Carun haku näytti vielä ennen viimeisiä treenejä tosi hyvältä. Hyvä maalimiesmotivaatio, -käytös ja -ilmaisut, umpparit toimivat ja Caru teki syviä tyhjiä pistoja. Viimeisessä treenissä tuli sitten vähän takapakkia.
Jotta tulevilta ongelmilta vältyttäisiin (...näin siis etukäteen kuvittelin), otin koiran hallintaan umppareilla. Pyysin maalimiehen piilosta ulos, jonka jälkeen vapautin koiran maalimiehen kanssa leikkimään. Hetken tämä toimi hyvin. Caru ilmaisi siihen asti, kunnes otin sen hallintaan. Viimeisimmässä treenissä Caru alkoi ennakoida sivulle tulokäskyäni jättäen maalimiehen minun tultua piilolle. Jatkossa Caru palkataan piilosta, jotta odotusarvo maalimieheen päin pysyy korkealla. Toivottavasti päästään tekemään ainakin vielä yksi korjaussarja umppareille ennen lopullisen talven tuloa.
Martan haku on rakentunut jotenkin tosi helposti ja seuraava steppi sillä olisi ilmaisun rakentaminen. Talven aikana on tarkoitus saada Martan haukkuilmaisu hyvälle mallille. Se tuskin on ihan yksinkertaista, vaikka Martta haukkuukin minulle hyvin. Martta on koirana herkempi kuin Caru ja oon miettinyt kuinka hyvin sillä on pokkaa haukkua vieraalle. Millainen sen haukusta tulee, kun haukun seassa on noita "hiljaisia haukkuja", joissa leuat käy, mutta mitään ei kuulu. Myy oli rullakoira, mutta toista rullakoiraa en enää halua, vaikka Carun haukun rakentaminen koekuntoon on sekin ollut melkoinen työmaa. Haukkuminen oli sinällään Carulle helppo opettaa, mutta sitten se oikea haukkuetäisyys maalimieheen... Aikamoista säätöä tuollaisen kovapäisen, dominassiin pyrkivän koiran kanssa. Nytkin Caru haukkuu tosi lähellä maalimiestä, mutta ei kuitenkaan koske maalimieheen. Martta tuskin alkaa sikailla piilolla, mutta saa nähdä millainen haukkuja siitä tulee. Haku on kyllä hurjan mielenkiintoinen laji ja kiva kun on niin erilaisia koiria treenattavana.
Molemmille koirille olen tehnyt myös metsäjälkeä. Martta on rauhallinen, keskittynyt, jälkiuskollinen ja se löytää hyvin kepit. Martta on sellainen luontainen jäljestäjä ja sen kanssa jälki on lajina tosi mukavaa. Caru jäljestää voimalla ja sitä saa jarruttaa reilusti. Caru on myös Marttaa huolimattomampi ja se saattaa mennä huolettomasti keppien yli. Kun se haistaa kepin, se ilmaisee sen kuitenkin hyvin.
Molemmat osaavat janan hyvin. Ne lähtevät suoraan ja nostavat hyvin jäljen. Olen opettanut niille janan alla näkyvällä tavalla. Sen jälkeen kun "apuviiva" poistetaan, koirat lähtevät etenemään lihasmuistista kohti takamerkkiä nostaen matkalta jäljen. Apuviivaa tulee käyttää niin kauan, että koira osaa mennä aina suoraan takamerkille. Ylimenovaiheena voivat innoissaan mennä alkuun jäljen yli, mutta aika pian ne oppivat kokemuksesta, että kannattaa olla tarkkana. Laitan vielä lihapullan siihen mistä jälki kulkee, joka auttaa kokemattomia koiria tarkentamaan jäljen ylityskohdan. Tällä opetustyylillä opetin Myylle täydenpisteen janan kolmosluokassa.
Molemmat koirat ovat aika samassa koulutusvaiheessa nyt jäljen osalta. Talven aikana on tarkoitus yrittää rakentaa niille vielä lisää keppimotivaatiota.Tosi kivaa ollut treenata molempia koiria niin maastoissa kuin tottiksessakin. Erityisesti Carun kehitys tuntuu hyvältä, koska Caru ei todellakaan ole koulutuksellisesti koira helpoimmasta päästä. Martta tulee siinä imussa vailla isompia huolia, niin treenaaminen on kivasti tasapainossa.
Pakko myöntää, että aika väsynyt sitä alkaa olemaan tähän aikaan vuodesta ja talvi tuo tullessaan myös enemmän kaivattua lepoa. Hallitreenejä on talvellakin, mutta muuten keskitytään nauttimaan talvesta ja kelkkailusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti