tiistai 30. elokuuta 2011

Perustottelevainen... ?

Pitkästä aikaa olimme eilen mukana Muuramen Kennelkerhon perustottelevaisuuskoulutuksessa. Tosin kesätaukokin juuri loppui, joten kesällä ei yhteistreenejä ole ollutkaan. Koiria oli mukana varmaan ennätysmäärä. En laskenut monta, mutta useita kymmeniä niitä oli. Porukka jaettiin kahdelle kouluttajalle.

Alkuun tehtiin paljon seuraamista ringissä, luoksepäästävyyttä, täyskäännöksiä, liikkeen pysähdyttyä koirat istumaan, - seisomaan, - maahan... ja erilaisia kohtaamisharjoituksia. Romeo tsemppasi alussa hienosti ja teki kivalla kontaktilla, mutta kun homma jatkui ja jatkui pitkään, Romeo alkoi olla aika kuormittuneen oloinen ja pientä pöhinää alkoi olla ilmassa. Isoja uroksia oli joka puolella paljon ja edellämme kulki hoffiuros, joten keskittyminen seuraamiseen ja hyvään kontaktiin tahtoi olla välillä aika haastavaa. Hyvää harjoitusta kyllä, ei siinä mitään. Leikitin välillä patukalla ja Romeo rentoutui vähän. 

Otettiin myös kahden minuutin paikkamakuuta toisten koirien välissä. Toisella puolella oli bokserinarttu ja toisella hoffiuros ja muutenkin koirarivistö oli ihan kiitettävän runsaslukuinen ja rivi tiivis. Romeo pysyi paikalla hyvin levollisen oloisena, eikä sillä ollut selvästi pienintä aikomustakaan nousta. Sillä oli semmonen hoh-hoijaa-asenne ja silmissä tympääntynyt katse. Kai tästä tulee olla iloinen. ;) Tämä antaa kyllä paljon toivoa mahdollisia tokokokeita ajatellen. Vitsi, kun uskaltaisi vaan mennä sinne kokeeseen. Kaikki liikkeet sujuvat ainakin kohtalaisesti, mutta kesän jälkeen niiden mieleenpalautus on kyllä ihan paikallaan sekä minulle, että koiralle. ;)

Toisen kouluttajan kanssa tehtiin paikalla istumista ja luoksetuloa

Paikalla istuminen
Jätin Romeon istumaan paikalleen ja tein erilaisia askelkuvioita ja kiersin koiran takaa ympäri useamman kerran. Ei ongelmaa. Paikalla istuminen on agissa vahvistunut tosi hyväksi. :)

Luoksetulossa jätin istumaan ja näytti vähän siltä, että Romeo haaveili sittenkin olevansa agissa, eikä tokossa ja kuvitteli olevansa hyvin osaavan paikka-käskyn alla . :D Pyysin luokse ja R istuu kun tatti paikallaan ja tuijottaa fiksun oloisena minua. :D Ai, kun se onkin viisas. Vasta kun peruutin muutaman askeleen ja tehostin käskyä käsimerkillä, Romeo lähti tulemaan. Vedättääkö se nyt mua vai mitä oikein? Vähän iloisuutta enemmän toko touhuun ja paljon lisää VAUHTIA! 

Kesän jälkeen... 

Joo. Toko/tottis on jäänyt kesällä tosi vähälle ja nyt on kyllä pakko alkaa tsempata taas. Mejä vie paljon aikaa ja muut lajit pakostakin kesäisin vähän jää. Pitää pistää  meille joku tavoite, että saadaan jotakin aikaiseksi myös tokon ja tottiksen puolella. ;)

Huomaa kyllä, että koko kesä ollaan oltu tekemättä oikein mitään muuta, kun treenattu agilitya ja tehty maastolajeja. Ja pakko sanoa, että ei oikein hotaissut nämäkään tokotreenit tänään. :(. Ei minua, eikä selvästi myöskään Romeota. Mistä saisi oikein kunnolla intoa taas tähän lajiin? Toko kun on vaan aika helkutin tylsää... huoh. Ei voi mitään. Pitäisi löytää joku hyvä ja pieni treeniryhmä ja aloittaa joku tavoitteellinen koulutus... 

torstai 25. elokuuta 2011

Agikurssin päätös

Nyt on sitten agilityn jatkokurssi ohi. Paljon on opittu ja laji on kyllä vienenyt meidät täysin mukanaan. Tätä täytyy saada lisää! 

Vähän ennen kuutta lähdettiin Romeon kanssa treeneihin ja puoli kymmeneltä illalla oltiin kotona. Ensin lämmitelyä, sitten treenit ja loppuun vielä Lakka-holskun kanssa holskumaista riekkumista ja kotona olikin sitten vallan väsy rakki. =)

Tehtiin tällä kertaa eri ohjaajan rataa ja radalla oli jotenkin aika kinkkisiä ristiin ohjauksia, kuten tuosta alla olevasta nuoliviidakostakin voi todeta. :D 

Rata näytti jokseenkin tältä.

 
Ekana esteenä oli puomi. Ensimmäistä kertaa Romeo meni puomin ilman hihnaa. =) Alastulokontaktilla odotti lihapullaa, jossa pyysin Romeon istumaan. Vauhti oli aika sopivaa ja Romeo asteli rauhallisen ja luottavaisen oloisena puomia, eikä  lähtenyt missään vaiheessa rynnimään liian kovaa. Kävelin kädet selkeästi sivuilla suoraan eteenpäin, jotta Romeo ei ala kurottelemaan minua kohti.


Romeo meni radan hyvin ja teki taas radan juuri niin kun sitä ohjasin. Kouluttajat ovat sanoeet tästä useasti: Romeo yrittää paikata minun virheitä ja tekee koko ajan parhaansa seuratessaan ohjausta, joka valitettavasti on toisinaan kaikkea muuta kuin selkeä. :( Välillä harmittaa niin koiran puolesta. Täytyisi kuivaharjoitella aina niin hyvin, että rata varmaan sujuu, jotta se olisi reilua koiralle.

Oma ohjaus oli alkuun varsinkin ihan persiistä ja jotenkin ristiin ohjaukset eivät tahtoneet millään luonnistua, vaikka rata näyttikin alkuun hyvin helpolta. Noin periaatteessa ohjauksessa ei tarvitse tuossa edes paljon liikkua, vaan pystytellä keskialueella ja vaihtaa vaan esteiden eri puolille ja heittää koira putkeen. Siis hyvin helppoo... ;) Joo-o. Romeo oli sitten aika pallo hukassa, että ohjaa nyt johonkin suuntaan kun pyörin aitojen välissä keskellä... Romeo on kyllä hyvä! Muutaman toiston jälkeen, radan käydessä jo vähän tutummaksi, ohjauskin sujui jo sitten ihan hyvin. :)

Koirien vaihtoa

Loppuajalla kokeiltiin ohjata toisten koiria. Ohjasin sileäkarvaista kettuterrieri Tirppaa, joka olikin varsin sähäkkä tapaus. Välillä tuntui, että tyyppi jää jalkoihin kun pyörähteli niin vauhdikkaasti puolelta toiselle. :D Vauhtia ei ainakaan puuttunut ja Tirppa oli herkkä ohjaukselle. Juosta sai oikein kunnolla ja jos et ehtinyt ohjata, Tirppa päätti itse minkä esteen seuraavaksi menee. Oli ainakin innokas, kovin yritteliäs, taitava ja iloinen koira. =)

Vaikka Tirppa ja Moore ovat molemmat terriereitä, mitään samankaltaista ei noiden ohjaamisessa ollut. Moore on radalla vielä aika hidas ja harkitsee kaiken ennen tekemistä, kun taas Tirppa menee koko ajan satalasissa. :D

Oli hauskaa ja opettavaista vaihtaa koiraa. Samat tutut ohjauskuviot ja askellukset kun eivät toisen koiran kassa toimikaan, kun vauhtia on pelissä ihan eri tavalla tai vieraalla koiralla on jo totuttu tapa työskennellä.

Romeo pääsi Ellin ohjaukseen. Kokemus oli sille selvästi vähän outo, varsinkin alkuun. :D Kävi kurkkaamassa kentän reunalla minua, että olen varmasti paikalla. Totteli Elliä, mutta empi kovasti kaikessa tekemisessä ja Romeon ilo oli aika kaukana varsinkin alkuun. :D Hyvä kokemus kuitenkin Romeolle ja loppua kohden alkoi olla jo selvästi enemmän mukana hommassa ja myös Ellin ohjauksessa.

Nyt ollaan sitten valitettavasti vailla treeniryhmää, joten toivotaan, että jotakin agilityyn liittyvää saadaan tehdä myös jatkossa... 

tiistai 23. elokuuta 2011

Toinen varasija

Mejän PM-kokeeseen ollaan toisella varasijalla, joten ensi vuodelle jää sitten ainakin tavoitteita... ;) Ellei sitten peruutuksia tule.

Tavoitteena meidän kaudelle oli kuitenkin FI JVA -titteli ja se saavutettiin. Kaikki muu sen jälkeen onkin ollut pelkkää plussaa. Pienestä jäi kiinni PM-paikka, mutta hienoa oli päästä näinkin pitkälle...

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Neljällä esineellä


Viikonloppu vietettiin mökillä hyvin liikunnallisissa ja touhukkaissa merkeissä. Perjantaista sunnuntaihin tehtiin pitkiä lenkkejä ja Romeo sai olla lähes koko ajan vapaana. Romeo kyöräsi lintuja ja teki paljon pistoja metsään, mutta en raaskinut oikein kieltääkään, ;) niin mukavaa poitsulla oli ja saipahan ainakin kunnolla liikuntaa laiskan kesän jälkeen. Se siis vaan juoksi ja juoksi pelkästään juoksemisen ilosta...


Mökillä tehtiin myös neljällä esineellä esineruutua. Esineenä olivat; lompakko, rannehikinauha, dummy (ei se Romeon rakkain) ja yksi "koiran lelu".

Esineet olivat maastossa näin. Lompakko ruudun keskellä, rannehikinauha kulman vasemmassa alareunassa, dummy ruudun yläreunassa keskellä ja "koiran lelu" ruudun oikeassa kulmassa keskivaiheilla.

Intoa oli ja Romeo vonkui ja piippas taas ennen lähtöä. Ekana nousi koiran lelu. Sitä piti matkalla mälvätä ja viskoa minkä kerkesi ja tuominen oli hidasta ja lopussa piti vähän houkutellakin tuomaan perille. Päätin, että kaikki ns. liian kivat lelut jäävät nyt pois ja palaamme käyttämään vaan näitä kunnon esineitä.

Seuraavana nousi lompakko, jonka Romeo toi hyvin ja mälväämättä. Sitten oli vuorossa hikinauha, jonka kanssa ei myöskään ollut mitään ongelmaa. Hyvin lähti vielä neljännelläkin lähetyksellä ja osasi irrota hyvin aina yläkulmaan asti, kun ensin tutki pikaisesti ruudun alaosan. Hyvin löysi dummyn, eikä jäänyt yhtään mälväämään sitä kun näki, että aloin viritellä palkkaa esille ja kehuin kovasti. Välipalkkana oli pallolla leikkiä ja loppupalkkana whiskasta.

Ei hassumpi treeni. Romeo toi hyvin esineet, mutta ns. leluja alkaa helposti heitellä ja mälvätä, joten niitä en jatkossa taida enää viitsiä käyttää. Toisaalta nuo ovat kyllä tehneet tehtävänsä ja tuoneet hommaan vielä lisää intoa. =)


Illat Romeo riekkui keppien kanssa, uiden tai kuoppaa kaivaen... >> Romeon touhuja lisää

Illalla oli sitten mökillä maailman väsynein holsku, joka yritti näyttää huvittavan terävältä, kunnes silmäluomet lurppasivat kiinni ja poika sammui...

torstai 18. elokuuta 2011

Luento: koiran hajuaisti, ominaishajun tunnistaminen ja nenän käyttö

Eilen olimme kuuntelemassa Ilkka Hormilan luentoa aiheesta koiran hajuaisti, ominaishajun tunnistaminen ja nenän käyttö. Ilkka Hormila on ylikonstaapeli, Polamk Poliisikoiralaitoksen opettaja ja työskentelee poliisin ID-koirien parissaPaljon tuli asiaa, joten yritän purkaa niitä tähän sekavassa järjestyksessä. Päällimmäisenä jäi tunne, että tämä mies taitaa kyllä homman. 

Ensin Hormila kertoi koiran uskomattomasta hajuaistista, joka tuskin kenellekään koiraihmiselle on sinällään yllätys. Koirat ovat ilmiömäisiä nenänkäyttäjiä ja oppivat helposti erottamaan eri hajut toisistaan.

Henkilöetsintä
Opetuksessa kannattaa käyttää ensin yhtä puhdasta hajua, eli yksilöllinen ominaishaju opetetaan ensin koiralle. Hormila oli sitä mieltä, että jäljestystä voi harrastaa ympäri vuoden, pakkasrajana hänellä itsellään on -10 astetta ja talvella on kesää helpompaa tehdä puhdasta hajujälkeä. (puhdas jälki= 1 haju) Talvella kun on vähemmän häiriöjälkiä.

Usein koiralle opetetaan myös hajucocktaileja eli esim. putkilo, jossa haisee erilaisia hajuja kuten vaikkapa tee, kahvi, kaakao jne. Putkilolla leikkimällä saadaan mielihyvä näihin haluttuihin hajuihin ja sitä kautta koiralle halukkuus myös etsiä näitä hajuja.


Kovan alustan treeni:
Hormila näytti useita videoita, joissa hän ja hänen yksikön työntekijät kouluttivat koiria kovilla alustoilla (asfaltilla) etsimään ihmisjälkeä ja kertoi samalla miten koirien koulutus tapahtuu.

Haju säilyy siis ainoastaan lasipurkissa. Esim. pussista haju menee läpi. Lasipurkkiin laitetaan alkuun ihmisen haju. Koulutuksessa käytetään sideharsoa, (kertakäyttöisiä kuitukangastaitoksia), johon haju hangataan jäljentekijästä, esim käsivarsista ja tätä purkkia haistelutetaan koiralle ennen kuin se saa etsiä jäljen alun.

Jälki tehdään näin: vati, jonne vähän vetttä, jäljentekijä pesee käsivärsia tällä vedelle. Vesi talteen suihkepulloon ja sitten jäljen tekoon. Suora jälki (50-100 askelta) ja sen ajo 5-10 minuuttia teon jälkeen. Jälki päättyy aina hajustettuun esineeseen. Aloituspaikka kastellaan vedellä. Alkuun isompi suihkaus ja sitten pieniä tippoja vettä, joiden päälle ihminen kävelee. Mukaan kuuluu myös esineilmaisu (jonka koiran tulee hallita ennen jälkeä) eli mm. kolikko, avain ym. pienet esineet, joiden kohdalla koira menee maahan. Jälki päättyy aina esineeseen ja sen jälkeen palkka. Esineen voi sijoittaa myön jonkin hankalan kohdan jälkeen, jolloin koiraa voi motivoida palkkaamalla ja joskus hajupurkkia voi haisteluttaa myös kesken jäljen motivaation lisäämiseksi.

Markettien parkkipaikat aamutuimaan ovat hyviä treenipaikkoja ja poliisikoirilla tavoitteena on selvitä siellä myös ihmis- ja autovilinässä, eli koirat eivät saa ottaa häiriöitä mistään ympärillä olevista asioista. Asfalttitreeniä kannattaa tehdä alkuun n. 15-20 kertaa, jonka jälkeen voi vaihtaa toiseen alustaan esim. nurmikko, metsä, jotta koira ei hämmenny myöhemmin alustan muutoksesta. Liian suuri vietti ja kovat kierrokset ovat haitaksi koska tällöin koira ei saa hajua ja nenä menee tukkoon. Koira tulisi olla rauhallisessa mielentilassa ennen jäljestystä. Koira myös. ns. kalibroi nenänsä, joten ennen jäljestämistä koira kannattaa ottaa autosta haistelemaan ja tutkimaan paikkoja, jotta jäljestyksen aikana koira on ns. valmis.

Poliisien työkoirat työskentelevät näin; maanantai ja tiistai jälkeä, keskiviikkona jotakin muuta (tottis) ja loppuviikkona jotain lyhyttä ja helppoa. Eli koiraa ei kyllästytetä liialla treenamisella. Koira oppii sysäyksittäin, aivoissa tapahtuu pysyviä muutoksia ja liika harjoittelu haittaa tekemistä. Työkoiran koulutus kestää n. kaksi vuotta.
Opetuksessa tehdään tyyliin: yksi vaikea jälki ja sen jälkeen 6-8 helppoa jälkeä. Hormila kritisoi sitä, että ihmiset aina asettavat kilpailullisia tavoitteita yhä ylemmäksi ja ylemmäksi ja koira kyllästyy. Koiralle tulisi suoda paljon onnistumisia ja helppoja jälkiä ja tämä usein unohtuu. Koiran pitää saada siis hyvin paljon onnistumisia, mielenkiintoisia, vaihtelevia ja eri pituisia treenejä ja tietenkin aina treenien loppuun pitkää leikkimistä ja koiran kanssa hömpöttelyä. Koira ei koskaan tiedä kuinka pitkä kulloinnekin jälki on. Se voi päättyä esim 15 metriin ja siinä olleesseen esineeseen tai sitten jälki onkin 900 metriä ym.

Palkkaukseen Hormila käyttää usein sanallista kehua, joskus nami, mutta aika vähäeleisesti koiraa palkitaan jäljellä.

Hyvä jälkikoira on:
  • kokenut
  • työskentelee keskittyneesti
  • päämäärähakuinen
  • aktiivinen
  • tasapainoisessa vireessä
  • ohjattavissa
Jäljestyksessä hyödynnetään koiran ravinnonhankintaa ja se on myös ns. metsästystapahtuma. Sen lisäksi koira tarvitsee myös paljon vaihtelua vastapainoksi.

Koira vaistoaa ohjaajan mielialan, eli treenien jälkeen ei kannata kiukutella ja äksyillä, vaan koiralle pitää jäädä tapahtumasta onnistunut ja hyvä mieli. Voidaan myös tehdä helpompi jälki ja ajaa se koiralla jonkin epäonnistuneen suorituksen jälkeen hyvän kokemuksen tarjoamiseksi. Treenamisen tulee olla hauskaa, ole siis iloinen!

Luento oli hyvin mielenkiintoinen ja tuki kyllä monilta osin myös omaa näkemystä koirien jäljestämisestä, eli sitä mikä on koiralle luontaista ja mikä taas ei. Hormila puhui koiran tarkastuslenkeistä ja siitä, miten ne tulee koirille sallia koska haju leviää mm. hajulauttoina ympäristöön ja on vaan hyvä asia, että koira voi tarkastaa jälkien sivut ja erotella oikean ja väärän jäljen toisistaan. Pk-jälki on siis joltakin osin koiran näkövinkkelistä aika keinotekoinen ja koiralle luonnon vastainen ja esim. makkarajälkeen koirat kyllästyvät nopeasti. Esim. ihmiset vaativat koiralta 90-asteen kulmia, kun jäljen haju siirtyy kulmalta tuulen ym. ympäristövaikutusten mukaan aina joten koiralla ei ole siis oikein edes edellytyksiä mennä kulmaa 90-asteisena kulmana. Koiran siirtymämatka on myös vähintään se 30 cm jolloin hajumolekyylit vasta saavuttavat koirien aivot. Hajujäljen loputtua koira siis usein jatkaa pienen matkan ja pysähtyy sitten kuin seinään tämän siirtymän takia. Loivat kulmat ovat näin ollen koiralle paljon luontaisempia. Sen lisäksi pk-lajeissa koiran päätä pyritään pitämään alhaalla kun taas koira haistelee paremmin vähän ylempää kuin ihan maanrajasta, koska haju jää myös ilmaan ja aluskasvillisuuteen ja se on koiralle myös luontaisempaa käytöstä. Koira saattaa myös pyrkiä oikaisemaan jäljellä koska jos tuulen suunta yllättäin muuttuu, haju tuleekin toisaalta ja usein ihmiset kieltävät tämän, vaikka koira toimiikin vaan luontaisten vaistojensa mukaan. Suorempi reitti saaliseläimen luo on saalistuksen onnistumisen kannalta järkevämpi kuin kiertää koko jälkilenkki tarkasti.

Pakko sanoa, että tästäkin syystä mejä on minusta huomattavan paljon mielekkäämpää koiralle kuin esim. pk-jälki. Mejässä koira liikkuu luontaisten vaistojen mukaan ja on siinä selvästi omimmillaan kuin mitä se pk-jäljessä on. Kulmat lenkitetään ja tuulen myötä jälki voi olla pari metriä jäljen sivussa ja koira valitsee silloin tämän paikan seurata jälkeä. Tarvittaessa myös pää nousee ylös ja laskee alas. Koira saa tarkastella ympäristöä lenkein ja erotella oikeat ja väärät hajut toisistaan. Silti se siirtyy pisteestä A pisteeseen B, eli löytää sen mitä etsitään.

Hormilan luento käsitteli myös ihmisen ominaishajun merkitystä jäljestämisessä.
  • Kaikki ihmiset haisevat erilaisilta
  • Ihmisen hajua esim. palikasta tms. ei saa pesemällä pois, vaan se jää kuumentamisesta ym. huolimatta siihen
  • kämmenissä ja jalkapohjissa on vähiten ihmisen hajua. Sen sijaan selässä, kasvoissa ja päänahassa on paljon ihmisen ominaishajua.
Koiralla on myös erinomainen lähi- ja syvämuisti ja jo kohtukaudelta koirat oppivat tietyt hajut ja niiden merkityksen.

Tässä nyt jotakin mitä mieleen jäi. :)

maanantai 15. elokuuta 2011

Viikonloppu Kannonkoskella - mejäkoe

 

Kannonkoskella...


 vai Kannonkoskessa? (Hilmonkoski)

Jälkientekopäivä

Lauantaiaamuna noin kello 7.00 lähdettiin ajamaan Kannonkoskelle Keski-Suomen Mäyräkoirakerhon, eli oman seuramme mejäkokeeseen. Tehtiin yksi voittajajälki ja yksi avojälki riistarikkaaseen maastoon. Kuuma oli jälleen kerran, kun sää taas "sopivasti" lämpeni juuri kokeeseen. Teeret lentelivät ympärillä ja avojäljellä n. 30 metrin päässä meistä laidunsi kaikessa rauhassa hirvilehmä. Vedin sientä samalla perässä ja isäntä alkoi innolla kaivamaan kännykkää, jotta saadaan hirvi kuvattua. Levollisen näköisenä se mutusteli heinää ja antoi meidän rauhassa lähestyä sitä. Funtsin sitten, että hirvi saattaa tulla päälle koska ollaan niin lähellä sitä ja kuinkas sitä sitten väistellään, kun jäljeltäkään ei saisi mielellään poistua. Naksuttelin suuta ja hirvi havaitsi meidät ja lähti arvokkaasti astelemaan toiseen suuntaan. Hienoa oli kyllä nähdä hirvi niin läheltä omassa ympäristössään. On se kuitenkin aikas iso. =)

Majapaikan vieressä oli riistantutkimuskeskus ja siellä oli käytössä haaska. Paikalla on kuulemma käynyt viisi eri karhua, joten niitä oli myös runsaasti koealueella ja paikalliset olivat niitä usein myös nähneet. Niihin emme onneksi törmänneet, vaikka metsässä kokeessa Romeota joku pelottikin.

