Ensin Hormila kertoi koiran uskomattomasta hajuaistista, joka tuskin kenellekään koiraihmiselle on sinällään yllätys. Koirat ovat ilmiömäisiä nenänkäyttäjiä ja oppivat helposti erottamaan eri hajut toisistaan.
Henkilöetsintä
Opetuksessa kannattaa käyttää ensin yhtä puhdasta hajua, eli yksilöllinen ominaishaju opetetaan ensin koiralle. Hormila oli sitä mieltä, että jäljestystä voi harrastaa ympäri vuoden, pakkasrajana hänellä itsellään on -10 astetta ja talvella on kesää helpompaa tehdä puhdasta hajujälkeä. (puhdas jälki= 1 haju) Talvella kun on vähemmän häiriöjälkiä.
Usein koiralle opetetaan myös hajucocktaileja eli esim. putkilo, jossa haisee erilaisia hajuja kuten vaikkapa tee, kahvi, kaakao jne. Putkilolla leikkimällä saadaan mielihyvä näihin haluttuihin hajuihin ja sitä kautta koiralle halukkuus myös etsiä näitä hajuja.
Kovan alustan treeni:
Hormila näytti useita videoita, joissa hän ja hänen yksikön työntekijät kouluttivat koiria kovilla alustoilla (asfaltilla) etsimään ihmisjälkeä ja kertoi samalla miten koirien koulutus tapahtuu.
Haju säilyy siis ainoastaan lasipurkissa. Esim. pussista haju menee läpi. Lasipurkkiin laitetaan alkuun ihmisen haju. Koulutuksessa käytetään sideharsoa, (kertakäyttöisiä kuitukangastaitoksia), johon haju hangataan jäljentekijästä, esim käsivarsista ja tätä purkkia haistelutetaan koiralle ennen kuin se saa etsiä jäljen alun.
Jälki tehdään näin: vati, jonne vähän vetttä, jäljentekijä pesee käsivärsia tällä vedelle. Vesi talteen suihkepulloon ja sitten jäljen tekoon. Suora jälki (50-100 askelta) ja sen ajo 5-10 minuuttia teon jälkeen. Jälki päättyy aina hajustettuun esineeseen. Aloituspaikka kastellaan vedellä. Alkuun isompi suihkaus ja sitten pieniä tippoja vettä, joiden päälle ihminen kävelee. Mukaan kuuluu myös esineilmaisu (jonka koiran tulee hallita ennen jälkeä) eli mm. kolikko, avain ym. pienet esineet, joiden kohdalla koira menee maahan. Jälki päättyy aina esineeseen ja sen jälkeen palkka. Esineen voi sijoittaa myön jonkin hankalan kohdan jälkeen, jolloin koiraa voi motivoida palkkaamalla ja joskus hajupurkkia voi haisteluttaa myös kesken jäljen motivaation lisäämiseksi.
Markettien parkkipaikat aamutuimaan ovat hyviä treenipaikkoja ja poliisikoirilla tavoitteena on selvitä siellä myös ihmis- ja autovilinässä, eli koirat eivät saa ottaa häiriöitä mistään ympärillä olevista asioista. Asfalttitreeniä kannattaa tehdä alkuun n. 15-20 kertaa, jonka jälkeen voi vaihtaa toiseen alustaan esim. nurmikko, metsä, jotta koira ei hämmenny myöhemmin alustan muutoksesta. Liian suuri vietti ja kovat kierrokset ovat haitaksi koska tällöin koira ei saa hajua ja nenä menee tukkoon. Koira tulisi olla rauhallisessa mielentilassa ennen jäljestystä. Koira myös. ns. kalibroi nenänsä, joten ennen jäljestämistä koira kannattaa ottaa autosta haistelemaan ja tutkimaan paikkoja, jotta jäljestyksen aikana koira on ns. valmis.
Poliisien työkoirat työskentelevät näin; maanantai ja tiistai jälkeä, keskiviikkona jotakin muuta (tottis) ja loppuviikkona jotain lyhyttä ja helppoa. Eli koiraa ei kyllästytetä liialla treenamisella. Koira oppii sysäyksittäin, aivoissa tapahtuu pysyviä muutoksia ja liika harjoittelu haittaa tekemistä. Työkoiran koulutus kestää n. kaksi vuotta.
Opetuksessa tehdään tyyliin: yksi vaikea jälki ja sen jälkeen 6-8 helppoa jälkeä. Hormila kritisoi sitä, että ihmiset aina asettavat kilpailullisia tavoitteita yhä ylemmäksi ja ylemmäksi ja koira kyllästyy. Koiralle tulisi suoda paljon onnistumisia ja helppoja jälkiä ja tämä usein unohtuu. Koiran pitää saada siis hyvin paljon onnistumisia, mielenkiintoisia, vaihtelevia ja eri pituisia treenejä ja tietenkin aina treenien loppuun pitkää leikkimistä ja koiran kanssa hömpöttelyä. Koira ei koskaan tiedä kuinka pitkä kulloinnekin jälki on. Se voi päättyä esim 15 metriin ja siinä olleesseen esineeseen tai sitten jälki onkin 900 metriä ym.
Palkkaukseen Hormila käyttää usein sanallista kehua, joskus nami, mutta aika vähäeleisesti koiraa palkitaan jäljellä.
Hyvä jälkikoira on:
Koira vaistoaa ohjaajan mielialan, eli treenien jälkeen ei kannata kiukutella ja äksyillä, vaan koiralle pitää jäädä tapahtumasta onnistunut ja hyvä mieli. Voidaan myös tehdä helpompi jälki ja ajaa se koiralla jonkin epäonnistuneen suorituksen jälkeen hyvän kokemuksen tarjoamiseksi. Treenamisen tulee olla hauskaa, ole siis iloinen!
Luento oli hyvin mielenkiintoinen ja tuki kyllä monilta osin myös omaa näkemystä koirien jäljestämisestä, eli sitä mikä on koiralle luontaista ja mikä taas ei. Hormila puhui koiran tarkastuslenkeistä ja siitä, miten ne tulee koirille sallia koska haju leviää mm. hajulauttoina ympäristöön ja on vaan hyvä asia, että koira voi tarkastaa jälkien sivut ja erotella oikean ja väärän jäljen toisistaan. Pk-jälki on siis joltakin osin koiran näkövinkkelistä aika keinotekoinen ja koiralle luonnon vastainen ja esim. makkarajälkeen koirat kyllästyvät nopeasti. Esim. ihmiset vaativat koiralta 90-asteen kulmia, kun jäljen haju siirtyy kulmalta tuulen ym. ympäristövaikutusten mukaan aina joten koiralla ei ole siis oikein edes edellytyksiä mennä kulmaa 90-asteisena kulmana. Koiran siirtymämatka on myös vähintään se 30 cm jolloin hajumolekyylit vasta saavuttavat koirien aivot. Hajujäljen loputtua koira siis usein jatkaa pienen matkan ja pysähtyy sitten kuin seinään tämän siirtymän takia. Loivat kulmat ovat näin ollen koiralle paljon luontaisempia. Sen lisäksi pk-lajeissa koiran päätä pyritään pitämään alhaalla kun taas koira haistelee paremmin vähän ylempää kuin ihan maanrajasta, koska haju jää myös ilmaan ja aluskasvillisuuteen ja se on koiralle myös luontaisempaa käytöstä. Koira saattaa myös pyrkiä oikaisemaan jäljellä koska jos tuulen suunta yllättäin muuttuu, haju tuleekin toisaalta ja usein ihmiset kieltävät tämän, vaikka koira toimiikin vaan luontaisten vaistojensa mukaan. Suorempi reitti saaliseläimen luo on saalistuksen onnistumisen kannalta järkevämpi kuin kiertää koko jälkilenkki tarkasti.
Pakko sanoa, että tästäkin syystä mejä on minusta huomattavan paljon mielekkäämpää koiralle kuin esim. pk-jälki. Mejässä koira liikkuu luontaisten vaistojen mukaan ja on siinä selvästi omimmillaan kuin mitä se pk-jäljessä on. Kulmat lenkitetään ja tuulen myötä jälki voi olla pari metriä jäljen sivussa ja koira valitsee silloin tämän paikan seurata jälkeä. Tarvittaessa myös pää nousee ylös ja laskee alas. Koira saa tarkastella ympäristöä lenkein ja erotella oikeat ja väärät hajut toisistaan. Silti se siirtyy pisteestä A pisteeseen B, eli löytää sen mitä etsitään.
Hormilan luento käsitteli myös ihmisen ominaishajun merkitystä jäljestämisessä.
Tässä nyt jotakin mitä mieleen jäi. :)
Henkilöetsintä
Opetuksessa kannattaa käyttää ensin yhtä puhdasta hajua, eli yksilöllinen ominaishaju opetetaan ensin koiralle. Hormila oli sitä mieltä, että jäljestystä voi harrastaa ympäri vuoden, pakkasrajana hänellä itsellään on -10 astetta ja talvella on kesää helpompaa tehdä puhdasta hajujälkeä. (puhdas jälki= 1 haju) Talvella kun on vähemmän häiriöjälkiä.
Usein koiralle opetetaan myös hajucocktaileja eli esim. putkilo, jossa haisee erilaisia hajuja kuten vaikkapa tee, kahvi, kaakao jne. Putkilolla leikkimällä saadaan mielihyvä näihin haluttuihin hajuihin ja sitä kautta koiralle halukkuus myös etsiä näitä hajuja.
Kovan alustan treeni:
Hormila näytti useita videoita, joissa hän ja hänen yksikön työntekijät kouluttivat koiria kovilla alustoilla (asfaltilla) etsimään ihmisjälkeä ja kertoi samalla miten koirien koulutus tapahtuu.
Haju säilyy siis ainoastaan lasipurkissa. Esim. pussista haju menee läpi. Lasipurkkiin laitetaan alkuun ihmisen haju. Koulutuksessa käytetään sideharsoa, (kertakäyttöisiä kuitukangastaitoksia), johon haju hangataan jäljentekijästä, esim käsivarsista ja tätä purkkia haistelutetaan koiralle ennen kuin se saa etsiä jäljen alun.
Jälki tehdään näin: vati, jonne vähän vetttä, jäljentekijä pesee käsivärsia tällä vedelle. Vesi talteen suihkepulloon ja sitten jäljen tekoon. Suora jälki (50-100 askelta) ja sen ajo 5-10 minuuttia teon jälkeen. Jälki päättyy aina hajustettuun esineeseen. Aloituspaikka kastellaan vedellä. Alkuun isompi suihkaus ja sitten pieniä tippoja vettä, joiden päälle ihminen kävelee. Mukaan kuuluu myös esineilmaisu (jonka koiran tulee hallita ennen jälkeä) eli mm. kolikko, avain ym. pienet esineet, joiden kohdalla koira menee maahan. Jälki päättyy aina esineeseen ja sen jälkeen palkka. Esineen voi sijoittaa myön jonkin hankalan kohdan jälkeen, jolloin koiraa voi motivoida palkkaamalla ja joskus hajupurkkia voi haisteluttaa myös kesken jäljen motivaation lisäämiseksi.
Markettien parkkipaikat aamutuimaan ovat hyviä treenipaikkoja ja poliisikoirilla tavoitteena on selvitä siellä myös ihmis- ja autovilinässä, eli koirat eivät saa ottaa häiriöitä mistään ympärillä olevista asioista. Asfalttitreeniä kannattaa tehdä alkuun n. 15-20 kertaa, jonka jälkeen voi vaihtaa toiseen alustaan esim. nurmikko, metsä, jotta koira ei hämmenny myöhemmin alustan muutoksesta. Liian suuri vietti ja kovat kierrokset ovat haitaksi koska tällöin koira ei saa hajua ja nenä menee tukkoon. Koira tulisi olla rauhallisessa mielentilassa ennen jäljestystä. Koira myös. ns. kalibroi nenänsä, joten ennen jäljestämistä koira kannattaa ottaa autosta haistelemaan ja tutkimaan paikkoja, jotta jäljestyksen aikana koira on ns. valmis.
Poliisien työkoirat työskentelevät näin; maanantai ja tiistai jälkeä, keskiviikkona jotakin muuta (tottis) ja loppuviikkona jotain lyhyttä ja helppoa. Eli koiraa ei kyllästytetä liialla treenamisella. Koira oppii sysäyksittäin, aivoissa tapahtuu pysyviä muutoksia ja liika harjoittelu haittaa tekemistä. Työkoiran koulutus kestää n. kaksi vuotta.
Opetuksessa tehdään tyyliin: yksi vaikea jälki ja sen jälkeen 6-8 helppoa jälkeä. Hormila kritisoi sitä, että ihmiset aina asettavat kilpailullisia tavoitteita yhä ylemmäksi ja ylemmäksi ja koira kyllästyy. Koiralle tulisi suoda paljon onnistumisia ja helppoja jälkiä ja tämä usein unohtuu. Koiran pitää saada siis hyvin paljon onnistumisia, mielenkiintoisia, vaihtelevia ja eri pituisia treenejä ja tietenkin aina treenien loppuun pitkää leikkimistä ja koiran kanssa hömpöttelyä. Koira ei koskaan tiedä kuinka pitkä kulloinnekin jälki on. Se voi päättyä esim 15 metriin ja siinä olleesseen esineeseen tai sitten jälki onkin 900 metriä ym.
Palkkaukseen Hormila käyttää usein sanallista kehua, joskus nami, mutta aika vähäeleisesti koiraa palkitaan jäljellä.
Hyvä jälkikoira on:
- kokenut
- työskentelee keskittyneesti
- päämäärähakuinen
- aktiivinen
- tasapainoisessa vireessä
- ohjattavissa
Koira vaistoaa ohjaajan mielialan, eli treenien jälkeen ei kannata kiukutella ja äksyillä, vaan koiralle pitää jäädä tapahtumasta onnistunut ja hyvä mieli. Voidaan myös tehdä helpompi jälki ja ajaa se koiralla jonkin epäonnistuneen suorituksen jälkeen hyvän kokemuksen tarjoamiseksi. Treenamisen tulee olla hauskaa, ole siis iloinen!
Luento oli hyvin mielenkiintoinen ja tuki kyllä monilta osin myös omaa näkemystä koirien jäljestämisestä, eli sitä mikä on koiralle luontaista ja mikä taas ei. Hormila puhui koiran tarkastuslenkeistä ja siitä, miten ne tulee koirille sallia koska haju leviää mm. hajulauttoina ympäristöön ja on vaan hyvä asia, että koira voi tarkastaa jälkien sivut ja erotella oikean ja väärän jäljen toisistaan. Pk-jälki on siis joltakin osin koiran näkövinkkelistä aika keinotekoinen ja koiralle luonnon vastainen ja esim. makkarajälkeen koirat kyllästyvät nopeasti. Esim. ihmiset vaativat koiralta 90-asteen kulmia, kun jäljen haju siirtyy kulmalta tuulen ym. ympäristövaikutusten mukaan aina joten koiralla ei ole siis oikein edes edellytyksiä mennä kulmaa 90-asteisena kulmana. Koiran siirtymämatka on myös vähintään se 30 cm jolloin hajumolekyylit vasta saavuttavat koirien aivot. Hajujäljen loputtua koira siis usein jatkaa pienen matkan ja pysähtyy sitten kuin seinään tämän siirtymän takia. Loivat kulmat ovat näin ollen koiralle paljon luontaisempia. Sen lisäksi pk-lajeissa koiran päätä pyritään pitämään alhaalla kun taas koira haistelee paremmin vähän ylempää kuin ihan maanrajasta, koska haju jää myös ilmaan ja aluskasvillisuuteen ja se on koiralle myös luontaisempaa käytöstä. Koira saattaa myös pyrkiä oikaisemaan jäljellä koska jos tuulen suunta yllättäin muuttuu, haju tuleekin toisaalta ja usein ihmiset kieltävät tämän, vaikka koira toimiikin vaan luontaisten vaistojensa mukaan. Suorempi reitti saaliseläimen luo on saalistuksen onnistumisen kannalta järkevämpi kuin kiertää koko jälkilenkki tarkasti.
Pakko sanoa, että tästäkin syystä mejä on minusta huomattavan paljon mielekkäämpää koiralle kuin esim. pk-jälki. Mejässä koira liikkuu luontaisten vaistojen mukaan ja on siinä selvästi omimmillaan kuin mitä se pk-jäljessä on. Kulmat lenkitetään ja tuulen myötä jälki voi olla pari metriä jäljen sivussa ja koira valitsee silloin tämän paikan seurata jälkeä. Tarvittaessa myös pää nousee ylös ja laskee alas. Koira saa tarkastella ympäristöä lenkein ja erotella oikeat ja väärät hajut toisistaan. Silti se siirtyy pisteestä A pisteeseen B, eli löytää sen mitä etsitään.
Hormilan luento käsitteli myös ihmisen ominaishajun merkitystä jäljestämisessä.
- Kaikki ihmiset haisevat erilaisilta
- Ihmisen hajua esim. palikasta tms. ei saa pesemällä pois, vaan se jää kuumentamisesta ym. huolimatta siihen
- kämmenissä ja jalkapohjissa on vähiten ihmisen hajua. Sen sijaan selässä, kasvoissa ja päänahassa on paljon ihmisen ominaishajua.
Tässä nyt jotakin mitä mieleen jäi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti