Kuntoilua ja pientä edistymistä...

Talvi on jatkunut tähän asti varsin mukavana. Nyt alkaa tosin näyttää pahasti siltä, että lämpö sulattaa kaiken lumen jäältä ja sehän tietää jääkelejen loppumista ainakin hetkellisesti. Paukkupakkasia ei ole ollut vielä oikein ollenkaan. Hiihto- ja kelkkakelejä on riittänyt ja on liikuttu paljon. Kaverit tarjoilevat jo omia koiriaan hiihtolenkeille vetoavuksi kun omilla ei voi enää kaikkia lenkkejä heittää. Myy itkee H.n perään tämän lähtiessä hiihtämään, vaikka takana olisikin juuri 7 km potkurilenkki... Paljon on myös tehty lenkkejä ihan vaan jäällä kävellen, jolloin koirat saavat jolkutella mahdollisimman paljon vapaana. Kokoonpanot ovat vaihdelleet ja Niilo-westiekin on ollut mukana. Se alkaakin soluttautua aika kivasti osaksi meidän laumaa. Niilo, Myy ja Moore ovat oikein hyvä kolmikko ja tulevat hyvin juttuun keskenään. Myy ja Niilo ovatkin meidän sellaista junnuosastoa, jotka tykkäävät erityisesti noista räkäposkella lenkeistä. Ihmeen hyvin noilla Niilon tappijaloilla belginkin perässä pysyy. 😅Romeolta ei sympatiapisteitä Niilolle heru, vaikka päällään seisoisi. Pieni, valkoinen koira ei vaan sovi sen sydämeen, joten koko porukkaa ei käy yhdistäminen, niin mukavaa kuin se muuten olisikin.

Niilon ja Myyn kuvat Tomi Asikainen

Kuntoilu on tehnyt meille kaikille oikein hyvää. Myy on nyt erittäin hyvässä lihaskunnossa. Nyt on lähinnä pidettävä huoli siitä, ettei laihdu liikaa ja saa riittävästi tärkeätä lepoakin.

Koko kööri kävi eläinlääkäri Tähdessä Myyn syntymäpäivänä. Siirsin koirien paperit samalle klinikalle, jotta jatkossakin asiointi on sujuvaa, eikä maksa ihan maltaita. Aiemmin Tähdessä on hoidettu pelkästään Moorea ja hyvin onkin hoidettu. Moorella oli cushingintautikontrolli. Arvot edelleen hyvät ja samalla lääkemäärällä jatketaan. Ell. kehui Mooren turkkia ja sanoi, että onhan sillä lihaksia kun sanoin, että Mooren lihakset ovat minun mielestä kokonaan kadonneet... Niin mutta kun sillä oli vielä niin hyvät lihakset vähän aikaa sitten! Paimenet saivat rokotteet ja niille tehtiin terveystarkastukset. Tapansa mukaan kaikki käyttäytyivät hyvin. Myyn pulssi oli sen verran matala, että kuulema huomaa selvästi, että hyväkuntoinen urheilija kyseessä. Romeosta ei myöskään mitään huomautettavaa. Myy sai myös syntymäpäivälahjan kun oli paikalla synttäripäivänä. Moore painoi 9,9 kg, Romeo 26,2 kg ja Myy 23,6 kg.

Treenirintamallakin on menty himpun verran asioissa eteenpäin. Agissa sylkkäritreenit ovat tuottaneet viimeinkin jonkinmoista tulosta ja vitsi, miten hienoa kun sylkkäri alkaa toimia! Se on ollut meille molemmille jotenkin ihan tosi vaikea. Se, että koiran saa kääntymään oikeaan suuntaan vielä hypyn jälkeenkin, eikä se kierrä siivekkeen väärältä puolelta. Rataa on myös luukutettu ja keppejen avokulmatkin alkavat toimia yllättävän näppärästi. Nyt pitäisi vaan pikku hiljaa lisätä treenimäärää, jotta kevään kisoissa oltaisiin hyvässä iskussa.

On päästy tottistakin tekemään, vaikka lämmintä hallia ei tälle talvelle olekaan. Joissakin asioissa sitä jää takomaan päätänsä seinään, eikä asiat etene suuntaan, ei toiseen. Tämmöinen fiilis on ollut jo pitkään noudon luovutuksen kanssa. Tarvitaan joku ulkopuolinen, joka ei ole nähnyt meitä aikoihin. Joku, joka yksinkertaistaa asian. Parissa minuutissa ongelma lähti ainakin melko helpon näköisesti oikeaan suuntaan ja pitkästä aikaa tuntuu, että tämä voi jopa toimiakin. Täytyy laittaa videota tästä myöhemmin...

Näyttelytreenit edistyvät ja on saatu "kehään" jopa toinenkin tervu juoksemaan. Myyn "pienet" puutteet korostuvat kovasti jos muitakin on mukana. Takakorkeus on todella silmiin pistävää, samoin leveät posket ja sivulle sojottavat korvat. Jos nyt edes säälistä kuitenkin se Hoo saataisiin.