Korvaton ja kohta palliton...

Viime päivinä Romeo on ollut niin ärsyttävä uroskoira narttujen tähden, että mieli tekisi välillä repiä hiukset päästä tai kurmuuttaa koiraa oikein kunnolla... Korvat ovat kadonneet kokonaan. Nenä maassa ja hihna tiukalla tehdään kaikki lenkit aina niin pitkään, kunnes suutun sille oikein kunnolla. Kuola valuen ja alahuuli lerpattaen se puskee eteenpäin, eläen vahvasti kusien ihanassa maailmassa... Palautteen jälkeen muistaa jonkin aikaa olla vetämättä ja hetken päästä sama meno jatkuu. En tiedä olenko ollut sille vaan liian lepsu, vai pitääkö tuota hormoonihyrrää johonkin tiettyyn pisteeseen ymmärtää ja unohtaa vaan kiltisti kaikki treenit tämmöisinä päivinä? Ainakin omat hermot säästyisi ja niin teen jatkossa.

Niin, eli siis naapurin koiralla on mitä ilmeisemmin juuri nyt tärppipäivät ja Romeo on elänyt pari päivää yhdellä nakilla, jonka senkin sai palkkioksi kun viimein suostui tulemaan takapihalta käskyllä sisälle... ruokaa se ei syö ja on paastonnut nyt siis kolmatta päivää. Vöyhöttää sisällä edestakaisin, inisee ja yrittää astua Moorea, joka yrittää sitä kiukkuisena komentaa, ennen kuin ehdin väliin. Tänään Roosan tullessa kotiin, Romeo oli vastassa ulko-eteisessä raapimassa ulko-ovea, vaikka eteiseen on koiraportti, jonka yli koirat eivät koskaan ole menneet. Tänään portti oli ensimmäistä kertaa ylitetty. Portti ei ole korkea, mutta koirat ovat toistaiseksi aina kunnioittaneet sitä ja se on riittänyt hyvin kertomaan sen, ettei tuulikaappiin ole asiaa. Eilen kynsiä leikatessakin Romeon kikkeli loisti punaisena kokonaan esillä ja se läähtätti pöljän näköisenä. : D  Teki oikeestaan mieli vähän nipistää siitä saksilla. Voi kiesus, että tuo koira ottaa nyt niin päähän, ettei oikeasti ole tosikaan. Vielä koskaan tätä ennen se ei ole ollut noin sekaisin minkään nartun takia. Ei kai se vaistoilleen mitään voi, mutta multa menee hermo.

Näillä fiiliksillä lähdettiin tänään sitten kaikesta huolimatta ohjattuihin agitreeneihin ja voihan sen arvata, ettei kenelläkään ollut kivaa . :( Viimeistään tänään treenien jälkeen sukupuoli seuraavalle koiralle olisi vaihtunut nartuksi, ellen olisi sitä jo aiemmin tehnyt. Parempi olisi kyllä ollut jättää nämä treenit väliin näin jälkiviisaasti ajateltuna.

Tässä näitä "parhaita paloja" tältä päivältä. Paikkamakuu Naavan kanssa. Naava on steriloitu tuttu narttu, joka ei Romeota yleensä kiinnosta millään tavalla ja koirat treenaavat useinkin toisistaan yhtään mitään piittaamatta samalla kentällä. Tänään kaikki oli kuitenkin toisin. Jo heti alkuun pientä levottomuutta ja outoa vinkumista. Romeohan ei ääntele siis juuri koskaan vinkumalla. Muutamia kaihoisia katseita Naavan suuntaan. Lopulta pässi nousi seisomaan ja katseli jo varsin haaveilevan näköisenä vieressä makaavaa Naavaa. Annoin palautetta niin tuimasti kun vieressä makaavaa Naavaa pahasti säikäyttämättä uskalsin.... Palautteen jälkeen pysyi taas hyvin, vaikka Satu teki kovasti hyvää häiriötä vapauttamalla välillä Naavan, tehden kaukoja, käyden välillä palkkaamassa ja kuljeskelemalla koirien takana jne. Harmitti ja vitutti silti jotenkin tosi kovasti tuo nousu. :(

Ennen omaa suoritusvuoroa viereiselle kentälle tuli sheltti treenaamaan, eli samanlainen koira kuin se jolla nyt on juoksut. Tästäkös Romeo sai taas kovasti uutta puhtia ja kuono ylhäällä haki koko ajan vainua jostain. Romeo alkoi äännellä yhä enemmän, kävi hyvin levottomaksi, enkä yrityksistäni huolimatta saanut sitä enää koottua hyvään treenimoodiin. Omalla suoritusvuorolla, se karkasi radalta, ei ollut kuulevinaankaan tänne-käskyjä... Kävi ihan pokkana tiiraamassa näkyisikö sermien välistä viereiselle kentälle, jossa sheltti treenasi. Tuota se ei ole vielä ikinä tehnyt ja varmaan olisi karannutkin sinne, jos olisi vaan mahtunut sermien välistä. :/ Voin oikeasti sanoa, että olisi tehnyt kyllä tuossa tilanteessa mieli kurmuuttaa koiraa ihan täysillä ja se olisi sen ihan ansainnut. Koira autoon ja treenit meidän osalta loppuivat siihen. Koko radasta ei jäänyt oikeastaan muuta mieleen kun koiran perseilyt, joten eipä tässä nyt sen enempää treeneistä, vaikka olihan siellä jotain hyvääkin mm. kepit, jotka sujuivat ilman ohjureita. Hallinta kusee kuitenkin yhä enemmän ja se on nyt se meidän ongelma agissa.

Jotenkin on nyt niin sellaset fiilikset, että tolta lähtee pian pallit tai sitten lopetan sen kanssa treenaamisen. Kotona olin vielä niin veemäinen, että pistin sen paikkamakuuseen, kun laitoin koirille lihoja sen ollessa vieressä ja annoin Mooren syödä oman ruokansa sen nenän edessä. Romeo pysyi hyvin... eihän sillä varmaan ollut edes nälkä, vaikka kolmatta päivää onkin ilman ruokaa. Illalla yritti nylkyttää vielä Roosaakin, eli ekaa kertaa lähentelee ihmisiä. Pahinta tässä kaikessa on, että meillä olisi viikonloppuna tokokoe... hip, hei hurraa miten hyvillä fiiliksillä siihen nyt sitten valmistaudutaan. Taitaa jäädä kyllä koe väliin, ellei meininki muutu täysin toisenlaiseksi parin päivän sisällä.

Tästä tuli nyt tämmönen marmatus, mutta pakko puhaltaa...  huoh.

Kuva kertonee jotain....  :(