Myy eläkkeelle!

FI KVA HK3 JK3 AGI3 BH Off Line`s Loverdose "Myy" jää kisakoiran virasta ansaitulle eläkkeelle siirtyen aktiiviseksi kotikoiraksi! Myy kävi tällä viikolla luustokuvissa, jossa löydöksenä spondyloosia selkärangassa ja alkavaa nivelrikkoa polvissa. Muutokset ovat onneksi varsin lieviä, mutta haluan ehdottomasti tarjota Myylle sen ansaitsemat mahdollisimman vaivattomat eläkepäivät, joten kisakentät jääköön nyt nuoremmille koirille.

KIITOS Myy näistä kaikista upeista vuosista ja hienoista saavutuksista, joita saimme yhdessä kokea. Myy on ehdottomasti once in a lifetime koira minulle ja tulen varmasti kaipaamaan paljon näitä yhteisiä kisahetkiä ja -reissuja. Niin paljon hienoja muistoja jäi jäljelle. 

KIITOS kasvattaja Niinalle maailman parhaimmasta kisa- ja harrastuskaverista ja luottamuksesta antaa tämä kultakimpale minulle. Kiitos myös kaikille treenikavereille ympäri Suomen ja kaikille meitä matkan varrella auttaneille, jotka ovat mahdollistaneet meille tämän kaiken. Teitä ei voi luetella nimiltä, koska teitä on vuosien varrella kertynyt niin paljon. Te tiedätte kuitenkin, ketä tarkoitan! Erityiskiitos Hannulle jaksamisesta ja jatkuvasta suuresta tuesta ja -avusta koiraharrastuksessa.

Kuva Tiina Karvonen

Kuva Tiina Karvonen 

Kuva Annamari Sundgren

Serti ja siirtyminen kolmosluokkaan

Tuloksia odetellaan Uuraisten kokeessa, jossa Myy valioituu. 

Savonlinnassa jälkikokeessa 2018

Lahti, Palveluskoirien Suomenmestaruuskilpailut 2019

Menköön vuosi 2020

Vuosi 2020 lähenee loppuaan ja hyvä niin, koska mennyt vuosi on ollut monella tavalla raskas vuosi ja eikä vähiten juuri koronan takia. Huoli omasta- ja läheisten terveydestä, sekä lähes kokonainen etäkouluvuosi yliopistolla uusine haasteineen ei ole ollut helppo yhtälö, vaikka onhan asioissa aina puolensa. Omaa vastuullisuutta ja valintoja on joutunut pohtimaan aikaisempaa enemmän. Uskaltaako lähteä maskinkaan kanssa minnekään, ettei sairastu koronaan tai tartuta tautia tietämättään muihin, jos taudin on jo saanut piilevänä? Myös monet tapahtumat oli tältä vuodelta peruttu ja siirretty jonnekin tulevaisuuteen. Tätä kirjoittaessa koronaepidemia yhä vaan pahenee ja tartuntamäärät ovat nyt hyvin voimakkaassa kasvussa. Toivon, kuten varmaan kaikki muutkin ihmiset, että korona loppuisi ja päästäisiin palaamaan entisenlaiseen arkeen, tai edes lähelle niitä entisiä normaaleja aikoja. 

Lauma

Ensimmäinen kokonainen vuosi mentiin koiralaumassa uudella kokoonpanolla. Laumadynamiikka ei ole ollut niin toimivaa kun toivoin sen olevan. Myy ei edelleenkään hyväksy Carua laumaan ja tämä tuo paljon lisätyötä arkeen. Romeon vanhentuessa ja antaessa tilaa lauman muille koirille, Myystä on kehittynyt hiljalleen omanarvontuntoinen ja totinen narttu, jolla on paljon terävyyttä. Myyn huumorintaju  nuorempaa koiraa kohtaan on täysin olematon ja tietynlainen salakavaluus on Myyssä asia, jota on vaikea hyväksyä. Myy antaa ristiriitaisia viestejä Carulle ja mieli voi muuttua sadasosasekunnissa. Myy reagoi hetkessä kiihkeänä ja voimakkaana koirana ja varoittelun sijaan Myy käyttää heti hampaitaan. Koviakin kehityskeskusteluja aiheesta on käyty, mutta se ei poista Myyn terävyyttä silloin kun Myyltä menee kuppi nurin. 

Myyn perusluonne on ollut aina iloinen, leikkisä, huoleton ja hyvin laumassa toimeen tuleva tättähäärä. Myyn käytöksen syyksi epäilen jonkinasteisia kulumista johtuvia kipuja, jotka vaivaavat Myytä nyt aiempaa enemmän. Kipulääkekuuri voisi olla hyvä kokeiluun ja tarkoitus on kuvauttaa Myyn luusto uudelleen lähitulevaisuudessa ja katsoa löytyykö kiukun syy kuvista. Hyökkäys kun on usein paras puolustus, jotta toinen osapuoli ei ala riehumaan. Nono westie (krooninen kipupotilas) ei koko elämänsä aikana leikkinyt muiden koirien kanssa ja murrasi muille koirielle silloinkin, jos sitä joku kutsuikin kivasti leikkimään. Aika näyttää muuttuuko tilanne tulevaisuudessa, kun belgit jäävät jossain vaiheessa kahdestaan laumaan.

Romeo lokakuussa 2020

Toivottavasti sen aika ei ole kuitenkaan ihan vielä... 💔

Maaliskuussa Romeo täyttää jo 12-vuotta. Romeolla on kipuja jonkin verran, mutta kortisonilla elämänlaatu on saatu pidettyä kohtuullisena. Romeo on vanhentunut todella paljon vuoden aikana. Sen takapää on käynyt voimattomaksi ja vähän huteraksi. Romeon liikkuminen on hidasta ja kuulo on heikentynyt entisestään ja se on tuonut uudenlaisia haasteita Romeon vapaana pitämiseen. Romeoon pitää saada ensin näköyhteys, jotta voi viittoilla koiraa tulemaan tai vaihtamaan suuntaa. Romeolla on vielä näkö tallella, vaikka sen silmät ovatkin jo pitkään olleet vähän sameat "vanhan koiran silmät". Romeolle maistuu yhä hyvin ruoka ja Mooren kerjäysoikeudet ruokapöydän äärellä on perinyt Romeo, jonka häntä heiluu kovasti kerjätessä. Romeo haluaa mukaan yhteislenkeille, vaikka se ei Romeon voinnin ja jaksamisen takia ole enää aina mahdollista. Rompsu kestää välillä vähän "pidemmän" lenkin ilman, että kunto romahtaa rasituksen jälkeen. Romeon vointia on kuitenkin tarkkailtava ja vointi vaihtelee lähes päivittäin. Romeon leikkisyys on yhä säilynyt ja tämä on jotenkin ihan hirveän liikuttavaa. Pappa loikkii frisbeen perään edelleen innokkaasti ja "hellät" vetoleikit ovat yhä Romeon mieleen. Sydän särkyy vielä niin monta kertaa tuota rakasta koiraa katsellessa. Toivottavasti yhteistä aikaa olisi vielä jäljellä. 

JK3-Myy 

Myyn kanssa harrastusvuosi jäi ehkä vähän odotettua vaisummaksi, mutta pitää kuitenkin muistaa ja erityisesti iloita siitä, että näin pitkään on saatu kisata pk-lajeissa, mikä ei todellakaan ole itsestään selvää pian 8-vuotta täyttävän koiran kanssa! Myy on ollut aivan superupea kisakaveri monien vuosien ajan ja Myy on ehdottomasti once in a lifetime koira minulle. Tulta ja tappuraa ja sitä Myyn vimmattua kiihkoa tulen aina varmasti jollain tavalla kaipaamaan koirissani.

Myyn kanssa käytiin tällä kaudella kolme pk-koetta ja saatiin tulos kahdesta pk-kokeesta. Pk-Sm-kisojen hakukokeeseen meillä olisi ollut tulosten puolesta osallistumisoikeus, mutta kisoja ei järjestetty tänä vuonna koronan takia. Belgianpaimenkoirien Rotumestaruuskisoissa Raisiossa käytiin kokeilemassa hakuilun sijaan jopa vähän ehkä yllättäin jälkeä, mutta jäätiin siellä ilman tulosta. Myyn koejäljellä oli valitettavasti muita liikkujia samaan aikaan. Lohtua tähän toi kuitenkin lokakuussa saatu JK3-koulari Jämsästä (pistettä vajaa ykköstulos). Jälkikokeen maasto-osuus (199/200 p.) oli Jämsässä Myyltä niin vakuuttavaa ja hienoa työskentelyä, että jos tottis saadaan pidettyä kuosissa ja terveyttä riittää vielä ensikaudella, niin ehdottomasti jatketaan Myyn kanssa jälkikokeiden parissa. Uuraisilta saatiin aiemmin kesällä HK3-ykköstulos, jossa tottispisteet olivat  91 p. ja tämä antaa uskoa siihen, että täältä vielä tullaan, jos vaan kaikki tarvittavat tähdet ovat kohdallaan. 

Carun kanssa on opeteltu vuoden aikana lähinnä arjen tärkeitä taitoja sekä luotu hyvää ja toimivaa suhdetta. Koiran oman aktiivisuuden rakentaminen ja hyvä suhde koiraan ovat ne asiat, joihin olen erityisesti panostanut Carun kanssa. Luottamus molemmin puolin on vahvalla pohjalla ja se ei ole tullut pelkästään sormia napsauttamalla vaan yhdessä asioita tekemällä, rajojen, rakkauden, pitkän pinnan ja johdonmukaisuuden kautta. Caru on nyt siinä iässä (1 v 4 kk.), että on paljon asioita, joita voi myös hyvin helposti pilata tuon ikäisen murkkukoiran kanssa. En halua yhtään kiirehtiä Carun kanssa, joten kasvakoon rauhassa ja katsellaan mitä tuleman pitää. 

Caru tuo paljon päiviin iloa ja tykkään siitä todella paljon! Se on sellainen varsin mainio oman tiensä kulkija, joka pitää oppia tuntemaan, jotta siitä voi täysillä tykätä. Arjen iloja ovat varmat luoksetulot metsälenkillä ja rennot ohitukset toisista koirista. Caru on siitä jännä ja erilainen koira, ettei se nosta kierroksia oikein mistään. Tämän koiran kanssa jään usein suu auki tuijottamaan, kun tien ylittää kissa ja Caru nuuskii silti mielummin tienpiennarta, tai se heiluttaa ystävällisesti häntää meidät ohittavalle vihaiselle koiralle. Myyhän ei ole myöskään koskaan räyhännyt muille koirille, mutta kyllä se tuollaisissa tilanteissa aina jonkin verran kiihtyy, mikä varmaan osaltaan on myös mallioppimista lauman muilta koirilta. 

Carun kanssa on tehty pohjia pk-lajeihin; hakuun ja jälkeen ja näitä touhuja jatketaan taas ensi kaudella. Caru on taitava nenänkäyttäjä ja uskon, että siitä tulee vielä hyvä koira näihin lajeihin. Caru tulee olemaan todennäköisesti viimeinen pk-koirani, joten itselleni ehkä tärkein asia on ollut tiedostaa, ettei tämän koiran kanssa ole kiirettä saada nopeasti valmista, vaan nauttia yhteisestä matkasta ilman mitään tulospaineita. 

Ensi vuonna Caru on tarkoitus luustokuvata. En ole kiirehtinyt kuvauksen kanssa, koska haluan kuvat suoraan virallisena. Carun sisaruksista suurin osa on jo käynyt kuvissa lonkkien ja kyynärien osalta ja tulokset ovat olleet kaikkien kuvattujen pentujen osalta hyviä.   

Vuoteen mahtui myös pari hyvin antoisaa tottiskoulutusta; Tuukka Nikolan yksäri + Tuukan kaksipäiväinen tottisseminaari ja Miia Kiviahon tottispäivä ja käytiin Carun kanssa myös Linda Siekkisen vetovalmennuksessa. Kävin myös vuoden aikana pari verkkokurssia; Tanja Kaarakaisen noutoklinikan ja Nikolan tottisnettivalmennuksen. Kaikista koulutuksista on tullut paljon hyviä vinkkejä ja asioita, joita on otettu käytäntöön! Ensi vuodelle en aseta mitään muita tavoitteita kun yritetään pysyä terveenä koko sakki. Hyvää tulevaa vuotta kaikille! 

Linda Siekkisen vetovalmennuksessa

Carun kanssa käytiin hakemassa kikkarin kanssa touhuamiseen vähän lisäoppia Linda Siekkisen vetovalmennuskurssilta. Edellisenä päivänä satoi maahan ensilumi vähän ikävästi juuri ennen treenejä, mutta ei ollut onneksi yhtään liukasta, joten saatiin tehtyä kivat ja tehokkaat vetotreenit. 

Kurssilla harjoiteltiin hallittuja liikkeelle lähtöä, motivaatiota ja toisten koirien ohituksia. Vastoin kaikkia odotuksiani, Carulla ei ollut haasteita lähdöissä ja toisten koirien ohituksissa. Tosin ohitettava koirakin oli vielä kaukana sivussa, mutta hienosti Caru malttoi jättää tämän huomiotta. 

Pimeä päivä, mutta muutama kuva tuli kuitenkin otettua. 

Videolla näkyy meidän "uusi" lähtöasetelma, jossa jätän Carun käskyllä maahan, lasken takaperin kolmesta yhteen ja annan luvan lähteä. Caru lähtee tuosta asennosta videolla vasta ekan kerran, niin Caru ei ole vielä täysin varma mitä siltä odotetaan... 

Kurssilta saatiin hyvät ohjeet kuinka treenata jatkossa ohituksia, lähtöjä ja koiran motivaatiota, joten taas on kiva jatkaa tätäkin harrastusta. Myykin pääsi vetohommiin kurssin jälkeen parin kilsan kikkarilenkillä. 

Elämäntapana koirat

En tiedä tuleeko muille koiraihmisille koskaan sellaista tunnetta, että joskus on vaan sellainen fiilis, ettei jaksa selitellä koirattomille ihmisille yhtään mitään koira-asioita? Työyhteisössä, jossa työskentelen, ei ole koiraharrastajia ja koen, että se on pelkästään myönteinen asia. Työ ja opinnot ovat minulle ns. koiraton vyöhyke ja siellä on kiva olla puhumatta mitään koirista. Koirattomien ihmisten on melko varmasti vaikeaa ymmärtää sellaista elämäntapaa, jossa koirat ovat hyvin suuressa roolissa elämässä. Hulluksi koiranaiseksi voisi minuakin kai kutsua ja tunnen sellainen olevani, koska en voisi kuvitella elämääni ilman, että siihen kuuluisi koiria ja mielummin enemmän kuin se yksi koira. 

Ruuhkavuodet ovat rankkaa aikaa monille lapsiperheille, mutta ei se koira-arkikaan välttämättä aina niin yksinkertaista ja helppoa ole. Jotkut tarmokkaimmat tyypit jaksavat vielä yhdistää pienet lapset ja koiraharrastuksen, joten en voi kun aidosti ihailla heidän jaksavuuttaan. Tsemppiä ja voimia ihan valtavasti näihin perheisiin! Toivoo Päikyn täti 😅. 

Siinä vaiheessa kun laumamme muuttui kahdesta isosta koirasta ja yhdestä pienestä koirasta kolmen ison koiran laumaan, muutos aikaisempaan oli melkoisen suuri. Kaksi vanhaa koiraa ja yksi kisaava koira yhdistelmä oli huomattavan paljon helpompi lauma, kuin mitä tämä nykyinen lauma on. Sinälläänhän muutos oli tietenkin täysin odotettu, eikä siis yllättänyt ketään. Olin pitkään miettinyt ennen Carun tuloa, jaksanko ottaa tällaista porukkaa tähän elämänvaiheeseen, kun opiskelutkin juuri alkavat. Pentukoiran opetus on aina vähintään parin vuoden intensiivinen projekti, johon toivoisin jaksavani aina panostaa huolella. Pennun opetuksen lisänä, mukana kulkee nyt myös kisakoira, jonka kisakuntoa on vähintään ylläpidettävä treeneillä. Eikä ylläpitokaan usein riitä. Jos jotain ongelmaa ilmenee, siihen on tartuttava koulutuksellisesti heti. Korona helpotti tilannetta, koska olen ollut huomattavan paljon kotona etäopintojen takia ja se on antanut lisäaikaa myös koirille. Pennulla onkin ollut varsin lokoisat ja helpot kevätpäivät, joten jotain iloakin korona on tuonut mukanaan.  

Kolmella paimenkoiralla on menty nyt kohta vuoden päivät ja omanlaisensa arki alkaa olla jo löytynyt. Arki on välillä aika hurlumheimeininkiä, eikä tällainen elämäntapa todellakaan soveltuisi ihan kaikille. Minulla on aina ollut sellaiset kriteerit koirin hyvinvoinnille, että koirien tulee päästä vähintään kaksi kertaa päivässä lenkillä, jotta ne voivat hyvin. Aamulla tehdään päivän pisin lenkki ja illalla lyhyempi ns. korttelin kierros. Pyrin siihen, että koirat saavat liikuntaa päivittäin keskimäärin noin kaksi tuntia. Treeneistä riippuen aika saattaa vähän vaihdella. En kuitenkaan revi heti ranteita auki, jos en vaan joku päivä jaksakaan tehdä yhtään mitään ja sohva vetää armotta puoleensa. Kunhan näitä päiviä ei tule liian montaa peräkkäin, niin silloin on kaikki ihan fine. 

Paimenkoirien tulee mielestäni saada liikkua paljon myös vapaana, jotta niiden pääkoppa ja fysiikka pysyy hyvässä kunnossa. Kisakoiran on oltava koko ajan hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa ja se vaatii paljon muutakin, kuin pelkkää koiran koulutusta. Jonkinlaisia huippu-urheilijoitahan nuo kisakoirat ovat ja niiden tarpeet tulee olla sen mukaiset. Koirien hoitoja ei voi laiminlyödä, jos aiotaan pärjätä ja onnistua kisoissa. Kropaltaan jumissa oleva koira ei hyppää ainakaan hyvin pk-esteitä ja jumisen koiran loukkaantumisriski on myös moninkertainen. Lenkkien lisäksi koirien lihashuoltoa tekevät säännöllisesti myös fysioterapeutti ja tarvittaessa myös koirahieroja tai osteopaatti. Kikkari ja fillari auttavat koirien liikuttamisessa, mutta silti metsässä tapahtuvaa koirien vapaata liikuntaa ei voida kikkarilla tai pyörällä koiraa liikuttamalla korvata. 

On sanomattakin selvää, että arvostan todella paljon sellaisia lenkkimaastoja, joissa ei ole jatkuvasti vastaantulijoita tai muita koiria samaan aikaan. Tämä vaatii viitseliäisyyttä ja auton käyttöä melko paljon, jotta saan järjestettyä sopivat olosuhteet koirilleni. Herään kukonlaulun aikaan viedäkseni koirat ulos, jotta voin lenkittää ne pitämällä niitä vapaana pelkäämättä, että törmään muihin koirakoihin. Siinä vaiheessa kun useimmat ihmiset heräävät, me palaamme jo lenkiltä kotiin. Arkena ennen töihin lähtöä koirat tulee olla luonnollisesti lenkitettynä ja hoidettuna. Silloinkin kun työvuoro alkaa jo kello seitsemän.

Lauman lenkitys tapahtuu nykyisin lähes aina kahdessa erässä. Myy ja Romeo yhdessä ja Caru erikseen. Näin siksi, etteivät Myy ja Caru tule hyvin toimeen keskenään ja koska, koirien hallinta on näin itselleni helpompaa siinä tapauksessa, että törmäämme muihin kulkijoihin. Joinakin aamuina jaamme koirat mieheni kanssa, jotta pääsemme molemmat helpommalla ja koirat saavat samaan aikaan lenkkinsä eri paikoissa. Lauman yhteisillä hihnalenkeillä Caru vetää hihnassa innostuksissaan ja tällöin taas kenelläkään ei ole erityisen kivaa. Kouluttaa pitäisi paremmin... 😉

Koirien tarpeista haluan vain harvoin tinkiä ja joskus väsyneenä arki on melkoisen kuormittavaa. Me ei asuta maalla, jossa koirat voisi päästää suoraan pellolle juoksemaan, vaan tiheään asutussa taajamassa.  Koirilla on käytössään aidattu iso piha, mutta koirien ei voi esimerkiksi antaa haukkua ulkona päivät pitkät, vaan on huomioitava myös naapurit. Onneksi meillä on ollut aina hyvät naapurit, eikä koirien pidosta ole aiheutunut naapureille isompia ongelmia, vaikka koiriemme haukku välillä raikaakin turhan paljon aidan takana.

Omista tarpeista pitää olla aika usein valmis joustamaan koirien takia ja aika paljon meillä eletään tällä hetkellä koirien ehdoilla. Joskus tuntuu, että hieman liikaakin. Jokunen kesälomamatka on tullut peruttua, koska vanhat koirat eivät jaksa olla mukana esimerkiksi päivävaelluksilla ja nuori koira on vaan muuten vielä niin vallaton, ettei sen kanssa vaeltaminen ole niin mukavaa, että sitä haluasi vielä tehdä. Aina on jotain ja vuodet vierivät. Hoitopaikkoja ei ole helposti tarjolla isommalle laumalle pidemmäksi aikaa ja esimerkiksi Romeo on luonteeltaan epäsosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan. En myös tykkää viedä koiriani vieraalle hoitoon, jos jotain ikävää sattuisi poissaollessani. Ne ovat kuitenkin minulle niin rakkaita ja tärkeitä perheenjäseniä. 

Jos eläisin yksin tilanne olisi moninkerroin haastavampi, enkä usko, että jaksaisin nykyistä laumaa viedä kovinkaan hyvin eteenpäin. Perustarpeet hoitaa vielä jotenkin, mutta näiden kanssa tarvitaan niin paljon muutakin, jotta voi sanoa, että aktiiviset koirat voivat hyvin. Meillä on siitä hyvä tilanne, että mieheni lenkittää myös päivittäin koiria, josta olen todella kiitollinen hänelle. Hoitovastuu laumasta jakautuu tasapuolisesti kahdelle ihmiselle ja koirat ovat meillä aina olleet koko perheen yhteinen asia. Ei tästä mitään tulisikaan, jos toinen ei olisi yhtään ns. koiraihminen. 

Tiedän, että monilla yksinäisilläkin ihmisillä on suurempia laumoja ja enemmän koiria lukumääräisesti kuin minulla, mutta usein heillä on myös koirasosiaalisempia ja ns. helpompia rotuja, kuin mitä käyttökoiriksi jalostetut belgianpaimenkoirat ovat. Näiden kanssa ei voi liikkua missään ns. takki auki ja kuulokkeet korvilla, vaan koko ajan tulee olla tilanteen tasalla, jotta mitään ikävää tai yllättävää ei pääse sattumaan. Tämä ei ole aina ihan helppoa, kun maailmassa on niin valtava määrä muitakin koiria ja ihmisiä joita päivittäin kohdataan. Tästä syystä olen esimerkiksi todella allerginen irtokoirille ja erityisesti heidän omistajilleen.

Eläin on minulle aina sellaisenaan arvokas ja pyrin olemaan omalta osaltani myös sen luottamuksen arvoinen. Silloin kun ottaa koiran ja tekee ostopäätöksen siitä, sitoutuu koiraan sen eliniäksi. Oli se sitten epäsosiaalinen kusipää tai aivan ihana ja rakastettava seurasesse. Tai noin sen mielestäni pitäisi aina mennä. Olet velkaa koirallesi sen, että hoidat sen mahdollisimman hyvin, käytät lenkillä, syötät, koulutat koiraa vähintään arkihallinnan verran, viet koirasi tarvittaessa lääkärin silloin kun koiran tarpeet sitä edellyttävät. Töistä kiirehdit suoraan kotiin, jossa koirasi sinua jo innokkaasti odottaa, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi tarjolla. Koiraa ei voi laittaa sivuun silloinkaan, kun sinulla on huono päivä, tai olet kipeä, etkä oikein jaksaisi. Hoito täytyy järjestää silloinkin jollakin keinolla. Elämäntilanteissakin saattaa tulla odottamattomia muutoksia, joihin ei voi myöskään koskaan täysin varautua. Joskus joutuu tekemään raskaitakin päätöksiä, vaikka sydän sanoisi ihan muuta. Vastuu eläimen hyvinvoinnista on kuitenkin aina sinulla.

En kadu valintojani, enkä vaihtaisi pois montaakaan päivää koirallisesta elämästäni. Vaakakupissa on niin paljon positiivisia ja voimaannuttavia asioita. Koiralauman seuraaminen on jo sinällään mielenkiintoista ja opettavaista. Koira on uskollinen ja hyvä ystävä ja usein parasta seuraa hektisessä arjessa. Harrastaminen koirien kanssa lisää ulottuvuuksia. Leirit, kokeet, kisat ja erilaiset tapahtumat. Kohtaamisia, tilanteita ja hauskoja sattumuksia. Iloa, naurua ja ajoittain myös surua. Onnistumisia ja pettymyksiä. Iloa kavereiden onnistumisista. Vahvoja tunteita laidasta laitaan. Paljon uusia ja ihania ystäviä, joihin tuskin olisin törmännyt ilman tätä harrastusta. Koiraharrastus yhdistää taustoista tai ammateista riippumatta erilaisia ihmisiä ja se, jos jokin on rikkautta!  

Koiraharrastus lisää myös tutkitusti ihmisten hyvinvointia. Ilman koiria en olisi sellaisessa fyysisessä kunnossa, kuin mitä nyt koen olevani. Tuskin lähtisin otsalampun valossa arkiaamuisin vesisateessa syksypimeällä lenkille ennen töihin lähtöä ilman, että minulla olisi koiria. Liikkuminen on säännöllistä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Luonto on vahvasti läsnä vuoden jokaisena päivänä vuodenajasta riippumatta. Välillä sataa märkiä rättejä vaakatasossa naamalle, välillä kokee henkeäsalpaavan kauniita kesäaamuja ja myös ihan kaikkea säätyyppiä siltä väliltä... Lähes säälin niitä ihmisiä, jotka nukkuvat kauniit varhaiset kesäaamut ohi. Silloin kun aurinko nousee taivaanrannan takaa ja kastehelmet pisaroivat vielä heinikossa ja kesä on kauneimmillaan. Metsässä vaeltelu on uskomattoman voimauttavaa ja se lisää jaksamista. Luonto ja erityisesti metsä ovat minulle vuosi vuodelta yhä vaan tärkeimpiä asioita. 

Aamulenkin ja -suihkun jälkeen kahvikupin äärellä on usein hyvä olo odotella töihin lähtöä. Tyytyväiset karvakaverit ovat käpertyneet sohville nukkumaan vatsat täynnä ruokaa ja ne ovat valmiit jäämään rauhallisina kotiin. Työpäivän jälkeen ne myös odottavat sinulta uutta lenkkiä ja ei kun taas menoksi... Uni tulee varmasti koiraperheissä hyvin iltaisin. Ei tarvita pillereitä. 

Joskus tulee sekin aika, jolloin tämä ns. aktiivisin koiraharrastukseni tulee päättymään, eikä siihen mene enää montakaan vuotta. Tällä hetkellä uskon vakaasti siihen, että Caru tulee olemaan viimeinen harrastus- ja kisakoirani, jonka jälkeen on aika jättää palveluskoiralajit ja ehkä etsiä itselleni uusi koirapentu täysin erilaisia tarpeita varten. Olisiko silloin taas aika skotin astella tähän perheeseen? Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan. Nyt on kuitenkin oikein hyvä näin ja juuri tällä kokoonpanolla.

Myyn tassuhuolia ja selkäkuvia

Tekstiä muokattu 17.11. 2019. Lisätty Myyn selkäkuvat

Myy loukkasi kannuskyntensä viimeisimmässä hakutreenissä. Alkuun näytti siltä, että kynsivamma alkaa paranemaan itsestäänkin, mutta metsälenkin jälkeen tehty uudelleen arviointi pakotti kääntymään eläinlääkärin puoleen. Kannuskynsi oli revennyt ja se oli myös luonnollisesti hyvin kipeä. Kynsitoimenpide vaati myös rauhoituksen.

Myyllä todettiin kynsivamma oikean etujalan kannuskynnessä. Sarveiskynnen lohjenneet palat on irrotettu rauhoituksessa. Tassuun laitettiin suojaside. Side poistetaan ylihuomenna (tai aiemmin mikäli se kastuu tai likaantuu). Tämän jälkeen tassu suojataan puuvillasukalla tai ohuella siteellä likaantumisen estämiseksi. Suoja vaihdetaan päivittäin. Kynnen tyvi pidetään puhtaana ja kuivana: ulkoillessa suojaus vedenkestävällä materiaalilla (esim. tassusuojat, lasten kurarukkaset). Mikäli tassu pääsisi likaantumaan niin sen voi suihkuttaa puhtaaksi ja kuivata sen jälkeen varovasti esim. puhtaalla pyyhkeellä painelemalla. Tarvittaessa kynnen tyven voi puhdistaa kirvelemättömällä puhdistusaineella (esim. Prontosan, Vetericyn tai veteen vahvan teen väriseksi laimennettu Betadine antisepti). Kynnen tyveen laitetaan abilar-pihkavoidetta. Tassun nuoleminen estetään käyttämällä kauluria. Uuden kynnen kasvamiseen menee useampi viikko. Nuoleminen ja likaantuminen estetään riittävän pitkään (kunnes kynnen pinta on kuivahtanut eikä lemmikki ole kiinnostunut kynnen nuolemisesta).

Kauluri päässä ja jalka paketissa. Toivotaan, että olisi nyt edes kuivia pakkaspäiviä!

Olen jo pitkään odottanut tilaisuutta siihen, että jos Myy syystä tai toisesta rauhoitetaan, niin otatan siitä samalla rtg-selkäkuvat (epäviralliset), jotta näen miltä näyttää lähes 7-vuotiaan kisakaverini selkä tällä hetkellä, kun käyttöä on kuitenkin melko runsaasti takana. Epäilyni osuivatkin oikeaan siltä osin, ettei selkä ole täysin priimaa, mutta ei onneksi myöskään noussut esiin mitään suurempia huolenaiheita. Löydöksenä lieviä spondyloosimuutoksia selästä ja juuri siinä paikassa, jonka käsittelyyn Myy usein reagoi fysioterapiassa.

"Kuvissa todetaan lieviä spondyloosimuutoksia. Voimakkain muutos rintarangassa T5-6 välissä, tälle alueelle myös lihaskireyttä paikallistunut fysioterapiassa. Rintarangassa T12-13 ja lannerangassa L2-3 ja L4-5 välissä lievemmät muutokset. Lannerangassa fasettinivelissä lievää epätasaisuutta, mahdollisesti alkavaa fasettinivelrikkoa."

Keskustelin eläinlääkärin kanssa näistä löydöksistä ja puhuimme siitä, että nämä on hyvä tiedostaa, jotta voin seurata koiran yleisvointia ja halukkuutta esim. pk-hypyissä. Jos yhtään näyttää siltä, että esimerkiksi Myyn hyppyhalukkuutteen tulee muutoksia tai näen arjessa sen olemuksessa kipeytymistä, jätän sen ansaitulle eläkkeelle pk-lajeista. Näin ei kuitenkaan vielä ole ja voimme jatkaa kisaamista huoletta niin kauan, kun koiran vointi sen sallii. Lihashuolto on nyt erityisen tärkeää ja Myyllä onkin onnekseen hyvä fyysinen kunto.

---
Caru kävi samalla ensimmäisessä rokotuksessa. Pennulla oli painoa 6,5 kg. Caru kasvattaa nyt pelkkää jalkaa ja on hoikka poika muuten. Oli oikein reippaana lääkärissä. 💝

Uudet tuulet

Uudet tuulet puhaltelevat meidän perheessä. Isäntä toteutti viimeinkin pitkäaikaisen unelmansa ja jäi kokonaan yksityiseksi yrittäjäksi. Työajat ovat mukavan joustavat ja koirillakin on vähemmän yksinoloa, kuin mitä aiemmin. Itselläni olisi myös toiveena päästä syksyllä yliopistoon lukemaan kasvatustieteitä. Olen tällä hetkellä lukulomalla ja valmistautumassa Vakava 2019-kokeeseen. Tsemppiä vaan muille kohtalotovereille. 👍

Toinen muutos elämässä on se, että päätimme palata takaisin karavaanareiksi ja hankimme taas matkailuauton. Kolmen koiran kanssa reissaaminen ja majoittuminen on osoittautunut melko ongelmalliseksi vuosien saatossa. Koirat sitovat tästä syystä paljon menoja. Nyt kun molemmilla pojilla on jo paljon ikää ja omat juttunsa; lääkitykset/kivut ym. koen, että niitä on entistäkin hankalampi jättää kenellekään hoitoon. Vanhoista karavaanariajoista on jäänyt varsin mukavat muistot, joihin liittyvät vahvasti myös Romeo ja Moore, jotka olivat mukana noilla reissuilla. Kiva aloittaa tämä harrastus taas uudelleen!

Auton myötä, kalenteri onkin täyttynyt kaikesta mukavasta. Ensi viikonloppuna on tarkoitus matkata Tuusulaan haku- ja tottistreeneihin. Päästään treenaamaan ensi kertaa hakua, mitä näillä leveyksillä ei useinkaan ole mahdollista treenata vielä tähän aikaan vuodesta. Käynnillä on kyllä vähän muitakin syitä, joihin palaan jossain vaiheessa tarkemmin... 😉

Maastokausikin korkattiin tänään, vaikka tuota sulaamaata onkin vielä aika vähän näkyvissä! Myy pääsi talven jälkeen ensimmäisiin janatreeneihin. Janat olivat mukavan suoria (lähtörynnimisestä huolimatta), kun taas jäljelle lähtö oli melko haparoivaa. Sivutuulta oli turhankin paljon kun oltiin korkealla harjulla ja se haittasi tarkkaa työskentelyä. Intoa oli kyllä kuin pienessä kylässä, mikä tietenkin kaikkein tärkeintä tässä vaiheessa.

Mooresta on tullut hyvin tärkeä opiskelukaverini. 💝 Olen lukenut ääneen (erityisesti Myyn mielestä siinä on jotain varsin mielenkiintoista..) ja äänittänyt opiskelumateriaaliani. Mooren kanssa ollaan käyty sitten näitä äänityksiä kuuntelemassa siellä missä on lämmintä ja aurinkoista. Tietenkin meillä on aina hyvät eväät mukana! Ihanaa laatuaikaa yhdessä Mooren kanssa. Moore voi tällä hetkellä erityisen hyvin ja sekin nauttii kovasti keväästä ja lämmöstä.

Haastavampi koira?

He, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään tietävät, että Romeon kanssa minulla oli aikoinaan melko isojakin rähinä- ja luonneongelmia. Kerroin silloin aikoinaan näistä ongelmista hyvinkin avoimesti ja ne jutut ovat yhä luettavissa tästä blogista. Ehkä tästä syystä, (tai sitten jostain muusta syystä) olen saanut jonkin verran yhteydenottoja nuorten holskujen ja muidenkin rotujen omistajilta, jotka ovat kokeneet samoja ongelmia nuorten aikuistuvien uroskoiriensa kanssa. Korostan, etten edelleenkään ole millään tavalla mikään asiantuntija näissä luonneasioissa, mutta on selvää, että tietynlaiset vastoinkäymiset ja niistä selviäminen ovat myös opettaneet paljon. Haluan jakaa yhä näitä ajatuksiani avoimesti, koska ne voivat auttaa jotakuta ymmärtämään ja ainakin herättämään monenlaisia ajatuksia.

Kiitos Katalle tästä fb-lainauksesta, jota törkeästi lainaan kun Katiakin sai siihen luvan..

Kaikille koiraa kouluttaville ilmainen vinkki joka toimii takuuvarmasti joka rakkiin ja jota saa ja kannattaa käyttää, olkaa hyvät! Sen sijaan, että käytätte valtavasti aikaa sen pohtimiseen miksi koira tekee ja kokee mitä missäkin tilanteessa (räyhää remmissä, korvat väärässä asennossa, väärä mielentila treeneissä tai ihan mitä vaan), käyttäkää se aika sen pohtimiseen mitä SINÄ ohjaajana voit muuttaa omassa käytöksessäsi. Mitä SINUN pitää tehdä ja oppia, että koira toimisi kuten haluat. Ja kun se on selvää, ei tarvi kun alkaa toteuttamaan. Ja kas vain, koirankin käytös muuttuu jos ohjaaja pystyy muuttamaan omaansa. Kaikki menestyneet kouluttajat joita mä tunnen toimii juuri näin. Ja ne jotka toimii päinvastoin, no niille ei koskaan sitä menestystä tule siinä mielessä että voisivat saavuttaa sen mitä haluavat (eli muuttaa koiran käytöstä/tunnetilaa) joten niillä on sitten aikaa vatvoa koiran mielenliikkeitä kun omiansa ei hallitse.

Ensi kuulemalta nämä Katan sanat tuntuvat ehkä hiukan ikäviltä? Taasko joku syyllistävä juttu siitä, että vika löytyy aina peiliin katsomalla? Hmm. Selviä tosiasioita on kuitenkaan turha ruveta liikaa kaunistelmaan tai kiistämäänkään, vaikka niin vähän haluaisikin tehdä. On kuitenkin pakko todeta, että noissa Katan sanoissa on viisautta, siinä vaiheessa kun sinulla on käsissäsi se vähän haastavampi tapaus. Aina tilanne ei toki ole ihan näin yksioikoinen. Ei todellakaan. Mutta sillä, että muutat omaa käytöstäsi on kuitenkin ihan valtavan suuri merkitys! Jos ohjaaja on: A. itsevarma, B. tietää aina mitä on tekemässä, C. on koiran silmissä luottamusta ja kunnioitusta herättävä, harvoin tällaisella koirakolla on mitään suurempia ongelmia. Kun taas vastaavasti: A. Olet epävarma, B. et tiedä kuinka toimia eri tilanteissa  C. Et ole koirasi mielestä kovinkaan kunnioitettava ja luottamusta herättävä. Näillä koirilla on selkeästi enemmän ongelmia.

Kun itse olet tilanteessa, jossa sinulla on vaikkapa se 30 kiloa ihmisillekin murisevaa koiran hihnan päässä, ajatukset eivät ehkä kohtaa näiden ohjeiden kanssa. Olet vaan ihan aidosti kuseessa, etkä tiedä mitä asioille tekisit. Mistä päästä alkaisit vyyhtiä purkaa. Toinen kouluttaja neuvoo sitä ja toinen varmana tuota. Älä tee noin, tee näin. Lopulta et tiedä enää yhtään mitään ja olet pyörällä päästäsi. Kokeilet epävarmana näitä sinulle annettuja neuvoja... koirasi vaistoaa epävarmuutesi ja murheen, eivätkä asiat etene, eikä tilanne ainakaan parane.

Tärkeintä olisi kuitenkin hakea apua heti ongelmien ilmaantuessa! Ei pidä hävetä sitä ettei itse osaa, vaan pitää ajatella, että on viisautta myöntää tarvitsenvansa joskus apua. Tilanteen pitkittyessä on vaarana, ettei lopulta jakseta/osata hakeakaan enää apua riittävästi ja tilanne koko ajan pahenee. Tämä voi johtaa pahimmoillaan siihen, että pian ollaan valmiit heittämään hanskat tiskiin liian aikaisin koiran osalta. Muutokset kun vaativat usein todella pitkäjänteistä työtä, eikä parannus koiran käytöksessä ole hetkessä nähtävillä, vaikka suuntakin korjaantumiselle olisi oikea. Romeon ollessa ns. "pahimmoillaan", jos en olisi tuolloin pystynyt itseäni muuttamaan, en usko, että tuota koiraa enää olisi. Se olisi melko varmasti laitettu monttuun luonneongelmaisena... En olisi koskaan saanut tietää sitä mitä tiedän nyt. Korostan kuitenkin, että aina asiat eivät tietenkään näin mene ja joskus koiralle voi olla armeliaampaakin päästä pois.

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että joillekin  on vaan sattunut pentueesta ne vaativammat yksilöt, jotka tarvitsevat enemmän osaamista ja vahvempaa ohjausta, kuin mitä joku toinen saman pentueen ns. helpompi koira. Tiedä sitten, onko kyseinen rotu ehkä liian haastava juuri kyseiselle ihmiselle, jää vielä jokaisen ihan omaksi mietinnän aiheeksi. Sitä on mahdotonta kenenkään toisen sanoa tuntematta (ja näkemättä) kyseistä koirakkoa paremmin. Ei voi myöskään koskaan korostaa yhtään liikaa sitä, että pohjatyöta koiraa hankkiessa kannattaa tehdä todella huolella. Esim. juuri holskujen luonteissa on paljon hajontaa ja huonolla tuurilla voit saada itsellesi melko haastavan yksilön, kun taas paremmalla tsäkällä voit saada oikein kivan rodun edustajan, jonka kanssa ei ole mitään ongelmia. Koiramaailmahan on myös pullollaan myös niitä ns. kilttejä, melko mutkattomia tapauksia, joiden kanssa matkaa taivaltaessa ei koskaan edes kohtaa mitään suurempia haasteita. Niiden omistajat ovat usein täysin tietämättömiä tällaisista haasteista. Heidän on myös joskus vähän turhankin helppo sanoa, miten toiset toimivat koulutuksellisesti väärin.

Operantisti siedättämällä voi tehdä paljon asioita oikein, mutta aina sekään tie ei johda onneen. Itse koin aikoinaan holskuni kanssa, ettei minulla ollut koko elämää tähän käytettäväksi. Jonkun mielestä voi kuulostaa julmalta, minusta ei. Joskus on vaan helpompaa olla enemmän mustavalkoinen. Joitakin asioita koiran täytyy sietää ja kestää, jotta koira pystyy elämään tässä yhteiskunnassa ilman, että siitä on vaaraa ympäristölle. Kaikkien asioiden ei mielestäni todellakaan tarvitse olla temppuja, joista tarvitsisi edes saada nakkeja.

Jotenkin tämän postauksen pointtina haluaisin ravistella vähän meitä koiraihmisiä. Tänä päivänä ollaan monasti vähän liian varovaisia koirien kanssa, kun halutaan vaikkapa olla niin vahvasti operantteja kouluttajia. Koiralle ei uskalleta tuottaa mielipahaa laittamalla sille selkeät rajat varsinkin uroskoiran aikuistumisvaiheessa. Sen kanssa luovitaan turhankin paljon, kun vaihtoehtona olisi kertoa koiralle jämäkästi, mutta ystävällisesti miten koiran tulee käyttäytyä. Aina on helpompi sanoa kuin toteuttaa, mutta siltikin peräänkuuluttaisin ihan sitä maalaisjärjen käyttöä.

Ps. Postaus on kirjoitettu ihan kaikella kunnioituksella kaikkia koulutustapoja kohtaan.

FI KVA-juhlat

Myyn FI KVA-juhlat pidettiin sunnuntaina Jattilassa. Kerrankin juhlakalu sai rakastaa kun rapsuttelijoita riitti!

KIITOS kaikille teille, jotka ovat auttaneet meitä tämän suuren päämäärän saavuttamisessa. Teitä on niin paljon, etten ala luetella nimiä, etten vaan hatarapäänä unohtaisi ketään. Olette olleet ihan korvaamattomia. Kiitos myös rakkaalle Roosalle, joka jaksaa aina vääntää näitä ihania kakkuja ja iso kiitos Hannulle, joka jaksaa aina auttaa ja olla mukana ihan muuten vaan... 💝

Ja tietenkin isoin Kiitos maailman ihanimmalle Myylle, maailman parhaimmalle harrastuskaverille. 💝

Myyn Rosso-isä FI KVA FI TVA FI VPVA FI AVA-H FI AVA OFF LINE'S FIRST ONE (oikealla) ja Ryti-veli (Off Line's Energydose) kävivät myös onnittelemassa tytärtä ja siskoa. 

Perhepotretti