Perjantaina suunnattiin aurinkoiseen ja lähes helteiseen Lahteen meidän ensimmäisiin arvokisoihin, eli palveluskoirien Sm-kisoihin! Heti leiriydyttyämme paikalle, Myy bongasi kenttää kiertävät ravihevoset ja oli niistä arvatenkin kovin täpinöissään. Kenttä suljettiin hevosilta puolen päivän aikaan, mikä tietenkin oli meidän kannalta erittäin hyvä. En olisi halunnut lähettää Myytä eteenmenoon sinne missä hevonen juoksee... Avajaisissa "jotakin merkkihenkilöä" kuljettanut hevonen juoksi vielä pari kunniakierrosta illan aikana. Tätä heppaa Myy pystyi katselemaan jo vähän hillitymmin.
Kuva Sporttirakki
Kisat aloitettiin Lahdessa ilmoittautumalla kansliassa, sen jälkeen suunnattiin siruntarkastukseen, jossa katsottiin samalla koirien luoksepäästävyys. Tämän jälkeen oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus. Eläinlääkäri katsoi koirilta liikkeet ja tutki anturat.
Kenttään tutustumisen alkoi puolilta päivin. Kenttään tutustuminen tehtiin kuuden hengen porukoissa, jotka oli arvottu ennalta. Aikaa oli 2,5 minuuttia koira. Myy oli numerojärjestyksessä ryhmän viimeinen koira ja kun pari korjasi eteenmenonsa, Myylle jäi aikaa minuutti. Käytiin tekemässä eteenmeno ja se oli siinä. Jonkinmoista jännitystä oli ilmassa, mutta jo kenttään tutustuessa jännitys laantui ihan siedettävälle tasolle, kun huomasi, etteivät ne muutkaan koirat täydellisiä suorituksia tehneet.
Tämän jälkeen käytiin syömässä paikallisella Abc.lla.
Puoli kuudelta alkoi Sm- kisojen avajaiset. Muodostettiin iso lippukulkue lajeittain ja torven soidessa mentiin kuuntelemaan kaupunginjohtajan ym. henkilöiden tervehdyksiä ja -puheita. Jotenkin tuntui hyvältä, että koiraharrastusta näinkin arvostetaan, vaikka yleisöä ei paljoa paikalla ollutkaan. Syynä varmasti osaltaan se, että varsinaiset tapahtumat alkoivat kentällä vasta seuraavana päivänä. Avajaiset kestivät noin puolisen tuntia ja kaikkien koirakoiden tuli osallistua niihin. Myy oli ihanan rento ja sen kanssa oli helppo nauttia avajaistunnelmasta ja kuunnella yhdessä torvella soitettua Maamme-laulua. Päivä oli muuten helteinen, mutta kulkueen lähtiessä liikkeelle, iski päälle reipas sadekuuro.
Sm-kisojen Off Line's edustus
Avajaiskulkue Kuva Sporttirakki
Kuva Sporttirakki
Illalla kilpakeskus hiljeni kun porukka lähti kuka minnekin yöksi. Me ja naapuriauto jäätiin kisapaikalle yöksi. Jokunen auto taisi tulla paikalle yön aikana. Illalla, tai oikeastaan jo kulkueen aikana, huomasin, että Myy oli melkoisen jumissa. Istuminen ei selvästikään tuntunut hyvältä ja Myy pyrki mielummin seisomaan tai se istui vinossa. Yritin hieroa sitä illalla, mutta eipä tuosta omasta hipelöinnistä tainnut paljoa apua olla.
Aamulla saatiin nukkua rauhassa. Aamulenkillä poliisit kysyivät onko nähty saksanpaimenkoiraa, joka pääsi heiltä irti, kun sitä oltiin viemässä löytöeläintaloon. Ei oltu nähty. Toivottavasti koira löytyi ja on kunnossa. Kisapaikalle alkoi valua kisaajia ja yleisöä. Meidän numero oli vasta loppupäässä, joten päivästä oli tulossa pitkä.
Sää oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, mutta voimakas tuuli vilvoitti mukavasti ilmaa. Kentän ympärille oli reunanauhat, jotka lepattivat tuulessa. Sanoin Hannulle, että paikkis tulee olemaan Myylle vaikea kovassa tuulessa ja reunanauhojen ollessa niin lähellä. Se kun on aika herkkis tuommoisille asioille.
Odottavan aika oli pitkä. Jännitys kasvoi toisten suorituksia katsoessa ja oli kieltämättä melkoisen epämiellyttävä olo ennen omaa vuoroa. Toisaalta tuli myös vahva tunne siitä, että Myyn normitekeminen riittää ihan hyvin näissä kisoissa, vaikka taso tottiksessa oli hakukoirilla kova. Pienen lisäjännityksen kaikkeen toi kipeä olkapää, joka oli teipattuna. Olin myös doupannut itseni särkylääkkeillä hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa.
Myy oli autossa levoton ja vinkui paljon. Ikkunat oli pakko pitää auki, koska oli niin kuuma. Myy kuuli koko ajan mitä kentällä tapahtuu. Kaikki käskyt ja jatkuvat ampumiset. Se ei osannut relata ja nukkua yhtään. Aina kun silmät menivät kiinni, joku karjaisi maahan eteenmenossa ja taas se valpastui. Jälkiviisaana ajteltuna, olisi pitänyt siirtää auto kauemmaksi kisapaikalta senkin uhalla, että kävelymatkaa kisapaikalle tulee paljon.
Tehtiin pikku tottis, jossa Myy tuntui hyvältä. Lopulta oli meidän vuoro mennä kentälle. Toin Myyn kentälle melko myöhään. Heti ilmossa oli aistittavissa, että sen mielentila oli todella huono. Levoton ja jotenkin vahvasti kuormittunut. Oma jännitys ei ainakaan helpottanut Myyn tilannetta. Päätin kuitenkin, että mennään ja hoidetaan homma kotiin. Meillä oli ekana paikkamakuu. Vasta toisella käskyllä maahan. Parin ampumisen kohdalla Myy juoksi suoraan minun luokseni piilolle! Se oli ihan sen näköinen, että nyt mua hirvittää niin paljon, että tahdon olla sun kanssasi tässä. Voihan räkä sentään! Niin paljon kuin paikkista onkaan harjoiteltu ihan vaikka millaisessa häiriössä, niin miksi helvetti sen piti pettää juuri Sm- kisoissa?! Oma fiilis laski melkoisen rajusti, mutta päätin parin tekemisen aikana, että tästä noustaan.
Kuva Sporttirakki
Kuva Sporttirakki
Kuva Sporttirakki
Liikkeisiin päästyämme Myy paransi tekemistä. Ei se hyvältä tuntunut vieläkään, mutta piti paikkansa seuraamisessa ja kaikki jäävät teki tosi hienosti! Luoksetulot olivat näyttäviä ja vauhdikkaita ja lähestyimme ihan hyvillä mielin noutokapuloita. Tässä sitten alkoi Myyn mielentila vahvasti rakoilla ja alkoi ääntely, joka kesti noutojen ajan. Hypyt ja noudot Myy teki myös hyvin, palautuksista tuli ansaitusti sanomista. Eteenmenossa lähti räjähtävällä vauhdilla ja kun tuomari antoi juosta pitkään, niin niinhän siinä kävi, että vasta kolmannella käskyllä meni maihin. Virhe ottaa eteenmeno kenttään tutustumisessa? Arvostelussa oli erittäin hyvää, taisi olla erinomaistakin ja sitten valitettavasti ne kaksi puutteellista; paikkamakuu ja eteenmeno nollille. Pisteitä näin ollen vaan 76., ja sehän tiesi sitä, että kovatasoisessa kisassa ei pääsyä maastoon.
Kuva Sporttirakki
Kuva Sporttirakki
Kisat olisivat voineet mennä paremmin. Eniten harmittaa se, ettei päästy maastoon näyttämään mitä me osataan. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että me kuitenkin päästiin osallistumaan näihin kisoihin. Saatiin Myyn kanssa kokea hienoa koiraurheilua paikan päällä. Mikä hienointa, vaikka oltiinkin arvokisoissa, tunnelma oli koko ajan leppoisa ja kaikki kannustivat toisiaan. Ihan suotta pk-ihmisiä välillä solvataan. Kisapaikalla oli hyvä olla. Kaikkia asioita ei voi ennalta treenata, mutta vähintääkin hyvää ja rikastuttavaa kokemusta tällaiset tapahtumat tuovat.
Isoissa kisoissa koiralta (ja ohjaajalta) vaaditaan paljon enemmän kuormittavuuden kestoa, kuin mitä ns. kyläkisoissa. Ihmisiä ja koiria on paljon. Päivät ovat tapahtumarikkaita ja pitkiä. Odottelua tulee huomattavan paljon. Hyvät hermot ovat täyttä kultaa koiralla sekä ohjaajalla. Pitäisi osata levätä silloin, kun mitään ei tapahdu. Näillä tehdään mielestäni ne erot voittajien ja ei-voittajien välillä. Päänuppi on lopulta se, joka ratkaisee.
Lahden kisajärjestelyt toimivat moitteettomasti ainakin siltä osin, mitä itse koin. Some tarjoili kuvia ja tunnelmia todella reaaliajassa. Kiitos meidän puolesta ihan kaikille tapahtuman järjestelyissä mukana olleille!
Iso kiitos myös Sporttirakille näistä aivan upeista kuvista, jotka nekin nähtävillä lähes heti tapahtuman aikana.
Unohtamatta tärkeintä. Myy oli kultainen ja se on maailman paras kisakaveri. Voisi silläkin olla vähän paremmat hermot, mutta niin minullakin, joten siinä mielessä ollaan tasoissa. En unohda koskaan sen ilmettä, kun se tuli piilolle. "Nyt on sen verran jännää, että ollaanko täällä yhdessä, ethän suutu..."
Yhtä suurta kokemusta rikkaampana. Oli hienoa saada osallistua.
