Onko mitään tehtävissä, jos koira on laukausarka/-kokematon. Itse näen tilanteen niin, että jos koira panikoituu laukauksista täysin, pyrkii esimerkiksi voimakkaasti pakenemaan tilanteesta, kaivautuu paniikissa maahan tms. niin silloin ei ole koulutuksellisesti mitään tehtävissä. Äänipelko on silloin niin syvällä koirassa, että siihen voi olla vaikea, tai lähes mahdotonta ulkopuolelta vaikuttaa. Jos koira taas on ennemminkin laukauskokematon, eli ei ole elämänsä aikana kuullut paljon laukauksia, mutta laukauksen kuultuaan ei menetä täysin toimintakykyä, voidaan tehdä paljonkin sen eteen, että koira jatkossa sietää laukauksia ilman, että pelko hallitsee koiran käyttäytymistä. Tarkastelen asiaa tässä ainoastaan nyt pk-harrastajan näkökulmasta. Mielestäni jalostukseen ei tulisi koskaan käyttää koiraa, joka osoittaa millään tavalla pienintäkään arkuutta/herkkyyttä ääniä kohtaan.
Pk-kokeiden tottisosuudessa (A) ammutaan seuraamisessa ja
paikalla makuussa kaksi kertaa. Vaihtoehtona pk-kokeissa on nykyään mahdollista
suorittaa myös B-tottis, jossa ammuntaa ei ole. Itse koen B-tottiksen muuten niin
tylsänä, että meille se ei ole mieleinen vaihtoehto. Monelle muulle varmasti kuitenkin
on, ja B-tottis on tietenkin paras vaihtoehto laukausaroille koirille.
Myy oli selvästi laukausarka, mutta kouluttamalla asiaa samoin kuin mitä nyt teen Martan kanssa, sain siitä vielä hyvän kisakoiran käyttövalioksi asti ilman, että laukausarkuus olisi estänyt sen koekäynnit. Myy oppi sietämään laukauksia ja sehän riittää hyvin pk-koiralle. Myyn vahvuutena ja prosessin onnistumisen osasyynä voidaan pitää myös sitä, että Myy oli hyvin toimintakykyinen koira, joka ei pelkotilanteessakaan menettänyt toimintakykyään.
Martan kohdalla huomasin aika pian, että myös sitä jännittää
laukaukset, joista sillä ei ollut vielä suurta kokemusta. Kiva leikki loppui
laukaukseen ja epäluulo takana olevaa ampujaa kohtaan heräsi. Paniikkia, tai
mitään suurta huolta ei kuitenkaan Martallakaan ollut. Sanoisin, että Martta on
tällä hetkellä laukauskokematon, ei varsinaisesti laukausarka.
Laukauksien siedonharjoittelun aloituksen pyrin tekemään
aina niin, että koira on vapaana ja ns. hengailumoodissa. Moni kouluttaja
haluaa tehdä ammunnan koiran ollessa korkeassa vietissä (leikki/taistelu), jolloin
koiran ajatellaan kestävän ääniä paremmin. Koirat ovat erilaisia ja varmasti
tämä toimiikin monelle koiralle näin. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että
matalassa vietissä ja rennossa tilassa tehdyssä harjoituksessa saadaan paras ja
kestävä lopputulos herkille koirille.
Laukausvarma koirakaveri on todella hyvä ja tärkeä tuki
tässä asiassa! Myyllä tukena toimivat aikoinaan Moore ja Romeo. Kummatkin
koirat olivat erittäin laukausvarmoja mejässä valioituneita koiria. Mejäkokeessahan ammutaan joka kokeessa haulikolla, jonka ääni on huomattavasti kovempi, kuin
mitä pk-kokeessa ammuttavalla aseella. Äänivarmojen koirien näyttämä
rauhallinen ja varma käytös ammunnan aikana luo hyvän mallin epävarmalle
koiralle siihen, että mitään pahaa ei tapahdu. Martalle hyvänä tukikoirana
toimii Caru, joka on myös täysin äänivarma koira.
Muut haasteet
Haasteena tässä projektissa on yleensä aseluvat ja aseen käyttö, koska nykyaikana aseluvat on tarkoin säädelty ja kuka tahansa ei voi ampua ja käyttää asetta. Laukausaran koiran treenaaminen tarvitsee paljon rutiinia ja säännöllisyyttä onnistuakseen, joten oma ase on lähes välttämätön lähtökohta, jotta saadaan riittävästi toistoja aikaiseksi.
Ensimmäinen asia meilläkin tässä projektissa oli siis
hankkia aselupa 6 milliselle kaasuaseelle. Kuusimillinen valikoitui siksi, että
sillä ammutaan myös pk-kokeessa. Lokakuussa anottiin aselupaa ja joulukuussa
saatiin jo lupa ja ase hankittua. Prosessi eteni hitaan alun jälkeen lopulta
yllättävänkin nopeasti. Poliisiasemalla piti käydä muutaman kerran prosessin
aikana. Ensin perustelemassa miksi haluaa käyttää ko. asetta, sekä aseen
hankinnan jälkeen vielä käydä näyttämässä ostettua asetta.
Ensimmäiset ammunnat tehtiin Martalle joulukuussa 2025.
Molemmat koirat olivat paikalle hengailemassa. Heittelin lihapullia maahan,
samalla kuin mies ampui kauempana. Ammuttiin muistaakseni 14 laukausta kahdessa
erässä. Tämä sujui Martalta oikeastaan odotettua paremmin. Martta söi
lihapullia ja vilkuili välillä ampujan suuntaan. Ei paniikkia tms. suurempaa
huolen aihetta. Tästä alla oleva video.
Seuraavassa treenissä vastuutan enemmän ampujaa, eli ammunta
tulee tapahtua niin, että laukaus tapahtuu juuri ennen kuin koira nappaa
ruokaa, eli koira saa aina palkan laukauksen kuultuaan. Tästä harjoitus jatkuu
tämän sujuessa hyvin myöhemmin niin, että kävellään porukalla ampujasta
poispäin ns. höntsäseuraillen, sitten otetaan mukaan leikkiä laumana jne. ja
koko ajan tietenkin taustalla ammutaan. Vasta, kun nämä kaikki sujuvat hyvin,
lähestytään enemmän pk-tyyppisiä juttuja, eli ammuntaa seuraamisessa ja ihan
viimeiseksi paikkamakuussa. Projekti on pitkä ja eteneminen riippuu paljon
siitä, miten usein päästään ampumaan ja miten koira etenee asiassa. Maltti
on valttia tässäkin jutussa.
Joululomalla oli jo tarkoitus jatkaa projektia, mutta kova pakkanen sotki suunnitelmia. En halua, että koiralla on yhtään epämukava olo, silloin kun harjoitellaan uutta ja vähän jännää asiaa. Jatkoa on luvassa, joten pysykää kuulolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti