Päivitelläänpäs tänne vähän kuulumisia! On ollut erikoinen kevät ja etenkin maaliskuu. Talvi loppui kuin seinään ja lumet sulivat vauhdilla. En muista aiemmin ajaneeni samassa kuussa kelkalla ja harrastaneeni jo kuun puolessa välissä sulanmaanlajeja! Olisin ehdottomasti toivonut pitkää kevättä, jotta olisi voinut nauttia vielä kelkkakeleistä, mutta minkäpä näille ilmoille teet. Alla pieni kooste talven viimeisistä kelkkailuista.
Koirien kanssa on tehty esineruutua, ajettu ensimmäiset jäljet, käyty kentällä tekemässä tottíksia, tehty ilmaisutreenejä ja yhdet mökkikylätreenitkin. Ensi viikolla hakuhommat alkaa sitten kunnolla metsässä.
.jpg)
Intoa on ollut molemmilla koirilla runsaasti, järkeä vähemmän, mutta eiköhän se tasaannu, kun päästään kunnolla treenaamaan. Koirat ovat ainakin hyvässä fyysisessä kunnossa talven jäljiltä, joten tästä on helppo siirtyä metsään treenaamaan.
Martalle erilaiset piilot tulivat kerralla tutuksi mökkikylätreeneissä, jossa oli esillä, jos jonkinlaista hökkeliä ihmeteltäväksi. Martta lähtee tähän hakukauteen lelupalkkauksella ruokapalkan jäädessä pois. Päädyin kahden lelun leikkiin palkkauksessa, koska se sopii parhaiten saalisviettiselle Martalle. Martta ei paineistu samalla tavalla, kun että se joutuisi leikkimään patukalla vieraan ihmisen kanssa. Pyrin siihen, ettei Martalle tulisi luotua yhtään painetta vieraista ihmisistä. Martalla on nyt palkkauksessa käytössä frisbeet. Videokoosteessa näkyy hyvin miten palkkaus toimii Martan kanssa.
Tein molemmille metsäjäljet ja yhteenvetona niistä voisi sanoa, että keppimotivaatio pitäisi saada molemmilta koirilta paremmaksi. Molemmat jäljestää hyvin, mutta Caru erityisesti ei ole riittävän huolellinen/motivoitunut keppien kanssa. Jos ei heti osu kepin haju nenään, niin se jättää kepin helposti etsimättä. Palkkaneuvotteluilla yritän saada muutosta aikaan, katsotaan auttaako, vai pitääkö hylätä kokonaan ajatus siitä, että saisin vietyä Carun vielä joskus jälkikokeeseen. Pitäisi treenata myös ahkerammin, mutta toisin kuin haussa, motivaatio jäljelle ei ole ohjaajallakaan paras mahdollinen. Eniten syö se, että useammassa jälkikokeessa jälki on ollut jollain tavalla sotkettu marjastajien toimesta ja on ollut muutenkin hirveästi säätöä. Alkukeväästä olisi hyvä mennä kokeeseen, mutta toisaalta treenejäkin pitäisi ehtiä saada alle riittävä määrä talven jälkeen.
Talvella tottiksissa on ollut Carulle lähinnä ylläpitotreeniä ja kaavionrikkomista. Palkkaa on pyritty laittamaan enemmän sinne missä odotusarvo laskee. Carulla on nykyisin tosi kiva tunnetila tottiksissa, olen paremmin oppinut haastamaan sitä ja siitähän se tykkää. Martan kanssa on treenattu häiriönsietoa, vahvistettu aktiivisuutta ja haettu kestoa mm. seuraamiseen. Martan häiriönsieto ihmisiin on vähän parantunut ja seuraamiseen on saatu enemmän pitkäkestoisuutta. Molemmat koirat on edistyneet talven aikana.
Martalle aloitettiin talven jälkeen taas ampuminen. Ampuminen ei ole lähtenyt toivotulla tavalla etenemään hyvän alun jälkeen. Kentällä Martta juoksee laukauksen kuultuaan ampujan luo (mieheni ampuu) hyppimään, eli menee sijaistoiminnon puolelle. Täytyy tuumailla vähän, koska tuo käytös on nyt vahvistunut ja sehän ei ole sitä mitä haetaan. En millään haluaisi luovuttaa tämän projektin suhteen, mutta aika vaikealta tilanne näyttää tällä hetkellä. Selkeästi laukaukset ovat Martalla asia, joka menee sillä tunteisiin.
Mukavaa kuitenkin, kun on päästy treenailemaan taas talven jälkeen. Katsotaan mihin tämä kausi meidät johtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti