Miten surullinen marraskuu olisikin, jos meillä ei olisi tietoa keväästä.
- Edwin Way Teale
Marraskuu on jo täällä. Mooren kuukausi, yhtä musta ja kuitenkin jollain tavalla juhlava. 💔 Viimeiset lehdet putoilevat maahan ja pimeys on tullut. Nyt yritetään taas sinnitellä talven yli kohti uutta, toivottavasti myös parempaa kevättä. Koronaepidemia on yhä päällä ja maskien käytöstä on tullut osa tavallista arkea. Kaupassa tuijotetaan jo, jos sinulla ei ole maskia. Näin se maailma muuttuu. Pelottavan nopeasti.
Etäopiskelu jatkuu ja se tuntuu ajoittain myös raskaalta, vaikka vertaistukea opintoihin on ollut koko ajan saatavilla. Kurssikaverit ovat tärkeitä tällaisina aikoina. Opinnot ovat tuoneet mukanaan paljon laajoja tenttejä, luentoja ja ryhmätöitä. Päiväkodeille tehtävät video-ohjaukset ovat osa tätä päivää. Koronan takia opiskelijatkaan eivät voi tavata "oikeita" lapsia livenä ja harjoittelut siirtyvät. Opinnot tuntuvat välillä kuin täi tervassa taistelulta. Tekniset ongelmat on jo niin nähty ja ne tuovat varsinkin verkkotentteihin omat haasteensa. Neljän tunnin työ saattaa mennä helposti hukkaan, jos kone kaatuu huonolla hetkellä, etkä ehdi palauttamaan tenttiä ajoissa.
Paluu "normaaliin" opiskelijaelämään tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta ajatukselta. Kaikesta huolimatta etäopinnot ovat vielä plussan puolella. Onhan se mukavaa kun ei tarvitse lähteä aamuisin yliopistolle ja koirillekin jää paljon aikaa. Koira kainalossa on sitä paitsi ihanaa olla luennolla. 💝
Luonnosta saa onneksi voimaa. Joskus aamuisessa metsässä kokee myös jännittäviä hetkiä. Fb-lainaus:
"Carun kanssa aamulenkki hämärässä tutussa metsässä loppui siihen, kun Caru tuli eteeni alkaen matalasti murista katse tarkkana ja huolestuneena eteenpäin. Caru on hiljainen koira, joka ei ääntele muualla kuin omalla pihalla, jota vahtii ja se ei todellakaan säpsi turhia. Ääntä ei lähde silloinkaan jos Caru näkee hirven tai ratsukoita, joten en kyseenalaistanut varoitusta. Kytkin koiran, jolla ei ollut aikomustakaan sännätä mun luota minnekään ja lähdimme rauhallisesti paluusuuntaan. Monta kertaa Caru kääntyi ympäri katsoen seurataanko meitä. Olemus oli koko ajan hyvin jäykkä ja valpas. Tarkoitus oli vielä lähteä Myyn kanssa samaan paikkaan, mutta jääköön nyt toiseen kertaan. Toivottavasti kulkija/-t jatkavat matkaansa eivätkä jää pyörimään pidemmäksi aikaa "meidän reviirille". "
Juomatauko kikkarilenkin varrella |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti