Pitkästä aikaa hakutreeneissä

Kahdet hakukokeet melko lailla peräkkäin ilman, että välissä on vedetty yksiäkään hakutreenejä... Lauantaina tehtiin kivat palauttavat treenit irtorullilla ja näytöltä suorapalkka. Maalimiehet leikittivät aina keskilinjalle asti. Myy oli selvästi tästä hyvin innoissaan. Näytöille annoin juosta liina perässä. Irtorullilla mennään nyt siksi, että Myy saisi vielä lisää tarkkuutta piilojen tarkastamiseen, eikä voi ilmaista tyhjiä umppareita, joissa on edellisellä koiralla ollut maalimies. Kuumia piiloja voi tulla siis kokeissakin, (kuten meille kokeessa kävi) jos tuuli on suotuisa suoraan alueelta päin ja koira nappaa jo etukulmasta kaukana alueella olevasta maalimiehestä hajun. Mitään eroa ei näkynyt siinä, että koira työskenteli pitkän tauon jälkeen irtorullilla. Otti maalimiesten mukaan rullat hyvin määrätietoisesti ja toi joka kerta perille asti. Taidetaan ajaa lopputalvi irtorullilla ja katsotaan, josko tarkentaa näin paremmin piiloja jatkossa.

Myyn rata oli seuraavanlainen. Etukulmiin löydöt. Tarkisti nopeasti oikean etukulman tyhjän umpparin jatkaen sitten etsimistä. Hyvä löytö avopiilosta ja hieno näyttö päälle. Toinen etukulma myös suora ja hyvä löytö näyttöineen. Oikealle puolelle aikalailla täydellinen tyhjä, suora ja upposi syvälle. Pääsin kehumaan tästä ja palkkasin. Vasemmalta umpparista hyvä löytö näyttöineen. Oikealle tyhjä, joka ei ollut ihan niin mallikas kuin eka tyhjä. Alkuun tuli pientä pyörimistä, jonka jälkeen kuitenkin upposi riittävän syvälle. Lopuksi löytö suoraan umpparin (kuuma piilo) takaa. Oli tarkistanut nopeasti myös piilon ennen maalimiehen löytämistä. Näytölle lujaa umpparin ohi. Aika talviset treenit. Toivotaan, että ilmat vielä tästä lämpenevät, jotta hakukausi vielä jatkuu.

Puhelimesta löytyikin sitten L:n keskiviikon Jatpailurata ja kertomani vitosen sijaan hylkyhän tuolta radalta tuli. Hieno rata kuitenkin!

Jatpailut

Miltä näyttää agility ohjaajan kanssa, joka ei ole koskaan harrastanut agia eikä tunne lajia? L. kävi Myyn kanssa Jatin epiksissä juoksemassa putkirallin ja mölliradan. L.lle tämä oli eka kerta agikoiran ohjaimissa jos leikkimielistä pariagilitya ei lasketa. Möllejen rataantutustumiseen ei kuulema tarvinnut edes mennä kun rata oli niin selkeä... Möllejen voitto 10 vp. :)

Juokse lujempaa..!

Kuva fb

Tämän hetken agifiilikset ovat kyllä niin hyvin kiteytettynä tuohon yllä olevaan kuvaan! Tiistaina käytiin Jatpailuissa (seuramme epäviralliset) juoksemassa kaksi niin törkeän huonoa rataa, että huh-huh. Kyllä alkaa olla lähellä fiilikset, että taitaa olla tämä laji meidän osalta taputeltu. Kun ei kulje, niin eihän se sitten kulje. Taannuttu ollaan oikein huolella molemmat. 

Huonoa ohjausta ja huonoa irtoamista Myyltä... Tosin jos ohjaa koiran kattoon niin tuskin se silloin putkeen menee. ; D Sen verran seliseliäkin pitää olla, että hallissa oli asteita +1 ja pitkän odottelun jälkeen meno tossuissa oli juuri niin tahmeata kun arvata saattaa. Tasomme on nyt kuitenkin tämä. Kiitos Salla ajatuksia herättävän hyvästä kuvasta. :) Amen. 

Jos ei ohjauskuviota keksi, niin aina voi kehittää jonkun oman... ;) 

Kiintorullaan siirtyminen & epikset

Viikolla onkin touhuttu vaikka ja mitä. Agin maanantaitreeneissä tehtiin tekniikkaa; pakkovalssia, saksalaista, viskiä, japsia, putkikulmaa ja kontaktiputkierottelua, joista viimeksi mainittu jätettiin väliin koska puomi on muutoin työn alla... Ja joo, nyt on kyllä sellainen fiilis agin suhteen, että niin monet asiat loksahtelevat paikoilleen! Se mikä on ennen ollut vaikeaa, tai lähes mahdoton ohjauskuvio omalle motoriikalle, tuntuu tänä päivänä alkavan sujua... Koko ajan reeneissä tulee sellaisia uusia valaistumisen hetkiä; Ai niin, näinhän tämä tehdään - vau, mä osaan tän.., jne. Jokainen uusi haaste tuntuu nyt pelkästään motivoivan ja vievän eteenpäin, eikä sitä aiempaa tuskastumista ja turhautumista - ettei vaan kertakaikkiaan osaa ohjata, enää ole... Jopa tekniikkareenit ovat tänä päivänä mukavia ja se on paljon sanottu se! Tai sitten vaan ollaan juuri tässä kohdassa jauhettu asioita riittävän pitkään ja oppi alkaa väkisinkin mennä perille jopa tällaiselle rautalankaversio-tyypille. :) Mene ja tiedä, mutta näin hauskaa agi ei ole vielä koskaan ollut!

Tiistai oli koirilla lepopäivä. Hienoja uutisia kuului Romeon Rauha pennusta! Rauhasta tuli Vuoden Holsku 2014 kisassa Vuoden Kotimaan näyttelykoira nro 1. ja Vuoden Kansainvälisin näyttelykoira nro 1. Tulokset eivät yllättäneet, koska Rauha on ollut täysin ylivoimainen holskuissa. Rauha on myös astutettu ja on mitä ilmeisemmin myös tiineenä, joten Romeosta tulee myös pappa lähiaikoina. :) Onnea Katialle ja Rauhalle.

Ihana Rauha 

Keskiviikkona oli ensimmäiset arkihakureenit. Hakutreenejä olisi tarjolla nyt parikin kertaa viikossa, mutta ihan joka viikko näin usein ei ole mahdollista osallistua. Työt kun tuppaavat haittaamaan harrastuksia. ;) Mutta nyt päästiin mukaan ja olihan jännää kun irtorullat vaihdettiin ekaa kertaa kiintorullaan! Maalimiehet ovat ilmeisen taitavia ja koira on fiksu, koska mitään ihmeempää säätämistä ei siirrosta tullut. Hyvin tuli kiintorulla suussa keskilinjalle ja näin nyt sitten mennään jatkossa. Hyvä Myy, hienot treenit taas!

Hallinnassa keskilinjalle

Lähtölupaa odottamassa

Ukko!

Torstaina käytiin Jatin epiksissä juoksemassa Myyn kanssa möllirata uusintoineen. Rata oli helppo putkirallatus (kuva yllä) ja molemmat Myyn radat olivat nollaratoja. Sijoituttiin möllimaksejen kakkosiksi. Tarkoitus oli haastaa itseni juoksemaan lujaa, mutta hah -  hallin koleus jähmetti kroppaa entisestään, eikä tehoja saanut irti. Alkulämmittelyt myös ohjaajalle muuaallakin kuin oikeissa kisoissa olisi asia mihin pitäisi jaksaa vähän panostaa. Uskalluin tekemään radalla myös vastakäännöksen valssin sijaan kokeilumielessä, vaikka ohjauskuvio ei ihan suosikkeihini kuulukaan... Vähän meinasi hyppy mennä pitkäksi, mutta Myy ohjautui kuitenkin haluttuun suuntaan. Kilpailevien rata olisi sitten ollutkit agiradan sijaan hyppäri ja kovasti olisi tehnyt mieli sekin juosta, mutta en saanut kuskia/kuvaajaa enää puhuttua jäämään kun tarkoitus oli alkujaan käydä juoksemassa vaan nopsaan yksi rata... ;)



Perjantaina agit jatkuivat yksityisopetuksella. Kävin hakemassa oppia siihen kuinka opetan ylösmenot boxin avulla oikeaoppisesti. Seuralta löytyy onneksi osaavia kouluttajia tähänkin tarpeeseen. :) Myy oli arvatenkin innokas ja mukavan keskittynyt oppilas ja päästiin palkkaamaan paljon oikeasta.

Tässä muutamia juttuja boxilla opettamisesta:

• Etupalkka ja naksulla merkkaus koiran jalkojen osuessa boxiin. Palkkana ruoka tai lelu. Myyllä alkuun ruokapalkka, koska Myyn päässä herneet kohtaavat paremmin ruoalla kuin lelulla uutta opetettaessa. Lelulla saadaan laukka kuitenkin paremmin aikaiseksi, joten ruoka vaihtuu leluun kunhan tehtävä on selvä.   
• Tavoitteena se, että koira juoksee laukalla (ei ravilla!) boxin läpi kaikkien neljän tassun osuessa boxiin. 
• Valitaan uusi käskysana entisen ylösmenokäskyn sijaan. Kiipee vaihtuu Myyllä nyt sitten OTAksi. 
• Lähettäessä boxille tullaan eri kulmista, eli koiran ei tarvitse välttämättä istua lähtölupaa odottamassa. 
• Melko pian pyritään siihen, että myös ohjaaja liikkuu ja vaihtaa paikkaa molemmin puolin. Ensin liikutaan rauhallisesti muutama askel esim. koiran perään ja kun tämä sujuu, kriteeriä vaikeutetaan ja ohjaaja voi juosta koiran sivulla jne.
• Koiran ymmärtäessä halutun asian, boxiin tullaan esim. hypyiltä/putkelta boxin ollessa osana rataa. 
• Boxin kokoa voidaan muuttaa. Aloituksessa boxi saa olla isompi, jotta koira hahmottaa sen helpommin.
• Boxia voidaan häivyttää kaventamalla sitä vähitellen kunnes lopullinen koko on puomin levyinen, jolloin boxi voidaan siirtää myös puomille.  
• Boxi sopii ylösmenoharjoitteluun sekä Aa.lle että puomille.

Lauantaina olikin sitten jo viikon toiset hakutreenit. Kiintorullan kanssa oli pientä säätämistä rullan ollessa liian löysällä ja irrotessaan toisesta päästä... voipi olla, että lennupanta vaihtuu norskiin. Huominen on koirilla lepopäivä ja sehän tietää rentouttavaa metsälenkkiä koko laumalle. :)

Ilmossa pitää malttaa

Näytölle mennään lujaa - liian lujaa mamman mielestä :)

Tämmöinen kiva täti löytyi

Vuosi 2014

Vuosi 2014 alkaa olla pikku hiljaa pulkassa. Suurin osa vuodesta on kulunut kisaamisen sijaan Myyn kanssa hyvän ja toimivan arjen rakentamisessa. Myy on osoittautunut taas tämänkin vuoden aikana monelta osin toivomani kaltaiseksi harrastuskoiraksi. Koira, jollaista hain (tosin en tiennyt, että näin helposti oppivia koiria on...) ja jollaisen myös sain. Sillä on ihan loputon moottori tehdä töitä ja sen kanssa on ollut iso ilo harrastaa. Myy on tekemisissään kiihkeä, nopea, helposti oppiva ja hyvin motivoitavissa. Se kestää hyvin toistoja ja korjaamistakin. Parasta kuitenkin itselleni siinä on ollut se, että se soveltuu niin hyvin ns. mun käteen. Toisin kun ennalta luulin, nopea ja kiihkeä koira on helpompi kouluttaa ja ohjata kuin esim. Romeon kaltainen dieselmalli... Konkreettinen esimerkki vaikkapa agista. Käskyt ovat usein myöhässä, mutta koirapa on niin nopea, että se ehtii kuitenkin reagoida toivomallani tavalla. Myy pyrkii aina tekemään parhaansa ja mielellään juuri niin kuin haluan, eikä sillä koskaan ole pienintäkään vilunkia mielessä. Töitä tehdessään se on jopa lähes huvittavan tosikko. Korkeassakaan vietissä käskyt eivät jää siltä rekisteröimättä ja koira reagoi niihin sekunnin sadasosassa... Jottei se olisi liian täydellinen, niin Myyn pienoinen miinuspuoli on kimeä haukku, johon tarvitsee aika ajoin puuttua. Kalkattamista tulee helposti, jos esim. ohjaan huonosti, eikä koira ymmärrä mitä siltä haluan. Tekeminen on äänetöntä, jos ohjaus on selkeää ja sujuvaa. Perkeleitä tulee heti, jos sössin. Erityisesti kuitenkin ne pienet arjen asiat ilahduttavat nuoren koiran kanssa eläessä. Esimerkkinä vaikkapa

• se kerta kun koira pysähtyy lenkillä paikalleen kun pyydät sitä odottamaan, vaikka edessä näkyy epäilyttävää liikettä, 
• koira makaa pyynnöstä maassa, jotta voit keskittyä juttelemaan kouluttajan kanssa. Energiaa ei enää mene siihen, että joudut pitämään koiraa koko ajan silmällä... 
• se tunne, että koira on yhä enemmän hallinnassa, eikä sinkoile pentumaisesti sinne tänne. 
• koira ei vedä koko aikaa hihnassa! Enää superhaju/ tai riistan lähtö saa vielä kierrokset kaakkoon, mutta peruslenkit ovat jo sinällään aika kivoja...
• Sen asian sisäistäminen, että koirastasi alkaa tulla sittenkin aikuinen pennun sijaan! 

Pohjia on tehty Myyn kanssa useampaankin tulevaisuuden lajeihin ja se ainakin on tullut selväksi tämänkin vuoden aikana, että pennusta aikuiseksi koiraksi kasvattamiseen tarvitaan valtava määrä työtä. Paljon on kertynyt taas vuoden aikana ajettuja kilometrejä koiraharrastusten tähden. Koettu taas erilaisia treenejä ja -treeniporukoita... Tavattu paljon upeita, auttavaisia ja mukavia ihmisiä. Koettu paljon iloisia onnistumisia ja myös niitä epäonnistumisia. Nähty taas sekin, että rahat saa hyvin helposti uppoamaan koiriin ja, että kaiken vapaa-ajan saa hyvinkin helposti kulutettua koiraharrastusten parissa. On ihan luonnollista, että pikkujoulut jäävät väliin, jotta jaksaa seuraavana aamuna kyykkiä hakumetsässä... Yhä syvemmälle ollaan tämänkin vuoden jälkeen upottu koiraharrastuksen syövereihin. Eikä täältä paluuta ole... :) Ja jotta päästäisiin asiaan, niin tässäpä vuodesta nyt edes jonkinlainen koonti.

Vuosi 2014
Heti alkuvuonna ilon aiheeksi nousivat Myyn terveystulokset. Koira kuvattiin kallosta häntään joka suunnalta - jo ihan kaiken varaltakin, koska Myy oli sukeltanut marraskuussa 2013 korkean koiraportin yli laattalattialle ja telonut itseään... Viralliset tulokset olivat lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä priimaa (epävirallisesti iän takia). Tumman pilven taivaalle toi kuitenkin jo heti tulosten perään Myyn selän selittämättömät ja oudot kipuilut, joita hoidettiin lähes koko vuosi enemmän tai vähemmän. Myytä käytettiin fysioterapiassa, hierojalla, useita kertoja ostopaatilla, sekä kokeiltiin myös laser- ja akupunktiohoitosarjaa kivun lievittämiseen... Vuoden loppupuolella - tarkalleen viimeisen akupunktio-ja laserhoidon jälkeen - selän kivut olivat kuin pois pyyhkäisty! Huoli muuttui lopulta isoksi iloksi, kun marraskuussa osteopaatti Jerry Ketola ihmetteli, että onko tämän koiran selkä joskus kipuillut ja samaan hengenvetoon sanoi, ettei tästä koirasta sairasta saa kyllä tekemälläkään... Ja tässä, jos jossain HALUAN uskoa Jerryä, koska koira voi nyt hyvin! Lisää terveysuutisia tuli huhtikuussa, jolloin Myyn silmät tutkittiin ja todettiin virallisesti terveiksi. Heinäkuun lopussa Myy myös streriloitiin tähystysleikkauksella. Leikkaus sujui hyvin ja koira parani hämmästyttävän nopeasti. Luonteessa ei ole näkynyt merkittäviä muutoksia, eikä myöskään mitään virtsankarkailua tms. ole tullut.

Heinäkuussa Romeo kävi mejäkokeessa saaden VOI2-tuloksen. Ensimmäistä kertaa katkokulmalla sattui ns. työtapaturma. Koira ajautui jäljeltä liian kauaksi ja tästä tuomittiin hukka. Elokuussa myös Moore osallistui mejäkokeeseen, jossa se jatkoi viime kesänä alkanutta hurjaa tulosputkeaan. Voittajaluokasta tuli ykköstulos pistein 49/50! Parannettavaa ei jäänyt ja kuten viime vuonnakin, Moore oli koirista se, joka vastasi vuoden mukavimmasta tulosyllätyksestä koiraharrastusten osalta. Samalla se lunasti myös lipun ensi vuonna pidettäviin Terriereiden mejämestaruuskokeisiin, jonne ei tänä vuonna päästy valitettavasti osallistumaan työesteiden vuoksi, vaikka kutsu kävi.

Romeon Rauha pentu jatkoi myös ihan uskomatonta voittoputkeaan näyttelyiden osalta ja nappasi jälleen uuden tittelin. Maailmanvoittaja 2014. Juoniorimaailmanvoittajatitteli oli jo Rauhalla plakkarissa ja vaan vähän tätä ennen Rauha oli myös ROP ja BIS2 Hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä. Myös terveystarkit kilpparitesteineen ovat olleet Rauhalla priimaa ja luonnekin on testattu hyvin tuloksin. Wellus pennulla meni lähes yhtä lujaa Hollannissa, joten erittäin hienoa jälkeläisnäyttöä on tullut vuoden aikan Romeon molemmista pennuista. Astutussunnitelmia oli tällekin vuodelle, mutta valitettavasti nekin lopulta kariuituivat nartuista johtuvista syistä.

Vuodelle oli laadittu myös joitakin tavoitteita. Romeolle tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

• Agista toiveena kaksi luvaa ja oishan se mielettömän hienoa jos se sertikin irtoaisi jossain vaiheessa...
• Avosta vähintään ykköstulos
• Mejässä ehkä yksi koe - ja ykköstulos

Ja kuinkas sitten kävikään:

• Ei saatu luvia kokoon vuoden aikana ja tämä oli kyllä itselle pienoinen pettymys. Aina se jokin paikka radalla osoittautui meille kompastuskiveksi, vaikka paljon hyviäkin ratoja tuli. Ohjaajan piikkiin menee paljon selkeitä ohjausvirheitä, mutta myös koiralle toivoisi parempaa keskittymiskykyä ja häiriönsietoa. Hyvä ote herpaantuu turhan helposti. Tuomarin moikkaaminen alkaa jo kyllästyttää... Se tuli todettua vuoden aikana, että Romeo on haasteellinen koira ohjata agiradalla, vaikka sen esteosaaminen on hyvää. Välillä koira lähtee liikkeelle todella, todella kovaa ja välillä saa vetää perässä... Välillä irtoaa hyvin, useinmiten kuitenkin koiraa joutuu saattelemaan esteille liikaa, joka taas kostautuu seuraavalla esteellä... Kisoja jatketaan kuitenkin yhä sinnikkäästi tuloksia tavoitellen. :) 
• Tokon avossa ei käyty sitten edes kokeilemassa... Liikkeiden viimeistelyt vaan jäivät kun lajin kiinnostavuus lopahti täysin. Yksi syy oli myös ajanpuute sekä osasyy lajin kyllästymiseen ovat myös tulevat uudet tokosäännöt, joihin ei riitä aika -  eikä myöskään halu - paneutua. 
• Mejässä käytiin se yksi koe. Valitettavasti katkokulmalta tuli yksi hukka ja saatiin voittajakakkostulos, joten tässäkään ei ylletty tavoitteeseemme. Jäljestykseen sinällään olen tyytyväinen. Romeo työskenteli hienosti ja ilman tätä "työtapaturmaa" tulos olisi ollut jotain aivan muuta. 

Yhteenvetona voisi kai sanoa, ettei vuosi 2014 ollut kovin kummoinen tulosvuosi Romeon osalta, mutta paljon varmaan vaikutti myös se, että päähuomioni on ollut koko vuoden enemmän nuoren koiran kasvattamisessa ja kouluttamisessa. Romeon kanssa tavoitteellinen tekeminen tänä vuonna ei ole ollut kovinkaan intensiivistä ja ollaan menty enemmän vaan fiilispohjalta. Toisaalta rakkaus tuohon suureen hömelöön on jokaisen yhdessä koetun jutun ja ponnistuksen myötä kasvanut lisää. Romeo on koiristani aina ollut se, joka on ehdottomasti eniten opettanut minua. Romeo on kyllä koira isolla K.lla. Sen kanssa on myös ollut myös kiva kisata missä vaan. Se osaa ottaa nykyään niin lunkisti joka paikassa, eikä stressaa missään.   

Myylle tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

• Tokon alonliikkeet koekuntoon vuoden loppuun mennessä,
• Bh:ta treenattu paljon vuoden aikana ja se myös hyvällä mallilla,
• Esineruutu koekuntoon,
• Jälkiä tehdään mahdollisimman paljon ensi kauden aikana,
• Haussa valmiit piilot ja ilmaisu hyvällä mallille, 
• Vepessä toiveena päästä ainakin treenaamaan. 

Ja kuinkas sitten kävikään:

• Tokoliikkeet olisivat noin periaatteessa Myyllä hyppyä ja seisomista vaille jo ihan kelvollisessa koekunnossa... Mutta siis joo, eli ihan sama homma Myynkin osalta mitä tokoon tulee. Lajien paljouden vuoksi, tokosta oli kuitenkin kaikkein mieluisinta ja helpointa luopua ja päätös tästä tehtiin jo heti alkuvuonna... Ehkä sitten joskus eläkeläisenä lajiin voi palata, jos jaksamista ja kiinnostusta löytyy. Pk-lajit (haku ja jälki) ovat nyt meille suurin mielenkiinnon kohde. 
• Bh sen sijaan on suhteellisen hyvällä mallilla ja siihen on paneuduttu huolella. Ilmoittautuminen ja henkilöryhmä alkavat sujua. Seuraaminen ja jäävät ok, luoksetulossa eteentulon paikka vielä elää... Paikkamakuu vaatii vielä lisää kestoa ja varmuutta, eikä kaupunkiosuutta olla vielä riittävästi harjoiteltu. >> Bh-harkkaa kesältä
• Esineruutu ihan ok kuosissa. Hakee hienosti myös vieraita esineitä ja on tehnyt vieraan toteuttaman koemaisen ruudun onnistuneesti. >> koemainen esineruutu
• Metsäjälkiä on tehty jonkun verran. Varsinkin keskikesällä ahkeroitiin jälkien parissa kovasti, mutta loppuvuodesta hakutreenit saivat yhä enemmän tilaa ja jälkien teko jäi vähemmälle. Kepit nousevat ja Myy on kepeistä hyvin motivoitunut. Ruokaa ei jäljellä ole ja kepeiltä tulee palkka. Janatyöskentelyä treenattu myös erillisenä, eikä siinä mitään suurempaa ongelmaa ole toistaiseksi havaittavissa. >> kesän yksi jälkitreeni
• Haussa menty iso askel eteenpäin ja syystä, että päästiin uuteen hyvään hakuryhmään ja treenaus on säännöllistä ja vähintään viikottaista. Myyllä ja minulla motivaatio lajiin on nyt korkealla! Ilmaisut kunnossa (irtorulla), umppareita ja tyhjiä tehty jonkin verran ja koira toimii maastossa! Kiintorullaan siirtyminen on seuraava iso askel, mutta siihen ei vielä mitään kiirettä. Hitaasti hyvä tulee. >> vuoden viimeiset hakutreenit
• Vepessä treenattiin kesällä lähes viikottain ja etenemistä tulikin paljon. Veneestä hyppy, veneen haku, hukkuvan pelastus ovat kohtuu hyvällä mallilla. Esineen vienti veneeseen on Myylle osa-alueista vaikein, joten se tarvitsee enemmän treeniä. Myös uintisyvyyden ylittäminen oli usein pieni kynnys Myylle ja tässä kohtaa kuppi meni helposti nurin, joka näkyy ylimääräisenä nauskumisena. 

Myyn kohdalla agilityyn ei ollut tälle vuodelle minkäänlaisia tavoitteita, koska lajia ei oltu vuosi sitten vielä edes mietitty! Haimme ja pääsimme kuitenkin helmikuussa 2014 Jatin alkeiskurssille ja sen jälkeen onkin lajissa edetty vauhdilla. Vuoden loppupuolella päästiin korkkaamaan ekat epäviralliset kisat, joista saatinkin myös ensimmäinen nollarata. Kisasimme myös menestyksekkäästi Joukkuemöllimestaruudesta voittamalla möllimestaruuden! Vuoden loppuun mennessä esteosaaminen oli saavutettu myös kontaktien ja keinun osalta - korkattiin kisaavien radat epävirallisesti - ja nyt vaan haetaan lisää varmuutta keinulle ja kontakteille, jotta päästään aloittamaan ensi vuoden puolella virallinen kisaura. Agilityn on pitänyt koko ajan olla vähän lisälajina pk-lajien rinnalla, mutta kuten viime päivityksistäkin voinee päätellä, laji valtaa yhä enemmän alaa, koska agi on vaan niin uskomattoman hauskaa! (vaikka onkin ihan pirun vaikeaa tällä motoriikalle varustetulle ihmiselle! : D )  

Tässä Myyn agikokeiluja tältä vuodelta. 

>> Ensimmäinen möllikisa 0-rata

>> Joukkuekisassa

>>Ensimmäinen kilpailevien rata

Tilanne kontaktien osalta 25.12.2014



***

Olemme valitettavasti hirveän tylsiä.. ;) .. Jätämme vuodelle 2015 tavoitteet tekemättä! Mennään tuleva vuosi ilman kirjattuja tavoitteita ja ihmetellään sitten vuoden päästä mitä onkaan tapahtunut. Ainoa toive vuodelle 2015 on, että koko lauma pysyy terveenä ja koirien välit yhtä hyvinä kuin mitä ne ovat olleet tähänkin asti, kaikki muu on sitten pelkkää plussaa!

Mutta nyt lauma kaivannee jo ruokaa! Hyvää Uutta Vuotta kaikille! : )

Hakua & epiksiä - ei enää möllejä! :)

Myyn tiistain ohjatut agitreenit ovat nyt joulutauolla. Rentouttavan ja pitkän metsälenkin jälkeen kävin kuitenkin hallilla paimenten kanssa tekemässä lyhyesti kontakteja ja keinua... Hyvin meni, joten voipi olla, että kokeilen sunnuntaina Myyllä kisaavien rataa epiksissä, jotta saadaan vähän lisäjännitystä ja haastetta.

Lauantaina hakutreenit. Myylle viisi löytöä ja kaksi tyhjää. Ensimmäinen etukulma tyhjä, toisesta etukulmasta löytö, umpparista löytö, toiselle puolelle tyhjä, jonka jälkeen vielä kolme löytöä. Myy teki hyvät tyhjät - irtosi lähes takakulmaan asti - ja muutenkin teki hyvää rataa aina toiseksi viimeiselle ukolle asti. Tälle maalimiehelle lähetin liikaa oikealta ja maalilmies jäi sopivasti tuulen katvealueelle. Koira ei saanut ukosta hajua ja palasi keskilinjalle ilman rullaa. Lähetin uudelleen. Lähti hyvin, mutta palasi yhä ilman rullaa. Lähetin muutaman kerran samalla lopputuloksella, kunnes vaihdoin lähteyspaikkaa reilusti vasemmalle. Nyt sai hajun ja tuli heti rullan kanssa. Maalimies sanoi nähneensä Myyn tehneen koko ajan kovasti töitä piilon läheisyydessä, vaikka ei ollut saanutkaan hajua maalimiehestä, joka oli ryteikköisessä notkelmassa... Onneksi ei hätiköity äänille, vaan annettiin koiran rauhassa työskennellä ja selvitä.

Video Myyn tämän päivän työskentelystä.



Eka etukulma on tyhjä. Koira tekee hienon laatikon. Toisesta etukulmasta tulee löytö. Videolla ei näy sitä, että maalimiehen luona on selkeä ja melko pitkä rauhavaihe, jolloin koira makaa maassa rauhassa ja odottaa ruokapalkkaa, jonka saa maalimieheltä kun saavun piilolle ja irrotan liinan. Tämän jälkeen mm. vapauttaa koiran ja leikittää sitä keskilinjalle saakka, josta otan koiran haltuun seuraavaa lähetystä varten. 

Keskilinjalle saakka tapahtuvan leikin ideana on koko ajan vahvistaa maalimiesmotivaatiota ja saada koiran tekemisestä määrätietoista ja pistoista suoria. Kun maalimiehen kanssa on super kivaa - jokaisen koirien erikoistarpeita tarkasti mukaillen - sinne myös mennään suurella halulla. Meidän ryhmässä maalimiehet eivät todellakaan pääse helpolla! : D  Hyvät ja opettavaiset treenit siis taas tänään! Laji jäänee ainakin hetkellisesti talvitauolle.

***
Sunnuntaina oli seuramme epäviralliset agilitykisat. Ilmoitin Myynkin Romeon tavoin kilpailevien luokkaan. Melkein kadutti kun näin kiemuraisen radan kontakteineen. Rata oli helpohko 1-2-luokan rata, jolla ei ollut keinua. Romeon eka startti meni harakoille ja toisenkin lähdön sössi varastamalla... muuten olisi tullutkin hyvä rata. Myyn eka rata oli rataan tutustumista ja oikein hyvä rata sekin. Uusinnalla Myy veti hienosti ja sai 5 vp. yhden riman tullessa alas. Kontakteja ei olla tehty Myyn kanssa oikeastaan vielä ollenkaan osana rataa, joten tämänpäiväinen oli iso juttu Myylle. Raakilehan Myy vielä on mitä kisaamiseen tulee, vaikka rajoja on nyt muutaman kerran kisoissa kokeiltukin. Hyvin Myy ohjautuu, irtoaa ja mm. kepit ovat todella hyvät. Kontaktit nyt vaan rauhassa työn alle, mutta sitä ennen ansaitulle joulutauolle.

Tässä radat

Romeo (varasti alkuun hyppäämällä ekan hypyn, josta hylky, otin takaisin ja kuvaaminen alkaa tästä.)



Myy



Kisakuvia:

Ilmava hyppy!

Puomille ekaa kertaa kisassa... 

Tiukka kurvi  

Näinkö?

Myyn hienot kepit!

Maaliin! 

Hallilla ja maastossa vuoronperään...

Myyn tiistaintreeneissä harjoiteltiin takaakiertoja, vastakäännöstä, takaaleikkausta, valssia ja lopuksi loppusuoraa. A-estekin oli mukana ja sitä tehtiin erillisenä, palkkaus edestä. Myy luki ohjauskuvioita hyvin. Itsellä taas pienoisia ongelmia ehtimisen ja ylimääräisten askelten kanssa... eli ei sinällään mitään kovin uutta.

Ennen varsinaisia treenejä tehtiin Myyn kanssa keinua. Vauvakeinun voisi vaihtaa kohta astetta korkeammalle jalalle. Otettiin myös pikku setti tottista seuraamisineen ja jääveineen. Teki innolla ja Myymäisen hyvällä ilmeellä.

***
Keskiviikkona molemmat paimenet kävivät tekemässä hyppytekniikkaa. Tehtiin perussarjaa ja korkeutta. Ei nyt ilmeisesti mitään ihmeempää kummankaan hypyissä... Myyn pää on hypätessä melko pystyssä, joten nami alustalla voisi toimia lelua paremmin. Samalla keskittyisikin hyppyynkin paremmin kun vietti ei ole niin korkealla... Romeo tuntui tykkäävän yllättävänkin kovasti noista kovin yksinkertaisista harjoitteista. Possuili ihan täpöllä - kivaa sillä ainakin oli. :)

nih!

***
Torstai ja perjantai lenkki- ja lepopäiviä. Perjantaina saapui vihdoinkin uusi järkkäri ja tästä syystä kuviakin on taas yhä enenevissä määrin. Voi miten ihminen voikin iloita kamerasta ja järkkäritön elämä vaan ei ole oikeata elämää, kun tuollaisen kameran on kerran käsiinsä saanut...

Tulin  myös hankkineeksi itselleni uuden Nokian Lumia 1020 puhelimen järkkäriä odotellessa, jossa on myös kohtuu kiva kamera puhelimeksi.

Kokeiluräpsyjä on tullut otettua...   

***
Lauantaina oli hakutreenit. Hakutreenejä ennen tein Myylle esineruudun kolmella esineellä. Esineet suunnilleen sijoiteltuna ruutuun näin:

• yksi vasemmalla keskellä, yksi ruudun keskivaiheilla melko takana ja kolmas oikealla takakulmassa. 

Ensin Myy kiersi tallaamani alueen reunat, joten huusin pois. Lähetin ensin oikeasta etukulmasta, kaarsi kuitenkin ruutua reilusti vasemmalle ja toi ensin vasemmalla olleen esineen. Seuraava lähetys keskeltä ja nyt nousikin keskimmäinen esine. Viimeinen lähetys oikeasta etukulmasta ja toi nyt viimeisen esineen.

Hakutreeneissä Myylle suunnitelma oli seuraava:

• Etukulmista löydöt, umppareissa molemmissa ukot (umpparit kiinni), väliin kaksi tyhjää, jonka jälkeen taas kaksi löytöä. 

Myylle nyt ensimmäistä kertaa radalla tyhjiä ja olipa jännä nähdä miten se lähtee kun hajua ei maalimiehestä tule! Hyvät pistot kulmiin ja kouluttaja kehui näytölle vientejä. Umppareissa ei ongelmaa, vaikka umpparikin oli kiinni ja sitten ne tyhjät... Hajua ei tullut, Myy oli epävarma mennäkö vai ei. Tämä taas näyttäytyi sillä, että se nauskui (= haukahteli kimeästi)... Äänenkäytöstä oli puhe, että puututtava siihen heti ja aina, koska rullakoiran tulee olla hiljainen koira ja koiran ääntely esim. kokeissa vähentää työskentelypisteitä. Lähti tyhjälle vähän epävarmasti, mutta meni lopulta melko syvälle vähän kaarrellen tehden ihan kohtuu kivan piston. Toinen tyhjä aika lailla samoin. Sama pieni epävarmuus lähdössä. Kouluttaja painotti, että tyhjille lähettäessä ohjaajan on oltava tarkkana, ettei lähetys eroa millään tavalla löydöille lähetyksistä. Tyhjien jälkeen Myy lähti sen näköisenä, ettei täälläkään ketään ole ja oli aika hauskan näköinen kun sai vainun maalimiehestä: Täällä sentäs on sittenkin joku- ilo oikein näkyi koirassa ja meni lujaa maalimiehelle! Viimeinen ukko muuten hyvä, mutta rauhavaiheessa (palkka tulee vasta kun itse ehdin piilolle) nauskui maalimiehelle makuulta. Asia, joka vaatii myös puuttumista.  

Opettavainen ja kaikinpuolin hitoksen hyvä treeni.

***
Sunnuntaina sitten taas lajin vaihto. Suunta kohti hallia, jossa oli Joukkuejatpailut, eli agiseuramme epäviralliset joukkuekisat. Joukkueemme nimi oli Tiistaitontut ja kolmen muun kisaajan lisäksi kuuluin ryhmään molempien paimenten kanssa.

Eka koira joukkueestamme teki nollaradan, toiselle ryhmäläiselle tuli hylky, seuraavalle vitonen ja samoin Myylle vitonen vikan riman tullessa alas. Romeo juoksi joukkueemme viimeisenä koirana nollan ja kun kolme parasta tulosta huomioitiin, kahdella nollalla ja yhdellä vitosella nappasimme joukkuekisan voiton! Meistä tuli joukkuemöllimestareita!

Tässä ratoja.

Myy



Romeo



Muutamia kuvia piemeästä hallista.

Seuraavana vuorossa...

Myy odottamassa lähtölupaa

Kuva kertoo hyvin, miksi hyppytekniikkaa on tärkeä tehdä...

 Kisan jälkeen tehtiin paimenten kanssa jäähdyttelylenkki metsään ja taivaalta pilkisti jopa aurinko!