Illalla paisteltiin makkaraa, aina yhtä hyvässä mejäseurassa, ;) tehtiin iltalenkki kauniille Hilmonkoskelle. Illalla olikin jo mukavan viileää. Matkailuauton takana oli kiva pelto missä sai juoksuttaa koiria. Ruoho oli niin pitkää, että Romeo sai etsiä palloa pellosta ja Romeo nautti kovasti pellolla pomppimisesta. Yö nukuttiin omassa matkailuautossa.



Ennen nukkumaanmenoa ihastelimme hienoa kuutamoa

Koepäivä

Aamulla herättiin siihen kun porukkaa alkoi tulla koepaikalle. Olimme ilmoittautuneet jo illalla, joten saimme onneksi nukkua melkein puoli kahdeksaan. Jäljet oli laitettu niin, että avokoirat oli jaettu ryhmien alkuun ja meillä se tiesi sitä, että meidän lähtövuoro oli vasta neljäntenä koirakkona. Rotuina olivat mm. belgianpaimenkoira, beagle ja kaksi venäläis-eurooppalaista laikaa... Rotukirjo siis ihan mielenkiintoinen. Mäyräkoirilla koe oli samalla myös heidän mestaruuskokeensa.

Jäljestys sujui mukavasti. Eteneminen oli reipasta ja varmaa yhtä kohtaa lukuunottamatta. Makuut Romeo merkkasi hyvin, paitsi makauksista ekaa josta ei havaintoa minullakaan. Yhdessä kohtaa Romeo kieltäytyi etenemästä, vaikutti vähän pelokkaalta ja vaihtoi äkkiä suuntaa. Haki jotakin ilmavainulla jäljen oikealta puolelta, josta saatiin yksi hukka ja siihen taisi mennä sitten myös meidän PM-paikka.

Kokeesta jäi kuitenkin valtavan hieno fiilis. Olosuhteet olivat vaativat kuumassa metsässä juuri puolen päivän aikaan jolloin oli kuuminta. Tuuli oli myös kohtalaisen kovaa ja jälkikin oli hyvin haasteellinen maastoltaan, joten nämäkin huomioiden Romeo työskenteli hyvin. Etenevyys sujuu paremmin kuin koskaan aiemmin, eli koira luottaa yhä enemmän omaan osaamiseensa ja nyt se alkaa näkyä yhä selvemmin. Romeo tavallaan saalistaa jälkeä joka on hienoa katsottavaa. Täytyy jarrutella suhteellisen kovasti, jotta huolimattomuus ei tule myöhemmin mukaan kuvioon. Hienon näköistä jäljestystä ja tuomarinkin sanoi, että tältä menon pitääkin näyttää.

Raskas, mutta hieno viikonloppu takana. Mäyräkoirien mestariksi ylsi mejärinkiläisten Karin Iiris hienoilla 49. pisteellä, joten onnea heille!

Tuloksena tänään siis VOI 2 36 p.


Tuomarin koeselostus (Nina Kujala)
Rauhoitettu, opastettu lähtö alkumakaus merkaten. Romeo jäljestää pääsääntöisesti ilmavainulla jäljen molemmin puolin siksakaten. 1. ja 2. osuus jäljen päällä tapahtuvaa työskentelyä. 3. osuuden alussa vaikeat tuuliolosuhteet ja maastonmuodot ajavat Romeon aina hukkaan saakka. Myös viimeisen osuuden alussa laaja tarkastuslenkki. 1. kulma rengastamalla, 2. katkokulma jäljentekijöiden jälkiä pitkin ja viimeinen tarkasti. Makauksista 1. ohi, muut merkkaa tarkasti. Kaadolle pysähtyy ja jää nuolemaan. Hieno suoritus vaikeista olosuhteista huolimatta, tulevaisuudessa varmasti korkeampia pisteitä. 

torstai 11. elokuuta 2011

Kolmella esineellä

Tänään tehtiin lenkin yhteyteen esineruutu. Olipa hienoa nähdä mikä into Romeolla oli, kun ilma ei ollut kerrankaan liian kuuma! Metsässä kävi melkoinen möly ja piipaus kun niin teki mieli päästä isännän perään hakemaan esineitä.

Esineitä oli kolme; lompakko, rannehikinauha ja Romeolle aina yhtä mieluinen dummy. Lompakko oli ruudun vasemmassa yläkulmassa, rannehikinauha ruudun keskiosissa ja dummy ruudun ylänurkassa. Alaosa oli tällä kertaa tyhjä. Toiveena oli, että jos muut esineet nousisi vaikkapa ensin ja dummy viimeisenä koska se olisi Romeolle se kaikkein mieluisin kannettava. Mitä vielä. Dummy oli viety kaikkein kauimmaksi ruudun ylänurkkaan ja sinnehän se Romeo ensimmäisenä sinkosi ja dummy suussa loikki innokkaana takaisin. Tuossa on aina se sama ongelma, että Romeon mielestä dummya on pakko ainakin vähän mälvätä ja puistella, eikä sitä viitsisi kovin hyvin luovuttaa... :/ Toi kuitenkin, mutta kovat ravistelut piti ensin tehdä. Kielsin kyllä puistelut... ;) mutta.. :(

Toinen lähetys sujui myös vauhdikkaasti ja aika helpon oloisesti Romeo löysi rannehikinauhan. Kolmea esinettä ei olla aikaisemmin tehty, mutta intoa oli niin paljon, että mitään ongelmaa ei tuossa kolmannessakaan esineessä ollut. Innolla lähti, hyvin työskenteli ja löydettyään palautti mukavan suoraviivaisesti.

Oikein kiva fiilis jäi tästä treenistä. Tällaiselta homman pitäisi aina näyttääkin. Täytyy lisätä pikku hiljaa noita esineitä nyt kun homma kerran on Romeosta noin mukavaa. Tuon dummyn etsiminen ja tuominen tuolta metsästä tuntui saavan Romeon ihan liekkeihin, vaikka se ei ns. oikea esine ollutkaan. Esineruutuilu on siitäkin hauskaa, että siinä ei tarvitse itse muuta kun katsella ja koira saa samalla erittäin hyvää liikuntaa metsässä. Kivaa. =)

Viikonloppuna mejäkoe... SM-karsintaan?

Viikonloppuna matkataan Kannonkoskelle jossa ollaankin koko viikonloppu. Romeolla on vielä se viimeinen mahdollisuus yrittää kerätä pisteitä mejän SM-karsintoihin jotka ovat elokuun lopussa. Tämän hetkinen tilanne on todennäköisesti se, että pisteet eivät Romeolla ihan riittäisi PM-paikkaan. Paprut ovat kuitenkin kaiken varalta vetämässä, joten peukkuja tarvitaan. ;)



Viimeisiä viedään (12/13)

Eilen käytiin Muuramen agitreeneissä

Alkuun tehtiin alkeiskurssilaisten kanssa muutama kerta A-estettä. Romeo ottaa aika helposti ylösnousuun liikaa vauhtia, joten rauhoitin hihnalla ja sanoin. Kiipesi sitten nätisti ja tuli rauhassa alas pysähtyen kontaktille. Nämä ovat nyt niitä viimeisiä kertoja hihnan kanssa, alkaa kuitenkin sujua jo sen verran hienosti.

Omalla kurssilla tehtiin viime kertaista videoitua rataa, eli tätä:



Ohjaaja oli katsonut videot läpi ja arvioitiin näitä meidän töppäilyjä ja laitettiin mm. pari valssia oikealle paikalle. Nyt rata tuntui mukavan helpolta ja muutama valssi oikeassa paikassa antoi ohjaukseen ihan erilaista otetta.

Yksittäisinä esteinä olivat kepit ja rengas. Kepit meni ekalla kerralla tosi nätisti, selvästi koiralla on jotakin jäänyt päähän näistä harjotteista, koska ei tarjonnut tällä kertaa edes väärältä puolelta aloitusta ja välit olivat yllättävän sujuvat. =)

Renkaan tein niin, että eka jätin istumaan ja otin läpi, jotta Romeo tajuaa ensin mitä ollaan tekemässä. Toisella kerralla ohjaus koiran viereltä. Molemmat toimivat hyvin. Hyppäsi hyvin ja ilmavasti eikä yrittänyt vääristä väleistä.

