Kesä on jo lähellä, vaikka yöpakkasiakin on ollut yhä. Matkailuauto vaihtui hieman yllättäin kesämökkiin, koska tällä koiramateriaalilla reissaaminen ei onnistu matkailuautolla. Mökkeilyssä lähes parasta on korkea koira-aita, joka kiertää koko ison metsäisen tontin rajat! Koirilla on runsaasti tilaa juosta vapaana. Pakko sanoa, että hyvin tehty koira-aita vaikutti vähän myös mökin ostopäätökseenkin! Enpä ole ennen nähnyt Carun nukkuvan niin paljon, kuin mitä se nukkui ensimmäisen mökkireissun jälkeen. Eikä mikään ihme kun koko viikonloppu kului mökin pihassa uusia paikkoja tutkien.
Joutsenet ja Caru rannassa
Maisemat ovat varsin kauniit.
.. ja mökin lähellä on myös hyvä jälkipelto!
Myy sopeutuminen uutteen paikkaan jännitti eniten. Ensimmäisenä iltana Myy olikin hyvin stressaantunut. Se läähätti voimakkaasti pyrkien koko ajan lähelle ja iholle. Myytä pelotti liikkua vieraassa paikassa. Hajutkin olivat sille uusia. Olihan se hyvin surullista katsottavaa, mutta toisaalta taas sääli ei auta Myytä. Sen pitää oppia pikku hiljaa pärjäämään, koska ei ole olemassa muita vaihtoehtoja. Myy oli alkuun hihnassa mökin pihassa, ja valvoin sen jokaista askelta kunnes en enää jaksanut valvoa sitä. Jotenkin kohtuutonta ajatella, että sitä pitäisi valvoa mökillä ihan koko ajan.
Muutaman kerran Myy tipahti portailta ja törmäili portaisiin, mutta pikku hiljaa Myy oppi yllättävän hyvin liikkumaan uudessa maastossa, ja ylittämään jopa ojat loukkaamatta itseään. Loppuajasta se seikkaili täysin omin päin pihassa ja näytti jopa innokkaalta tutkiessaan uutta pihaa. Sisälle halutessaan se ilmestyi oven taakse samalla tavalla kun muutkin koirat. Meno alkoi näyttää tältä (video alla, ei näy puhelimen selaimella).
Onneksi ystävä oli lähellä mökilläkin. Vanha kunnon Romeo. Romeon tuki on Myylle nyt todella tärkeää, ja se vielä korostui niin hyvin vieraassa paikassa. Romeo on jopa päästänyt Myyn ihan iholle nukkumaan mikä ei ole ollut koskaan Romeon tapaista. Romeo on aina arvostanut omaa tilaa, ja se on aina ollut resurssiaggressivinen nukkumapaikastaan. Iltaa kohti Myykin rauhottui ja se nukkui yöt hyvin.
Kultainen pappakoira, jo itsekin kuuro, mutta aina voi olla tukena sokealle ystävälle. 💝
Aamulenkki tehtiin Pyhä-Häkin kansallispuistossa, joka on lyhyen ajomatkan päässä mökiltä! Valitsimme reitiksi Kotajärven polun, joka oli pituudeltaan 6,5 km pitkä. Reitti oli helppokulkuinen ja maasto oli vaihdellen harjumaastoa, vanhaa metsää ja suota. Paikoin oli vielä aika paljon lunta ja jäätä, joten reitillä ei ollut ruuhkaa.
Reitin varrella oli paljon vanhoja puita.
Caru oli varsin mukava ja helppo vaelluskaveri
Suolla
Alkuun Carun käveli suossa, mutta loppumatkasta Caru osasi jo mennä pitkospuita pitkin. Harmitti, kun aurinkolasit olivat unohtuneet kotiin, ja niille olisi ollut käyttöä suo-osuuksilla. Alla pikku video puistosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti