Lokakuu

 

Lokakuu - Pimeää, märkää, räntää, lunta, vettä ja välillä vähän myös auringonpaistetta. Lokakuu meni yllättävän nopeasti opintoja tehdessä, mökkeillessä, lenkkeillessä sekä tietenkin treenatessa. Pyhä-Häkin kansallispuistossa käväisi talvikin, vaikka lähellä sijaitsevalla mökillämme ei ollut samaan aikaan yhtään lunta. Tähän aikaan vuodesta on aina isoja, paikkakuntakohtaisia eroja on siinä, missä on lunta ja missä taas ei. 

Pyhä-Häkin Kansallispuisto 30.10.2021. Kesäkengät jalassa käytiin makkaranpaistossa. 

Mökillä on tarkoitus olla myös talvella. Kuvauspäivänä - 7 astetta pakkasta. 

Koiria varten pihaan rakennettiin talviaita, jotta koirat eivät pääse talvella jäälle. Tämä siksi, että vieressä on virtaava koski, joka on talvella hyvin vaarallinen heikkojen jäiden takia. 

Lokauussa on myös treenattu maastolajeja. Carun kanssa on tehty hakua ja metsäjälkeä. Sanotaan, että tyytyväinen ihminen on kehityksen este, mutta en silti voisi olla tyytyväisempi Carun tämänhetkiseen tekemiseen maastojen osalta. Treenimäärään nähden on oltava tyytyväinen, vaikka paranettavaahan aina löytyy ja töitä on vielä paljon edessä. 

Carulle on saatu rakennettua hyvä maalimiesmotivaatio. Caru on voimakasviettinen ja se todella tykkää tehdä hakua. Caru on pikku hiljaa alkanut myös ymmärtämään, että minullakin on joku (pieni sivu-) rooli tässä touhussa ja asioita tulisi tehdä yhdessä minun kanssani. Carulla oli alkuun esimerkiksi sisääntulotreeneissä sokka irti. Sen mielestä ohjaaja oli keskilinjalla pelkkä hidaste, joka piti vauhdilla kiertää ja juosta keskilinjan yli seuraavalle maalimiehelle niin lujaa kuin ikinä pääsee... Onneksi päästiin pian kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, mikä harjoituksen tarkoitus oli, ja että minäkin olen olemassa. Caru on itsenäinen asioiden ratkaisija, joten sen kanssa saa aina vähän vääntää asioista. Ei se kuitenkaan mikään mahdoton koulutettava ole. Siinä vaiheessa kun Caru ymmärtää mitä siltä haluan ja miten sen odotetaan toimivan, niin se kyllä taipuu yllättävänkin helposti. Belgin herkkyys on hyvin tunnistettavissa myös Carusta.

Metsäjälki on tullut yhä enemmän mukaan Carun ja minun harrasteisiin, vaikka treenimäärä on vielä melko olematon. On ollut jotenkin ihan tosi mukava aloittaa uuden metsäjälkikoiran koulutus! Peltojäljen jälkeen metsään siirtyminen oli Carun kanssa luontevaa ja helppoa, koska Caru osasi jo hyvin nenänkäytön ja jäljestyksen. En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa miten meidän peltojälkeilyn tulee käymään, jatkuuko se vai ei. Nyt ollaan kuitenkin siitä tauolla ja keskityn toistaiseksi pelkästään hakuun ja metsäjälkeen.

Caru on tarkkanenäinen jäljestäjä ja vaikka keppi-ilmaisua ei ole harjoiteltu kuin muutaman kerran, niin ihmeen helposti kepit saatiin siirrettyä keppiruudusta mukaan jäljelle. Carun jälki on ollut vielä lyhyttä ja pääasiassa ollaan tehty pelkkiä janaharjoituksia. Myyn kanssa haettiin aikoinaan hyvät janaopit Marjalta ja se, että tietää jo vähän mitä pitää tehdä kummasti auttaa uuden koiran koulutuksessa. Myyn kanssa säädettiin aika paljon juuri janojen kanssa, mutta niin vaan siitäkin tuli lopulta taitava jälkikoira. Ei mene päivääkään etten ikävöisi yhä kovasti Myytä. Myyn lähdöstä jäi ikuinen arpi sydämeen, eikä se arpi varmasti parane koskaan.  

Tässä pätkiä Carun jälkitouhuista. 

Carun ensimmäisiä janoja