Eilen oli sitten jo toiseksi viimeinen agikerta. Jatkosta ei toistaiseksi ole tietoa, mutta täytynee miettiä jotakin... Sen verran ollaan jo lajiin hurahdettu.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kuopio KV - EH


Tänään ei mennyt ihan samalla tavalla Kuopiossa kuin eilen Saarijärvellä ;) tuloksena kuitenkin EH. Naurettiin ennen kehään menoa Ellin kanssa, että onko mitään tehtävissä Romeon kamalan pystytukan kanssa. Turkki sojottaa selästä ihan pystyssä ja on kieltämättä aika söpön näköinen, mutta esim. upea turkkiseen ROP-koira Hagridiin verrattuna, turkki on kyllä aika naurettavan näköinen. Vertailukohtana oli monta upeaturkkista koiraa, joten Romeo näytti lähinnä huvittavalta lyhyessä pohjavillattomassa kesäkarvassaan.

Heti kehään mennessä, tuli vähän turhaa kuumenemista toisen uroksen ja Romeon kesken. Toinen osapuoli aloitti kovan ärinän Romeolle heti kehään päästyä ja kummatkin koirat kuumeni sen verran, että ensimmäinen kierros kehää juostiin ympäri murinan säestyksellä...

Yksilöarvostelussa Romeo yritti koko ajan istua, seisoi kuin laama (väsynyt) ja oli niin lysyssä kun olla ja voi. :( Mua ei tää kiinnosta-ilme päällä. Nostelin sitä sitten mahan alta ylös. Tämä on näitä, ÄLÄ tee tätä ikinä-juttuja, jonka olin iloisesti taas unohtanut. :/ Asettelin sitä seisomaan ja samalla seisoin sen edessä, jotta sillä ei ole suoraa katsekontaktia ihan kehän reunalla seisovaan toiseen urokseen, jota yritti vähän kuikuilla. En sitten nähnyt miltä koiran asento sivusta näyttää. Kehän jälkeen Viikin Kirsi sanoi totuudenmukaisesti, että Romeo seisoi aivan kamalan näköisesti selkä köyryssä ja jalat mahan alla koko ajan ja esiintyminen oli näyttänyt ihan hirveältä. :( . Kiitos Kirsi, tätä myö kyllä tarvittiinkin, jotta muistuu taas mieleen tuo koiran hyvä esittäminen.

Arvostelu oli ihan mielenkiintoinen. :D Piti ihan hieraista silmiä. Aiemmin Romeota ei ole koskaan lyhytrunkoiseksi sanottu, koska mielestäni se on pidempirunkoisia holskuja, joita olen nähnyt. :D Turkista tuli maininta avoin ja pörröinen, :D, sitä se kyllä on ja maininta "... näyttää hieman tukevalta". No, me ei oltu tänään ihan hirveesti tuomarin mieleen.

Toista kertaa ei enää tehdä kahta näyttelyä samalle viikonlopulle, koska Romeo oli niin selvästi vielä väsynyt eilisen Saarijärvi keikan jälkeen ja se näkyi vielä koiran olemuksessa.

ROP meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen. Hagrid-uros oli valtavan komea ja aivan fantastisessa turkissa! Koko kesänä ei kuulemma koiralta ole lähtenyt edes karvaa, joten sitä oli todella paljon ja se oli upeaa ja kiiltävää. Hieno koira kertakaikkiaan!

Onnea myös Ellille ja Somatuulen Auroralle upeasta tuloksesta. VSP koira tänään ja Cacib! Mukava päivä ja   paikalla peräti kymmenen hienoa pitkäkarvaa.

lauantai 6. elokuuta 2011

Saarijärvi KR


Very nice type. Correct proportions. Masculine head, nice neck, straight topline. Well developed chest. Correct angulations. Moves very well.  Nice coat. Could show bit more temperament.

AVO-ERI AVK1 SA PU1 SERTI ROP!

Tuomari Rodi Hubenthal, Norja

(Erittäin hieno tyyppi. Oikeat mittasuhteet. Urosmainen pää, hyvä kaula, suora selkälinja. Hyvin muotoutunut rintakehä. Oikeat kulmaukset. Liikkuu erittäin hyvin. Hieno turkki. Voisi ilmaista hieman enemmän temperamenttia).


>> KUVIA täällä

torstai 4. elokuuta 2011

Agilitykurssi Muuramessa



Videoitiin tänään agitreenit, jotta näkee vähän missä mennään. Huoh... Tällä tasolla ollaan siis nyt, joten paljon on vielä opittavaa ja treenattavaa. ;D Esteet alkavat olla jo kaikki tuttuja, joten tästähän se agility oikeastaan vasta alkaakin! Kuvattu rata on kurssin lopussa ja Romeo on jo vähän väsyneen oloinen ja se näkyy viimeiselle sarjaesteellä, jota sitten jään tuohon suotta hinkkaamaan ja rimoja välillä nostelemaan. :/ Tuo vie vaan Romeolta intoa...

Kiitos Marjalle videoimisesta!
Pari kuvaa esteiltä

Muurilla





A-este otetaan vielä varovasti...



rauhassa alas.


Aidat




putkeen.