Tasontarkastus ja Reaktiivin kasvattileiri

Close-Knit Team järjesti möllihakukokeen, jossa oli 1.luokan 100-metrin kokeenomainen rata tuomareineen kaikkineen. Käytiin Carun kanssa testaamassa tämänhetkinen hakuosaaminen ja lähinnä se, voidaanko jo alkaa selaamaan Virkkua ... Nooh, ei ihan vielä tarvitse virkkua selata. Kokeessa oli sekä hyvää, että huonoa. Hyvää oli koiran hyvä motivaatio, etsintä, paikannus ja hallinnan toimiminen keskilinjalla ja piilolta tullessa. Caru teki myös hyviä tyhjiä ja yhtään maalimiestä ei jäänyt metsään, eikä myöskään ilmaisematta. Myös tuomari kehui Carun motivaatiota ja työskentelyä. 

Mutta, jotta ei liika innostuta, niin huonoa oli se, että Caru pomppi surutta makaavien maalimiesten päällä ennen ilmaisun aloittamista. 😓 Meidän treeneissä maalimiehet ovat olleet vielä istuallaan. Miksi, hyvä kysymys. Haukku myös ajoittain pätki. Viime aikoina on tehty tosi paljon pitkiä haukkuja, mikä varmaan on vähän turhauttanutkin koiraa, kun palkkaa ei vaan kuulu. Caru oli myös hyvin itsenäinen työskentelijä ja vaikeasti hallittava etsinnän aikana. Täällä-käskyni kaikuivat kuuroille korville niin kauan, kunnes maalimies oli löytynyt. Puolensa ja puolensa tässäkin. Ei se ainakaan maalimiestä hylkää, vaikka kuinka huutaisin sitä pois metsästä, mutta... se yhteistyö. 

Jälkiviisaana olisi voinut ohjeistaa maalimiehet puoli-istuvaan asentoon, jolloin olisi saatu todennäköisesti korrekti-ilmaisu ja sitä kautta ehjä suoritus. Toisaalta taas kokeessa maalimiehet ovat usein makuulla, joten asiat eivät myöskään etene ongelmaa kiertämällä. Ei auta kun treenata makuulla olevia maalimiehiä. Ohjaaja sai moitetta siitä, että puhun liikaa koiralle, Koira kuulema pysyy hyvin mukana ilman minun varmistelujani... Noh, koska kyseessä oli möllikoe, oli kiva vahvistaa vierellä kulkemista. 

Oli kyllä täydellinen "koe" meille tähän hetkeen. Niin, kiva, että tämmöisiä järkätään. 👏 Vikalista oli kuitenkin mukavempi hakea mölleistä, kuin oikeista kokeista. 

 

Reaktiivin kasvattileiri 

Onneksi saatiin kuitenkin nopeasti aloitettua haun korjaussarja, kun päästiin osallistumaan Martan kasvattileirille Kaustisille viime viikonloppuna. Leiri pidettiin viime vuotiseen tapaan Kaustisen Mosalan leirikeskuksessa. Sää suosi lauantaina ja sunnuntaina, oli lähes helteistä. Lauantaina porukka jakutui mieltymysten mukaisesti hakuun, pelto- tai metsäjälkeen. Kaikki maastot olivat lähellä leirikeskusta. 

Me tietty hakuiltiin. Carukin sai osallistua. 💓 

Carun ekalla kierroksella laitoin kaikki maalimiehet istumaan piiloille ja kuinka ollakaan Caru käyttäytyi kaikilla maalimiehillä korrektisti. Ongelmana on siis vain makaavat pressun alla olevat maalimiehet. Toisella kierroksella tehtiin sitten Carun kanssa pelkästään maalimiessulkeisia. Maalimiehet makaamaan pressujen alle, koira keskilinjalle ja olin itse maalimiehen vierellä vahtimassa ja kutsumassa koiraa haku-käskyllä. Ekat kerrat olivat sitä, että Caru hipaisi, (mukamas ohimennen..,) pressua. Sai aikaan kivan kahinan... puutuin tähän välittömästi ja vein koiran nuhtelun kera takaisin keskilinjalle. Näitä jumpattiin niin paljon, että Caru ei koskenut enää pressuun ja maalimies sai pötkötellä rauhassa mättäällä. Ei ihan helppoa, koska Caru tulee maalimiehelle lujaa, eikä heti hahmota pressua, jonka alla maalimies makaa. Jarruttaessa jalat helposti hipaisevat pressua. Pidetäänkö hipaisusta? Jos ei, niin ongelmahan laajenee siitä sitten pikku hiljaa. Täytyy vaan saada paljon toistoja ja treeniä tähän, ettei pressuun kosketa. Me ollaan Carun kanssa molemmat sellaisia luupäitä, että katsotaan kumpi tämän taistelun lopulta voittaa.

Martta teki molemmilla kierroksilla etsintää ja paikannusta. Haukut eivät oikein irronneet  vieraassa paikassa ja vierailla maalimiehillä, joten mentiin suorapalkoilla. Maahanmeno ja purkista ruokaa. Martta teki hyviä pistoja ja upposi syvälle.

Haun jälkeen käytiin porukalla syömässä läheisessä ravintolassa. Leirikeskusessa illalla vielä vähän tottiksia ja grillailua. 

Sunnuntai päivä oli pyhitetty tottiksille kasvattajan valvovan silmän alla. Ja jälleen Carukin sai osallistua. 💓Carun kanssa tehtiin hyppyä ja seuraamista. Hypyt meni aika persiilleen. Kiersi esteen useamman kerran mitä ei ole aikoihin tehnyt. Ensi viikolla on onneksi fyssarille aika. Caru tuntuu jumiselta tällä hetkellä ja huolto tulee tarpeeseen. Seuraamista tehtiin niin, että kun Caru teki hyvää seuraamista minulle, se vapautettiin purulle. Puru "maalimieheltä" nostattaa hyvin viettiä, joten palkkaustapa sopii hyvin Carulle.

Caru seuraa tietäen, että paras palkka tulee, kun tekee töitä. 

Pientä muistuttelua kontaktista... 

Korjaus... 

... ja palkalle! 

Lisää! 

ja sama jatkuu. 

Martta teki seuraamista ja jäävejä. Mun silmään se ei ollut parhaimmillaan, koska juoksut. Merkkailla piti metrin välein lenkillä ollessa, että kaikki varmaan tietää, missä Martta menee. Kasvattajan mukaan Martta työskentelee hyvässä tunnetilassa, eikä kuulema ole korjailtavaa sen tekemisissä. Jäävät ovat hyvät ja nopeat. Se on ihan mahdottoman kiva ja jotenkin niin helppo koira. Ihastelin kovasti myös Martan veljiä. 😍 (Martan lisäksi muita narttuja ei ollut leirillä) Martan veljistä on kasvanut ihan superupeita ohjaajille tekeviä vietikkäitä koiria. Ihan mieletön keskittymiskyky nuorilla uroskoirilla. Niistä varmasti kuullaan vielä! 

Oli tosi kiva treenata samanhenkisten belgi-ihmisten kanssa ja leirillä vallitsi muutenkin ihana yhteishenki. Juttua riitti myöhäiseen iltaan asti, kuten koiraihmisillä usein tuppaa käymään. Harmitti, että Martalle osui juuri ne parhaimmat tärppipäivät leirille. Olihan se melkoista asua tärppinartun ja leikkaamattoman uroksen kanssa pienessä mökissä viikonloppu. 😁 Uutta leiriä kuitenkin jo odetellessa. 

Martta seuraa