Reija Niemisen tottis- ja hakukoulutus

Carun kanssa käytiin viikonloppuna seuramme KSPKY.n järjestämässä Reija Niemisen tottis- ja hakukoulutuksessa. Koulutus alkoi jo perjantaina tottiswebinaarilla. Lauantaina tehtiin tottista ja sunnuntaina hakuiltiin. 

Tottiksessa tehtiin Carulle pakopalkkaa ja jännitettä, jotka olivat Carulle uusia asioita. Idena oli, että kentälle tullessa koira laitetaan makuulle, tehdään kolmen sekunnin jännite, ja kun koira keskittyy hyvin ohjaajaan ja patoaa, otetaan pari terävää askelta taaksepäin ja palkataan koira. Koiran tulisi olla intensiivinen ja innokas. Carulle jännite ei auennut oikeastaan ollenkaan, ja se oli kaiken kaikkiaan vähän löysä ja huonossa mielentilassa. Seuraamisessa Caru jäi haahuamaan vähän taakse, ja oli vaikeaa lähteä reippaaseen kävelyyn kun koira ei ollut mukana. Tottiksen jälkeen oli sellainen olo, että jätettiin toinen kierros välistä. Osittain äitienpäiväjuttujen takia ja osittain siksi, ettei ollut riittävän hyvä fiilis treenata. Tottis tuntuu nyt jotenkin vähän junnaavalta ja vaikealta Carun kanssa, ja se syö myös treenimotivaatiota. Asiaa pitää vähän tuumailla.     

Seuraavana päivänä mentiin sitten hakumetsään ja sehän on aina mukavaa. Toiveena oli, etttä Reija katsoisi Carun tämän hetkistä tekemistä hakumetsässä. Carulle otettiin neljä pistoa, ja ekan vähän haastavan piston jälkeen päätettiin ottaa mukaan avut, joita ei ole Carun kanssa kovin usein käytetty. 

Carun rata oli tällainen: 

1. pisto: haamu ja ääni 
2. pisto: haamu ja ääni 

Haamun ja avun jälkeen lähetys ykkös- ja kakkospistolle. Muutamasta haukusta tuli palkka. 

3. pisto: haamu ja ääni

4. pisto: haamu ja ääni 

Lähetys kolmos- ja nelospistolle. Muutamasta haukusta palkka. 

Caru teki tämänhetkisen osaamistasoaan vastaavan suorituksen. Caru oli korrekti maalimiehellä yhtä maalimiestä lukuunottamatta, johon se törmäsi. 

Reijan ajatuksia Carun työskentelystä: 

Carulla on paljon asioita mitä sen pitää jo hallita, ja se tuo vähän epävarmuutta Carun työskentelyyn. Reija ottaisi ilmaisun vielä pois etsintätyöskentelystä ja rakentaisi koiralle lisää itsevarmuutta ja maalimieheen koskemattomuutta. Ilmaisua voisin treenata erikseen niin, että lähetän Carua eri suunnista ilmaisemaan minua ja kentällä haukutusta voisi tehdä vielä eri ihmisille. Pallon voisi siirtää myös jalan alle, jotta Caru haukkuu riittävän kaukana maalimiehen naamasta. 

Carulle voisi toimia hyvin Norjalainen sekametsä tai sitten pari pistoa kerrallaan-tyyppinen treeni, jota teimme Carulle. Metsässä tulisi keskittyä hyvään vireeseen, motivaatioon ja risteilyn opettamiseen koiralle. Caru saisi olla motivoituneempi, ja koska sille on jo ketjutettu ilmaisu mukaan, se tuo hieman epävarmuutta etsintään. Siinä vaiheessa kun paloja ketjutetaan yhteen (etsintä, paikannus, ilmaisu) koiran tulee olla ensin itsevarma kaikissa erillisissä osioissa, jonka jälkeen palat vasta liitetään yhteen. Kun koiralle on selkeää se mitä siltä halutaan, saavutetaan koiran itsevarmuus ja voima. Koiralle jos tuodaan metsään mukaan joku koiralle epävarma osa-alue, on olemassa riski, että muutkin palaset menevät koiralta epävarmoiksi. Esimerkiksi paikantamisen oppimiselle tulee antaa koiralle oma aikansa. Paikantamista voi harjoitella esimerkiksi partioimalla, jolloin metsään laitetaan valmiiksi neljä-viisi maalimiestä ja koiran kanssa lähdetään kävelemään metsään lenkinomaisesti ja se saa etsiä tyypit sieltä vapaasti. Aluetta kannattaa aina myös hyödyntää vähän eri tavalla, jotta koiralle ei tule rutiinia vaan se on aina ns. uudella alueella. Ei vielä hallintaa mukaan hakuradalle, sitä voidaan harjoitella muissa ympyröissä. 

Arvostan paljon Reijan mielipidettä ja oli oikein sopiva hetki koulutuksellisesti käydä näyttämässä Carua osaavamman ihmisen silmien alla! Nyt on hyvä hetki painaa vähän jarrua ja pitää maltti mielessä. 

Reija havainnollisti myös omalla koirallaan kuinka hän opettaa koiralle maalimiehen koskemattomuuden. Harjoituksessa tarvitaan kolme eriarvoista palkkaa. Ruoalla aloitetaan (ruoka rauhoittaa, usein kiihkeälle koiralle helpoin vaihtoehto), sitten esim. narupallo, ja lopuksi valitaan koiralle mieluisin lelu esim. tyyny. Koira jätetään istumaan parin metrin päähän ohjaajasta, joka seisoo koiran edessä. Avoimeen käteen otetaan ruokaan. Koira läheteään maalimiehelle haun etsintäkäskyllä. Koiran tulee olla koskematta maalimieheen ja luopua ruoasta, ja ilmaista maalimies haukkumalla. Palkaksi tästä se saa ruoan, joka heitetään aina koiran taakse. Jos koira koskee haukkumisen sijaan maalimiestä, tai yrittää ottaa ruokaa, koiralle sanotaan virhekäsky ja se palautetaan lähtöpaikkaan. Tämän jälkeen pidetään pieni tauko, jonka jälkeen harjoitus aloitetaan alusta. Aluksi maalimies seisoo koiran edessä, mutta koiran osaamistason mukaan maalimies voi myöhemmin myös maata, ja koiran tulee tällöinkin luopua maalimiehestä ja ilmaista tämä haukkuen. Välimatkaa vaihdellaan osaamisen mukaan ja koiraa läheteään tulemaan myös kauempaa. Ruokatreenin onnistumisen jälkeen siirrytään narupalloon, lopuksi tyynyyn ja toteutetaan näillä kaikilla tämä sama harjoitus. Vaikeuskerroin lisääntyy asteittain ja ennen kuin koiran ilmaisu on valmis siirrettäväksi metsään koiran tulisi kestää myös kovaa hetsiä tyynyllä ja silti pystyä luopumaan tyynystä ja maalimiehestä. Sisääntulotreeneistä oli myös puhetta noin yleisesti, ja jos koira ei paineistu maalimiehen pidellessä sitä kiinni, niin sitä voidaan myös ottaa mukaan treeneihin.   

Kaiken kaikkiaan todella hyvä ja antoisa hakukoulutus ja sain paljon hyviä näkökulmia Carun treeneihin. Loppuun vielä pieni video Carun kevään hakuilusta.