Vatsalaukun kiertymä

Suurin pelkoni on aina ollut se, että joku koiristani saa vatsalaukun kiertymän. Ennen ja jälkeen liikunnan ruokaa on vältetty ja kaikenlainen riekkuminen heti syönnin päälle on aina ollut ehdoton ei.  Ettei SE vaan tule. Olen aina myös tarkkaillut koiria ylihysteerisenä jos ovat ottaneet pomppuja ruoan jälkeen, ettei vaan ole näkyvissä mitään siihen suuntaan viittaavaa. Niin toimittiin sunnuntainakin. Kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan, mutta silti se tuli. Vatsalaukun kiertymä.

Aamulla tehtiin normilenkki jäällä paimenten kanssa. Kiva ilma. Heiteltiin frisbeetä, koirat juoksivat ja niillä oli kivaa. Romeokin oli hyvin virkeä ja terveen oloinen. Tultiin kotiin ja tarkoitus oli lähteä hakemaan vähän remppatarvikkeita vessan remonttia varten. Keitettiin aamukahvit... sanoin ääneen, etten viitti vielä syöttää koiria kun ovat kuitenkin juosseet. Viivyteltiin tämän takia lähtöä. Ennen lähtöä syötin koirat, nappulalla. Lenkistä oli jo kulunut hyvin aikaa.

Oltiin kaupungilla muutama tunti. Ostin mm. Myylle Kodin Terrasta uusia leluja hakutreeneihin. Noin kello yksi palattiin kotiin. Olimme lähteneet kotoa noin kymmeneltä. Ensimmäiseksi näin Myyn, joka poikkeuksellisesti läähätti. Miksi se läähättää kun meillä ei ole kuuma? Tuijotan heti kylkeä, jossa karvat ovat hassusti pörröllä... ei kai kylki ole turvonnut? Ei saa olla! Nopeasti kopeloin kyljen kädellä ja tiesin heti mistä on kyse. Jostain syystä päästin Myyn käymään ulkona. Epätoivoisena, jos se vaikka paskoo, oksentaa tai jotain, mutta eihän se voi kun vatsalaukun kiertymässä mikään ei kulje! Myy menee aidan viereen kyyryyn ja ajattelen vaan, että nyt se kuolee. Ei tule pois, vaikka kutsun. Haen sen hihnalla ja sanon H. lle, että nyt mennään ja lujaa. Myy autoon, ja soitto päivystykseen Omaeläinklinikalle. Sanovat sieltä, että tulkaa mahdollisimman pian. 40 km alueella, H. ajaa satasta. Mietin, päästäänkö youtubeen tällä kaahauksella, hoputan silti. Poliisi tulee vastaan, mutta onneksi liikennevaloissa ja H. saa pitää korttinsa. Myy läähättää ja yrittää venytellä. Sillä on tukala olo. Silmät katsovat kuitenkin luottavaisena minuun. Se ei valita. Saavumme päivystävälle klinikalle, jossa meidät ohjataan heti toimenpidehuoneeseen. Eläinlääkäri puhuu huonoa suomea ja on hyvin vakava. Kaikki kavereiden pelottelut juuri tästä kyseisestä paikasta nousevat mieleen... Myy rtg-kuvataan, eikä se jaksa paljoa vastustella pöydällä. Kuva kertoo kaiken. Suolisto on kaasuuntunut ja siellä on paha kiertymä. Eläinlääkäri kysyy huonolla suomella leikataanko? - Mitä hän kuvittelee... lopetetaanko sitten? Sanon, että leikataan. Paikalla on vaan yksi hoitaja. Puhelimet soivat. Jonkun koira on ollut tappelussa ja ontuu. Pyytävät tulemaan takaisin aikaisintaan viideltä tai odottavan seuraavaan aamuun. Myylle laitetaan tippa ja vahva kipulääkitys. Koko ajan se katselee meitä luottavaisena, eikä näytä kipuaan millään tavalla. Ehkä se on jo shokissa. Poissaolevuus kuitenkin lisääntyy ja pelkään koko ajan, että olemme myöhässä. Eläinlääkäri sanoo, että leikkaus on suuri ja riskit ovat isot. Kysyn epätoivoisena ja hölmösti, lääkäri näyttää niin nuoreltakin, - oletko leikannut tällaisia ennen? En voi itselleni mitään, kysymys vaan lipsahtaa... lääkäri vastaa asiallisesti, että olen, perjantaina viimeksi. Laittaa siinä samalla lääkkeitä moniin eri ruiskuihin ja pumppaa niitä tasaisesti Myyhyn. Väkisin itkettää. Myy kuitenkin seisoo tolpillaan ja heiluttaa vaisuna häntää. Annan sille suukon ja sanon, että olet rakas ja nyt taistele. Lopulta tulee rauhoitus ja Myy nukahtaa. Ell. kysyy jäädäänkö odottamaan. Leikkaus kestää noin kaksi tuntia. Sanon, että jäädään. En voi kuitenkaan olla missään muuallakaan. Mennään istumaan vastaanottoon, jossa ei ole ketään. Yksi asiakas tulee sisälle ja soittaa tiskillä kelloa. Sanon, että siellä on leikkaus menossa. Katsoo mua ja sanoo ok. Olisi hakenut jotain juttua. Lähtee pois. Toivon, ettei kukaan tule ja häiritse Myyn leikkaamista. 

Soitan kasvattajalle. Juttelemme jotain. Serkku ilmoittaa samaan aikaan, että tätini on kuollut eilen. Myy ja tätini kuolivat lähes samaan aikaan ajattelen. Tämänkö tulen muistamaan lopun ikäni? Selaan puhelimella somea ja katselen kelloa. Googletan kaikkea vatsalaukun kiertymästä. Katselen prosentteja siitä kuinka moni koira jää henkiin ja kuinka moni kuolee. Mietin tuttuja joiden koirat ovat kuolleet vatsalaukun kiertymään. Heitä on aika monta. Liian monta. H. on onneksi mukana. Myyn punainen hihna on vieressä lattialla. Katselen myytävänä olevia leluja. Tuosta Myy tykkäisi hakumetsässä... Takahuoneesta kuuluu välillä veden laskemista. H. kysyy, että näitkö missään mitään leikkaussalivälineistöä? En nähnyt. Onkohan täällä edes kunnollista leikkausalia? R. laittaa viestin, että Almavet olisi päivystänyt tänä sunnuntaina. Paikka, joka tunnetaan Jyväskylän parhaimpana ja osaavampana. Kaksi tuntia matelee, eikä mitään väliaikatietoja tule. Lääkäri ja hoitaja tekevät takahuoneessa työtään ja klinikka on täysin hiljainen. Odotan oven aukeamista ja tietoja. Lopulta hoitaja tulee kun lähes pari tuntia on mennyt siitä kun leikkaus alkoi. Yritän lukea ilmeestä mikä tilanne. Näyttää vakavalta, mutta reippaalta. Homma on nyt ohi ja saadaan tulla katsomaan Myytä. Eläinlääkäri istuu Myyn vieressä, Myy puolittain hänen sylissään. Myyllä on silmät auki, kieli ulkona ja se on kovassa huume pöllyssä. Reakoi kuitenkin meidän ääneen ja annan se haistella kättäni. Eläinlääkäri kertoo samalla kun silittää Myytä, että leikkaus meni oikein hyvin. Hän näyttää oikein tyytyväiseltä ja itsevarmalta ja tämä rauhoittaa minuakin. Pernakin oli kiertynyt, mutta normaalin värinen, joten sitä ei tarvinnut poistaa. Mitään suolikuolioita ei ollut, eikä suolta tarvinnut poistaa. Kaksi seuraavaa päivää ovat yhä suuri riski komplikaatioille. Verenkierto on ollut jumissa ja käynnistyessään se voi myrkyttää elimistön ja aiheuttaa sydämen äkkipysähdyksen. Ell. haluaa, että Myy jää yöksi seurantaan. Jätän sille päältäni Off Line's hupparin tutuksi hajuksi ja lähdemme H.n kanssa kotiin. Myy jää häkkiin katsomaan peräämme. Eläinlääkäri istuu sen vieressä ja silittelee sitä hiljaa. Sanon vielä, että pidä siitä hyvä huoli. - Tottakai. ell. vastaa ja jäävät sinne kahdestaan kun suljen oven.

Sovitaan, että jos klinkalta ei mitään kuulu, Myyllä on kaikki hyvin ja voin hakea sen kotiin seuraavana päivänä. Mennään H.n kanssa kotiin. Uudet hakupallot odottavat pöydällä. Koti on outo ja ihan liian hiljainen. Kukaan ei seuraa minua, eikä ole tökkimässä kuonolla. Tajuan miten suuri merkitys Myyllä minulle on ja valtava ikävä iskee. Romeo tulee viereen ja nuolee lohduttavasti. Voi sitä. Illalla yritän katsoa telkkaria. Ajatukset ovat kuitenkin Myyssä, joten päätän soittaa ja kysyä miten Myyllä menee. Puoli kahdeksan soitan klinikalle. Hoitaja sanoo, että Myy voi hyvin ja on ihan tolpillaan. Huojennus. Sovitaan, että aamulla ell. soittelee tarkemmin. Kymmenen minuuttia puhelun jälkeen, puhelin soi ja näen, että soitto tulee klinikalta. Tunnistan heti ell. äänen ja pelkään, että on sattunut jotain vakavaa.  Eläinlääkäri aloittaa jotenkin ihmeellisesti kaarrellen selittämään, että Myy on sen verran hyvävointinen, että sen voisi hakea kotiin nukkumaan... Kotona se olisi rennompi ja tässä tilanteessa se olisi nyt toivottavampaa kun stressata yhtään uudessa paikassa. Sanon, että tullaan se heti hakemaan.

Vastaanotolla on nyt uusi hoitaja. Saan todella hyvän ja perusteellisen selvityksen siitä mitä Myylle on tehty ja mitä riskejä vielä on olemassa. Hän myös kertoo Myyn jatkohoidosta; ruokinnasta ja lääkkeistä ja tulevaisuuden näkymistäkin. Laskukin saadaan. Se on aika iso. 1575 euroa. Vain paria päivää aiemmin mietin, että pitäisikö Myyn vakuutus irtisanoa, koska se on niin kallis. En nyt onneksi irtisanonut. Vasta kun kaikki paperityö on tehty valmiiksi saamme nähdä Myyn. Myy tepastelee paikalle häntä iloisesti heiluen ja jo kovasti omana itsenään... korvat ovat päätä myöten mikä kertoo, että paljon on kuitenkin koettu. Kukaan ei voi uskoa sen hetkisiä fiiliksiä.

Iloinen jälleen näkeminen

Mennään kotiin. Myy lepäilee ja välillä vinkuu. Selvittelen illan seuraavan päivän työkuvioita. Pakko mennä seuraavana päivänä töihin, mutta saan tehdä lyhyemmän päivän. Onneksi saan apua L.ltä, jotta Myyn ei tarvitse olla päivällä yksin. Yöllä Myy on levoton. Se vinkuu ja nukkuu mahallaan samalla asennossa pitäen päätä paljon koholla. Seurailen hengittääkö se ja yö menee valvoessa. Aamulla aloitellaan lääkkeet. Lääkkeitä on ihan jäätävä määrä. Suurin osa pahoinvointia estävää, koskaa vatsa ei kestäisi nyt ripulointia tai oksentelua. Saan töihin viestiä koko ajan Myyn voinnista. Puoli kaksi palaan kotiin. Myy on kipeän oloinen ja annan heti särkylääkettä. Istun sen vieressä ja rapsuttelen. Se vinkuu yhä. Maha on jotenkin vähän turvonneen oloinen. Tunnin päästä särkylääkkeen annon jälkeen Myy viimein rauhoittuu ja nukkuu. Ilta menee paremmin. Ruokinta on tehtävä nyt hyvin varoen. Märkä ruokaa purkista kolme kertaa päivässä pieninä annoksina veteen sotkettuna. Ruoka maistuu hyvin ja pissakin tulee. Mennään pieni hetki kerrallaan.

1. päivä leikkauksesta. Myy on kipeä. 

Seuraava yö on rauhallinen. Antibiottikin alkaa selvästi vaikuttaa, eikä Myy ole enää kipeän oloinen. Aamulla Myy päättää, ettei se suostu syömään enää lääkkeitä makkarasiivun väleissä. Kourallinen tabletteja murskataan tehosekoittimella ja sotketaan nyt sitten märkäruokaan. Sain onneksi vapaapäivän ja voin hoitaa Myytä nyt kotona.

Toisesta paikasta eläinlääkäri soittaa Myyn verikoekontrollin tuloksista. Pissan viljely ok, crp ok. Ihan himpun verran crp on viiterajan yläpuolella, joka ei kuitenkaan merkkaa mitään. Munuaisarvo on onneksi viiterajojen sisäpuolella ja munuaiset siis kunnossa. Sanon, että erinomaista, sillä munuaiset ovat nyt kovilla kaikista näistä tämän hetken lääkkeistä.

Aamuannos Myylle

Huomenna on palattava normaaliin arkeen ja kahdeksan tunnin työpäivään. Myy on nyt rauhallinen, eikä yhtään kipeän oloinen. Kohta katsotaan yhdessä Yösyöttö-elokuvaa. Illalla on tarkoitus ottaa haavalappu pois, jolloin nähdään miltä haava näyttää.

---

Vatsalaukun kiertymä joko tulee tai sitten se ei tule. Joillekin koirille se tulee helpommin, joillekin ei vaikka mitä ne tekisi. Alttius kiertymään on myös kuulema geeneissä. Ruokinnalla voi vaikuttaa jonkin verran, mutta aina sekään ei auta. Jatkossa Myyn annoskoot tulevat olemaan pieniä ja ruoka on aina turvotettava veteen. Myy  ei saa koskaan ahmia itseään liian täyteen tai vaikkapa päästä varastamaan ruokaa. Ei voi sanoa varmaksi uusiiko Myyn kiertymä joskus, mutta sitä on  turha jäädä pelkäämään. 1/100 koiran kiertymä uusiutuu jossain vaiheessa. Valtaosalla ei kuitenkaan koskaan. Uusiutuminin voi tapahtua usein silloin, jos koira pääsee jostain syystä syömään tosi paljon, maha turpoaa ja tähän liittyy vielä usein joku törmäys tai nopea liike. Vauvojen Cuplaton-tippoja voi yrittää ensiapuun jos epäilee, että kaasuuntumista alkaa muodostua. Luulen, että meillä noita tippoja tulee kyllä jatkossa olemaan.

Toipumisaika tulee olemaan Myyllä pitkä, mutta meillä ei ole kiirettä. Tärkeintä on, että Myy elää. On yhä täällä, omana ihanana itsenään. Seuraamassa mua joka paikkaan, niin kun sen kuuluukin tehdä. Tämä taas osoitti sen, että elämä on usein hyvin, hyvin pienestä kiinni. Aamulla kaikki oli hyvin. Muutama tunti myöhemmin kotiin tuloa ja Myy olisi ollut kuollut. Toisaalta taas, jos olisin antanut sille lihaa niin kuin Moorelle tuona aamuna, niin tätä tuskin olisi edes tullut. Aina voi jossitella. Ja jos me tästä selvitään, niin koskaan en enää anna painoarvoa kuulopuheisiin huonoista eläinlääkäriasemista, jonne suurin piirtein kaikki koirat kuolevat. Missään muualla eläinlääkärissä meitä ei ole huomioitu näin hyvin ja perusteellisesti kuin mitä tehtiin Jyväskylän Omaeläinklinikalla. Lämpö, aito välittäminen sekä rautainen ammattitaito. Olen ikuisesti kiitollinen eläinlääkäri Katja Slobodtsikovalle (tykkäyskohteekseen mainitsee klinikan sivuilla mm. ensiavun) ja hoitaja Merja Korhoselle Myyn hengen pelastamisesta sekä kaikkiansa erittäin hyvästä ja asiantuntevasta hoidosta. Kiitos myös hoitaja Marjo Puolivälille kotiuttamisvaiheessa tarkasta ja perusteellisesta kotiohjeista jatkoa varten. He tekevät niin arvokasta ja niin tärkeää työtä. Kiitos, että olette olemassa! 💝