Kuulumisia

Yritetäänpäs saada tänne blogiinkin asti taas jotain. Tammikuu jo puolessa ja kevättä kohti mennään vauhdilla. Mikäs sen mukavampaa! Huomaa jo valoisan ajan pidentyneen vai onko se vielä toiveajattelua? Vuosi on alkanut kuntoilupainotteisesti. Ollaan ihan tosi paljon lenkkeilty metsässä ja jäällä! Vetovyö, nastakengät, otsalamput - kyllä lenkkeilystä voikin tehdä vaivatonta ja mukavaa. Välillä tuntuu, että saisi olla enemmän belgejä, että niitä riittää meille kaikille. 😅 H. on hiihtänyt Myyn kanssa ja itsekin olisi tarkoitus nousta vielä suksille tämän talven aikana. Niin paljon tekee mieli kun noiden menoa katsoo. En ole hyvä hiihtämään, joten katsotaan kuinka tässä haasteessa lopulta käy.



Paljon on ollut myös syvää surua tuttavien puolesta. Nuoria koiria on lähtenyt ihan liian varhain tapaturmien ja yllättävien sairauksien myötä. Hyvää matkaa Myyn 1-vuotiaalle velipuolelle. 😢 Yhä enemmän arvostaa sitä, että rakkaat lemmikit ovat luonamme. Tulokset ja kilpailut ovat aika mitättömiä asioita sen rinnalla jos elämä pysäyttää. Kukaan ei tiedä huomisesta, joten rakastetaan niitä nyt. Olen niin onnellinen noista kolmesta ja siitä, että olen saanut pitää ne kaikki näinkin pitkään. 💓

Romeo toipui hampaan poistosta ilman takapakkeja. Hampaan jättämä kolo ei vuotanut tai punoittanut missään vaiheessa. Erityisen kipeältäkään Rompsu ei vaikuttanut koko aikana. Sai toki tulehduskipulääkekuurin, joten ehkä siksi. Kaksi viikkoa herra sai syödä vaan pehmeitä pöperöitä. Uunipuuroa erilaisilla lihoilla jatkettuna. Ruokavalio sopi hyvin Romeolle. Se vankistuu koko ajan ja kasvattaa nyt hyvää turkkiakin. Jalkapallot poistin pihalta, jotta ei tule mitään ikävää yllätystä. Toimenpiteen jälkeen en ole huomannut, että Romeo olisi mitenkään muuttunut luonteeltaan mikä selittäisi sen olleen aiemmin kipeä. Ruokahalu saattaa olla parempi. Romeo sai tuolla hammasreissulla Ypozane-lääkkeen eturauhasvaivaan. Odotin ja toivoin lääkkeellä olevan hormoonitoimintaan ja sukupuoliviettiin madaltavaa vaikutusta, mutta valitettavasti vaikutus olikin päinvastainen! Romeo raiskaa Myytä nyt ihan jatkuvasti ja tämä koittelee jopa tyrkkymyynkin hermoja. Ihan tätä en kyllä odottanut! Toivottavasti on vaan lääkkeen vaikutuksen ensimmäisiin päiviin liittyvä asia ja hormoonitoiminta tuosta tasaantuu. Eläinlääkäriaseman kanssa käytiin vielä jälkeenpäin mielenkiintoinen vääntö ylimääräisen lääkkeen hyvityksestä. Ell. määräsi Romeolle tuplavahvuudella tämän hormoonilääkityksen. Onneksi huomasin katsoa kotona annostusta tarkemmin ennen kun aloitin lääkityksen. Tilanne olisi ollut katastrofaalinen, jos kyseistä hormoonivalmistetta olisi annettu lääkärin ohjeen mukaan. Virheitä voi sattua, mutta jälkipyykin olisi firma voinut hoitaa paremminkin.

Mooren voinnissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Niilo-westien kanssa käyvät yhdessä jäällä juoksemassa. Niilo on kaikkinensa edelleen ihan mahtava pakkaus. Se harrastaa rallytokoa ja agin alkeita... hmmm. Minikoira agiin? Olisipa hienoa saada tuolla Niilon taistelutahdolla ja apinan raivolla varustettu pikku koira joskus kisakaveriksi. 💣

Treenattukin on. Agia, tottista. Niin ja näytelmiä! Agissa on haettu nopeutta kontakteille, tehty paljon takaakiertoja, putkipuomierotteluja, haettu irtoamista ja itsenäistä tekemistä. Kelpo treenejä Myy on pääsääntöisesti vedellyt. Avokulmat kepeille ovat yhä vaikeita ja putkipuomierottelun kanssa on painittu myös vähän enemmän. Puomi on välillä jo tosi nopea ja hyvä, sitten seuraava puomi taas hidas jne. Ensin opittu on vahvana lihasmuistissa ja helposti se sieltä tulee, vaikka kuinka treenaa päälle uutta mallia. Jakso alkaa olla pian lopuillaan, joten pitäisi miettiä ensi kauden ryhmääkin. Jatkanko ilman koutsia itsenäisessä ryhmässä vaiko koutsin kanssa?

Tottiksessa ollaan jonkinmoisessa pattitilanteessa noudon kanssa. En saa luovutusta korjattua sellaiseksi kuin haluasin sen haluan olevan ja koko homma on nyt levällään. Rauhaa en osaa rakentaa pitoon millään. Sille kun on joku mennyt opettamaan, että palkka tulee irrotuksesta, ei pidosta. Sitten se turhautuu kun en heti ota kapulaa ja tyrkkii sitä mulle, suu käy samalla ja ääntää. Kiellän, turhautuu enemmän jne. Pitäisi aloittaa ihan alusta, sheippaamalla? Täytyy funtsia vielä miten.

Näytelmätreenit sen sijaan sujuvat kuin tanssi. Hampaiden katsominen ja kopelointi menee jo vailla kiemurteluja. Kehässä juoksua pitää vielä harjoitella... Kyllä siitä kuulkaas hieno kehäkettu vielä tulee. Eikö niin ole, että hyvällä käytöksellä voi paikata kauneuden pieniä puutteita? 😜