Menköön vuosi 2020

Vuosi 2020 lähenee loppuaan ja hyvä niin, koska mennyt vuosi on ollut monella tavalla raskas vuosi ja eikä vähiten juuri koronan takia. Huoli omasta- ja läheisten terveydestä, sekä lähes kokonainen etäkouluvuosi yliopistolla uusine haasteineen ei ole ollut helppo yhtälö, vaikka onhan asioissa aina puolensa. Omaa vastuullisuutta ja valintoja on joutunut pohtimaan aikaisempaa enemmän. Uskaltaako lähteä maskinkaan kanssa minnekään, ettei sairastu koronaan tai tartuta tautia tietämättään muihin, jos taudin on jo saanut piilevänä? Myös monet tapahtumat oli tältä vuodelta peruttu ja siirretty jonnekin tulevaisuuteen. Tätä kirjoittaessa koronaepidemia yhä vaan pahenee ja tartuntamäärät ovat nyt hyvin voimakkaassa kasvussa. Toivon, kuten varmaan kaikki muutkin ihmiset, että korona loppuisi ja päästäisiin palaamaan entisenlaiseen arkeen, tai edes lähelle niitä entisiä normaaleja aikoja. 

Lauma

Ensimmäinen kokonainen vuosi mentiin koiralaumassa uudella kokoonpanolla. Laumadynamiikka ei ole ollut niin toimivaa kun toivoin sen olevan. Myy ei edelleenkään hyväksy Carua laumaan ja tämä tuo paljon lisätyötä arkeen. Romeon vanhentuessa ja antaessa tilaa lauman muille koirille, Myystä on kehittynyt hiljalleen omanarvontuntoinen ja totinen narttu, jolla on paljon terävyyttä. Myyn huumorintaju  nuorempaa koiraa kohtaan on täysin olematon ja tietynlainen salakavaluus on Myyssä asia, jota on vaikea hyväksyä. Myy antaa ristiriitaisia viestejä Carulle ja mieli voi muuttua sadasosasekunnissa. Myy reagoi hetkessä kiihkeänä ja voimakkaana koirana ja varoittelun sijaan Myy käyttää heti hampaitaan. Koviakin kehityskeskusteluja aiheesta on käyty, mutta se ei poista Myyn terävyyttä silloin kun Myyltä menee kuppi nurin. 

Myyn perusluonne on ollut aina iloinen, leikkisä, huoleton ja hyvin laumassa toimeen tuleva tättähäärä. Myyn käytöksen syyksi epäilen jonkinasteisia kulumista johtuvia kipuja, jotka vaivaavat Myytä nyt aiempaa enemmän. Kipulääkekuuri voisi olla hyvä kokeiluun ja tarkoitus on kuvauttaa Myyn luusto uudelleen lähitulevaisuudessa ja katsoa löytyykö kiukun syy kuvista. Hyökkäys kun on usein paras puolustus, jotta toinen osapuoli ei ala riehumaan. Nono westie (krooninen kipupotilas) ei koko elämänsä aikana leikkinyt muiden koirien kanssa ja murrasi muille koirielle silloinkin, jos sitä joku kutsuikin kivasti leikkimään. Aika näyttää muuttuuko tilanne tulevaisuudessa, kun belgit jäävät jossain vaiheessa kahdestaan laumaan.

Romeo lokakuussa 2020

Toivottavasti sen aika ei ole kuitenkaan ihan vielä... 💔

Maaliskuussa Romeo täyttää jo 12-vuotta. Romeolla on kipuja jonkin verran, mutta kortisonilla elämänlaatu on saatu pidettyä kohtuullisena. Romeo on vanhentunut todella paljon vuoden aikana. Sen takapää on käynyt voimattomaksi ja vähän huteraksi. Romeon liikkuminen on hidasta ja kuulo on heikentynyt entisestään ja se on tuonut uudenlaisia haasteita Romeon vapaana pitämiseen. Romeoon pitää saada ensin näköyhteys, jotta voi viittoilla koiraa tulemaan tai vaihtamaan suuntaa. Romeolla on vielä näkö tallella, vaikka sen silmät ovatkin jo pitkään olleet vähän sameat "vanhan koiran silmät". Romeolle maistuu yhä hyvin ruoka ja Mooren kerjäysoikeudet ruokapöydän äärellä on perinyt Romeo, jonka häntä heiluu kovasti kerjätessä. Romeo haluaa mukaan yhteislenkeille, vaikka se ei Romeon voinnin ja jaksamisen takia ole enää aina mahdollista. Rompsu kestää välillä vähän "pidemmän" lenkin ilman, että kunto romahtaa rasituksen jälkeen. Romeon vointia on kuitenkin tarkkailtava ja vointi vaihtelee lähes päivittäin. Romeon leikkisyys on yhä säilynyt ja tämä on jotenkin ihan hirveän liikuttavaa. Pappa loikkii frisbeen perään edelleen innokkaasti ja "hellät" vetoleikit ovat yhä Romeon mieleen. Sydän särkyy vielä niin monta kertaa tuota rakasta koiraa katsellessa. Toivottavasti yhteistä aikaa olisi vielä jäljellä. 

JK3-Myy 

Myyn kanssa harrastusvuosi jäi ehkä vähän odotettua vaisummaksi, mutta pitää kuitenkin muistaa ja erityisesti iloita siitä, että näin pitkään on saatu kisata pk-lajeissa, mikä ei todellakaan ole itsestään selvää pian 8-vuotta täyttävän koiran kanssa! Myy on ollut aivan superupea kisakaveri monien vuosien ajan ja Myy on ehdottomasti once in a lifetime koira minulle. Tulta ja tappuraa ja sitä Myyn vimmattua kiihkoa tulen aina varmasti jollain tavalla kaipaamaan koirissani.

Myyn kanssa käytiin tällä kaudella kolme pk-koetta ja saatiin tulos kahdesta pk-kokeesta. Pk-Sm-kisojen hakukokeeseen meillä olisi ollut tulosten puolesta osallistumisoikeus, mutta kisoja ei järjestetty tänä vuonna koronan takia. Belgianpaimenkoirien Rotumestaruuskisoissa Raisiossa käytiin kokeilemassa hakuilun sijaan jopa vähän ehkä yllättäin jälkeä, mutta jäätiin siellä ilman tulosta. Myyn koejäljellä oli valitettavasti muita liikkujia samaan aikaan. Lohtua tähän toi kuitenkin lokakuussa saatu JK3-koulari Jämsästä (pistettä vajaa ykköstulos). Jälkikokeen maasto-osuus (199/200 p.) oli Jämsässä Myyltä niin vakuuttavaa ja hienoa työskentelyä, että jos tottis saadaan pidettyä kuosissa ja terveyttä riittää vielä ensikaudella, niin ehdottomasti jatketaan Myyn kanssa jälkikokeiden parissa. Uuraisilta saatiin aiemmin kesällä HK3-ykköstulos, jossa tottispisteet olivat  91 p. ja tämä antaa uskoa siihen, että täältä vielä tullaan, jos vaan kaikki tarvittavat tähdet ovat kohdallaan. 

Carun kanssa on opeteltu vuoden aikana lähinnä arjen tärkeitä taitoja sekä luotu hyvää ja toimivaa suhdetta. Koiran oman aktiivisuuden rakentaminen ja hyvä suhde koiraan ovat ne asiat, joihin olen erityisesti panostanut Carun kanssa. Luottamus molemmin puolin on vahvalla pohjalla ja se ei ole tullut pelkästään sormia napsauttamalla vaan yhdessä asioita tekemällä, rajojen, rakkauden, pitkän pinnan ja johdonmukaisuuden kautta. Caru on nyt siinä iässä (1 v 4 kk.), että on paljon asioita, joita voi myös hyvin helposti pilata tuon ikäisen murkkukoiran kanssa. En halua yhtään kiirehtiä Carun kanssa, joten kasvakoon rauhassa ja katsellaan mitä tuleman pitää. 

Caru tuo paljon päiviin iloa ja tykkään siitä todella paljon! Se on sellainen varsin mainio oman tiensä kulkija, joka pitää oppia tuntemaan, jotta siitä voi täysillä tykätä. Arjen iloja ovat varmat luoksetulot metsälenkillä ja rennot ohitukset toisista koirista. Caru on siitä jännä ja erilainen koira, ettei se nosta kierroksia oikein mistään. Tämän koiran kanssa jään usein suu auki tuijottamaan, kun tien ylittää kissa ja Caru nuuskii silti mielummin tienpiennarta, tai se heiluttaa ystävällisesti häntää meidät ohittavalle vihaiselle koiralle. Myyhän ei ole myöskään koskaan räyhännyt muille koirille, mutta kyllä se tuollaisissa tilanteissa aina jonkin verran kiihtyy, mikä varmaan osaltaan on myös mallioppimista lauman muilta koirilta. 

Carun kanssa on tehty pohjia pk-lajeihin; hakuun ja jälkeen ja näitä touhuja jatketaan taas ensi kaudella. Caru on taitava nenänkäyttäjä ja uskon, että siitä tulee vielä hyvä koira näihin lajeihin. Caru tulee olemaan todennäköisesti viimeinen pk-koirani, joten itselleni ehkä tärkein asia on ollut tiedostaa, ettei tämän koiran kanssa ole kiirettä saada nopeasti valmista, vaan nauttia yhteisestä matkasta ilman mitään tulospaineita. 

Ensi vuonna Caru on tarkoitus luustokuvata. En ole kiirehtinyt kuvauksen kanssa, koska haluan kuvat suoraan virallisena. Carun sisaruksista suurin osa on jo käynyt kuvissa lonkkien ja kyynärien osalta ja tulokset ovat olleet kaikkien kuvattujen pentujen osalta hyviä.   

Vuoteen mahtui myös pari hyvin antoisaa tottiskoulutusta; Tuukka Nikolan yksäri + Tuukan kaksipäiväinen tottisseminaari ja Miia Kiviahon tottispäivä ja käytiin Carun kanssa myös Linda Siekkisen vetovalmennuksessa. Kävin myös vuoden aikana pari verkkokurssia; Tanja Kaarakaisen noutoklinikan ja Nikolan tottisnettivalmennuksen. Kaikista koulutuksista on tullut paljon hyviä vinkkejä ja asioita, joita on otettu käytäntöön! Ensi vuodelle en aseta mitään muita tavoitteita kun yritetään pysyä terveenä koko sakki. Hyvää tulevaa vuotta kaikille!