan, vaan hakee neljä esinettä peräkanaa ja lopussa on isot bileet. Tämä on toiminut Carulle yllättävän hyvin, en sitten osaa sanoa oppiiko se tuossa mitään... Palkkaustilanteessa koirahan myös purkaantuu ja vietti laskee. Tässä täytyy toki tarkkailla koiran motivaatiota, ettei se pääse laskemaan. Paras tapa estää motivaation lasku on yllättää koira ja tehdä treeneistä vaihtelevia. Yksi esine, bileet ja homma loppuu siihen tyylisesti.

Carulle on tehty nyt metsäjälkeä ja käyty kerran pellolla toteamassa, ettei peltojälki toimi täysin treenaamatta. Viimeisin metsäjälki oli vieraan tekemän, noin 500 metrin mittainen jälki kuudella kepillä. Kepeistä Caru nosti neljä. Caru jäljestää vahvasti ja pysyy yleensä hyvin jäljellä. Keppimotivaatio on sillä kuitenkin melko huono. Olen kokeillut vaikka mitä superherkkuja ja kyllähän ne kohtuullisesti toimivat, mutta turhan huolettomasti Caru voi kävellä kepin ylikin. Pallopalkka kepillä voisi tuoda ongelmaan ehkä jonkinlaisen ratkaisun… tämä on kanssa asia, jota pitää pohtia.

Caru on myös päässyt leikkimään uuden maalimiehen kanssa. Sehän on ollut kovasti Carun mieleen, koska enemmän kuin mitään muuta, Caru rakastaa vääntää fyysisesti osaavan leikittäjän kanssa. Itsevarmuus sillä on kyllä aina ihan huipussaan ja röyhkeyttä ei puutu.💓

Martan kanssa on tehty samoja juttuja mitä Carunkin kanssa. Martan tottikset ovat edenneet mukavasti. Bh-liikkeet ovat Martalla hanskassa, mutta se on hieman turhan kiinnostunut tällä hetkellä toisista koirista, jotta veisin sitä vielä bh-kokeeseen. Ketään se ei syö, mutta saalisviettiä sillä on runsaasti ja vauhdikkaat toisen koiran liikkeet kiinnostavat sitä turhan paljon tällä hetkellä. Palkatta tekeminen on myös vielä työn alla ja ihmishäiriönkin olemassa olo pitää muistaa Martan kanssa. Hyppyjä ja noutoja on treenattu. Paljon on tehtävää vielä 1-luokan liikkeissä, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen Martan tekemiseen ja erityisesti sen hyvään tunnetilaan ja keskittymiseen.

Haussa on tullut reilusti takapakkia Martan ilmaisun kanssa. Martta ei ole vielä henkisesti valmis haukkumaan vieraita. Jää nähtäväksi tuleeko siitä sittenkin vielä rullakoira mitä en haluaisi, vaikka Myy sellainen olikin. Martta alkoi väistää joitakin maalimiehiä, koska ei osannut/halunnut heitä haukkua ja tämä ei tietenkään ole toivottava tilanne. Marttaa on myös jonkin verran palkattu huonoista haukuista, mikä on entisestään pahentanut tilannetta. Martan kanssa palattiin suorapalkkoihin ja haukkuja treenataan niiden kanssa, joiden kanssa haukku sujuu. On turha lisätä uusia palikoita etsintään, jos koira on yhtään epävarma. Mielummin lyö pelin heti poikki. Martta tarvitsee lisää itseluottamusta ja sitä onkin haettu nyt maalimiehen kanssa leikkimällä. Leikkiminen maalimiehen kanssa on ollut hyvä kokemus Martalle ja sieltä tulikin pientä kiukku Marttaa kivasti esille. 💓Leikityksiä jatketaan ja katsotaan mitä se tuo mukanaan. Etsinnät ja paikannus sujuvat Martalta hyvin, joten katsotaan maltilla mitä kesä tuo tullessaan. 

Esineruudussa Martta toimii kivasti. Tosin esineen vaihtoa sekin on muutaman kerran tarjonnut, mutta onneksi se luopuu vaihdosta helposti pienellä hetsillä.

Jälki tulee olemaan Martan ehkä vahvin laji. Janat ovat olleet vielä hyvin helppoja ja Martta suoriutuu niistä hyvin. Martta jäljestää kivan rauhallisesti ja tarkasti. Silläkin saisi olla parempi keppimotivaatio, mutta tätä voi vielä säädellä paremmaksi näläntunteella ennen jälkeä. Pidemmistä jäljistä sillä on vielä vähän kokemusta.

Summasummarum treenit etenee molempien kanssa. Omat resurssit ovat rajalliset ja niiden mukaan mennään ja tehdään. Niin kauan kun kaikilla on kivaa, suunta on hyvä. Nyt nautitaan ennen kaikkea kesästä, joka on kuitenkin lyhyt ja toivottavasti ainakin vähäluminen.