Pääsiäinen Iso-Syöteellä

Pääsiäinen vietettin jo toistamiseen Iso-Syötteellä. Paikassa, jota ei voi liikaa hehkuttaa. Olen päivä päivältä yhä suurempi Syöte -fani. 💖Jälleen kerran aivan upeat reitit täydellisessä kunnossa. Lenkkiä tuli kikkarilla ja hiihtäen yli 40 km. 

Aamuisin lähdettiin lenkille jo kuuden aikoihin. Vieraissa maastoissa on aina hieman jännittävää, kun ei yhtään tiedä mitä seuraavan mutkan takana on. Ekana päivänä ajoin Carun kanssa 12 km.  Hetkittäin oli hieman epävarma olo, olenko yhä oikealla reitillä. Aika usein vastaan tuli ainoastaan meidän joka aamuinen tuttu, eli latukone. Kuljettaja tervehti meitä aina ystävällisesti. Ei tietoakaan, että valitettaisiin kelkasta, tai koirasta kunnostetulla ladulla. Etelä- ja Keski-Suomi saisi ottaa mallia tästä pohjoisen suvaitsevaisuudesta. Kaikenlaiset kulkijat mahtuivat sulassa sovussa nauttimaan upeasta kevätsäästä kauniissa luonnossa. Arvostan! 💓

 

Matkan varrella pidettiin taukoja. 

Martta pääsi miehen hiihtokaveriksi ja juoksemaan kelkan edessä. Aika kivasti se on oppinut homman idean. 

Martta vetohommissa

... ja Caru 

Runsas ja hyvä hotelliaamiainen maistui lenkin jälkeen. Mökissämme oli poreamme, joka arvatenkin oli kovalla käytöllä. Poreamme on ihana paikka rentouttaa jäsenet. 

Koirat eivät ymmärtäneet miksi eivät päässeet uimaan... 

Enpä olisi arvannut, että kahden nuoren belgin kanssa reissaaminen voi olla näin mutkatonta ja helppoa. Koirat ovat saaneet paljon kehuja ulkonäöstään, eikä käytöksessäkään ole ollut moitteen sijaa. Caru on rauhallinen ja hyvä malli Martalle. Marttakaan ei turhia stressaile uudessa ympäristössä. Se osaa hyvin rauhoittua, kun mitään ei tapahdu. On nää vaan molemmat aika timantteja. 💕

Aamulla koirat mökkimme rappusilla. Onko pakko lähteä kotiin, jos ei yhtään halua?