Maastokausi avattu!

Pk-piireissä puhutaan maastokateudesta, eli siitä miten eri aikaan Suomessa päästään treenaamaan sulanmaanlajeja. Etelässä treenit ovat pyörineet jo tovin, kun taas pohjoinen Suomi on vielä lumipeiton alla. Me sijoitutaan jonnekin sinne puolenvälin tietämillä lumien sulamisen osalta. Tuntuu kieltämättä loputtoman pitkältä aika ennen, kuin viimeinenkin lumi sulaa ja päästään kunnolla treenaamaan sulanmaanlajeja.

Tänään koitti lopulta se päivä, jolloin päästiin ensimmäistä kertaa hakumetsään! Viikkoa ennen maastokausi oli jo avattu esineruututreenillä. Tässä vähän koottuna koirien tämän hetkistä maastotilannetta. 

Caru olisi maastojen puolesta lähes koevalmis, mutta korrekti maalimieskäytös teettää edelleen töitä. Carulla on ollut ongelmana se, että se törmäilee enemmän tai vähemmän maalimiehiin, ennen kuin se aloittaa hyvän ilmaisun. Caru tulee täysillä maalimiehelle ja se on mennyt tekemisessään hieman "yli." Sille ei ole alkuopeutuksessa opetettu kunnolla ilmaisun paikkaa, vaan se on saanut haukkua seisaaltaan. Tämä toimi hienosti siihen asti, kun se oppi asian hyvin, jonka jälkeen vietti alkoi kasvaa ja etäisyys maalimieheen elää. Tässä taas korostuu hyvin se, miksi ne pohjat tulee tehdä jo alkujaan huolella. Olisihan se hirmu kivaa, ettei aina tarvitsisi korjailla näitä omia koulutusvirheitä jälkikäteen... 

Tilannetta on lähestytty nyt kuitenkin niin, että Carulle on opetettu maahanmeno maalimiehellä. Ilmaisu tulee tehdä jatkossa makuultaan. Koira palkataan nyt siitä, kun se menee maahan heti maalimiehelle saavuttua. Korkea vietti ajetaan hetkellisesti alas palkkaamalla koira ruoalla lelun sijaan, jolloin se saadaan rauhoittumaan maalimiehelle. Caru on vastannut hyvin tähän tekniikkatreeniin ja kierrokset maalimiehellä on saatu laskemaan. Se tarjoaa nyt jo melko itsenäistä maahanmenoa. Siinä vaiheessa, kun maahanmeno tulee sillä selkärangasta, liitetään mukaan taas ilmaisu ja toivotaan, että homma toimii. 

Toiveena olisi loppukaudesta päästä vielä kokeeseen, mutta aika näyttää kuinka meidän käy. 

Esineruutu on Carulla koekunnossa. Neljä esinettä nousee varmanoloisesti alle viiden minuutin.

Martta osaa nyt etsiä, paikantaa ja sillä on korrekti maalimieskäytös. Näitä asioita vahvistan nyt sille, jonka jälkeen lisään mukaan ilmaisun ja hallinnan. Martta tulee myös jatkossa haukkumaan makuulta, jotta ei toisteta Carun kanssa tehtyjä virheitä. 

Martan kanssa ilmaisua on aloitettu, mutta en ole ottanut sitä vielä vieraiden kanssa muutamaa yksittäistä kertaa lukuunottamatta. Muistan Reijan ohjeen, että jokainen osa-alue tulee olla ensin varma, ennen kuin mukaan liitetään mitään uutta. Muuten on vaarana, että koirasta tulee epävarma ja kaikki osa-alueet vähän hajoaa. 

Sisääntulotreenejä treenaan myös Martan kanssa. Niillä saan toivon mukaan rakennettua lisää ohjattavuutta ja samalla hallintaa. Ohjaaja alkaa kummasti kiinnostamaan koiria, kun tulee vähän pidäkettä, eikä pääsekään heti ohjaajan perään. Sisääntulotreenissähän ohjaaja jättää koiran maalimiehen pideltäväksi, jonka jälkeen ohjaaja menee keskilinjalle, kutsuu koiraa ja palkkaa sen. Sisääntulotreeni toimii todella hyvin Carulla ja minun "täällä"-huudoilla alkoi olla jo sillekin vähän merkitystä näiden treenien jälkeen.  

Martta lähdössä etsintään. 

Etsinnässä Martta on totinen tekijä, eikä se kysele neuovoja, tai anna periksi.  

Martalle suurin palkka on löytää metsästä ihana ihminen. Martta on koira, joka etsisi ihmisiä myös ilman palkkaa ja varmasti ihan yhtä halukkaasti. Siinä mielessä se on Myy-tätiinsä tullut. 💝

Esineruutu on Martalla työn alla. Eka esine menee yleensä hetsin kautta, mutta jo toisen esineen Martta tuo valmiista ruudusta. Martta on taitava käyttämään nenäänsä ja se työskentelee päämäärätietoisesti ilman turhaa juoksentelua ruudussa. Martta ei osaa tuoda esineitä käteen asti. En tiedä miksi olen niin laiska opettamaan koirilleni nätin esineiden tuomisen käteen asti. Luovutukset ovat aina sellaisia rumia roiskaisuja. 

Mutta näillä nyt mennään, katsotaan mitä kausi tuo tullessaan!