Muuramessa tokoilemassa

Sunnuntaiseen tapaan käytiin Muuramessa porukkatokossa.

Harjoittelimme tänään esineen/lelun luovutusta ja -noutoa, merkille lähetystä, käännöksiä oikealle ja vasemmalle sekä toisten koirien ohitteluja ja -kohtaamisia. Noiden lisäksi otin muutamia eteentuloja ja maahanmenoja.


Ensin kokeiltiin miten koira tarttuu tarjottuun esineeseen ja miten luovuttaa sen. Romeolla oli mukana oma narupallo. Romeo otti pallon suuhunsa ja kiitos-sanalla irrotti otteen siitä. Ota-anna-tyylinen harjoitus. Meni paremmin kun yleensä Romeon kanssa. Se kun niin mielellään taistelisi lelusta.

Seuraavaksi heitin pallon Romeolle noudettavaksi ja peruutin muutaman askeleen poispäin, jolloin Romeo tuli pallon kanssa luokse ja kiitos-sanalla irrotti otteen pallosta. Tuo peruuttaminen toimii hyvin siinä, että Romeo ei viitsi jäädä tekemään  kunniakierrosta lelun kanssa kun huomaa, etten jää sitä ihailemaan vaan liikun vähän kauemmaksi siitä. Tulee hyvin suoraviivaisesti luokse. Pää on edelleen vielä vähän liian alhaalla ja koira odottaa, että laitan käteni valmiiksi alas, johon se pudottaa pallon. Tätä esineen luovutusta ollaan treenattu nyt paljon ja toimii paremmin kun aiemmin. Vielä kun saisin Romeon pään kohoamaan ylemmäksi, että se tarjoaisi palloa suoraan käteen. Takaperin ketjuttamalla harjoitellaan esineen pitoa (sisällä kapulan kanssa) ja luovutusta, joten eiköhän tuo ala tuolta löytyä. Kunniakierros esineen kanssa on kuitenkin jäänyt ja se, että Romeo alkaa taistella helposti saaliista.

Merkille lähetys oli meille uusi juttu. Romeo istumaan paikalle. Muovipöntön takana oli targetti, jolle vein namin ja sitten n. parin metrin päästä lähetys sanalla merkki. Romeo kiersi pöntön, meni targetille, söi namin ja takaisin tullessa pöntön kohdalla pyysin seis-käskyllä koiran seisomaan paikalleen. Matka oli niin lyhyt, että Romeo ei oikein pysähtynyt kunnolla vaan otti vielä askeleita, vaikka stoppeja ollaan sen kanssa aika paljon tehtykin... Toinen kerta vähän paremmin. Täytyy harjoitella tätä.

Käännöksiä tehtiin oikealle ja vasemmalle ja heti käännöksessä palkittiin koira. Kouluttaja sanoi, että Romeon kanssa kannattaa välttää toistaiseksi pidempiä suoria koska sen motivaatio niissä niin helposti laskee. Eli enemmän käännöksiä oikealla ja vaemmalle, heti käännöksen jälkeen palkka ja aina kun kontakti on hyvä palkka. Näin mentiin ja Romeon kontakti olikin paljon parempi kun tapahtumia oli koko ajan paljon. Otin muutamia sivuaskeleita vasemmalle ja oikealle ja aikas mukavasti Romeo niissäkin korjaili paikkaa.

Kova tuuli kentällä teki Romeosta vähän levottoman oloisen, joka näkyi varsinkin ohitteluja ja kohtaamisia tehdessä. Kai se toisten koirien haju tuntui jotenkin tuulella erityisen voimakkaalta ja Romeo pälyili välillä sivulle ja murisi muutaman kerran matalasti jotakin urosta ohittaessa. Hyvin se kuitenkin jaksoi olla koko tunnin kertaakaan sen kummemmin pöhisemättä.

Otin myös muutamia eteentuloja viiden kerran sarjana ja joka kerta tuli tosi tiiviisti ja suoraan. Ilme on hyvä. Tehtiin myös nopeita maahanmenoja ja mukavasti R läjähti maahan. Romuluisena ja isona koirana, (kropan hallinta ei vielä siis ihan täydellistä Romeolla) Romeon tekeminen ei ole ihan niin nopeen näköistä kun jollakin vähän kevyemmällä koiralla, mutta ihan tyytyväinen  tuohon.

Mukavat treenit ja vaikka pakkasta olikin jopa -7 niin aurinko lämmitti tuulesta huolimatta niin, että sormetkaan eivät jäätyneet! Kyllä se kevät sieltä taas tulee!

Se sosiaalistuu

Meillä on viime päivät rampannut vierasta väkeä tavallista enemmän. Syynä osittain se, että 900-litrainen akvaariokokonaisuus kiekkokaloineen on myynnissä...

Tämä tilanne, jos mikä tulee käyttää hyödyksi Romeon kanssa. ;) Romeolla onkin ollut ihmettelemistä kun vierasta väkeä seisoo keskellä olohuonetta ja he tuijottavat akvaariota, eivätkä käy istumaan kuten yleensä vieraat tekevät. Kurkkivat ja kumartelevat vaan akvaarion ympärillä. Porukassa on ollut myös koirapelkoisia, pieniä lapsia ym. joten kaikkia Romeo ei ole päässyt haistelemaan. Näissä tilanteissakin se on saanut olla mukana ja seurata sivummalta ihmisten touhuja. Uskoo hyvin kun pyydän pysymään tarvittaessa kauempana. Ovelle en päästä sitä vieraita vastaan vaan haistelun vuoro tulee, jos tulee, kun ihmiset ovat kunnolla päässeet sisälle.

Eilen illalla tuttavapariskunta, Minna ja Toni, tulivat viettämään meille iltaa. He ovat innokkaita koiraihmisiä, jotka eivät pelkää isojakaan koiria (omistavat dogo argentino uroksen) ja ovat tästä syystä Romeolle oikein tervetulleita vieraita auttamaan aina silloin tällöin käsittelyharjoituksissa ym.sosiaalistamisessa hauskan illanvieton ohella.

Romeo on tavannut perheen aiemmin n. vuosi sitten ja piti heistä silloin kovasti. Alkuun Romeo oli vähän varauksellinen kuten se aina alussa on vieraiden kanssa ja sovimme, että annamme sen rauhassa tutustua. Romeo oli kiinnostunut vieraista ja tuli lähes heti haistelemaan heitä Mooren perässä. Ei mennyt kauaakaan kun se antoi jo rapsutella itseään päästäkin alkaen selvästi rentoutua. Ulkona Romeo innostui leikkimään Tonin kanssa omalla saappaallaan ja nouti sitä innolla heiteltäväksi. Toi lelun ilman mitään kunniakierrosta ja luovutti sen nätisti. Paras lelu mitä holskulle voi antaa, on vanha kumisaapas. Romeolla on yksi pari jo mennyt (ne sandaalit :D) ja nyt on toinen saapaspari menossa. Romeo tykästyi leikin myötä Toniin niin, että vietti koko loppuillan hänen vieressään kyhnytettävänä ja rapsuteltavana. Toni tutki siinä samalla Romeon hampaita, kopeloi koiran kauttaaltaan useaan kertaan ja leikitti taputtelemalla kylkiä ja ystävällisesti tökkäämällä kyljistä. Romeo silminähden nautti saamastaan huomiosta. Sen olisi voinut vaikka solmuun vääntää. Mukava oli huomata miten rento ja onnellinen se saattoi olla vieraankin kanssa ilman minkäänlaista varauksellisuutta. Uusi, ihana puoli Romeosta. :) Vai olisiko tämä merkki sittenkin vaan tuosta aikuistumisesta?

Harmi vaan kun noita Tonin ja Minnan kaltaisia ihmisiä on niin vähän. Useimmat vieraat ihmiset kun jotenkin luontaisesti pelkäävät Romeon kokoista koiraa, joka ei ole sitä tyyppiä joka esim. noutajien tavoin änkeää suoraan syliin, vaan on selvästi pidättyväisempi tutustuja ja tarvitsee alkuun vähän aikaa. Sen jälkeen "noutajamaisuus" tulee kyllä esiin Romeostakin. Joka tapauksessa mukava tunne kun huomaa koiran kehittyvän koko ajan.

Kennelliiton lausunto

Romeon virallinen lonkka- ja kyynärlausunto tuli Kennelliitosta:

kyynärnivel 0/0

lonkkanivel B/B

Porukkatokoilemassa

Tänään oltiin pitkästä aikaa sitten porukkatokoilemassa. :)

Koirakoita oli paikalla n. parisenkymmentä ja koirat jaettiin kahteen ryhmään. Pentusiin ja toiseen ryhmään. Koko tunnin aikana Romeo ei pöhissyt tai kuumennut kertaakaan, vaikka kentällä tunnelma oli välillä hyvinkin kireä kun jotkut koirat rähisivät oikein tosissaan. Oikein tyytyväinen Romeon hyvään käytökseen jälleen kerran ja varsinkin pitkän tauon jälkeen. :)

Harjoiteltiin maahanmenoa, liikkeestä maahanmenoa ja perusasentoa sivuaskeleiden kanssa ja häiriötä, eli kuljettiin pitkin poikin kenttää toisia koiria kohdaten ja ohitellen.

Maahanmenot olivat ihan hyviä, alkuun tosin hiukan hitaita, mutta vauhtia tuli heti lisää kun palkkasin koiraa alempaa. Liikkeestä maahanmenoja tehtiin niin, että kävelin muutaman askeleen maahanmenon jälkeen, palkka ja vapautus. Ihan hyvin sujui Romeolta ja pysyy maassa aina vapautukseen asti.

Perusasentoa harjoiteltiin myös ja sivuaskeleita. Koira perusasennossa, sitten askel eteen, koira perusasentoon, askel sivulle ja koira perusasentoon. Romeo tuli alkuun aina vinoon sivusuunnassa ja jouduin korjaamaan paikkaa kunnes kouluttaja sanoi, että otan askeleen liian sivuun ja nuorelle, isolle koiralle kehonhallinta voi olla vielä vähän ongelmallista. Joten sain ohjeeksi ottaa yhden pitkän askeleen edemmäksi sivulle eli vähän oikealle eteen ja nyt Romeo korjasikin paikan tosi hienosti. Näitä tehtiin useita ja joka kerta sujui oikein hyvin. Tätä harjoiteltava nyt enemmän.

Muiden koirien kohtaamiset ja ohittelut meni  mukavasti, eli imuttamalla mentiin toisten koirien ohi ja välistä. Heti kun otti kontaktia kehuin ja palkkasin.

Kivat treenit ja mukava oli huomata, että Romeon hallinta sujuu aina vaan paremmin. Poitsun kanssa kehtaa mennä jo minne vaan. :)

City Walk

Tänään oli Romeolla vuorossa pitkästä aikaa kaupunkikävelyä Jyväskylässä. 

Tarkoitus kävelyllä on, että maalaispoika käy aina aika ajoin "ihmisten ilmoilla", jotta ei liikaa maalaistu. ;) Romeosta kuoriutuikin jälleen oikein kelpo citykoira. 

Kauppakeskuksia pyörittiin ristiin rastiin, käytiin mm. torilla, Jyväskylän Matkakeskuksessa ja hengailtiin vaan kävelykadulla. Kuten aina lauantaisin porukkaa oli liikenteessä paljon, tosin kuvissa ei heitä juuri näy. On vähän noloa kuvata vieraita ihmisiä...

Paljon ihmisiä ohitettiin heitä hipoen ja täytyy sanoa, että holsku-poika yllätti taas tosi iloisesti. :) Kulki niin kauniisti hihnassa kuin vaan suinkin voi. Hihna lyhyellä, mutta kuitenkin koko ajan löysällä kauniisti seuraten. Vieraista ihmisistä ei välittänyt vähääkään eikä muustakaan kaupungin vilinästä. 

Romeo sai paljon ihailevia katseita osakseen ja eräs ihminen kuului sanovan kaverilleen. "Katso, belgi" ... :) Venäläisturistit kehuivan myös Romeota hyvin kauniiksi ja seurasivat pitkään Romeon menoa. Yhtään kielteistä kommenttia ei onneksi kuulunut, vaikka koira kulki mukanamme kauppakeskuksen ruuhkissa. :)

Rollimummoa piti vähän vilkaista... 

Kaikkiin citykoiralle tavanomaisiin juttuihin Romeo suhtautui mukavan rauhallisesti. Rappusissa yritti vähän ryysiä ja liukuovissa tahtoi mennä vähän nopeammin, mutta muuten asteli koko ajan hyvin rauhallisesti ja arvokkaasti. Haki myös paljon kontaktia minuun ja heittelin lihapullaa tasaisin väliajoin. 

Kävelykadulla pyörittiin ihmisjoukossa ja käytiin mm. demarien soppajonossa jonottamassa hernekeittoa... Hyvin maistui Romeollekin soppa. 

Jaloissa pyörivät kesyt pulut tuppasivat taas kiinnostamaan Romeota varsin kovasti. Varsinkin kun niihin päin tehty nopea liike sai kaikki Jyväskylän pulut kohoamaan siivilleen... Oli siinä maalaispojalla ihmeteltävää. :D 

Ja taas mentiin kauppoihin. 

Jyväskylän Matkakeskuksessa

nähtiin pupu vitriinissä

Jyväskylän vanha rautatieasema

Paluumatkalla käytiin vanhempieni luona kylässä. Raitapoika oli kovin, kovin väsynyt reissusta...

ja nukahti pian lattialle.

Pakkaspäivää kaikille!

Se siitä porukkatokosta sitten... Pakkasta -28. :( 

Kapulatreeniä ja lehmän hermoja

Ollaan aloitettu Romeon kanssa takaperin ketjuttamalla treenaamaan tuota kapulan pitoa ja luovutusta. Homma tehdään ruokakupilla, jotta porsastelun tarve jää minimiin. ;)

Romeo noutaa hyvin, mutta pudottaa kapulan ikävästi varpaille tai sitten palkkaan koiran vauhdista suoraan niin, että kapula vaihdetaan narupalloon. Vauhtia on, ja homma on saatu toimimaan, mutta nyt puuttuu vielä se nätti luovutus.

Eli kapula suuhun ota-käskyllä, kehuminen kun pitää suussa ja kiitos-käskyllä irrotus. Tuo kiitos on ollut käytössä jo aiemmin ja Romeolle tuttu sana. Käytän sitä kun haluan koiran irrottavan otteen jostakin.

Muutamia toistoja ja

loppupalkkana ruokakuppi. Romeo ottaa kapulan suuhun, mutta toisin kun pelkäsin käyvän, R ei ala kiskoa kapulaa vaan tilanne pysyy rauhallisena... ehkä tää alkaakin näin sujua. Toivoa on. :) Tätä nyt vaan.

Pientä tokottelua ollaan tehty päivittäin ennen ruokaa. Lähinnä paikallaoloharjoitusta jossa palaan palkkaamaan. Toimii oikein hyvin. Lisäksi ollaan tehty perusasentoa, lyhyttä seuraamista, käännöksiä sekä kapulalla noutoa.

Naapurivihaa...

Ja kuten aiemmin kerroin. Me ollaan oltu iloisesti pellossa... ja se näkyy ja kuuluu. Remmissä täytyy taas vetää ja rähjätäkin, varsinkin täällä omalla saarella jossa ollaankin vaan viime aikoina palloiltu. Vapaana koirien kohtaamiset sujuvat hyvin.

Ollaan talsittu jäitä pitkin naapurisaarelle ja siellä Romeo käyttäytyy ihan hienosti. Omalle saarelle palattaessa koira jotenkin kokee näemmä omistavansa koko saaren kun on saanut viime aikoina noiden saaren narttujen kanssa pelehtiä tuolla jäällä. :/ Oman saaren urokset ärsyttävät sitä nyt suunnattomasti. Tuon kanssa tarvitaan nyt kyllä niin lehmän hermoja ettei tosikaan.

Naapuriin muutti viime toukokuussa perhoskoirauros. Se on ollut meidän koirille erittäin iso juttu ja kokevat selvästi, että on tapahtunut paha reviiriloukkaus. Talossa kun ei aiemmin ollut koiraa ja nyt pikku koira sipsuttaa meidän aidan vierestä useita kertoja päivässä. Möykästä päätellen jälki olisi pahaa jos nuo irti pääsisivät.

Tosin niin kävi kerran toisen pikku koiran kanssa, että minulta ote hihnasta lipesi Romeon nykäistyä hihnasta juuri kun olin sulkemassa talomme ulko-ovea ja Romeo ryntäsi pikkuisen valkoisen koiran "kimppuun". Pikku koira ärähti ja Romeo hyppäsi metrin taakse päin ja se hyökkäys oli siinä.

Perhoskoiran  omistaja on onneksi mukava tyyppi ja koiraihmisiä. Juttelimme kadulla tilanteesta niin, että Romeo ja perhoskoira olivat kummatkin hihnassa hyvin lähekkäin. Romeo kyräili perhosta, mutta piti mölyt mahassaan kun oli tiukasti käskyn alla. Mutta jos katse voisi tappaa niin se tekisi sen... Ärsyttää vaan tosi paljon kun nuo omat koirat meuhkaavat joka kerran omalla pihalla kun perhonen lähtee lenkille.

Toisaalta nuo urokset, jotka sitä kuumentavat hihnassa, eivät kuitenkaan vapaana vastaan tullessa aiheuta sitä, että koira pyrkisi hyökkäämään niiden päälle vaikka olisikin irti. Päinvastoin, Romeo tulee hyvin varmasti käskystä luo ja selvästi tykkää olla käskyn alla. Kokee sen mitä ilmeisemmin turvallisempana vaihtoehtona. Mutta kun sen laittaa hihnaan, alkaa möykkä... Eli selvästi se on vaan kovin epävarma noiden toisten koirien kanssa. Eli ei muuta kun harjoituksia vaan lisää ja itselle ne lehmän hermot. ;)

Porukkatoko

Tokon talvitauko päättyi, mutta pakkasraja on -10 astetta ja näyttää siltä, että porukkatokoonkaan ei sunnuntaina taideta valitettavasti päästä. Tekisi kyllä oikein hyvää nyt Romeolle.

Muutenkin ihan hyvä olisi taas käydä Romeon kanssa "ihmisten ilmoilla" ja tarkoitus olisi tehdä jonkun sortin kaupunkikävely tässä piakkoin. Töitä on vaan itsellä nyt tosi paljon, viikonloppu- ja iltakoulutuksia, joten kaikenlainen ylimääräinen on nyt jäänyt.

Onneksi agikurssi alkaa taas pian ja siellähän noita muita koiruleita taas näkee.

Tärkeä, ja niin tärkeä... KEPO! 

Lenkkiä  ja vapaana riekkumista on tullut ainakin viime aikoina todella paljon. Kiitos siitä kuuluu myös isännälle. Onneksi minulla on myös maailman paras kepo <3, jonka kanssa Romeo toimii oikein hyvin ja kummatkin pitävät kovasti toisistaan. Olisin ns. aika pulassa jos lauman hoitaminen lankeaisi pelkästään minulle. Isäntä ei tokosta tykkää, eikä myöskään ymmärrä sitä millään muotoa, mutta esim. mejä, haku ja muunlainen palveluskoiratoiminta kyllä häntäkin kiinnostaa...

Toivotaan, että jotakin yhteistä koiraharrastusta mejän lisäksi löytyisi meille vielä tulevaisuudessakin.

Jatkakaamme siis harjoittelua. ;)

Seuraaminen

"Pellossa"

Kuvakooste viime päiviltä

Treenattu ei olla, mitä nyt lenkillä aina jotakin pientä. :(  Tökkii nyt niin kovasti varsinaiset tokoilut. Odotellaan kyllä innolla agikurssin alkua.

Lenkkeilty sen sijaan ollaan paljon. :) Romeo on saanut olla vapaana lähes koko ajan ja riekkua jäällä. Hihnalenkkejä ei olla juurikaan tehty ja se näkyy taas hihnassa vetämisenä. Työsarkaa riittää siis tässäkin asiassa taas vaihteeksi. :/

Neitojen hurma...


Suuri Rakastaja Romeo on tavannut jäällä monta mukavaa koiraneitoa. Paras kaveri taitaa olla labradorinnoutaja Doris, jonka kanssa leikit sujuvat hienosti. Emmi on vähän kärttyisämpi, oikea narttu ;) ja saksanseisojanarttu Miro on Romeoon verrattuna liian
vauhdikas. Romeo on kun norsu ketterän Miron rinnalla... :D

Mikäs niitä neitoja onkaan hurmatessa kun lihaskuntoakin on tullut Romeolle paljon lisää. Jaksava kaveri kun koko ajan menee ihan täysillä tyttöjen perässä.

Muut kulkijat

Jäällä liikkuu monenlaista kulkijaa; hiihtäjiä, moottorikelkkoja, mönkijöitä, riippuvarjoilla liitäjiä, autoja (?) , toisia koiria, ihmisiä potkukelkoilla ym.



Luoksetulot ovat Romeolla mukavan vauhdikkaita ja varmoja. :) Romeo uskoo hyvin käskyä vaikka moottorikelkkoja menee suhteellisen läheltäkin ohi tai hiihtäjät suihkivat menemään.

Riippuliitäjien suurten varjojen vastustaminen onkin jo sitten huomattavasti vaikeampaa. Niiden perään sen tekisi kovasti mieli. Ne kun muistuttavat jätti suuria lintuja, jotka leijailevat taivaalla ja ilmaan noustessa menevät vieläpä suhteellisen matalalla lepattavine varjoineen.








Järven selän ylitys on koirista usein aika tylsää kun siellä ei ole juurikaan mitään hajuja... Rannat sen sijaan tutkitaan tarkoin. Kaislikossa suhisee.

Lelut ovat mukavia, mutta niillä lähmääminen kostautuu siinä, että Romeo leikkii niillä mielellään yksin. Nouto vaikeutuu, joten lelut pidetään harvinaisempana herkkuna...

Frisbee on kuitenkin ihan ykköslelu jäällä.

Tämmöisiä "saalistusloikkia" Romeo tekee usein. :) Mun kettu. Jään alta kuuluu ilmeisesti aina välillä jotakin ääniä tai sitten jotakin hiiriä tms. liikkuu lumen alla.

Parasta kuitenkin on vapaus ja se, että saa juosta. Romeo kun rakastaa juoksemista yli kaiken.

Lunta on suhteellisen paljon toisin paikoin, mutta holskuahan se ei haittaa.

Mukavia talvipäiviä kaikille!

Vuoden ekat treenit

Tottistelemassa jäällä. Järkyttävän näköistä touhua... :( Onneksi on keksitty viedointimahdollisuus. :D Sen lisäksi, että voi julkisesti häpäistä itsensä, voi myös oppiakin jotakin.

Mihin on unohtunut se, että kädet eivät huido sinne tänne vaan pysyvät koko ajan vartalossa kiinni?!Voisin potkaista itseä tuosta hyvästä. Argh...

Vartalo-ohjaus on todella epämääräistä ja olematonta. Pukeudu kuin esikimo jäälle lähtiessä ja ole siinä sitten notkea ja sutjakka... :/

Kävelyä, käänöksiä ja kaikkea mahdollista voisi harjoitella ensin ilman koiraa. Ohjauksessa on PALJON parennettavaa. Romeo ei oikeesti voi tietää esim. seuraamisessa mitä seuraavaksi aion. Aionko sännätä juoksemaan vai alanko hiipimään vai tökkäänkö kuin seinään. Voi luoja. :(

Romeo tökkii, poikittaa ja liikkuu väljästi. Ei kai tuokaan voi parempaan pystyä kun ohjaus on mitä on. :/

No, ainakin parennettavaa riittää. :D