Vuoden alkua

Vuosi vaihtui leppoisasti mökillä. Laumassa ei ole enää ääniarkaa koiraa, mutta oli mukavampi olla maalla rakettiyönä. Uudenvuodenyö oli rakettien puolesta hyvin maltillinen. Jokunen paukahdus kuului jostain kauempaa. Koirat eivät reagoineet ääniin, eikä vuoden vaihtuminen eronnut muista päivistä kovin merkittävästi. 

Uuden vuoden kunniaksi korkattiin kikkarikausi viimeinkin alkaneeksi! Carun kanssa ajeltiin pari kevyttä lenkkiä. Palauteltiin mieliin lähinnä vetämisen riemua. Martta pääsi myös tutustumaan kelkkaan ja tekemään muutaman vetotreenin. Tarkoitus olisi saada siitä miehelle hiihtokaveri Myyn tilalle. Alku ainakin vaikuttaa varsin lupaavalta Martan osalta! 

 

Martalle tuli ikää 10 kk. Tämän kunniaksi yritettiin vähän kuvata koiria. Luvattua aurikoa ei sitten näkynyt, eikä tästä kaksikosta taida saada muutenkaan hyviä kuvia... Molemmat ovat yltä päältä toistensa kuolassa. Caru pudotti myös alkutalvesta turkkinsa. Sillä oli eka ihan kunnollinen karvanlähtö. Nyt alkaa tulla tilalle jo uutta, hyvää karvaa. 

Meillä ei keppejä kanneta, mutta tämmöisistä haloista ei ole ollut mitään puhetta... 

Nyt kun talossa on kaksi aktiivista junnukoiraa, kehonhuolto korostuu entisestään. Itsestäänselvää, etteivät nuo kaksi pääse riekkumaan liukkaalla alustalla keskenään, mutta ihan kaikkea liukkautta ei voi aina välttää. Pyrin käyttämään koiria säännöllisesti hoidettavana. Martta on käynyt nyt kolmasti fysioterapiassa. Pari ekaa kertaa oli sellaista tutustumista hoitotoimenpiteisiin, mutta viime kerralla tehtiin sille jo enemmän mauaalista käsittelyä. Pieniä jumeja löytyi selästä, joita fyssari availi. Martta on edelleen sellainen pentumaisen pehmeä Caruun verrattuna. Se on myös hyvin kompaktin kokoinen, jos vertaa esim. siihen millainen Myy oli. Myyllä oli pidempi selkä ja leveä, vahva rintakehä. Martta on sellainen siromman mallinen. Uskon, että sellaiseksi se tulee myös jäämään. 

Martta rauhottui todella hienosti hoitoihin ja sai paljon kehuja fyssarilta. Oli myös puhetta, että harvoin koiria hoidetaan kylkiasennossa eläinlääkärissä, vaikka se voisi olla ihan kokeilunarvoista, jos koira rauhoittuu hyvin kyljelleen. Martta on seisaaltaan hirveä väkkärä, mutta se makaa  kyljellään ihan rauhassa ja antaa tehdä hyvin hoitotoimenpiteitä. Leikkaan koirilta kynnet aina niiden ollessa kyljelleen ja tähän ne ovat tottuneet. 

Caru oli myös hienosti ja sillä oli myös pientä availtavaa, tödennäköisesti liukkuista keleistä johtuvaa. Ihmettelisin jos ei mitään jumeja noilla olisi, sen verran toukukkaita ovat molemmat.

STATUS: Liikkuminen normaalia, ei ontumaa. Etu- ja takaraajojen nivelliikkuvuudet hyvät ja symmetriset. Rangassa ei palpaatioarkuutta. Keski- ja lanneselässä nyt lihaskireyttä molemmin puolin th8-L3 alueella, ei puolieroja. 

FYSIOTERAPIA: Tehdään ft-tutkimus. Carulla nyt keski- ja lanneselässä lihaskireyttä mutta kireys kuitenkin symmetristä. Tämä mahdollisesti seurausta liukkaista keleistä. Selän venytyksiä voi Carun kanssa tehdä, varsinkin isomman rasituksen jälkeen. Nyt laser selän alueelle sekä manuaalinen käsittely.

Treenit rullaavat entiseen malliin ja yritän kirjoitella niistä enemmän jossain vaiheessa. Erityisesti Carun osalta on nyt mukavan positiivinen pöhinä päällä. Tarkoitus on keskittyä ensi kausi erityisesti siihen. Sen verran pitää mainita, että Martta oppi haukkumaan. Ei ollut ihan helppoa opettaa sitä siihen, kun Martta on luontaisesti hiljainen koira. Toivottavasti päästäisiin maastoihin hyvissä ajoin tällä kaudella. 💖