Martan ekat juoksut ja kuntoilua

Lyhyen hetken ehti olla sellainen hyvä talvi, josta piti ottaa kaikki ilo irti. Lenkit tehtiin ainoastaan jäälle ja lähisaarille. Paljon tuli taas liikuttua ja onhan nämä belgit siitäkin ihania, että ne ovat aina yhtä innokkaita lähtemään ja tekemään. 😍 Niitä ei haittaa sade tai tuiskut. Ne ovat joka sään koiria. Vaikeaa olisi löytää yhtä hyvin meille sopivaa toista rotua, jos belgiä ei saisi valita. Ehkä se olisi sitten husky... 😁 

On ihana asua saarella, jos on vaan hyvä talvi. Liikuttiin jäällä usein myös kuutamolla ja otsalamppujen valossa. Lenkkejä tehtiin usein myös illalla ja aikaisin aamulla. Nyt on jo syvä haikeus kaiken tuon hyvän loppumisesta. Lämpötila sahaa niin voimakkaasti edestakaisin, että isot railot jäällä ovat lisääntyneet. Jäällä liikkuminen ei ole tällä hetkellä turvallista.

Marttaa en ole vielä valjastanut vetohommiin. Se on saanut juosta vielä ainakin tämän talven vapaana. Muistoksi (lähinnä itselleni) piti koostaa pieni video näistä talven hyvistä hetkistä. 

Martan kanssa aamulenkillä ihan kahdestaan. 

Carun kanssa käytiin kelkkailemassa usein aikaisin aamulla tai illalla. Sen kanssa ei tarvitse pelätä pimeälläkään liikkuessa. Se on jotenkin niin iso ja uskottava sälli. 💓

Martalla oli/on ekat juoksut ja ne onneksi osui aikaan, jolloin koiria on ollut helppo liikuttaa. Yhdeksän päivää juoksujen alusta sujui helposti molempien koirien kanssa. Koirat saivat olla valvotusti yhdessä ja lenkkeiltiinkin samaan aikaan. Caru söi ja nukkui, eikä se ollut mitenkään erityisen kiinnostunut Martasta. Ei pyrkinyt selkään, tai ollut koko ajan kiinni Martan takapuolessa. Sen jälkeen tilanne muuttui ja Martta alkoi olla Carun mielestä täysin vastustamaton. Koirat laitettiin eri tilaan. Muutama päivä oli Carun osalta vinkumista ja läähättelyä. Tein molempien koirien kanssa pitkiä jäälenkkejä, jotta ne saivat muuta ajateltavaa ja väsyivät riittävästi. Tein lenkit eri paikkoihin, jotta Martta ei haise Carun lenkkireiteillä. Muutaman päivän päästä tilanne jo vähän rauhottui. Nyt on reilu pari viikkoa Martan juoksua takana, eikä koirilla ole enää mitään suurempaa levottomuutta. Ne ovat omissa tiloissaan rauhallisina. Syövät ja nukkuvat. Parin päivän päästä pesen Martan ja uskon, että se pahin alkaa olla jo takana. Toki pidän koirat vielä tarkan valvonnan alla vähintään pari viikkoa ja pidemmänkin aikaa tarpeen mukaan. Toistaiseksi en ole aikeissa leikkauttaa kumpaakaan koiraa, vaikka talossa on nyt ihan parhaassa iässä olevat leikkaamattomat uros-ja narttukoirat. Aika näyttää, kuinka kauan Carun eturauhanen kestää juoksuisen nartun kanssa samassa taloudessa asumista.  

Juoksujen aikana Martta oli vähän omissa maailmoissaan ja reagoi joihinkin asioihin eritavalla normaaliin verrattuna. Se puhkui kävelysauvojen kanssa liikkujille, sekä haukkui yhdelle mieshiihtäjälle mitä se ei normaalisti tee. Hannu kuitenkin hiihtää meidän kanssa, joten sukset ja sauvat ovat sille ihan tuttuja juttuja. Meitä jäällä vastaan tullut mieshiihtäjä oli kyllä hieman erikoinen...  Martan treeneistä sekä juoksujen vaikutuksesta niihin en osaa sanoa mitään, koska jätin Martan suosiolla treenitauolle juoksujen ajaksi. Caru on tuurannut nyt Marttaa sen tottiksen viikkotreeneissä Motivaatiolla. Hyvin on poika tehtävänsä hoitanut, eikä edes Martan parhaimpima päivinä Carun ajatus harhaillut pois siitä mitä oltiin tekemässä. Hieno poika siitä on kasvanut. 💓