Blogi on ollut pitkään hiljainen, mutta kirjoitellaanpas tännekin taas vähän kuulumisia. Hei, ja sitä paitsi... mennään jo helmikuuta, pianhan on jo kevätkin täällä!
Vuosi vaihtui jo perinteisesti mökillä, jossa rakettien pauke oli maltillista. Martalla oli vuoden vaihteessa juoksut, joka toi lisähaastetta ja hermojen kiristelyä mökkeilyyn. Martan seuraavat juoksut ovat laskujeni mukaan todennäköisesti Juhannuksena, Martta juoksee kivasti juhlapyhinä... 😀
Sterkkaus, kastraatio vai sekalauma?
Olen pyöritellyt mielessä Martan sterkkausta, mutta harmittavan paljon olen kuullut ja kokenut huonoja asioita liittyen nartun sterkkaukseen. Myyllä luonne terävöityi, tuli ääniarkuutta, virtasankarkailua ja vielä pisteenä iin päälle, turkista tuli järkyttävä pehko. Niin, ja muistinko sanoa, että lihoi jo pelkästä makkaran katsomisesta...
Treenikaverin vanhemmalla malilla alkoi myös ääniarkuus sterkkauksen jälkeen. Kuulo on kuuleman mukaan viimeinen aisti, joka koiralla toimii vaikkapa lopetuksen yhteydessä. Kuuleekohan koira anestesian yhteydessä laitteiden piippauksia, jotka sitten vaikuttavat myöhemmin negatiivisina muistoina. Myy pelkäsi sterkkauksen jälkeen erilaisia korkeita ääniä, piippauksia (mikro), palohälyttimen ääntä patterin alkaessa loppua, tai fyssarin laserlaitteen piippausta. Kaverin koiralla hyvin samansuuntaisia epämääräisiä pelkoja, joita ei ennen sterkkausta ollut esiintynyt. Martta on luonteeltaan herkkä ja aavistuksen epävarma koira, joten luoteeseen ei toivoisi ainakaan mitään negatiivista muutosta. Toinen puoli on sitten nämä nisäkasvaimet ja kohtutulehdukset, joita synnyttämättömälle nartulle voi tulla.
Carun kastraatio olisi tietenkin yksi vaihtoehto, mutta sekään ei hirveästi houkuttele. Tykkään Carun luonteesta ja pelkään sen muuttuvan sellaiseksi mitään sanomattomaksi setämieheksi kastraation jälkeen. Puhumattakaan taas turkkiongelmista, joita kastraatio toi esimerkiksi Romeolle. Omat perustelut asialle ovat näköjään jo niin vahvat, että ehkä me mennään sekalaumalla ja yritetään vaan sinnitellä. 😃 Onneksi eturauhanen ei ole toistaiseksi Carua vaivannut. Eläinlääkärissä tarkastivat eturauhasen kynsivamman yhteydessä. Jos Carun eturauhanen alkaa oireilla, niin sitten on pakko tehdä päätöksiä suuntaan, tai toiseen. Caru on onneksi varsin järkevä uros ja sekoaa vain tärppipäivinä, joita ei onneksi montaa ole vuodessa.
Talven vaihtuvista sääoloista huolimatta, kikkariajelua on tälle talvelle saatu jo yllättävänkin paljon. Kikkariajelu on talven ehdottomasti paras asia. Martan vetokoulutus ei ole edennyt yhtään omasta laiskuudesta johtuen, mutta pääasia on, että se tykkää juosta kikkarin edessä. Martta ei vedä, mutta nauttii muuten juoksusta. Caru tykkää vetää, mutta silläkin suosin enemmän rauhallisempia ravilenkkejä, varsinkin kun ikää alkaa tulla ja mitään kisatavoitteita ei ole vetolajeille. Tai, no on mulla yksi tavoite vetolajien suhteen. Saada molemmat koirat saman kelkan eteen. Suunnittelu on ihan viimeistelyä vaille valmis. Isäntä kokoaa parhaillaan jarrumattoa, koska ilman minkäänlaisia jarruja en noiden kahden koiran vetämän kelkan kyytiin mielellään lähde. Pitkillä liinoilla on jo hyviä kokemuksia rinnakkain juoksusta. Alku on aina yhtä kaaosta, mutta muutaman kilsan jälkeen meno näyttää jo kivalta.
Terveyshuolia
Tottikset
Talvena aikana on käyty pari kertaa viikossa hallilla tottiksissa. Carun kanssa tehdään kolmosen liikkeitä ja Martta jumppaa ykkösen liikkeitä. Teen paljon tunnetilatreeniä ja yritän kiinnittää huomiota erityisesti kohtiin, joissa vietti meinaa laskea ja koiran odotusarvo hiipuu. Yllätä koira- tyyppisesti palkkausta näihin kohtiin. Muuten aika perussettiä molemmille. Olkkaritreeninä Martalle pitoa ja vähän käsikosketusta. Pito on Martalla parantunut huimasti. Esineiden luovutusta pitäisi treenata Martalle enemmän ja talven aikana yritän myös vahvistaa erityisesti Carun takapään käyttöä.
Koostin Carun tottisvideon viime kesältä ja loppu vuodesta. Tykkään Carun iloisuudesta, sen halusta tehdä ja siitä, että se tekee asioita nykyään jo minulle. Eihän se maailman nopein ja näyttävinkään ole, mutta tekee asiat omalla tavallaan ja rutiinia liikkeisiin on jo tullut mukavasti.
Martalla on ykkösen liikkeet kasassa. Metristä on treenattu nyt kahdella tavalla. Perinteisellä ja uudella tyylillä, nyt kun Pk-säännöt muuttuvat. Bh-kokeesta tulee jatkossa lähes naurettavan helppo ja noudot häviävät alemmista luokista. Ainoa perusteltu muutos olisi mielestäni ollut vinoesteen loivennus. Kaikki muu säätö on ihan turhaa, kun on kyse pk-lajeista, joiden tulisi olla pk-rotuisille koirille täysin tehtävissä olevia asioita. Noutojen poistuminen alemmista luokista on ihan käsittämätöntä, koska onhan niiden opettaminen tavallaan myös lajin suola. No, onneksi kolmosluokassa ei ole käsittääkseni mitään suurempia uudistuksia. Näihin on vaan sopeuduttava, jos meinaa kansallisia lajeja harrastaa.
Koirilla on ollut pieniä terveyshuolia. Molemmat sairastivat lievän kennelyskän vuoden vaihteessa. Muutama viikko lepoa auttoi asiaan. Carua käytin myös lääkärissä lisääntyvien ja kasvaneiden ihopattien takia. Pateista otettiin ohutneulanäytteet patologin arvioitaviksi. Onneksi patit osoittautuivat vaarattomiksi talirauhas,- eli rasvapateiksi. Patit ovat aina aika pelottavia, mutta onneksi nuo patit olivat ihan harmittomia. Ehtihän siinä muutakin jo ajatella.
Kuka voisi kellot seisauttaa...
Carulla on valkoista leuan alla ja se muistuttaa ajan kulumisesta. Ihan käsittämätöntä miten aika menee nopeasti! Caru täyttää tänä vuonna kuusi ja Marttakin jo kolme. Pidän Marttaa vielä ihan pentuna, mutta eihän se sitä enää ole. Toisaalta, koirat ovat nyt parhaassa iässä, jaksavia ja täynnä energiaa. Tästä ajasta osaa nauttia monin tavoin. Voi tehdä niin paljon asioita koirien kanssa ja ne ovat innolla mukana kaikessa.
Martta
Carun jälkeläisnäyttö
Carun ja Haicun pennuista suurin osa on luustokuvattu. Kaikilla tähän mennessä kuvatuilla koirilla on terveet selät, ltvt, sekä kyynärät ja lonkat. 💝Yksi uros suoritti viime vuonna myös Bhn. Kiva kuulla näin uroksen omistajana, että pennuista on kasvanut terveitä koiria.
Martasta on kasvanut myös hieno tyttö. 💓 Kiltti ja helppo koira, jota voi pitää huoletta vapaana lähes missä vaan. Harrastusominaisuuksiin olen Martassa pääosin tyytyväinen, arjessa Martta on hieman epävarma. Tässäkin on vähän peiliin katsomisen paikka. Meillä käy harvoin vieraita ja sanoisin, että Martta on melko kokemusköyhä suhteessa vieraisiin ihmisiin. Pentuna sai paljon palautetta vieraiden päälle hyppimisestä ja se näkyy minusta nyt niin, ettei osaa olla vieraiden kanssa täysin rennosti. Jälkiviisaana sanoisin, että liinassa pito olisi ollut ihan hyvä juttu. Tilanteet Martalta menee usein vähän överiksi. Tunkee kaikkien syliin täysillä ja kuitenkin näkee, että Marttaa vähän jännittää olla niin lähellä. Onneksi se on vielä muokkautuva tuon osalta, kunhan vaan saa hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä. Juoksut vaikuttaa tähänkin asiaan ja niiden alla Martan epävarmuus lisääntyy, kun taas juoksujen jälkeen Martta on tasapainoisempi ja itsevarmempi.
Epävarmuudesta johtuen epäilen, ettei Martasta välttämättä tule hyvää hakukoiraa. Hyvän hakukoiran tulee mielestäni rakastaa vieraita ihmisiä. Joo, tiedän, että rullakoiran ei välttämättä tarvitse, mutta uskon vahvasti siihen, että sisäinen motivaatio tulee olla vahva, jos halutaan tehdään hyvää tulosta. Myy oli syntynyt hakukoiraksi, koska sen mielestä ihmiset olivat parasta mitä se tiesi. Ihan kaikki ihmiset. Se palkkautui ihmisten löytymisestä ja olisi tehnyt hakua varmasti loppuajat ilman palkkaakin, koska se selvästi rakasti ihmisten löytämistä. Martta tykkää etsiä "tuttuja" ihania maalinaisia, mutta jos piilossa on sille vieras ihminen, Martta saattaa jättää ihmisen, koska sitä selvästi vähän huimaa mennä vieraan ihmisen luo. Rullalla Martta varmasti toimisi, en vaan tiedä haluanko siitä rullakoiraa, vaan siirrytäänkö suosiolla jäljen puolelle, jonne Martalla on selvästi sopivampia ominaisuuksia. Koetavoitteita haun suhteen ei ole ainakaan tälle kaudelle Martan osalta. Tuleva kesä näyttää suunnan tämänkin asian osalta, katsotaan mitä se tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti