sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Kaiken tämän keskellä sua hiljaa ikävöin

 

Miten surullinen marraskuu olisikin, jos meillä ei olisi tietoa keväästä. 

- Edwin Way Teale

Marraskuu on jo täällä. Mooren kuukausi, yhtä musta ja kuitenkin jollain tavalla juhlava. 💔 Viimeiset lehdet putoilevat maahan ja pimeys on tullut. Nyt yritetään taas sinnitellä talven yli kohti uutta, toivottavasti myös parempaa kevättä. Koronaepidemia on yhä päällä ja maskien käytöstä on tullut osa tavallista arkea. Kaupassa tuijotetaan jo, jos sinulla ei ole maskia. Näin se maailma muuttuu. Pelottavan nopeasti.

Etäopiskelu jatkuu ja se tuntuu ajoittain myös raskaalta, vaikka vertaistukea opintoihin on ollut koko ajan saatavilla. Kurssikaverit ovat tärkeitä tällaisina aikoina. Opinnot ovat tuoneet mukanaan paljon laajoja tenttejä, luentoja ja ryhmätöitä. Päiväkodeille tehtävät video-ohjaukset ovat osa tätä päivää. Koronan takia opiskelijatkaan eivät voi tavata "oikeita" lapsia livenä ja harjoittelut siirtyvät. Opinnot tuntuvat välillä kuin täi tervassa taistelulta. Tekniset ongelmat on jo niin nähty ja ne tuovat varsinkin verkkotentteihin omat haasteensa. Neljän tunnin työ saattaa mennä helposti hukkaan, jos kone kaatuu huonolla hetkellä, etkä ehdi palauttamaan tenttiä ajoissa. 

Paluu "normaaliin" opiskelijaelämään tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta ajatukselta. Kaikesta huolimatta etäopinnot ovat vielä plussan puolella. Onhan se mukavaa kun ei tarvitse lähteä aamuisin yliopistolle ja koirillekin jää paljon aikaa. Koira kainalossa on sitä paitsi ihanaa olla luennolla. 💝

Luonnosta saa onneksi voimaa. Joskus aamuisessa metsässä kokee myös jännittäviä hetkiä. Fb-lainaus: 

"Carun kanssa aamulenkki hämärässä tutussa metsässä loppui siihen, kun Caru tuli eteeni alkaen matalasti murista katse tarkkana ja huolestuneena eteenpäin. Caru on hiljainen koira, joka ei ääntele muualla kuin omalla pihalla, jota vahtii ja se ei todellakaan säpsi turhia. Ääntä ei lähde silloinkaan jos Caru näkee hirven tai ratsukoita, joten en kyseenalaistanut varoitusta. Kytkin koiran, jolla ei ollut aikomustakaan sännätä mun luota minnekään ja lähdimme rauhallisesti paluusuuntaan. Monta kertaa Caru kääntyi ympäri katsoen seurataanko meitä. Olemus oli koko ajan hyvin jäykkä ja valpas. Tarkoitus oli vielä lähteä Myyn kanssa samaan paikkaan, mutta jääköön nyt toiseen kertaan. Toivottavasti kulkija/-t jatkavat matkaansa eivätkä jää pyörimään pidemmäksi aikaa "meidän reviirille". "


Saman kunnan alueella on tehty aiemmin karhu- ja susihavaintoja, mutta niitä ei ole tavattu tietääkseni koskaan tuossa metsässä missä me käydään lenkillä. Olen liikkunut tuolla jo yli kymmenen vuoden ajan lähes päivittäin, enkä ole koskaan nähnyt siellä petoja tai niiden jälkiä ilveksen satunnaisia jälkiä lukuunottamatta. 



Myyn kanssa olen ajanut kikkarilla. Kikkarilla ajo on meidän yhteistä laatuaikaa, josta molemmat nautitaan. Myy toimii nykyisin kuin ajatus ja se on niin helppo koira arjessa. 💝 Myyn kanssa ei tarvita hihnaa ja on monella tavalla vaivatonta kun on koulutettu koira. Myyn voi ottaa auton peräkontista suoraan ulos, pyytää odottamaan ja laittaa pyörä rauhassa lähtövalmiiksi. Ilman mitään säätämistä tai turhaa kiirettä. Carukin kyllä odottelee lupaa tulla ulos autosta, mutta kun se saa luvan, niin sitten se onkin jo melkoinen hurrikaani odottaessaan lähtöä... 

Ohi-käskyllä Myy ohittaa muut tiellä liikkujat tien reunaa pitkin. Myytä ei kiinnosta ohitettavat ja olen kyllä nykyisin niin ylpeä siitä. Osa ohitettavista katselee meitä hyvänntuulisesti hymyillen ja osa tietenkin myös vähän paheksuen. Kaikki kun eivät tykkää, että "koiravaljakko" liikkuu siellä missä ihmiset kävelevät. Siihen ei tulla koskaan pääsemään, että hyväksyttäisiin muutkin tiellä liikkujat, mutta elämä on. Ihan kaikesta en jaksa välittää. 


Juomatauko kikkarilenkin varrella 

Carun kanssa on tarkoitus ajaa myös kikkarilla lähiaikoina. Carun ajot täytyy suunnitella Myyn reittejä tarkemmin, koska Carun reitillä ei voi olla isoja alamäkiä samoin kuin Myyllä. Turha varmaan edes selittää miksi... 🙈 Caru on niin voimakas, että ihan hiukan hirvittää vetohommat sen kanssa. 😅


Carun kanssa lenkillä kotisaarella


Ja jotta me näkyisimme myös pimeässä, niin tilasin laumalle kotimaisia, ihanan värikkäitä ja laadukkaita Kolari-tuotteita. 💝 Nämä ovat minusta ihania ja tuovat mukavasti valoa tähän pimeyteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti