Vuoden ekat tottikset

Hallikausi on taas pyörähtänyt käyntiin. Viime päivien pakkasten takia, halli onkin ollut enemmän kuin tervetullut paikka viettää aikaa koirien kanssa. Loma on mahdollistanut sen, että olen päässyt hallille molempien koirien kanssa. Viimenkin olen päässyt hyödyntämään hallin vapaakorttiakin, joka sisältyy Martan viikkovalmennukseen. Työvuoroni ovat sellaiset, ettei vapaakortista ole hyötyä muulloin kuin lomalla, koska halli on varattuna aina iltaisin koulutuksiin.

Carun kanssa on jumpattu jäävejä ja noutoja (metristä ja tasamaata) Noudoista on tullut Carulle mieluisat tottisliikkeet, esteen kiertämistä ei ole viime aikoina esiintynyt. Caru hyppää isoksi koiraksi mielestäni hyvin. Tykkään kovasti sen ilmeestä ja voimasta mitä se noudoissa esittää. Carun tekeminen on kyllä hienon näköistä, kun vaan saa kaikki palikat osumaan kohdalleen. 

Täältä tullaan! 

Onnellinen eläin suu täynnä tavaraa. 

Jääveissä Carulla esiintyy aika ajoin ärsyttävää "unohtelua". Ärsyttävää siinä mielessä, että tiedän sen osaavan pyydetyn asian, mutta silti se tekee hajamielisenä jonkun muun liikkeen. Esimerkiksi

istuminen menee helposti maahanmenoksi, vaikka se on sujunut liikkeenä pitkään jo oikein ja koira varmasti osaa pyydetyn asian. Carun kanssa saa paljon enemmän muistutella/vaatia asioita, kuin mitä muiden koirieni kanssa on tarvinnut tehdä, kun ne ovat jo oppineet jonkun asian. Caru ei ole koskaan ollut sellainen miellyttäjä, joka toteuttaa kaikki pyyntöni välittömästi ja kyseenalaistamatta. Se tekee välillä omia ratkaisujaan omien mielihalujensa pohjalta. Mitään se ei anna ilmaiseksi, eikä helpolla kouluttajalleen. Toisaalta, se on juuri niin mainio ja rakas tuollaisena "omana, kovapäisenä itsenäisenä ajattelijana". Jokainen kehitysaskel sen kanssa on tietynlainen voitto, joka kyllä tuntuu uskomattoman hyvältä. 😅

Treenikaverilta tulikin varsin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä havainto kentän reunalta. Martan kanssa tekemiseni näyttää rennommalta, kuin mitä tekemiseni Carun kanssa on. Tämä on varmasti totta, koska Carun kanssa joudun tiedostamatta enemmän ns. varmistelemaan, koska en ole aina varma mitä se tekee. Toki hyvät apparit on käytössä ja peilit auttavat asiaa, mutta silti tuo näkyy hieman meidän yhteistyössä. Martan "tuttuus" tuo tekemiseen helppouden ja sitä kautta enemmän rentoutta. Noh, ei auta kun treenata ja treenata ja pyrkiä löytämään sama rentous Carunkin kanssa. 

Martta on tekemisessään enemmän totinen ja yritteliäs. Se tarjoaa myös aktiivisesti asioita itse, joten sen kanssa on helppoa vahvistaa oikeita asioita. Martta on päässyt harjoittelemaan myös hyppyjä. Hyppyvoimaa siltäkin löytyy ja kovasti halua hypätä. Sille on muodostunut jo melko kiva rutiini hyppyyn, eikä se pyri missään vaiheessa kiertämään estettä.

Carulle onnistuin jotenkin opettamaan hyvän ja rauhallisen kapulan pidon, mutta Martan kanssa pidon opettelua on taas haastavampaa. Myylle onnistuin vahvistamaan virheellisesti irrottamisen hetken, minkä jälkeen olen aina inhonnut kapulan pidon opettamista koirilleni. Carulla on geneettisesti hyvä pito, ote on vahva ja rauhallinen, joten sen kanssa kapulan opetus sujui yllättävän kivuttomasti. Martan kanssa yritän vahistaa pitoa nyt niin, että se nostaa kapulan lattialta, jolloin zippaan sen. Kädestä tehtynä alkuvaiheen pitoa en tee Martalle, koska se vaan on hirveää säätämistä ja vahviste tulee liian helposti väärään hetkeen. Saa nähdä mitä saan aikaan Martan kanssa. 

Martan tottis etenee muuten omalla painollaan ja olen kovasti tyytyväinen Martan kehitykseen. Ollaan löydetty yhteinen sävel ja tekeminen tuntuu tosi hyvältä. Tässä vielä muutamia seuruukuvia Martasta.

Vietti on noussut ja askelmäärää on voinut kasvattaa reilusti. Käännöksiä on otettu mukaan kuvioihin. 

Häntä on noussut ylös liehumaan.

Talvi koostunee lähinnä tottistreeneistä. Ilmaisutreenejä on tarkoitus tehdä niin pian, kunhan kelit ulkona sen sallivat, tai joku kaunis päivä halli sattuisi olemaan tyhjä sinne mennessä... mikä tosin on melkoinen mahdottomuus. Näillä mennään vuoden alkua!