lauantai 10. syyskuuta 2022

Kuulumisia

Caru on nyt sitten kuvattu ja tutkittu muutenkin päästä varpaisiin. Haljennutta poskihammasta lukuunottamatta mitään huolen aihetta ei Carusta löytynyt. Selkä ja lonkat olivat kuvissa siistit ja kaikki näyttäisi olevan luuston osalta kunnossa. Carulla on hammaslääkäri ensi viikolla ja siellä sitten selviää hampaiden jatkohoito. Rauhoituksessakin Caru oli reagoinut hampaan koskemiseen, joten paljon mahdollista, että kipuoireet ovat olleet kipeän hampaan aiheuttamat. Tällä hetkellä mitään kipuun viittaavaa ei ole ollut (10 pv. särkylääkekuurin jälkeen). 


Kesällä alkaneiden epämääräisten kipuoireiden vuoksi tämä kausi on jäämässä Carun kohdalta melko vaisuksi tavoitteiden ja kehittymisenkin kannalta, mutta mitäpä tuosta. Pääasia on, että koira voi hyvin. Kipuoireiden kanssa samaan aikaan tehty siruntarkastus oli Carulle myös huono kokemus, joten sitäkin asiaa pitää treenata jatkossa vähän erilaisella otteella.

Treeneihin on päästy palaamaan nyt melko normaalisti. Tottista on tehty ruoalla ja Martan pehmopatukalla hampaan takia. Treenitauko on tehnyt Carulle tosi hyvää! Caru oikein puhkuu intoa päästä tekemään yhdessä. Tätä on nyt hyvä hyödyntää ja treenit loppuvatkin Carun mielestä aina vähän kesken... Carun kanssa on jotenkin tosi rentoa ja iloista tehdä nyt, kun lähitavoitteita (bh), ei ole suunnitteilla tämän vuoden puolelle. Treeniä lisää, niin kyllä se tästä taas lähtee. 


**

Martta sen sijaan on pysynyt kunnossa ja sen kanssa treenit etenevät hyvällä tahdilla. Martta aloitti syyskuun alussa  Tavoitteellisten nuorten koirien tottisvalmennus-ryhmässä Motivaatiohallilla. Meidän treenit alkavat aina klo 21. Martan ensimmäinen kosketus halliin oli taas sellainen hyppäys syväänpäätyyn. Pimeä piha täynnä vieraita koiria, joista osa puhkui Martalle. Halliin siirryttäessä, sermin takana tehtiin agia, oli meteliä ja koiria. Marttaa uusi ympäristö ja -tilanne ei kuitenkaan suuremmin hetkauttanut. Treenissä päästin Martan irti ja se hakeutui heti hyvään katsekontaktiin häiriöt unohtaen. Martta on luontaisesti aktiivinen ja mielyttämisenhaluinen, joten noita ominaisuuksia on vaan niin helppoa vahvistaa tämän koiran kanssa. 

Martta rakastaa kaikkia ihmisiä todella paljon, joten päätin kokeilla sille seuraavanlaista treeniä tottiskentällä. Ohjeistin treenikaverit olemaan passiivisia ja tylsiä siinä vaiheessa, kun Martta tulee heitä moikkaamaan. Ei ollut epäilystäkään etteikö niin tapahtuisi, koska ajatukseni oli päästää koiraa vapaaksi suoraan autolta ja olla puuttumatta millään tavalla sanallisesti sen toimintaan. Martta kirmasi autolta tottiskentälle täysillä, koska siellähän oli paljon ihania ihmisiä. Martta yritti saada heihin eloa epätoivoisesti takamus vispaten, heitä vasten hyppien ja uimalakki tietenkin päässä... Moni olisi sortunut. 😁 Kävelin rauhassa kentälle ja heti kun Martta katsoi minuun, kehuin vuolaasti pentua ja palkkasin sen hyvin. Käänsin välillä pennulle selän, jolloin se joutui olemaan aktiivinen minulle ja palkkailin sitä tästä. Martta oppi hetkessä sen, että muut ihmiset ovat tylsiä ja jo toisessa treenissä tehtiin henkilöryhmäkin ilman, että Marttaa kiinnostivat ihmiset, vaikka se oli ilman hihnaa! Niin hieno pieni! Tämä oli hyvä treeni etenkin Martan kaltaisille avoimelle tättähäärälle verrattuna siihen, että yrität virpoa koiraa pitämään kontaktia sinuun silloin, kun /ihmiset/ympäristö kiinnostaa pentua. Olen onnekseni saanut kasattua ympärille tosi kivan tottisporukan osaavista ihmisistä, joten tottista on aivan mahtavaa treenata. Myös Carun kanssa! 


Hakumetsässä Martta tekee n. 60 m. syviä pistoja ja paikantaa jo hyvin maalimiehen. Tyynellä säällä käytän aika usein haamuja tai ääntä ja hyvällä tuulella mennään ilman apuja. Marttaa on yritetty pyydystää ruokapurkille, jotta se ei tule hyppimään maalimiehen päälle. Martta on superahne ja se hotkaisee purkin hetkessä tyhjäksi ja sen jälkeen se mielellään vähän myös rakastaa... Toki syö siinä samalla myös nakkia. Nyt aloitetaan maalimiehellä maahanmenon opettelu ja luopuminen ennen palkkaa. Haukku tulee olemaan luontaisesti hiljaiselle Martalle vaikeampi opettaa, kuin mitä se oli Carulle, mutta ehdottomasti Martan ilmaisusta tulee haukkuva. Hyvin on saatu hakutreenejä alle, joten kehitystä tapahtuu koko ajan. 

Tässä pieni video Martan lähdöistä hakumetsässä.


Treenien ohella on mökkeilty lähes joka viikonloppu. Koirat nauttivat paljon mökkeilystä ja touhuavat siellä koko päivän ulkona. Koronakin sitten lopulta tuli, vaikka pitkään onnistuin sitä väistelemään. Se oli tosi ikävä tauti, joka vei peruskunnon täysin nollaan. Toipuminen siitä jatkuu yhä ja toivotaan, että pikku hiljaa liikuntaa lisäten tästä päästään taas jaloilleen. Blogi meinaa vähän jäädä kaiken kiireen keskellä, mutta yritän tänne aina silloin tällöin jotain raapustaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti