Syksy on mennyt hurjaa vauhtia. Paljon töitä, treenejä, lenkkejä ja ajoittain myös armotonta väsymystä. Kahden koiran treenaaminen täysipainoisesti on melko työlästä, mutta toisaalta myös hyvin antoisaa ja mukavaa. Yhtä koiraa ei ainakaan tule treenattua liikaa, kun treenit jakautuu aina kahdelle koiralle. Ihanan erilaiset koirat ja niitä on ollut kyllä kiva treenata! Tässä vähän koottuna tämän kauden treenikuulumisia maastojen osalta.
Carun haku ja esineruutu
Carun esineruutu on saatu taas kuosiin. Ongelmana oli aiemmin se, että palautuksessa Caru törmäsi toiseen esineeseen ja vaihtoi esineen. Tämä ongelma korjaantui sillä, että rakentelin Carulle kiirettä esineen palautukseen esim. hihkumalla ja juoksemalla poispäin siinä vaiheessa, kun Caru nosti esineen. Nyt vaihtoja ei ole enää tullut. Neljä esinettä palautuu aikarajan sisällä.
Haun osalta Carun kanssa painitaan yhä korrektissa maalimieskäytöksessä, vaikka muuten koira alkaisi olla koekunnossa maastojen osalta. Etsintä, paikannus, haukku ja maalimiesmotivaatio on hyvää, eikä maalimiehiä jää metsään. Hallintakin toimii aiempaa paremmin, vaikka parannettavaa löytyykin tuolta osa-alueelta.
Koko viime talvi treenattiin hallissa pelkkää ilmaisua. Luopumista ja oikeaa etäisyyttä maalimieheen. Kaikki näytti hallissa hyvältä. Napanuora kuitenkin katkeaa siinä vaiheessa, kun tuo koira on omillaan. Korrektikäytös toimii hienosti, jos olen lähellä. Ne ihmiset joita Caru kunnioittaa; minä, mieheni ja kourallinen muita tyyppejä ovat niitä, joiden kanssa kaikki sujuu mallikkaasti. Sikailu alkaa heti, kun peiton alla on joku Carun mielestä vähemmän kunnioitusta herättävä henkilö. Sitten törmäillään ja juostaan päälle. Ei missään nimessä pahantahtoisesti, mutta niin, että saadaan jonkinmoinen liike aikaiseksi.
Tulevan talven aikana opetan Carulle maahanmenon maalimiehellä. Haukku tulee jatkossa tapahtua makuultaan. Miksi tätä käytöstä ei ole opetettu aiemmin? Koska uskoin, että koira ei osaa haukkua hyvin makuultaan... ei niin hyvin mitä toivon. VIRHE! Tämä oli isoin kolutusvirhe Carun kohdalta. Alkuunhan kaikki näytti menevän hyvin ja Caru piti hyvää etäisyyttä maalimieheen. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun vietti nousi ja etäisyyden säilyttäminen maalimieheen alkoi elää. Nyt sitten korjaillaan uusi toimintamalli ilmaisuun. Hieman jännittää se, että palaako itsenäinen koira kuitenkin aina siihen ensin opittuu käytökseen olessaan metsässä omillaan.
Uusi laji!
Jos homma niin sanotusti kusee täysin, päätin kokeilla Carulle myös toista lajia. Nyt on parit suojelutreenit takana maalimiehen kanssa. Caru tuntuu nauttivan maalimiehen kanssa vääntämisestä. Se on saanut vertaisensa vastuksen, joka osaa leikittää Carua sen haluamalla tavalla. Hihaan pureminen on ollut kovasti Carun mieleen.
Pellolla Caru puksuttaa rauhallisella, mutta tarkalla tyylillään. Se ilmaisee esineet hyvin treenimäärään nähden. Ilmavainun käyttö juuri ennen esinettä, on hieman ongelma, mutta katsotaan saadaanko se asia vielä jotenkin ratkaistua. En ole oikein vielä muodostanut käsitystä igp:stä lajina ja tässä tätä nyt sitten ihmetellään. Katsellaan mihin tämä tie vie meidät.
Muoks. Treenikaverin (suojeluharrastaja) kanssa keskusteltiin aiheesta. Ongelmana tulee olemaan se, että haussa Caru opetetaan haukkumaan maalimiestä nyt makuultaan. Suojelussa koiran taas tulisi taas olla mahdollsimman lähellä maalimiestä ja painostaa tätä haukullaan. Ristiriitaista tehdä koiralle haukut eri tavalla. Pitäisi sitten varmaan kuitenkin valita lajeista vaan toinen. Tässä tapauksessa järkevintä olisi pysyä haussa, koska siihen on panostettu enemmän ja se alkaa olla muutenkin ns. koevalmis.
Martan haku ja esineruutu
Martan kanssa hakuilut jatkuvat täydellä teholla. Martta tekee hyvää työtä hakumetsässä. Se etsii hyvin jo valmiitakin maalimiehiä ja apuja käytän sillä harkiten. Martalle on opettu maahanmeno purkille ja siltä vaaditaan korrektia käytöstä maalimiehellä. Martta fokusoi hyvin purkille ja rauhoittuu hyvin maalimiehelle. Martta on luonteeltaan hirveä väkkärä, joka hullaantuu täysin ihmisistä, joten tämä on jo sinällään melkoinen työvoitto meille. Martta on oppinut tekemään paikannusta ja suoria pistoja tämän kauden aikana, eli saavuttanut kaikki sille asetetut tavoitteet. Talven aikana aloitellaan pikku hiljaa ilmaisutreenejä. Martastakin on tarkoitus tulla haukkuva hakukoira, vaikka haukun opettaminen tulee varmasti olemaan hieman työläämpää, kuin mitä Carun kohdalla.
Esineruutu on Martalla vasta aluillaan. Luovutusta Martta ei vielä osaa, mutta muuten sen tekeminen on ihan kohtuu kivanoloista. Alla olevalla videolla Martan esineen tuonti ja hakuun lähtöjä.
Treenien lisäksi syksyä on vietetty kuntoillen. Carun kanssa olen ajellut jonkin verran kärryllä, jonka hankin kesällä. Meno ei ole ihan niin heiluvaa, kuin mitä kikkarilla. Haaveena olisi saada jossain vaiheessa molemmat belgit saman kärryn eteen. Ajelut ovat sujuneet mukavasti ja Caru on nyt hyvässä fyysisessä kunnossa. Mies lenkittää Carua arkisin 5-6 km. ennen töihin lähtöä, joten kivasti Caru on saanut arkiliikuntaa nytkin, vaikka minun hoitovastuulla on ollut tällä hetkellä enemmän Martta.
Syksyllä on käyty paljon myös mökillä ja vaeltamassa Pyhä-Häkissäkin useampi kerta. Marttakin pääsi ekaa kertaa mukaan vaeltamaan. Reissaaminen on sujunut molempien koirien kanssa hyvin, vaikka reiteillä on ollut paljon vastaantulijoita. Caru ei piittaa muista ja Martta onneksi matkii sitä.
Pyhä-Häkissä
Martta syömässä viimeisiä mustikoita.
Kotisaarelta vielä lopuksi yksi kuva.
Syksy on kyllä heittämällä ihan paras vuodenaika. 💝
Toivottavasti kuivat kelit jatkuvat vielä, eikä talvi tulisi ihan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti