Täydellinen epäonnistuminen

Yleensä somessa kerrotaan vaan ne onnistumiset. Vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia tulee kuitenkin kaikille, joten miksi niistä ei voisi avoimesti myös puhua. En tiedä olenko koskaan aiemmin koiraurheilussa kokenut sellaista pettymystä ja häpeän tunnetta, kuin mitä Carun kanssa eilisessä hakukokeessa.

Carun kanssa osallistuttiin eilen oman seuran hakukokeeseen, joka pidettiin Uuraisilla. Sää oli hyvin tuulinen, kolea ja oli vain pari astetta lämmintä. Sirunluku ja arvonta suoritettiin ensin. Kokeessa oli mukana kolmosen koiria kaksi ja ykkösen koiria neljä. Arvoin numero yhden ja pääsin ekana koirakkona maastoon. 

Henkilöetsinnällä aloitettiin. Rata oli kivanoloinen, maastoltaan melko tasaista kangasmetsää mukavalla peitteisyydellä. Keskilinjalla oli ensimmäisellä sadalla metrillä melko tiukka mutka vasemmalle. Lähetin Carun ensin oikealle puolelle, pientä korjailua jouduin tekemään. Vasen etukulma jäi tarkastamatta Carun kääntyessä määrätietoisesti alueelle päin. Olisin voinut ottaa tässä Carun takaisin, mutta näin Carusta heti, että se sai hajun alueelta ja silloin sitä on turha huudella. Jälkiviisaana pistotin rataa liian väljästi antaen Carulle liikaa vapauksia itsenäiseen työskentelyyn. Tämä kostautui pienellä tuhmailulla ja koko radan ajan oli pieniä haasteita saada Caru kunnolla kuulolle. Aikaa radan jälkeen jäi vielä 10 minuuttia. Kaikki kolme maalihenkilöä kuitenkin nostettiin, piiloilla hallinta toimi moitteettomasti ja ilmaisut olivat kaikissa erittäin hyvät, joista olen tyytyväinen. Pisteitä henkilöetsinnästä saatiin 163 pistettä. Itsenäinen työskentely verotti pisteitä. 

Seuraavaksi mentiin esineruutuun. Esineruutu oli rinteessä ja tuuli puuskittaista ja pyörivää. Lähetin Carun keskeltä ruutua ja se nosti lähes heti lähiesineen. Esineen palauttamisen sijaan, Caru lähti kuitenkin vasemmalle rinteeseen nenä ylhäällä ja esine suussa. Huusin uudelleen "hyvä", jolloin muisti, että esinehän piti palauttaa ennen seuraavan hakua ja Caru toi esineen. Lähetin uudelleen ja seuraavat kaksi esinettä tuli hieman suoraviivaisemmin. Kolmas esine oli paras. Neljättä esinettä haki vielä työskennellen hyvin, mutta ei löytänyt ajan puitteissa. Esineruudusta saatiin pisteitä 21. 

Sitten se surkuhupaisa tottis. Tottiksessa meni kaikki pieleen mitä vaan voi mennä. Tehtiin ensin liikkeet. Parina meillä oli sakemanniuros. Seuraamisessa Caru oli ekan suoran mukana, jonka jälkeen sen huomio kiinnittyi paikkamakuukoiraan. Ei aggressiivisessa mielessä, mutta koko ajan piti kuitenkin vilkuilla ja jäädä vähän jälkeen, mikä seikoitti omaa keskittymistä ja koiran ohjaamista. Tein paljon räikeitä ohjausvirheitä, kuten sen, että unohdin jäävien maahanmenossa kävelyosuudenkin kokonaan. Kenttä oli likomärkä, Caru ei suostunut menemään maahan missään liikkeessä ekalla käskyllä. Jääveistä istumisen seisoi, maahanmenon istui. Luoksetulossa tuli suoraan sivulle mitä ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin. Seisominen oli sentään hyvä ja tästä hyvä luoksetulo. Tasamaanoudossa Caru teki ihmeellisen kunniakierroksen palautuksessa, palautukset oli kaikissa vähän vinoja. Estenoudot Caru suoritti kohtuu hyvin, mutta minä en odottanut tuomarilta lupaa heittää metrisellä, joten tämä meni minun takia puutteelliseksi. Annoin koiralle luvan hakea kapulan, vaikka kapula ei ollut lentänyt vaadittuun ruutuun saakka. Tulkitsin väärin tuomarin käsimerkin. Oikeasta nimettömästä sormesta on jänteet poikki kahdesta kohtaa, (älkää kysykö mitä tein kokeessa heittämässä kapulaa, olen menossa käsikirurgille.. ) keskityin ehkä tähän sormien kipeyteen enemmän, kuin siihen mitä olin tekemässä. Eteenmenossa annoin liikaa käskyjä, vaikka olisin voinut jättää koiran istumaan, kun se ei mennyt toisellakaan käskyllä maahan, jolloin liike ei olisi mennyt kokonaan nollille. En tiedä, energiat oli ihan poissa, ajatus ei kulkenut. Fifty-fifty mokailtiin Carun kanssa koko tottis läpi. Pisteitä saatiin ansaitusti 55. p  Mitä tuohon voi sanoa... Täydellinen epäonnistuminen kohtuu hyvän maasto-osuuden jälkeen. Voi huokaus, mikä fiilis kokeesta jäi. Jos en olisi saanut Myyn kanssa joskus yli 90 pisteen tottispisteitä kolmosen kokeista, olisin ihan satavarma siitä, etten vaan osaa kouluttaa tottista yhtään. Saattaa hyvin olla, että ainakin Carun pk-ura päättyi tähän kokeeseen, jollei minunkin. Pitää vähän taas tuumailla ja keräillä itseään.