Otsikko: Savolaisjuttuja Olavi Rytkönen
Kuntoilua ja treenejä ollaan tahkottu viime aikoina paljon. Myy on ollut paljon H.n hiihtokaverina ja itse olen keskittynyt aktivoimaan belgin pääkoppaa. Mukavaahan se on kun on ensin kuorittu kermat päältä. 😅
Tottiksissa ollaan siirrytty Myyn kanssa seuraavaan vaiheeseen. Isot linjat ovat kunnossa. Nyt hiotaan yksityiskohtia. Olen käynyt vanhoja seminaari-/koulutusmuistiinpanoja läpi ja palauttanut mieliin asioita joita voisi taas Myyn kanssa hyödyntää. Kiviahon Miia ja Kantoluoto ovat tällä hetkellä suurimmat innoittajat kaikelle tekemiselle. Motivaatio treenata tottista on nyt korkealla ja miksi ei olisi, kun Myy on yhä yhtä innokas oppimaan/tekemään kuin mitä se on ollut vaikkapa ihan pentuna. Sen kanssa on vaan niin mukava tehdä! Ajaa sisään uusia juttuja tai pitäisikö sanoa ennemminkin, että aika paljon löytyy myös korjattavaa tuolta to do listalta - "ei niin hyvin tehtyjä asioita". Matkan varrella kun on oppinut miten joitakin asioita voisi tehdä niin, että lopputulos olisi himpun verran parempi. Kuten olen aiemminkin täällä sanonut, uuden asian opettaminen koiralle on helppoa, mutta korjaappa jo syntyneitä virheitä niin tilanne on ihan toinen.
Mutta siis.. Se pito. Myy ymmärtää nyt, etten toivo välitöntä luovutusta kun tuon kädet kapulalle. Kapulan tyrkytys ja tuskastuminen siihen, etten heti ota kapulaa vaihe on ohi. Edelleen, jos tartun reippaamalla otteella kapulaan, Myy irroittaa otteen. Yhä enemmän se kuitenkin tavoittelee palkkaa kapula suussa, eikä hötkyile irrotuksen kanssa. Nyt vaan toistoja, toistoja. Paikkistakin päästiin tekemään pitkästä aikaa kun päästiin ensi kertaa tänä talvena lämpimään halliin. Ihan luksusta ja tämä ilo jatkuu vielä pitkälle kevääseen! Keskittynyt, tarkkaavainen ja hiljainen paikkamakuu. Aika ei ollut pitkä koska halusin palkasta hyvästä mielentilasta. Seuraamiseen kaipaan lisää voimaa, vaikka ei se huonoa ole nytkään. Ensi kerralla voisin apparin kanssa kokeilla liinan kanssa antaa vähän painetta seuraamispaikalle. Liinaa ajattelin käyttää myös noudossa, jolloin pääsisin hetsaamaan noutokapulaa itse. Shh-suhinaa täytyy myös kokeilla edestä sivulle siirtymiin kun se toimii muuten niin hyvin, eikä ääntelyyn tarvitsisi muuten puuttua. Paljon asioita mitä pitää vielä tehdä, mutta pikku hiljaa hyvää tulee.
Agissa ollaan tehty lähinnä rataa. Hyppäri taisi olla viime kerralla ratana. Eiliset ohjatut peruuntuivat kovan pakkasen vuoksi. Romeokin on käynyt hallilla humppaamassa. Loppusuora on sen bravuuri.
Helmikuun alussa käytiin myös talkoilemassa Keski-Suomen Palveluskoirayhdistykselle Liepeen koirahiihtokisat. Ne ovat ihan huippu tapahtumia! Ei mitään turhaa piiperrystä vaan vauhdikasta menoa alusta loppuun. Harmi kun ei päästy kameran taakse, mutta onneksi kuvaajakin oli paikalla ja netistä googlettamalla löytyy tästäkin tapahtumasta aivan upeita kuvia. Ihana oli taas nähdä innokkaita koiria, jotka pääsevät tekemään sitä mitä ne eniten haluavat. Rotuenemmistönä ovat saksanseisojat, jotka ovat kuuleman mukaan peruskestävämpiä kuin mitä esimerkiksi malit, joita myös lajissa jonkin verran näkee. Dobbereita oli kanssa jokunen juoksemassa. Meillä onkin täällä päin Suomea kai jonkinlainen dobberikeskittymä kun niitä näkee juuri täällä niin paljon. 😉Myylle olisi ollut tarjolla hiihtäjäkin, joten ehkä seuraavalla kerralla Myykin kisaa, vaikka oltaisiinkin kisoissa töissä. Kaikille kisaajille saatiin tälläkin kertaa ajat otettua.
Kisaturistina nähtiin myös Myyn ihana velipuoli Welmu. Pää on Myyn päähän verrattuna erilainen, (lue kauniimpi..) mutta silti sisaruksissa on paljon samaa. Pusupoika tämäkin. 💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti