perjantai 23. lokakuuta 2026

Martan kuulumisia

Kerrotaanpa tänne pitkästä aikaa taas Martankin kuulumisia. Martalla oli puolen vuoden pannus-kontrolli syyskuun lopussa ja sieltä saatiin jälleen oikein hyviä uutisia. 💖 Kesän jälkeen mietitytti vähän Martan silmien tilanne, koska aurinkoa ei ole millään tavalla vältelty, tai käytetty aurinkolaseja, on vaan luotettu lääkkeen parantavaan voimaan. Pannusmuutoksia ei Martan silmissä näkynyt, joten lääkkeen määrä pystyttiin puolittamaan! Voidetta laitetaan nyt vain kerran päivässä Martan silmiin, joten aamuisin ei tarvitse enää muistaa lääkettä laittaa, mikä tietenkin helpottaa muutenkin kiireisiä arkiaamuja.



Martan kanssa arki rullaa tällä hetkellä kohtuu kivasti. Mahdollisia stressitekijöitä olen miettinyt Martan elämässä pyrkien niiden minimointiin. Selkeä struktuuri on Martalle tärkeää arjessa ja omat ihmiset. Henkinen kasvu, tai joku muu asia..., on tasoittanut hyvällä tavalla Martan luonnetta ja arjen ongelmat ovat pienentyneet. Ajoittain ongelmia on ihmisten kanssa, mutta sitten on taas pidempiä hyviä kausia, joissa haasteita ei esiinny. Pakko-oireisuus ei näy niin vahvana tällä hetkellä. Sterkkausta olen miettinyt tulevalle tammikuulle. Onko se sitten uhka vai mahdollisuus Martan luonteelle, se jäänee nähtäväksi.

Olen vahvistanut Martan ja minun keskinäistä suhdetta arjessa ja kentälläkin. Olen käynyt Martan kanssa leikkimässä kaksin kentällä ja tekemässä kenttään hyvää fiilistä, -tunnetilaa ja tehty tekemiseen selkeyttä ja rutiinia. Kaksin tehdessä olen saanut vahvistettua oikeita asioita ilman ympäristöstä tulevia ärsykkeitä. Uskaltaisin sanoa, että sellainen pieni kupla Martan ja minun välillä alkaa vähän rakentua. Koulutuksellisestihan Marttaa on ollut aina varsin helppoa ja kivaa viedä eteenpäin, jos vaan saataisiin ratkottua nuo herkkyydestä johtuvat tunnetilaongelmat. 

Ulkopuolisia ärsykkeitä (= tuttuja ja vieraita ihmisiä) on lisätty vaihtelevasti treeneihin kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Martalle on selvästi helpompaa, jos kentällä on paljon porukkaa (yli kymmenen) vrt. pieni ihmismäärä, jolloin se ei voi tavallaan hallita tilannetta. Sama homma, jos ollaan kaupungissa. Siellä Martalla ei ole ongelmaa ihmisten kanssa. Alle viisi ihmistä on ollut Martalle pahin. Kaikkien luona pitäisi käydä pakonomaisesti hyppimässä ja silloin Martan on vaikeaa keskittyä olennaiseen. 

Viime viikonloppuna Kiviahon valkussa Martta esitti kuitenkin rentoa ja hyvää tunnetilaa, vaikka paikalla oli paljon vieraita ihmisiä. Tehtiin ilmoittautumisia ja henkilöryhmää. Miia sanoi, että ohjaajana minun tulee olla Martan kanssa hyvin rento ja itsevarma, koska jos yhtään epäröin, hidastelen esim. ilmoon kävellessä, epävarmuus valuu koiraan välittömästi. Huomasin saman aikoinaan myös Myyn kanssa. Mitä itsevarmempi olin, sen paremmin Myy teki luottaen minuun. Samaan pyrin nyt Martan kanssa, kannattelemaan ja luomaan sille turvallisen olon.   

Mitä kuuluu ammuntaprojektille?

Martallahan oli meneillään laukauksensietoprojekti, joka eteni aina niin pitkälle, että Martta suoriutui edessä tapahtuvasta ammunnasta vailla minkäänlaista muutosta kontaktissa, tai seuruussa ylipäätänsä. Tässä vaiheessa olin vielä hyvin toiveikas sen suhteen, että asia saadaan kunnialla maaliin. Tilanne jäi kuitenkin valitettavasti tähän. Martta ei oppinut koskaan sietämään selän takana tapahtuvaa ammuntaa. Seuratessa ja ammuttaessa kokeenomaisesti, (= eli laukaus ammutaan Martan ollessa selin ampujaan) Martan kontakti katkesi täysin, paikka alkoi elää vahvasti sivulle "pakenemisena", mielistelymoodi/sijaiskäytös tuli esiin ja tunnetilaan muodostui lukko, joka esti keskittymisen ja toiminnan jatkamisen. Raja tuli niin selvänä vastaan koiran käytöksessä, että päätös oli lopulta hyvin helppo. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun viheltää peli poikki ajatellen koiran parasta ja lopettaa ammuntaharjoitukset. B-tottis on ainoa vaihtoehto, jos aion käydä Martan kanssa kokeissa. Sitä kohti siis! 

Ilmoitin Martan yhteen syksyn IBgH-kokeeseenkin, mutta opittavaa on näköjään vielä se, että nämä kokeet täyttyvät nopeasti, joten jäimme varasijalle. Tarkoitus oli saada vielä tälle syksylle yksi hyvä kokemus kokeista Martalle ennen ns. "oikeita" kokeita. Jospa sitten ensi kaudella. 👍

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti