Meillä on viime päivät rampannut vierasta väkeä tavallista enemmän. Syynä osittain se, että 900-litrainen akvaariokokonaisuus kiekkokaloineen on myynnissä...
Tämä tilanne, jos mikä tulee käyttää hyödyksi Romeon kanssa. ;) Romeolla onkin ollut ihmettelemistä kun vierasta väkeä seisoo keskellä olohuonetta ja he tuijottavat akvaariota, eivätkä käy istumaan kuten yleensä vieraat tekevät. Kurkkivat ja kumartelevat vaan akvaarion ympärillä. Porukassa on ollut myös koirapelkoisia, pieniä lapsia ym. joten kaikkia Romeo ei ole päässyt haistelemaan. Näissä tilanteissakin se on saanut olla mukana ja seurata sivummalta ihmisten touhuja. Uskoo hyvin kun pyydän pysymään tarvittaessa kauempana. Ovelle en päästä sitä vieraita vastaan vaan haistelun vuoro tulee, jos tulee, kun ihmiset ovat kunnolla päässeet sisälle.
Eilen illalla tuttavapariskunta, Minna ja Toni, tulivat viettämään meille iltaa. He ovat innokkaita koiraihmisiä, jotka eivät pelkää isojakaan koiria (omistavat dogo argentino uroksen) ja ovat tästä syystä Romeolle oikein tervetulleita vieraita auttamaan aina silloin tällöin käsittelyharjoituksissa ym.sosiaalistamisessa hauskan illanvieton ohella.
Romeo on tavannut perheen aiemmin n. vuosi sitten ja piti heistä silloin kovasti. Alkuun Romeo oli vähän varauksellinen kuten se aina alussa on vieraiden kanssa ja sovimme, että annamme sen rauhassa tutustua. Romeo oli kiinnostunut vieraista ja tuli lähes heti haistelemaan heitä Mooren perässä. Ei mennyt kauaakaan kun se antoi jo rapsutella itseään päästäkin alkaen selvästi rentoutua. Ulkona Romeo innostui leikkimään Tonin kanssa omalla saappaallaan ja nouti sitä innolla heiteltäväksi. Toi lelun ilman mitään kunniakierrosta ja luovutti sen nätisti. Paras lelu mitä holskulle voi antaa, on vanha kumisaapas. Romeolla on yksi pari jo mennyt (ne sandaalit :D) ja nyt on toinen saapaspari menossa. Romeo tykästyi leikin myötä Toniin niin, että vietti koko loppuillan hänen vieressään kyhnytettävänä ja rapsuteltavana. Toni tutki siinä samalla Romeon hampaita, kopeloi koiran kauttaaltaan useaan kertaan ja leikitti taputtelemalla kylkiä ja ystävällisesti tökkäämällä kyljistä. Romeo silminähden nautti saamastaan huomiosta. Sen olisi voinut vaikka solmuun vääntää. Mukava oli huomata miten rento ja onnellinen se saattoi olla vieraankin kanssa ilman minkäänlaista varauksellisuutta. Uusi, ihana puoli Romeosta. :) Vai olisiko tämä merkki sittenkin vaan tuosta aikuistumisesta?
Harmi vaan kun noita Tonin ja Minnan kaltaisia ihmisiä on niin vähän. Useimmat vieraat ihmiset kun jotenkin luontaisesti pelkäävät Romeon kokoista koiraa, joka ei ole sitä tyyppiä joka esim. noutajien tavoin änkeää suoraan syliin, vaan on selvästi pidättyväisempi tutustuja ja tarvitsee alkuun vähän aikaa. Sen jälkeen "noutajamaisuus" tulee kyllä esiin Romeostakin. Joka tapauksessa mukava tunne kun huomaa koiran kehittyvän koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti