Noudossa intoa riitti - kerran varasti - palautus eteen seisaaltaan. Loppuasentoa vaille nouto alkaisi olla valmis. Oli puhe, että voisin kokeilla pyytää sivulle kun on tulossa ja tarvittaessa auttaa vielä kädellä. Alkujaan tarkoitus oli ottaa Romeon nouto eteen, mutta mitäpä tuota säätämään noin monimutkaiseksi, kun tokossa kuitenkin luoksetulo on sivulle ja pk-puolelle ei olla menossa... eli nyt vaan loppuasentoa työstämään.
.
Luoksetulon stopit olivat hyvät. Seis-käskyllä pysähtyy hyvällä ilmeellä töksähtäen ja lentävät lihapullat palkkana. Loppuvauhti onkin sitten se mitä pitänee vielä miettiä, jotta se ei hiipuisi tökkäyksestä huolimatta. Vinkkejä kellään?
Tokoestettä ei tänään tehty, mutta miten on? Onko järkeä opettaa koira tässä vaiheessa hyppäämään reilusti kauemmaksi esteestä esim. namialustalle, vai hyppäyttää samalta paikalta lähes vauhditta esteen takaa, mihin koira on nyt jäänyt seisomaan?
Myylle perusasentoon tuloja, maahanmenoja, istumista ja leikkiä. Kestoa lisätty perusasentoon, maahanmenoon ja istumiseen. Ihmeen hyvin Myy malttaa, vaikka muutoin vilkas tapaus onkin.
Vaikka tämä ei liity millään lailla treeneihin, niin on tuo Myy kyllä niin rakastettava otus. :) Arjen Myy on jotain aivan vallan ihanaa. Myystä on tullut meidän nuorison (-kin) lempikoira sen valtaisan rakkauden tähden. Myyn paikka on aina sen kainalossa, joka katsoo telkkaria. Myy osaa olla pienesti ja sievästi - lähes liioitellun nätisti - kunhan vaan saa olla ihmisen lähellä ja rakastaa... Alla oleva kuva on Roosan kännykuva, joka on otettu hetkeä ennen kun Myy sai luvan tulla Roosan kainaloon... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti