Voihan pito!

Tottista on väkerretty viime aikoina ihan huolella. Vaikeeta on kun ensin opettaa noudon niin, että palkka tulee irrotuksesta, ei pidosta. Välillä tuntuu, että edistytäänkin, mutta sitten tulee taas fiilis, että ihan samassa jauhetaan aina vaan. Lähtötilannehan oli se, että Myy tuuppi mulle kapulaa ja äänsi turhautuneena kun en sitä heti ottanut. Rauhaa pitäisi saada rakennettua. Kaikenlaiseen ääntelyyn tehoaa kieltoa paremmin shhhh-suhina. On silloin hiljaa ja pääsen kehumaan. Minun pitäisi kuulema tarttua reippaammin kapulaan - ei niin kuin videolla, mutta sittenhän tuo irrottaa heti otteen ja se ei ole tarkoitus. Yritän saada sen oppimaan, ettei käsien tuonti kapulalle tarkoita samaa kuin irrotus. Myy kyllä oppii asiat nopeasti, mutta kun menet opettamaan ensin väärin ja yrität korjata, niin se palaa myös herkästi siihen ensin opittuun... Tässä tätä meidän pidon rakentamisprojektia videoituna.



Näyttelytreeneissä ollaan harpattu iso askel eteenpäin. Kehässä juoksu alkaa sujua ilman, että kuppi menee nurin. Hampaiden katsominen, nätisti seisominen tai muu kopelointi ei sekään tuntuisi tuottavan ongelmia, vaikka "tuomari" on vieras. Parempi mieli lähteä näyttelyynkin kun voi luottaa koiraan ja siihen, että se osaa ainakin käyttäytyä.

En ole koskaan millään muotoa ymmärtänyt lajia nimeltä rally toko. Se tuntuu jotenkin sellaiselta ihan hömppäjutulta - pilipalilajilta. Enkä ymmärrä sitä kyllä vieläkään. Mutta... Kokeiltiin jotain sen suuntaista Romeon kanssa kun kerran muutkin sitä tekivät. Romeo tykkäsi. Tykkäsi oikein kovasti. Oikein näin miten korvat oli höröllä eteenpäin ja koirasta oli super kivaa. Sitä sai kehua, reilusti namittaa ja Romeosta oli vaan niin hauska tehdä yhdessä temppuja. Se oli vieläpä siinä ihan hitsin hyvä! Kyltit näyttivät omaan silmään aika heprealta ensi vilkaisulta, mutta pitäisikö niihin sittenkin tutustua? Hankkia Romeolle vielä erikoislupa kilpailla tai sitten muuten vaan harrastella? Maksaa en nyt välttämättä viitsisi ainakaan kovin paljoa siitä, että päästään vielä kisaamaan. Ell. todistus tuskin ilmaiseksi tulee. Seuraavaksi kokeillaan alokkaan rataa ihan randomina Romeon kanssa ja katsotaan mitä me siitä tuumataan.

Jatin ryhmäpaikoille oli taas haku. Saa nähdä saadaanko enää Myyn kanssa ohjattua ryhmää (joita kolmosluokkalaisille ei seuralla ole varsinaisesti tarjota), tai saadaanko edes ylipäätään mitään treeniryhmää tulevalle jaksolle. Edelleenkään en koe, että omat taitoni riittäisivät täysin itsenäiseen treenamiseen varsinkaan jos aikoo lajissa edetä. Ohjaustekniikan opettelua, radanlukutaitoa ja oman liikkumisen opettelua olisi mukava työstää vielä jonkun kanssa. Tähän asti on ollut kiva kun joku katsoo päältä meidän tekemisiä ja nykyinen koutsimme on ollut ihan huippu. Itsenäinen ja hyvä treeniporukka olisi kyllä kasassa, mutta se edellyttäisi tekonurmelle takaisin palaamista ja kivituhkan jälkeen se ei tunnu hyvältä. Ennen pohja-asia oli aika lailla lähes fifty-fifty - vähän enemmän kivituhkalle kuitenkin, mutta nyt kun on huomannut miten Myy on ollut hyvin elastinen, eikä sillä ole ollut minkäänlaisia jumeja aikoihin, nopeus on myös kasvanut, niin pohjaakin osaa arvostaa ihan eri tavalla. Kivituhka sopii Myylle treenialustana tosi hyvin. Itsekin olen oppinut tykkäämään siitä, vaikka itselle tekonurmi onkin nopeampi alusta. Mukava palkata koiraa kun pohja joustaa ja pitää, eikä koiran tarvitse lähes betonin päällä pomppia. Miinusta ei ole kuin aina paskaset vaatteet ja joka treenin jälkeen pestävät lelut. Jatilla on siis kolme kenttää, joista yksi on kivituhkakenttä ja muut pohjat ovat tekonurmea. Toivotaan parasta, että saadaan treenata jatkossakin yhtä hyvässä seurassa kun tähänkin asti. 👍

Ps. Tuli muuten tilattua Jatin seuravaattetkin nyt kun kerran kolmosluokkaan päästiin.