keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Korvaton ja kohta palliton...

Viime päivinä Romeo on ollut niin ärsyttävä uroskoira narttujen tähden, että mieli tekisi välillä repiä hiukset päästä tai kurmuuttaa koiraa oikein kunnolla... Korvat ovat kadonneet kokonaan. Nenä maassa ja hihna tiukalla tehdään kaikki lenkit aina niin pitkään, kunnes suutun sille oikein kunnolla. Kuola valuen ja alahuuli lerpattaen se puskee eteenpäin, eläen vahvasti kusien ihanassa maailmassa... Palautteen jälkeen muistaa jonkin aikaa olla vetämättä ja hetken päästä sama meno jatkuu. En tiedä olenko ollut sille vaan liian lepsu, vai pitääkö tuota hormoonihyrrää johonkin tiettyyn pisteeseen ymmärtää ja unohtaa vaan kiltisti kaikki treenit tämmöisinä päivinä? Ainakin omat hermot säästyisi ja niin teen jatkossa.

Niin, eli siis naapurin koiralla on mitä ilmeisemmin juuri nyt tärppipäivät ja Romeo on elänyt pari päivää yhdellä nakilla, jonka senkin sai palkkioksi kun viimein suostui tulemaan takapihalta käskyllä sisälle... ruokaa se ei syö ja on paastonnut nyt siis kolmatta päivää. Vöyhöttää sisällä edestakaisin, inisee ja yrittää astua Moorea, joka yrittää sitä kiukkuisena komentaa, ennen kuin ehdin väliin. Tänään Roosan tullessa kotiin, Romeo oli vastassa ulko-eteisessä raapimassa ulko-ovea, vaikka eteiseen on koiraportti, jonka yli koirat eivät koskaan ole menneet. Tänään portti oli ensimmäistä kertaa ylitetty. Portti ei ole korkea, mutta koirat ovat toistaiseksi aina kunnioittaneet sitä ja se on riittänyt hyvin kertomaan sen, ettei tuulikaappiin ole asiaa. Eilen kynsiä leikatessakin Romeon kikkeli loisti punaisena kokonaan esillä ja se läähtätti pöljän näköisenä. : D  Teki oikeestaan mieli vähän nipistää siitä saksilla. Voi kiesus, että tuo koira ottaa nyt niin päähän, ettei oikeasti ole tosikaan. Vielä koskaan tätä ennen se ei ole ollut noin sekaisin minkään nartun takia. Ei kai se vaistoilleen mitään voi, mutta multa menee hermo.

Näillä fiiliksillä lähdettiin tänään sitten kaikesta huolimatta ohjattuihin agitreeneihin ja voihan sen arvata, ettei kenelläkään ollut kivaa . :( Viimeistään tänään treenien jälkeen sukupuoli seuraavalle koiralle olisi vaihtunut nartuksi, ellen olisi sitä jo aiemmin tehnyt. Parempi olisi kyllä ollut jättää nämä treenit väliin näin jälkiviisaasti ajateltuna.

Tässä näitä "parhaita paloja" tältä päivältä. Paikkamakuu Naavan kanssa. Naava on steriloitu tuttu narttu, joka ei Romeota yleensä kiinnosta millään tavalla ja koirat treenaavat useinkin toisistaan yhtään mitään piittaamatta samalla kentällä. Tänään kaikki oli kuitenkin toisin. Jo heti alkuun pientä levottomuutta ja outoa vinkumista. Romeohan ei ääntele siis juuri koskaan vinkumalla. Muutamia kaihoisia katseita Naavan suuntaan. Lopulta pässi nousi seisomaan ja katseli jo varsin haaveilevan näköisenä vieressä makaavaa Naavaa. Annoin palautetta niin tuimasti kun vieressä makaavaa Naavaa pahasti säikäyttämättä uskalsin.... Palautteen jälkeen pysyi taas hyvin, vaikka Satu teki kovasti hyvää häiriötä vapauttamalla välillä Naavan, tehden kaukoja, käyden välillä palkkaamassa ja kuljeskelemalla koirien takana jne. Harmitti ja vitutti silti jotenkin tosi kovasti tuo nousu. :(

Ennen omaa suoritusvuoroa viereiselle kentälle tuli sheltti treenaamaan, eli samanlainen koira kuin se jolla nyt on juoksut. Tästäkös Romeo sai taas kovasti uutta puhtia ja kuono ylhäällä haki koko ajan vainua jostain. Romeo alkoi äännellä yhä enemmän, kävi hyvin levottomaksi, enkä yrityksistäni huolimatta saanut sitä enää koottua hyvään treenimoodiin. Omalla suoritusvuorolla, se karkasi radalta, ei ollut kuulevinaankaan tänne-käskyjä... Kävi ihan pokkana tiiraamassa näkyisikö sermien välistä viereiselle kentälle, jossa sheltti treenasi. Tuota se ei ole vielä ikinä tehnyt ja varmaan olisi karannutkin sinne, jos olisi vaan mahtunut sermien välistä. :/ Voin oikeasti sanoa, että olisi tehnyt kyllä tuossa tilanteessa mieli kurmuuttaa koiraa ihan täysillä ja se olisi sen ihan ansainnut. Koira autoon ja treenit meidän osalta loppuivat siihen. Koko radasta ei jäänyt oikeastaan muuta mieleen kun koiran perseilyt, joten eipä tässä nyt sen enempää treeneistä, vaikka olihan siellä jotain hyvääkin mm. kepit, jotka sujuivat ilman ohjureita. Hallinta kusee kuitenkin yhä enemmän ja se on nyt se meidän ongelma agissa.

Jotenkin on nyt niin sellaset fiilikset, että tolta lähtee pian pallit tai sitten lopetan sen kanssa treenaamisen. Kotona olin vielä niin veemäinen, että pistin sen paikkamakuuseen, kun laitoin koirille lihoja sen ollessa vieressä ja annoin Mooren syödä oman ruokansa sen nenän edessä. Romeo pysyi hyvin... eihän sillä varmaan ollut edes nälkä, vaikka kolmatta päivää onkin ilman ruokaa. Illalla yritti nylkyttää vielä Roosaakin, eli ekaa kertaa lähentelee ihmisiä. Pahinta tässä kaikessa on, että meillä olisi viikonloppuna tokokoe... hip, hei hurraa miten hyvillä fiiliksillä siihen nyt sitten valmistaudutaan. Taitaa jäädä kyllä koe väliin, ellei meininki muutu täysin toisenlaiseksi parin päivän sisällä.

Tästä tuli nyt tämmönen marmatus, mutta pakko puhaltaa...  huoh.


Kuva kertonee jotain....  :(

12 kommenttia:

  1. Laita kuvatekstiksi vielä raiskaaja-romeo, niin se kruunaa koko tekstin! Tiedän, että sua vituttaa varmasti ihan älyttömästi (mä olisin varmaan koirani tossa tilanteessa hirttäny palleista kattoon, sitä päivää siis odotellessa), mutta minussa tämä teksti herätti tietynlaista hilpeyttä. Tsemppiä sinne! Se on onneksi ohimenevää.

    VastaaPoista
  2. Hahaa, nomen est omen, sen siitä saa kun antaa koiralleen nimen Romeo, hamesankarin :D Enkä edes pyytele anteeksi tätä naureskeluani, koska tiedän täsmälleen tuon tunteen, meillä oli naapurin narttu myös juoksussa pari viikkoa sitten.
    Voi meidän holskupoikia.

    VastaaPoista
  3. Voi Romeota :). Arcon kokemuksella voin sanoa, että elämä kastroidun holskupojan kanssa on ihan mukavaa :) ko.asian suhteen. Meillä on Oksilla ollut jonkin verran merkkailua sisätiloissa eikä sekään ole kauhaean kivaa. Juniorilta lähtee pallit alkukesästä kun mh-testi on suoritettu.

    Yritä jaksaa :)

    -Eija,Arco,Kepa ja Oksi-

    VastaaPoista
  4. Haha, tämä teksti herätti kyllä hilpeyttä, anteeksi vain :) Etenkin tuo saksilla nipistys, kun miettii tilannetta :D Mutta kuulostaa myös NIIN tutulle, että tiedän sen olevan ihan tajuttoman raivostuttavaa, juuri tuo lenkillä kuolaposkella vetely ja täydellinen korvattomuus... Ai että, kyllä urokset on mukavia. Mutta koita jaksaa! :)
    Sanna&Rokki

    VastaaPoista
  5. Kiitos tsemeistä ja halit teille kohtalotovereille. :)

    Romeo on jodlannut serenaadeja kuuleman mukaan eilisen koko päivän. Aloitti kun lähdin töihin ja laulu kuului vielä iltapäivällä ulos... Onneksi oli pitkä työpäivä, eikä sattunut vapaapäivälle tuota. Tästä päivästä en tiedä, mutta jumalan kiitos asumme omakotitalossa. Nyt se näyttää kuitenkin kaikkensa antaneelta ja jotenkin tosi väsyneeltä...

