Käytiin vappuna myös pellolla ja tässä kauden aloitustilannetta pellon osalta. Carulla ei ole jäljellä ruokaa, kuin melko satunnaisesti. Tarkkuus säilyy hyvin tyhjillä ja ruoka "yllättää" mukavasti aina välillä. Caru on huolellinen ja rauhallinen jäljestäjä. Vietti on liian matala, mutta uskon, että vietti siitä nousee, kunhan saan ajettua kunnolla lelupalkan esineille. Tällä hetkellä Caru ajaisi jälkeä mielummin, kuin ilmaisisi esineitä. Tämä johtuu siitä, että ruoka ei motivoi sitä rittävästi esineillä. Viime kaudella palkkasin esineistä pallolla, jolloin Carun esinemotivaatio nousi heti isoin harppauksin. Olen tehnyt sen niin, että koiran mentyä maahan esineellä, vaupautan sen pallolle. Leikitän hetken jäljen sivussa ja palautan samalle paikalle uudelleen. Maahanmeno, rauhoittuminen ja kun sopivan keskittynyt mielentila on löytynyt, jäljestys jatkuu. Olisi kiva kätkeä maahan Carulle vaikkapa palloylläreitä, mutta heti haistettuaan pallon jäljellä, nenä tahtoo väkisin nousta. En ole keksinyt tähän mitään hyvää ratkaisua, joten pallo on nyt taskussani.
Caru oli prosessoinut talven aikana myös kulmatyöskentelyä, joka oli sille vielä viime kaudella vaikeaa. Tänään se selvitti aiempaa paremmin myös jyrkkiä kulmia.
Martan kanssa haetaan vielä toistaiseksi lähinnä hyvää jäljestysrytmiä. Senkin kanssa jälkeä on tehty vasta vähän. Martta on aika väkkärä jäljellä (-kin). Alkujälki menee aina vähän muistuttelun siitä miten jäljellä noin ylipäätään kuuluu mennä. Loppua kohden Martan jäljestys paranee ja rytmi alkaa löytyä. Treeniä vaan, niin hyvä siitä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti