Bh Caru

Huom! Tekstiä muokattu 17.4. Loppuun lisätty sirunluvunopetus Carulle. 

On me tehty vähän muutakin, kuin pelkästään kelkkailtu talven aikana. 😊 Carun täytettyä 3-vuotta aloin ymmärtää paremmin sen sielunmaisemaa myös tottiksen osalta, jonka jälkeen treenit alkoivat edetä hyvää vauhtia. Hitaasti kypsyvä koira ottaa oman aikansa ja se sallittakoon. Hallikauden jälkeen oli luonnollinen jatkumo mennä Bh-kokeeseen, joka pidettiin hallissa. 

Mietin mikä olisi Carulle sopiva valmistelu ennen koetta. Päädyin siihen, että koska se osaa varmasti kaiken Bh.ssa vaadittavan, pidetään vaan ihan reilusti parin viikon tottistauko ennen koetta. Kelkkailua ja suhdetta. Viime hetken paniikkihinkkauksilla ei kuitenkaan saada enää mitään hyvää aikaiseksi. Olen ollut monessa pk-kokeessa ja Sm-kisoissakin Myyn kanssa, mutta uuden koiran kanssa ensimmäiseen kokeeseen meneminen jännitti aivan... järkyttävän paljon! Ei mitään käsitystä miten tuo koira toimii kokeessa ja kuinka täysin vieras paikka vaikuttaa sen tottikseen. Jännitys purkaantui kuitenkin onneksi heti, kun päästiin halliin yhdessä tekemään. 

Koepaikkana oli Kouvolan Koiraklubi- halli ja kokeen järjestivät Kouvolan pelastuskoirat ry.  Koe oli erittäin hyvin järjestelty muuten, mutta halli oli kieltämättä kyllä aika karsea koepaikaksi... Hallin reunoilla oli valtavasti erilaista tavaraa; sohva, mattoja ja paljon erilaisia esteitä. Halli oli myös toisesta päästä kapeneva, joten kaaviossa piti kävellä vähän vinoon. Paikkamakuukoira oli myös melko lähellä suorittavaa koiraa. Ensireaktio halliin tullessa oli puhdas järkytys, mutta pyrin karkoittamaan tuon ajatuksen nopeasti mielestäni. 

Koiria oli ilmoittautunut mukaan kuusi. Carun lisäksi paikalla olivat riiseni, lapukka, kelpie, valkoinenpaimenkoira ja howavart. Carulle kaikki rodut olivat "vieraita", koska meidän treeniryhmä koostuu tällä hetkellä vain maleista. Asia, jota jatkossa voi vähän pohtia. Parit arvottiin ja arvoin meille numeron kuusi. Muutama koirista oli aika äänekkäitä, mutta meidän onneksi pariksemme valikoitui mukava lapukka. Ennen omaa vuoroamme tehtiin hallin pihalla yhdessä ilmoittautuminen, jotta koirat tottuivat jo vähän toisiinsa. 

Kokeessa oli mukana myös harjoittelijatuomari, joka luki sirut kaikilta koirilta hallin pihassa. Sirun luvussa ei ollut Carulla ongelmia. Caru oli ihanan rento ja heilutteli häntää. (Kiitos ihanan koiraharrastaja naapurini, jonka kanssa saimme vaihdettua Carun sirunluvun tunnetilan korkeasta matalaksi.) Miten se tehtiin, lukee tekstin lopussa. 

Lopulta tuli meidän vuoro mennä halliin. Halliin menon jälkeen laitoin Carun makaamaan maahan. Annoin sen rauhassa katsella uutta ympäristöä ja totutella paikkaan. Siitä sitten pieni suhina jännite (Kiitos Ellin) ja suoraan ilmoon. Tuomarit olivat reiluja, koska antoivat tähän valmisteluun hyvin aikaa. Ilmo meni hyvin. Carulla oli korvat rennosti pystyssä ja kontakti säilyi. Ei vilkuillut paria. 

Aloitimme paikkamakuulla. Paikkamakuun aikana tarkkailin talkoolaisten ilmeitä ja päättelin, että hyvin menee, koska kaikki katsoivat liikkeitä suorittavaa koirakkoa, vilkaisten vain välillä Carun suuntaan. Tuomarin mukaan Caru oli jättöhetkellä nuuskinut maata, mutta sen jälkeen oli ollut koko ajan tarkkaavainen minua kohtaa. Caru ei ole koskaan lähtenyt paikkamakuusta erilaisista häiriöistä huolimatta, joten luotto paikkikseen oli hyvä. Tästä saatiin arvosanaksi erinomainen.

Paikkamakuulta liikkeisiin lähtöä ja siinä vireen nostoa oltiin treenattu paljon, kiitos Ellin. Tämä näkyi kokeessa hyvällä tavalla. Pieni jännite ylösnousussa ja sitten hyvällä sykkeellä lähtöpisteeseen. Seuraamiset meni hyvin ja vietti kantoi pitkät kaaviot. Kävelin nopeasti, en jäänyt varmistelemaan tuleeko mukana. Seuraamiset olivat muistaakseni hyvät tai erittäin hyvät. Henkilöryhmässä nuuhkaisi nopeasti yhtä tyttöä. Kuulin jälkeenpäin, että samaa oli tehnyt jokainen koira tämän saman henkilön kohdalla. 

Liikkeestä istuminen muistaakseni erittäin hyvä, liikkeestä maahanmeno hidas, oisko ollut kuitenkin hyvä. Luoksetulo oli hyvä, mutta hallin muoto teki sen, että koiran piti juosta vinoon. Outo hallin muoto näkyi koiran vauhdissa. Tottis oli hyväksytty. 

Kaupunkiosuutta ei oltu harjoiteltu yhtään. Iso-Syötteellä oltiin toki pyöritty ihmisjoukossa ja moottorikelkat ajoivat ympärillä. Caru on luonteeltaan niin tasapainoinen ja vahvahermoinen, etten odottanut mitään yllätyksiä. Eikä niitä myöskään tullut. Caru kulki rentona ja itsevarmana, omaan rauhalliseen tapaansa, välittämättä juoksijoista, pyöräilijöistä, tai meitä puhuttelivista ihmisistä. Koiraohitukseen se reagoi hyväntahtoisesti nenäpitkällä, kun tajusi, että ohi käveli hyväntuoksuinen narttukoira. Seinäkiinnityksessä (ensimmäistä kertaa seinässä), istui rauhassa katsellen minun perään. Ei välittänyt ohi menevistä ihmisistä, tai sitä ohittavasta koirasta. Lisähäiriönä vielä mummeli työnsi rämisevät ostoskärryt ihan Carun vierestä. Joten BH oli sitten hyväksytty. Kokeen kuudesta koirasta neljä suoritti Bh.n hyväksytysti. 

Tuloshamppari aiheutti alkuun kovasti ihmetystä. 😁 - Mikä tää on?? Jotain syötävää?

Olen iloinen siitä, että koejännitykseltä huolimatta onnistuin pääsemään Carun kanssa hyvään yhteiseen kuplaan. 💓 Kolme sekuntia liikkeen jälkeen tuli olla hiljaa, jonka jälkeen sai kehua maltillisesti koiraa. Kehuin hymyillen Carua, joka liikkeen jälkeen ja koirasta näki, että se tiesi tekevänsä hyvin asioita. Carun tekeminen oli kaikkinensa mukavan suoritusvarmaa. Se teki asiat niin, kuin olen ne sille opettanut, ilman minkäänlaista turhaa säätämistä. Vire oli kivasti tasapainossa, ei esim. haukkua liian korkeassa vietissä, tai liian matalaa virettä. Vietti kesti tottiskaavion ajan. En voisi olla tyytyväisempi koiraan. Tästä on hyvä jatkaa treenejä kohti oikeita kokeita. 

***

Muoks! Tämä Carun sirunluvunharjoittelu on herättänyt kiinnostusta, joten kirjoitan tähän miten meillä sirunlukua harjoiteltiin. Koirat ovat kaikki erilaisia, joten tämä tapa ei varmasti toimi kaikille koirille. Lähtökohtaisesti Carulla on dominanssia vieraita ihmisiä kohtaan, joten sen kanssa homma piti rakentaa huolella varsinkin, kun alkuun tehtiin isoja virheitä. Ensin koira opetettiin sirunlukuun vääränlaisessa tunnetilassa. Koiran vietti oli liian korkealla. Se odotti seuraavaksi (heti sirunluvun jälkeen) jotain mukavaa tapahtuvaksi. Se pääsi aina siruntarkastuksen jälkeen tekemään tottista ja haukkumaan, joten se alkoi jo valmiiksi nostamaan itseään sirunlukuun. Tässä vaiheessa tuli joku vieras ihminen sitä kopeloimaan ja pitikin olla nätisti. Sama, kun viet koiran ensin puruihin ja siitä suoraan siruntarkastukseen. Ei kuulosta kovin järkevältä. Toinen virhe, liikaa toistoja. Jos homma on koirasta ikävä, yksi kerta riittää harjoitteluvaiheessa. 

Vietti piti saada siis matalammaksi. Kotona ennen iltaruokaa ja koiran ollessa rento, katsoin itse sirun. Sirunluvun jälkeen koira sai ruoan ilman kehuja. Joka kerta ennen sirunlukua sanoin "katsotaan siru" ja pyysin odottamaan, jotta ei pakita. Tämän sujuessa kotona, mentiin omalle tutulle pihakadulle, jossa tavattiin "sattumalta" sirunlukija. Ensin juteltiin niitä näitä. "Sinnepäin sirunluku" ja sen jälkeen herkkuruokaa maahan. Ei lelua, koska se nostaa koiraa. Oma rentous on kaivettava vaikka kivenkolosta! Sirunlukija ei saanut missään vaiheessa lähestyä koiraa, koira sai itse mennä vieraan luo. Tämä tulee muistaa myös kokeessa! Yhden sirunluvun jälkeen lähdettiin pois, tai koira vietiin autoon. Ei toistoja. Sirunlukijat tulee valita huolella, koska he eivät saa pelätä koiraa edes siinä tapauksessa, jos koira vaikka murisee sirunluvussa. Valitaan kokeneita koiraihmisiä, eri paikkoja, jossa käydään matalassa ns."lenkkimoodissa" lukemassa siru. Pointtina on, ettei sirunluku tulisi olla koiralle mikään The juttu. Koiraa ei myöskään kannata pitää sirunluvussa kiinni, koska sitä ei voi tehdä kokeessakaan. Viimeistään kiinnipitäessä tilanteesta tulee koiralle epämiellyttävä. Odota-kehotus on hyvä opettaa, jossa koira osaa seisoa paikallaan siruntarkastuksen ajan. Alussa vaan ihan pari sekuntia. Tämä harjoittelu tuotti meillä rennon koiran sirunlukutilanteessa.