    Tähän taloon ei tule kyllä enää uroksia. Saa ampua jos perun joskus puheeni...

    Mutta siis, eilen isännälle (ja itselle) muistuttelin, että tilannehan on ensi syksynä,(jos siis TOIVEENI toteutuu, huom! siis korostan sanaa TOIVEENI) meillä on taloudessa yksi juoksuinen narttu ja kaksi leikkaamatonta urosta ja nolla hoitopaikkaa... Wau, mikä yhtälö! :D. Narttua kun ei saisi kuulema steriloida liian nuorena, jotta se ehtii kunnolla aikuistua. Joten paljon mahdollista, että tämä on mun viimeinen kevät. :(

    VastaaPoista
  6. Luotettavilta tahoilta tuoli tieto, että ihan sama meno on jatkunut tämänkin päivän, eli koko päivän huutamisesta tuo pässi vaan väsäynyt on. Ei taida olla enää mitään tehtävissä viikonlopun tulevaa koetta ajatellen... :( Eli jatkossa voi perua kaikki kokeet aina sen mukaan millon naapurin nartuilla sattuu olemaan juoksut?! Oikeesti!? Kuulostaa mielenkiintoiselta tämä meidän "koeura". :(

    VastaaPoista
  7. Kieltämättä tämä teksti nauratti, mutta ei kyllä naurattanut silloin, kun itellä oli lähes sama juttu Ipsun kanssa.. Semmosta se on hormoniurosten kanssa, mutta säälittää kyllä kaikki uroksetkin, jotka menee noin "sekaisin" juoksunartuista.

    Harmi, että koe juuri viikonloppuna! Nyt vasta muistin yhden kikan noihin hajuihin jäämisiin eli koiran nenään sivellään homejuustoa. Ipsun ja homejuuston kanssa alkulenkki meni ihan hyvin, kun pelkkä homejuusto tuoksui nenässä.. Aika äkkiä se vaikutus kuitenkin lakkasi, mutta helpotti edes vähän.

    Toivottavasti Romeo pääsee maan pinnalle ennen viikonloppua.. Homejuustoa nenään ja jaksamista hormonihirviön kanssa!

    VastaaPoista
  8. Hei ei se nartun kanssa välttis sen helpompaa ole, ihan vittupäitä nekin välillä on :D Mä vannon vuorotellen että tää on mun vika uros ja että tää on kyllä ainakin mun vika narttu...!

    VastaaPoista
  9. Lohduttavaa Laura... taidan siirtyä kissaharrastajaksi. :(

    Joo, me jätettiin lenkit kokonaan. Tehkää eläinsuojeluilmoitus. Ei jaksa sitä vetämistä ja kiihkoilua, eikä ne tarpeitaankaan tee.. joten saavat ulkoilla aidatulla takapihalla. Tosin sielläkin ulvovat kuorossa ja tuijottavat kadulle. Huomenna tungen Romeon nenän täyteen aurajuustoa ja vien sen autolla Muurameen paskalle. Ei näytä hyvältä tämä meidän kokeeseen valmistautuminen. :(

    VastaaPoista
  10. Kuria perkele! Ei voi mennä urokset noin sekaisin nartuista, eikä nartuilla juoksut ole syy korvattomuuteen. Elkääkä pistäkö mitään juustoja niiden koirien neniin.

    VastaaPoista
  11. Ilmeisesti homejuusto nenässä ja Muuramessa paskantaminen oli tehonnut :D Pikkulinnut lauloi, että olitte saaneet toisen ykkösen :)

    T: Anna

    VastaaPoista
  12. :D:D Tällä "tempulla" saa pitää pallinsa ainakin jonkin aikaa. Lenkki tehosi toivotunlaisesti ja juustoa en ole tunkenut sen nenään. :D En ainakaan vielä, eikä meillä eilen ollutkaan muuta kuin Oltermannia...

    VastaaPoista