Vatsalaukun kiertymästä toipuminen

Leikkausta seuranneella viikolla, postilaatikosta löytyi lohduttava yllätys.
Kiitos Lähitapiola ja Minna. Kuka ikinä oletkin. 💝

No niin. Nyt uskaltaa jo vähän hengittää. Ensimmäinen viikko Myyn leikkauksesta takana. Myytä on hoidettu viime aikoina lähes 24/7. Annettu lääkkeitä 8 tunnin välein ja tarkkailtu herkeämättä Myyn vointia. Takana on huonosti nukuttuja öitä kun on seurattu mahanmurinoita, närästystä ja asennon vaihteluita. Arvioitu sattuuko siihen. Vahdittu, ettei pääse hyppäämään sänkyyn, sohville... pari kertaa se on silti päässyt. Vahdittu, ettei tee nopeita liikkeitä, innostu juoksemaan jne. Ei kuitenkaan pelota ihan koko ajan, että Myy kuolee käsiin. Helpotuksen tilalle alkaa nousta myös muunlaisia fiiliksiä. Miksi tässä piti käydä näin? Juuri kun kaikki oli Myyn kohdalla niin hyvin. Myy oli perusterve, koulutettu koira parhaassa iässä. Sillä oli hyvä kunto ja treenisuunnitelmat kaipasivat vaan enää pientä hienosäätöä, jotta olisimme päässeet nauttimaan täysillä tulevasta kisakaudesta... Suunnitelmat menivät nyt kuitenkin kaikki uusiksi. Rukseja sai vetää kaikkien kevään menojen ylle. Loput maksetut hallivuorot annoin Roosalle. Kyllähän eläinlääkärit paljon toivoa antavat. Pari kuukautta vaan ja sitten saadaan jo mennä treenaamaan. Loppukaudesta mahdollisesti jo kisataankin, jos kuntoutus sujuu hyvin, eikä takapakkeja tule. Myyn ehdoilla tietenkin mennään koko ajan. Harmittaa niin vietävästi, mutta eihän näille mitään voi. Myy kuitenkin jäi henkiin ja se on pääasia.

Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Haava on siisti, eikä siinä ole ollut missään vaiheessa punoitusta tai turvotusta. Haava ei myöskään ole vaivannut Myytä millään tavalla ja se on saanut olla paljon ilman tuota ikävää kauluria. Kutina tuleekin varmaan vasta vähän myöhemmin, kun haava alkaa kunnolla parantua. Kudokset kiinnittyvät vähintään sen pari kuukautta, joten niille on annettava aikaa rauhassa parantua. Remmilenkein mennään Myyn kunnon mukaan ja rauhallisia lenkkejä pidennetään vähitellen.

3. pv leikkauksesta, haavalappu juuri poistettu 

7 pv. leikkauksesta  

Ruokinta on melkoista hienosäätöä riittävän pienien annosten kanssa. Kuuluuko mahasta murinoita ruokailun jälkeen, närästääkö Myytä? Jos, niin sitten annan n. tunti ruoan jälkeen vielä närästyslääkettä. Royal Canin märkäruoka on käytössä ja Myy syö sitä nyt kolmesti päivässä pieniä annoksia. Ruoan joukkoon lisään vielä vettä. Myy laihtuu ihan silmissä, mutta ei voi nyt mitään. Viikon päästä viimeistään lisään joukkoon yhä enemmän lihaa ja Myyn liotettua nappulaa. Olen sitä antanut jo vähän nytkin. Onneksi kaikki maistuu mitä kuppiin pistää.

Myy on ollut myös hyvin hellyyden kipeä. Jopa enemmän kuin koskaan ennen. Se ei saa nukkua nyt sängyssä, koska sänky on sille liian korkea. Sängyn viereen on tehty pehmeä toipilaspeti ja itse nukun ihan sängyn reunalla. Käsi roikkuu usein alhaalla kertomassa sille, että olen tässä. Ihan vierelläsi.

Pikku Myy  💝 

Päällimmäisenä velloo ajatus, että nyt saisi nämä jatkuvat vastoinkäymiset jo pikku hiljaa loppua. Koko alkuvuosi on painittu koirien terveysjuttujen kanssa. Ensin Romeolla kovat kivut, joille ei löytynyt mitään selitystä. Sitä nyt sitten vaan lääkitään kortisonialla, joka pitää kivut poissa. Sitten rokotuksen yhteydessä Romeolta löytyi kiveskasvain. Romeo kastroidaan ja siitä toipuminen ottaa ihmeen koville. Ei kastroinnin, vaan sen jonkun muun jutun takia. Myylle tulee jonkinlaista virtsavaivaa ja siltä otetaan mm. verikokeita, joista ei onneksi löydy sentään mitään vakavaa tai huolestuttavaa. Sitten rysähtää vielä tämä kiertymä kaiken päälle... ei ihme, että Lähitapiolakin jo muistaa meitä kortein. Moore sentään on voinut hyvin ja pakko vaan jotenkin jaksaa uskoa, että parempia aikoja vielä tulee. Ajoittain kyllä miettii sitäkin, että mitä järkeä tässä kaikessa koiratouhussa on? Viitsiikö koiraharrastusta noin ylipäätään edes jatkaa, kun koko ajan tulee tätä paskaa jostain. Koirien tarpeiden ehdoilla eletään jatkuvasti yhä enemmän. 

Aika monta koirien sairautta/toimenpidettä on tullut jollain lailla tutuksi lyhyessä ajassa. Välillä pelottaa, että väsyneenä sotkee lääkkeitä, kun niitä nyt vaan on niin paljon ja jokaiselle koiralle menee jotakin. Pitää olla koko ajan ajatuksella mukana, kun noita lääkkeitä jakaa. Sen lisäksi, että on oltava tarvittaessa nopea. Lattialle pudonnut lääke uppoaa sadasosasekunnissa väärään suuhun... 

Varmaan näen näistä viime aikojen tapahtumista unia vielä pitkään. Painajaisessani Myy karkaa hihnasta ja se juoksee ja juoksee... vaikka se ei saisi.  

Aamuisin tämä kuutti kuitenkin kurkkii sängyn reunalla ja luo uskoa siihen, että me selvitään. 💝

Myy on tämän kaiken arvoinen. 💝

Kaikesta huolimatta..,
Hyvää Pääsiäistä!