Olen nyt sairaslomalla, mutta onneksi niin hyvässä kunnossa, että pääsen taas kelkkailemaankin Carun kanssa! Jatkoa edelliseen postaukseen sen verran, että maanantaina sain terveen paperit syövän osalta. Liitännäishoitojakaan ei tarvita. Syöpä saatiin poistettua leikkauksessa kokonaan sen ehtimättä levitä minnekään. En muista, milloin olisi tuntunut näin hyvältä! Syvistä vesistä takaisin pinnalle. Huh, helpottunut ja hyvä olo.
Ei taida hetkeen olla ollut tällaista talvea, jolloin olisi näin paljon tarvinnut takittaa koiria. Alkutalvesta ostin molemmille koirille uudet turkoosit talvitakit Sporttirakilta. Takeille on ollut nyt käyttöä, vaikka hyvin nuo molemmat koirat tarkenevat ilman takkejakin ihan paukkupakkasia lukuunottamatta. Kyllä ne silti takit päällä ovat tyytyväisempiä, jos on viimaa, pakkasta enemmän kuin -15 astetta.
Takeilla on ollut käyttöä ja niin on ollut käyttöä myös kelkoilla! Pahinta oli leikkauksen aikoihin, kun en ollut varma, miten kauan toipuminen leikkauksesta kestää ja pääsenkö vielä tänä talvena ajamaan Carun kanssa kikkarilla.
Onneksi kuitenkin pääsin, oli mahtavaa palata taas parhaan talviharrastuksen pariin! Lähtö on aina haastavin ja varsin silloin, jos ei itse ole ihan parhaassa iskussa. Videolla kuvatulla tavalla, saatiin ohjaajalle kevyempi aloitus näin leikkauksen jälkeen. Caru on yllättävän vahva koira vetämään ja pystyin vähän lusmuilemaan potkuissa ja nauttimaan maisemista. Carulla on kelkkailussa nykyään tosi kiva matkavauhti, sellainen kevyt laukka ja -veto. Se riittää meille, kun ei ole tavoitteita vetolajien suhteen. Ajan aina koiran ehdoilla ja normaalisti pyrin aktiivisesti auttamaan Carua potkuttelemalla mahdollisimman paljon.
Kelkkareitin varrella. Maisemat eivät tästä juuri parane.
Auringonlaskua katsomassa
Puolen hehtaarin koirametsässäkin on käyty tulistelemassa. Tosi kiva paikka, vahva suositus tutustua.
Martasta on kasvanut myös hieno koira. Se on jotenkin tosi helppo koira Carun jälkeen, nöyrä ja kiltti. Juoksujen aikana luonteessa on ollut vähän ailahtelevuutta. Olen joutunut tekemään sen kanssa töitä pyörien ja oudolla tavalla kävelevien ihmisten kanssa. Kesällä yksi pyöräänsä keuliva teini sai Martan innostumaan pyöristä, onneksi tuo vaihe alkaa olla kuitenkin jo takana päin. Pillkikaira, tai perässä vedettävät pulkat saavat Martan kiinnostumaan ihmisistä. Ajoittain pitää vähän puhkua epäilyttäville asioille. Martta vastaa kuitenkin tosi hyvin koulutukseen ja on muuten hyvin avoin ja sosiaalinen tapaus. Martasta ei ole ainakaan vielä tullut vetokoiraa. Alla pieni tunnelmapala eiliseltä lenkiltä.
Alla myös pieni pätkä seuraamista talvelta. Tottikseen on tullut nyt reilun kolmen viikon tauko, mutta ensi viikolla on tarkoitus palata takaisin sorvin ääreen.
Kuuraparta Martta
Parhaat Ystävät.
Tasapuolisuuden vuoksi Carunkin tottisvideo. Teemana kokeenomaiset noudot ja seuraamisessa kokeilussa maapalkka. Hallissa vauhti jää aina vähän hitaaksi... noudon palautukset on aika kuraa, joten niitä tarvitsee vielä työstää paljon, mutta näillä nyt mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti