Ensimmäinen, rakas belgini täyttää tänään 4-vuotta! Miten aika voi mennä näin nopeasti!? Vastahan pennusta haaveilin ja mietin rotua. Myy on ollut kaikkea sitä mitä aikoinaan belgiltä toivoin, mutta myös paljon, paljon enemmän. Enää on melko mahdotonta ajatella elämää, johon ei kuuluisi belgialaista. On ollut uskomattoman hienoa tehdä matkaa yhdessä jo tähänkin asti! On koettu jo niin paljon. Oltu terveenä, kisattu hienoja kisoja, treenattu ja eletty. Opittu tuntemaan toisemme perusteellisesti. Ilman Myytä en olisi päässyt näitä asioita kokemaan. Myy on avannut ovia moniin uusiin juttuihin ja olen tästä kiitollinen. Myy on myös paljon muutakin kuin pelkkä kisakaveri. Seurakoiramaisuus on yksi ehdottomasti sen rakkain puoli. Lähellä on hyvä olla. Myyn kohdalla se tarkoittaa olla iholla. Ihan liki. Myy rakastaa läheisyyttä enemmän kuin yksikään meidän aikaisemmista koirista. Sitä saa ja pitää halata, rutistaa ja silitellä - ja se nauttii. On aina yhtä liikuttavaa kun se painautuu sohvalla vasten mahdollisimman pienenä myttynä, laskee pään syliin, sulkee silmänsä ja huokaa syvään. Sängyn rasahdus kun aamuyön tunteina kun se hyppää jalkopäähäni nukkumaan. Vankkumaton rakkaus ja uskollisuus. Hyväntuulinen ilopilleri ja totinen tekijä. On kunnia olla tuon suuren luottamuksen arvoinen. Toivottavasti yhteisiä vuosia tulee vielä paljon lisää.
Kiitos ihan parhaalle kasvattajalle Niinalle tästä ihanasta koirasta. Onnekseni aikoinaan tulin valinneeksi juuri tämän pentueen ja juuri tuon keltaisen pennun, joka ei halunnut lähteä sylistäni. Kaurapuuronaama, pikkuinen Myy. 💝
 |
| Kuva Niina Puputti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti