Kapulatreeniä ja lehmän hermoja

Ollaan aloitettu Romeon kanssa takaperin ketjuttamalla treenaamaan tuota kapulan pitoa ja luovutusta. Homma tehdään ruokakupilla, jotta porsastelun tarve jää minimiin. ;)

Romeo noutaa hyvin, mutta pudottaa kapulan ikävästi varpaille tai sitten palkkaan koiran vauhdista suoraan niin, että kapula vaihdetaan narupalloon. Vauhtia on, ja homma on saatu toimimaan, mutta nyt puuttuu vielä se nätti luovutus.

Eli kapula suuhun ota-käskyllä, kehuminen kun pitää suussa ja kiitos-käskyllä irrotus. Tuo kiitos on ollut käytössä jo aiemmin ja Romeolle tuttu sana. Käytän sitä kun haluan koiran irrottavan otteen jostakin.

Muutamia toistoja ja

loppupalkkana ruokakuppi. Romeo ottaa kapulan suuhun, mutta toisin kun pelkäsin käyvän, R ei ala kiskoa kapulaa vaan tilanne pysyy rauhallisena... ehkä tää alkaakin näin sujua. Toivoa on. :) Tätä nyt vaan.

Pientä tokottelua ollaan tehty päivittäin ennen ruokaa. Lähinnä paikallaoloharjoitusta jossa palaan palkkaamaan. Toimii oikein hyvin. Lisäksi ollaan tehty perusasentoa, lyhyttä seuraamista, käännöksiä sekä kapulalla noutoa.

Naapurivihaa...

Ja kuten aiemmin kerroin. Me ollaan oltu iloisesti pellossa... ja se näkyy ja kuuluu. Remmissä täytyy taas vetää ja rähjätäkin, varsinkin täällä omalla saarella jossa ollaankin vaan viime aikoina palloiltu. Vapaana koirien kohtaamiset sujuvat hyvin.

Ollaan talsittu jäitä pitkin naapurisaarelle ja siellä Romeo käyttäytyy ihan hienosti. Omalle saarelle palattaessa koira jotenkin kokee näemmä omistavansa koko saaren kun on saanut viime aikoina noiden saaren narttujen kanssa pelehtiä tuolla jäällä. :/ Oman saaren urokset ärsyttävät sitä nyt suunnattomasti. Tuon kanssa tarvitaan nyt kyllä niin lehmän hermoja ettei tosikaan.

Naapuriin muutti viime toukokuussa perhoskoirauros. Se on ollut meidän koirille erittäin iso juttu ja kokevat selvästi, että on tapahtunut paha reviiriloukkaus. Talossa kun ei aiemmin ollut koiraa ja nyt pikku koira sipsuttaa meidän aidan vierestä useita kertoja päivässä. Möykästä päätellen jälki olisi pahaa jos nuo irti pääsisivät.

Tosin niin kävi kerran toisen pikku koiran kanssa, että minulta ote hihnasta lipesi Romeon nykäistyä hihnasta juuri kun olin sulkemassa talomme ulko-ovea ja Romeo ryntäsi pikkuisen valkoisen koiran "kimppuun". Pikku koira ärähti ja Romeo hyppäsi metrin taakse päin ja se hyökkäys oli siinä.

Perhoskoiran  omistaja on onneksi mukava tyyppi ja koiraihmisiä. Juttelimme kadulla tilanteesta niin, että Romeo ja perhoskoira olivat kummatkin hihnassa hyvin lähekkäin. Romeo kyräili perhosta, mutta piti mölyt mahassaan kun oli tiukasti käskyn alla. Mutta jos katse voisi tappaa niin se tekisi sen... Ärsyttää vaan tosi paljon kun nuo omat koirat meuhkaavat joka kerran omalla pihalla kun perhonen lähtee lenkille.

Toisaalta nuo urokset, jotka sitä kuumentavat hihnassa, eivät kuitenkaan vapaana vastaan tullessa aiheuta sitä, että koira pyrkisi hyökkäämään niiden päälle vaikka olisikin irti. Päinvastoin, Romeo tulee hyvin varmasti käskystä luo ja selvästi tykkää olla käskyn alla. Kokee sen mitä ilmeisemmin turvallisempana vaihtoehtona. Mutta kun sen laittaa hihnaan, alkaa möykkä... Eli selvästi se on vaan kovin epävarma noiden toisten koirien kanssa. Eli ei muuta kun harjoituksia vaan lisää ja itselle ne lehmän hermot. ;)

Porukkatoko

Tokon talvitauko päättyi, mutta pakkasraja on -10 astetta ja näyttää siltä, että porukkatokoonkaan ei sunnuntaina taideta valitettavasti päästä. Tekisi kyllä oikein hyvää nyt Romeolle.

Muutenkin ihan hyvä olisi taas käydä Romeon kanssa "ihmisten ilmoilla" ja tarkoitus olisi tehdä jonkun sortin kaupunkikävely tässä piakkoin. Töitä on vaan itsellä nyt tosi paljon, viikonloppu- ja iltakoulutuksia, joten kaikenlainen ylimääräinen on nyt jäänyt.

Onneksi agikurssi alkaa taas pian ja siellähän noita muita koiruleita taas näkee.

Tärkeä, ja niin tärkeä... KEPO! 

Lenkkiä  ja vapaana riekkumista on tullut ainakin viime aikoina todella paljon. Kiitos siitä kuuluu myös isännälle. Onneksi minulla on myös maailman paras kepo <3, jonka kanssa Romeo toimii oikein hyvin ja kummatkin pitävät kovasti toisistaan. Olisin ns. aika pulassa jos lauman hoitaminen lankeaisi pelkästään minulle. Isäntä ei tokosta tykkää, eikä myöskään ymmärrä sitä millään muotoa, mutta esim. mejä, haku ja muunlainen palveluskoiratoiminta kyllä häntäkin kiinnostaa...

Toivotaan, että jotakin yhteistä koiraharrastusta mejän lisäksi löytyisi meille vielä tulevaisuudessakin.

Jatkakaamme siis harjoittelua. ;)