Tuukka Nikolan yksärillä

Kävin Carun kanssa Tuukka Nikolan yksityistunnilla kun kerran sellainen mahdollisuus vähän yllättäin avautui meille, koska Korona.... Pitkästä aikaa oli erittäin antoisa koulutus ja tuli paljon uusia ajatuksia ja ahaa-elämyksiä, vaikka igp-harrastaja en ainakaan vielä toistaiseksi ole. Mielenkiintoista asiaa oli niin paljon, etten edes yritä lähteä niitä tähän tiivistämään, kunhan nyt nostan esille muutamia asioita. Suosittelen ehdottomasti Tuukka Nikolan seminaareja ja koulutuksia ihan jokaiselle koiraihmiselle. Miksi ja mitä-kysymykset ovat koiraharrastuksessa tärkeitä ja osaan tulevaisuudessa suhtautua entistä kriittisemmin esimerkiksi mokejen kanssa tehtäviin leikityksiin ja viettitestauksiin, kun ajattelen leikityksiä esimerkiksi nuoren koiran näkökulmasta.

Tuukan pointtina nuorta koiraa kouluttaessa oli koiran itsevarmuuden lisääminen kuormittamatta nuorta koiraa. Alkuun käytiin läpi paljon teoriaa ja asiat mistä puhuttiin olivat suhde, koiran aktiivisuus, tekniikka, vaatiminen ja valmistautuminen. Suhde on kaiken perusta ja Tuukan määritelmän mukaan suhde on sitä, että koira lukee ohjaajan singnaalit oikein ja suhde on mukana kaikkialla koiran kanssa toimiessa. Esimerkiksi taistelutilanteessa jos koira ei ymmärrä ohjaajan singnaaleita, toiminta menee pelkälle patukalle. Koiralle patukka on silloin koko elämä, ei se joka koiraa leikittää. Tuukka käytti havainnollistamisessa kolmiota, jonka yläpäässä on ohjaaja, vasemmalla koira ja oikealla palkka. Kaiken toiminnan tulisi kulkea aina ohjaajan kautta, ei koskaan niin, että koira pääsee suoraan palkalle. Haasteen edessä koiralla on neljän F:n toimintavaihtoehdot;  Fight (taistelu), Flight (pakeneminen), Freeze (jähmettyminen/lamaannus), Flirt (sosiaalinen keimailu).

Aktiivisuus ja tekniikka ovat vasta oppimista ja vaatiminen ja valmistautuminen ovat vasta koiran varsinaista koulutusta. Aktiivisuus ja tekniikka tulisi kulkea käsikädessä niin, että ne ovat tasapainossa. Tämä osui ja upposi. Meillä näin ei ole ollut, vaan tekniikka on vaa'assa ylhäällä ja koiran aktiivisuus on ollut alhaalla. Tämä näkyy siinä, ettei Caru ole kovinkaan aktiivinen minua kohtaan, enkä ole osannut sen aktiivisuutta myöskään oikealla tavalla tukea. Tämän käynnin myötä meidän treeneihin tulikin nyt sitten ohjelmistoon koiran oman aktiivisuuden kasvattaminen, jolla luodaan koiralle oikeanlainen tunnetila ja mielyttämisenhalu ohjaajaa kohtaan. Aktiivisuus on se mitä tulisi aina pennulla vahvistaa ja esimerkiksi tarjoamalla passiiviselle koiralle ruokakuppi vahvistetaan passiivisuutta, ei aktiivisuutta. Aktiivuus johtaa aktiivisuuteen, eikä koiran tulisi koskaan oppia, että passiivisuus johtaa aktiivisuuteen. Koira ei tarjoa mitään, mutta se saa ruoan. Myöskään matalassa vietissä koiraa ei tulisi palkata, jos halutaan saada aikaiseksi aktiivinen koira. Miksi koira tarjoaisi aktiivisuutta jos palkka tulee passiivisuudesta?

Pennun omaan aktiivisuuteen ei tule liittyä mikään ohjaalta tuleva vaatimus, eli ei voida esimerkiksi vaatia koiralta katsekontaktia silloin kun halutaan koiran oma-aloitteista aktiivisuutta. Vaatiminen tuottaa koiralle stressiä, eikä esimerkiksi seuraamisesta saada myöhemminkään hyvää ja rentoa jos sitä ei tehdä vahvistamisen vaan pelkästään vaatimisen kautta. Tekemisen pohjalta tulisi löytyä oikeaa laumaa, hyvää suhdetta ja tekemisen tulisi olla koiralla rentoa ja mielihyvää tuottavaa. Paineella ei saa koskaan rakentaa koiraa, vaan ensin pitää opettaa koiralle hyvin kaikki halutut asiat, jonka jälkeen ne voidaan vasta kanavoida, eli ohjata koiran energia ja halu tehdä oikeaan ja haluttuun suuntaan. Kaiken taustalla ohjaajalla pitää olla aina pedagogiikka siitä mihin suuntaan asiat kanavoidaan ja esimerkisksi igp koiran tulee nauttia aggression aikana olemisesta, eikä tuntea painetta. Jos koiran sisäinen paine (= koiran halu tehdä oikein) on hyvä, ulkoista painetta ei juuri tarvita. Jos suhde taas vastaavasti on huono, painetta ei voida silloin käyttää, koska se vaan kuormittaa koiraa ja luo passiivisuutta.

Vaatiminen ja valmistautuminen, eli varsinainen koiran koulutus tulee vasta siinä vaiheessa kun perusta on kunnossa, eli koiran aktiivisuus ja tekniikka on tasapainossa ja koiran ja ohjaajan suhde on hyvä. Vaatiminen on vaihe, jossa koiran tekeminen ja energia ohjataan oikeaan suuntaan ja valmistautumisessa koira on jo kisakuntoinen ja koiralta voidaan vaatia jo pidempikestoisia suorituksia.

Oli kyllä erittäin hyvä aika käydä tämä yksäri juuri nyt Carun kanssa!  Parasta oli, että sain hyvät konkreettiset ohjeet kuinka edetä Carun kanssa jatkossa. Yksinkertaisia asioita, mutta aina välillä koirankoulutuksessa ajautuu siihen tilanteeseen, että jonkun muun täytyy sanoa ne ääneen, jotta ne taas muistaa. Myös Myyhyn vertailu on täysin tuomittavaa, joten yritän välttää sitä ja keskittyä sen sijaan Carun vahvuuksiin. Tuukan mukaan Caru on hyvä koira, jolla on saalisviettiä, mutta ei vielä taistelutahtoa ja tämä näkyy siinä, että Caru kyllä saalistaa lelua, mutta sen jälkeen kun lelu on suussa, aktiivisuus loppuu. Pentu ei saa vielä riittävää mielihyvää taistelusta, eikä näin ole omalla mukavuusalueella, joka johtaa taas siihen, ettei se tuo lelua aktiivisesti minulle.

Tämä näkyi meillä jonkinlaisena pattitilanteena, johon halusin apuja. Koiran tulisi päästä aktiivisuudesta taisteluun ja tätä lähdettiin Carun kanssa työstämään. Koiran tulisi olla aktiivinen kehumis-, ruoka- ja taisteluärsykkeille ennen kuin voidaan siirtyä tekniikkaan ja esimerkiksi Tuukka ei tuntenut yhtään seitsenkuista koiraa, joka voisi työskennellä vielä yhtään lelupalkkalla. Koira on valmis vasta siinä vaiheessa lelupalkalle kun se osaa tehdä aktiivisuutta passiivisuudelle. Caru vastasi hyvin aktiivisuuden rakentamiseen ja koko pentu näytti ihan erilaiselta leikin jälkeen. Koira oli yhdellä sanalla kuvattuna onnellinen.

Kiteytettyänä maltti on nyt Carun kanssa valttia ja nyt tulee keskittyä koiran aktiivisuuden, tunnetilan ja mielyttämisenhalun rakentamiseen. Tunnetilatreenin tulee olla kestoltaan aina tosi lyhyt. Pari kolme minuuttia kestävä harjoitus on parempi kuin yksi pidempi harjoitus. Koiralla tulee olla mahdollisimman hyvä fiilis kentällä ja tehdessä, jolloin se viedään autoon ja saadaan kyseinen tunnetila kentällä tapahtuvaa toimintaa kohtaan pikku hiljaa vahvistumaan koiralla. Tuukka painotti myös sitä, että kannattaa suhtautua todella kriittisesti nykyiseen koirankoulutuskulttuuriin ja esimerkiksi youtube-videoihin, joissa nuoret koirat tekevät valmiita suorituksia ja pallo kainalossa seuraavat pitkää matkaa. Ihmisillä on aivan liian kiire saada valmista.

Tekniikkatreeneissä on tärkeää muistaa, että tehdään vaan pari onnistunutta suoritusta. Ei toistoja jos menee hyvin, koska helposti käyrä alkaa mennä alaspäin. Siinä vaiheessa kun päästään vaatimisen tasolle, koiralla tulee kuitenkin olla todella paljon toistoja takana, jotta koira varmasti osaa kanavoida asian oikein. Kanavointivaiheessa koiran tulee tietää tarkasti mitä siltä vaaditaan ja odotetaan, mikä on pään asento ja mikä on oikea tekniikka. Vasta silloin voidaan koiralta vaatia asioita.

Päivän aikana näin taas Carusta uusia puolia. Tuukka ei ole ihan mikään hiljaisin tuntemani kaveri ja oli mukava nähdä miten varmana ja luottavaisena Caru häneen nojaili. Hieno pentu kaiken kaikkiaan ja taas saatiin hyvää buustia millä mennä OPETUKSESSA eteenpäin.

Ohjaaja melko kohmeessa (päästään ja jaloistaan) nälkäisenä ja pitkän päivän päätteeksi (..ja Tuukan laumauttamana 🙈😅), mutta tässä pikku pätkä siitä mitä tehtiin, eli loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia asioita käytännössä.