Tähän aikaan vuodesta yleensä iloitaan kovasti jo maastokauden avaamisesta. Niin nytkin, mutta tähän kauteen liittyy myös paljon haikeutta ja surua. Yksi kova paikka oli pakata kaikki Myyn hakukamat laatikkoon ja siirtää laatikko syrjään. Ei enää norskipantaa, liinoja tai irtorullia. Myytä ei voi tuoda enää edes metsään. Myyn hakukoriin laitoin nyt Carun palkat.
Uusi aikakausi on alkanut. Caru on onneksi olemassa, muuten olisi hyvin houkuttelevaa jäädä pois kokonaan kaikista koiraharrastuksista. Hakuryhmä saa kuitenkin jatkamaan harrastamista, ja tietenkin Caru, joka tarjoaa sopivalla tavalla uudenlaisia haasteita. Caru on todella kiva ja kehityskelpoinen koira, jota on ollut mukava treenata.
Viime ilmaisutreenin jälkeen taisin kehua Carun korrektia käytöstä maalilimiehillä. Seuraavalla kerralla se sitten nappasikin iloisesti maalimiehiltä pipot ja huivit päästä, joten taas tuli lisää ihan uudenlaisia pohdinnan aiheita... Noh, tämä oli kyllä selvä peiliin katsomisen paikka. En ollut ohjeistanut maalimiehiä riittävän hyvin sanomaan Carulle, "hauku", jos se ei jostain syystä aloittaisikaan heti haukkua maalimiehelle saavuttua. Oletin, että se haukkuu hyvin ja osaa myös käyttäytyä. Onhan se niin kiltti poika...😘 Seuraavalla hakukerralla päästiin sitten jo ilmaisutreeneistä oikeisiin maastoihin, ja nyt Carun possuilut olivat onneksi taakse jäänyttä elämää. Caru ilmaisi maalimiehiä haukkumalla nyt ensimmäistä kertaa myös maastotreeneissä! Rullakoiran jälkeen tämä on jotenkin vaan aika hienoa! Ihan parista haukusta palkka, mutta tästä se lähtee!
Esineruutua on tehty Carun kanssa aika vähän kaiken kaikkiaan. Sisällä olen ottanut Carulle esineen tuontia, ja korrektia esineen luovutusta käteen asti. Caru osaa luovutuksen sisällä jo tosi kauniisti, mutta ulkona keskittyminen rauhalliseen pitoon on ollut vielä vähän haastavaa. Luovutuksen harjoittelu syö luonnollisesti tässä vaiheessa vauhtia varsinaisesta tekemisestä, mutta kunhan oikeanlainen toimintamalli vahvistuu Carulle, vauhdin saa sitten helposti takaisin tekemiseen.
Oma tapani treenata esineruutua on aina ollut koirieni kanssa se, että teen koirille yhtä ison esineruudun, kuin mitä se on kokeessakin on, ja heitän esineet sinne. Koira oppii mukavavasti jo heti alkuvaiheessa hahmottamaan ison ruudun, ja myös työskentelmään siinä oikealla tavalla. Kaistaleilla tai pienillä ruuduilla treenaaminen tuntuu minusta lähinnä vaan vaikeuttavan esineruudun harjoittelua, enkä ole oikein koskaan ymmärtänyt niiden pointtia esineruudun opettamisessa koiralle. En väitä etteikö niilläkin tule hyvä esineruutukoira, mutta ainakaan minä en osaa rakentaa koiraa sillä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti