Tein loppukesästä Martalle muutamia keppiruutuja mökille. Marttahan oli varsin innostunut nostelemaan keppejä, joten tein sille sitten jälkeä, jonne heittelin kepit mukaan. Noh, tämähän ei Marttaa hämmentänyt. Joka jäljeltä se on toistaiseksi nostanut kaikki kepit! Martta on mun eka koira, jolle ei ole tehty pohjia edes pellolla. Olen rehellisesti sanoen aika yllättynyt miten pienellä vaivalla Martta jälki-idean tajusi ja miten vahva sen luontainen motivaatio on jäljestää. Martta on jäljellä hyvin tarkka ja huolellinen. Vauhtikin on toistaiseksi ollut sopiva. Martta on Myytä rauhallisempi, joten sitä ei tarvitse toppuutella ihan samalla tavalla kuin edesmennyttä tätiään. Tänään tein Martalle ekan kerran janatreeniä. Yksi tosi syvä janakin mukana, mutta ihan hienosti Martta janoista selvisi. 😃 Martan kanssa jälki tuntuu lajina niin luontevalta, että toivottavasti päästään vielä kokeisiin asti.
Martan ekat janatreenit
Carulle olen yrittänyt tehdä vähän källejä esineruudussa, jotta saataisiin se treenissä esineiden keräilystä kiinni. Kokeessahan se palautti kaksi esinettä kerrallaan. Olen laittanut esineitä melko lähekkäin, mutta poika on ollut tarkkana, eikä ole mennyt ansaan. Ruudut ovat menneet Carulta hyvin.
Tottiksessa ollaan jumpattu hyvää tunnetilaa koetottiksen jälkeen. Kalliita virheitä tuli kokeissa esteillä, mutta menneen kokeen olosuhteet huomioiden en ole kovinkaan huolissani siitä, että ne toistuisivat jatkossa. Hypyt ovat Carulla kuitenkin olleet lähiaikoina suht varmat ja se tykkää tehdä niitä.
Carun kanssa tottis on nykyisin jo melko mukavaa. Se on omanlaisensa tapaus, mutta kun sen metkut tuntee, niin onhan se vaan valtavan hauska ja kultainen koira. Se ei todellakaan nöyristele ketään ja joskus se tekee ihan omia ratkaisujaan. Et voi olla koskaan ihan varma mitä sen päässä liikkuu. Silti siihen voi tietyllä hullulla tavalla luottaa. Se on kuitenkin tasapainoinen ja järkevä koira. Se ei ole esim. koira-aggressiivinen, eikä se pyri konflikteihin muiden koirien kanssa. Välillä löytyy se syvä yhteys meidän välillä ja ai, että miten tykkään silloin tuosta koirasta. Kokeessa tuo hetki oli, kun palasin Carun luo sen ollessa paikkamakuussa. Koira oli kuin uitettu rotta, läpimärkänä vesi valuen turkista, mutta siinä se oli samassa asennossa mihin sen jätin.
Caruäijä tyytyväisenä tottistreenien jälkeen.
Martan kanssa ollaan edetty tottiksissa ihan hyvin siihen nähden, että kahden koiran treenaaminen tavoitteellisesti ei ole sama asia, kuin jos treenattavia koiria olisi vain se yksi. Toisaalta, ei tule ahnehdittua koskaan liikaakaan,treeneissä, kun ei jaksa pyörittää kovin pitkään kahta noin fyysistä koiraa. Martta etenee kaikessa tekemisessä jotenkin tosi kivasti omalla painollaan. Sen kanssa ei ole toistaiseksi tarvinnut vääntää mistään. Tai no ehkä siitä, ettei ihanien ihmisten päälle voi hyppiä. Vieläkin se tahtoo helposti repeillä, jos joku katsoo sitä...
Martan seuraaminen on melko vietikästä, vähän pompahtelevaa ajoittain ja paikka vähän elää. Rytminvaihdokset ovat sillä ihan hyvät, käännöksiä vielä harjoitellaan. Täyskäännös on vielä ihan vaiheessa. Jäävät (istu - maahan) Martta osaa ja ne ovat nopeat. Seisominen on vielä epävarma liikkeenä, mutta sillä ei ole sinällään kiirettä. Luoksetulo on Martalla nopea, palkkaus jalkojen välistä taaksepäin. Paikkista on harjoiteltu nyt enemmän. Ellin opein olen saanut paikkiksen tunnetilasta tosi kivan. Martta ei nyt vilkuile ympärilleen ja se on keskittynyt hyvin minuun. Tämä tehtiin namista luopumisen kautta. Nami auki olevassa oikeassa kädessä. Käsi sivulla niin, että koira ylettyi helposti käteen. Jos koira kurkotteli namia kohti, käsi meni nyrkkiin. Katseen pysyessä minussa katkeilematta muutamia sekunteja, koira sai namin. Martta oppi nopeasti tällä tavalla intensiivisen tuijotuksen. Paikkamakuuaika ei ole ollut vielä pitkä koska vahvistan koirillani hyvää tunnetilaa paikkamakuussa, en pitkää paikkamakuuaikaa. Pitkää paikkista en tee oikeastaan koskaan treeneissä. Kokeissa sitä tulee, mutta jos tunnetila on hyvä, se ei ole ongelma.
Haussa Martalla on hyvä maalimiesmotivaatio ja paikannus. Sen käytös on korrektia maalimiehillä. Martta rauhoittuu hyvin ruokapurkille. Hieman päänvaivaa tulevaan aiheuttamaan sen hieman erikoinen tapa haukkua. Martalla on sellaista äänetöntä haukkua haukahdusten välissä. Pitäisi vahvistaa hyvää haukkua, mutta katsotaan nyt ensin miten tuo haukku alkaa tuosta kehittyä. Ilmaisua on jo tehty, mutta sitä ei ole vielä yhdistetty varsinaiseen metsässä työskentelyyn. Sen aika on sitten ensi keväänä.
Treenien lisäksi olen ajannut kikkarilla molempien koirien kanssa. Säät alkavat pian viiletä, joten parhaat pyöräkelit ovat vielä edessä päin. Syksy on kyllä koiraharrastajan parasta aikaa. 💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti