Se nyt kuitenkin on tullut varsin selväksi, että Romeo on aika ohjaajapehmeä ja herkkä koira, vaikka mielellään, luonnetestituomarin sanoja lainatakseni: "esitttää vähän enemmän kovista kuin mitä on..." ja tämä on tuonut haastetta koiran kouluttamiseen varsinkin vielä vähän osaamattomalle ohjaajalle. Alkuun luulin, että Romeo passivoituu treeneissä enemmän laiskuuttaan ja ns. v***llakseen, mutta nykyään uskon passivoitumisen olevan sitä, että koira rauhoittelee minua kun vaistoaa minun olevan turhautunut hommaan, joka ei etene toivomallani tavalla ja riittävän nopeasti. Tämä johti lopulta taas siihen, että hommat eivät edenneet millään tavalla ja oltiin pattitilanteessa.
Pidin tekemisestä tauon, kyselin holskujen omistajilta ja muidenkin rotujen harrastajilta neuvoja ja aloitettiin hommat vähän uudella tavalla. Nyt tuntuu selvästi paremmalta, intoa alkaa löytyä ihan eri tavalla ja jotenkin tuntuu, että nyt vasta mulla on se punainen lanka käsissäni, jota pitkin on hyvä edetä. Eli paljon on mennyt vikaan alkukoulutuksessa ja nyt sitten olen pyrkinyt korjaamaan omia, jo syntyneitä virheitä.
Näihin juttuihin kiinnittäisin erityistä huomiota:
- Treeneihin mennään aina hyvällä tuulella ja pilkettä silmäkulmassa. Tämänhän jo kaikki tietävät, mutta korostaisin tätä vielä erityisesti holskun kanssa. Holskua ei voi huijata. ;) - Osaat hienosti, ootpa taitava!- tyylinen koiran ihailu koiran tehdessä vie pitkälle. Huonolla tuulella treenatessa on vaarana, että koira alkaa rauhoitella ohjaajaa elein ja ilmein ja koirasta tulee loivaliikkeinen ja passiivinen. Tästä turhautuu sekä ohjaaja, että koira.
- Jos menee hyvin, ei tehdä toistoja vaikeissa asioissa. Eka suoritus on yleensä paras ja toinen huonompi. Treenataan usein ja lyhyesti.
- Palkkaisin alkuun pidempään, vähän sinne päin-tyyliä, jotta koira tuntee tehneensä mahdollisimman oikein, vaikka paikka ei ihan suora tai muuten hyvä olisikaan...eli ei korjailla liikaa koiran tekemää. Näin säilyy paras into ja ilo tekemiseen.
- Tukisin oma-aloitteisuutta ja vähentäisin käsiapua, jotta koira oppisi olemaan itse mahdollisimman aktiivinen jo alusta lähtien.
- Ohjaajana pyrkisin olemaan mahdollisimman realistinen koiran osaamiselle ja siihen millainen juuri tämä koira on esim. viettitasoltaan, taistelutahdoltaan jne. Matalaviettisestä koirasta kun ei mitään suurta viettitykkiä koskaan tule. Havannoimalla koko ajan koiraa ja etsimällä koiran vahvuudet, joita pyrkiä käyttämään koulutuksessa hyväksi ja tiedostaen myös koiran heikkoudet ja kehittymiskohdat. Treenisuunnitelma sitten tämän mukaan.
- Ohjaajana tulee tiedostaa myös se, että vaan pitkäjännitteinen työskentely ja harjoitus tekee ns. mestarin ja se vie paljon aikaa. Ei vaadita koiraltakaan niitä nappisuorituksia ja täydellisyyttä liian aikaisin, vaan paloitellaan asiat ja työskennellään yhdessä oman päämäärän/tavoitteen eteen. Taikatemppuja, tai oikotietä onneen koirankoulutuksessa ei ole.
- vaatimalla liian pian, liian tarkkaa tekemistä. "Paras" tapa tappaa into ja ilo. Joskus koirasta katoaa into jo sillä, että sanotaan -hups!-vähän moittivalla äänellä, jos jokin menee vikaan. Tällä tietämyksellä "en näkisi virheitä" ja jättäisin ne täysin huomiotta ja palkkaisin hyvästä iloisella kehulla.
- holskua/Romeota ei tule mielestäni korjailla/kovistella millään tavalla treeneissä, eikä kyllä arjessakaan. Huonon suhteen korjaaminen on työlästä ja vaikuttaa koiraan kaikilla elämänosa-alueilla. Voi miettiä myös sitä, että onko kaikki saavutetut tittelit ym. palkinnot olleet tämän arvoisia, siinä vaiheessa kun joskus tulee aika sanoa rakkaalle ystävälle ne viimeiset hyvästit.
-------------
Ja muutama sana vielä meidäna arjesta nyt jo aikuisen holskun kanssa:
- Arki on nykyisin jo varsin mukavaa aikuisen koiran kanssa. Parasta aikuisessa koirassa on ehkä se, että me tunnetaan jo toisemme.
- Aikuinen koira on mukavan itsevarma ja elämään luottavaisesti suhtautuva, eikä se viitsi enää kaikista turhista asioista suurempia kilareita saada kuten nuoruudessa. Tosin onhan sillä vielä heikkoutensa; oravat, metsäkanalinnut ja Mörkö-tiibetinmastiffi...
- Arjessa on säännöt, joita noudatetaan ja niistä pidetään kiinni. Remmissä ei rähjätä, eikä pihalla mölistä turhia. Porkkana toimii holskulla ehdottomasti paremmin kuin keppi. Tässä esimerkki pihalla vahtimisesta.
Alkuun kirosin ja menin pölläyttämään koiraa kun se rähisi suu vaahdossa katua ohittavalle,(niskavillapuhuttelu perkeleiden kera), jos sain koiran kiinni itse teosta. Koira luimisteli väisteli, lopulta pakeni jo kun näki minut tulevan sisältä ja lopputulos oli, että vahti kuitenkin katua yhä kiihkeämmin ja jotenkin jopa aggressiivisemmin. Vaihdoin rankaisun kutsuun ja superpalkkaan. Eli mölystä sai makkaraa jos tuli sitä sisältä hakemaan. Palkkasin aina kun jätti rähinän kohteen ja tuli luo. Alkuun oli tulemisessa viivettä ja tämä vaihe olikin se koettelevin. Koira rähisi jonkin aikaa, mutta selvästi jo pian tiesi, että makkara odottaa kunhan malttaa jättää kohteen ensin. Tänä päivänä kun katua ohittaa uroskoira, Romeo tulee puhisten jääkaapille häntä tötteröllä ja katsoo minua tyyliin, äippä taas siellä menee hirmuinen koira. Kehun sitä ihan tavallisella rauhallisella äänellä ja juttelen jotain tyyliin: olitpa muuten taitava, meneekö siellä joku koira... ja annan sille palkan. Nykyään jo riittää, että kuittaan palkan sijaan "tarinan" kuulluksi. Lopputulos on, että koira ei enää rähise aidalla, vaan ryntää sisälle "kertomaan asiasta".
- Pitääks mun aina? - Holsku on siitä jännä koira, että se jaksaa myös kyseenalaistaa joitakin sääntöjä kerta toisensa jälkeen, joten tarkkana sen kanssa saa arjessa olla. Esim. meillä on huone, jossa asustaa kani ja tähän huoneeseen koirilla ei ole lupaa mennä ja ne tietävät sen. Perheen toisille koirille, yksi kielto on riittänyt kertomaan, ettei huoneeseen ole lupaa mennä, kun taas Romeo jaksaa kerta toisensa jälkeen yrittää: josko sinne nyt kuitenkin tänään jo voisi mennä...?
Olen noista asioista ihan samaa mieltä :), vaikka me ei tavoitteellisesti treenata mitään niin moni noista pätee mun mielestä ihan arkijutuissakin ja ylipäätään holskun kanssa eläessä.
VastaaPoistaKantapään kautta meilläkin on noi jutut opittu...Meillä suhde Arcon kanssa on parantunut, pikkuhiljaa tosin, sen jälkeen kun jätin koiran kovistelemiset kokonaan pois. Tosin alkupään virheethän maksavat eniten, joten todennäköisesti en koskaan saa luotua siihen samanlaista suhdetta kuin Oksiin.
Minun mielestäni ns. operantti koulutustapa istuu holskulle kuin nenä päähän. Itsestäni on mukava katsella kun tehdään Oksin kanssa joitain juttuja ja koiran häntä heiluu koko ajan :). Sen tekemisestä puuttuu kokonaan tietynlainen "nihkeys".
Olen nykyään antanut itseni uskoa, että koirat eivät osaa ns. hattuilla omistajalleen vaan sellaiseksi luettu käytös on juuri omistajan rauhoittelua.
Tosin holskuja on varmasti erilaisia mutta itse lukisin kaikki tähän mennessä tapaamani juuri Romeon-tyyppisiksi koiriksi.
Tää aihe on tosi mielenkiintoinen, niinkuin jo Lauran blogissakin mainitsin.
Toivottavasti Romeon maha on jo parantuntu.
-Eija, Arco, Kepa ja Oksi-
Mun mielestä noi pätee koiran kuin koiran kanssa, ihan joka kohta. :D
VastaaPoistaToi rähisevän koiran ojentaminen ei myöskään ole mikään holskujuttu, vaan ihan yleinen. Noin se vaan kovin helposti menee. Kiihtyneen koiran on vaikea ottaa rangaistusta vastaan ja ymmärtää mistä se tulee. Se tajuaa vaan että omistaja huutaa kanssa ja pahimmillaan kuvittelee että tässä me huudetaan yhdessä tolle kadulla kulkijalle. Välillä vaan omistaja käy tukkaan kiinni, jota ei voi ymmärtää, jolloin se aiheuttaa vaan entistä enemmän turhautumista = rähinää.
Mä en jotenkin suostu uskomaan, että holsku on koiraa kummempi. Totta kai joka rodulla on omat juttunsa, kun niitä on jalostettu niin eri tarkoituksiin, mutta jotenkin silti.. pohjimmiltaan ne on kuitenkin kaikki koiria ja samat oppimisen lait pätee kaikkiin.
Erittäin mielenkiintoinen aihe, edelleen!
^ sitten olen ilmaissut itseäni jotenkin hyvin epäselvästi. ;)Itse taas ajattelisin, että jos mulla olisi mali tai saku, treenaisin sitä aika toisella tavalla kuin mitä holskua.
VastaaPoistaTämä on tärkeä aihe!
VastaaPoistaMinä olen nimittäin sitä mieltä, että holsku ei todellakaan ole kummoisempi koira kuin mikään muukaan paimenkoira. pk holskuja on pitkään Suomessa (ja ulkomailla) jalostettu pelkän ulkonäön perusteella ja luonteeltaan koirien on pitänyt olla helposti käsiteltäviä (pehmeitä, ohjaajanöyriä, vähäviettisiä). Eli luonteessa esim. pidättyväisyys, pieni epävarmuus ja vietittömyys on annettu anteeksi jos koiralla on nätti pää. Kasvattajat ovat itse melko vähän harrastaneet koirien kanssa, eikä tällöin harrastusominaisuudet ole tulleet esille, eikä niitä ole osattu arvioida, eikä niistä ole tiedetty kun ei ole kokemusta, eikä tuntumaa ominaisuuksista. Kaikki ei näy luonnetestissä. Isosta osasta koiria puuttuu tekemisen halua ja intoa, kiihkeyttä. Ja kun pk holsku on muihin paimeniin verrattuna itsenäinen, on kouluttaminen haasteellisempaa, koiralta puuttuu miellyttämisen halua ja kun oikeanlainen palkkaaminen ja motivointi on puutteellista on tuloksena toimimaton koira.
Moneen hyvään pk holskuun sopii ohjeet "ravistettava ennen käyttöä". Onnistunut koesuoritus ja etenkin toistuvat hyvät suoritukset ovat hyvää yhteistyötä. Hyvä hallinta, koira kunnioittaa ohjaajaltaan saamaa käskyä. Hyvä motivointi ja palkkaus, koira suorittaa saamansa tehtävät innolla ja hyvässä vireessä ja taitava koulutus, koira on opetettu teknisesti suoriutumaan hyvin annetuista tehtävistä.
Tällä ajan lähinnä takaa sitä, että pelkkä positiivinen vahvistaminen ei riitä toistuviin hyviin koesuorituksiin. Tai, riittää silloin jos koepäivinä sattuu koiralla olemaan juuri se hyvä päivä. Tästä hyvänä esimerkkinä Lakan viimeinen tokon alo koe Laukaassa, jolloin Lakka oli totisesti sitä mieltä, että nyt ei nappaa (joka Lakalla on harvinaista). Hallinta oli ainoa asia, joka enää pelasti suorituksen. Hyvin pelastikin! se suoritti oikein kaikki sille opetetut liikkeet, vire oli todella alhainen ja siksi kauneuspisteitä putosi vähän joka suorituksesta. Kokonaisuutena taas mikään osa-alue ei mennyt nollille ja loppupisteet oli suoritukseen nähden yllättävän korkeat. Oli ilo ja hivenen ylpeä;) olo seisoa ykköspallilla pk holskun kanssa kun taakse jäivät bordercolliet, sakemannit ja rotikat jotka nekin osa saivat 1 tuloksen ja koularin
On surullista, että pakote ja rangaistus nähdään aina negatiivisenä asiana. Jos se masentaa/passivoi koiran, on palaute ollut väärin mitoitettu sille yksilölle ja siihen tilanteeseen tai annettu armottomasti väärällä tavalla.
Isommat tittelit ja korkeampien koeluokkien suoritukset lajissa kuin lajissa vaativat kehittymistä ohjaajana ja kouluttajana. Ne jutut mitkä saavat jonkin koiran huippusuorituksiin, eivät välttämättä päde toisella yksilöllä. Mikäli huipulle meinaa pelkällä positiivisella vahvistamisella, on osattava käyttää palkkioita ja koiran haluamia resursseja niin taidokkaasti, että siihen ei suoraan sanottuna tavisharrastajan tai aina edes vähän kokeneemman kouluttajan taidot riitä ja kaikkia koirayksilöitä ei ole niillä keinoila mahdollista viedä eteenpäin.
Loppuun vielä:) Minun kokemuksien mukaan holsku ei ole yhtään sen kummoisempi harrastuskoira kuin moni muukaan paimenkoira, omat erityispiirteet sillä toki on. Holsku on ollut alkujaan maatilojen yleiskoira, eikä sillä ole ollut räätälöityjä ominaisuuksia, kuten esim käyttölinjan malinoiseilla. Olen kahlannut holskujeni kanssa läpi montaa lajia, ja ilokseni saanut huomata, että on niistä vaan moneen menoon, eikä ne alkuperäiset vietit ole kadonneet minnekään. Mutta kun holskujen omistajina on suhteellisen aloittelevia koiraharrastajia, ei kaikkea hyötyä ole osattu ottaa irti. Eikä niitä ole mennyt kokeneemmille ohjaajille, kun ei kukaan kasvattajakaan ole tehnyt koirillaan tuloksia, että ominaistuudet olisivat mustaa valkoisella.
Ehkä uusi sukupolvi, ehkä:)
T: Elli, Lakka, Aurora ja Jerome
Lainaan Ellin tekstiä: Mikäli huipulle meinaa pelkällä positiivisella vahvistamisella, on osattava käyttää palkkioita ja koiran haluamia resursseja niin taidokkaasti, että siihen ei suoraan sanottuna tavisharrastajan tai aina edes vähän kokeneemman kouluttajan taidot riitä j <- tuo on varmsti totta ja kun taidot eivät riitä sitten annetaan pöllyä. ;) Kiva juttu koiran kannalta. Vaihtoehto joillekin, mutta ei itselleni.
VastaaPoistaYmmärsit pointtini totaalisen väärin!
VastaaPoista^ Musta tuossa sun kirjoituksessa Elli oli on tosi paljon hyvää asiaa, joista olen ihan samaa mieltä kanssasi. Itse arvostan kovasti tuota, että holskukasvattaja treenaa ja kilpailee omien holskujensa kanssa ja vieläpä menestyksekkäästi. Paljon on niitä holskukasvattajia, jotka huutelevat, että kasvatan erittäin työkykyisiä ja koulutettavia koiria ja tuloksia ei kuitenkaan ole mistään lajista, eikä koirien kanssa harrasteta, saati sitten kilpailla. Sohvaperunan/kotikoiran oikeita käyttöominaisuuksia kun on aika vaikea saada selville ilman koiran kanssa tekemistä ja treenaamista/kilpailua.
VastaaPoistaAinoa asia, mitä ITSE en tee, enkä tulee tekemään koulutuksessa on koiran rankaisu ja pakotteiden käyttö. Meillä kun ne eivät johda yhtään mihinkään. Jos niiden käyttö on asia millä holskun kanssa pärjätään huipulla ja saadaan hyviä tuloksia, niin antaa olla meidän osalta. Tehkööt sitten ne sitä, joilta se paremmin sujuu. Meille riittää ihan tämä nykyinen osaaminen/osaamattomuus. :)
Oppimisen lainalaisuudet pätevät kaikkiin elollisiin lajista riippuumatta, tää on kait tieteellisesti todistettu fakta :). Enkä itsekään usko holskujen olevan mitään kummajaisia muihin koirarotuihin verrattuna.
VastaaPoistaPositiivisen koulutustavan vahvuutena pidän sitä, että sillä ei saada aikaan mitään negatiivista suhteessa koiraan. Tuolla aiemmin Elli kirjoitti pakoitteen/rangaistuksen voimakkuudesta suhteessa koiraan (masentuu/passivoituu). Itse koen tämän kompastuskivenä eli kuinka opetella koiran kanssa juuri sille yksilölle sopiva rangaisuksen "kovuus" esim. ja kuka sen sinulle opettaa? Yleensähän tämä tapahtuu arkielämässä koiran omistajan toimesta, koira toimii väärin ja omistaja pölläyttää.
Itse en voi ottaa kantaa noihin kisaamisjuttuihin kun en niitä harrasta mutta olen kuullut muidenkin olevan samaa mieltä positiivisen vahvistamisen vaikeudesta kuin Elli. Onnea muuten kisamenestyksestä Ellille ja Lakalle :).
Tuon "ravistetaan ennen käyttöä" olen kuullut yhdistettynä holskuihin niin kauan kuin itselläni on rotua ollut. Haluaisin tietää, että mitä sillä kongreettisesti käytännössä tarkoitetaan?
Itse koen, että on tärkeää toimia niinkuin itsestään hyvälle tuntuu. Jos jokin koulutusmentelmä ei itsestäni tunnu hyvälle, vaikka sitä muiden toimesta suositeltaisiinkin, niin en sitä käytä.
-Eija,Arco,Kepa ja Oksi-
Minusta on turha ajatella, että positiivisella koulutuksella ei voida saada mitään negatiivista aikaan. Väärin ajoitetulla palkalla voidaan tahtomatta vahvistaa ei toivottuja tunnetiloja, kuten kiihtymystä, turhautuneisuutta ja stressaantuneisuutta. Ja kaikille on varmasti selvää miten kauan stressihormonin poistuminen elimistöstä kestää.
PoistaPakotteen oikein annettu ja ajoitettu käyttö on sitä koiranlukutaitoa. Eikä niitä mielestäni pidä käyttää, jos ne eivät vie eteenpäin tai ei ihan oikeasti tiedä miten se tulisi antaa. Mutta se ettei itse niitä osaa hyödyntää, ei tarkoita sitä, että ne eivät toimi. Monet käyttävät rangaistuksia tietämättään, hihnan kireys, oma painostava kehon asento, äänen sävy, täysi huomioimattomuus, vahvisteen puuttuminen, kun koira sitä odottaa tai luulee sen saavansa. Se mikä toiselle koiralle on melko merkityksetön on toiselle jo ihan liikaa.
"Ravistettava ennen käyttöä" tarkoittaa mieletäni sitä, että harvat holskut ovat superahneita, jolloin omistajan on vaikea olla nakkeineen mielenkiintoisempi kuin esim vieressä leikkivät toiset koirat. Silloin tarvitaan sitä pientä herättelyä ja kieltoa, että sinä et voi tuonne mennä, vakka haluaisit. Kun koira jättää toiset huomiotta ja kuuntelee omistajaa, pästään tilanteeseen jossa sitä voidaan palkata.
Ja vielä selvennykseksi jos joku luuli että ennen Laukaan kisoja pöllyytettiin koiraa, niin ei todellakaan:D Lakkaa nostatettiin ja leikitettiin ennen koetta.
Totta, tunnetiloja voidaan osittain vahvistaa mutta ne eivät vaikuta koiran ja omistajan väliseen suhteeseen siinä määrin kuin esim. fyysinen rankaisu voi vaikuttaa. Minusta hyvään koiranlukutaitoon kuulu se, että tietää mitä vahvistaa.
VastaaPoistaKysyisin vielä, että mitä Elli tarkoitti "herättelyllä"?. Jos koira on hyvin koulutettu, niin eikö sille riitä pelkää sanallinen kielto?
-Eija, Arco, Kepa ja Oksi-
"Jos koira on hyvin koulutettu, niin eikö sille riitä pelkää sanallinen kielto?" Näin varmasti ihannetilanteessa hyvin koulutetulla koiralla, mutta MITEN se pelkkä sanallinen kielto opetetaan riittämään?
VastaaPoistaHyvä kirjoitus Anne! Tykkään tästä sun ajatusten suunnasta ja löytämästäsi punaisesta langasta, jatka hyvin alkanutta matkaa eteenpäin! :)
VastaaPoistaEn yleensä lähde kommentoimaan näitä asioita nettikirjoitteluna, mutta tehdään tällä kertaa poikkeus. ;) Minusta on jännää, kuinka puhutaan, ettei yksi koulutustapa sovi kaikille roduille. Etenkin kun operanttia koulutustapaa on sovellettu paitsi koiriin, niin myös yli sataan muuhun eläinlajiin, ja vieläpä menestyksekkäästi. Tässä artikkeli taustoittamaan asiaa: http://www.freewebs.com/klikki/bobbailey.html Suosittelen lukeemaan tuon alusta loppuun, sillä en turhaan lähde toistamaan kaikkia siellä esiintyviä asioita tässä.
Otetaan kuitenkin tähän muutama asia esille. Nämä ovat siis lainauksia ylläolevasta linkistä. "ABE:lla oli yli 40 kokoaikaista työntekijää, ja se toimi maailmanlaajuisesti. Vuosien kuluessa ABE:n kouluttajat kouluttivat yli 140 lajia ja enemmän kuin 15000 yksilöä sisältäen korppeja, korppikotkia, possuja, koiria, kissoja, delfiinejä, merileijonia ja monia muita lajeja, mitkä suoriutuivat koulutetuista tehtävistään vaikeissa olosuhteissa." Erityistä huomiota itsessäni herättää mm. se, kuinka vanha juttu operantti koulutustapa on. Ja mihin sitä käytettiin. Jos operantti koulutustapa toimii yli 140 eri eläinlajilla, onko oikeasti realistista väittää, ettei se toimisi kaikilla koiraroduilla? Erittäin suuren huomion arvoinen asia on myös, keitä ABE:n kouluttajat olivat. Aiemmin tuli esille mielipide, että positiivinen vahvistaminen on liian vaikeaa, jotta sillä voisi tavallinen ihminen koiraansa kouluttaa. ABE:n kouluttajat olivat tavallisia ihmisiä, eivätkä he edes olleet kouluttamisesta intohimoisesti kiinnostuneita. Operantti koulutustapa opetettiin heille, he tekivät mekaanisia harjoituksia ja alkoivat kouluttamaan. Ja he kehittyivät aivan mestarillisiksi kouluttamisessa! He pystyivät esimerkiksi kouluttamaan useita eläimiä yhtäaikaisesti. Jos siis haluat tulla taitavaksi operanttia koulutustapaa hyödyntäväksi kouluttajaksi, et tarvitse muuta kuin paljon mekaanista harjoitusta ja teorian sisäistämisen. Mielestäni tämä kuulostaa erittäin saavutettavalta, etenkin jos tavoitteena on kouluttaa yhtä koiraa kerrallaan, vaikkapa kymmenen nopealiikkeisen rotan sijasta. ;) Yksi hienoimmista asioista operantissa koulutustavassa on mielestäni juurikin tämä, että kuka vain voi sen oppia. Siihen ei liity minkäänlaista mystiikkaa, eikä ihmisten tarvitse olla syntyneitä ”koirameedioiksi” tai ”hevoskuiskaajiksi”.
Tässä on mielestäni loistava esimerkki siitä, millaisia ihmeellisyyksiä eläimet saadaan tekemään kouluttamalla palkkion avulla! "”Saatoimme ohjata koiran kaikkialle vilkkaassa keskustassa etäisyyksien ylittäessä 10 metriä henkilöstä joka toteutti ohjaamisen. Tavallisesti ohjaaja oli korkeassa rakennuksessa, mutta joskus autossa. Koira ohjattiin mielivaltaiseen pisteeseen, käskettiin istua 30 minuuttia tai tunti, ja lähteä sitten taas liikkeelle. Koira ”etsi” signaalia kääntämällä päätään puolelta toiselle kunnes käynnistimme signaalin, jolloin koira liikkui siihen suuntaan. Jos halusimme koiran muuttavan suuntaa, käänsimme signaalin pois ja koira alkoi käännellä päätään, kunnes käänsimme signaalin taas päälle. Jos koira poikkesi oikealta kurssilta, käänsimme signaalin pois ja koira alkoi taas etsiä saadakseen signaalin päälle. Tällainen oli erittäin tehokasta delfiinien kanssa yli 5 mailin etäisyyksillä (käytimme mikroaalloilla toimivaa radiolinkkiä).” Vastaavasti ohjattiin esimerkiksi kissoja kaupunkien keskusta-alueilla ja kansainvälisten lentokenttien terminaaleissa." Jos siis ABE:ssa on onnistuttu kouluttamaan vakoojakissoja operantilla koulutustavalla, eikö ole melkoista aliarviointia, ettemme pystyisi samoilla tavoilla kouluttamaan huomattavasti yksinkertaisempia asioita koirillemme?
Eettisyys on mielestäni tärkeä asia huomioon otettavaksi eläinkoulutuksessa, ja siis myös koirien koulutuksessa. Mielestäni koiralle turhan kivun, ahdistuksen ja pelon yms. aiheuttaminen vain koulutustunnusten ja –tulosten saavuttamiseksi on epäeettistä. Uskoisin monien olevan tässä asiassa samaa mieltä? Jännittäväksi tämä pohdinta kuitenkin muuttuu, kunka ”turha” tässä yhteydessä määritellään. Jollekin turhan kivun aiheuttamisen raja menee esimerkiksi sähköpannan käytössä. Mutta jos kouluttaminen operantisti kerran on mahdollista vain käyttäen palkkiota (positiivinen vahviste) ja palkkion poistamista (negatiivinen rankaisu), niin voimmeko pitää eettisinä käyttää tapoja, joista aiheutuu koiralle esimerkiksi pelkoa? Eli onko eettistä kouluttaa koiralle esimerkiksi tottista pelottelemalla koiraa ”pysy siellä paikkamakuussa tai muuten tukka pöllyää”? Tai voimmeko pitää eettisenä edes henkistä painostamista? Eli koiran pelottelemista tottelemaan esimerkiksi kouluttajan pelottavalla olemuksella, koiraan kuitenkaan fyysisesti kajoamatta. Kun meidän kerran on mahdollista kouluttaa vain palkkion antamisella tai palkkion poistamisella, eikö kaikenlainen pelottelu ole silloin juurikin turhaa? Kun tuloksia saadaan kerran pelottelemattakin.
VastaaPoistaTässä välissä täytyy sitten ottaa puheeksi se palkkion toimivuus. Niin usein valitetaan kuinka koira on nirso, eikä sille kelpaa ruoka palkkioksi. Mutta kuinka moni oikeasti näkee sen pienen vaivan, että arvottaa koirallensa ruoan? Esimerkiksi suojeluharrastajat näkevät hirmuisen vaivan, jotta koira saadaan leikkimään innokkaasti ja tätä harjoitellaankin pienestä pitäen. Mutta yleensä kun puhe tulee ruoan toimivammaksi vahvisteeksi tekemisestä, ei ihmisillä jostakin syystä löydy samanlaista motivaatiota. Ja nopeasti selitettynä mitä ruoan arvottaminen on: koira ei saa ruokaa muuta kuin tekemällä työtä. Eli ruokaa tulee vain palkkiona koulutuksesta. Tämä ei tietenkään tarkoita että koiraa pidettäisiin nälässä. Jos koiralle tavallisesti tulee ruoka kuppiin 1-2 kertaa päivässä, saa se ruokaa arvotettaessa ruokansa vähintään yhtä monta kertaa kuin se käy lenkillä, joka on useimpien koirien tapauksessa vähintään 3 kertaa päivässä. Koiran uudet ruoka-ajat ovatkin siis lenkit ja reenit. Näissä tilanteissa koiralle tarjotaan ruoka palkkioina halutuista asioista, kuten vetämättä hihnassa kävelemisestä, luoksetuloista, ohituksista tai tottiksen opettelusta. Alkuunsa koira voi päättää, ettei ruoka ole vaivannäön arvoista. Mutta riittävän kauan ruoan arvottamista jatkettuna, alkaa koira ymmärtää ruoan arvon, koska se ei olekaan enää itsestäänselviö, joka tipahtaa kuppiin joka ilta klo 20. Anskuhan on minulla ollut hirmuisen nirso koira pennusta lähtien. Muistan jopa syöttäneeni sitä pentuna kupista lusikalla, jotta se suostuisi syömään edes vähän. Nyt kuitenkin ruokaa arvottamalla, olen nykyisin oikein tyytyväinen sen ruoan arvostukseen! Ja tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että voin ruokkia koiriani kupistakin tarvittaessa (=ollessani kiireisenä päivänä laiska reenaamaan ruoat), eikä ruoan arvo siltikään laske.
Sitten vähän rankaisemisesta. Puhun nyt pelkästään sanalla rankaiseminen, mutta täsmennän tarkoittavani sillä positiivista rankaisua, eli jonkin epämiellyttävän asian lisäämistä. Elli sanoi, että on ikävää, että ihmiset näkevät rankaisun/pakotteen negatiivisena asiana. Oleellisempaa on mielestäni se, miten koira asian näkee. rankaisu tarkoittaa siis jonkin koiralle epämiellyttävän asian lisäämistä tilanteeseen, tavoitteena saada jokin käytös vähenemään. Rankaisu on siis koiran kannalta epämiellyttävää. Mutta suurempana ongelmana kuin pelkän rankaisun käytön, näkisin menetelmien sekoittamisen. Tämä liittyy myös siihen jännittävään asiaan, miten huonosti tutkimustuloksia otetaan käyttöön koirankoulutuksessa. Jo pitkään on ollut tiedossa, ettei kepin ja porkkanan käyttäminen samassa käytöksessä lopulta toimi. Tässä välissä on kyllä pakko tehdä pikainen terminilogia kertaaminen, jotta olemme kaikki samassa veneessä.
VastaaPoistaPositiivinen vahviste = palkkio, lisätään jotakin koiralle miellyttävää
Negatiivinen rankaisu = palkkion poistaminen, poistetaan jotakin, jota koira tavoittelee
Positiivinen rankaisu = pakote, lisätään jotakin epämiellyttävää
Negatiivinen vahviste = poistetaan koiralle epämiellyttävä asia
Tuolle tavalle, jolla ryhmittelin käsitteet pareittain, on syynsä. Pos. vahviste ja neg. rankaisu ovat pareja, jotka toimivat hienosti yhdessä. Samoin pos. rankaisu ja neg. vahviste. Mutta näiden sekoitteleminen keskenään onkin sitten toimimatonta. Positiivisen vahvisteen ja positiivisen rankaisun yhdistäminen saman käytöksen kouluttamiseen saa aikaiseksi niin kutsutun myrkytetyn vihjeen/käskyn tai pilatun vihjeen/käskyn. Englantia taitaville löytyy paljon kirjoituksia tästä aiheesta laittamalla googlen hakuun esimerkiksi sanat ”poisoned clue”. Mutta käytännössä keppi ja porkkana eivät toimi yhdessä, koska lopulta eläin lopettaa käytöksen, johon liittyy sekä mahdollisuus palkkioon, että rangaistukseen. Koira on eläimenä hidas muuttamaan käytöstään, joten kepin ja porkkanan (nakin ja kurkkarin) sekoittelu esimerkiksi seuraamisessa ei välttämättä näy vielä viikon, eikä kuukaudenkaan päästä. Mutta usein seuraaminen alkaa näyttää hiljalleen yhä haluttomammalta ja haluttommalta useampien kuukausien aikana. Itselleni havainnollistava esimerkki myrkytetystä vihjeestä oli seuraavanalainen: ”Jos lisäät litraan vettä tipan arsenikkia, tulee siitä juomakelvetonta.”
Aiemmin kirjoitinkin jo, että aivan tavallinen ihminen voi harjoittelemalla tulla taitavaksi operantin koulutustavan hyödyntäjäksi. Elli nosti esiin, että huipulle asti päästäkseen tavallinen ihminen ei voi olla riittävän taitava pelkällä positiivisella vahvistamisella. Mutta jollei ihminen ole riittävän taitava kouluttamaan palkkiolla, on mielestäni enemmän kuin epäilyttävää, että samainen ihminen kuitenkin kouluttaa käyttäen positiivista rankaisua, aivan kuten Annekin totesi. Samat asiat, joissa kouluttaja on epäonnistunut positiivisessa vahvistamisessa eivät varmasti ole korjaantuneet itsestään siirryttäessä positiiviseen rankaisemiseen. Jos kouluttaja ei osaa hallita esimerkiksi ajoitusta, on nakin antaminen väärään aikaan huomattavasti pienempi paha, kuin positiivisen rankaisun antaminen väärällä hetkellä. Josta tullaankin sitten harmittavan yleiseen väärin käsitykseen: palkkion mahdollisuuteen tehdä tuhoja koirassa. Kirjoitetaan siitä ihan oma kappale.
” Minusta on turha ajatella, että positiivisella koulutuksella ei voida saada mitään negatiivista aikaan. Väärin ajoitetulla palkalla voidaan tahtomatta vahvistaa ei toivottuja tunnetiloja, kuten kiihtymystä, turhautuneisuutta ja stressaantuneisuutta.” Palkitsemalla eläinta ruoalla, et voi vahvistaa pelkoa, kiihtymystä, aggressiivisuutta jne. Tämä on tutkimuksilla osoitettu mahdottomaksi. Ruoalla on palkkiona rauhoittava vaikutus ja lisäksi päästään sellaiseen käsitteeseen kuin vastaehdollistaminen. Vastaehdollistaminen lyhyesti selitettynä tarkoittaa sitä, että koiran pelkäämään/kiihdyttävään asiaan liitetään ruoan avulla mukava mielikuva, eli tunnetila muutetaan. Käytännössä siis jos koira pelkää esimerkiksi toista koiraa, palkkaat sen joka kerta, kun koira katsoo pelottavaa kohdetta, eli toista koiraa. Toiseen koiraan alkaa liittyä koiran saama palkkio, ruoka. Koiran tunnetila muuttuu lukuisten toistojen jälkeen positiiviseksi, sillä ennen pelottava koira tarkoittaakin nyt buffetin aukeamista! Ja sama ihmisesimerkkinä selvennykseksi. Mikäli pelkäät hämähäkkejä, lisääntyykö pelkosi, jos joka kerta katsoessasi hämähäkkiä, sinulle annetaan käteen 1000 € seteli? Henkilökohtaisesti alkaisin iloisesti oikein toivoa, että näkisin lisää hämähäkkejä, niistähän saa mahtavan seurauksen! Vastaehdollistamisessa on myös se hienous, että palkkio tulee kouluttajalta, jolloin koira alkaa riittävän toistomäärän jälkeen tarjoamaan kontaktia kouluttajaan nähdessään sen, johon sitä on vastaehdollistettu. Eli koira, jota on vastaehdollistettu vastaantulevaan koiraan, alkaa lopulta ottamaan kontaktin jo nähdessään toisen koiran. Aika kiva lopputulos, eikö? Kirsikan kanssa ensimmäiset kuukaudet menivät pitkälti siinä, että vastaehdollistin sitä vähän kaikkeen. Kirsikka pelkäsi vieraita ihmisiä, koiria, autoja, polkupyöriä, haukkumista yms. Vastaehdollistamalla ollaankin saatu mielettömän hyviä tuloksia aikaan. Nyt kesällä pääsin myös toteamaan kuinka käy, jos kun en ollut useita kertoja paikalla hallitsemassa tilannetta koirien ollessa vanhemmillani ja heille tuli vieraita. Kesän jäljiltä Kirsikan reagointi vieraisiin ihmisiin on mennyt todella paljon pahemmaksi. Nyt tavoitteena onkin aloittaa taas aktiivisemmin vieraisiin ihmisiin vastaehdollistaminen. Lopuksi vielä Dr. Spohia Yinin video, jossa demonstroidaan hyvin kuinka vastaehdollistaminen vaikuttaa aggressiiviseen russeliin: http://www.youtube.com/watch?v=sI13v9JgJu0
VastaaPoistaMitä näette russelille tapahtuvan? Millainen sen käytös on puhallukseen videon lopussa verrattuna alkutilanteeseen?
Minkäs takia muuten tuolla holskufoorumilla, ei käydä näitä näin hyviä ja antoisia keskusteluja?! :D
VastaaPoistaKiitos Tanjalle hyvästä kirjoituksesta. :)Lisättäköön tähän vielä se, että Tanjan koulutustapaa on mukava sivusta seurata ja se näyttää koiran kannalta mukavalta ja vieläpä toimii... Tykkään. :)
Kiva, että Tanja jaksoi kirjoittaa noi jutut :). Itselle kaikki oli kyllä tuttua juttua käymiltäni kursseilta ;). Tuolla tulikin esiin ne juttut mitä yritin keskustelussa tuoda esille.
VastaaPoistaAnne: keskuteluja ei varmaa käydä koska niistä voisi tulla aikamoinen vääntö :D. Ja toden totta ko. tavalla koulutetun koiran tekeminen näyttää kivalta ja siltä, että myös koiralla on kivaa.
-Eija, Arco, Kepa ja Oksi-
Siellähän tälläisiä keskusteluja olisi kiva käydä, mutta sinne ne jotenkin vaan aina hyytyy ennenkuin alkaakaan, ehkä ei osata olla eri mieltä asioista asiallisesti?
VastaaPoistaKata: Itse luulen, että näihin koirajuttuhin, koskivat se sitten kouluttamista, rodun kasvattamiseen liittyviä asioita tms. suhtaudutaan hirveän henkilökohtaisesti. Siksi niistä ei ehkä haluta lähteä keskustelmaan. Tiedän myös rodun harrastajia jotka tietoisesti ns. boikotoivat yhdistyksen keksutelupalstaa, kuka sitten mistäkin syystä.
VastaaPoistaMutta ehkä tää keksutelu kannattaisi käydä tosiiaan muualla kuin Romeon treeniblogissa :D. Anteeksi vaan Anne!
-Eija, Arco, Kepa ja Oksi-
Mä oon tosta Tanjan tekstistä ihan samaa mieltä, kaikesta. Ymmärrän lukemani ja kohtuullisen tuttuja juttuja mullekin. Mutta en vaan OSAA soveltaa niitä käytäntöön. Sieni nyt ei ole vielä missään kokeissa käynyt, mutta toi mudi on, ja sillä on varsin hyviä tuloksia vaikka olen totaalisen "sekakäyttäjä" ollutkin. Onkohan yhtään ilman pakotteita koulutettua koiraa tehnyt koetuloksia? (Sikäli kun siitä nyt voidaan olla varma, ja samaa mieltä mikä on pakota, mutta silti.)
VastaaPoistaLainaan mielelläni tämän blogin näin hyvään keskusteluun, joten jatkakaa vaan.
VastaaPoistaSyy omalta osaltani, miksen erityisen innokkaasti osallistu nettikeskusteluihin, on juurikin asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin meneminen sekä perusteluiden puuttuminen. Turha juupas eipäs -väittely on hedelmätöntä, etenkin jos itse esität perustelut, mutta vasta-argumentoija viittaa niille kintaalla, eikä kuitenkaan pysty esittämään itse vakavasti otettavia perusteluja. Mutta täältä tunnen melkeinpä kaikki ihmiset oikeasta elämästä, joten täällä on varmasti pienempi riski keskustelun siirtymisestä asiattomuuksiin, vaan ihmiset kunnioittavat enemmän toisiaan.
VastaaPoistaEija, kuka sinä muuten olet? :)
Laura, musta on ihailtavaa, että kerrot miten asiat todella on, kaunistelematta. :) Pisteet siitä! Ja tottahan se on, ei teoriaa usein osatakaan soveltaa täydellisesti käytäntöön, jollei kukaan yhtään auta. Minua on viime aikoina auttanut Noora (hänelle siitä valtava kiitos! :) ) ihan mielettömästi itselleni vähemmän tutulla kentällä, hajuerottelussa. Yhdessä asioiden pohtiminen ja ratkaisuvaihtoehtojen etsiminen sekä teorian synteesi käytännön kanssa on huomattavasti helpompaa yhdessä. Yksin miettiessä ei välttämättä tule kaikkea oleellista ajatelleeksi.
Ja kyllä koiria on kokeisiin saatu ilman pakotteitakin. Anskunhan on minulla ns. crossover-koira, eli olen Anskun alkuelämän (reilu 3 vuotta) kouluttanut Anskua houkutellen ja myös positiivista rankaisua käyttäen. Esimerkiksi luoksetulo on meillä ennen perustunut hyvin pitkälti henkiseen painostamiseen. Mihinkään kokeisiinhan me ei ikinä näillä menetelmillä päästy, en saanut Anskulle opetettua suunnilleen mitään muuta kuin maahanmenon, istumisen ja surkean perusasennon. Seuraamisesta ei ollut suuresta harjoittelumäärästä huolimatta mitään tietoa. Meno oli pelkkää laamailua noilla menetelmillä.
Ansku on nyt reilun vuoden reenannut täysin niin, että olen käyttänyt vain ja ainoastaan positiivista vahvistamista ja negatiivista rankaisua. Ja vuodessa olen saanut Anskulle tehtyä ihan kivasti tokon alokkaan liikkeitä. Painolastina ovat koko ajan sen 3 vuoden toilailut, mutta aloittamalla kaikkien käytöksien opettamisen alusta sheippaamalla/kohteilla/poimimalla ja liittämällä kaikkiin käytöksiin uudet vihjeet, ollaan päästy nyt ihan kivaan vaiheeseen. Keskeneräinenhän Ansku vielä pitkälti on, etenkin seuraamisen suhteen, mutta olen sillä silti käynyt tokokokeissa, jotta saan sieltä käytännön kokemuksia ja pääsen aloittamaan Kirsikan kouluttamisen. Eniten odotankin Kirsikalla kisaamista! Kun repussa ei ole posiitivista rankkua painolastina ja kaikki on tehty posiitivisella vahvistamisella/negatiivisella rankaisulla ja operantisti. Kouluttaminen tuntuu olevan niin paljon helpompaa, kun asioita ei ole tehty ikävästi, enkä joudu jatkuvasti korjailemaan pinnalle pulpahtavia vanhoja mokia/huonosti tehtyjä asioita.
Mutta suurin "kisatodistelu" positiivisen vahvistamisen puolesta meillä on siis vasta edessä. Tällä hetkellä Kirsikan ykkösjuttu, johon keskityn täysillä, on seuraavan puolen vuoden ajan Winnovan hajukoirakoulutus, mutta teen tällä hetkellä myös seuraamista alulle ja muuta pientä tokoilua/tottistelua. Tavoitteena tokossa on saada Kirsikka valioksi. PK-jälkeä ollaan pistetty viime keväänä parin kuukauden ajan alulle ja siinä päädyttiin, että Kirsikka ilmaisi 4-10 jälkikeppiä pisimmillään n. 70 metrin jäljellä. Jäljellä en käyttänyt missään vaiheessa ruokaa houkuttimena. Mutta pk-jälki on meillä tauolla nyt ainakin seuraavaan kevääseen, koska keskitytään hajukoirakoulutukseen. PK-lajeista ajateltiin jäljen lisäksi reenata myös viestiä. Sen jälkeen en ole vielä pidemmälle miettinyt, ompahan noissakin tekemistä alkuunsa.
VastaaPoistaJa tosiaan, helppohan se on täältä huudella että ärsykekontrollissa on puutteita, jos koira ennakkoi tai tekee väärästä vihjeestä väärän käytöksen. Mutta miten sitä ärsykekontrollia sitten reenataan? Tekstillä sen voi yrittää selittää, teksti ja video toimivat jo paremmin, mutta parhaiten toimii kasvotusten annettu opetus ja yhteinen mietintä sekä harjoittelu. :) Ei siis muuta kuin yhdessä reenaamaan! Minä ainakin olen valmis antamaan apuani. En halua vain tyrkyttää omia ratkaisuehdotuksia, jollei niitä kaivata. Jos jotakin olen itse oppinut, niin tietoa on turha antaa, jollei sitä olla valmiita ottamaan vastaan. Mutta haluttaessa kerron oman käsitykseni erittäin mielelläni ja autan aina sitä pyydettäessä. :)
Perustuuko Tanja toi sun PK-jäljen opettaminen sitten ainoastaan keppien etsimiseen ja ilmaisuun, jolloin se palkka tulee vain niistä muttei ole koskaan valmiiksi maassa/jäljellä vaan koira oppii vain keppi=palkka?
VastaaPoistaSienellehän on tehty pk-jälki aika pitkälti kanssa pelkillä kepeillä, jäljellä ei ole ollut ruokaa. Pellolla ja kovalla alustalla on. Vaikuttaa hyvältä ja tulen varmaan käyttämään tätä jatkossakin :)
VastaaPoistaTanja, tuu mun ja Annen kanssa tokotreenaamaan? Saa sinne tulla toki muitakin. :) Kangasniemestä oli puhe, on puolivälissä.
(Kun meidän kerran on mahdollista kouluttaa vain palkkion antamisella tai palkkion poistamisella, eikö kaikenlainen pelottelu ole silloin juurikin turhaa? Kun tuloksia saadaan kerran pelottelemattakin.) - Jos pakote on yhtä kuin pelottelu, ei silloin ole ymmärtänyt sen tarkoitusta ja käyttöä.
VastaaPoista(Palkitsemalla eläinta ruoalla, et voi vahvistaa pelkoa, kiihtymystä, aggressiivisuutta jne. Tämä on tutkimuksilla osoitettu mahdottomaksi.) -Puhuinkin palkkiosta, en ruoasta.
Nuo nyt ihan näin pienenä korjauksena:). Tämä sinällään jo lipsui aiheesta, kestääkö holsku huonommin pakotteita kuin muut koirat, johon jo vastauksen laitoinkin. Loppuahan tämmöisestä ei tule, sillä näkemykset poikkeavat niin paljon toisistaan. Minä kun näen koiran hierarkisena laumaeläimenä ja teknisen koulutuksen lisäksi koiran koe/treenisuorituksiin ja arkielämään vaikuttaa koiran asema koiralaumassa (jos samassa taloudessa useampi koira) ja suhteessa ihmiseen/sen hetkiseen ohjaajaan.
-Elli, Lakka, Aurora ja Jerome
Tanja kyseli kuka minä olen :). Olen Taavilan Eija, kolmen pk holskun omistaja Kouvolasta. Meillä asustaa 6,5 vuotias pk uros Arco (Lissunmustan Jelmer G`Arco), reilun 6. v. pk narttu Kepa (Duvelke) sekä juuri vuoden täyttänyt juniori Oksi (Azuricoyotes Niva Continuum).
VastaaPoistaOperantin koulutustyylin maailmaan tutustuin noin kuutisen vuotta sitten kun Arco merkkasi mieheni melanooman. Kirjoittelin asiasta eräälle nettipalstalle ja kyselin mihin koirani kanssa kannataisi jatkaa, olin kiinnostunut esim. jälkihommista. Minuun otti sitten sähköpostitse yhteyttä Branderin Hillevi, joka kertoi olevansa Wirenin Tommyn ja Rajamäen Jaanan kanssa yhteistyössä Clicker Trainers Clubin tiimoilta. He olivat juuri käyneet Ruotsissa Hund Campuksella, jossa oli tilat kouluttaa esim. melanoomakoiria. Hillevi kutsui minut katsomaan hajuerottelua ja samalla Tommy halusi nähdä koiran joka oli melanoomaan reagoinut. Minä puolestani halusin näyttää koiraa Tommylle, ja kuulla hänen mielipiteensä koirasta, joka oli holskuihmisten puolesta luokiteltu "monttukamaksi". Arcolla on puutteensa, osa sukurasitteena osa minun aiheuttamiani/vahvistamiani. Lähinnä osamaattomuuttani ja kuuneltuani useampaa kasvattajaa ja rodun harrastajia, joilta sain neuvoja mm. selättämisestä yms. Meillähän oli selkeä "johtajuusongelma" ;).
Olen käynyt useammalla Clicer Trainers Clubin järjestämällä naksutinkurssila sekä nyt viime vuosina operantin ehdollistamisen workshopeissa (ns. kanakurssit). Itselläni on vielä jäljellä viimeinen kurssi (IV),johon olen menossa ensi kesänä. Itse olen kokenut kurssit erittäin hyviksi :), olen oppinut siellä paljon.
En harrasta koirien kanssa tavoitteellisesti mitään, olen sellainen puuhastelija. Olen itse kokenut, että operantin koulutustavan omaksuminen on auttanut itseäni koirien kanssa ihan normielämässä ja suhtautumisessa niihin yleisestikin. Ei tarvitse enää miettiä, että "yrittääkö sen nyt pomottaa minua" tms. Lisäksi Tommylta ja Jaanalta saadut neuvot ovat olleet kullan arvoisia Arcon suhteen. Jos en olisi heitä koskaan tavannut koira olisi todellakin siellä "montussa" ollut jo pitkän aikaa (todennäköisesti se olisi purrut ihmistä).
Laura kyseli noista kisaavista koirista. Uskoisin, että operantisti koulutettuja koiria kisaa ja tuloksiakin on. Ainakin joka worshopissa on ollut aktiiviharrastajia, jotka kertovat kisaavansa. Tälläiset puuhastelija ovat siellä harvinaisempia osallistujia :).
-Eija, Arco, Kepa ja Oksi-
Mä jäin miettimään sitä, miksi koulutuksen pitää olla vain positiivista, kun elämä (ympäristö, muut koirat, jne) ei kohtele koiria pelkästään hyvällä, vaan "rangaistuksia" tulee myös. Eikö se ole ihan normaalia kaikille eläimille, että jollain toiminnoilla on ikäviä seurauksia?
VastaaPoistaYmmärrän kyllä myös sen eettisen puolen (onko oikein aiheuttaa koulutuksen, varsinkaan kokeiden/kisojen takia koiralle negatiivisia fiiliksiä). Hitto, että aivo nyrjähtää!
Ja kaikkein pahimmassa tapauksessa koira kuitenkin voi aiheuttaa omistajalle ja mahdollisesti myös muille ihmisille kipua ja pelkoa mutta siihen ei saisi puuttua kuin välttelemällä tilanteita (eli väistämällä koiraa), syöttämällä "rauhoittavaa" ruokaa jne. Mä ymmärrän jos sellainen käytös aiheutuu koiran puolelta pelosta/epävarmuudesta niin sitä ei saa välttämättä hälvennettyä kuin ystävällisellä käyttäytymisellä, mutta aina se ei ole sitä. Mä olen nähnyt yhden todella aggressiivisen koiran joka meni vaan pahemmaksi kaikilla yllämainituilla keinoilla kunnes sillä ei ollut käytännössä minkäänlaista kynnystä osoittaa aggressiota ihan ketä tahansa kohtaan. Se oli pennusta pitäen oppinut vain sen yhden tavan käyttäytyä joka oli hyökkääminen ja sen päässä ei kertakaikkiaan ollut mitään muuta ratkaisukeinoa tilanteisiin koska se ei ollut koskaan väistänyt ihmistä. Myöhemmin siitä kyllä saatiin vielä kiva koira, mutta ei välttelemällä hankalia tilanteita.
VastaaPoistaMä meinasin jotenkin siirtää tän keskustelun holskufoorumille, mutta en keksinyt mitään järkevää, kopioimalla tulee vaan puuroa, siis hirveen raskas aloitus... kehtaisitko Anne vaikka kirjoittaa noi samat jutut kuin tässä aloituksessa?
VastaaPoistaMulla menee nyt jotenkin ohi toi Katan viimmeisen kommentin alkuosa, vissiin mulla on liian pitkät piuhat :D. Jos edelleen puhutaan operantista koulutustyylistä niin en usko, että kukaan sitä käyttävä ko. tilanteessa väistelee koiraa ts. palkaa koiraa väistämällä itse. Tutkitiinko tuon mainitsemasi agressiivisien koiran terveys?
VastaaPoistaNäissä keskusteluissa menee hyvin helposti puurot ja vellit sekaisin :). Ja aivot meinaavat tosiaan nyrjähtää :D.
Operantti koulutustyyli ei tarkoita samaa kuin salliva. Jos vaikka ajatellaan, että koiran pitää istua ja ottaa katsekontakti ennen kuin pääsee ulos. Kun koira tekee halutun asian ovi aukeaa (se saa palkan), jos se vaan istuu mutta ei ota kontaktia palkka evätään eli ovi pysyy kiinni. Jos se meinaa rynnistää liian aikaisin ovi menee kiinni. Kuitenkaan koiraan ei käydä ns. käsiksi jos se ei ota kontaktia tai yrittää rynniä ulos ennen aikojaan.
-Eija, Arco, Kepa ja Oksi-
^^Laura, pitäisi varmaan ensin selvittää onko kellään tänne kirjoittajista mitään sitä vastaan, että nämä jutut siirretään/kopioidaan holskufoorumille tai, että onko se yleensä tarpeen? Kaikkihan eivät halua sinne kirjoitella syystä tai toisesta. Linkitys on yksi ja helpoin vaihtoehto.
VastaaPoista^Ihan samaa mieltä Eijan kanssa tuosta, että aika usein operantti koulutustapa mielletään kaiken sallivaksi tavaksi kouluttaa. Hyvä esimerkki tuosta Eijalta. Paljon on mielessä kommentoitavaa näihin teidän keskusteluihin, mutta itsellä nyt aika kiirusta tuon oman elukan kanssa, kun tokokokeeseen on aikaa kaksi päivää... Lauantain jälkeen helpottaa ja alkaa toivottavasti taas ajatus kulkea.
Eeh.. eka lause oli siis vähän niinkuin jatkoa tuohon Lauran kommenttiin, että "oikeassakin" elämässä koira kokee epämiellyttäviä asioita ja rangaistuksia. Mutta miten saadaan positiivisella tavalla aggressiivinen käytös loppumaan kun aikaa on nanosekunti ja vaarassa oma terveys? No toi on kyllä huono esimerkki, kun on niin äärimmäinen tilanne, mutta jotain tuontyyppistä pienemmässä mittakaavassa koetaan kuitenkin varmaan aika monessakin koirataloudessa. Vai mitä mieltä te olette ylipäätään jonkun akuutin tilanteen keskeyttämisestä, saako koiralle aiheuttaa tilapäistä mielipahaa ja kärsimystä suuremman hyvän vuoksi (esim. ei pure toista koiraa/ihmistä, ei karkaa autotielle jne.)?
VastaaPoistaPositiivisin menetelmin kouluttaminen ei tarkoita, että koiralta sallitaan mitä tahansa, että sitä pidettäisiin silkkihansikkain tai että sen kanssa välteltäisiin ikuisesti ongelmatilanteita. Positiivisessa kouluttamisessa voidaan rajata eläimen tilaa, ympäristöä, mahdollisuuksia yms. paljonkin, jotta eläin saadaan onnistumaan ja etenemään. Mutta kaikki kuitenkin ilman että eläimelle lisätään tarpeetonta kipua, pelkoa tai ahdistusta!
VastaaPoistaOngelmatilanteita ennakoidaan ja vältetään, jotta koiran stressitaso laskisi eikä se joutuisi ylilyönteihin. Stressaantunut koira ei opi kovinkaan hyvin ja ensisijaisesti tilalle koulutetaan korvaava käytös, joka siirretään ongelman tilalle. Koulutusvaiheessa autetaan eläintä onnistumaan, muutetaan tunnetilaa paremmaksi ja muokataan käyttäytymistä (poistetaan ongelmien syy mikäli mahdollista).
Se että ympäröivässä maailmassa tapahtuu koirille yllättäviä,pelottavia tms. ikäviä asioita on aivan eri asia kuin että ihminen tuottaisi niitä koiralleen. Kuten myös se että esimerkiksi toinen koira kertoo yhdelle missä menee raja, on aivan eri asia kuin ihmisen puuttuminen vastaavaan tilanteeseen. Nämä kenties ikävät tunnetilat kun tulevat jostain muualta kuin omalta ihmiseltä. Koirat ovat keskenään samaa eläinlajia ja puhuvat keskenään samaa kieltä, jolloin ne voivat hallita rangaistuksen ajoituksen ja voimakkuuden. Ihminen on täysin eri eläinlajia, kommunikoi aivan eri tavoin eikä siten voi olla "emokoiran esimerkki".
Itselleen tai ympäristölleen vaarallinen koira ei tietenkään saa toimia vapaasti halunsa mukaan. Vaaratilanteiden välttämiseksi on mahdollista rajata mm. koiran tilaa ja toimintamahdollisuuksia (kuonokoppa, kuonopanta, lyhehkö talutin tms.) Positiivinen kouluttaminen ei ole pelkkää mukavaa koiralle! Kun koiralle on löydetty tehokas vahviste, jonka eteen se on valmis tekemään töitä, voidaan rankaisuksi käyttää kyseisen koiran haluaman asian poistamista siltä sillä hetkellä.
Evira, eläinten pito:
"Ihmisillä on moraalinen velvollisuus kunnioittaa kaikkia eläimiä ja ottaa huomioon niiden kyky muistaa ja tuntea kärsimystä. -- Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. -- Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. "
Meillähän on Arcolla resurssiagressiota. Resurssiksi käy oikeastaan mikä vaan esim. sen hetkinen makuupaikka, lelu, ruoka, auto jne. Koira vahtii resurssiaan ja murisee. Murinahan tulkitaan aika useasti negatiiviseksi asiaksi eli "ihmiselle ei murista ja se pitää karsia koiralta keinolla millä hyvänsä". (Meillä kävi kotona muutaman kerran sellainen juttu, että koira makasi ulko-oven edessä eikä meinannut laskea miestäni töihin). Käytös yleistyy koskemaan hyvin nopeasti esim. koko tilaa missä koira on, jos koiraa ei topata heti alkuunsa.
VastaaPoistaMitä tehtiin? Koira opetettiin väistämään ihmistä eli "väistä"-käsky. Koira opetettiin luopumaan "jätä"-käsky, ja luopumista on voimistettu niin paljon, että koira usein tarjoaa juuri luopumista (kääntää pään pois päin, peruuttaa) jos muuta käskyä ei anneta. Koiralla on oma makuupaikka johon se voi mennä "jos ottaa kupoliin". Lisäksi ko.käytöstä aiheuttavat asiat ovat ns.ihmisen takana eli tietty lelu joka aiheuttaa vahtimista on Arcolla vain ihmisen ollessa paikalla ja se saa pitäää lelua vain tietyn aikaa. Eli kun merkkejä vahtimisesta alkaa lelu otetaan pois. Murinasta ei olla moineskaan, se ainostaan on merkkinä, että vahtiminen on alkanut.
Asia ei vaikeuta enää nykyisellään elämäämme juuri ollenkaan mutta tätyyhän se toki tiedostaa.
Perheemme muut koirat osaavat tulkita Arcoa tietenkin hyvin :)eikä niiden kanssa ole ollut ongelmia. Oksia ja Kepaa on sanallisesti kehuttu jos tilanteen "päällä ollessa" ovat lähteneet tilanteesta pois.
Mitään puremajuttuja meillä ei ole ollut. Arcolle on myös opetettu kiinni tarttuminen käskystä ja tätä on vahvisttetu paljon samoin "irti" käskyä. Arcoa palkataan lähes poikkeuksetta ruualla. Taisteluleikkejä sen kanssa leikittään harvoin vaikka sen saa pysymään patukssa niin, että esim.voit pyörittää koiraa ilmassa niin kauán kuin omat voimasi riittävät.
-Eija, Arco, Kepa ja Oksi-
Terveydentilan takiako sitä ei palkata lelulla? Oliko tää Arco just se vanhin koira?
VastaaPoistaJoo, Arco on se vanhin koira. Palkaan ruualla siksi, että haluan ylipäätään vahvistaa sen rauhallista olotilaa, ajatuksella ruoka rauhoittaa. Vahtiminen on sille toimintana erittäin palkaavaa ja lisäksi se on pari kertaa kokenut joutuvansa puolustamaan minua sekä pihaamme. Haluan tuon tyyppisen koran pysyvän sellaiseesa mukavan leppoisassa mielentilassa. Toki nyt ihan viime aikoina alkaneet selkävaivat rajoittavat myös noita leikkejä.
VastaaPoista-Eija, Arco, Kepa ja Oksi-