Muutto, jälkeä ja vippausta

Nyt ollaan vihdoinkin takaisin kotona! Neljän kuukauden evakkoretki on päättynyt. Miltä tuntuu? - Tunnustaudun selväksi maalaisihmiseksi; maalaistollo, korpisoturi... nimiä on monia, mutta sellainen minä olen.  :D Miinuspuolina Villassa oli ainoastaan pitkä työmatka ja sitä myöten koirien pitkät päivät ja itsellä ainainen väsymys ajella mm. treeneihin työpäivän jälkeen. Lumityöt olisivat varmaan olleet kanssa miinusta, mutta niistä ei jäänyt onneksi kokemusta.... Muut jutut olivatkin Villassa sitten pelkkää plussaa. Esimerkkinä vaikkapa:

• Maaseudun rauha - kiireettömyys ja ainainen leppoisa tunnelma
• "Mun" jälkipelto oli ihan vieressä, 
• koirat saivat olla lähes koko ajan vapaana,
• naapureita ei ollut,
• Romeo paljon rennompi, kun mitään vahdittavaa ei ollut,
• hyvät lenkki- ja harrastusmahdollisuudet kävelymatkan päässä,
• hiekkakuopat lähellä,
• maalla vaan on mukavampi asua... :)

... joten muuttoa pukkaa "jossain vaiheessa jonnekin" taajaman ulkopuolelle, mutta ei nyt kuitenkaan ihan lähitulevaisuudessa.

Muutopäivänä oma auto lastattu mm. koirilla, mutta ei Hannunkaan tarvinnut yksin ajella... 

Ennemmän muuttotunnelmia ja ajatuksia  >> BLOGISSA

***
Samalla reissulla kun tein Villaan viimeistellyn loppusiivouksen, tein myös Myylle peltojäljen. (jälki nro 18). Jäljellä mitta oli reilu 100 metriä ja jälki vanheni puolisen tuntia. Likka oli huolellinen ja jäljesti taas kerran varsin hienosti.

***
Tiistaina oli Romeon ohjatut agit, jossa tänään olivat vuorossa tekniikkatreenit, jossa vippausta, poispäinkääntöä, sylkkäriä ja pakkovalssia. Näistähän me ei ihan hirveästi Romeon kanssa tykätä.;) Hyvät kuivaharjoittelut - välillä itse koirana ja välillä ohjaajana - jotenkin kuitenkin selvensivät asiaa ja selvittiin sitten lopulta jopa kohtuu hyvin.

Harjoitusradat näyttivät tältä:

Ensin vasemman puoleinen treeni. Pakkovalssi hyvin, putken jälkeen sylkkärillä Romeo kääntyi väärin päin huonon ohjaukseni taksia, vaikka Romeolle ei ollut temppu, eikä mikään, pyörähtää oikeinkin päin. Tätä sitten siinä muutama kerta hinkattiin ja lopulta saatiin onnistumaankin. Koko ajan Romeo kuitenkin teki innokkaasti, eikä hyytynyt toistoista huolimatta. Kunnon herättelyt ennen halliin tuloa tuntuvat toimivan varsin hyvin agissa. Piemän pään putki kesti hetken löytää, mutta toinen kerta putkeen meni jo hienosti. Vippauskin taisi jotenkin muistaakseni sujua.

Oikeanpuoleinen harjoitus meni hyvin ja siitä hirmu tyytyväinen Romeoon. Keinu osana rataa varman oloisesti molemmilla kerroilla ja siihen myös hyvät alastulokontaktit. Kontaktit keinulla ja puomilla hyvät molemmilla kerroilla. Treenit lopetettiin loppusuoraan, josta superpalkka ja koira autoon.

Nyt alkaa jotenkin itselle selviämään nuo omat ongelmakohdat agissa. Ensinnäkin täytyy lopettaa jatkuva asioiden olettaminen. "Se tekee kuitenkin tuossa noin, joten ei se voi edes onnistua tuossa kohtaa... " vaikkapa "se lukitsee edessä olevan esteen putkesta tultua..." näin (-kään) ei käynyt, vaan Romeon katse haki minua heti putken jälkeen ja koira oli hyvin ohjattavissa. Pointtina tässä on  se, että täytyy oikeasti oppia luottamaan koiraan myös agissa ja olemaan itse varmempi ja rennompi! Mejässähän luotan Romeoon 100 prosenttisesti ja tulos on useinmiten hyvä. Agissa taas jatkuvasti "oletan" ihan liikaa, enkä uskalla antaa mennä täysillä. Oma epävarmuus ohjatessa saa myös Romeon helposti toimimaan olettamallani tavalla. Toinen tärkeä juttu on oman ohjaavan käden paikka. Käsi voisi olla useinkin lähempänä vartaloa. Aika usein ohjaan koiraa ihan turhaan suuriin kaarroksiin....

Mutta siis, hyvät treenit taas ja kunhan asetutaan tänne, niin josko sitä ehtisi jossain välissä hallillekin harjoittelemaan!