tiistai 8. lokakuuta 2013

Ruutuilua, agit ja julkkis

Tiistaina lenkin yhteyteen Myylle esineruutua kolmella esineellä. Esineinä tällä kertaa sählyhanska, pallo ja kankainen kirjanmerkkipupu. Olin liikkeellä yksin, joten vein esineet ruutuun Myyn kanssa.

Ekana nousi hanska lähes suorana pistona. Myyn tuotua esineen, leikitin ensin, luovutus ja palkka. Toista esinettä haki pidempään, mutta koko ajan hyvin työskennellen. Vaihdoin lähestyspaikkaa, jotta saisi paremmin hajun ja pallo nousikin sit seuraavana. Kolmatta haki kanssa melko pitkään, mutta etsiminen palkittiin. Kokonaisuutena hyvä ruutu.

***
Illalla oli vuorossa Romeon agit, jossa jatkettiin edellisen kerran juttuja, eli vippausta, poispäinkäännöstä ja sylkkäriä.

Rata näytti tältä:

Mukava ja helponoloinen rata ensisilmäyksellä, mutta kun rataan upotetaan sylkkäri, vippaus ja poispäinkäännös, haastetta olikin jo ihan reilusti.

Omaa vuoroa odotellessa tein Romeon kanssa sylkkäriä hallin pihassa ja radallakin se sitten onnistui varsin mallikkaasti... Vippaus taasen ei, mutta se nyt ei olekaan sinällään mikään uutinen. Lelua näyttämällä Romeo tuli kyllä käteen kiinni ja sain pyöräytettyä sen oikein. Osana rataa ei kuitenkaan toiminut... Poispäinkäännös uusinnalla hyvin. Alkuun olin liian lähellä estettä, jolloin Romeo ohjautui hyppäämään suoraan...

Lopuksi koko rata ja tuota hemmetin vippausta lukuunottamtta rata meni puhtaasti. Kontaktit varsinkin on ollut suuri ilonaihe viime treeneissä ja loppusuorakin toimii.

***
Moore voisi hyvinkin sanoa paimenille - lahjattomat treenaa - toiset ne käy vaan arvokisoissa. ;) Tänään tuli Terrlife-lehti ja kukapas muu siellä poseerasi kuin Moore, voitettuaan kesäkuusssa terriereiden mejämestaruushopeaa.

Näin se menee, että hienoimmat hetket koiraharrastukseni parissa olen kokenut juuri Mooren kanssa. Mejämestaruushopea kovassa seurassa on ehdottomasti yksi niistä. Jäljen jälkeinen tunne oli kerrassaan upea ja vielä varsinkin Mooren kahden vuoden mejätauon jälkeen... Ihana, hieno Moore. :) Moore on kyllä paikkansa sängyssämme ansainnut (lahjana hopeasta se sai siis elinikäisen luvan nukkua meidän sängyssä, jos joku ei sitä vielä tiennyt..), vaikka Hannu sanoikin, että kurakelillä Moore saa nukkua minun puolella...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti